sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pörssiaamu Helsingissä

Yleensä kiroilen omia epäsäännöllisiä työaikojani, mutta on niistä jotain hyötyäkin! Moni aamuvirkku ja tiedonnälkäinen sijoittaja sai siis torstai aamuna 1.11. klo 8.00 sekä aamupalaa, että katsauksen sijoittamisen maailmaan. Jo pelkästään hieno ja arvokas Pörssitalo on näkemisen arvoinen kaikkine yksityiskohtineen ja upea paikka sijoitustapahtumalle.

Pörssitalo
Tapahtuman yhtiöistä sekä Tokmanni, että Marimekko oli jo ennestään tuttuja, sillä näiden yhtiöiden osakkeita on jo salkussa. Pöyry sen sijaan on minulle oudompi firma. Yritys esittelyiden lisäksi ohjelmassa oli Sari Lounasmeren alkupuheenvuoro ja Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäen markkinakatsaus.

Täällä portaatkin kukkii


Tokmanni, Pöyry ja Marimekko

Tapahtuman yritykset olivat mielenkiintoisen erilaisia, Tokmanni on halpakauppa, Pöyry konsulttifirma ja Marimekko muoti- ja bränditalo. Sijoittajaa kiinnostaa tietenkin pörssikurssien käyttäytyminen. Marimekko on vuodessa tuplannut pörssikurssinsa, Pöyryllä on lyhyessä ajassa tullut noin 50% lisää pörssikurssiin ja Tokmannin kurssi sen sijaan on suunnilleen vuoden takaisessa tasossa. 

Minusta hieman yllättävää on Tokmannin kurssin pysyminen paikallaan, sillä numeroilla mitaten (liikevaihto parantunut noin 6%, myös liikevoitto sekä osakekohtainen tulos kasvaneet) yritys näyttää huikeasti paremmalta, kuin viime vuonna. Uhkana Tokmannin liiketoiminnalle talousjohtaja Markku Pirskanen pitää verkkokauppaa, joka kuristaa kivijalkakauppojen tulosta. Tulevaisuudessa yritys pyrkii parantamaan kannattavuutta 10% tasolle ja lisäämään omien tuotemerkkien osuutta asiakkaiden ostoskoreissa. Omien tuotemerkkien lisäys myynnistä parantaisi suoraan kateprosenttia. 

Pöyryn talousjohtaja Juuso Pajunen piti varsin hyvän esityksen megatrendeistä ja niiden vaikutuksesta Pöyryn liiketoimintaan. Megatrendeistä hyötyy toki moni muukin yritys, ei vaan Pöyry. Itselleni oli Pöyrystä muodostunut kuva selkeästi rakentamiseen liittyvänä yrityksenä, joten ihan mielenkiinnolla seurasin esitystä. Pöyryn liiketoiminnan uhat sen sijaan liittyvät syklisyyteen. Kun markkinoilla on epävarmuutta, investointeja karsitaan, mikä vaikuttaa suoraan Pöyryn tulokseen. 

Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko tuli tilaisuuteen suoraan kolmannen kvartaalin lukujen julkistamistilaisuudesta. Liikevaihdossa on 10% kasvu viime vuoteen verrattuna, puolet liikevaihdosta tulee Suomesta ja puolet ulkomailta. Marimekon tuloksia katsoessa pohdin aina otsa kurtussa Suomen markkinan osuutta liikevaihdossa. Suomi on pieni markkina-alue, ja jossain vaiheessa Unikot kukkivat jo kaikkialla ja  trendit kääntyvät muihin kukkasiin. Vaaleanpunaisissa unelmissani näkisin mielelläni isomman osuuden myynnistä tulevan ulkomailta. Alahuhta-Kaskolla oli tällä kertaa hyviä uutisia osinkosijoittajille. Marimekon hallitus esittää ensi keväänä lisäosingon 1,25e/osake maksamista osakkeenomistajille. Marimekon osake lähtikin hyvien uutisten siivittäminä reippaaseen nousuun.

Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki otti esityksessään kantaa mm. pörssikurssien laskuun. Hänen mielestään kyseessä on enemmänkin korjausliike, eikä hän usko vielä taantuman alkuun. Maailmantalouden kasvu on hidastumassa, mutta rattaat pyörivät silti edelleen. Ennusteen mukaan Euriborit pysyvät alhaalla 2019 loppupuolelle asti. Työllisyys on tällä hetkellä Suomessa lähellä hallituksen tavoitetta, eli 72%. Suomen talouden kannalta kestävä työllisyysaste olisi noin 75%. Palkat ovat lähteneet nousuun inflaatiota nopeammin. Kuluttajilla on siis tällä hetkellä rahaa enemmän käytössään.

