Vastakkain kaksi sijoituskirjaa

Rahoitusta kahdella tavalla

Luen paljon, viime aikoina olen lukenut sijoituskirjoja. Nämä kaksi kirjaa luin samaan aikaan. Moderni rahoitus on perusteos rahoituksen maailmasta ja siinä esitellään modernin rahoitusteorian perusteita. Huonosti käyttäytyvät osakkeet sen sijaan on kirja, jossa kyseenalaistetaan joitain rahoituksen peruskäsityksiä. Molemmat ovat hyviä kirjoja.

Perusteorioita ja velkavipu

Moderni rahoitus (Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen) oli itse asiassa jonkin kurssin kurssikirjana,  mutta sen voi lukea myös sijoitus- ja talouskirjaksi. Siinä käydään läpi hyvin perusteita rahoituksen alalta, tutuksi tulee rahan aika-arvo, diskonttaus, investoinnit ym. Sijoittamista harrastavalle kirjassa käydään läpi myös käsitteitä markkinoiden tehokkuus, tuotto ja riski, portfolioteoria, sekä tilinpäätöksen hyödyntäminen. Käydään läpi myös joitain rahoituksen kaavoja, kuten HPR (Holding Period Return, jolla voi laskea sijoituksen kokonaistuottoa) ja CAPM-malli (Capital Asset Pricing Model, kuvaa riskin ja tuoton välistä suhdetta). Koska rahoitus liittyy tiukasti osakkeisiin ja muihin sijoitusinstrumentteihin, kirja on siis hyvä opus myös sijoittajalle.

Erinomainen peruskirja siis, mutta paras oivallus, jonka henkilökohtaisesti tästä kirjasta sain, oli se, miksi velalla sijoittaminen voi kannattaa. Oma suhteeni velalla sijoittamiseen on ollut tiukan kielteinen. Ylipäätään kartan omassa elämässäni velan ottoa kuin ruttoa, ainoa lainani on asuntolaina, luottokortti minulla on, mutta käytän sitä todella harvoin.

Olen sisäistänyt sen, että asuntosijoittamista ei kannata tehdä kokonaan omalla rahalla, jos aikoo päästä hyville tuotoille. Mutta osakesijoittaminen velkarahalla ei ollut auennut. Oikeastaan olin jo jonkin aikaa yrittänyt ymmärtää velalla sijoittamisen ideaa: velkarahastahan maksetaan aina korkoa ja muita kuluja, joten miten velalla sijoittaminen voi olla kannattavaa?

Velalla sijoittamista avattiin kirjassa eri laskuesimerkein. Velalla sijoittamisessa on enemmän riskiä, kuin omalla pääomalla sijoittamisessa. Jos kaikki ei menekään hyvin, on markkinalaskussa syvemmässä kuopassa, kuin ilman velkaa. Velalla sijoittamista täytyy siis harkita pitkään, ja tehdä mielellään muutama laskuharjoitus parilla eri tulevaisuuden skenaariolla. Tuottoprosenttien täytyy olla aina suurempia, kuin lainasta maksettavien korkoprosenttien, jotta velalla sijoittaminen kannattaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, velkavipu toimii ja tuottoa tulee enemmän, kuin pelkällä omalla pääomalla sijoitettaessä.

