Osittainen hoitovapaa antaa vapautta elämään

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat haaveilevat siitä, että oman aikansa voisi käyttää vapaammin. Sijoitusten avulla voisi halutessaan irtautua palkkatöistä. 

Marraskuinen tyyni meri

Näin perheellisenä työn nopea tahti on viime aikoina alkanut väsyttämään. Vaikka pidänkin työstäni, taloudellinen riippumattomuus olisi ihanaa! Realiteetit huomioonottaen (ikä, sijoitusvarallisuus nyt, kulut ja palkka) taloudellinen rippumattomuus jää minun kohdalla vain haaveeksi. 

Voisiko töitä kuitenkin keventää työtunteja vähentämällä? Varsinkin viime kevät mentiin aika äärirajoilla jaksamisen suhteen, työpäivät venyivät pitkiksi ja vapaa-ajallakin työt alkoivat hallita ajatuksia. Liikunta ja muut virkistävät harrastukset jäivät pois, sillä työ vei selvästi myös vapaa-ajasta mielekkyyden. Toiveissa siintää helpompi kevät 2022. 

Osittainen hoitovapaa

Osittaista hoitovapaata ja samalla myös Kelan tarjoamaa pientä hoitorahaa voi hakea, jos lapsi on koulussa 1-2 luokalla. Työtunteja saa osittaisen hoitovapaan vuoksi tehdä keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa. Kelan tarjoama hoitoraha on pieni, eli kuukausittainen tuki on ennen veroja 98,21e/kk. Suunnilleen 30 tuntia viikossa voi tarkoittaa joko nelipäiväistä viikkoa, tai tavallista lyhyempiä työpäiviä. 

Työaika putoaa siis 20% ja saman 20% pudotuksen tekee myös bruttopalkka. Hoitoraha korvaa hieman palkan menetystä, mutta vain pieneltä osalta. Minulla on juuri sopivan ikäisiä lapsia, joten osittainen hoitovapaa onnistuisi. Se tekisi kuitenkin ammottavan aukon kuukausittaiseen rahavirtaani. Voisiko joitain kotitalouden kuluja leikata, jotta pienempi palkka riittäisi?

Työn tekemisen kustannukset

Monella työssä kävijällä tulee työn tekemisestä kustannuksia. Työmatkat saattavat vaatia auton tai julkisten liikennevälineiden käyttöä. Työlounaat tai ainakin eväät nautitaan päivän aikana, joten myös ruuasta tulee kuluja. 

Jos työtunnit ja samalla mahdollisesti työpäivät vähenevät, myös työpaikalle liikkuminen ja siellä ruokailu saattaa vähentyä. Näistä voi tulla jo jonkin verran säästöä. 

Progressiivinen verotus

Suomessa ansiotulojen verotus on progressiivista. Pienemmillä tuloilla veroja maksetaan pienemmällä veroprosentilla, suuremmilla tuloilla suuremmalla prosentilla. Koska palkka hoitovapaan ajalta putoaa, myös veroprosenttia voisi laskea hoitovapaan ajaksi. 

Vuosituloni tulee olemaan bruttona tänä vuonna noin 36 000 euroa, josta veroja ja veroluonteisia kuluja (TyEl-maksu, sairausvakuutus ja työttömyysmaksu) menee verolaskurin mukaan noin 26,2%, eli maksan noin 9170 euroa veroja ja veroluonteisia maksuja. 

Jos palkka putoaisi 20%, se olisi vuositasolla 28 000 euroa, ja tuloveroaste olisi saman laskurin mukaan 22%, joten veroja ym. maksaisin vuodessa 6160 euroa. Käytin näissä laskelmissa hyväksi veronmaksajat.fi sivuilta löytyvää verolaskuria. Tässä vielä suora linkki. https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskurit/palkansaajan-tuloverolaskuri-2020/#8c224d26

Palkkani heiluu aika paljon kuukausittain, joten mitään kovin tarkkoja laskelmia en pysty tekemään. Palkkaan vaikuttaa ilta- ja viikonloppulisät, sekä provisiopalkkaus. Tällä hetkellä täydellä työajalla bruttopalkka on keskimäärin kuukaudessa noin 2700-2800 euroa, nettopalkka on noin 2000-2100 euroa. 