Vastuullista sijoittamista vai viherpesua?

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tapahtumasta? Kaikkien yritysten luvut olivat parantuneet viime vuodesta. Yllättävää mielestäni oli, että sijoittamisen vastuullisuutta korostettiin sekä yritysten omissa esityksissä, mutta myös yleisön kysymyksissä. Tokmanni mainitsi olevansa "halpa ja vastuullinen" ja tekevänsä yhteistyötä kaukomaiden tehtaiden olojen tarkkailussa kansainvälisten yhteisöjen kanssa, Pöyryn talousjohtaja sen sijaan mainitsi Pöyryn olevan hyvä sijoituskohde, jos uskoo ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ratkaisun olevan metsässä. 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Seksikkäät pörssikurssit

Kävin viime viikolla kaveriporukan kanssa katsomassa Helsingin kaupunginteatterin esityksen Kinky Boots. Siellä oli värien ilotulitusta, taitavia esiintyjiä ja häikäisevän upeita tanssijoita paljeteissaan. Hyvin rakennettu show, josta syntyi täydellistä viihdettä. Opin myös samalla jotain uutta väreistä. Musikaalin pääesiintyjän, Lolan/Simonin mukaan kirkas punainen on seksikkyyden väri, ja vihreä... no, se on suolakurkkujen väri.

Jos on Lolaa uskominen, viime aikoina pörssikurssit ovat olleet huippuseksikkäät sekä meillä, että muualla. Laskuun ei kukaan oikein taida tietää tarkkaa syytä, arvailuja ovat olleet mm. Italian tilanne, EKP:n elvytyksen väheneminen, tuleva korkojen nousu, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen tullisota, sekä kolmannen osavuosikatsausten odotuksia huonommat tulokset.

Lievää paniikkia taitaa aiheuttaa myös silkka matematiikka, 10 vuoden nousu on ollut pitkä ja moni alkaa jo kalenteri kädessä odottaa laskua. Itsekin kerkesin jo ostamaan Nordeaa, mutta aivan liian aikaisin, sillä kurssit ovat jatkaneet luisuaan. Puhutaan jo korjausliikkeestä, sillä kurssit laskivat kuukauden sisällä 10%.

Pitääkö panikoida, kun kurssit laskevat?

Täytyy myöntää, että puolisen vuotta sitten tapahtunut kurssien pudotus tuntui ilkeästi mahan pohjassa. Tätä viimeisintä kurssien laskua sen sijaan olen katsonut kieron mielenkiinnon vallitessa. Pörssissä on näkynyt värien ilotulitusta, ja taitavia tanssikuvioita, joten olen vielä ottanut koko luisun viihteen kannalta. Osavuosikatsauksensa jälkeen Orion ensin nousi 10% ja seuraavana päivänä laski suunnilleen saman verran. Ihan järjetöntä, mutta tässä näkyy, että sijoittamiseen liittyy vahvasti myös psykologia. Kuka vielä sanoo, että sijoittaminen on tylsää?

Oma salkkunikin on kärsinyt viime viikkojen rytinöissä, mutta olen vielä muutaman prosentin plussalla vuoden alkuun verrattuna. Tästä lienee (ehkä?) kiittäminen Marimekkoa, Nokiaa ja Stora Ensoa. Salkun tarkka seuraaminen on jäänyt vähemmälle, koska töissäkin täytyy käydä. Tässä vaiheessa voi mainita, että liityin myös Sharevilleen, josta siis voi katsoa salkkuni tilannetta. Koska teen hyvin vähän kauppaa, salkkuni liikkeiden seuraaminen tulee olemaan melko unettavaa puuhaa.

Joitain päätöksiä olen tehnyt nyt syksyllä sijoitusteni suhteen. Varsinaista sijoitussuunnitelmaa minulla ei ole, joten harkitsen vakavasti sellaisen tekemistä. Olen jo päättänyt, että osa rahastoista lähtee omistuksestani. Myin jo keväällä osan, joten jos haluan pitää vielä tänä vuonna verojen takia myynnit alle tuhannessa eurossa, minun täytyy malttaa mieleni ja myydä lisää vasta vuoden vaihteen jälkeen.

Osasta rahastoista haluan luopua oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkään ne ei kiinnosta enää samalla tavalla, nyt kun olen päässyt suorien osakkeiden makuun. Toiseksi jos ihan puhdasta tuottoa katsotaan, olen saanut parempia tuottoja osakkeilla. Tähän tosin täytyy lisätä, että olen omistanut osakkeita vasta parin vuoden ajan, joten päättelyketju ei ole täysin aukoton.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Salkkuun lisää Nordeaa

Kurssit ovat liusuneet viime päivinä, enkä voinut vastustaa Nordean ostoa. Ostin siis Nordeaa lisää 90 kpl hintaan 8,753e. Oston tein jo 4.10, joten viime viikolla Nordean osakkeita olisi saanut vieläkin halvemmalla.

Miksi ostin Nordeaa?

Nordea on Suomen toiseksi suurin pankki, isompi osuus asiakkaista on vain Osuuspankilla. Asiakastyytyväisyys on Talouselämän muutaman päivää vanhan uutisen mukaan Suomen pankkien pohjasakkaa. Mielenkiintoista on, että uutisen mukaan pienemmillä pankeilla, kuten POP-pankilla ja Säästöpankilla on tyytyväisimmät asiakkaat, kun taas suuremmat konsernit ovat epäsuositumpia.  Asiakastyytyväisyyden lisäksi Nordean kohdalla pinnalle tuntuu ikuisesti nousevan myös Panaman paperit, konttoreiden vähennykset ja hiekka konttoreiden lattioilla. Huonolta kuulostaa myös se, että vaikka kurssi on sahannut, osakkeiden kurssi on samalla tasolla, kuin viisi vuotta sitten.

Nordeaa ostin ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten, 26.10, jolloin kurssi romahti yhden päivän aikana reilusti odotuksia huonomman Q3 raportin jälkeen. Silloin ostohinta oli yli 10e/osake, nyt siis huomattavasti edullisempi.

Sekä viime vuonna, että tänä vuonna ostin Nordeaa oikeastaan samoista syistä. Minua houkutteli korkea osinkotuotto, vakavaraisuus ja se, että pankkimaailman haasteista huolimatta Nordea on tarttunut haasteisiin ja ottanut mm. käyttöön vihdoin pitkään suunnittelemansa it-järjestelmän. Lisäksi pankkien pitäisi kaiken järjen mukaan hyötyä korkojen noususta. Korot ovat pitkään olleet historiallisen alhaalla, mutta korkotason nousua on povattu Ylen uutisen mukaan mahdollisesti ensi vuoteen. Nordea panostaa digitaalisuuteen, mikä selvästi jakaa asiakaskuntaa. Toiset haluaisivat yhä asioida konttorissa, kun taas toisia miellyttää palveluiden digitaalisuus. Itse en tällä hetkellä ole Nordean asiakas, mutta olen kyllä kuulunut sekä Nordean, että sen edeltäjien, KOPin ja Meritan asiakkaisiin.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Q3, Salkun osakkeet hyvässä vedossa

Kesä on jo taputeltu syksyksi ja on jälleen uuden kvartaali päivityksen aika! Töihin paluu on väsyttänyt valtavasti. Rutiinit hakee vielä paikkaansa ja vaikka olen jo päässyt työn imuun mukaan, tunnin työmatka suuntaansa ja epäsäännölliset työajat vaativat totuttelua. Työ sinänsä on tuttua peruskauraa, opintovapaani aikana on kuitenkin ollut henkilöstönmuutoksia, joten oma roolini kirkastunee pikku hiljaa. Samalla yritän sitkeästi jatkaa opintojani.

Sininen hetki ja kultainen leikkaus
Mutta siis salkun kehitykseen! Kesällä olisi ollut hurjasti ostohaluja, kun omistamani Stora Enso putosi reilusti osavuosikatsauksen jälkeen. Hillitsin kuitenkin itseni, sillä halusin pitää puskurissa rahaa. Tylsästi en tällä kvartaalilla ostanut enkä myynyt mitään. Osinkoja tuli kolmen kuukauden aikana vielä Cityconilta ja Fiskarsilta, summa jäi jonnekin 25 euron tietämille.


Aloitin työt, mutta ensimmäinen oikea palkka ei ole vielä tullut. Sain kuitenkin noin 500 euroa lomarahoja, ja  yllätyksenä tuli myös noin neljän sadan suuruinen palautus henkilökunnan rahastosta siltä ajalta, kun viime syksynä tein palkallista työharjoittelua. 


