Pärjäisitkö tulevalla eläkkeelläsi?

Oma työurani on suunnilleen puolessa välissä ja olen alkanut miettimään eläkettäni. Olen seurannut eläkekertymää satunnaisesti ja suuria summia ei ole vielä kertynyt, koska palkkakin on ollut joko suomalaista keskitasoa tai sen alle. 

Suomen eläkejärjestelmä on jälleen kerran viime vuonna valittu yhdeksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmistä. Ykköspaikan oli ansainnut Hollanti, ja lisäksi meitä edellä oli mm. Tanska ja Australia. Artikkeli pomppasi esille, kun surffailin netissä miettien eläkeasioita ja ihmettelin eläkejärjestelmämme ammottavia isoja ongelmia. 

Sillä ongelmia eläkejärjestelmässä kyllä on. Suurin syy ongelmiin on syntyvyyden pieneneminen ja eliniän piteneminen. Yhä suuremman joukon eläkkeitä maksamassa on alati pienenevä joukko työikäisiä. Sama ongelma vaivaa suurinta osaa länsimaista, joten Suomi ei ole yksin.

Viime syksynä alkoi uuden eläkeuudistuksen valmistelu. Eläke asioista keskusteltiinkin viime syksynä kiivaasti mm. Helsingin yleisonosastolla. Aiheet sivusivat nykyisen eläkejärjestelmämme ongelmia ja eläkkeen riittävyyttä nuoremmille sukupolville. 

Mutta mitä Suomen eläkejärjestelmästä tulisi vähimmillään tietää?

Kuusi faktaa Suomen eläkejärjestelmästä

1. Eläkkeen kertyminen

Vanhuuseläkettä kertyy 1,5% palkasta. Eli jos vuosipalkka on 40 000 euroa, tulevaa kuukausittaista eläkettä kertyy yhden vuoden aikana 50 euroa. Summa on lasketttu kaavalla 40 000 x 1,5%/12=50.  Eläkkeen kertyminen alkaa 17-vuotiaana ja päättyy ylimpään eläkeikään asti. Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös esimerkiksi suoritetuista tutkinnoista ja joistain sosiaalietuuksista. 

Eläkkeen kertyminen on tämän hetkisten sääntöjen mukaan yksinkertaista. Jokainen voi itse vaikuttaa eläkkeen määrään palkan määrällä ja työvuosilla. Vielä yksinkertaisemmin sanottuna, mitä suuremmalla palkalla ja mitä pidempään viivyt työelämässä, sitä suurempi eläke sinua odottaa. 

Suomessa ei ole eläkekattoa, eli työeläkekertymää ei leikata ja suuri palkka kerryttää eläkettä varsin tehokkaasti. Eläkekatosta on kuitenkin meillä keskusteltu, sillä se on joissain Euroopan maissa jo käytössä. Toki Suomen progressiivinen verotus leikkaa sekä korkeita palkkoja, että eläkkeitä, joten valtio kerää myös eläkkeistä omansa. Suomessa on käytössä myös raippaverona tunnettu eläketulon lisävero, jota maksavat yli 47 000 euroa vuodessa eläkettä saavat.  

Jos työvuosia ei kartu tarpeeksi, takuueläke on etuisuus, jota maksetaan pienimpänä mahdollisena eläkkeenä tietyin ehdoin. Takuueläkkeen määrä on tänä vuonna 976,59 euroa, ja sen maksajana on Kela. Lisäksi monelle takuueläkkeen saajalle maksetaan kansaneläkettä ja muita tukia, esimerkiksi asuntolisää.

2. Miten Suomen eläkejärjestelmä on rakennettu?

Järjestelmä on polkaistu käyntiin tyhjästä 60-luvulla, sitä ennen eläkemaksuja ei maksettu, eikä Suomessa ollut nykyisen kaltaista eläkejärjestelmää. Täydellinenhän eläkejärjestelmämme ei ole, mutta toisaalta se on hyvin nerokas, sillä näin saatiin elanto turvattua esimerkiksi sodassa ja rintamalla taistelleille. Ensimmäiset eläkeläiset eivät siis ole maksaneet eläkkeestään mitään, vaan työssä käyvät ovat hoitaneet eläkemaksujen avulla eläkkeen kertymisen. 

Hyvää eläkejärjestelmässämme on myös sen passiivisuus. Työntekijän ei tarvitse välttämättä tehdä mitään kerryttääkseen eläkettä, sillä työnantaja perii työeläkemaksut palkasta automaattisesti. Joissain maissa eläkemaksuja ei peritä ollenkaan, tai niitä peritään niin vähän, että työntekijän tulee itse kerätä säästämällä eläkerahat. 

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Neljäsosa eläkevakuutusmaksuina maksetuista euroista rahastoidaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten eläkeläisiä varten. Loput kolme neljäsosaa eläkevakuutusmaksuista menee suoraan nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin. Kukaan meistä ei siis kerää omaa eläkettään, vaan tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat maksaneet aiempien sukupolvien eläkkeet samalla tavalla, kun me tällä hetkellä työssä olevat maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. 

Eläkejärjestelmää ajatellen on siis hyödyllistä, jos työssäolijoita on mahdollisimman paljon suhteessa eläkeläisiin. Ongelmat ovat syntyneet pikku hiljaa, kun nuoremmat ikäluokat ovat pienentyneet, ja suuntaus näyttää olevan vielä huonompi, eli Suomessa syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Alla näkyy Suomen väestöpyramidi vuonna 2022 ja ennuste vuoteen 2070. Ennusteen mukaan eläkeläisten määrä kasvaa edelleen samalla, kun syntyvyys pienenee. 

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Sodan jälkeiset ikäluokat, eli 1945-1950 syntyneet olivat pitkään Suomessa suurimpia ikäluokkia, ja nämä ikäluokat ovat jo useita vuosia sitten siirtyneet eläkkeelle. Vasta viime vuonna suurimman ikäluokan valtikka siirtyi nuoremmille, tällä hetkellä Suomessa on eniten 1983 syntyneitä. Tässä ikäryhmässä näkyy maahanmuutto, osa nykyisistä nelikymppisistä on syntynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja maahanmuutolla kannatellaan jo nyt osittain nykyistä työelämää. 

Työeläkemaksua kerätään palkasta, tänä vuonna alle 53-vuotias tai yli 62-vuotias työntekijä maksaa tätä veroluonteista maksua 7,34% palkastaan, 53-62-vuotiaat sen sijaan maksavat 8,65% palkasta. Palkansaajalle ei näy suoraan työnantajan maksama osuuus, mutta työnantaja maksaa peräti 17,34% eläkemaksuja. Yhteensä eläkettä maksetaan siis jo noin 25% palkasta. Myös yrittäjät maksavat eläkettä, heillä eläke kertyy hieman eri tavalla, sillä ilmeisesti yrittäjä voi itse vaikuttaa maksamansa eläkkeen määrään.

Työeläkemaksun prosentit ovat jo nyt suuria, mutta niiden korottamisesta on ollut keskustelua. Toinen vaihtoehto olisi nostaa eläkerahastojen riskitasoja ja sallia rahastoihin korkeampi osakepaino. 

3. Eläkelajeja on muitakin, kuin työeläke

Yleensä kun puhutaan eläkkeestä, tarkoitetaan yleensä työeläkettä, jota maksetaan vanhuksille. Eläkkeitä on myös muita, mm. työkyvyttömyyseläke, jota maksetaan ennen virallista eläkeikää sairastuneille. Perhe-eläkettä maksetaan lapseneläkkeenä ja leskeneläkkeenä silloin, kun perheen huoltaja on menehtynyt. Perhe-eläkkeeseen vaikuttaa menehtyneen eläkekertymä ja nykyisin myönnetyt, uudet perhe-eläkkeet ovat määräaikaisia. 

Aiemmin perhe-eläkkeisiin kuuluva leskeneläke saattoi nousta suureksikin, ja se tuntuu jäänteeltä vanhasta maailmasta, jossa perheen elättäjänä oli aviomies, ja vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Perhe-eläke uudistus tuli voimaan vuonna 2022, mutta siitä ei kovin paljoa uutisoitu. Uudistuksessa muutettiin joitain sääntöjä ja määriteltiin myös leskeneläke määräaikaiseksi. 

Leskeneläkettä maksataan maksimissaan 10 vuotta, kuitenkin siihen saakka, kun nuorin lapsi on täysi-ikäinen. Uudistus koskee vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneitä. Uudistuksen jälkeen avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon, eli myös avoliitossa asunut leski voi saada perhe-eläkettä.

Ennen vuotta 1975 syntyneille leskeneläke saattaa olla ihan merkittäväkin lisä oman eläkkeen päälle, sillä sitä maksetaan enimmillään puolet menehtyneen puolison eläkkeestä. 

Työkyvyttömyyseläke lasketaan kertyneen eläkkeen ja laskennallisen tulevan eläkkeen avulla. Vähimmäismäärä on työkyvyttömyyseläkkeelle on takuueläke, joka on tänä vuonna 976,59 euroa.

4. Syntymävuosi määrää alimman mahdollisen eläkeiän

Eliniänodote otetaan nykyisin huomioon määriteltäessä alinta mahdollista eläkeikää. Vuonna 1961 syntyneillä alin mahdollinen eläkeikä on 64 vuotta ja 9 kuukautta ja kaikkien sen jälkeen syntyneiden eläkeikä nousee pikku hiljaa. Vuonna 2000 syntyneillä alin eläkeikä on jo 68 vuotta ja 7 kuukautta. Oman eläkeiän ja eläkekertymän voi tarkistaa netistä esimerkiksi Työeläke.fi sivuilta. 

Ainakin tällä hetkellä eläkeikä ilmoitetaan sähköisissä palveluissa kolmella tavalla. Siellä näkyy alin mahdollinen eläkeikä, suositeltu eläkeikä, ja korkein mahdollinen eläkeikä, jossa eläke vielä kertyy työntekijälle. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria, joten työuran pituus vaikuttaa työeläkkeen kertymään. 

Ihan kuriositeettina kerrottakoon, että Suomessa on edelleen joitain ammatteja, joissa on ammattikohtainen eläkeikä. Suomen Kansallisbaletin tanssijat saavat eläköityä jo 44 vuoden iässä, tämä lienee alhaisin suomalainen eläkeikä. 

Myös mm. rajavartijoilla, Puolustusvoimien sotilaslentäjillä, ja muutamalla muulla pienellä ammattiryhmällä on ammatin vaatimuksiin liittyvä eläkeikä, joka on tavallisen kansalaisen eläkkeelle pääsy ikää alhaisempi. Rajavartijoiden eläkeikä on 57-vuotta. Aiemmin myös poliiseilla ja palomiehillä oli alempi eläkeikä, vuoden 2017 eläkeuudistuksessa raja nousi yleisen linjan mukaiseksi. 

5. Tämän hetken eläkeläiset tilastojen valossa.

Vuoden 2022 lopussa eläkkeellä oli noin 1595700 suomalaista, joka on noin kolmasosa yli 16 vuotiaista suomalaisista. Tuossa määrässä oli vanhuuseläkkeen lisäksi myös työkyvyttömyyseläkkeen saajat, joita oli vuoden 2022 lopussa 181000. 