Laskelmieni mukaan progressiivisen verotuksen vaikutuksesta bruttopalkka jäisi noin 2240 euroon kuukaudessa työtuntien vähentämisen jälkeen ja nettopalkka olisi noin 1750 euroa. Verotus tulisi tässä siis ihan reilusti auttamaan, sillä kun bruttopalkka putoaisi noin 500 euroa, nettopalkassa pudotus olisi vain 350-250 euroa. 

Tätä pudotusta vielä hieman loivantaa hoitoraha, joka olisi siis bruttona 98,21 euroa, nettona varmaan noin 80 euroa. Lopputuloksena laskelmissani on, että vaikka bruttopalkka putoaisikin 20%, nettopalkka, johon on lisätty hoitoraha, putoaisi vain noin 10%. 

Tuleeko pienentyneellä palkalla vielä toimeen?

Palkkani ei ole nyt kokoaikaisella tuntimäärälläkään suuri, mutta vaikka pudottaisin työtunteja hoitovapaan ajaksi, pienentynyt palkka kattaisi silti osuuteni kotitaloutemme kuluista. Lisäksi minulle on kertynyt säästöjä, ja niistä voisi tarpeen tullen lohkaista euroja kulutukseen.

Pohdin osittaista hoitovapaata todella pitkään. Työvuoroni ovat ilta- ja viikonloppupainotteiset, eli olen töissä oikeastaan silloin, kun lapset ovat vapaalla. Lapseni ovat kivassa iässä (tai tähän mennessä kaikki ikäkaudet ovat olleet mukavia), vanhempien seura kiinnostaa vielä, ja he tykkäävät tehdä asioita molempien vanhempien kanssa. Varsinaista hoitoa he eivät tarvitse, mutta vanhempien tukea ja läsnäoloa kylläkin. 

Pitkän pohdinnan päätteeksi ilmoitin työnantajalleni, että olen osittaisella hoitovapaalla ensi vuonna tammikuun alusta heinäkuun loppuun. Hoitovapaani kestäisi siis seitsemän kuukautta. Teen tuon ajan keskimäärin 30 työtunnin viikkoja, joten vapaa-aikaa jää 7,5 tunnin verran viikossa enemmän. 

7,5 tuntia lisää vapautta! Aloinkin jo miettiä, mitä kaikkea ajalla voisi tehdä. Liikuntaa pitäisi ehdottomasti lisätä, ja retkiä lasten kanssa. Kenties aloitan opiskelemaan jotain mielenkiintoista ja uutta aihetta. 

Päätin jo etukäteen, että en tänä aikana mieti kovin tarkkaan säästöastetta tai sure pienentynyttä palkkaa. Jos rahat eivät jonain kuukautena riitä, on nostan osan sijoituksista kulutukseen. Sijoittamista aioin jatkaa entiseen tapaan, mutta säästöön en varmaankaan saa rahaa kertymään.

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?

Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.

Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

Toistaiseksi meidän lapset ovat vielä pieniä, eikä minulla ole aavistustakaan, tuleeko heistä Hannu Hanhia, Roope Ankkoja, vai kenties Karhukoplan jäseniä. Itse olen aloittanut säästämisen vähän liiankin myöhään, mutta ehkä saan kasvatuksella leivottua lapsistani miljonäärejä? Riittääkö miljönäärin kasvatukseen, että lapsella on Nokian saappaat, vai pitääkö olla myös Nokian osakkeita? Eli riittääkö perustarpeiden tyydyttäminen, vai pitääkö säästää lapsen puolesta?

Nokia, Tretorn, Nokia

Olen kokenut lasteni talouskasvatuksen hankalaksi. Raha on muuttunut käteisestä muovisiksi korteiksi, joten raha käsitteenä on entistäkin abstraktimpaa. Houkutuksia sen sijaan on entistä enemmän, lainarahaa saa helposti heti 18 täytettyään, ja mainontaa on enemmän, kuin koskaan. Ongelmana olen kokenut mm. korkoa korolle -ilmiön selittämisen. Lapsen aikajänne on lyhyt, ja ilmiö, joka alkaa tuottaa rahaa vasta vuosien päästä häviää 6-0 karkkipussille.

