maanantai 30. marraskuuta 2020

Näin käytän itse velkaa sijoittamiseen

Oma suhteeni velkaan on ollut tiukan kielteinen, sillä sain jo lapsena seurata vierestä, miten velan takaisinmaksu voi vaatia uhrauksia. Siksipä ainoat ottamani lainat ovat olleet kaksi maltillisesti mitoitettua, omaan kotiin kohdistuvaa asuntolainaa. Aiemmin velattomuus on jopa ollut yksi päätavoitteistani. 

Kammoni velkaa kohtaan on peräisin 80-90 -luvun taitteesta, jolloin olin itse vasta lapsi. Tarinaan kuuluu vanhempieni ottama massiivinen asuntolaina, sekä kaksi suurta finanssipoliittista kiepautusta, eli 90-luvun alussa tapahtunut markan devalvointi ja markan laskeminen kellumaan. Näiden toimien seurauksena asuntolainojen korot nousivat pahimmillaan yli 15% tasolle (ja tähän on vielä lisättävä pankin marginaali, joka silloin taisi olla 2-3% luokkaa). 

Lopputuloksena perheellemme koitti taloudellisesti varsin tukalat 14 vuotta. Joka ainoa tammisen sauvaparketin pala maksettiin takaisin vähintään kaksin-kolminkertaisesti. Korkean koron takia ensimmäisenä vuosina velan pääoma lyheni minimaallisen vähän ja vaikka pankille maksettu  kuukausittainen summa oli kohtuuttoman suuri, oli alkuvuosina valtaosa summasta korkoja ja vain pieni osa itse lainan lyhennystä. 

Oltiin pattitilanteessa. Taloa ei pystynyt myymään, sillä asuntokauppa oli 90-luvun syvän laman takia täysin jäässä. Jos talo olisi mennyt kaupaksi, jäljelle olisi jäänyt velkaa, sillä 90-luvun lamassa asuntojen hinnat tippuivat rajusti. Asuntolaina saatiin kuitenkin tiukalla talouden pidolla maksettua takaisin, mutta käytännössä kaikesta muusta jouduttiin karsimaan. 

90-luvulla tehdyt rahapoliittiset ratkaisut ja lama ovat luultavasti yksi syy nykyiseen säästäväisyyteeni. Kerään osakevarallisuutta, sillä yritän kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää tilannetta, jossa taloudellisten vaihtoehtojen määrä kapenee minusta itsestäni riippumattomista syistä. 

Miksi sitten pohdin velkasijoittamista? Korot ovat tällä hetkellä alhaalla, joten velkarahaa on mahdollista saada historiallisen halvoin koroin. On arvioitu, että tulevina vuosina osakkeiden tuotot eivät kenties yllä yhtä korkealle, kuin aiempina vuosikymmeninä. Yksi keino hakea suurempia tuottoprosentteja on velalla sijoittaminen. 

Ensimmäinen askel


Astuin ensimmäisen askeleen pimeälle puolelle tänä vuonna alkukesästä, kun täytin Nordnetin Superluoton lainahakemuksen. Itse prosessi oli varsin helppo ja parissa päivässä sain myöntävän vastauksen 10 000 euron vakuudelliseen lainaan. Superluottoon päädyin kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä löytyi runsaasti läpinäkyvää tietoa, ja toiseksi en löytänyt nopealla etsimisellä pienempi korkoista lainaa. Vakuudellinen laina on lähtökohtaisesti halvempaa, kuin vakuudeton laina, ja koska oman kodin käyttäminen vakuutena ei houkutellut, osakesalkku on ainoa omaisuuteni, jolla on vakuusarvoa.  

Lainan vakuutena on siis Nordnetissä oleva arvo-osuustilin osakevarallisuus. Vakuutena voi käyttää vain arvo-osuustilillä olevia omistuksia, osakesäästötilin omistukset eivät käy lainan vakuudeksi. Kyseessä on luottolimiitti, jossa korkoa maksetaan vain siitä osasta, jonka limiitistä nostaa. Velalle ei ole määritelty taksisinmaksuaikaa ja lainasta voi maksaa vain korkoja. 

