tiistai 28. elokuuta 2018

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?


Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.


Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

torstai 16. elokuuta 2018

Voiko säästää jos kuluttaa?

No tietenkin voi! Ainakin näin perustelin itselleni museokortin hankintaa. Museokortti on kausikortti, joka perustuu paljous alennus -ideaan, eli yhden kortin hinnalla saa vapaan sisäänpääsyn vuodeksi noin 280 museoon.

Museokortti ja WeeGee talo
Rakastan Lontoon tapaa pitää monet museot ilmaisina, harmi vaan, että tapa ei ole levinnyt Suomeen. Eli vaikka ulkomailla käynkin museoissa, kotimaassa se on harvinaista herkkua. Pohdin siis pitkään museokortin hankintaa.

Avaruusalus...? Ei vaan Futuro-talo!
Otin ovelasti konmarittavan ystäväni koekaniiniksi. Koska ystäväni on tehnyt ison työn ja raivannut asunnostaan pois kaiken turhan, halusin muistaa häntä mieluummin aineettomalla lahjalla. Ystäväni kehui ylenpalttisesti lahjaa (olikohan mukana ollut myös reipas määrä kohteliaisuutta...?), joten tästä rohkaistuneena ostin kortin myös itselleni. Oma korttini on ostettu toukokuussa, joten sain sen alennuksella jonkin kampanjan avulla 59 eurolla normaalin 68 euron sijaan. Säästö se on pienikin säästö!

Onko kortilla ollut käyttöä? Historia kiinnostaa minua, ja koska olen kaikkiruokainen museoiden suhteen, niin olen nauttinut erilaisista näyttelyistä. Metsämuseo vai Barbie-näyttely? Koska pääsymaksu on maksettu, niin miksipäs ei molempia!


Marilyn nukkeja. Puvut eri elokuvista.

Kesä oli helteinen. Museot ovat täynnä arvokasta taidetta ja taide täytyy säilyttää sopivan viileässä ja kuivassa tilassa. Vaikka nautinkin helteestä, niin pääsy 21 asteen ihanaan, lempeään ilmastoituun tilaan teki välillä hyvää.  Museot olivat siis erittäin järkevä paikka viettää kesää.


Lapset ja museot - mahdoton yhdistelmä?


Meillä lapsetkin pitävät museoista, sillä näyttelyt on rakennettu lapsiystävällisiksi. Arvokkaat Gallen-Kallelat eivät kestä tahmaisten pienten sormien käsittelyä, mutta monessa paikassa on kosketusnäyttöjä, joita lapset rakastavat, tai näyttelyyn on rakennettu osioita, joissa näyttelyesineillä saa leikkiä tai niihin voi koskea. Lähes poikkeuksetta käymissämme museoissa lapsilla on ollut ilmainen pääsy.

Pääsymaksut on korkeita. Pääkaupunkiseudulla aikuinen maksaa yleensä 12 euroa lipustaan, se on minusta paljon. Tänä kesänä olen käynyt jo neljässä museossa, joten olen pian saanut museokortin hinnan katettua. Myös muut suomalaiset ovat innostuneet historiasta. Museoissa käynti onkin ollut viime vuosina  kasvava trendi, ja viime vuonna museokortteja myytiin 121 000 kappaletta.

(Kaksi ylempää kuvaa on otettu WeeGee-talossa, jossa on useampikin museo, mm. lelumuseo ja kellomuseo. Takapihalla on 60-luvun nerokas, mutta vähän vinksahtanut vapaa-ajan asunto, Futuro-talo. Kuva barbeista Kansallismuseon Barbie-näyttelystä.)

maanantai 13. elokuuta 2018

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

Toistaiseksi meidän lapset ovat vielä pieniä, eikä minulla ole aavistustakaan, tuleeko heistä Hannu Hanhia, Roope Ankkoja, vai kenties Karhukoplan jäseniä. Itse olen aloittanut säästämisen vähän liiankin myöhään, mutta ehkä saan kasvatuksella leivottua lapsistani miljonäärejä? Riittääkö miljönäärin kasvatukseen, että lapsella on Nokian saappaat, vai pitääkö olla myös Nokian osakkeita? Eli riittääkö perustarpeiden tyydyttäminen, vai pitääkö säästää lapsen puolesta?

Nokia, Tretorn, Nokia
Olen kokenut lasteni talouskasvatuksen hankalaksi. Raha on muuttunut käteisestä muovisiksi korteiksi, joten raha käsitteenä on entistäkin abstraktimpaa. Houkutuksia sen sijaan on entistä enemmän, lainarahaa saa helposti heti 18 täytettyään, ja mainontaa on enemmän, kuin koskaan. Ongelmana olen kokenut mm. korkoa korolle -ilmiön selittämisen. Lapsen aikajänne on lyhyt, ja ilmiö, joka alkaa tuottaa rahaa vasta vuosien päästä häviää 6-0 karkkipussille.

Apuja talouskasvatukseenkin löytyy. Nina Nordlund on kirjoittanut erinomaisen Lapset ja raha -kirjan, joka on opas vanhemmille lapsen talouskasvatuksesta. Laitoin kirjan kirjastosta varaukseen jo yli puoli vuotta sitten, ja viimein pääsin sitä lukemaan! Osa alla olevista ajatuksista löytyy myös kirjasta, osan olen kerännyt itse kokemuksen kautta.


Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

-Pikavipit on suoraan Saatanasta (tätä pitää ehkä muotoilla nätimmin, kun avaan asiaa lapsille...). Lainan ottamista muutenkin kannattaa välttää, jollei kyse ole sellaisesta lainasta, joka lisää varallisuutta (kuten asuntolaina).

-Korkoa korolle -ilmiö kannustaa pitkäjänteiseen säästämiseen, mutta toimii myös toisinpäin. Korkoa korolle ilmiön takia säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

-Rahalla on vaihtoehtoiskustannus, eli koska rahaa on rajallinen määrä, sitä ei riitä kaikkiin mielihaluihin.

-Pitää osata erottaa toisistaan halut ja tarpeet. Kaikkia halujaan ei voi koskaan tyydyttää.

-Asenne rahaan ja töissä käyntiin pitäisi olla myönteinen. Useimmat yhteiskunnan tarjoamat tuet on tarkoitettu väliaikaisiksi, joten raha pitää ansaita jollain tavoin itse.

-Raha itsessään ei ole hyvä eikä paha. Olen huomannut, että jopa koulutettujen ihmisten suhde rahaan ja rikkauteen saattaa olla vääristynyt, eli jännästi ajatellaan, että sijoituksien omistaminen on pahasta ja rikkaat ovat ansainneet rahansa köyhien selkänahasta.

-Perusteet sijoittamisesta. Lisäksi inflaatio, budjetointi, verotus.

-Haluaisin opetttaa myös kansantalouden perusteita siltä kannalta, että miten valtio toimii ja miten rahavirrat virtaavat valtion sisällä.

-Put your money where your mouth is. Eli kuluta, säästä, sijoita ja harrasta hyväntekeväisyyttä omien arvojesi mukaisesti.

-Rahasta pitää osata myös nauttia.

Käytännön toimia

Huomasin itsekin, että tuota opetettavaa materiaalia olisi paljon... toistaiseksi ollaan aloitettu häntäpäästä, eli tuosta "rahasta pitää osata nauttia". Nina Nordlundin kirjassa olikin hyviä vinkkejä siihen, miten raha-asioita voi opettaa impulsiivisille pikku ihmisille. 

-Viikkoraha. Tämä ei ole vielä käytössä meillä, eikä nopean kyselyni mukaan myöskään tuttavaperheillä. Viikkoraha kuitenkin opettaisi itsenäisiin päätöksiin rahan kanssa ja Nina Nordlundin kirjassa korostetaan vahvasti viikkorahan merkitystä.

-Rahasta ja töissä käynnistä puhuminen. On tärkeää, että rahasta ja töissä käynnistä puhutaan aikuisten kesken niin, että lapsetkin ovat kuulolla. Lapset voisi ottaa muutaman vuoden päästä mukaan myös pienten asioiden päätöksentekoon heille sopivalla tasolla.

-Vanhempien pitäisi puhua rahasta positiiviseen sävyyn. Tähän liittyy Taloussanomien artikkeli, jossa oli kerrottu, miten rikkaat kertovat lapsilleen rahasta.

-Korkoa korolle -ilmiön opettaminen. Meillä säästetään lapsille säännöllisesti, myöhemmin on tarkoitus avata säästämisen tematiikkaa, eli esimerkiksi juuri pörssin toimintaa ja korkoa korolle ilmiötä, lapsen omien säästöjen kautta.

-(Kerska)kuluttamisen kyseenalaistaminen. Säästäminen on huomattavasti helpompaa, jos kuluttaa vähemmän.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Hellettä ja asuntokuumetta

Olen kuin kissa, joka tarsii käpäliään, venyttelee makeasti ja kehrää yksikseen ikkunan edessä auringon valon tekemässä läikässä. Vaivun ihanan helteen ansiosta nirvanaan ja nautiskelen täysillä lämpimästä säästä. Helle sopii minulle ja käytän hyväkseni mahdollisuuden syödä jätskiä ja loikoilla rannalla.

Helteellä on ollut muitakin vaikutuksia. Olemme koko perheellä olleet kotona kesälomalla, ja nyt kun lapset kasvavat koko ajan suuremmiksi, meidän kolmiomme alkaa olla jo pieni viiden hengen perheelle. Olenkin selaillut koko kesän ajan rannalla loikoillessa kiivaasti Oikotien myytävänä olevia asuntoja. Viime päivinä on uutisoitu hiljentyneistä asuntomarkkinoista, joten ehkä nyt olisi oikea aika ostaa?

Asumme pääkaupunkiseudulla, joten asunnot ovat lähtökohtaisesti kalliita. Asuminen haukkaa nettotuloista leijonan osan. Kauemmas ei kuitenkaan kannata muuttaa, sillä työpaikat ovat täällä ja jos muutamme kauemmas, tarvitaan kaksi autoa. Neliöitä nykyisessä asunnossamme on suhteellisen paljon, mutta pohja on surkean huono. Asumme kolmiossa, keskellä asuntoa on järjettömän suuri eteinen, jota voi käyttää vain läpikulkuun. Enkä pysty mitenkään taikomaan tähän asuntoon esimerkiksi toista vessaa. Kun ostimme asuntoa, olimme myyneet omamme jo pari kuukautta sitten, ja jonnekin oli pakko muuttaa. Tämä asunto oli hankalassa tilanteessa se niin kutsuttu pienin paha.
Kulmia asumiseen

Asuminen ja onnellisuus

Olen palaamassa vanhaan työpaikkaani syksyllä, joten tuloni hyppäävät suuremmiksi. Opintoni ovat edelleen hieman kesken, joten joudun jakamaan aikani opintojen, työn ja perheen kesken. Oma työpaikkani on vakinainen, kuten myös miehen työpaikka, joten luullakseni saisimme helpostikin lisää lainaa. Koska tulot suurenevat, pitäisikö kasvattaa asuntolainaa ja muuttaa suurempaan asuntoon? Jos jatkamme asumista nykyisessä asunnossa, olemmeko kaikki kohta osallisia julmassa ihmiskokeessa? Ovatko ihmiset keskimääräistä onnellisempia, jos neliöitä on vähintään tietty määrä/asuja? Pienehkön asunnon jakaminen neljän muun ihmisen, sekä kasvavan tavaravuoren kanssa käy auttamatta mielenterveydelle. 


Hyvät ja huonot puolet nykyisessä asunnossa:

+ Kohtuullisen hyvä sijainti, julkisilla pääsee moneen suuntaan.
+ Mukavat ja hiljaiset naapurit.
+ Pieni lainasumma, lainaa enää vähän jäljellä, joten tällä tahdilla olisin muutaman vuoden päästä velaton. 
+ Kohtuullisen kokoiset asumiskustannukset, rahaa jää yli sekä sijoittamiseen ja kuluttamiseen.
+ Hyvä taloyhtiö, jossa remontteja tehdään ajallaan.
- Huono pohja, jota ei pysty muuntelemaan.
- Ei omaa rauhaa, koska tilaa on vähän.
- Putkiremontti tulee vastaan 5-10 vuoden säteellä (oma arvio), putkiremontti nostaa jälleen lainasummaa, jolloin velattomuus siirtyy jälleen kauemmaksi. 
- Nykyisessä asunnossa on remontin tarvetta, joten jos jatkamme asumista tässä, on pakko sekä asuinviihtyvyyden, että asunnon pintojen kulumisen takia panostaa nykyiseen asuntoon.

Hyvät ja huonot puolet muuttamisessa suurempaan asuntoon:

+ Lisää huoneita ja tilaa!
+ Toinen vessa!
+ Mahdollisuus muuttaa rivitaloon ja toteuttaa unelma omasta pihasta.
+ Pitkäaikainen asunto, jossa pystysimme asumaan halutessamme seuraavat 20 vuotta.
- Koska asuntojen hinnat ovat tällä seudulla korkeat, tämäkään asunto ei tulisi olemaan unelmien täyttymys, vaan jonkinlainen kompromissi, jossa puntaroitaisiin eri vaihtoehtoja rahan ja tilan suhteen.
- Monessa rivarissa on menty rakennusvaiheessa siitä, mistä aita on matalin. 70-luvun rivarit ovat sietämättömän kalliita, mutta silti tasakattoisia ja monessa on paljon parjattu valesokkeli. Molemmat ovat mahdollisia kosteusvaurion aiheuttajia. 
- Emme halua muuttaa tältä alueelta pois lasten harrastusten ja koulun/päiväkodin takia. Asuntokanta on tässä lähiössä rakennettu samaan aikaan, eli kaikissa taloissa on joko tulossa isot remontit, tai sitten niitä aletaan suunnittelemaan. En siis pääse välttämättä putkiremonttia pakoon, huonoimmassa tapauksessa joudumme maksamaan ja sietämään uudelleen myös julkisivuremontin, ikkunaremontin, parvekeremontin...  Remontit jyvitetään neliöiden mukaan, eli isommassa asunnossa joutuisimme maksamaan näistä remonteista enemmän, kuin pienemmässä asunnossa. Tällä seudulla putkiremontin kustannus on ollut kuulemani mukaan noin 1000e/neliö. Katsoin myös Oikotieltä asuntoa, jonka putkiremontti kulut olivat nousseet niinkin korkeaksi, kuin 1500e/neliö (!!!). 
- Velkasumma kasvaisi, joutuisin omien laskelmieni mukaan suurentamaan myös kuukausittaista lyhennykseen laitettavaa summaa, jotta pysyisin asettamassani 20 vuoden velan rajassa. Jos haluaa hyväkuntoisen asunnon, velkasumma nousee helposti yli kipurajan. 90 neliöinen kerrostalo asunto, johon on tehty putkiremontti, ja johon suunnitelmieni mukaan mahtuisimme, maksaa alueella noin 350 000 euroa. 
- Suurempi asunto, joten myös kaikki muut asumisen kulut kasvaisivat, näihin kuuluu mm. vakuutukset, sähkö, vastikkeet. 
- Muutosta on myös muita kustannuksia, eli varainsiirtovero (joka tulisi olemaan meidän tapauksessa 6500-7000 euroa, tämä siis asunnon vaihtajan kannalta ihan hukkaan heitettyä rahaa), ja muuttofirman lasku. Jos asunto on huonokuntoinen, myös remontoinnista tulee kuluja. 
- Sellaisen kompromissi asunnon löytäminen, johon sekä puoliso, että minä olisimme tyytyväisiä voi olla hankalaa.
- Suuri osa nettovarallisuudesta on sidottuna omaan asuntoon, jossa se ei tuota mitään.

Haaveeni saada lisää ihanaa tilaa näyttävät huonoilta. Miinuspuolia näyttäisi yllä olevan listauksen mukaan olevan paljon enemmän, kuin plussa puolia, melkein kaikki miinuspuolet liittyvät rahaan.