Apuja talouskasvatukseenkin löytyy. Nina Nordlund on kirjoittanut erinomaisen Lapset ja raha -kirjan, joka on opas vanhemmille lapsen talouskasvatuksesta. Laitoin kirjan kirjastosta varaukseen jo yli puoli vuotta sitten, ja viimein pääsin sitä lukemaan! Osa alla olevista ajatuksista löytyy myös kirjasta, osan olen kerännyt itse kokemuksen kautta.

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

-Pikavipit on suoraan Saatanasta (tätä pitää ehkä muotoilla nätimmin, kun avaan asiaa lapsille...). Lainan ottamista muutenkin kannattaa välttää, jollei kyse ole sellaisesta lainasta, joka lisää varallisuutta (kuten asuntolaina).

-Korkoa korolle -ilmiö kannustaa pitkäjänteiseen säästämiseen, mutta toimii myös toisinpäin. Korkoa korolle ilmiön takia säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

-Rahalla on vaihtoehtoiskustannus, eli koska rahaa on rajallinen määrä, sitä ei riitä kaikkiin mielihaluihin.

-Pitää osata erottaa toisistaan halut ja tarpeet. Kaikkia halujaan ei voi koskaan tyydyttää.

-Asenne rahaan ja töissä käyntiin pitäisi olla myönteinen. Useimmat yhteiskunnan tarjoamat tuet on tarkoitettu väliaikaisiksi, joten raha pitää ansaita jollain tavoin itse.

-Raha itsessään ei ole hyvä eikä paha. Olen huomannut, että jopa koulutettujen ihmisten suhde rahaan ja rikkauteen saattaa olla vääristynyt, eli jännästi ajatellaan, että sijoituksien omistaminen on pahasta ja rikkaat ovat ansainneet rahansa köyhien selkänahasta.

-Perusteet sijoittamisesta. Lisäksi inflaatio, budjetointi, verotus.

-Haluaisin opetttaa myös kansantalouden perusteita siltä kannalta, että miten valtio toimii ja miten rahavirrat virtaavat valtion sisällä.

-Put your money where your mouth is. Eli kuluta, säästä, sijoita ja harrasta hyväntekeväisyyttä omien arvojesi mukaisesti.

-Rahasta pitää osata myös nauttia.

Käytännön toimia

Huomasin itsekin, että tuota opetettavaa materiaalia olisi paljon... toistaiseksi ollaan aloitettu häntäpäästä, eli tuosta "rahasta pitää osata nauttia". Nina Nordlundin kirjassa olikin hyviä vinkkejä siihen, miten raha-asioita voi opettaa impulsiivisille pikku ihmisille. 

-Viikkoraha. Tämä ei ole vielä käytössä meillä, eikä nopean kyselyni mukaan myöskään tuttavaperheillä. Viikkoraha kuitenkin opettaisi itsenäisiin päätöksiin rahan kanssa ja Nina Nordlundin kirjassa korostetaan vahvasti viikkorahan merkitystä.

-Rahasta ja töissä käynnistä puhuminen. On tärkeää, että rahasta ja töissä käynnistä puhutaan aikuisten kesken niin, että lapsetkin ovat kuulolla. Lapset voisi ottaa muutaman vuoden päästä mukaan myös pienten asioiden päätöksentekoon heille sopivalla tasolla.

-Vanhempien pitäisi puhua rahasta positiiviseen sävyyn. Tähän liittyy Taloussanomien artikkeli, jossa oli kerrottu, miten rikkaat kertovat lapsilleen rahasta.

-Korkoa korolle -ilmiön opettaminen. Meillä säästetään lapsille säännöllisesti, myöhemmin on tarkoitus avata säästämisen tematiikkaa, eli esimerkiksi juuri pörssin toimintaa ja korkoa korolle ilmiötä, lapsen omien säästöjen kautta.

-(Kerska)kuluttamisen kyseenalaistaminen. Säästäminen on huomattavasti helpompaa, jos kuluttaa vähemmän.