Keskimääräinen eläke vuonna 2022 oli 1845 euroa ja mediaani oli 1624 euroa. Naisten eläkkeet ovat kaikissa ikäryhmissä miesten eläkkeitä pienempiä. Kovin suuriahan eläkkeet eivät ole, sillä näistä summista maksetaan vielä veroa. Eläkkeitä tarkistetaan taitetun indeksin avulla, osittain eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa inflaatio, ja osittain yleinen palkankorotusten taso. Jo maksuun tulleita eläkkeitä ei voi kuitenkaan leikata, vaikka taloudella menisikin huonosti. 

https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakkeensaajat/

Eläkeläiset eivät ole kovin yhtenäinen ryhmä, osa eläkeläisistä elää hyvinkin pienillä summilla, osalle taas on kertynyt suuremman palkan myötä isompi eläke. Myös vauraus kerääntyy vuosien myötä, ja nettovarallisuutta tarkasteltaessa yli 65-vuotiaat ovatkin muuta väestöä hieman paremmassa asemassa. Vuosien myötä myös velat on suurimmaksi osaksi jo maksettu, joten nettovarallisuus kasvaa myös sitä kautta. Alla vielä graafi nettovarallisuudesta, jossa suomalaisten 65-74 vuotiaiden kotitalouksien mediaani nettovarallisuus yltää lähes 180 000 euroon.

https://www.stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_tie_001_fi.html

6. Eläkejärjestelmä ei ole tasa-arvoinen

Eläkejärjestelmällä on voittajia ja häviäjiä, järjestelmä kohtelee ikäluokkia eri tavalla. Nykyiset eläkeläiset ovat voittajia. He ovat päässeet eläkkeelle suhteellisen nuorina ja heille maksettavat eläkkeet ovat korkeampia, kuin mitä nuoremmat tulevat saamaan. Nykyiset eläkeläiset ovat myös maksaneet pienemmän osuuden omasta eläkkeestään.

Eläkejärjestelmässä jaetaan niukkuutta, eli myöskään suuret ikäluokat eivät kylve eläkkeenmaksupäivinä seteleissä. Eläkkeet ovat heilläkin pienet verrattuna palkkoihin, mutta verrattuna myöhempiin sukupolviin, sodan jälkeen syntyneiden ikäpolvilla eläke on kertynyt anteliaammin. 

Suuria eläkeuudistuksia on tehty minun työurani aikana jo kaksi, ensimmäinen vuonna 2005 ja toinen vuonna 2017. Nyt, kun melkein 20 vuotta on kulunut ensimmäisestä suuresta työeläkeuudistuksesta, voi todeta, että uudistukset eivät ole täysin onnistuneet. 

Esimerkiksi vuoden 2005 uudistuksessa eläkeikää itse asiassa laskettiin, halutessaan pystyi jäämään eläkkeelle jo 63 vuotiaana. Tavoitteena oli tässäkin uudistuksessa pidentää työuria porkkanoiden avulla, mutta lopputulos oli päinvastainen ja eläkkeelle pystyikin jäämään jo aiemmin. Porkkanana oli suurempi työeläkekertymä heille, jotka jäivät eläkkeelle alarajan, eli 63 ikävuoden jälkeen.

Uudistuksissa on toki ollut hyviäkin asioita nuoremmille ikäluokille, aiemmin eläke kertyi vasta 23 ikävuoden jälkeen, uudistuksissa raja on alennettu 17 vuoteen. Nykyisin eläkettä kertyy myös opiskeluista ja perhevapaiden aikana. 

Eläkejärjestelmämme häviäjiä ovat laajasti ottaen kaikki vuoden 1965 jälkeen syntyneet. He joutuvat työskentelemään pidempään ja saavat pienempää eläkettä, kuin aiemmat ikäluokat. Ikäluokkana 1965 on ensimmäinen, joiden eläkeikään vaikuttaa elinikäkerroin. He ovat myös ensimmäinen ikäluokka, jolla ei enää ole käytössä eläkeputkea, joka helpotti työttömänä olevien eläkkeelle siirtymistä.

Epävarmimmassa asemassa ovat nuorimmat ikäpolvet. Jos ennusteisiin on uskominen, huoltosuhde heikkenee ja työssä olevien harteilla on yhä enemmän työelämän ulkopuolella olevia (mm. vanhukset, lapset, työttömät). Työelämässä olevien veroilla ja veroluonteisilla maksuilla tulisi siis kustantaa yhä suuremman joukon eläminen. 2000-luvulla syntyneiden eläkeiät ovat jo todella korkeita ja epävarmuus tulevasta eläkkeestäkin on suurin. 

Ennuste tulevasta eläkkeestäni

Minulla on takana hieman yli 20 vuotta työelämää ja edessä suunnilleen saman verran. Alin mahdollinen eläkeikäni on lähempänä 67 kuin 66 ikävuotta. Koska elinikäkerroin vaikuttaa eläkeikään ja kertyvään eläkkeeseen, kyse on vasta arvioista ja lopullinen eläkeikä selviää vasta myöhemmin.. 

Kuulun 70-luvulla syntyneiden joukkoon ja eläke on alkanut kertymään vasta 23-vuotiaana. Työelämään siirryin opintojen jälkeen noin 26-vuotiaana, joskin tein kesätöitä ja yhden välivuoden ajan töitä ennen kuin siirryin täysin työelämään. Välivuoden työskentelystä, eikä suurimmasta osasta kesätöitä kertynyt eläkettä. Työttömyysjaksoja ei ole urallani ollut, mutta lyhyet perhevapaat ja opiskelu ovat hieman vaikuttaneet eläkekertymään. 

Eläkekertymäni on tällä hetkellä 831 euroa, joka on ihan hirveän pieni summa! Kahdenkymmenen vuoden työskentelyllä en ole vielä edes ohittanut takuueläkkeen määrää, mikä kuulostaa aika uskomattomalta. Arvio tulevasta eläkkeestäkin on pieni, se on tällä hetkellä 1763 euroa. Tämä on noin puolet nykyisestä palkastani.  Yllätyksenä summat eivät oikeastaan tulleet, sillä olen ajoittain käynyt katsomassa työeläkelukujani. Ne voi tarkistaa mm. täältä tyoelake.fi.

Tulenko pärjäämään tulevalla eläkkeelläni? Kaikki summat ovat vielä tietenkin arvioita, mutta 1763 euroa on pieni eläke. Tällä hetkellä eläkettä verotetaan niin, että tuon suuruisen eläkkeen veroprosentti on noin 15,3%, nettona eläkkeestä jäisi noin 1490 euroa. Tulisin luultavasti tuolla summalla toimeen, mutta kovin suuria kiinteitä kuluja ei saisi olla.

Luultavasti saamani eläke tulee olemaan nykyisiä arvioita pienempi. Nykyiset arviot on laskettu oletuksella, että työura olisi keskeytymätön ja palkan taso pysyisi samana. Monella työuraan tulee kuitenkin katkoksia ja palkkakin saattaa pienentyä. Myös tulevat työeläkeuudistukset vaikuttavat sekä tulevan eläkkeen määrään, että eläköitymis ikään. Uudistusten trendi on ollut etuja kiristävä, joten oletan saavani virallisen eläkejärjestelmän kautta vain pennosia.

Toivottavasti elämäni on pitkä ja antoisa, harmi, että eläkkeeni ei vaikuta kovin runsaalta. Terveitä ja hurvittelevia eläkevuosia varten jatkan säästämistä ja sijoittamista, sillä uskon, että tuleva lakisääteinen eläkkeeni takaa vaan minimi elintason. Haaveissani on aktiivinen vanhuus, ja eläkeläisten suosimat teatterinäytökset, sherry ja taksikyydit täytyy rahoittaa sijoitusten avulla. 

Jo nyt Suomen terveydenhoidossa on vajetta sekä työvoimassa, että rahoituksessa, miten on laita parin kymmenen vuoden päästä? Ikääntyneet tarvitsevat paljon enemmän hoivaa, kuin nuoremmat ikäpolvet. Ennustaisin, että tulevaisuudessa yhteiskunta ei maksa eläkeläisten tekoniveliä, kuulolaitteita tai fysioterapiaa kovin mielellään. Varaudun säästämällä myös maksamaan ainakin osan haluamastani terveydenhuollosta ja hoivasta omasta pussistani.

Eläkkeelle 60-vuotiaana?

Taloudellisesta vapaudesta haaveilevien firettäjien mielestä "eläkkeelle 60-vuotiaana" on varmasti hyvä vitsi, heillä kun tavoite eläköitymiseen on huomattavasti alempi, monella tavoite asettuu haarukkaan 35-50 vuotta. Silti tuo "eläkkeelle 60-vuotiaana" on yksi haaveistani.

Tuleva pieni eläke on ollut yksi syy siihen, miksi olen aloittanut säästämään ja sijoittamaan yli jääviä rahoja. Haaveena on myös vähentää iän myötä töitä, eli joko tehdä töitä epäsäännöllisemmin, osa-aikaisena, tai jäädä kokonaan pois työelämästä 60-vuotiaana. Kaikki tämä toki leikkaisi tulevaa eläkettä. Tällä hetkellä haaveeni ovat vielä melkoisen höttöisiä, mutta kehittyvät varmasti vuosien myötä.

Lainsäädäntö voi muuttua vielä moneen kertaan ennen eläkkeelle jääntiä. Tällä hetkellä käytössä on vielä eläkkeen osa-aikaisjärjestelyitä, eli osan eläkettä voi nostaa 61 ikävuoden jälkeen, mutta nosto leikkaa myöhemmin tulevaa eläkettä merkittävästi. Koska kaikkia porsaanreikiä eläkkelle siirtymisessä on tilkitty, olettaisin, että osittaista vanhuuseläkettä ei ole enää siinä vaiheessa käytössä, kun siitä itse hyötyisin.

Jos jäisin pois töistä 60-vuotiaana, mutta tekisin sinne saakka töitä ihan normaalisti, olisi arvio alimmassa eläkeiässä alkavasta eläkkeestä ennen veroja vain 1454 euroa. Ja jos jäisin eläkkeelle 60-vuotiaana, pitäisi eläminen kattaa kuuden vuoden ajan ennen varsinaista eläkeikää sijoitusten avulla. Siinäpä tavoitetta tuleville vuosille.

 

Sijoitusvuosi 2023

OMXHGI, eli osingot uudelleen sijoittava Helsingin pörssin indeksi jäi viime vuonna pienesti miinukselle kovasta loppukirista huolimatta. Miten oma salkkuni pärjäsi viime vuoden koitoksissa?

Salkun kehityksessä oli hyvää  

Tuotto ja säästöön mennyt summa. 

Vuosi 2022 oli sijoitusmielessä henkisesti musertava. Muilla tuntui menevän hyvin, minä rämmin Fortumin ja Harvian kanssa keräten yhä enemmän ja enemmän miinusta salkkuun. Vuonna 2023 pääosin samoilla osakkeilla salkku tuotti plussaa, eli vuonna 2023 otettiin edes vähän kiinni vuoden 2022 tappioita.  

Salkun suurimmat osakkeet vuoden 2023 lopussa olivat Citycon (10%) Marimekko (10%) Harvia (9%), TietoEvry (8%) ja Wärtsilä (8%). Nämä yhtiöt muodostavat salkun tukirangan, sillä niiden osuus salkusta on 45%. Suurimmat yhtiöt ovat aika samat, kuin vuoden 2022 lopussa. 

Uusia yhtiöitä salkkuun tuli neljä, UPM, Mandatum, Kempower ja Neste, yksikään yritys ei hävinnyt salkusta ja myyntejäkin oli vain kaksi, Digia ja OP-Ilmasto rahasto. Yhteensä salkussa on 21 yhtiötä ja 4 rahastoa. Yhtiöiden määrä on liian korkea seuraamisen kannalta. Osa yhtiöistä vaan hengailee mukana, eikä aika riitä kaikkien seuraamiseen aktiivisesti.  

 

Nordnetin salkku 2023 lopussa

Yllä Nordnetista napattu vuoden 2023 graafi. Oma salkkuni menestyi vuonna 2023 paremmin, kuin Helsingin pörssi. Nordnetin lisäksi minulla on vielä OP:ssä kahta rahastoa (Op-Ilmasto ja Op-Aasia), kun ottaa näidenkin kahden rahaston tuoton huomioon, viime vuosi jäi noin 12,7% plussalle. 

Selailin aiempien vuosien blogikirjoituksia, ja näytti siltä, että olen melko tarkkaan joka toisena vuonna hävinnyt indeksille ja joka toisena vuonna voittanut sen. Alla vielä graafi Nordnetistä pidemmältä ajalta, ensimmäiset osakkeet olen ostanut syksyllä 2016 ja graafi päättyy vuoden 2023 loppuun. Salkku on hieman plussalla indeksiin nähden, mutta euroissa en ole saanut aikaan suurta eroa indeksiin. 

Syksy 2016 - 31.12.2023

Alla vielä graafi sijoitusvarallisuuden allokaatiosta, pystyakselilla on eurot. Osakkeiden osuus on suurin, tästä myös näkyy, että nyt ollaan viimein ylitetty 90 000 euron raja. Tarkempia tietoja salkun sisällöstä löytyy edellisestä blogikirjoituksesta.

Allokaatio 31.12.2023

Salkun kehityksessä oli huonoa

Tappiollisten osakkeiden määrä salkussa.  

Yksi sijoitusmaailman mielestäni paikkansa pitämättömistä mantroista on, että tappio realisoituu vasta myytäessä. Sijoittajat ovat kaiketi pääsääntöisesti optimistista porukkaa, mutta pötyähän tuo edellinen lause on. Siihen sisältyy kaunis ajatus siitä, että jokainen tappiollakin oleva osake nousee jälleen uuteen kukoistukseen, kun vaan jaksaa odottaa. No näinhän ei ole, kysykää vaikka Lehtoon sijoittaneilta. 

Omassakin salkussani on osakkeita, jotka tuskin koskaan nousevat plussalle. Kävin läpi viime vuoden kauppoja ja olen sortunut jälleen keskihinnan alentamiseen. Salkun viisi suurinta osaketta ovat Citycon, Marimekko, Harvia, TietoEvry ja Wärtsilä. Näistä plussalla on vain Marimekko ja Wärtsilä, muut kolme ovat reippaasti miinuksella. 

Vuonna 2023 olen lisäillyt näistä viidestä Cityconia, Marimekkoa ja TietoEvryä, ostot eivät ole menneet ihan nappiin, sillä Cityconin ja TietoEvryn kohdalla olen vain kaivanut kuoppaa syvemmäksi. Itseruoskintaan ei silti ole syytä, sillä vaikka olen tehnyt virheitä, salkku kuitenkin nousi vuonna 2023. Teen päätöksiä salkun suhteen liian laiskasti, aktiivinen salkunhoito ja osakkeiden ajoittainen myyminen voisi olla hyödyksi salkun kehitykselle. Olen aina ollut huono myymään osakkeita ja siksipä salkun yritysten määräkin on paisunut suureksi. 

Vuoden 2023 rahavirrat omassa taloudessa

Vuoden 2023 aikana rahaa tuli ja meni. Suurin osa tuloista oli palkkaa, mutta myös ansiosidonnaista ja osinkotuottoa tipahteli tilille. Alla vielä tietoja näistä summista. 

Vuoden aikana sain lomautusten takia ansiosidonnaista bruttona 1426 ja nettona 1069 euroa. Nuo summat olivat neljän viikon lomautuksen ajalta. Koska olin lomautettuna myös joulukuun aikana, kahden viikon ansiosidonnainen työttömyystuki maksetaan vasta vuonna 2024 käsittelyaikojen takia. Yhteensä vuonna 2023 olin 6 viikkoa lomautettuna. 

Palkkaa ansaitsin bruttona noin 38 508 euroa ja nettona 28 824 euroa, osinkona tuli bruttona 2797 euroa ja nettona 2456 euroa. Osakkeiden ja osakerahaston myynnistä tuli euroja 2933 euroa, myynneistä ei mennyt veroa, sillä osakkeet on myyty osakesäästötilin sisällä ja osakesäästötilin ulkopuolinen rahaston myynti oli alle 1000 euroa. Veronpalautuksena tuli tilille 264 euroa. Yhteensä tuloja oli bruttona 45 928 ja nettona 35 282. 

Mitä tein vuonna 2023 tällä rahasummalla? Suuri osa meni elämiseen. Osakkeita ja rahastoja on ostettu 17 553 eurolla. Tein myös 4000 euron verran ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan ja asuntolainan määrä vuoden lopussa oli 5713 euroa. Sijoitusvelan määrä on noussut ja sijoitusvelkaa oli vuoden lopussa 4594 euroa. 

Paljon lukuja, mutta mitkä näistä yllä olevista luvuista ovat merkityksellisiä? Nettotulot ilman sijoitustuottoja (eli palkka, ansiosidonnainen ja veronpalautus) olivat 30 152 euroa. Osakkeita ja rahastoja ostelin 17533 eurolla, mutta myynnit ja osingot kiersi takaisin salkkuun. Kun putsataan lukuja ja miinustetaan osingot ja myynnit pois, sijoituksiin meni laskujeni mukaan uutta rahaa 12 164 euroa, eli säästöprosentti olisi niinkin hyvä, kuin 40%. 

Miten ajatella velasta? Vuoden aikana olen lisännyt sijoitusvelkaa, mutta samaan aikaan olen vähentänyt asuntovelkaa. Selasin lukuja ja vuoden 2022 lopussa velka on ollut melkein pelkästään asuntolainaa, jota on ollut noin 11 900 euroa. Nyt velka on asuntolainaa ja sijoituslainaa, yhteissumma velalla on noin 10 300, joten kokonaisvelka on vähän pienentynyt vuodessa. 

Korot nousivat vuoden 2023 aikana ja tällä hetkellä asuntolainan korkokustannus on suurempi (oman lainan tämän hetkinen korko, eli 3kk euribor ja marginaali on 5,212%), kuin Nordnetissä olevan sijoituslainan korko (3,49%). Näillä koroilla velkaraha ei enää ole ilmaista, mutta koska sijoituslainan korot ovat verotuksessa vähennettäviä kuluja, en ole kovin huolestunut velasta.  

Alla näkyy vielä graafina sijoitusten ja tuoton suhde. Vuosien varrella sijoitettua pääomaa pitäisi laskujeni mukaan olla 76 000 euroa ja sijoitusvarallisuus noin 93 500 euroa. Onneksi ollaan plussalla, vaikka tuottojen osuus koko salkusta saisi olla suurempi.   

Sijoitettu pääoma ja tuotto 2023

Paljonko pyöräily maksaa?

Siivousinnon vallassa pengoin läpi lipaston laatikoita. Kaikkea sitä ihminen säästääkin! Hääkutsu vuodelta 2005, synttäri- ja äitienpäiväkortteja lapsilta, kuvia kummityttärestä ja laatikon pohjalla kourallinen muodista pois menneitä koruja. Samalla osuin kasaan pyöräilyyn liittyiä kuitteja ja aloin pohtimaan pyöräilyn kustannuksia. Sattumalta nyt on alkamassa pyöräilyviikko, joten olen tämän postauksen kanssa ajan hermoilla. 

Oma pyöräni: musta hybridi

Onko pyöräily halpaa vai kallista?

Kalleimpien pyörien hinnat nousevat useampiin tuhansiin. Ahkerimmat entusiastit rakentavat itse osista ihannepyöränsä. Näin pystyy parhaiten vaikuttamaan painoon, vaihteisiin ja jarruihin. Toki harrastukselle ja omin käsin kootulle pyörälle on vaikea laittaa hintalappua ja arvokkaalla fillarilla on myös jälleenmyyntiarvoa. 

Toisessa laidassa on pyöräilijät, joiden ajokki on mahdollisesti jo useita kymmeniä vuosia vanha. Peruspyörä kun ei välttämättä vaadi edes kovin paljon huoltoa ja tulee huikean halvaksi. Ja vaikka olisi vasta hankkimassa pyörää, halvimmillaan käytetyn pyörän saa omakseen jo muutamalla kympillä, joten hintahaitari kalliimpien ja halvimpien kaksipyöräisten välillä on suuri.  

Onko pyöräily siis halpaa vai kallista, kun hintalappu voi olla jotain aina kympeistä tuhansiin? Kaikki riippuu siitä, miten paljon pyörällä ajetaan. Laatu näkyy pyörän hinnassa ja jos pyörä on hyvä, sillä tulee ajettua enemmän. Hyvästä fillarista joutuu pulittamaan useita satasia tai tonneja, alkuhankinta on kallis, mutta on ilo kruisailla pitkin katuja ja kilometrikohtainen kustannus jää pieneksi. Ei siis pidä katsoa vain hintalappua, vaan verrata hintaa käyttöön.

Työmatkapyöräilijälle käytetty pyörä?

Nykyisen pyöräni ostin marraskuussa 2021 käytettynä. Edellinen pyöräni varastettiin röyhkeästi keskellä päivää suuren kauppakeskuksen pihasta, joten piti äkkiä hommata uusi vanhan tilalle, sillä käytän pyörää vuoden ympäri. Minulta on pääkaupunkiseudulla varastettu jo kaksi pyörää. Tässä on syynä sekä huonoa tuuria, että myös liian hepposet lukot. Pyöriä lähtee Suomessa pitkäkyntisten matkaan jopa 70 000-100 000 joka vuosi, joten pyörävarkaudet eivät ole harvinaisia.

Kävin läpi myös uusien pyörien valikoimaa, mutta hinnat ovat nousseet mielestäni sietämättömän korkealle ja varastetun kaltainen Crescent Holma olisi ollut jo noin 1000 euron hankinta. Lisäksi halusin halvemman pyörän siltä varalta, että myös se varastettaisiin. Marraskuu oli kurjaa aikaa pyörä alennuksia kärkkyvälle, joten ratkaisu pulmaan piti löytää käytettyjen ajopelien markkinoilta. 

Miten hankitaan käytetty pyörä? Selataan tuntikausia Toria ja muita myyntisivustoja läpi ja toivotaan parasta. Oikeasti mietin vielä vakavasti käytetyn hankintaa, sillä sitä kauttahan ne varastetut pyörät liikkuvat omistajalta toiselle. Kierrätyskeskukseen pyörät tulevat kuitenkin lahjoituksina, todennäköisyys varastetulle fillarille on pieni. 

Pyörässä piti olla tarpeeksi vaihteita, sopiva ajoasento ja levyjarrut. Yritin löytää halvalla hyvää, ja etsin suunnilleen samantasoisilla osilla (vaihteet, jarrut) varustetun pyörän, kuin mikä aiempi pyöräni oli. 

Kierrätyskeskuksen pyörävalikoima on laaja ja löysin sieltä pyörän, joka vaikutti päällisin puolin hyvältä. Koeajon jälkeen olin onnellinen Nishiki Pro SLD -pyörän omistaja. Alla laskelma siitä, mitä pyöräily on minulle marraskuusta 2022 tähän päivään saakka maksanut! 

Pyörä 320 e

Lisävarusteet (tarakka, lukko, etuvalo, takavalo) 130 e

Ketjusuoja 12 e

Kypärä 59 e

Kuluvia osia, sisäkumeja ja ulkorengas noin 60 e

Pyörälaukku 144 e

Vuosihuolto ja polkimet 140 e

Yhteensä 865 euroa

Pyörälaukku

Hieman liian sporttinen satula on vaihdettu meillä varastossa olleeseen satulaan, myös sarvikkoa on vähän korotettu puolison hankkimalla lisäpalalla. Useimmat huollot on tehnyt puolisoni, ulkopuolisen pyörähuollon töistä olen maksanut tähän mennessä noin 120 euroa. 

Nyt kun laskin kaikki kulut yhteen, 865 euroa on aika paljon rahaa! Pyörän hinta tarvikkeineen ja huoltoineen alkaa lähennellä jo tyyriinä pitämäni 1000 euron hintaa. Toisaalta osa tarvikkeista, kuten kypärä ja pyörälaukku, sekä huolto ja kuluvat osat olisi pitänyt hommata, oli fillarin alkuinvestointi mikä vaan. 

Pääosin ajan työmatkaa. Työmatka on yhteen suuntaan noin 2,5-3 km pitkä, joten kuukaudessa työmatkapyöräilystä tulee noin 110 km. Lisäksi teen välillä noin 10-20 km lenkkejä ihan huvin vuoksi, sekä hoidan kauppareissuja ja esimerkiksi kirjastoreissuja pyörällä. Vuodessa pyöräilty matka on vähintään 1200-1500 kilometriä. 

Koska nykyinen pyörä on hankittu marraskuussa 2021, pyöräilyn hinta jaettuna kuukausilla olisi 48,05e/kk. Pääkaupunkiseudun HSL:n kuukausilippu on tällä hetkellä 58,80 euroa, joten pyöräily ei vaikutakaan enää niin kalliilta vaihtoehdolta verrattuna julkisten liikennevälineiden kuukausilippuun. Suurimmat kulut on tämän fillarin osalta maksettu, joten seuraavat kuukaudet ovat edullisempia.  Yksityisautoiluun pyöräilyä on kulujen kohdalla edes turha verrata, yksityisautoilu on ehdottomasti näistä vaihtoehdoista (pyöräily, julkinen liikenne, autoilu) kaikista kallein.

Onko pyöräily nopein liikkumistapa?

Hieman provosoiva otsikko, mutta kyllä, pyöräily saattaa yllättäen nousta nopeimmaksi liikkumistavaksi kaupunki alueella, vaikka ei ajaisikaan nopeinta mahdollista vauhtia. Se hakkaa mennen tullen ajassa kävelyn, julkinen liikenne jää myös monesti jälkeen jähmeytensä takia. Ihan huvin vuoksi tein myös vertailun myös yksityisautoilun ja pyöräilyn kesken. 

Ranta huhtikuussa

Työpaikka sijaitsee 2,5-3 kilometrin päästä kodista. Pyörämatka työpaikalle etenee aina leppoisaa vauhtia ja pyrin heiluttelemaan jalkoja maltilliseen tahtiin lähinnä siitä syystä, ettei pyöräillessä tulisi hiki. Tällä vauhdilla matka lyhintä reittiä kesti kotiovelta työpaikan ovelle 12 minuuttia. 

Samalla viikolla kävin töissä myös autolla. Perheauton 2,1 litran moottori kuljetti minut töihin samassa ajassa, eli 12 minuutissa. Molemmilla kerroilla matka-aika on mitattu kotiovelta työpaikan ovelle. Tutkimus on hyvinkin epätieteellinen, sillä aika on otettu vain yhden kerran molemmilla kulkuvälineillä. Silti se todistaa tällä yhdellä lyhyellä matkalla sen, että aikaa ei autoillessa säästy. 

Yksi syy pyörän ketteryyteen tällä matkalla on, että pääsen oikaisemaan hieman puiston läpi. Toki välillä puistossa saa hidastaa pyörän vauhdin etanamaisen matelevaksi, jotta pystyy sukkuloimaan videopelimäisen taitavasti päiväkävelyllä harhailevien päiväkotiryhmien ja koiraa kävelyttävien eläinystävien sankassa joukossa. 

Pyöräilyn parhaita puolia

Omasta mielestäni pyöräilyn parhaita puolia on leppoisa matkanteko. Matka etenee sopivaa tahtia niin, että ehtii katselemaan maisemaa ja ojanpenkan leskenlehtiä. Pyöräily on myös yksi säästökeino, jos sillä korvaa muuta liikkumista, kuten autoilua tai julkista liikennettä. 

Yksityisautoilussa minua närästää aina parkkipaikan etsiminen. Täällä kehien pienemmällä puolella meitä asujia on paljon ja parkkipaikkoja rakennetaan kitsaasti. Pyörälle on aina toistaiseksi löytynyt ilmainen parkkipaikka läheltä etuovea. 

Ennen kaikkea pyörällä seikkailu on mukavaa, maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin ja mieli pysyy mukana vauhdissa. Joskin jos sattuu lähtemään pyörällä soiseen, märkään ja ryteikköiseen metsään oikaisemaan kapeita pitkospuita pitkin, on ihan aihettakin miettiä karttasovelluksen päivittämistä. Sillä ihan järjellä miettien ongelmia syntyy, kun puoliksi lahonneille pitkospuille mahtuu joko pyörä tai taluttaja, mutta ei koskaan molempia. 

Jäätelömyyjän pöydät odottavat kesää

Säästäjän seitsemän sudenkuoppaa

Moni sijoittaja on samaan aikaan äärettömän taitava säästäjä, sillä ylijäämäinen talous on sijoittamisen edellytys. Black Fridayn innoittamana aloin pohtia säästämistä. 

Black Friday on vakiinnuttanut pikku hiljaa paikkansa myös Suomeen, ja "friday" on monella kauppaketjulla laajentunut koko viikoksi. Näin joulun alla voi siis tehdä järkyttävän hyviä löytöjä alesta, mutta menettää myös hulinassa suuren summan rahaa. 

Säästäminen ja järkevä kulukuri on siis sijoittamisen perusta. Mutta voiko niinkin kunniakkaasta harrastuksesta, kuin säästämisestä tulla pahe? No kyllä voi. Säästämisellä on siis myös nurja puolensa. 

Kuva: pixabay

1. Säästämistä vai kuluttamista?

Kerran jouduin kiskaistuksi hassuun ja järjettömään keskusteluun. Jos ostaa alennuksesta aivan ihanan kamelinvärisen villakangastakin, jossa on 60% alennus, niin onko silloin säästänyt 60% vai tuhlannut 40%?

Tähän saatiin toden totta käytettyä yksi hilpeä kahvitauko, kun keskusteltiin säästämisen ja kuluttamisen hienouksista. Keskustelukumppanin mielestä paras säästövinkki oli tarttua isoihin alennuksiin ja hän siis laski jollain itse kehittämällään matematiikalla alennusprosentit säästöksi. Hällä väliä, oliko tavaralle tarvetta, alennus on alennus ja säästö on säästö. Tällä logiikallahan kannattaisi ostaa vaikka kymmenen ihanaa takkia 60% alennuksella, silloin "säästökin" olisi kymmenenkertainen. 

Alennuksiin on helppo haksahtaa varsinkin näin Black Fridayn kynnyksellä. Parempi kuitenkin pitää setelin- ja luottokortin kulmasta kiinni napakalla otteella, ennenkuin hövelisti levittelee rahat maailmalle. Kovan kulukurin karkaisema pihistelijäkin voi haksahtaa korkeisiin alennusprosentteihin, jos ei muista kysellä itseltään ensin, että onko tavaralle oikeaa tarvetta, vai heilutteleeko korttikättä nyt pelkkä mielihalu. 

2. Säästätkö terveyden kustannuksella?

Suomessa on edullinen, mutta ei ilmainen terveydenhoito. Jollekin voi tulla mieleen siis säästää myös oman terveytensä kustannuksella. 

Terveys on maailman huonoin säästökohde, sillä se vaikuttaa elämänlaatuun ratkaisevasti. Pitkittyessään ongelmat myös pahenevat, joten toimimalla ajoissa pikku kremppojen korjaus on halvempaa, kun ison ongelman kanssa painiminen. 

Tylsä, mutta aina toimiva todellisen säästäjän ohje onkin pitää terveydestään huolta, vaikka siitä joutuisi maksamaankin. 

3. Omalle työlle ei lasketa hintaa

Kolmas sudenkuoppa liittyy oman ajan arvoon. Ihmisen ajalla on aina jokin arvo. Työnantaja on valmis maksamaan osaavasta työvoimasta ja palkka määräytyy esimerkiksi työtehtävän ja kokemuksen mukaan. Pitäisikö myös vapaa-ajalla olla jokin arvo?

Jos kaupungin halvin kahvipaketti sijaitsee toisella puolella kaupunkia, kannattaako se käydä hakemassa? Ehkä kannattaa, jos omalle ajalleen ei laita mitään arvoa. Jos sen sijaan laskee kahvipaketin hintaan matkakustannukset ja arvon myös omalle ajalleen, ei välttämättä kannata kiirehtiä tarjousten perään. 

Täytyy myöntää, että itse käytän lähiseudun kivijalkakauppoja juuri tästä syystä. En halua käyttää shoppailuun aikaa, joten ostan vaatteet, ruuat ym. lähiseudun kaupoista (tässä kohtaa on käynyt tuuri, sillä noin kilometrin säteellä löytyy runsaasti kauppoja). 

Käytän aika vähän nettikauppoja, sillä valikoima on niin hengästyttävän laaja, että pelkästään valikoiman läpikäyntiin menee hurjan pitkä aika. Kun kävelen kivijalkakaupan läpi, valikoima on rajattu, mutta kuitenkin tarpeeksi laaja, tuotteen saa suoraan mukaan, eikä tarvitse odotella tuotteen saapumista. Helppoa ja mukavaa.

4. "Ite tein ja säästin"

Harva meistä on yleisnero, joka osaa kaikki kotitalouden askareet aina sähköasentajan hommista hiusten leikkaukseen. Itse tekemällä kieltämättä säästää, mutta aina ei kaikkea kannata tehdä itse. Palveluista kannattaa maksaa ja tähän on montakin syytä. 

Ensinnäkin ammattilainen tekee yleensä työn nopeammin ja työn laatu on parempi. Jotkin työt (esimerkiksi sähköasennus)  vaativat myös luvat, eli maallikon ei kannata lähteä näitä töitä edes yrittämään. 

Päästään myös takaisin edelliseen kohtaan, eli harva laskee työlleen hintaa. Jos oma tuntipalkka on korkea, on ihan järkevää tehdä vaikka kaksi tuntia viikossa enemmän korkeasti palkattua omaa työtä, ja vastaavasti maksaa omasta pussista kotiin esimerkiksi viikottainen kahden tunnin siivous. Tässä siis hyödynnetään omaa erikoisosaamista ja maksetaan jollekin toiselle palvelusta. 

Palveluiden käyttämisessä hyviä puolia on useita. Omasta työstä saatava ylimääräinen palkka ylittää luultavasti siivouksen kulut, välttyy kurjalta siivoamiselta (ellei sitten satu rakastamaan siivousta) ja samalla luodaan työtä siivoojille. 

5. Säästäjästä sukeutuu hamsteri

"Yhden roska on toisen aarre", näinkin voi olla, mutta monesti roska on vain ikuisesti roska. Jos vain tavaran voi kierrättää eteenpäin joko samana tuotteena, tai raaka-aineena, tämä on oikea lähestymistapa turhalle tai rikkinäiselle tavaralle. 

Tavaran kierrättäminen tai heittäminen roskiin voi kirpaista säästäjän sydäntä, sillä mielessä on vielä alkuperäinen tuotteen hinta. Sijoittamisen psykologiasta tuttu ankkuroituminen ostohintaan pätee myös tässäkin, eli mieli ankkuroituu ostetun tavaran alkuperäiseen hintaan. 

Mitä pidemmälle ihminen elää, sitä enemmän tavaraa kertyy. Valokuvia kouluvuosilta, vanhoja vaatteita ja kenkiä siltä ajalta, kun Suomella oli vielä oma valuutta, astioita eri astiastoista, huonekaluja, jotka eivät ihan ole enää tätä päivää, mutta silti rakkaita. Sekä kirjoja ja lehtiä kirjahyllyssä, ikkunalaudalla ja pinoissa keittiön pöydällä. 

"Aika tavaran nautitsee", voi tavaraa hamstrannut sanoa. Mutta ei, kaikelle tavaralle ei löydy käyttöä, vaikka odottaisi puoli ikuisuutta. Kymmenestä joululahjaksi saadusta kaulahuivista käyttöön tulee aina vain yksi kerrallaan, loput joutuvat murjottamaan hattuhyllyllä. 

Tavaran säilytys on ongelma vaan, jos tilaa on alun perinkin vähän. Pääkaupunkiseudulla on muuta Suomea kalliimmat asuinneliöt, samoin me pääkaupunkilaiset elämme muuta maata ahtaammin. Tavaran hamstraaminen tarkoittaa siis joko vieläkin täyteen ahdetumpaa asuntoa, tai todellista tarvetta suurempaa asuntoa ja neliöitä, jotka on pyhitetty pelkästään tavaralle. 

Kuinka paljon hamstraus sitten maksaa? No jos haluaa laskea hintalappua, pitäisi tietää ylimääräisen tavaran vaatima tila, asunnon omistajien tilantarve ilman ylimääräistä tavaraa, asunnon neliöhinta, vastikkeen suuruus, ja mahdolliseen asuntolainaan liittyvät kulut. Melko paljon siis laskettavaa. Jos joitain laskelmia pystyy tekemään (ja siivoamaan sitä roinaa pois), luultavasti säästö on ihan mittava, sillä näin säästätään yhdestä suurimmista kulueristä, joka on asuminen. 

6. Aina ei kannata ostaa halvinta

Tässä ei haeta "Only the best is good enough" -ajattelua, ollaanhan talousblogissa. Silti pihistelykään ei aina kannata, jos tavoitteena on ostaa tuote, jonka eliniän pitää olla pitkä. Hinta ja laatu ei aina suoraan korreloi keskenään, mutta uskoisin, että yhteys on olemassa. 

Hintojen vertailu kannattaa, mutta voi olla, että halvin on harvoin oikeasti kaikista edullisin. Tuotteen elinkaari voi vaihdella paljonkin, samoin ominaisuudet ja elektroniikassa esimerkiksi komponenttien laatu. 

Käytän paljon päivän aikana kännykkää, se on minulle kello, kamera, tietokone, pelikone, navigaattori, televisio ja sanomalehti. Teen osakekauppaa kännykällä ja luen esimerkiksi osavuosikatsauksia. Yllättävän vähän puhun enää puhelimessa, muut toiminnot ovat tärkeämpiä. Huonolaatuinen luuri turhauttaa sillä monitoimivälineeltä vaaditaan paljon ja käyttömukavuudellakin on väliä. Odotan myös, että kännykän elinikä pitäisi olla suunnilleen nelisen vuotta, joten kaikkien vaatimuksieni kanssa minun on yleensä turha lähteä harhailemaan kaupassa kaikista halvimpien kännyköiden suuntaan. 

Kännykkäni ei ole kaikista halvin, mutta ei kaikista kalleinkaan. Viimeisin puhelimeni taisi olla noin 500 euron arvoinen, joten sisällä ei ollut uusinta teknologiaa, eikä kyseessä ollut merkin paras luuri, silti kaikki tarvittava löytyi. Jos hinnan jakaa käyttöiällä (joko vuosilla, päivillä tai tunneilla) niin hinta muuttuu yllättävän edulliseksi. Tämän hetkisellä luurilla ikää alkaa olla jo kaksi vuotta, edellinen taisi kestää noin 3-4 vuotta. Käyttöikäänsä nähden kännykkäni ovat olleet hyviä valintoja. 

7. Pihiys jää päälle

Seitsemäs sudenkuoppa liittyy käytöksen muuttamiseen. Omaa käytöstä on vaikea muuttaa, sillä tottumuksista tulee tapoja. Ongelmissa ollaan, jos säästämisestä tulee peliä, jossa jahdataan sitä ihan viimeisintä kolikkoa. 

Kukaan ei halua olla hautausmaan rikkain luuranko, siksipä säästäminen vaatii hienovaraista lähestymistapaa. Matkan varrellakin on hyvä tehdä valintoja, kaikkien tuotteiden ei tarvitse olla halvimpia. Halvin suklaalevy on noin 49 sentin hintainen, kun taas Fazerin sininen levy on hinnaltaan paljon kalliimpi. Silti ostan aina Fazerin suklaalevyjä, koska maku on suklaassa pääasia.  

Voisi olettaa, että jossain vaiheessa rahaa on tarpeeksi, ja säästäjästä voi siirtyä kuluttajaksi. Mutta milloin rahaa on riittävästi? Tässä onkin säästämisen dilemma, sillä jos ei halua jättää perintöä, rahojen toivoisi riittävän juuri sinne kaksi metriä syvän kuopan reunalle, mutta ei yhtään sen pidemmälle. 

Q2 2021, salkku kasvaa huomaamatta

Vuoden toinen kvartaali on ohi. Listautumisanteja olen tarkkaillut, mutta muuten en ole kovin aktiivisesti markkinoita seurannut, silti salkku on paisunut uusiin lukemiin. Oman salkun osakkeista ihan näppituntumalla hienoimmin ovat nousseet Wärtsilä, Tokmanni ja ehkäpä myös Marimekko.

 

Olavinlinnan pihaa

Ostot, myynnit ja omistukset

Osallistuin viime kvartaalilla neljän yrityksen listautumisanteihin. Yritykset oli Netum, Merus, Spinnova ja Puuilo. Näistä salkkuun jäi Netum, loput myin pois heti ensimmäisenä kauppapäivänä. Näin jälkiviisaana Spinnova ja Puuilo olisivat saattaneet jäädä salkkuunkin, sillä yritysten kurssit ovat annin jälkeen olleet nousussa. Varsinkin Spinnova on noussut aivan hurjiin lukemiin, kun otetaan huomioon, että kyse on tämän yrityksen kohdalla vasta tulevaisuudessa tulevasta tuotosta. 

Lisäilin kahteen otteeseen myös Cityconin osaketta. Citycon ei oikein kunnolla ole toipunut viime vuoden koronakeväästä, lisäksi yhtiössä on ollut epävarmuutta, kun suuri omistaja myi osakkeita keväällä pois. Koska en ole suuremmin kerennyt tonkimaan pörssistä ostettavaa, Citycon vaikutti korkean osingon yhtiönä ihan hyvältä vaihtoehdolta. Ostin Cityconia huhtikuun alussa osakesäästötilille hinnalla 7,36e/kpl ja vielä juhannuksen jälkeen arvo-osuustilille hintaan 7,25e/kpl. Citycon onkin suurin omistukseni, perässä tulevat osakkeista Marimekko ja Wärtsilä. 

Rahasto-omistukset kasvavat automaattisesti, sillä rahastoihin siirtyy joka kuukausi 150 euroa, 99e menee Handelsbankenin Usa Indeksi rahastoon, ja 51e Nordnetin Indexfond Sverigeen. Rahasto-omistuksista suurin on edelleen Op-Ilmasto. Op-Ilmastoa olen vuosien myötä aina sopivan paikan tullen myynyt, mutta koska yritän vältellä turhia veroja, myynnit ovat olleet rahaston kokoon nähden kuitenkin melko pieniä. 

Omistukset 30.6.2021

Salkku vs indeksi 

Mitä on kesä ilman kesälomaa? No sehän on kuin herneenpalko ilman herneitä tai viiden kilon mansikkalaatikko täynnä homeisia marjoja. Kesäloma siis kuuluu kesään, ja niin myös kesälomarahat. Minulle maksettiin kesälomarahat ennen juhannusta, joten käteisen kohdalla on nyt ylimääräinen pullistuma näistä rahoista. Osa kesälomarahoista menee kesällä vielä käyttöön, mutta hyvällä tuurilla osa jää säästöön ja lämmittää vielä syksylläkin. 

Alla olevasta taulukosta näkyy, että rahastojen ja osakkeiden osuus salkusta on jo yli 60 000 euroa, ja kun lisätään vielä tileillä lepäävä käteinen, ollaan jo yli 74 000 euron salkussa. Muutos on ollut kolmen kuukauden jaksossa noin 10 000 verran. Tästä karkeasti laskettuna noin puolet on tuottoa, ja puolet on palkkatuloista ja kesälomarahoita säästettyä rahaa. 

Oma salkkuni seuraa aika lailla OMXHGI indeksiä, eli Helsingin osingot huomioivaa osakeindeksiä. Nordnetissa olevien rahastojen ja osakkeiden tuotto oli puolen vuoden jaksolla noin 21%, kun indeksi YTD oli noin 17%. Nordnetin salkku on tänä vuonna indeksiä edellä. Osuuspankissa olevien rahastojen tuottoprosentit sen sijaan ovat huonompia, kuuden kuukauden tuotot on molemmissa rahastoissa olleet noin 5% luokkaa. Luultavasti koko salkku kaikkine omistuksineen noudattelee siis aika lailla indeksin tuottoa.  

Vuosi sitten salkku oli noin 35 000 euroa, joten salkku on vuodessa tuplaantunut. Suurin syy on koronakuoppa, eli viime kevään romahdus söi pientä salkkuani. Nyt salkkuani vauhdittaa muutenkin kuumentunut vauhti pörssissä. Toinen syy on säästäväisyys, eli koronasulut ovat vauhdittaneet ainakin omalla kohdalla säästämistä, kun monet paikat ovat olleet kiinni. 

Omaisuuden kasvu Q2 2021

Osinkojen kvartaali ennätys

Osinkoja tipahteli tilille bruttona noin 800 euroa. Tämä on suurin summa, mitä olen koskaan saanut yksittäisellä kvartaalilla. Suurin osingonmaksaja oli Sampo, jota minulla on sekä osakesäästötilillä, että arvo-osuustilillä. Seuraavaksi suurimman maksajat olivat tällä kvartaalilla Tokmanni ja Citycon. Nettona osinkoja tuli noin 708 euroa, osa osingoista tuli osakesäästötilille, jota verotetaan vasta myöhemmin.  

Olavinlinnan bastionin holvikaaria

Työuupumuksen partaalta lomalle

Nyt olen lomalla, ja on ollut aikaa käyttää myös museokorttia. Kävimmekin ihastelemassa Savonlinnassa Olavinlinnaa, josta postauksen kuvat on otettu. Töissä on ollut keväällä liian kiireistä. Työpaikalla asiakasmäärät ja liikevaihto meidän yksikössämme on kasvanut, mutta työvoimaa ei ole palkattu ihan samaa tahtia, joten kaikkien taakka on kasvanut. 

Tein keväällä reippaasti ylitöitä, viikkotyömäärä vaihteli jossain 40-47 tunnin välillä, kun normaali työaika olisi 37,5 tuntia viikossa. Liu'uin ylitöiden puolelle vähän huomaamatta, sillä työnantaja ei suoraan määrännyt ylitöihin, mutta ei toisaalta myöskään ohjannut osaa minulle kuuluvista töistä minulta poiskaan. Yksi pysäyttävä kohta alkukesästä oli, kun esimies kyseli jaksamisestani, ja kieltämättä olin jo siinä vaiheessa työuupumuksen partaalla.