Jokaiselle osakkeelle ja rahastolle on määritelty oma vakuusarvo, joka vaihtelee 0-90% välillä. Suurempien ja "vakaampien" yritysten osakkeilla on isompi vakuusarvo. Hajautuksesta palkitaan, sillä alimpaan mahdolliseen korkoon (0,99%), vaaditaan tiettyjä ehtoja. Ehdot ovat nämä: yksittäinen osake tai ETF saa edustaa korkeintaan 20% koko salkun arvosta, yhdelle rahastolle sallitaan 60% osuus salkusta ja käytössä saa olla enintään 20% koko salkun lainoitusarvosta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä säännöt on aika simppelit. 

Eli jos salkun arvo on 20 000e ja sen kaikkien osakkeiden yhteen laskettu lainoitusarvo on 70%, hyväksytään salkun lainoitusarvoksi 20 000 x 0,7=14 000. Jos havittelee halvinta korkoa, saa tästä 14 000 eurosta luottoa olla käytössä 20%, joka on euroina 2800e. Jos ostaa luotolla tähän samaan salkkuun osakkeita, myös näillä osakkeilla on oma lainoitusarvo, joten raja nousee ylemmäs.  

Itse ei tarvitse laskea näitä kaikkia prosenttilaskuja, vaan Nordnetin verkkopankki kertoo koko ajan missä mennään. Tällä hetkellä oma salkkuni täyttää halvimman koron ehdot. Arvo-osuustilillä on 12 yrityksen osakkeita ja suurimman omistukseni (Wärtsilä) osuus on noin 15%. 

Toinen askel


Kesti kuitenkin useita kuukausia, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen oston luottoa käyttäen. Halusin säätää salkkua luoton ehtoja silmällä pitäen, eli lisäsin hajautusta, jotta yksittäisen osakkeen osuus ei huomaamatta nousisi lähelle 20% rajaa. 

Jos Nordnetin Superluotosta etsii arvosteltavaa, salkun käyttäminen vakuutena on helppoa, mutta siihen sisältyy riskejä. Kun kurssit syöksyy, samalla lainan vakuudet putoaa, eivätkä lainan ehdot enää täyty. Päätydään mahdollisesti pakkomyynteihin. 

Toinen huono puoli on, että se Superluoton ehdot ohjaavat vähän liiankin tasapaksuun sijoittamiseen. Hajautuksesta palkitaan, joten tilillä pitää olla vähintään 6 osaketta, jotta 20% osuus ei ylity. Käytännössä osakkeiden heilumisen takia osakkeiden määrä tulee olla suurempi. Lisäksi isojen yritysten lainoitusarvot ovat korkeammat, esimerkiksi Sammon osakkeiden lainoitusarvo on 90%, sen sijaan paljon pienemmän yrityksen, vaikkapa Digian lainoitusarvo on 50%. Jos haluaa optimoida Superluoton käytön, ehdot työntävät sijoittajaa vähän vaivihkaa laajan hajautuksen ja kansanosakkeiden suuntaan. 

Ensimmäinen luotolla ostamani osake oli lokakuussa Nordea, jonka ostin osakesäästötilille. Arvo-osuustililtä voi siirtää luottoa osakesäästötilille, vaikka osakesäästötilin osakkeita ei pystykään käyttämään luoton vakuutena. 


Miten tästä eteenpäin? 


Nyt kun huomasin, että taivas ei pudonnutkaan niskaan, totuttelen vähitellen ja pienessä määrin luoton käyttöön. Tällä hetkellä luottoa on käytössä alle 2000 euroa, eli olen lainan suhteen arkajalka. Kuten viime postauksessa totesin, näin pienen lainasumman käyttö ei käytännössä lisää riskitasoa, mutta suuria tuottojakaan on turha odottaa. Jos en tee uusia osakeostoja lainalla, salkkuun tulevat osingot lyhentävät automaattisesti lainaa pois. 

Onko nyt oikea aika ostaa osakkeita velalla? Luultavasti ei. (Varsinkaan ei ollut tarkoitus mainostaa Nordnetin Superluottoa, mutta vahingossa niin taisi kuitenkin käydä.)

Oma riskin kantokykyni on matala. Olen asettanut itselleni rajaksi Superluoton 0,99% kultaluoton rajan, eli yritän virittää salkun aina siihen asentoon, että kultaluoton ehdot täyttyvät ja ostelen osakkeita halvimmalla korolla. Laskuissa salkun osakkeiden lainoitusarvo pienenee, ja tällöin halvimman koron ehdot ei välttämättä täyty ja luotto alkaa raksuttaa korkeammalla korolla. Seuraava korkotaso on muistaakseni 2,49%. 

