Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi puhua Suomessa enemmän. Silti täytyy nolosti tunnustaa, että vaikka blogin sisällä jaan varsin avoimesti ajatuksiani sijoittamisesta, harva tietää reaalimaailmassa, että illan pimetessä ja lasten mentyä nukkumaan avaan keittiön ruokapöydälle läppärin, ja syvennyn pörssikurssien kiehtovaan maailmaan.
Sijoitusharrastuksestani tietää oikeastaan vain kourallinen ihmisiä. Vaikka en itse koe luontevaksi sijoittamisesta puhumista, niin iloitsen siitä, että monet muut haluavat kumota sijoittamiseen liittyviä vääriä käsityksiä. Sijoittamiseen kun liittyy edelleen harmillisen paljon myyttejä.
Uskonto, politiikka, seksi ja raha...
...näitä neljää small talkin perusteissa pyydetään vättämään. Ne nostattavat suuria tunteita ja jollei tiedä etukäteen, mille puolelle keskustelukumppani kallistuu esimerkiksi uskonnon suhteen, voi olla palkitsevampaa keskustella säästä, kuin eutanasiasta tai niinkin viattomasta aiheesta, kun Suvi-virren laulamisesta kevätjuhlassa. Eutanasiassa (kyllä, kannatan!) ja jopa Suvi-virren laulamisessa (minulle on ihan sama, mitä siellä kevätjuhlissa lauletaan) on kyse voimakkaan arvolatauksen kysymyksistä. Korkeita laineita nostattaa myös raha ja sijoittaminen.
Olen pitänyt blogia noin kahden ja puolen vuoden ajan, ja huomannut, että rahaan ja sijoittamiseen liittyy paljon jänniä (ja äärimmäisen vääriä!) uskomuksia. Sjoittaminen on elitististä, se on keinottelua ja jos joku ahkera omalla työllään rahansa ansainnut työmyyrä on saanutkin vahingossa jotain säästöön, pankkihan se lopulta vie kaikki sijoittajan rahat.
Mielenkiintoista on, että kokemuksieni mukaan koulutus ei korreloi millään tavalla rahaan liitettyjen uskomusten kanssa, vaan myös korkeasti koulutetuilla on vinksahtaneita käsityksiä sijoittamisesta. Myöskään liiketalouden osaaminen (esimerkiksi liiketalouden AMK-tutkinnon suorittaminen) ei suoraan kerro järkevästä suhtautumisesta rahaan, joten lienee totta, että rahaan liittyvät uskomukset opitaan ainakin osittain lapsuuden kodissa.
Riippuu toki kahvitteluseurasta, mutta olen ollut useasti seurassa, jossa matkustelu on sosiaalisesti hyväksytympää, kuin sijoittaminen. Matkustelusta saa sentään kokemuksia, sijoittaminen liitetään ajatuksen tasolla pahemman luokan kituuttamiseen ja pennin venytykseen. Eikö kukaan ole kertonut näille poloisille, että kakun voi sekä syödä että säästää?
Säästäminen onkin yleensä ihan ok, jos sen tekee tilille, mutta sijoittamista voi jo pitää vähän arveluttavana toimintana. Johan sen Raamattukin kertoo, että "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Säästämisestä ja sijoittamisesta on ollut mielestäni vaikea aloittaa neutraalia keskustelua, kun alkuasetelma on tämä.
"Osakkeet on keinottelua"
Juttelin kesällä erään maailmankansalaisen kanssa, jolla oli Suomen kansalaisuus, mutta työkokemusta paljon enemmän muista maista, kuin Suomesta. Työura oli jo melkein puolessa välissä. Suuresta palkasta huolimatta eläkekertymä on jäänyt pieneksi, sillä rahat on menneet elämyksiin ja kokemuksiin. Kokemuksia olikin karttunut, mutta varallisuutta ei ainakaan vielä. Sillä hetkellä, kun näin ystävääni, hulppea työpaikka yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista oli muuttunut koronan takia työttömyydeksi.
Vaikka Suomen eläkejärjestelmä ei ole täydellinen, on siinä hyvät puolensa. Se ei edellytä työntekijöiltä mitään aktiivisia toimia, vaan kaikki saavat jossain vaiheessa eläkkeen, oli se sitten pieni tai suuri. Vaikka yksilö ei itse tekisi mitään eläkkeen eteen, meidän järjestelmämme säästää automaattisesti. Vanhuudenturvaksi on odottamassa jonkinlainen summa kuukausittain aina kuolemaan saakka.
Jännällä tavalla me suomalaiset olemmekin salavarakkaita. Varallisuus on odottamassa meitä tulevaisuudessa eläkkeen muodossa, jos elämä sinne asti kantaa. Suomalaisillakin työeläkkeen taso jää monella (myös minulla) pieneksi, joten omaa vaivannäköä tarvitaan, jos haluaa säilyttää saman tason eläkkeellä, kun töissä. Monissa pallon kolkissa eläkejärjestelmä on erilainen. On maita, joissa eläkettä ei kerry automaattisesti ollenkaan, vaan koko eläkesumma täytyisi osata kerätä itse työuran aikana.
Koska keskustelukumppanini kertoi itse huolensa eläkekertymästään, ohjasin keskustelun sijoittamiseen vähän niinkuin lääkkeenä vaivaan. Sain kuulla että osakkeet ja pörssit on pahimman laatuista keinottelua. Kuulemma osakesijoittajat yrittää vain rikastua nopeasti, ja harva siihen pystyy, vaan monen rahat häviää kuin tuhka tuuleen.
Mitäpä tähän voi sanoa? Kyllä osakkeilla voi keinotella, monesti pörssikursseissa on ilmaa ja omaisuuksia on sekä luotu, että tuhottu Wall Streetillä. Eli oikeassa hän siis oli! Toisaalta toisenlaisiakin tarinoita on, näissä tarinoissa sijoitetaan tappavan tylsästi ja saadaan se pörssin oletettu keskimääräinen tuotto, joka lienee noin 7-8% vuodessa. Tämä jälkimmäinen on se, mihin itse pyrin. Mielestäni ystäväni tokaisu keinottelusta oli siis puutteellinen. En missään vaiheessa kertonut, että itselläni on osakkeita, mutta kehoitin ystävällisesti häntä opiskelemaan paremmin osakesijoittamisen perusteita.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että ystävääni oli onneksi tutustunut vähän jo asuntosijoittamiseen, ja haaveili asuntomogulin urasta. On siis ihan mahdollista, että kun uusi työpaikka löytyy, velkavivun avulla hankitut asunnot antavat turvaa tulevaisuudessa.
Miksi säästämisestä keskustelu on niin vaikeaa?
Rahaan liittyy paljon tabuja, ja siksipä myös säästäminen ja sijoittaminen ovat niin hankalia puheenaiheita. Keskustelu kääntyy helposti paasaamiseksi, yleensä vielä niin, että ylhäältä katsotaan alemmas. "Kaikki voivat säästää vaikka vähän", on hyvä neuvo, mutta kieltämättä pikkiriikkisen ylimielinen. Yksi valitettava tosiseikka on, että kaikkia raha ja säästäminen ei vain kiinnosta, ei ainakaan ennenkuin rahan puute lyö päälle. Näin on monelle käynyt koronakriisin myötä.
Vaikka edistystä on tapahtunut, silti toivoisin, että sijoittamisen ja säästämisen ilosanoma leviäisi vielä laajemmalle. Typerät uskomukset sijoittamisesta tekevät hallaa vaurastumiselle. Yksi keino lisätä säästämistä ja sijoittamista olisi vanha kunnon koulutus.
Talousopetusta kouluihin ajava kansalaisaloite oli täyttä asiaa, ja kävin itsekin sähköisesti allekirjoittamassa sen. Valitettavasti meitä ei silloin ollut vielä tarpeeksi, vaan kansalaisaloite jäi tällä kertaa vielä vaille tarpeellista allekirjoittajien määrää.
