keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Sell in May

Äitienpäivän valkovuokot kuuluu toukokuuhun

Pitääkö anomalia Sell in May and Go Away paikkaansa? Tässähän on kyse olettamuksesta, että sijoittamalla marras-huhtikuun välisenä aikana aikana ja  myymällä osakkeet toukokuussa saa parhaimmat tuotot. Kyse on siis sijoittamisen ajoittamisesta ja perimmiltään siitä ovatko markkinat tehokkaat vai ei. Anomalian mukaan osakkeet ostettaisiin takaisin markkinoilta jälleen lokakuussa (Sell in May Come Back in October). Oletus siis on, että kurssit ovat alhaalla kesällä, alkavat nousta lokakuusta lähtien ja ovat korkeimmillaan toukokuussa. Tätä anomaliaa on tutkittu paljon, ja osa tutkimuksista taitaa osoittaa, että tämä pitää joillain markkinoilla paikkaansa. Täytyy myös todeta, että vaikka anomalia saattaakin olla totta, Suomen verotuksen takia veivauksessa ei yleensä ole järkeä.

Omia sijoituksiani katsoessa voisin sanoa, että tuo hokema Sell in May... voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Omat sijoitukseni voivat tällä hetkellä pulskasti! Mistään ylituotosta ei valitettavasti ole kyse, en ole vielä löytänyt omaa Midaksen kosketustani. Markkinat ovat kuitenkin olleet suosiolliset, osa omistuksistani on miinuksella ja osa plussalla, mutta kokonaisuussaan tuottoluvut näyttävät vihreältä, kuin keväinen ruoho.

Kesästä pitää nauttia, ja kesällä minulla meneekin rahaa aina paljon enemmän (matkustelu, sukulointi, mansikat, linnanmäki, jätskit, korkeasaari, lahjat kesäjuhliin, muut kesäherkut...) ja yleensä tämän ylimääräisen kulutuksen on pystynyt hyvin paikkaamaan lomarahoilla. Tänä kesänä kuitenkin opiskelen, joten lomarahoja ei tule. Päätin siis kevään kunniaksi realisoida osan sijoituksistani.

Pohdin vähän aikaa, että mihin kohtalon sormi osuu. Pitäisikö myydä tappiollisia vai voitollisia osakkeita? Luopuako hyvistä osingonmaksajista vai niistä yrityksistä, jotka eivät ole toiveista huolimatta lähteneet lentoon? Lopulta valinta oli kuitenkin helppo. OP-Ilmasto on noussut maaliskuun dipistään, ja hätyyttelee jo kaikkien aikojen korkeimpia lukemiaan. (Kerron tästä rahastosta tarkemmin täällä). Koska rahasto on jo valmiiksi liian suuressa painossa minun salkussani, pistin lunastukseen osan tämän rahaston osuuksista.

Verotuksen takia otin ulos vähän alle 1000 eurolla rahaston osuuksia, nyt vaan pitää muistaa, että enempää en voi myydä tänä vuonna, tai maksan kaikesta tuotosta veroa 30%.  Tämä tonni on siis hupirahani tälle kesälle!  (Sen verran tarkan markan leidi kuitenkin olen, että lupasin pyhästi itselleni palauttaa loput rahoista syksyllä sijoituksiin, jos en saa kaikkea tuhlattua.)

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Puheenvuoro pyöräilyn puolesta

Keväällä alan katsella autoja sillä silmällä. Ikioma auto olisi ihana! Valitsisin ehdottomasti kirkkaanvärisen, pienen ja soman auton. Semmosen vähän höntin näköisen. Pääkaupunkiseudullakin se toisi vapauden tunnetta ja helpottaisi perheen arkea. Yksi auto meillä perheessä onkin puolisoni omistamana, mutta se on tylsä, harmaa, iso, ja pystyn lainaamaan sitä vain harvoin.

Koska liikkuminen on yksi isoista talouden kuukausikuluista, sillä on rahallisesti paljonkin väliä, miten liikkuu paikasta toiseen. Tässä on siis selvästi yksi säästämiskohde. Kamppailussa autoilu vastaan muut liikkumistavat, on kysymys mukavuudesta, rahasta ja vapauden tunteesta.

Autolla suhaaminen säästäisi minun päivittäisiä matka-aikojani tällä hetkellä noin 45 minuuttia/päivä. Se on aika paljon. Yhdellä autolla pärjääminen on ensisijaisesti rahan sanelema valinta. Autot ovat kalliita, minulla ei tällä hetkellä olisi varaa unelmieni autoon. Muistaakseni olen lukenut jostain, että halvinkin auto maksaa vähimmillään noin 400 euroa kuukausittain, kun otetaan mukaan myös vakuutukset, verot, bensat, huollot, katsastukset, parkkimaksut ym. Summa riippuu tietenkin monesta seikasta, mutta tuo vähimmäismäärä 400 euroakin on minusta paljon, vuodessa se olisi 4800 euroa. Sillä summalla saa jo paljon osakkeita.


Pyöräilyn ylistys 

Koska minulla ei ole varaa unelmieni autoon, pyöräily on hyvä vaihtoehto. Irtonainen sora on melkein kokonaan korjattu pois kaduilta, joten aloitin pari viikkoa sitten jälleen polkemaan koulullle. Kuulun matkapyöräilijöihin, olen pyöräillyt työ/koulumatkat jo yli kymmenen vuoden ajan. Niin fanaattinen pyöräilijä en ole, että jaksaisin pyöräillä räntäisillä kaduilla. Olen rajannut pyöräilykauden tarkasti niin, että vältän lumen ja irtosoran. Pyöräilen vain huhtikuun lopusta syksyn ensi sateisiin.

Investoin viime vuonna pyörään. Oikeasti olisin halunnut itselleni ihanan Pelagon, neuvottelin pitkään itseni kanssa, ja tyydyin hinnaltaan soveliaampaan pyörään. Ihanan mintun vihreällä Crescent Holmalla kelpaa kruisailla pitkin katuja. Ihan peruspyörä siis, hinta oli muistaakseni noin 600 euroa, sillä kyseessä oli edellisen vuoden malli. Laskeskelin, että noin kahden-kolmen vuoden pyöräilyillä saan takaisin ostohinnan, sillä pyöräilemällä säästän bussi/metrolipun hinnat. Säästän joka kuukausi pyöräilemällä pääkaupunkiseudun sisäisen kausilipun verran, joka on noin 54 euroa/kk.

Crescent Holma

Tuskaahan tämä pyöräilyn aloittaminen taas pitkän talven jälkeen on ollut, kunto ei ole kohdillaan ja arvaamattomat kevätsateet saavat minun kaltaiseni mukavuuden haluisen polkijan kiroilemaan kypärän alla. Tämän hetkinen pyörämatkani on noin 10 kilometria yhteen suuntaan, matkaan menee yleensä 35 minuuttia. Koska bussi kiertelee ja pysähtelee, bussimatka kestäisi melkein yhtä kauan. Keväällä minusta kuitenkin kasvaa pyöräily addikti. Pyöräily on mahtava harrastus, kunto kohenee nopeasti, rahaa säästyy ja pyörän selästä maisemat näyttävät paremmilta, kuin bussin ikkunasta.

Tässä vielä vinkit pyöräilyn aloittajille:

1. Panosta välineisiin. Varsinkin jos pyöräilet päivittäin vähänkään pidempiä matkoja, huolehdi siitä, että pyörä on hyvä, jarrut on kunnossa ja kypärä päässä.
2. Varaa matkaan hieman enemmän aikaa. Pyöräily olosuhteet eivät aina ole optimaaliset. Vastatuuli väsyttää nopeasti ja hidastaa matkantekoa. Kannattaa myös varata hieman aikaa vaatteiden vaihtoon ja siistiytymiseen polkemisen jälkeen.
3. Suhtaudu muihin tiellä liikkujiin lepposalla asenteella. Pyöräilijät ovat tienkäyttäjien väliinputoajia, nopeampia kuin kävelijät, mutta haavoittuvampia, kuin autot. Ainakin itselläni on terve kunnioitus autoja kohtaan ja pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan reitit niin, että pääsen käyttämään pyöräteitä.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pieni suuri Marimekko

Marimekko on kooltaan pieni, mutta maineeltaan suuri. Liikevaihto on noin 100 miljoonaa, taskurahoja suuremmille yrityksille. Silti sen tunnettuus Suomessa on erinomainen. Kukapa suomalainen ei tunnistaisi legendaarista Unikko kuosia? Tuttuja varmasti monelle ovat myös Puketti, tasaraita ja Siirtolapuutarha. Marimekolla on takanaan hyvä tarina ja pitkä historia. Onko myös tulevaisuus valoisa? Kävin Marimekon yhtiökokouksessa viime viikolla kuuntelemassa toimitusjohtajan esityksen. Koska halusin tutustua tarkemmin yrityksen historiaan, luin vielä ennen yhtiökokousta kirjan "Marimekko, suuria kuvioita".

Maija Louekarin suunnittelema Siirtolapuutarha

Minä ja Marimekko

Ostin Marimekkoa ensimmäisen kerran viime kesän lopulla, Nordnetin pikkukauppa tarjouksen houkuttelemana. Mietin ostosta pitkään, ja itse asiassa vaihtoehtoina oli vielä kalkkiviivoille asti ostaa joko verhot Marimekon kankaasta, tai pistää vähän enemmän rahaa saman yrityksen osakkeisiin. Painiskeltuani esteettisten arvojen ja tunnuslukujen parissa, sain viimein tehtyä päätöksen. Koska verhojen jälleenmyyntiarvo on surkea, päädyin loppujen lopuksi ostamaan Marimekon osakkeita.

Olen nippanappa 70-luvulla syntynyt, joten Marimekko on tuttu lapsuudesta ja sillä on minulle nostalgia-arvoa. Päätöksessäni ostaa Marimekkoa oli siis vähintään 40% nostalgiaa, 20% halua ostaa pala suomalaista designia, ja 40% raakaa uteliaisuutta katsoa, mihin suuntaan Marimekon tarina tästä etenee.

Marimekolla ei aina ole mennyt hyvin, mutta nyt ollaan menty parempaan suuntaan. Pidän siitä, että noin puolet myynnistä tulee ulkomailta. Miinuksena pidin sitä, että osinkotuotto ei kasva tasaisesti. En myöskään viime kesänä nähnyt kovin suurta mahdollisuutta liiketoiminnan kasvuun. Bisneksenä vaatebisnes on myös kovin kilpailtua, ja suurena miinuksena pidän myös sitä, että Marimekon vaatteet tuotetaan Virossa ja Kiinassa, jolloin tuotanto ei välttämättä ole niin kovin vastuullista. Marimekon mainetta on myös viime vuosina rasittanut kohut kuosien plagioinneista.

Marimekon kankaat painetaan lukemani kirjan ja Marimekon nettisivujen mukaan kuitenkin ylä Suomessa, Herttoniemen tehtaalla, joten tästä suuri plussa Marimekolle! Tekstiili- ja vaatetusala on nimittäin melkein kokonaan paennut Suomesta, joten täytyy iloita niistä yrityksistä, jotka yhä pitävät yllä suomalaista tietotaitoa tällä saralla.

Marimekolla on kuitenkin takanaan vahva brändi, ja toivoakseni myös halu uudistua. Yrityksellä on vahva tase, ja vain vähän velkaa. Kuosiarkistossa on todella hienoja kuoseja, ja niitä osataan mielestäni myös hyödyntää. Viime aikoina yrityksellä onkin ollut hyviä yhteistyökumppanuuksia, joten olen ollut positiivisesti yllättynyt kurssin noususta. Yhteiskumppanuudet ovat olleet japanilaisen vaatebrändin Uniqlon, sekä  kosmetiikkayritys Cliniquen kanssa, myös Microsoft Surfacen kanssa on ollut yhteistyötä ja Marimekon Kivet kuosi on näkynyt Finnairin koneessa. Lisäksi Marimekko on ollut yhdessä Spinnovan kanssa kehittämässä puukuidusta kangasta.


"Ihanat verhot vuodelta 72"

Marimekon yhtiökokous oli viime viikolla. Minusta on mielenkiintoista katsoa, minkälaiset ihmiset yritystä omistavat! Yllätyksenä minulle ei tullut, että yhtiökokouksessa oli paljon naisia, sillä Marimekko oli  Nordnetin kyselyssä valittu muutama vuosi sitten pörssin feminiinisimmäksi osakkeeksi. Monella yhtiökokouksen osallistujalla oli myös päällään Marimekon vaatteita ja myös henkilökohtainen suhde Marimekkoon. Eräällä yhtiökokouksen osallistujalla oli  vielä peräti ikkunassa "Marimekon ihanat verhot vuodelta 72".

Hallituksen jäsenen Elina Björklundin mukaan Marimekkoa auttavia megatrendejä tulevat lähivuosina olemaan digitaalisuus, jota yritys hyödyntää verkkokaupan myötä, sekä Aasian nousu. Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko oli erittäin vakuuttava ja myös hänen esityksensä oli hyvä. Henkilökohtaisesti minua lämmittää se, että Marimekon toimitusjohtaja on nainen. Marimekolla on ollut vahvoja naisjohtajia, Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen. Tiina Alahuhta-Kaskon aika Marimekossa on kestänyt vasta vähän aikaa, mutta toistaiseksi tulos on ollut hyvä.

Tomitusjohtajan osuudesta kävi ilmi, että viime vuosi oli Marimekolle hyvä taloudellisesti. Myös brändistä puhuttiin ja tulevaisuuden suunnitelmista laajentua. Kärkenä laajentumisessa on muoti ja laukut. Tällä hetkellä Marimekkoa myydään Aasian ja Tyynenmeren alueella, Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Euroopasssa. Minun käsitykseni mukaan kasvua yritetään saada edelleen näillä samoilla alueilla. Keskitytään siis tiettyihin kaupunkeihin ja pyritään sitä kautta saamaan enemmän jalan sijaa.

Yleisön kysymykset käsittelivät yhteistyö kuvioita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Marimekko myi tämän vuoden alussa Herttoniemen pääkonttorinsa Op-kiinteistöille, joten taseessa on tällä hetkellä kaupan seurauksena 9 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Tämä summalla on aikomus rahoittaa kasvua.

Tällä hetkellä ei harmita se, että ostin viime kesänä osakkeita, enkä Marimekon verhoja. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten Marimekon tarina etenee!



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Q1, salkun arvo tippui

Tämän vuoden ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet markkinoilla sumuiset, odottavat, normaalit (?). Äh, oikeasti en osaa kommentoida järkevästi kulunutta kvartaalia. Viime kuukausien markkinat ovat tarjonneet yhdelle hyvää viihdettä, toiselle hammasten kiristelyä ja kolmannelle oston paikkoja.


Sumua ja mustia lintuja
Jos ei muuta voi sanoa kuluneesta ensimmäisestä kvartaalista, niin ainakin pörssissä meno on ollut mielenkiintoista. Vastaus siihen, mihin ollaan menossa, riippuu ihan siitä, keneltä kysyy ja onko sillä hetkellä täysikuu. 

Oma salkkuni arvo tippui vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana noin tuhannella eurolla. Kaksi ostoakin tein, eli minulla meni vielä tammikuussa 50e kuukausisäästösopimuksella OP-Ilmasto rahastooon. Lakkautin kuukausisäästösopimuksen, joten enää sinne ei enää mene rahaa. Toinen ostoni oli Citycon, jota ostin viime kuussa. Tässä salkkuni tilanne joulukuun lopussa ja maaliskuun lopussa.


Nopeasti katsomalla pystyy näkemään, että käteisenä olevan rahan ja rahastoissa olevan rahan määrä väheni. Käteinen väheni Cityconin oston takia, eli raha siirtyi tililtä Cityconin osakkeisiin. Kurssit runtelivat salkkuani etenkin rahastojen osalta, ja sen seurauksena salkun arvo tippui noin tuhannella eurolla. Suurin yksittäinen tippuja oli OP-Ilmasto, jonka osuus salkustani on edelleen suuri. Harmittaako tiputus? No ei kovin paljoa, se kuuluu sijoittamisen luonteeseen.

Tässä vielä salkku 31.3.2018 ilman tileillä olevia rahasummia ja S-osuuksia:
 

Kuten edellisestä postauksestä käy ilmi, tällä hetkellä minun tuloni ja menoni ovat samoissa, eli lisää rahaa ei säästöihin tullut tällä kvartaalilla. Osinkojakin tippui tilille, yhteissumma oli noin 149 euroa, suurin osingon maksaja oli Nordea. Osingot on tarkoitus pistää takaisin sijoituksiin myöhemmin.

Henkilökohtaisella puolella ensimmäiset kolme kuukautta tätä vuotta meni nopeasti. Varsinkin maaliskuu teetti koulun puolesta töitä, sillä monet deadlinet oli asetettu maaliskuulle. Opintopisteitä pitäisi ropista kevään kursseista reilulla kädellä, ja loppu kevät onkin rauhallisempaa koulun puolesta. 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Maaliskuun tulot ja menot

Maaliskuu oli taloudellisesti todella onnistunut kuukausi, sillä menot ja tulot olivat ihanteellisesti tasapainossa! Tätä voi kutsua joko erinomaiseksi taloussuunnitteluksi, tai koko budjetin täydelliseksi hyödyntämiseksi. Oikeasti yritän siis löytää positiivisia puolia siihen, että säästöön ei jäänyt mitään maaliskuussa, vaan kaikki raha, joka tuli, myös meni.

Hyvää musiikkia erinomaisessa seurassa

Maaliskuussa huvittelin. Kävin pitkästä aikaa bändin keikalla puolison kanssa, ja sitä ennen kävimme vielä reteästi syömässä ravintolassa. Lapset saivat myös huvitella, ja viettivät mukavan illan ja yön kylässä sukulaisen luona. Hirveän hauskaa, mutta rahaa huvitteluun kyllä meni. (Milloin bändit ovat alkaneet aloittaa soiton jo yhdeksältä??? Toisaalta ihan hyvä, koska näin varhaiskeski-ikään ehtineenä arvostan jo unta.) Meillä kävi kotona muutamaan otteeseen  vieraita, joten söimme hyvin myös kotona.

Lisäksi ostin lapsille alennusmyynnistä talvivaatteita seuraavaksi syksyksi, latasin matkakorttiin aikaa ja arvoa oikein reilulla kädellä, ja maksuun tuli vielä kolmen kuukauden sähkölaskukin. Kotiin ostettiin tässä kuussa astioita rikkoutuneiden tilalle ja lisäksi kodin seiniä ehostettiin. Meidän kodin seinät eivät siis kestäneet normaalia lapsiperheen elämää. Alla olevassa taulukossa on siis maaliskuun tulot ja menot.

Tulot koostuvat nyt aikuisopintotuen lisäksi lapsilisästä ja onpa noita osinkojakin kilahdellut tilille. Meidän taloudessamme kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot, ym.). Omat menomme maksamme puolison kanssa itse. Yhteisestä asunnostamme omistan 40%, joten maksan asumisesta omaa asuntolainaani ja vastikkeesta tuon omistusosuuden mukaan 40%.    


Säästöaste ei tässä kuussa hivele silmiä. Osingot makaavat vielä tilillä, joten osa tämän kuun kuluista on syönyt säästössä olevia rahojani. Oikeastaan kahden kuukauden kulujen seuraaminen riittää minulle tällä erää. Kuittien kerääminen oli aluksi ihan mukavaa, sitten kuiteista huolehtiminen ja kulujen laskeminen alkoi jo kyllästyttää. Taidan olla tyytyväinen tällä erää näiden kahden kuukauden otokseen. Jos vedän tuloksia yhteen, suurin kuluerä asumisen lisäksi on ruoka. Asumisesta ei pysty säästämään, ruuasta vielä jonkin verran pystyisi.

Viisihenkisen perheemme ruokaostoksiin menee kahden kuukauden tarkkailun mukaan noin 700-800 euroa. Tämä sisältää myös ne harvat kerrat, kun kävimme helmi-maaliskuun aikana ravintolassa syömässä. Onko se paljon vai vähän?

Nopealla haulla löysin viisi vuotta vanhan, mutta ihan pätevän näköisen tutkimuksen,  johon pystyn vertaamaan meidän ruokabudjettiamme. Tutkimus on Anna-Riitta Lehtisen ja Kristiina Aallon  "Viitebudjettien päivitys vuodelle 2013 Mitä kohtuullinen eläminen maksaa?". Tutkimuksessa käsitellään muitakin lukuja, kuin ruokakuluja, ja kuluja on laskettu erilaisille perheille ja myös yksin asuville. Tutkimuksen mukaan nelihenkiseltä pikkulapsiperheeltä menisi ruokaan noin 850e kuukaudessa. Koska meitä on viisi, niin tutkimuksen malliperheeseen verrattuna meidän ruokalaskumme ei ole ihan mahdottoman suuri, mutta kieltämättä vähän suunnittelemalla sitä pystyisi vielä pienentämään.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

CapMan, hillitty yhtiökokous

Millainen on yhtiökokouksen etiketti? Mitä siellä tapahtuu? Jos omistaa yrityksen osakkeita, kannattaako yrityksen yhtiökokoukseen osallistua? Ja ennen kaikkea, mitä pukea päälle yhtiökokoukseen?

Helsingin GLO Hotel Artin pääovi
Kuten ylläolevasta kysymyspatteristosta voi päätellä, en ollut koskaan käynyt yrityksen yhtiökokouksessa. CapManin kokous kävi kalenteriini, joten tein ennakkoilmoittautumisen. Keskiviikkona etsin kaapista kaikista konservatiivisimman kotelomekon, kopisevat korkokengät 6 cm koroilla (noin 6% osinkotuoton kunniaksi...) ja suuntasin hienoon GLO Hotel Artiin.

Olen ostanut CapMania viime vuonna 20.3. osinkodipistä. Olen siis omistanut yritystä vuoden ajan, sinä aikana kurssi on kivunnut ylöspäin. Omistukseni on pieni, ostin osuuteni vuosi sitten puolittain uteliaisuuttani ja puolittain yrityksen hyvien lukujen ansiosta. Ennen yhtiökokousta silmäilin läpi  nettisivut ja kävin läpi toimintakertomuksen vuodelta 2017.

Helsingin komeaa jugendia
Itse kokous eteni hyvin maltillisesti, hallituksen puheenjohtaja, sekä CapManin toimitusjohtaja pitivät pisimmät puheet. Pääasia toimitusjohtajan puheessa oli, että CapMan on uudistumassa ja kasvamassa. Hallituksesta vaihtui kaksi jäsentä ja uusien jäsenten meriitit olivat erittäin vaikuttavat. Yleisön puheenvuorot olivat hieman kriittisempiä, käsiteltiin johdon bonusjärjestelmää ja kulurakennetta. Äänestämään ei päästy, vaan yleisö tuntui olevan varsin tyytyväinen yrityksen viime vuoden tulokseen ja tulevaan osinkotuottoon.

Mitä jäi käteen? Yhtiökokouksessa kannatti käydä, jos ei muuten, niin järjettömän hienon jugend hotellin takia. Itse yrityksestä minulla oli (ja on edelleen) hieman hajanainen kuva, yritys kun tuntuu tekevän monenmoista ja liiketoiminta kattaa sekalaisesti Harviaa, kiinteistöjä ja rahastoja. Kaikki materiaali on toki nähtävissä heidän sivuillaan, ja jollain tavalla kokouksessa käyminen selvensi ajatuksiani yrityksestä, ja siitä, minne päin se on menossa.

Iltapäivästä kävin vielä Veromessuilla, joten keskiviikkona sain aimo annoksen sijoitustietoutta.





perjantai 9. maaliskuuta 2018

Citycon, ostoskeskusta alennuksella

Ostaminen putoavasta kurssista on aina jännää puuhaa. Joku syyhän siihen on, että muut sijoittajat haluavat luopua osakkeesta. Onko liiketoiminta oikeasti kuralla, vai onko laskevista kursseista mahdollisuus tehdä löytöjä?

On jotenkin aina helpompi ostaa jo omistuksessa olevia osakkeita lisää. Onko tämä fiksua, siitä voi toki olla montaa eri mieltä. Jos jo omistaa yhtiötä, siitä on jo valmiiksi pohjatietoa. Ei tarvitse ihan samalla pieteetillä käydä läpi kaikkea tietoa, vaan on jo joku yleiskäsitys yrityksen liiketoiminnasta. Aina ei tietenkään ole viisasta ostaa samoja osakkeita. Tässä näkyy pienen salkun ongelma: mikä vaan lisäostos heilauttaa omistussuhteita salkussa. Liian suuret määrät taas eivät ole hyvä asia hajautuksen ja riskin hallinnan kannalta. Tällä hetkellä mielestäni minulla on rutkasti liikaa OP-Ilmastoa ja Nokiakin on sillä rajalla.

Omistin jo valmiiksi Cityconia pienen määrän. Citycon on kiinteistösijoitusyhtiö, jolla on ostoskeskuksia pääosin Suomessa, mutta myös Pohjoismaissa ja Baltiassa. Liikevaihto tulee pääosin ostoskeskusten vuokrista. Osavuosikatsauksen jälkeen  kurssi koki noin 10 % laskun helmikuussa. Laskulle oli oikeat syytkin, liikevaihto ja tulos eivät olleet sitä, mitä odotettiin.

Kerkesin muutaman viikon ajan pohtimaan Cityconia ja vihdoin ostin sitä viime viikon torstaina hintaan 1.905 euroa 460 kappaletta. Omistus on nyt 700 kappaletta osakkeita. Bloggaamaan ehdin ostoksestani vasta nyt, tällä hetkellä kurssi on hieman noussut viime viikon torstaista.

Pohdin mm. seuraavia asioita: siirtyykö kaikki ostaminen verkkoon, jolloin ostoskeskukset jäävät tyhjilleen? Mikä on Cityconin maantieteellinen hajautus? Jos ostan lisää omistamaani osaketta, heilahtaako Cityconin osuus liian suureksi omassa salkussani? Ja vielä lopuksi, onko minulla varaa laittaa osakkeisiin tällä hetkellä?

Loppujen lopuksi päädyin siihen, että vielä riittää kaltaisiani ihmisiä, jotka haluavat ostaa vaatteita ja tavaraa fyysisestä kaupasta, eli verkkokaupan ylivertaisuus ei vielä (?) kaada kaikkea kivijalkakauppaa. Huonona puolena pidin sitä, että Cityconin suurin osa liiketoiminnasta on Suomessa, mikä ei oman salkun hajautuksen kannalta ole hyvä asia.

Salkkuni rakenteesta totesin, että koska salkkuni on niin pieni, mikä tahansa kulujen kannalta järkevän kokoinen ostos heilauttaa osakkeiden painosuhteita salkussa. Kun ostin ensimmäiset osakkeeni, Nordnetin tarjous uusille asiakkaille oli muistaakseni 3 euron välityspalkkio/kauppa. Koska kulut oli pienet, pystyin ostamaan järkevästi myös pieniä määriä osakkeita. Tästä syystä omistukset joissain yrityksissä ovat tosi minimaallisia. Nyt kun välityspalkkio on 9 euroa/kauppa, ostot on pidettävä suurempina, jotta kulut eivät nousisi kohtuuttoman suuriksi.

Yksi syy ostolle oli muhkeat osingot. Citycon maksaa tänäkin vuonna osinkoa anteliaasti, ja kieltämättä tämä houkutteli myös ostoksille. Osinkoprosentti taitaa olla noin 6% luokkaa.

Käteispaino vähenee, jos ostan osakkeita. Viimeisessä kysymyksessäni pohdin, että onko minulla varaa juuri nyt ostaa osakkeita. No eipä oikeastaan, mutta ostinpa silti, kun halvalla sai!