Markkinat ovat olleet varsin suosiolliset, ja salkkuni osakkeet ovatkin tämän kolmen kuukauden aikana nousseet noin 8,5%. Hyvä prosentti, kelpaisi jopa vuoden tuotoksi. Varsinkin elokuussa osakkeiden seuraaminen sai hymyn huulille. Osakkeisiin ei saisi rakastua, mutta nyt tunnen ihanan lämmintä paloa Marimekkoa kohtaan. Osakkeet ovat melkein kaksinkertaistuneet hankintahinnastaan, ostin ne noin vuosi sitten. Tuleva kvartaali tuskin on yhtä hyvä, joten pitänee valmistautua henkisesti vaatimattomampiin lukemiin.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu

Minusta olisi ihanaa olla taloudellisesti riippumaton! Olisin iloisesti ihan hunningolla, valvoisin öisin ja nukkuisin päivisin, opettelisin ranskan puhumisen jalon taidon ja hemmottelisin itseäni. Elämä olisi siis yhtä juhlaa. Pääsin nauttimaan pienen hetken luksusta lauantaina Kaapelitehtaalla Glorian muotinäytöksessä.

Taivaalta sataa kultaa!
Taloudellinen riippumattomuus on puhuttanut viime aikoina. Sekä raha, että aika liittyvät olennaisesti taloudelliseen riippumattomuuteen, pitää olla rutkasti rahaa, jolla ostetaan vapaa-aikaa. Olen palaamassa nyt syksyllä töihin kahden vuoden opintovapaan jälkeen. Opiskelu on ollut huomattavasti vapaampaa ajankäytön suhteen, kuin töissä käynti, joten opiskelua tulee varmasti ikävä. Tylsän
arjen ja töiden puristuksissa taloudellisesti riippumaton elämä alkaa varmasti houkutella. Voisiko minusta siis tulla taloudellisesti riippumaton?

Kultahilettä Glorian muotinäytöksessä


Millä summalla pääsisin taloudellisesti riippumattomaksi?


Taloudellinen riippumattomuus määritellään yleensä niin, että henkilö voi halutessaan vetäytyä pois palkkatöistä ja kattaa kulunsa hyödyntämällä sijoituksistaan tulevaa rahavirtaa. Rahavirta voi olla osinkoja, vuokratuloa, tai muuta passiivista tuloa. 

Taloudellisen riippumattomuuden summan voi laskea monella eri tapaa. Kuluni ovat noin 1500e/kk, 18000e/vuosi. Osinkoja verotetaan tämän hetkisellä lainsäädännöllä 25,5%. Jos eläisin osingoilla, täytyisi osinkojen ennen veroja olla vuodessa 18 000/0,745=24 161 euroa. 

Salkkuni voisi realistisen arvion mukaan tuottaa viiden prosentin verran joka vuosi. Osa tuotosta olisi osinkoa ja osa osakkeiden kurssinousua. Silloin pääoman tulisi olla 24161/0,05=483 220 euroa. 

Tarvitsisin siis noin puoli miljoonaa. 


Kuinka paljon pitäisi säästää kuukaudessa?


Palkkatyöstä säästävälle puoli miljoonaa on iso summa. Nordnetin säästölaskurilla kävin laskemassa, että koska salkkuni arvo on nykyisin noin 20 000 euroa, tällä alkupanoksella minulla menisi 5% tuotto oletuksella 20 vuotta säästää puoli miljoonaa. Säästösumman tulisi olla 1090 euroa kuukaudessa. 20 vuoteen säädin ajan, koska lakisääteiseen eläkeikään on minulla aikaa 25-30 vuotta. 

Palaan töihin ja bruttopalkkani tulee olemaan noin 2400-2500e/kk, nettopalkkani ollessa suunnilleen 1800-1900e/kk. Ilta- ja viikonloppulisät vaikuttavat hieman kuukausiansioihin, siksi summa vaihtelee kuukausittain. On sula mahdottomuus saada 1100e/kk säästöön näillä summilla ja kulurakenteella.  

Taloudellisesti riippumattomuutta tavoittelevat tuntuvat elävän hyvin kurinalaista elämää. Elämä ei siis ole juhlaa vaan luullakseni ihan tavallisen onnellista elämää. Tällä hetkellä, kun elän niin kutsuttuja ruuhkavuosia, helpotan mielelläni elämää rahan avulla. 