Toinen näkökulma rahoitukseen

Huonosti käyttäytyvät osakkeet (Benoit B. Mandelbrot & Richard L. Hudson) ampuu jalkaan muutamia modernin rahoitusteorian pääpointteja. Siinä lähdetään olettamuksesta, että markkinat ovat paljon riskisemmät ja volatiilimmat, kuin mitä moderni rahoitusteoria esittää. Sen mukaan markkinat eivät ole kovinkaan tehokkaat, eivätkä markkinaliikkeet noudata Gaussin käyrää (kuten rahoitusteoria olettaa), vaan käyrän ulkopuolelle jää merkittävä osa markkinaliikkeistä. Puhutaan paksusta hännästä, eli markkinaliikkeet ovatkin voimakkaampia, kuin mitä oletus on. Ihmiset eivät käyttäydy rationaalisesti markkinoilla, ja myös siksi markkinoita on vaikea ennustaa.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet esittelee kirjan alkupuolella myös samoja käsitteitä ja laskukaavoja, kuin Moderni rahoitus. Kaavoja esitellään myös siltä kannalta, kuka matemaatikko ne on kehittänyt ja missä ja miten kaavoihin liittyvät oivallukset tehtiin. Pidän hyvistä tarinoista ja sen takia näitä kirjoja olikin mukava lukea rinnakkain: yksi kirja kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi teoriaa ja kaavoja, toinen kirja antoi siihen lisäperspektiiviä.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet avasi myös sen ajatuksen, miten nuoria monet rahoituksen ajatukset ovat.  Ekonomisti Harry Markowitz kehitti portfolioteorian, ja sitä koskeva essee julkaistiin 1952. Eli kyse on koko pitkän taloushistorian suhteen lyhyestä ajanjaksosta.

Huonosti käyttäytyvissä osakkeet esittelee myös matemaatikko Benoit B. Mandelbrotin oman fraktaali- ja kaaosteorian. Fraktaali määritellään tässä säännönmukaisuutena tai kappaleena, jonka voi jakaa pienempiin ja pienempiin samanmuotoisiin osiin. Se pohjautuu luonnossa esiintyviin muotoihin. Yksi kirjan ajatuksista on, että volatiliteettia ja beetaa ei voi käyttää riskin määritykseen, sillä ne perustuvat siihen oletukseen, että hinnat noudattavat kellokäyrää (Gaussin käyrää). Koska CAPM-malli käyttää kaavassaan beetaa, myös CAPM-malli on rakennettu väärille perusteille. Kirja päättyy siihen lopputulemaan, että rahoitus ei ole eksakti tiede, ja rahoitus alana vaatisi vielä paljon tutkimista, jotta sitä ymmärrettäisiin paremmin.

Suosikkini näistä kirjoista oli...

...Moderni rahoitus. Tosin molemmat kirjat olivat hyviä ja lukemisen arvoisia. Moderni rahoitus avasi monia rahoitusteorian perusideoita, lisäksi siinä käsiteltiin myös esimerkkejä Suomen pörssimarkkinoista. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että monimutkaisetkin asiat saatiin selitettyä niin, että ajatus aukeni käytännössä. Kirjasta tekee mielestäni hyvän se, että siitä saa uusia oivalluksia, ja tästä kirjasta saamani oivallus oli tuo velkavivun käyttö.

Hyvä lukukokemus oli myös Huonosti käyttäytyvät osakkeet. Siinä pureuduttiin markkinariskiin ja sen ilmentymiin. Käytiin myös läpi matematiikan maailmaa ja sen mukana rahoituksen historiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Ajoittain kirjassa varoteltiin reippaasti riskeistä, joten kirjaa vaivasi eräänlainen tuomiopäivän kellojen kumina (mutta ilmeisesti virheet esim. beetassa eivät ole matemaattisesti niin suuria, jotta niillä minulle sijoittajana olisi suurta merkitystä). Kirja antaa kuitenkin ajattelun aihetta. Kovin kevyttä kesälukemistoa nämä kirjat eivät, ole, mutta kumpaakin voin suositella!