Tarkoituksena on pienellä summalla ja pienellä riskillä kokeilla velalla sijoittamista. Kun salkun koko toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa, myös lainasumma saa nousta kunhan suhteellinen osuus salkusta pysyy pienenä. 


Varoituksen sana


Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä. 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Velalla sijoittaminen

Kurssien liikkeet ovat jännittävää seurattavaa. Mutta miten adrenaliinia kaipaava sijoittaja voi vielä lisätä jännitystä elämään? No tietenkin sijoittamalla velkarahalla. Korot ovat olleet alhaalla jo useamman vuoden, joten velkarahalla sijoittamisesta on puhuttu enemmän. Se on alkanut mietityttää myös minua. 

Sijoittamisen vaikeustasoa nostaa, jos oman pääoman joukkoon lisätään myös ripaus velkarahaa. Velkarahan (=vieraan pääoman) avulla sijoittaminen on selkeästi riskialttiimpaa, kuin vain oman pääoman (=omien rahojen) kanssa sijoittaminen. Pelkästään omilla rahoilla sijoittavalla on tappiokin rajattu vain omiin rahoihin, velkarahalla sijoittava voi huomata, että kurssien laskiessa pörssiomaisuus haihtui tuhkana tuuleen ja jäljelle jäi silti vielä velkaa. 


Velan kanssa flirttailu


Asuntosijoittamisessa velan käyttäminen vipuvartena on tavallista. Osakkeet ovat kuitenkin paljon heiluvaisempia luonteeltaan, ja velan käyttäminen vaatii enemmän varovaisuutta. Varsinkin, jos osakesalkku on velan vakuutena, voi yöunet kärsiä, kun markkinoiden käänteet heiluttavat kursseja. 

Olennaista onkin riskin sietämisen lisäksi oman talouden kokonaistilanne. Mistä lähteistä rahaa tulee talouteen sisään? Kuukausipalkkainen henkilö saattaa voida lyhentää lainaa palkallaan, vaikka sijoitukset sakkaisivat. Miten paljon muuta velkaa on? Jos taloudessa on asuntolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, eli lainaa olisi jo reilusti, voi sijoituslainan ottaminen kaataa koko korttitalon. 

Miten talouden varallisuus on jakautunut? Jos kurssit laskee, onko mahdollista realisoida omaisuutta? Omaisuudella on erilaisia likviditeettejä. Kiinteistöt voivat olla hitaasti realisoitavisssa, kullalle luultavasti on aina ostajia, vaikka hinta saattaa heitellä. Jos muulla omaisuudella olisi nopeastikin pois myytynä arvoa, velalla sijoittava voisi siis osakkeiden laskiessa paikata kuoppaa myymällä muuta omaisuutta.


Sijoitatko jo velalla?


Moni (myös minä) sijoittaa velkarahalla myös vähän huomaamattaan. Jos samaan aikaan on sijoituksia ja esimerkiksi asuntolainaa, sijoittaa jo osittain valkarahalla. Vaikka asuntolainan vakuutena onkin asunto, on asuntolaina käytännössä velkaa koko talouden hankintoja varten. Asuntolaina on siis lainaa myös sijoituksia varten. 

Olen aina kammonnut velkaa, ja yksi menneisyyden tavoitteitani on ollut velattomuus (ei ole enää). Omaa suhdettani velkarahaan kuvaa ehkä parhaiten se, että kun kolmisen vuotta sitten oma asuntolainani laski noin 20 000 euron paikkeille ja samaan aikaan sijoitusten sen hetkinen arvo nousi noin 20 000 euroon, mietin ihan vakavissani sijoitusten realisoimista ja asuntolainan maksamista pois. 

Onneksi laskin vähän lukuja auki ja unohdin saman tien tavoitteen velattomuudesta. Taloudellisesti asuntolainan maksamisen etukäteen olisi ollut huono idea, sillä pelkät netto-osingot oli tässä vaiheessa noin 2%, eli noin 400e, kun taas asuntolainan korko oli alle 1%, eli 200e vuodessa. Jos olisin myynyt sijoitukset ja maksanut summalla asuntolainan pois, olisin laskennallisesti menettänyt ensimmäisenä vuonna noin 200 euroa. 

Vaikka ei puhuttaisi henkilökohtaisista veloista, luotto on silti läsnä osakesijoittajan salkussa. Koska yritysten taseessa on monesti velkaa, osakesijoittaja sijoittaa velalla myös pelkästään ostamalla velkaisen yrityksen osakkeita. Reilusti velkaisempia yrityksiä pidetään yleisesti epävakaampina sijoituskohteina, koska velka vähentää mahdollisuuksia toimia kriisitilanteissa. 