Minua toki auttaisi taloudellisesti riippumattomaksi se, että tällä hetkellä olen jo perustanut perheen, ja kulut saattavat hyvinkin olla suurimmillaan nyt, kun lapset ovat pieniä. 15 vuoden jälkeen elämäntilanne on erilainen, ja kuukausittaiset kulut painuvat pienemmiksi kun lapset muuttavat pois.

Ajan rattaat
Jos todella haluaisin taloudellisesti riippumatonta elämää, olisi minulla vielä pieni mahdollisuus sijoitusstrategiaa muuttamalla lähteä hakemaan suurempia tuottoja. Viime aikoina asuntosijoittaminen on ollut suosittua, ja esimerkiksi Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka Antikainen on saavuttanut tavoitteensa asuntosijoittamalla. Velkavipua hyödyntämällä voisin siis vielä paisuttaa omaisuuttani. Tiedostan kuitenkin riskit ja en ainakaan vielä lähde etsimään itselleni sijoitusasuntoja. 

tiistai 28. elokuuta 2018

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?


Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.


Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

torstai 16. elokuuta 2018

Voiko säästää jos kuluttaa?

No tietenkin voi! Ainakin näin perustelin itselleni museokortin hankintaa. Museokortti on kausikortti, joka perustuu paljous alennus -ideaan, eli yhden kortin hinnalla saa vapaan sisäänpääsyn vuodeksi noin 280 museoon.

Museokortti ja WeeGee talo
Rakastan Lontoon tapaa pitää monet museot ilmaisina, harmi vaan, että tapa ei ole levinnyt Suomeen. Eli vaikka ulkomailla käynkin museoissa, kotimaassa se on harvinaista herkkua. Pohdin siis pitkään museokortin hankintaa.

Avaruusalus...? Ei vaan Futuro-talo!
Otin ovelasti konmarittavan ystäväni koekaniiniksi. Koska ystäväni on tehnyt ison työn ja raivannut asunnostaan pois kaiken turhan, halusin muistaa häntä mieluummin aineettomalla lahjalla. Ystäväni kehui ylenpalttisesti lahjaa (olikohan mukana ollut myös reipas määrä kohteliaisuutta...?), joten tästä rohkaistuneena ostin kortin myös itselleni. Oma korttini on ostettu toukokuussa, joten sain sen alennuksella jonkin kampanjan avulla 59 eurolla normaalin 68 euron sijaan. Säästö se on pienikin säästö!

Onko kortilla ollut käyttöä? Historia kiinnostaa minua, ja koska olen kaikkiruokainen museoiden suhteen, niin olen nauttinut erilaisista näyttelyistä. Metsämuseo vai Barbie-näyttely? Koska pääsymaksu on maksettu, niin miksipäs ei molempia!


Marilyn nukkeja. Puvut eri elokuvista.

Kesä oli helteinen. Museot ovat täynnä arvokasta taidetta ja taide täytyy säilyttää sopivan viileässä ja kuivassa tilassa. Vaikka nautinkin helteestä, niin pääsy 21 asteen ihanaan, lempeään ilmastoituun tilaan teki välillä hyvää.  Museot olivat siis erittäin järkevä paikka viettää kesää.


Lapset ja museot - mahdoton yhdistelmä?


Meillä lapsetkin pitävät museoista, sillä näyttelyt on rakennettu lapsiystävällisiksi. Arvokkaat Gallen-Kallelat eivät kestä tahmaisten pienten sormien käsittelyä, mutta monessa paikassa on kosketusnäyttöjä, joita lapset rakastavat, tai näyttelyyn on rakennettu osioita, joissa näyttelyesineillä saa leikkiä tai niihin voi koskea. Lähes poikkeuksetta käymissämme museoissa lapsilla on ollut ilmainen pääsy.

Pääsymaksut on korkeita. Pääkaupunkiseudulla aikuinen maksaa yleensä 12 euroa lipustaan, se on minusta paljon. Tänä kesänä olen käynyt jo neljässä museossa, joten olen pian saanut museokortin hinnan katettua. Myös muut suomalaiset ovat innostuneet historiasta. Museoissa käynti onkin ollut viime vuosina  kasvava trendi, ja viime vuonna museokortteja myytiin 121 000 kappaletta.

(Kaksi ylempää kuvaa on otettu WeeGee-talossa, jossa on useampikin museo, mm. lelumuseo ja kellomuseo. Takapihalla on 60-luvun nerokas, mutta vähän vinksahtanut vapaa-ajan asunto, Futuro-talo. Kuva barbeista Kansallismuseon Barbie-näyttelystä.)