Sell in May

Äitienpäivän valkovuokot kuuluu toukokuuhun

Pitääkö anomalia Sell in May and Go Away paikkaansa? Tässähän on kyse olettamuksesta, että sijoittamalla marras-huhtikuun välisenä aikana aikana ja  myymällä osakkeet toukokuussa saa parhaimmat tuotot. Kyse on siis sijoittamisen ajoittamisesta ja perimmiltään siitä ovatko markkinat tehokkaat vai ei. Anomalian mukaan osakkeet ostettaisiin takaisin markkinoilta jälleen lokakuussa (Sell in May Come Back in October). Oletus siis on, että kurssit ovat alhaalla kesällä, alkavat nousta lokakuusta lähtien ja ovat korkeimmillaan toukokuussa. Tätä anomaliaa on tutkittu paljon, ja osa tutkimuksista taitaa osoittaa, että tämä pitää joillain markkinoilla paikkaansa. Täytyy myös todeta, että vaikka anomalia saattaakin olla totta, Suomen verotuksen takia veivauksessa ei yleensä ole järkeä.

Omia sijoituksiani katsoessa voisin sanoa, että tuo hokema Sell in May... voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Omat sijoitukseni voivat tällä hetkellä pulskasti! Mistään ylituotosta ei valitettavasti ole kyse, en ole vielä löytänyt omaa Midaksen kosketustani. Markkinat ovat kuitenkin olleet suosiolliset, osa omistuksistani on miinuksella ja osa plussalla, mutta kokonaisuussaan tuottoluvut näyttävät vihreältä, kuin keväinen ruoho.

Kesästä pitää nauttia, ja kesällä minulla meneekin rahaa aina paljon enemmän (matkustelu, sukulointi, mansikat, linnanmäki, jätskit, korkeasaari, lahjat kesäjuhliin, muut kesäherkut...) ja yleensä tämän ylimääräisen kulutuksen on pystynyt hyvin paikkaamaan lomarahoilla. Tänä kesänä kuitenkin opiskelen, joten lomarahoja ei tule. Päätin siis kevään kunniaksi realisoida osan sijoituksistani.

Pohdin vähän aikaa, että mihin kohtalon sormi osuu. Pitäisikö myydä tappiollisia vai voitollisia osakkeita? Luopuako hyvistä osingonmaksajista vai niistä yrityksistä, jotka eivät ole toiveista huolimatta lähteneet lentoon? Lopulta valinta oli kuitenkin helppo. OP-Ilmasto on noussut maaliskuun dipistään, ja hätyyttelee jo kaikkien aikojen korkeimpia lukemiaan. (Kerron tästä rahastosta tarkemmin täällä). Koska rahasto on jo valmiiksi liian suuressa painossa minun salkussani, pistin lunastukseen osan tämän rahaston osuuksista.

Verotuksen takia otin ulos vähän alle 1000 eurolla rahaston osuuksia, nyt vaan pitää muistaa, että enempää en voi myydä tänä vuonna, tai maksan kaikesta tuotosta veroa 30%.  Tämä tonni on siis hupirahani tälle kesälle!  (Sen verran tarkan markan leidi kuitenkin olen, että lupasin pyhästi itselleni palauttaa loput rahoista syksyllä sijoituksiin, jos en saa kaikkea tuhlattua.)

Puheenvuoro pyöräilyn puolesta

Keväällä alan katsella autoja sillä silmällä. Ikioma auto olisi ihana! Valitsisin ehdottomasti kirkkaanvärisen, pienen ja soman auton. Semmosen vähän höntin näköisen. Pääkaupunkiseudullakin se toisi vapauden tunnetta ja helpottaisi perheen arkea. Yksi auto meillä perheessä onkin puolisoni omistamana, mutta se on tylsä, harmaa, iso, ja pystyn lainaamaan sitä vain harvoin.

Koska liikkuminen on yksi isoista talouden kuukausikuluista, sillä on rahallisesti paljonkin väliä, miten liikkuu paikasta toiseen. Tässä on siis selvästi yksi säästämiskohde. Kamppailussa autoilu vastaan muut liikkumistavat, on kysymys mukavuudesta, rahasta ja vapauden tunteesta.