Hyvä ja huono velka


Minulla meni kauan sen ymmärtämiseen, että on olemassa hyvää velkaa ja huonoa velkaa. Suurin apu ajattelun kääntämiseen uudelle raiteille oli rahoituksen opiskelu ammattikorkeakoulussa. Koska velka on mielestäni ollut aina kauhistuttava asia, oli oikeasti hankalaa yrittää ymmärtää, että velan avulla voi myös vauhdittaa vaurastumista. Minulle uutta oli, että lainan voi siis ymmärtää myös investointina tulevaisuuteen. Hyvää lainaa on esimerkiksi opintolaina, sillä se mahdollistaa paremmin palkattuihin töihin pääsyn opintojen jälkeen. 

Hyvää lainaa voi olla myös asuntolaina, sekä sijoituksiin käytettävä laina. Huonoa lainaa on kulutukseen käytettävä laina, sillä jos laina otetaan puhtaasti kulutukseen, ei luotolla ostettu hyödyke tuota missään vaiheessa mitään. Kuluttamiseen käytetty "syömälaina" jää maksettavaksi vielä siinä vaiheessa, kun bileet on jo loppu. 


Velan vipuvaikutus


Velkarahalla sijoittaminen kannattaa, jos koko pääoman tuotot ylittävät vieraan pääoman kustannukset. Yksinkertaistettuna sijoitustoiminnasta saatavien kaikkien tuottojen täytyy vähimmillään kattaa lainarahan korot ja muut kulut, jotta velalla sijoittaminen olisi kannattavaa. Osakkeisiin sijoitettaessa tuotot ovat osinkoja ja myyntivoittoja, asuntosijoittamisessa taas vuokralaisen maksamaa vuokraa ja asunnon arvonnousua. Koska en tajua alkeita enempää asuntosijoittamisesta, olen pohtinut velalla sijoittamista lähinnä osakesijoittajan kannalta. 

Oletetaan, että osakesalkun arvo on 15 000, josta velkaa on 5000 ja omaa rahaa 10 000 euroa. Jos sijoitus nousee 20%, on sijoitusten arvo 18 000 euroa, josta tuotto koko pääomalle on siis 18 000-15 000=3000e. Kun 5000 euron velka on maksettu pois, jää jäljelle 13000e. Jos korkokulu on vaikkapa 2%, jää sijoittajalle tuottoa 3000-(5000 x 0,02)=2900e. Oman pääoman tuotto on korkojen jälkeen 2900/10000=29 %. 

Verrataan tätä velalla sijoittajaa pelkästään omaa rahaa sijoittamiseen käyttävään henkilöön. Jos velkaa ei käytetä, on omaa pääomaa 10 000 euroa. Sijoitus nousee 20%, tuotto on 2000e, ja 20% on myös oman pääoman tuottoprosentti. Erotus on 900 euroa lainarahalla sijoittavan hyväksi. 

Mitä jos tuuri kääntyy ja sijoitukset laskevat? Käytetään samoja lukuja, eli velalla sijoittajan oma pääoma on 10 000e ja vieras pääoma on 5000e. Sijoitus laskee 20%, lainalla sijoittaja huomaa omaisuuden huvenneen korkokulujen jälkeen seuraavasti: 15000-(15000 x 0,2)-(5000 x 0,02)= 11900e. Kun tästä maksetaan lainasumma pois, jää 11900-5000=6900 euroa. Pelkästään omalla pääomalla sijoittaja kuittaisi samassa markkinatilanteessa (eli osakkeiden laskiessa -20%) tappiona 2000 euroa, joten hänelle jäisi 8000 euroa. Erotus näiden kahden sijoittajan välillä on 1100e lainarahalla sijoittavan tappioksi. 

Ongelmana velalla sijoittamisessa on, että velan vipuvaikutus toimii kahteen suuntaan. Pahimmassa tapauksessa sijoituksen arvo laskee, ja sen arvo ei kata edes lainasummaa. Koska laskin esimerkkejä itseäni varten, on yllä oleva esimerkki vielä melko hampaaton. Omissa laskelmissani lainan määrä oli vielä melko maltillinen, eli 33% koko pääomasta, joissakin esimerkeissä on käytetty paljon suurempaa velkavipua, jolloin saadaan paljon vaikuttavampia numeroita sekä tuotolle, että tappiolle. Laskelmissani käytin kurssimuutoksina 20%, mutta tänäkin vuonna osakkeet ovat tehneet ensin noin 40% syöksyn ja sen jälkeen samanlaisen nousun. 