Hölmöintä on, että ylimääräinen työnteko ei näy palkassa, vaan Kaupan alan Tes on tässä kohtaa armoton ja ylityöt tulee takaisin vapaana aina tunti tunnista. Liika rehkiminen näkyi valtavana stressinä, unettomuutena ja jonkinlaisena toivottomuutena. Kotona energiaa ei enää ollut jäljellä, vaan liikunta, sekä muut virkistävät harrastukset jäivät pois. 

Omassa työssäni on tietynlainen harha, eli näennäisesti pystyn hallitsemaan omaa kalenteriani ja tapaamisiani melko vapaasti, oikeasti en pysty määräämään työajastani, vaan joudun paljolti paikkaamaan ja auttamaan myös muita. Nyt olen lomalla, mutta kun työt jälleen alkavat, pidän tarkemmin huolta omasta jaksamisestani. 

Ampuma-aukosta avautuu rauhallinen näkymä

Säästövuosi 2020

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut viime vuosina negatiivinen, eli olemme kuluttaneet enemmän, kun olemme tienanneet. Säästöaste on jännä mittari. Laman aikana se aina kasvaa, ja korkeasuhdanteessa säästöaste on matala. 

Minua kiinnosti alla olevassa graafissa alin, turkoosi viiva. Kotitalouksien säästämisasteessa näkyy piikki ylöspäin vuoden 2020 keskivaiheilla, olemme saavuttaneet silloin 10% säästöasteen, joka ainakin tämän tilaston mukaan on kuluneen kymmenen vuoden ennätys. Tarkemmat selostukset tilastosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. 

Säästämisaste (lähde: Tilastokeskus)

Kieltäymysten vuosi - vai oliko sittenkään?

No kyllä vuosi 2020 oli äärimmäinen kieltäymysten vuosi. (Yritin vain löytää siihen jotain positiivista näkökulmaa tuolla väliotsikolla, mutta jäi aika onnettomaksi yritykseksi.) 

Monilla on varmasti erilaisia kokemuksia vuodesta 2020. Voi olla, että elämä ei muuttunut juurikaan, tai päällimmäiseksi voi ylimääräisten harrastusten ja menojen poisjäämisen vuoksi jäädä mukava ajatus elämän tahdin rauhoittumisesta. Minun mielestäni kulunut vuosi on ollut kaikessa loistossaan aika ankea.

Tein joutessani hyvin hyvin epätieteellisen tutkimuksen säästämisestä (kyselin siis erittäin satunnaisesti tuttavapiiristä tämän vuoden ostoksista). Osalle oli käynyt niin, että kun Suomi ja suurin osa muutakin maailmaa sulkeutui pikku hiljaa omaan tahtiinsa erilaisiin lockdowneihin, matkustaminen ja muu kulutus väheni huomattavasti. 

Syntyi ketju, jossa yleisten suositusten takia säästikin yllättävän monessa paikassa. Juhlia peruttiin tai siirrettiin parempaan ajankohtaan. Ja kun ei ole juhlia, ei tarvitse ostaa lahjaa, juhlavaatteita, tai matkustaa itse juhliin. Juhlien peruminen siis leikkasi kulutusta usealta eri sektorilta. Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyi ihmisiä, jotka huomasivat rahan tekevän kerrankin pesää tilille. 

Löytyi myös muunlaisia näkemyksiä. Etätyöskentely on tullut monelle tutuksi viimeistään tänä vuonna. Jos aiemmin kotona on riittänyt satunnaiseen työskentelyyn pikkuinen läppäri, työn siirryttyä pysyvästi kotiin onkin mukavampi tehdä hommia, jos edessä on suurempi näyttö, mukavampi näppäimistö, alla ergonominen tuoli ja korvillä laadukkaat vastamelukuulokkeet. Raha on virrannut muusta kulutuksesta esimerkiksi etätyön mahdollistamiseen tai kotoiluun, eikä säästöön ole jäänyt kuin pennosia. 

Säästäjä pakosta 

Ja mitenkä minun on käynyt? Minusta on sukeutunut tämän vuoden syksyllä olosuhteiden pakosta aito säästäjä, eikä siihen tarvittu, kuin vaan yksi maailmanlaajuinen pandemia! Olen lähinnä hämmästynyt, koska supersäästäjäksi ryhtyminen on ollut pitkälti kaikkea muuta, kuin oma valinta. 

En tarkkaile säännöllisesti kulutusta, vaan tapanani on ollut siirtää viimeistään palkkapäivänä käyttötililtä ylimääräiset hilut pois. Olen jättänyt käyttötilille palkan tullessa vain yhden kuukauden nettopalkan verran kulutettavaa. Nyt huomasin, että sinne oli muutamana kuukautena jäänyt puolikkaan nettopalkan verran ylimääräistä, eli säästöprosentti oli ollut joinain kuukausina niinkin korkea, kuin 50%. 

Yksi syy suureen säästöprosenttiin on ollut asumiskulujen lasku. Keväällä sain laitettua asuntolainan lyhennykset tauolle, vaikutus on noin pari sataa euroa. Toinen syy on lasten päivähoitokulujen loppuminen. Meitä on siunattu kolmella lapsella, ja sen seurauksena olemme maksaneet päivähoidosta vuosittain useita tuhansia euroja, joten säästö on ihan huomattava. Suomessa on luotu vanhemmille edullinen ja hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta ilmainen se ei ole. 

Kolmas syy on korona. Lockdownit ja ihmiskontaktien välttely on selkeä syy kulutuksen leikkaantumiselle. Luonteeltani olen enemmän säästäjä, kuin kuluttaja, mutta tänä vuonna, kun kuluttamisen mahdollisuudet ovat ulkoisista syistä kaventuneet, olenkin huomannut, mitä vaille olen jäänyt. Ilman koronan vaikutuksia olisin luultavasti käynyt tänä vuonna ainakin yhdellä ulkomaan matkalla, muutamalla keikalla, elokuvissa, syömässä ravintolassa, huvipuistossa ym. Nyt suuri osa huvittelusta on siirtynyt tulevaisuuteen, ja pitkät ravintola-illalliset ovat korvautuneet noutopitsoilla. 

Hyvä puoli äärimmäisessä säästämisessä on ollut se, että raha on virrannut osakkeisiin, joten varallisuus on tänä vuonna ottanut jättiloikan ylöspäin. Enpä olisi tätäkään uskonut maaliskuussa, kun kurssit lähtivät laskuun. 

Mutta suoraan sanottuna mietityttää varsinkin pienten yrittäjien tilanne. Täytyy vaan toivoa, että suosikkibändit, elokuvateatterit, ravintolat ja käyttämäni itsenäinen pieni kuntosali saavat jollain tavalla elettyä korona-ajan yli, jotta tapaamme jälleen! Täältä tullaan uusi ja toivottavasti ihanan tapahtumarikas vuosi 2021!

Hyvää Uutta Vuotta!

"Osakkeet on keinottelua"

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi puhua Suomessa enemmän. Silti täytyy nolosti tunnustaa, että vaikka blogin sisällä jaan varsin avoimesti ajatuksiani sijoittamisesta, harva tietää reaalimaailmassa, että illan pimetessä ja lasten mentyä nukkumaan avaan keittiön ruokapöydälle läppärin, ja syvennyn pörssikurssien kiehtovaan maailmaan. 

Sijoitusharrastuksestani tietää oikeastaan vain kourallinen ihmisiä. Vaikka en itse koe luontevaksi sijoittamisesta puhumista, niin iloitsen siitä, että monet muut haluavat kumota sijoittamiseen liittyviä vääriä käsityksiä. Sijoittamiseen kun liittyy edelleen harmillisen paljon myyttejä. 

Uskonto, politiikka, seksi ja raha...

...näitä neljää small talkin perusteissa pyydetään vättämään. Ne nostattavat suuria tunteita ja jollei tiedä etukäteen, mille puolelle keskustelukumppani kallistuu esimerkiksi uskonnon suhteen, voi olla palkitsevampaa keskustella säästä, kuin eutanasiasta tai niinkin viattomasta aiheesta, kun Suvi-virren laulamisesta kevätjuhlassa. Eutanasiassa (kyllä, kannatan!) ja jopa Suvi-virren laulamisessa (minulle on ihan sama, mitä siellä kevätjuhlissa lauletaan) on kyse voimakkaan arvolatauksen kysymyksistä. Korkeita laineita nostattaa myös raha ja sijoittaminen.  

Olen pitänyt blogia noin kahden ja puolen vuoden ajan, ja huomannut, että rahaan ja sijoittamiseen liittyy paljon jänniä (ja äärimmäisen vääriä!) uskomuksia. Sjoittaminen on elitististä, se on keinottelua ja jos joku ahkera omalla työllään rahansa ansainnut työmyyrä on saanutkin vahingossa jotain säästöön, pankkihan se lopulta vie kaikki sijoittajan rahat. 

Mielenkiintoista on, että kokemuksieni mukaan koulutus ei korreloi millään tavalla rahaan liitettyjen uskomusten kanssa, vaan myös korkeasti koulutetuilla on vinksahtaneita käsityksiä sijoittamisesta. Myöskään liiketalouden osaaminen (esimerkiksi liiketalouden AMK-tutkinnon suorittaminen) ei suoraan kerro järkevästä suhtautumisesta rahaan, joten lienee totta, että rahaan liittyvät uskomukset opitaan ainakin osittain lapsuuden kodissa.

Riippuu toki kahvitteluseurasta, mutta olen ollut useasti seurassa, jossa matkustelu on sosiaalisesti hyväksytympää, kuin sijoittaminen. Matkustelusta saa sentään kokemuksia, sijoittaminen liitetään ajatuksen tasolla pahemman luokan kituuttamiseen ja pennin venytykseen. Eikö kukaan ole kertonut näille poloisille, että kakun voi sekä syödä että säästää?

Säästäminen onkin yleensä ihan ok, jos sen tekee tilille, mutta sijoittamista voi jo pitää vähän arveluttavana toimintana. Johan sen Raamattukin kertoo, että "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Säästämisestä ja sijoittamisesta on ollut mielestäni vaikea aloittaa neutraalia keskustelua, kun alkuasetelma on tämä. 

"Osakkeet on keinottelua"

Juttelin kesällä erään maailmankansalaisen kanssa, jolla oli Suomen kansalaisuus, mutta työkokemusta paljon enemmän muista maista, kuin Suomesta. Työura oli jo melkein puolessa välissä. Suuresta palkasta huolimatta eläkekertymä on jäänyt pieneksi, sillä rahat on menneet elämyksiin ja kokemuksiin. Kokemuksia olikin karttunut, mutta varallisuutta ei ainakaan vielä. Sillä hetkellä, kun näin ystävääni, hulppea työpaikka yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista oli muuttunut koronan takia työttömyydeksi. 

Vaikka Suomen eläkejärjestelmä ei ole täydellinen, on siinä hyvät puolensa. Se ei edellytä työntekijöiltä mitään aktiivisia toimia, vaan kaikki saavat jossain vaiheessa eläkkeen, oli se sitten pieni tai suuri. Vaikka yksilö ei itse tekisi mitään eläkkeen eteen, meidän järjestelmämme säästää automaattisesti. Vanhuudenturvaksi on odottamassa jonkinlainen summa kuukausittain  aina kuolemaan saakka. 

Jännällä tavalla me suomalaiset olemmekin salavarakkaita. Varallisuus on odottamassa meitä tulevaisuudessa eläkkeen muodossa, jos elämä sinne asti kantaa. Suomalaisillakin työeläkkeen taso jää monella (myös minulla) pieneksi, joten omaa vaivannäköä tarvitaan, jos haluaa säilyttää saman tason eläkkeellä, kun töissä. Monissa pallon kolkissa eläkejärjestelmä on erilainen. On maita, joissa eläkettä ei kerry automaattisesti ollenkaan, vaan koko eläkesumma täytyisi osata kerätä itse työuran aikana.  

Koska keskustelukumppanini kertoi itse huolensa eläkekertymästään, ohjasin keskustelun sijoittamiseen vähän niinkuin lääkkeenä vaivaan. Sain kuulla että osakkeet ja pörssit on pahimman laatuista keinottelua. Kuulemma osakesijoittajat yrittää vain rikastua nopeasti, ja harva siihen pystyy, vaan monen rahat häviää kuin tuhka tuuleen.  

Mitäpä tähän voi sanoa? Kyllä osakkeilla voi keinotella, monesti pörssikursseissa on ilmaa ja omaisuuksia on sekä luotu, että tuhottu Wall Streetillä. Eli oikeassa hän siis oli! Toisaalta toisenlaisiakin tarinoita on, näissä tarinoissa sijoitetaan tappavan tylsästi ja saadaan se pörssin oletettu keskimääräinen tuotto, joka lienee noin 7-8% vuodessa. Tämä jälkimmäinen on se, mihin itse pyrin. Mielestäni ystäväni tokaisu keinottelusta oli siis puutteellinen. En missään vaiheessa kertonut, että itselläni on osakkeita, mutta kehoitin ystävällisesti häntä opiskelemaan paremmin osakesijoittamisen perusteita. 

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että ystävääni oli onneksi tutustunut vähän jo asuntosijoittamiseen, ja haaveili asuntomogulin urasta. On siis ihan mahdollista, että kun uusi työpaikka löytyy, velkavivun avulla hankitut asunnot antavat turvaa tulevaisuudessa.  

Miksi säästämisestä keskustelu on niin vaikeaa?  

Rahaan liittyy paljon tabuja, ja siksipä myös säästäminen ja sijoittaminen ovat niin hankalia puheenaiheita. Keskustelu kääntyy helposti paasaamiseksi, yleensä vielä niin, että ylhäältä katsotaan alemmas. "Kaikki voivat säästää vaikka vähän", on hyvä neuvo, mutta kieltämättä pikkiriikkisen ylimielinen. Yksi valitettava tosiseikka on, että kaikkia raha ja säästäminen ei vain kiinnosta, ei ainakaan ennenkuin rahan puute lyö päälle. Näin on monelle käynyt koronakriisin myötä. 

Vaikka edistystä on tapahtunut, silti toivoisin, että sijoittamisen ja säästämisen ilosanoma leviäisi vielä laajemmalle. Typerät uskomukset sijoittamisesta tekevät hallaa vaurastumiselle. Yksi keino lisätä säästämistä ja sijoittamista olisi vanha kunnon koulutus.  

Talousopetusta kouluihin ajava kansalaisaloite oli täyttä asiaa, ja kävin itsekin sähköisesti allekirjoittamassa sen. Valitettavasti meitä ei silloin ollut vielä tarpeeksi, vaan kansalaisaloite jäi tällä kertaa vielä vaille tarpeellista allekirjoittajien määrää.   

 

Pieniä säästöjä ja lomailua

Kesään on kuulunut kotimaan matkailua, luonnossa liikkumista, sukulaisten luona mökkeilyä ja soutamisen opettamista lapsille. Olen alkanut jopa miettimään omaa mökkiä. Sisustaisin sen raikkailla väreillä ja luonnomateriaaleilla, astiat olisivat kaikki sinivalkoisia. Katolla olisi aurinkopaneelit, ja rannassa puilla lämpiävä sauna ja soutuvene. 

Realistisesti ajatellen ongelmaksi tulee mökin hinta (korkea) ja käyttöaste (matala). On ihan eri asia mökkeillä viikko vuodessa ilmaiseksi sukulaisen mökillä, kun ylläpitää sitä 52 viikkoa vuodessa jossain satojen kilometrien päässä kodista. Pieni mökkikuume kuitenkin jää kytemään! 

Olen tänä kesänä lomailun lisäksi iloinnut pienistä säästöistä. 

Lähiruokaa parhaimmillaan

Näin loppukesästä metsät ovat pullollaan mustikoita, puolukoita ja sieniä. Tänä vuonna viimein tajusin myös metsien annin rahallisen arvon, kun lomani osui sopivasti mustikka-aikaan. 

Oma äitini tapaa joskus muistella, että 50-luvun lapsuuskodissa heille ostettiin kaupasta vain suola ja sokeri, kaikki muut elintarvikkeet saatiin joko omasta maasta, tai omasta navetasta. Äitini koti oli siis 50-luvulla sähkötön, pieni maalaistila, jossa oli lehmiä ja muutama hehtaari maata. 

Äitini tarinoissa polveilee välillä myös kangaspuut, itse kehrätyt langat ja lähipurolta metsästetyistä majavista tehdyt karvahatut. Luultavasti elettiin jonkinlaisessa vaihdantataloudessa, jossa suurin osa ruuasta ja vaatteista tuotettiin itse, osa vaihdettiin eri tuotteisiin naapureiden kanssa, ja vain välttämättömimmät ostettiin kaupasta. Aika oli toki hyvin erilainen, elettiin sodanjälkeisessä Suomessa, jossa oli pulaa kaikesta. 

Minä sen sijaan elän hyvin erilaisessa Suomessa, lähikauppa on jättisuuri supermarket ja marjat on aina löytyneet marketista. Tänä kesänä lähdin ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen marjametsään ja huomasin, että marjastaminen voi olla ihan kivaakin! Mieli solahtaa huomaamatta Flow-tilaan, kun lompsuttelin onnellisena pari numeroa liian suurissa lainasaappaissa pitkin metsiköitä. Oikeassa seurassa, mukavassa säässä ja hyvissä marjapaikoissa oli salaisuus hyvään marjasaaliiseen. 

Loppujen lopuksi mustikoita ei tullut ihan mieletöntä määrää (vajaa ämpärillinen). Illalliseksi tein kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera ja jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa. Tässä ruuassa oli jotain hyvin palkitsevaa. Kaikki pääruoka-ainekset oli itse hankittua lähiruokaa, perunat puutarhasta ja kanttarellit, sekä mustikat alle kilometrin päästä metsästä. 

Marjoista tullut säästö lienee muutamia kymppejä, mutta toisaalta marjastaminen oli ajanvietteenä ihan mukavaa. Jos tuntee paloa lisätienesteihin, luonnovaraisten marjojen myynnistä saatu tulo on verotonta, jos sitä ei tee työkseen.  

Puhelinliittymän vaihtaminen halvempaan

Tänä kesänä suuntasin katseen ensimmäistä kertaa puhelinliittymiiin. Minun ja esikoislapsen yhteinen liittymälasku on ollut muutaman vuoden ajan noin 38-45e/kk. Summa on jakautunut niin, että minun liittymäni on ollut vähän yli 20e/kk ja esikoisen liittymä vähän alle 20e/kk. Olen ihan tyytyväisenä maksellut tätä summaa, sillä en ole jaksanut kilpailuttaa liittymiä. Puolisolla on työn puolesta puhelinetu, joka kattaa puhelimen lisäksi puhelimen käytön, joten liittymä tulee työnantajalta.

Nyt hankittiin myös kahdelle muulle lapselle kännykät, ja näppärästi laskin, että jos jatkaisimme samoilla liittymillä, olisi liittymäkulut vuodessa meidän perheessä neljältä henkilöltä jopa 960 euroa (80 x 12 =960). Kauhistus! Operaattorilla olisi saattanut olla jotain tarjouksia, eli kilpailuttamalla olisi saanut varmaan summaa alaspäin.

Nopealla haulla Moilla näytti olevan halvimmat liittymät, joten ilman suurempia selvityksiä vaihdoin meidän perheen liittymät Moille. Lapsille otin Moin halvimmat liittymät 6e/kpl/kk ja itselleni kalliimman liittymän, joka on 18e/kk. Kuuden euron liittymään kuuluu 4g dataa ja 18 euron liittymässä on rajaton data. Koska kännykät hyppäävät automaattisesti käyttämän avoimia wifejä, tuo 4g data näyttäisi riittävän ihan hyvin lasten kännyköihin. Plussana täytyy mainita, että Moilla on myös tosi hyvä kännykkäsovellus, josta näen heti kaikkien neljän liittymän laskutuksen realiajassa. 

Toisin kun aiempiin liittymiin, näihin valitsemiini Moin liittymiin ei kuulu valmiina puheaikaa, eikä tekstareita, vaan ne laskutetaan erikseen. Silti säästö on ihan huomattava, kun perusmaksu neljään liittymään on kuukaudessa 36e (3 x 6 + 18 = 36). Perusmaksusta kertyy vuodessa 432 euroa, ja vaikka päälle tulee joka kuukausi muutama euro puheluista ja tekstiviesteistä, tulee säästöä silti useampi satanen vuodessa. 

Kuinka pienellä sijoitusomaisuudella voi hakea verovähennyksiä? 

Sain vuoden 2019 verotuspäätöksen keväällä, ja mietin hetken, että teenkö siihen vielä joitain korjausehdotuksia. Verovähennyksiä pystyy hakemaan sekä ansiotulojen, että pääomatulojen verotukseen. Sijoittajan roolissa niitä haetaan yleensä pääomatuloihin, tarkempia ohjeita antaa verottaja omilla sivuillaan.

Oma salkkuni on pienehkö ja teen verrattain vähän kauppoja, joten päänvaivaa aiheutti se, että minkälaisten ehtojen tulee täyttyä, jotta vähennyksiä ylipäätään saa. Yritin myös verottajan sivuilta katsoa jotain euromääräistä rajaa esim. salkun koolle, mutta en löytänyt edes mitään ohjeellista arvoa. 

Lopulta kirjoittelin vähennyksiksi pääomatuloista pienimmän työhuonevähennyksen, Osakesäästäjien keskusliiton jäsenmaksun, ja vielä viime joulukuussa hankkimani kännykän ostohinnan. Älypuhelimen ostohinnan laitoin verovähennyksiin, sillä seuraan enemmän markkinoita kännykällä, kuin tietokoneella. Selityksenä kaikkiin näihin vähennyksiin oli muistaakseni sijoittamisen opettelu, kaupankäynti, sekä osakekurssien ja yritysten seuraaminen. 

Kun uusi verotuspäätös tuli kesäkuussa, näytti siltä, että vähennykset olivat menneet ainakin osittain läpi, sillä saan noin 250 euroa enemmän veronpalautusta, kun ilman näitä ehdotuksia! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hain vähänkään laajempia vähennyksiä, muutaman minuutin työstä sai siis hyvän korvauksen.

Vuoden 2019 vuosituotto ja sijoitustoiminnan kulut

Kannattiko sijoittaminen vuonna 2019? No totta ihmeessä! Vuosi 2018 päätyi kirvelevästi miinukselle, vuonna 2019 oli kaikki toisin. Käppyröistä katsottuna oma osakesalkkuni ensin nousi alkuvuodesta, teki sukelluksen toukokuussa ja nousi johdonmukaisesti juhannuksesta jouluun. Pahimpia laskukuukausia omassa salkussani olivat huhtikuu ja toukokuu, parhaimpia nousukuukausia elokuu ja joulukuu. Joulukuussa nousua taisi tulla noin 6%, eli nousu oli joulukuussa hurja.

OMXHGI nousi vuoden 2019 aikana noin 20%. OMXHGI sijoittaa saadut osingot uudelleen, joten lienee paras vertailuindeksi osakesalkulleni, jossa on vain suomalaisia osakkeita. Oma Nordnetin osakesalkkuni nousi Nordnetin käppyröiden mukaan noin 25%, eli vähän paremmin, kuin indeksi.

Tänä vuonna rahastotkin nousivat, rahastoja minulla on Osuuspankissa OP-Ilmasto ja OP-Aasia indeksi. Nousua noin 22% vuonna 2019. Rahastojen maantieteellinen hajautus on Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia.

Ynnäilin lukuja yhteen, ja yhteensä sijoitusteni tuotto vuonna 2019 oli noin 23,7%. (Tämä ei ole ihan tarkka luku, sillä myin helmikuun alussa pari pientä rahastoa pois kokonaan, näitä en ole ottanut ollenkaan mukaan lukuihin. Eivät kuitenkaan muuta suuresti lukuja, koska myin ne alkuvuodesta ja käytännössä näistä ei tullut voittoa tai tappiota.)

Salkkuni kehityksessä oli hyvää...

Yksiselitteisesti tuotto. Vuoden 2018 lopussa salkun koko (tähän lasken osakkeet, rahastot ja käteisen) oli 24185 euroa. Vuoden 2019 lopussa lukema oli 35673, eli asunnon ulkopuolinen varallisuus kasvoi vuodessa 11488 euroa. Varallisuuden kasvu tällä tasolla oli jokseenkin odottamatonta, kyseessä on oma ennätykseni.

Hyvää oli vuodessa 2019 myös säästäväisyys. Kuritin Excelissä numeroita, ja vaikka en seuraa kulutusta tai säästettyjä summia millään järjellisillä mittareilla, merkkaan kuitenkin aina kolmen kuukauden välein sijoitusten ja tilillä olevan rahan määrät ylös.

Yllätyksekseni pystyn rivien välistä summittain laskemaan, että säästöön tuli laitettua noin 6900 euroa. Tästä summasta noin 1900 euroa on veronpalautusta edelliseltä vuodelta, ja osa on myös kesälomarahoja, jotka jäivät säästöön. Pidän summaa hyvänä, sillä nettopalkkani oli noin 24 500 euroa vuonna 2019. Bruttopalkka oli noin 32 300 euroa, pääsin ensimmäistä kertaa koko työhistoriani aikana yli 30 000 vuosiansioihin.

...ja huonoa

Tietynlainen varovaisuus. Eurot tilillä ei tuota mitään. Käteisen määrä on paisunut, sillä olen huono ostamaan osakkeita nouseviin kursseihin. Parhaiten olen tutustunut jo omistamiini osakkeisiin, joten niitä on helppo lisäillä. Omat osakkeet ovat nousseet, joten vaatisi itseruoskintaa ja kurinalaista ajankäyttöä tutustua uusiin osakkeisiin, laajentaa salkkua ja yrittää etsiä uusia sijoitusmahdollisuuksia. Sijoittaminen on rakas harrastus, mutta ajankäytön kannalta kuukausisäästäminen rahastoihin alkaa houkutella. 

Sijoitustoiminnan kulut vuonna 2019

Vuoden 2019 aikana myin kokonaan pois kaksi rahastoa (OP-Pohjoismaat ja OP-Kiina), sekä osuuksia OP-Ilmastosta. Lisäksi myin kokonaan pois Nordean osakkeet. Rahastoista jäin vähän plussalle, ja Nordean myynnistä reilusti miinukselle. Ostoja oli useampi, lähinnä lisäilin jo olemassa olevien osakkeiden omistuksia, mutta uutena salkkuuni tuli toukokuussa Digia ja Wärtsilä. 

Nordnetissä osakkeiden säilytys on ilmaista, joten siitä ei tullut kuluja. Osakkeiden ja rahastojen osto- ja myyntikulut olivat yhteensä 54,19 euroa, rahastojen hallinnointikulut olivat jälleen karmeat, sillä OP-Ilmasto on kallis rahasto. Rahastojen hallinnointikulut olivat vuonna 2019 noin 148 euroa. Yhteensä kuluiksi saadaan siis noin 202 euroa. Varsin kohtuullista, paitsi tuo rahasto. Rahaston hallinnointikulut toki kerryttävät Osuuspankissa bonuksia, mutta tarkoituksena on koko ajan vähentää OP-Ilmaston osuutta salkusta. 

Osingot

Osinkoja ja S-ryhmän osuuksien korkoja tuli rahana ennen veroja 706,06 euroa. Lisäksi Fiskars jakoi Wärtsilän osakkeita osinkona, ja näiden neljän osakkeen kirjattu hinta oli yhteensä 53,08 euroa. Yhteensä sain siis bruttona passiivista tuloa 759,14 euroa. Summa on vielä pieni, mutta kasvoi silti vuodesta 2018.

Lähtökohdat vuoteen 2020

Tiedättekö tunteen, että nyt menee jo vähän liiankin hyvin? Kurssit ovat nousseet hurjaa vauhtia myös vuoden alussa, ja tuntuu siltä, että jossain vaiheessa on vauhdin hidastuttava. Olen miettinyt myös osakesäästötilin avaamista, mutta hankala löytää sopivaa ostettavaa järkevällä hinnalla. Tylsät ja epäsykliset osakkeet ovat kalliita, ja moniin edullisesti hinnoiteltuihin osakkeisiin liittyy riskejä. Ainakin tammikuun ajan odottelen rauhassa. Tämän hetkinen strategiani taitaa olla markkinoiden ja kurssien tarkkailu. 

Vuoden 2018 vuosituotto ja sijoitustoiminnan kulut

Oliko salkussa vuonna 2018 tuhkaa vai timantteja? Kertyikö vuonna 2018 kasa aloittelijan mokia, vai oliko sijoitustoiminta timantinkovaa tuoton takomista? Salkun arvo liikkui viime vuonna ensin plussalle ja viimeisen kvartaalin ajan miinukselle. Pörssikurssit sahasivat, joten se ei voinut olla näkymättä myös omassa salkussani.

Karhu se on pandakarhukin

Ostoja oli vuoden aikana Citycon, Fiskars, Tokmanni ja Nordea. Näistä ainoastaan Tokmannin miniosto on tällä hetkellä plussalla. Myyntejä oli yksi, eli lunastin OP-ilmasto rahastosta hieman alle 1000 eurolla osuuksia kesähuvitteluihin.

Salkkuni kehityksessä oli hyvää...

Osakevalinnat. Osakkeet nousivat yllättäen 4% plussalle huolimatta siitä, että OMXHPI painui noin 9% miinukselle vuonna 2018. Tuon 4% tuoton katsoin Nordnetin graafeista, joten sen ei pitäisi olla ihan tuulesta temmattu. Vuoden parhaita kuukausia olivat huhtikuu ja elokuu, parhaiten menestynyt osake oli Marimekko. Osinkoja, pääoman palautuksia ja S-osuuksien korkoja vuonna 2018 tuli bruttona tarkalleen 451,27 euroa.

...ja huonoa

Rahastot menivätkin sitten reippaasti miinukselle. OP-Aasia indeksi -9,55%, OP-Ilmasto -13,55%, OP-Kiina -23,88% ja OP-Pohjoismaat indeksi -8,19%. Rahastojen tappiot olivat kurjaa katsottavaa, täytyykin miettiä vakavasti myyntiä. (Jostain syystä verojen maksaminen tuntuu yhtä kivalta, kun käden pistäminen muurahaispesään.)

Kokonaisuudessaan salkku jäi miinukselle tänä vuonna noin -3,4% verran, kun otan huomioon sekä osakkeiden, että rahastojen kehityksen.  

Sijoitustoiminnan kulut vuonna 2018

Kuluja tuli seuraavista osake ostoista: Citycon 9e, Tokmanni 0,99e, Fiskars 0.99e ja Nordea 9e. Yhteensä siis noin 20e. Varsin kohtuullista. 

Rahastojen kulut olivat asia erikseen. Rahastojen kuluja en pysty laskemaan yhtä tarkkaan, sillä hallintakulut otetaan höyläten pitkin vuotta, eli rahastojen päivittäinen arvo vaikuttaa kulujen suuruuteen. Osuuspankissa rahastot myös kerryttävät bonuksia. Mutta hyvän arvion pystyy silti laskemaan. Kulut ovat siis rahastoissa OP-Aasia Indeksi 0,39%, OP-Kiina 2,50%, OP-Pohjoismaat Indeksi 0,39%, OP-Ilmasto 1,8%.

Näistä laskuna suunnilleen pyöristettyjen tämän hetkisten arvojen mukaan maksoin rahastojen hallinnoinnista pankilleni noin 160 euroa (!!!).   

Yhteensä kuluja oli siis noin 180 euroa, joista suurin osa oli hallinnointikulua OP-Ilmasto rahastosta. Valitsemani rahastot on kalliita. Salkun tämän hetkiseen kokoon (noin 20 000e) suhteutettuna maksoin kuluja vuonna 2018 noin 1% verran.

Vuoden 2018 tavoitteet 

Vuoden 2018 tavoitteita en edes muistanut, ellen olisi kurkannut kyseistä kirjoitusta. Jäin roimasti kaikista tavoitteistani.

Vuoden 2019 tavoitteet

Vuodelle 2019 en aseta tavoitteita. Minulle sopii tällä hetkellä laiskanpulskea tyyli ja stressin välttäminen. Pyrin kuitenkin siirtämään ylimääräisen rahan säästöihin. Haaveissa häämöttää myös ulkomaanmatka, sekä suurempi asunto, molemmat tietysti vähentäisivät säästöön menevää summaa. 

Ammattiliitto, kirkko ja Osakesäästäjien Keskusliitto

Näin vuoden vaihteen kunniaksi sain yllättävän tehokkuus puuskan, erosin yhdestä ryhmittymästä, pohdin pitkään eroa toisesta, ja kolmanteen liityin.

Ero ammattiliitosta

Joissain talousblogeissa kirjoitettiin tässä kuussa ammattiliitosta eroamisesta, ja vihdoin sain itsekin vaihdettua YTK:n eli Yleisen työttömyyskassan jäseneksi. Edellisessä ammattiliitossa maksoin jäsenmaksuja bruttotulojen mukaan, vuonna 2019 olisin maksanut arvioni mukaan noin 470 euroa. YTK:n jäsenmaksu on vuodessa kaiketi noin 118e, joten säästöä tulee, vaikka ammattiliiton jäsenmaksu onkin osittain verovähennyskelpoinen. Totesin, että "oikeaan" ammattiliittoon kuuluminen ei ole kohdallani niin tärkeää, vaan tärkeimmän, eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan saan YTK:n kautta paljon edullisemmin.

Erotako kirkosta vai ei?

Toisille tämä on ideologinen, toisille taloudellinen päätös. Kirkollisveron maksajat erotellaan aina vuoden lopun tilanteen mukaan, tämän vuoksi kirkossa eroamisessa on piikki vuoden lopussa. Ideologisesti kirkko ja sen evankelis luterilainen uskonto ovat jokseenkin kaukana omista ajatuksistani. Vaikka olen pesunkestävä pakana, en ole tullut koskaan eronneeksikaan.

Päädyin pohdintojen jälkeen vielä(kin) pysymään kirkon jäsenenä. Myönnän tässä kuuntelevani iäkkään läheiseni toiveita, sillä tiedän läheiseni pahoittavan mielensä, jos jotain kautta ilmenisi, että en kuulu enää kirkkoon.

Liittyminen Osakesäästäjien Keskusliittoon

Syynä liittymiseen oli hyvältä vaikuttava lehti Viisas raha, joka tulee 10 kertaa vuodessa. Toki muitakin etuja on, liitto järjestää mm. jäseniltoja. Jäsenetuna toki saan myös Nordnetin osakeostot ihan vähän edullisemmin, 7e/kauppa. Kauppaa teen kuitenkin niin harvoin, että tällä ei ole suurta merkitystä. Jäsenyys kustantaa vuodessa 34 euroa.