Autolla suhaaminen säästäisi minun päivittäisiä matka-aikojani tällä hetkellä noin 45 minuuttia/päivä. Se on aika paljon. Yhdellä autolla pärjääminen on ensisijaisesti rahan sanelema valinta. Autot ovat kalliita, minulla ei tällä hetkellä olisi varaa unelmieni autoon. Muistaakseni olen lukenut jostain, että halvinkin auto maksaa vähimmillään noin 400 euroa kuukausittain, kun otetaan mukaan myös vakuutukset, verot, bensat, huollot, katsastukset, parkkimaksut ym. Summa riippuu tietenkin monesta seikasta, mutta tuo vähimmäismäärä 400 euroakin on järkyttävä, vuodessa se olisi 4800 euroa. Sillä summalla saa jo paljon osakkeita.

Pyöräilyn ylistys 

Koska minulla ei ole varaa unelmieni autoon, pyöräily on hyvä vaihtoehto. Irtonainen sora on melkein kokonaan korjattu pois kaduilta, joten aloitin pari viikkoa sitten jälleen polkemaan koulullle. Kuulun matkapyöräilijöihin, olen pyöräillyt työ/koulumatkat jo yli kymmenen vuoden ajan. Niin fanaattinen pyöräilijä en ole, että jaksaisin pyöräillä räntäisillä kaduilla. Olen rajannut pyöräilykauden tarkasti niin, että vältän lumen ja irtosoran. Pyöräilen vain huhtikuun lopusta syksyn ensi sateisiin.

Investoin viime vuonna pyörään. Oikeasti olisin halunnut itselleni ihanan Pelagon, neuvottelin pitkään itseni kanssa, ja tyydyin hinnaltaan soveliaampaan pyörään. Ihanan mintun vihreällä Crescent Holmalla kelpaa kruisailla pitkin katuja. Ihan peruspyörä siis, hinta oli muistaakseni noin 600 euroa, sillä kyseessä oli edellisen vuoden malli. Laskeskelin, että noin kahden-kolmen vuoden pyöräilyillä saan takaisin ostohinnan, sillä pyöräilemällä säästän bussi/metrolipun hinnat. Säästän joka kuukausi pyöräilemällä pääkaupunkiseudun sisäisen kausilipun verran, joka on noin 54 euroa/kk.

Crescent Holma

Tuskaahan tämä pyöräilyn aloittaminen taas pitkän talven jälkeen on ollut, kunto ei ole kohdillaan ja arvaamattomat kevätsateet saavat minun kaltaiseni mukavuuden haluisen polkijan kiroilemaan kypärän alla. Tämän hetkinen pyörämatkani on noin 10 kilometria yhteen suuntaan, matkaan menee yleensä 35 minuuttia. Koska bussi kiertelee ja pysähtelee, bussimatka kestäisi melkein yhtä kauan. Keväällä minusta kuitenkin kasvaa pyöräily addikti. Pyöräily on mahtava harrastus, kunto kohenee nopeasti, rahaa säästyy ja pyörän selästä maisemat näyttävät paremmilta, kuin bussin ikkunasta.

Tässä vielä vinkit pyöräilyn aloittajille:

1. Panosta välineisiin. Varsinkin jos pyöräilet päivittäin vähänkään pidempiä matkoja, huolehdi siitä, että pyörä on hyvä, jarrut on kunnossa ja kypärä päässä.
2. Varaa matkaan hieman enemmän aikaa. Pyöräily olosuhteet eivät aina ole optimaaliset. Vastatuuli väsyttää nopeasti ja hidastaa matkantekoa. Kannattaa myös varata hieman aikaa vaatteiden vaihtoon ja siistiytymiseen polkemisen jälkeen.
3. Suhtaudu muihin tiellä liikkujiin lepposalla asenteella. Pyöräilijät ovat tienkäyttäjien väliinputoajia, nopeampia kuin kävelijät, mutta haavoittuvampia, kuin autot. Ainakin itselläni on terve kunnioitus autoja kohtaan ja pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan reitit niin, että pääsen käyttämään pyöräteitä.