Pieni vai suuri velkavipu?


Velkarahaan liittyvät riskit liittyvät olennaisesti korkoon ja velan määrään. Velkaa saa tällä hetkellä aika helpollakin, mutta ongelmaksi velan suuntaamisessa osekesijoittamiseen nousee korko. Helpoiten saatava laina on kulutusluottoa, jossa korkokin on korkea. Edullisiakin korkoja voi markkinoilta osakesijoittamiseen saada, esimerkiksi Nordnetin Superluottoa on mahdollista tietyin ehdoin saada 0,99% korolla. 

Jos velan määrä on ongelma, voisiko ongelman kiertää ottamalla ihan vain vähän velkaa? Tässä törmätään yhteen sijoittamisen lainalaisuuteen. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, eli jos ei ole valmis ottamaan isommalla kädellä velkaa, myös tuotto jää pieneksi. 

Itse olen pysytellyt osakkeisiin liitetystä sijoituslainasta aiemmin erossa pääosin siksi, että oma riskinottokykyni on pieni. Samoin on ollut salkkuni laita. Jos lainasumman suhteuttaa vaikkapa 10% koko salkun koosta, pienellä lainasummalla sijoittaessa myös tuotot on pieniä. 

Eli jos vaikkapa ostaisin lainarahalla 3000 eurolla laatuyrityksenä pidetyn Orionin osakkeita, niistä saatava osinkotuotto olisi noin 4,5%. Osinkotuotto olisi siis vuodessa 3000 x 0,045 = 135 euroa. Tästä tulisi maksaa verot, veroprosentti minun pääomatuloillani on osingoissa 25,5% eli nettona osingot olisivat vuodessa 100,57 euroa. 

Noin sadan euron summasta maksettaisiin vielä lainan korkokulut. Jos korkokulut olisivat prosentin verran, jäisi jäljelle tuottoa noin 70 euroa. 70 euroa on sen verran pieni summa rahaa, että on aikalailla sama, sijoittaako pienesti velalla, vai ihan reilusti vaan pelkästään omilla rahoilla. Pienellä velka osuudella tuloksena on siis pieni tuotto, mutta tottakai myös pieni riski. 

On myös mahdollista saada tuottoa kurssinoususta, mutta jos kyseessä on kaltaiseni sijoittaja, joka harvemmin myy osakkeita, välitön tuotto on käytännössä osinko. Aiemmin ei siis mielestäni ole maksanut vaivaa säätää salkkua ja vahdata kursseja velkarahan takia, kun lainarahalla aikaan saatu tuotto on parhaassa mahdollisessa tapauksessakin ollut minimaallinen.


Velkasijoittaja, varo pakkomyyntejä


Nopeat kurssilaskut aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä kaikille osakesijoittajille. Mutta mitä tapahtuu, jos osa pääomasta onkin lainaa, joka kerryttää koko ajan korkokuluja ja laina täytyy jossain vaiheessa myös maksaa takaisin? Lopputulos riippuu lainan ehdoista. 

Jos lainan vakuutena on juuri lattiaan tipahtanut osakesalkku, voi lainan myöntänyt taho päätyä myymään osakkeita pois, sillä lainan vakuudet ei enää täyty. Tällaisessa yliluototus, eli margin call-tilanteessa on siis edessä pakkomyynti, lainan myöntänyt taho päättää itse, mitä osakkeita myydään.  Pakkomyynnin voi välttää esimerkiksi siirtämällä käteistä salkkuun, tai tekemällä itse päätökset osakkeiden myynneistä, kunnes lainan vakuudet ovat jälleen kunnossa.  

Nordnet tarjoaa Superluottoa asiakkailleen, ja Helsingin Sanomien viime keväisen artikkelin mukaan Nordnetin asiakkaiden salkuista tehtiin koronan aiheuttaman osakeromahduksen takia pakkomyyntejä päivittäin. Pakkomyynnin uhka on siis ihan todellinen. Pakkomyynteihin ajauduttaessa pankki saattaa myydä sijoittajan mielestä vääriä osakkeita tai väärään aikaan. 


Varoituksen sana


Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä.