maanantai 30. marraskuuta 2020

Näin käytän itse velkaa sijoittamiseen

Oma suhteeni velkaan on ollut tiukan kielteinen, sillä sain jo lapsena seurata vierestä, miten velan takaisinmaksu voi vaatia uhrauksia. Siksipä ainoat ottamani lainat ovat olleet kaksi maltillisesti mitoitettua, omaan kotiin kohdistuvaa asuntolainaa. Aiemmin velattomuus on jopa ollut yksi päätavoitteistani. 

Kammoni velkaa kohtaan on peräisin 80-90 -luvun taitteesta, jolloin olin itse vasta lapsi. Tarinaan kuuluu vanhempieni ottama massiivinen asuntolaina, sekä kaksi suurta finanssipoliittista kiepautusta, eli 90-luvun alussa tapahtunut markan devalvointi ja markan laskeminen kellumaan. Näiden toimien seurauksena asuntolainojen korot nousivat pahimmillaan yli 15% tasolle (ja tähän on vielä lisättävä pankin marginaali, joka silloin taisi olla 2-3% luokkaa). 

Lopputuloksena perheellemme koitti taloudellisesti varsin tukalat 14 vuotta. Joka ainoa tammisen sauvaparketin pala maksettiin takaisin vähintään kaksin-kolminkertaisesti. Korkean koron takia ensimmäisenä vuosina velan pääoma lyheni minimaallisen vähän ja vaikka pankille maksettu  kuukausittainen summa oli kohtuuttoman suuri, oli alkuvuosina valtaosa summasta korkoja ja vain pieni osa itse lainan lyhennystä. 

Oltiin pattitilanteessa. Taloa ei pystynyt myymään, sillä asuntokauppa oli 90-luvun syvän laman takia täysin jäässä. Jos talo olisi mennyt kaupaksi, jäljelle olisi jäänyt velkaa, sillä 90-luvun lamassa asuntojen hinnat tippuivat rajusti. Asuntolaina saatiin kuitenkin tiukalla talouden pidolla maksettua takaisin, mutta käytännössä kaikesta muusta jouduttiin karsimaan. 

90-luvulla tehdyt rahapoliittiset ratkaisut ja lama ovat luultavasti yksi syy nykyiseen säästäväisyyteeni. Kerään osakevarallisuutta, sillä yritän kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää tilannetta, jossa taloudellisten vaihtoehtojen määrä kapenee minusta itsestäni riippumattomista syistä. 

Miksi sitten pohdin velkasijoittamista? Korot ovat tällä hetkellä alhaalla, joten velkarahaa on mahdollista saada historiallisen halvoin koroin. On arvioitu, että tulevina vuosina osakkeiden tuotot eivät kenties yllä yhtä korkealle, kuin aiempina vuosikymmeninä. Yksi keino hakea suurempia tuottoprosentteja on velalla sijoittaminen. 

Ensimmäinen askel


Astuin ensimmäisen askeleen pimeälle puolelle tänä vuonna alkukesästä, kun täytin Nordnetin Superluoton lainahakemuksen. Itse prosessi oli varsin helppo ja parissa päivässä sain myöntävän vastauksen 10 000 euron vakuudelliseen lainaan. Superluottoon päädyin kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä löytyi runsaasti läpinäkyvää tietoa, ja toiseksi en löytänyt nopealla etsimisellä pienempi korkoista lainaa. Vakuudellinen laina on lähtökohtaisesti halvempaa, kuin vakuudeton laina, ja koska oman kodin käyttäminen vakuutena ei houkutellut, osakesalkku on ainoa omaisuuteni, jolla on vakuusarvoa.  

Lainan vakuutena on siis Nordnetissä oleva arvo-osuustilin osakevarallisuus. Vakuutena voi käyttää vain arvo-osuustilillä olevia omistuksia, osakesäästötilin omistukset eivät käy lainan vakuudeksi. Kyseessä on luottolimiitti, jossa korkoa maksetaan vain siitä osasta, jonka limiitistä nostaa. Velalle ei ole määritelty taksisinmaksuaikaa ja lainasta voi maksaa vain korkoja. 

Jokaiselle osakkeelle ja rahastolle on määritelty oma vakuusarvo, joka vaihtelee 0-90% välillä. Suurempien ja "vakaampien" yritysten osakkeilla on isompi vakuusarvo. Hajautuksesta palkitaan, sillä alimpaan mahdolliseen korkoon (0,99%), vaaditaan tiettyjä ehtoja. Ehdot ovat nämä: yksittäinen osake tai ETF saa edustaa korkeintaan 20% koko salkun arvosta, yhdelle rahastolle sallitaan 60% osuus salkusta ja käytössä saa olla enintään 20% koko salkun lainoitusarvosta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä säännöt on aika simppelit. 

Eli jos salkun arvo on 20 000e ja sen kaikkien osakkeiden yhteen laskettu lainoitusarvo on 70%, hyväksytään salkun lainoitusarvoksi 20 000 x 0,7=14 000. Jos havittelee halvinta korkoa, saa tästä 14 000 eurosta luottoa olla käytössä 20%, joka on euroina 2800e. Jos ostaa luotolla tähän samaan salkkuun osakkeita, myös näillä osakkeilla on oma lainoitusarvo, joten raja nousee ylemmäs.  

Itse ei tarvitse laskea näitä kaikkia prosenttilaskuja, vaan Nordnetin verkkopankki kertoo koko ajan missä mennään. Tällä hetkellä oma salkkuni täyttää halvimman koron ehdot. Arvo-osuustilillä on 12 yrityksen osakkeita ja suurimman omistukseni (Wärtsilä) osuus on noin 15%. 

Toinen askel


Kesti kuitenkin useita kuukausia, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen oston luottoa käyttäen. Halusin säätää salkkua luoton ehtoja silmällä pitäen, eli lisäsin hajautusta, jotta yksittäisen osakkeen osuus ei huomaamatta nousisi lähelle 20% rajaa. 

Jos Nordnetin Superluotosta etsii arvosteltavaa, salkun käyttäminen vakuutena on helppoa, mutta siihen sisältyy riskejä. Kun kurssit syöksyy, samalla lainan vakuudet putoaa, eivätkä lainan ehdot enää täyty. Päätydään mahdollisesti pakkomyynteihin. 

Toinen huono puoli on, että se Superluoton ehdot ohjaavat vähän liiankin tasapaksuun sijoittamiseen. Hajautuksesta palkitaan, joten tilillä pitää olla vähintään 6 osaketta, jotta 20% osuus ei ylity. Käytännössä osakkeiden heilumisen takia osakkeiden määrä tulee olla suurempi. Lisäksi isojen yritysten lainoitusarvot ovat korkeammat, esimerkiksi Sammon osakkeiden lainoitusarvo on 90%, sen sijaan paljon pienemmän yrityksen, vaikkapa Digian lainoitusarvo on 50%. Jos haluaa optimoida Superluoton käytön, ehdot työntävät sijoittajaa vähän vaivihkaa laajan hajautuksen ja kansanosakkeiden suuntaan. 

Ensimmäinen luotolla ostamani osake oli lokakuussa Nordea, jonka ostin osakesäästötilille. Arvo-osuustililtä voi siirtää luottoa osakesäästötilille, vaikka osakesäästötilin osakkeita ei pystykään käyttämään luoton vakuutena. 


Miten tästä eteenpäin? 


Nyt kun huomasin, että taivas ei pudonnutkaan niskaan, totuttelen vähitellen ja pienessä määrin luoton käyttöön. Tällä hetkellä luottoa on käytössä alle 2000 euroa, eli olen lainan suhteen arkajalka. Kuten viime postauksessa totesin, näin pienen lainasumman käyttö ei käytännössä lisää riskitasoa, mutta suuria tuottojakaan on turha odottaa. Jos en tee uusia osakeostoja lainalla, salkkuun tulevat osingot lyhentävät automaattisesti lainaa pois. 

Onko nyt oikea aika ostaa osakkeita velalla? Luultavasti ei. (Varsinkaan ei ollut tarkoitus mainostaa Nordnetin Superluottoa, mutta vahingossa niin taisi kuitenkin käydä.)

Oma riskin kantokykyni on matala. Olen asettanut itselleni rajaksi Superluoton 0,99% kultaluoton rajan, eli yritän virittää salkun aina siihen asentoon, että kultaluoton ehdot täyttyvät ja ostelen osakkeita halvimmalla korolla. Laskuissa salkun osakkeiden lainoitusarvo pienenee, ja tällöin halvimman koron ehdot ei välttämättä täyty ja luotto alkaa raksuttaa korkeammalla korolla. Seuraava korkotaso on muistaakseni 2,49%. 

Tarkoituksena on pienellä summalla ja pienellä riskillä kokeilla velalla sijoittamista. Kun salkun koko toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa, myös lainasumma saa nousta kunhan suhteellinen osuus salkusta pysyy pienenä. 


Varoituksen sana


Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä. 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Velalla sijoittaminen

Kurssien liikkeet ovat jännittävää seurattavaa. Mutta miten adrenaliinia kaipaava sijoittaja voi vielä lisätä jännitystä elämään? No tietenkin sijoittamalla velkarahalla. Korot ovat olleet alhaalla jo useamman vuoden, joten velkarahalla sijoittamisesta on puhuttu enemmän. Se on alkanut mietityttää myös minua. 

Sijoittamisen vaikeustasoa nostaa, jos oman pääoman joukkoon lisätään myös ripaus velkarahaa. Velkarahan (=vieraan pääoman) avulla sijoittaminen on selkeästi riskialttiimpaa, kuin vain oman pääoman (=omien rahojen) kanssa sijoittaminen. Pelkästään omilla rahoilla sijoittavalla on tappiokin rajattu vain omiin rahoihin, velkarahalla sijoittava voi huomata, että kurssien laskiessa pörssiomaisuus haihtui tuhkana tuuleen ja jäljelle jäi silti vielä velkaa. 


Velan kanssa flirttailu


Asuntosijoittamisessa velan käyttäminen vipuvartena on tavallista. Osakkeet ovat kuitenkin paljon heiluvaisempia luonteeltaan, ja velan käyttäminen vaatii enemmän varovaisuutta. Varsinkin, jos osakesalkku on velan vakuutena, voi yöunet kärsiä, kun markkinoiden käänteet heiluttavat kursseja. 

Olennaista onkin riskin sietämisen lisäksi oman talouden kokonaistilanne. Mistä lähteistä rahaa tulee talouteen sisään? Kuukausipalkkainen henkilö saattaa voida lyhentää lainaa palkallaan, vaikka sijoitukset sakkaisivat. Miten paljon muuta velkaa on? Jos taloudessa on asuntolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, eli lainaa olisi jo reilusti, voi sijoituslainan ottaminen kaataa koko korttitalon. 

Miten talouden varallisuus on jakautunut? Jos kurssit laskee, onko mahdollista realisoida omaisuutta? Omaisuudella on erilaisia likviditeettejä. Kiinteistöt voivat olla hitaasti realisoitavisssa, kullalle luultavasti on aina ostajia, vaikka hinta saattaa heitellä. Jos muulla omaisuudella olisi nopeastikin pois myytynä arvoa, velalla sijoittava voisi siis osakkeiden laskiessa paikata kuoppaa myymällä muuta omaisuutta.


Sijoitatko jo velalla?


Moni (myös minä) sijoittaa velkarahalla myös vähän huomaamattaan. Jos samaan aikaan on sijoituksia ja esimerkiksi asuntolainaa, sijoittaa jo osittain valkarahalla. Vaikka asuntolainan vakuutena onkin asunto, on asuntolaina käytännössä velkaa koko talouden hankintoja varten. Asuntolaina on siis lainaa myös sijoituksia varten. 

Olen aina kammonnut velkaa, ja yksi menneisyyden tavoitteitani on ollut velattomuus (ei ole enää). Omaa suhdettani velkarahaan kuvaa ehkä parhaiten se, että kun kolmisen vuotta sitten oma asuntolainani laski noin 20 000 euron paikkeille ja samaan aikaan sijoitusten sen hetkinen arvo nousi noin 20 000 euroon, mietin ihan vakavissani sijoitusten realisoimista ja asuntolainan maksamista pois. 

Onneksi laskin vähän lukuja auki ja unohdin saman tien tavoitteen velattomuudesta. Taloudellisesti asuntolainan maksamisen etukäteen olisi ollut huono idea, sillä pelkät netto-osingot oli tässä vaiheessa noin 2%, eli noin 400e, kun taas asuntolainan korko oli alle 1%, eli 200e vuodessa. Jos olisin myynyt sijoitukset ja maksanut summalla asuntolainan pois, olisin laskennallisesti menettänyt ensimmäisenä vuonna noin 200 euroa. 

Vaikka ei puhuttaisi henkilökohtaisista veloista, luotto on silti läsnä osakesijoittajan salkussa. Koska yritysten taseessa on monesti velkaa, osakesijoittaja sijoittaa velalla myös pelkästään ostamalla velkaisen yrityksen osakkeita. Reilusti velkaisempia yrityksiä pidetään yleisesti epävakaampina sijoituskohteina, koska velka vähentää mahdollisuuksia toimia kriisitilanteissa. 


Hyvä ja huono velka


Minulla meni kauan sen ymmärtämiseen, että on olemassa hyvää velkaa ja huonoa velkaa. Suurin apu ajattelun kääntämiseen uudelle raiteille oli rahoituksen opiskelu ammattikorkeakoulussa. Koska velka on mielestäni ollut aina kauhistuttava asia, oli oikeasti hankalaa yrittää ymmärtää, että velan avulla voi myös vauhdittaa vaurastumista. Minulle uutta oli, että lainan voi siis ymmärtää myös investointina tulevaisuuteen. Hyvää lainaa on esimerkiksi opintolaina, sillä se mahdollistaa paremmin palkattuihin töihin pääsyn opintojen jälkeen. 

Hyvää lainaa voi olla myös asuntolaina, sekä sijoituksiin käytettävä laina. Huonoa lainaa on kulutukseen käytettävä laina, sillä jos laina otetaan puhtaasti kulutukseen, ei luotolla ostettu hyödyke tuota missään vaiheessa mitään. Kuluttamiseen käytetty "syömälaina" jää maksettavaksi vielä siinä vaiheessa, kun bileet on jo loppu. 


Velan vipuvaikutus


Velkarahalla sijoittaminen kannattaa, jos koko pääoman tuotot ylittävät vieraan pääoman kustannukset. Yksinkertaistettuna sijoitustoiminnasta saatavien kaikkien tuottojen täytyy vähimmillään kattaa lainarahan korot ja muut kulut, jotta velalla sijoittaminen olisi kannattavaa. Osakkeisiin sijoitettaessa tuotot ovat osinkoja ja myyntivoittoja, asuntosijoittamisessa taas vuokralaisen maksamaa vuokraa ja asunnon arvonnousua. Koska en tajua alkeita enempää asuntosijoittamisesta, olen pohtinut velalla sijoittamista lähinnä osakesijoittajan kannalta. 

Oletetaan, että osakesalkun arvo on 15 000, josta velkaa on 5000 ja omaa rahaa 10 000 euroa. Jos sijoitus nousee 20%, on sijoitusten arvo 18 000 euroa, josta tuotto koko pääomalle on siis 18 000-15 000=3000e. Kun 5000 euron velka on maksettu pois, jää jäljelle 13000e. Jos korkokulu on vaikkapa 2%, jää sijoittajalle tuottoa 3000-(5000 x 0,02)=2900e. Oman pääoman tuotto on korkojen jälkeen 2900/10000=29 %. 

Verrataan tätä velalla sijoittajaa pelkästään omaa rahaa sijoittamiseen käyttävään henkilöön. Jos velkaa ei käytetä, on omaa pääomaa 10 000 euroa. Sijoitus nousee 20%, tuotto on 2000e, ja 20% on myös oman pääoman tuottoprosentti. Erotus on 900 euroa lainarahalla sijoittavan hyväksi. 

Mitä jos tuuri kääntyy ja sijoitukset laskevat? Käytetään samoja lukuja, eli velalla sijoittajan oma pääoma on 10 000e ja vieras pääoma on 5000e. Sijoitus laskee 20%, lainalla sijoittaja huomaa omaisuuden huvenneen korkokulujen jälkeen seuraavasti: 15000-(15000 x 0,2)-(5000 x 0,02)= 11900e. Kun tästä maksetaan lainasumma pois, jää 11900-5000=6900 euroa. Pelkästään omalla pääomalla sijoittaja kuittaisi samassa markkinatilanteessa (eli osakkeiden laskiessa -20%) tappiona 2000 euroa, joten hänelle jäisi 8000 euroa. Erotus näiden kahden sijoittajan välillä on 1100e lainarahalla sijoittavan tappioksi. 

Ongelmana velalla sijoittamisessa on, että velan vipuvaikutus toimii kahteen suuntaan. Pahimmassa tapauksessa sijoituksen arvo laskee, ja sen arvo ei kata edes lainasummaa. Koska laskin esimerkkejä itseäni varten, on yllä oleva esimerkki vielä melko hampaaton. Omissa laskelmissani lainan määrä oli vielä melko maltillinen, eli 33% koko pääomasta, joissakin esimerkeissä on käytetty paljon suurempaa velkavipua, jolloin saadaan paljon vaikuttavampia numeroita sekä tuotolle, että tappiolle. Laskelmissani käytin kurssimuutoksina 20%, mutta tänäkin vuonna osakkeet ovat tehneet ensin noin 40% syöksyn ja sen jälkeen samanlaisen nousun. 

Pieni vai suuri velkavipu?


Velkarahaan liittyvät riskit liittyvät olennaisesti korkoon ja velan määrään. Velkaa saa tällä hetkellä aika helpollakin, mutta ongelmaksi velan suuntaamisessa osekesijoittamiseen nousee korko. Helpoiten saatava laina on kulutusluottoa, jossa korkokin on korkea. Edullisiakin korkoja voi markkinoilta osakesijoittamiseen saada, esimerkiksi Nordnetin Superluottoa on mahdollista tietyin ehdoin saada 0,99% korolla. 

Jos velan määrä on ongelma, voisiko ongelman kiertää ottamalla ihan vain vähän velkaa? Tässä törmätään yhteen sijoittamisen lainalaisuuteen. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, eli jos ei ole valmis ottamaan isommalla kädellä velkaa, myös tuotto jää pieneksi. 

Itse olen pysytellyt osakkeisiin liitetystä sijoituslainasta aiemmin erossa pääosin siksi, että oma riskinottokykyni on pieni. Samoin on ollut salkkuni laita. Jos lainasumman suhteuttaa vaikkapa 10% koko salkun koosta, pienellä lainasummalla sijoittaessa myös tuotot on pieniä. 

Eli jos vaikkapa ostaisin lainarahalla 3000 eurolla laatuyrityksenä pidetyn Orionin osakkeita, niistä saatava osinkotuotto olisi noin 4,5%. Osinkotuotto olisi siis vuodessa 3000 x 0,045 = 135 euroa. Tästä tulisi maksaa verot, veroprosentti minun pääomatuloillani on osingoissa 25,5% eli nettona osingot olisivat vuodessa 100,57 euroa. 

Noin sadan euron summasta maksettaisiin vielä lainan korkokulut. Jos korkokulut olisivat prosentin verran, jäisi jäljelle tuottoa noin 70 euroa. 70 euroa on sen verran pieni summa rahaa, että on aikalailla sama, sijoittaako pienesti velalla, vai ihan reilusti vaan pelkästään omilla rahoilla. Pienellä velka osuudella tuloksena on siis pieni tuotto, mutta tottakai myös pieni riski. 

On myös mahdollista saada tuottoa kurssinoususta, mutta jos kyseessä on kaltaiseni sijoittaja, joka harvemmin myy osakkeita, välitön tuotto on käytännössä osinko. Aiemmin ei siis mielestäni ole maksanut vaivaa säätää salkkua ja vahdata kursseja velkarahan takia, kun lainarahalla aikaan saatu tuotto on parhaassa mahdollisessa tapauksessakin ollut minimaallinen.


Velkasijoittaja, varo pakkomyyntejä


Nopeat kurssilaskut aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä kaikille osakesijoittajille. Mutta mitä tapahtuu, jos osa pääomasta onkin lainaa, joka kerryttää koko ajan korkokuluja ja laina täytyy jossain vaiheessa myös maksaa takaisin? Lopputulos riippuu lainan ehdoista. 

Jos lainan vakuutena on juuri lattiaan tipahtanut osakesalkku, voi lainan myöntänyt taho päätyä myymään osakkeita pois, sillä lainan vakuudet ei enää täyty. Tällaisessa yliluototus, eli margin call-tilanteessa on siis edessä pakkomyynti, lainan myöntänyt taho päättää itse, mitä osakkeita myydään.  Pakkomyynnin voi välttää esimerkiksi siirtämällä käteistä salkkuun, tai tekemällä itse päätökset osakkeiden myynneistä, kunnes lainan vakuudet ovat jälleen kunnossa.  

Nordnet tarjoaa Superluottoa asiakkailleen, ja Helsingin Sanomien viime keväisen artikkelin mukaan Nordnetin asiakkaiden salkuista tehtiin koronan aiheuttaman osakeromahduksen takia pakkomyyntejä päivittäin. Pakkomyynnin uhka on siis ihan todellinen. Pakkomyynteihin ajauduttaessa pankki saattaa myydä sijoittajan mielestä vääriä osakkeita tai väärään aikaan. 


Varoituksen sana


Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä. 






tiistai 13. lokakuuta 2020

Q3 2020, ennätysmäärä ostoja

On aika palata vähän taaksepäin, ja kerrata salkkuni heinä-syyskuun tapahtumat. Ja tällä kertaa niitä riittää! Heinäkuun alussa alkanut vuoden kolmas kvartaali paisutti osakkeiden osuutta koko varallisuudestani. Kolmen kuukauden aikajaksolla tein ostoja ennätysmäärän ja tuuppasin rahaa sijoituksiin oikein kahdella kädellä. Käteisen määrä onkin tällä hetkellä minimissään, ja kaikki liikenevä käteinen on löytänyt tiensä pörssiin. 

Maaliskuussa salkkuni arvo oli tänä vuonna alimmillaan, sieltä on noustu Nordnetin käppyröiden mukaan noin 40%. Salkkuni ei vieläkään prosentuaalisesti yllä vuoden alkuun, vaikka salkun arvo on euroissa mitattuna jo vuoden vaihteen luvut ylittänyt. Nordnetissa oleva salkkuni oli syyskuun viimeisenä päivänä edelleen -3% YTD. 

Q3, 2020

Suurin omistus on edelleen OP-Ilmasto rahasto, mutta Citycon on tällä kvartaalilla suurin suora osakeomistukseni. Osaa osakkeista on sekä arvo-osuustilillä, että osakesäästötilillä, Citycon on yksi näistä osakkeista. Myös Sampoa ja Marimekkoa omistan molempien tilien kautta, ja heti Cityconin jälkeen suuruusjärjestyksessä nämä kaksi ovatkin suurimpia omistuksiani. 


Hyvällä fiiliksellä paljon ostoja


Tällä kvartaalilla huomasin, että kun yleinen fiilis oli loistava, lähdin shoppailemaan pörssiin. Silloin kun aurinko paistaa ja olen onnellisimmillani, aloin haarukoida jotain ostettavaa. Pääosin lisäisin omistusta jo olemassa olevien osakeomistusteni päälle, mutta ostin myös kahta uutta yritystä.

Kun katsoo ostoja, erityisen hyvä päivä näyttäisi olleen 25.9., sillä silloin olen tehnyt kolme ostoa (Citycon 100kpl 6,40e/kpl, Wärtsilä 100kpl 6,38e/kpl ja Aallon Group 75kpl 9,68e/kpl). Yhteensä olen tehnyt kolmen kuukauden aikana kaksitoista ostoa, joista 10 oli suoria osakeostoja ja kaksi suuntautui rahastoihin. Tein myös yhden myynnin, jonka kautta vähensin omistustani OP-Ilmasto rahastossa. Täysin uusia yrityksiä salkussani ovat Aallon Group ja AT&T, rahastopuolella uusia ovat Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin sijoittavat indeksirahastot. 

Toistaiseksi suurin osa ostoista on plussalla (kiitos kurssien yleisen kehityksen), joten mitään suurta hallaa ostomania ei aiheuttanut. Tiedänpähän tulevaisuudessa, että kun endorfiinit jyllää, fiilis alkaa olla leijuva ja päässä soi Lou Reedin "Just a perfect day, drink sangria in the park...", täytyy hillitä ostohaluja. 

Tällä kvartaalilla säästäminen oli taas hyvällä tasolla. Vaikka kesälomani ajoittui tälle ajanjaksolle, korona rajoitti radikaalisti lomahuvitteluja. Asuntolainan lyhennykset ovat tauolla, joten sitäkin kautta omaan talouden menot ovat normaalia pienemmät. Vaikka säästäminen toki on hyvä asia, kaipaan jo suunnattomasti aikaa, jolloin ei tarvinnut miettiä kuolinlukuja, julkisesti aivastaminen ei aiheuttanut massiivista nolostumista ja koko yhteiskunta toimi vapaammin. 

Vertailu edelliseen kvartaaliin

Ostojen ja myyntien eroituksesta näkyy, että nettona laitoin sijoituksiin rahaa tällä kvartaalilla noin 8350 euroa. Käteisen määrä väheni, ja jäljellä on oikeastaan minimi rahasumma, jonka haluan pitää puskurina. Varallisuus kasvoi viime kvartaalilla noin 7970 euroa, josta karkeasti laskettuna puolet on palkoista ja lomarahoista säästettyä rahaa, ja puolet seurausta kurssien noususta. Käteisen, osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu summa ylittää jo 45 000 euroa.

Hyvää syksyä!



perjantai 2. lokakuuta 2020

Aallon Groupin omistajaksi

Aallon Group on kuudesta eri tilitoimistosta syntynyt yritys, joka listautui Helsingin pörssin pienyrityksille tarkoitettuun First Northiin huhtikuussa 2019. Liikeideana on tarjota sekä neuvontapalvelua, että perinteisiä taloushallinnon palveluita, kuten kirjanpitoa ja palkanlaskentaa. Liikevaihto oli viime vuonna 16,7 miljoona, ja henkilöstöä on ollut vuoden lopussa 236. Asiakkaita on noin 3000, joista suurin osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Aallon Groupin eri toimistot sijaitsevat ympäri Suomea, ja toimintaa on esim. Espoossa, Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Asiakastyytyväisyys on hyvä ja asiakassuhteet ovat pitkiä.

Toistaiseksi Aallonin kurssi on huhtikuun 2019 jälkeen noin 8,8e hinnasta heilunut koronan takia paljonkin. Ennen koronaa käytiin noin 13,7 eurossa, ja pahimmassa koronakuopassa osakkeen  hinta putosi alle 8 euron. Osinkoakin Aallon maksoi tänä vuonna, osinkoa jaettiin 0,18e/osake. Aallon Group on osakkeena melkoisen kallis. P/E oli viime vuoden tilinpäätöksestä laskettuna noin 30, Inderesin ensi vuotta ennustava P/E noin 20. Vaikka osake on korkealla, pidän yrityksen strategiasta ja mahdollisesta kasvupotentiaalista. 


Aallon Groupin strategia


Aallon Group pyrkii kasvamaan sekä orgaanisesti, eli kasvattamalla omaa myyntiä, että epäorgaanisesti, eli ostamalla muita tilitoimistoja. Tilitoimisto ala on Suomessa kovin pirstaloitunut, siellä on muutama iso toimija ja paljon pieniä ítsenäisiä toimistoja. Sen sijaan, että Aallon Groupin perustaneet 6 yrittäjää olisivat odottaneet, että joutuvat ostetuksi, perustettiin yhteinen, isompi yritys ja päätettiin lähteä kasvu-uralle. 

Lähin verrokki Aallon Groupille on Talenom, joka on Aallon Groupia suurempi. Erona näillä kahdella on strategia, eli kun Talenomilla on omia ohjelmistoja, tekee Aallon Group töitä muiden kehittämillä ohjelmilla. Talenomilla on siis niin kutsuttu vallihauta omien ohjelmistojen kautta. Aallon Groupilla tätä vallihautaa ei ole, vaan halutessaan myös muut tilitoimistot voisivat yhdistää voimansa ja perustaa yhteisen yrityksen. Aallon Groupin vahvuudet ovat erilaiset ja liittyvät mielestäni yrityksen paikallisuuteen. 

Riskit ja mahdollisuudet 


Tilitoimistoala on defensiivinen ala. Meni taloudella hyvin tai huonosti, täytyy jokaisen Oy-muotoisen yrityksen tehdä lain mukaan vuosittain tilinpäätös. Aallon Groupilla yli 97% liikevaihdosta on jatkuvaa laskutusta, joten kassavirta on vakaa ja ennustettava. Liiketoiminta on helposti ymmärrettävää ja Aallon tuottaa palvelua, jolla on kasvavaa kysyntää Suomessa. Periaatteessa tilitoimistoalan toiminnan pitäisi olla sekä kasvavaa, että defensiivistä, joka on yhdistelmäna erinomainen.

Aallon Groupin viime vuoden tuloslaskelma on ihailtavan selkeä ja helppolukuinen. Yritys on pieni, eikä rönsyjä ole, ylimmällä rivillä on liikevaihto, ja sen jälkeen tulee kustannukset, joista suurimman osuuden haukkaa henkilökustannukset, eli palkat ym. Jos tuloslaskelmaa on uskominen, Aallonin suurin voimavara on työntekijät. 

Digitalisaatio ja automaatio muuttavat jatkuvasti myös tätä alaa, ja luultavasti Suomessa mennään kohti suurempia tilitoimistoja. Työntekijöiden rooli on muuttunut enemmän asiantuntijuuden suuntaan, sillä kehittyvät ohjelmistot osaavat koko ajan enemmän, ja varsinaista suorittavaa työtä jää pois. Aallon Group saattaa yritysostojen myötä saada suuremman potin koko alasta. Korona ei kovin paljon vaikuttanut Aallon Groupin toimintaan, mutta jos kriisi pitkittyy, vaikutus voi alkaa näkyä, jos korona vaikuttaa negatiivisesti Aallonin asiakasyrityksiin. 

Aallon Group on yhdistynyt kuudesta erillisestä yrityksestä. Tämä on sekä toiminnan vahvuus, että sen heikkous. Koska ne ovat erillisiä, ja toimivat ympäri maata, paikallisuus on plussaa ja asiakassuhteet ovat oletukseni mukaan henkilökohtaisempia. Erillisyys voi olla myös riski, sillä minulle jäi hieman hämäräksi yhteistyön taso. Yrityksillä on ilmeisesti yhteistä markkinointia, mutta kuinka paljon yhteistyöstä saadaan kustannushyötyjä? Toimiiko yhteistyö saumattomasti? Aallon Group on tuore tulokas pörssissä, joten sen historiasta ei pysty suoraan vetämään johtopäätöksiä. 

Myös valittu strategia, eli yritysostot on yleensä pörssiyritysten kohdalla kinkkinen asia. Yrityksistä voidaan maksaa liikaa, ja riskinä on uuden yrityksen huono sulautuminen suurempaan kokonaisuuteen. Kesän alussa tehty viimeisin osto oli Turkulainen Tili-Koivu, joka vaikutti numeroiden valossa hyvältä ostolta. Tili-Koivun kannattavuus oli hyvä, ja siitä maksettiin ilmeisesti sopivasti. Aallon Groupin strategia orgaanisen kasvun osalta näyttäisi vielä vaisulta, sillä viime kuussa julkaistun H1 mukaan näyttäisi siltä, että yritys ei ole saanut orgaanista kasvua aikaan, vaan kasvu (puolen vuoden kasvuprosentti oli kyllä hyvä, 7,4%), tuli yritysostojen kautta. 

Osake on myös pienuuden takia epälikvidi, tosin omat ostoni ovat niin pieniä, että pienellä vaihdolla ei ole mitään vaikutusta omiin kauppoihini. Myös vallihaudan puuttuminen hieman mietityttää, ja senpä takia vilkuilin myös Talenomin suuntaan. Vaaka kallistui kuitenkin Aallon Groupin puoleen, sillä Aallonilla näytti olevan hyvin kassassa rahaa, joka auttaa mahdollisten uusien pörssin koronakuoppien yli, ja se oli hieman edullisemman oloinen, kuin Talenom.

Miksi ostin osaketta?


Tässä kohtaa tulee jälleen psykologia vahvasti peliin. Pikku hiljaa käteisen määrä salkussani on kohonnut ylemmäs, enkä millään malttaisi odotella sen kanssa parempia ostopaikkoja. Pörssit ovat korkealla, sillä OMXHPI indeksi seilaa 10 000 pisteen ylä- ja alapuolella. Monet yritykset tuntuvat kalliilta, varsinkin jos niitä vertaa viime kevään hintoihin. 

Jos ei osta kallista, toinen mahdollisuus on koittaa tarttua halpaan (ja sykliseen) osakkeeseen, mutta näitä salkussani alkaa jo Wärtsilän ja Konecranestin myötä olla pian maksimi määrät. Koska käteinen polttelee tilillä, aloin katsella sopivia yrityksiä. Haukankatseen alle jäi Suomesta mm. Fiskars, Raisio ja Aallon Group. Näitä kolmea yritystä yhdisti ainakin kaksi tekijää. Ne ovat kalliita P/E luvulla mitattuna, ja niillä oli hyvä omavaraisuus. 

Tällä kertaa ostot suuntautuivat Aallon Groupiin. Ostin sitä ensin noin kuukausi sitten 160 kappaletta hintaan 10,47e/kpl, ja toisen kerran osakkeen laskettua viime viikolla 75 kpl hintaan 9,68e. Molemmat ostot tein osakesäästötilille. 

En varsinaisesti ole vastuullinen sijoittaja, silti mietin ajoittain ESG-asioitakin. ESG tulee sanoista Environmental, Sovial and Governance, eli vastuullinen sijoittaja ottaa päätöksissään huomioon ympäristön, yhteiskuntavastuun ja hyvän hallintotavan. 

Aallon Groupin kaikki toiminta tapahtuu Suomessa, Suomen lainsäädännön alla. Pelkästään tämä karsii pois räikeimmät ongelmat (lapsityövoima, riistopalkka, huonot työolosuhteet). On myös mahdoton ajatus, että suomalainen tilitoimisto väistäisi yhteiskuntavastuutaan, ja jättäisi esimerkiksi verot maksamatta. Tilitoimistoalan luonteen vuoksi myöskään ympäristöasiat eivät ole samalla tavalla monimutkaisia, kuin vaikkapa teollisuusalan yrityksissä. Niinpä voikin hyvällä syyllä sanoa, että luultavasti Aallon Group on salkkuni vastuullisin yritys. 

 

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Sydämeltään kuukausisäästäjä

Sijoittajan taipaleeni on lähtenyt käyntiin hyvinkin perinteisesti rahastosijoituksilla. Noin 15 vuotta sitten indeksirahastojen valikoima ei ollut läheskään niin laaja, kuin nykyisin. Siksipä shoppailin innokkaasti aktiivisesti hoidettuja rahastoja, joissa oli kovat kulut. Osasta rahastoja olen jo luopunut, mutta vieläkin salkussa on yksi hallinnointikuluiltaan kallis rahasto. 

Rahastosijoittaja ostaa koko heinäsuovan


Sanotaan, että kun osakepoimija yrittää löytää neulan heinäsuovasta, rahastosijoittaja ostaa koko heinäsuovan. Mukana tulee kalliita, halpoja, hyviä ja huonoja yhtiöitä. Yhdysvallat on pitkään siintänyt ajatuksissa sijoitusmielessä, mutta vaikka kuinka yritän löytää sieltä hyviä ja halpoja osakkeita suorina osakesijoituksina, niin kaikki tuntuu kalliilta. Yhdysvaltojen osakekurssi-indeksit leijuvatkin tällä hetkellä ennätys korkealla. 

Lisäksi marraskuun 3. päivä käytävät Yhdysvaltojen presidentin vaalit saattavat vielä pistää pakan sekaisin. Vastakkain ovat Donald Trump ja Joe Biden. Jos Biden voittaa, voivat kurssit notkahtaa alaspäin, sillä odotuksissa lienee veronkorotuksia. Korona, vaalit, Robin Hood-sijoittajat, työttömyysluvut, siinä jo monta syytä miettiä ajoituksen onnistumista vierailla markkinoilla.   

Kuukausisijoittaja päästää irti ajoituksen ajatuksesta. Kun raha virtaa kuukausittain samaan rahastoon, tulee ostaneeksi sekä osakekurssien huipuilta, että rotkoista. Indeksisijoittamisen ilosanomaa on julistettu jo pitkään ja viimein minäkin aloin tutkia runsasta rahastojen valikoimaa. 

Rahastosijoittajan taivas


Rahastojen valinnassa oli hetkeksi puuhaa, sillä niitä on nykyisin todella paljon. Etsin tällä hetkellä matalakuluisia Yhdysvaltoihin sijoittavia rahastoja ja onneksi Nordnetin valikoimista löysin haluamani. Samalla sain huijattua itseni ostamaan niitä kovin kalliita Yhdysvaltojen osakkeita aloittamalla kuukausisijoittamisen Handelsbankenin USA Indeksirahastoon. 

Sijoitusstrategiana rahastolla on sijoittaa suuriin yrityksiin. Kulut ovat pienet, hallinnointipalkkio on 0,20%, ei merkintä- tai lunastuspalkkiota. Suurimmat omistukset ovat Apple, Microsoft, Amazon, Alphabet, eli juurikin niitä teknologiaosakkeita, joista monet ovat  P/E luvulla mitattuna aivan sietämättömän kalliita. USA-rahastoon menee jatkossa 99e/kk. 

(Huvikseni laskeskelin, että koska Applen osake on tällä hetkellä 107 dollaria/kappale, ja rahastossa Applen osuus on noin 8%, voin sanoa vuoden päästä omistavani suunnilleen yhden Applen osakkeen!!! Tosin epäsuorasti rahaston kautta. Olettaen siis, että Applen osuus rahastossa ja Applen osakkeen hinta, sekä euron ja dollarin välinen valuuttakurssi pysyvät samoina.)

Toinen rahastovalintani on yksi vanhoista superrahastoista. Nordnetissä on neljä kulutonta pohjoismaihin sijoittavaa rahastoa, jotka ovat olleet sijoittajien keskuudessa kovin suosittuja. Nykyiseltä nimeltään Nordnetin Indeksirahastot sijoittavat Suomeen, Norjaan, Tanskaan ja Ruotsiin. 

Pohjoismaiden yritysmaailmoissa on eroavaisuuksia, jotka näkyvät rahastojen painotuksissa. Suomen rahasto on teollisuuspainotteinen, Ruotsin rahastossa on sekä teollisuus- että rahoitusalaa, Norjan rahasto on energia- ja etenkin öljypainotteinen ja Tanskan rahasto painottuu terveydenhuoltoon. 

Suomi-rahastoon en halunnut sijoittaa, koska ennestään omistan suoraan monia rahaston yrityksiä, Norjan rahasto ei ole taas pärjännyt viime aikoina kovin hyvin (öljyn hinta on alamaissa). Mietin vielä Tanskan rahastoa ja saatan ottaa sen mukaan myöhemmin. Kallistuin siis Ruotsin puoleen, valitsemani rahasto on Nordnetin Indexfond Sverige. Rahaston suurimmat sijoitukset ovat Ericsson ja Volvo. Ruotsi-rahastoon menee jatkossa 51e/kk. 


Sijoitusstrategiana helppous


Rahastosäästämisessä helpointa on kaikki (näin ainakin toivon!). Ei ajoittamisen tuskaa, osavuosikatsausten ihmettelyä tai tunnuslukujen etsimistä eri lähteistä. Hajautus (ajallinen hajautus, toimialakohtainen hajautus ja jossain määrin myös maantieteellinen hajautus) hoituu itsestään, sillä rahastojen sisällä on paljon eri yrityksiä. 

Osakepoiminta on aikaa vievää ja vaikka se on myös rakas harrastus, halusin suorien osakkeiden kylkeen myös helpomman tavan. Loppujen lopuksi markkinoiden keskimääräinen tuotto hankittuna vaikkapa indeksirahastojen avulla on todettu akateemisten tutkimusten avulla useammille meistä parhaaksi keinoksi vaurastua.  

Kuukausisäästämisessä päätös tehdään kerran ja päätöksen jälkeen osa palkkarahoistani allokoidaan automaattisesti valitsemiini kahteen rahastoon. Pidän siitä ajatuksesta, että voin heittää aivot narikkaan, ja kaikki hoituu silti parhaalla mahdollisella tavalla. Jatkossa rahojeni hoidoksi riittää puolihuolimaton rahastojen silmäily epäsäännöllisin väliajoin. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten rahani (toivottavasti) moninkertaistuvat vaivattomasti rahastojen sisällä.  

maanantai 31. elokuuta 2020

"Osakkeet on keinottelua"

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi puhua Suomessa enemmän. Silti täytyy nolosti tunnustaa, että vaikka blogin sisällä jaan varsin avoimesti ajatuksiani sijoittamisesta, harva tietää reaalimaailmassa, että illan pimetessä ja lasten mentyä nukkumaan avaan keittiön ruokapöydälle läppärin, ja syvennyn pörssikurssien kiehtovaan maailmaan. 

Sijoitusharrastuksestani tietää oikeastaan vain kourallinen ihmisiä. Vaikka en itse koe luontevaksi sijoittamisesta puhumista, niin iloitsen siitä, että monet muut haluavat kumota sijoittamiseen liittyviä vääriä käsityksiä. Sijoittamiseen kun liittyy edelleen harmillisen paljon myyttejä. 

Uskonto, politiikka, seksi ja raha...


...näitä neljää small talkin perusteissa pyydetään vättämään. Ne nostattavat suuria tunteita ja jollei tiedä etukäteen, mille puolelle keskustelukumppani kallistuu esimerkiksi uskonnon suhteen, voi olla palkitsevampaa keskustella säästä, kuin eutanasiasta tai niinkin viattomasta aiheesta, kun Suvi-virren laulamisesta kevätjuhlassa. Eutanasiassa (kyllä, kannatan!) ja jopa Suvi-virren laulamisessa (minulle on ihan sama, mitä siellä kevätjuhlissa lauletaan) on kyse voimakkaan arvolatauksen kysymyksistä. Korkeita laineita nostattaa myös raha ja sijoittaminen.  

Olen pitänyt blogia noin kahden ja puolen vuoden ajan, ja huomannut, että rahaan ja sijoittamiseen liittyy paljon jänniä (ja äärimmäisen vääriä!) uskomuksia. Sjoittaminen on elitististä, se on keinottelua ja jos joku ahkera omalla työllään rahansa ansainnut työmyyrä on saanutkin vahingossa jotain säästöön, pankkihan se lopulta vie kaikki sijoittajan rahat. 

Mielenkiintoista on, että kokemuksieni mukaan koulutus ei korreloi millään tavalla rahaan liitettyjen uskomusten kanssa, vaan myös korkeasti koulutetuilla on vinksahtaneita käsityksiä sijoittamisesta. Myöskään liiketalouden osaaminen (esimerkiksi liiketalouden AMK-tutkinnon suorittaminen) ei suoraan kerro järkevästä suhtautumisesta rahaan, joten lienee totta, että rahaan liittyvät uskomukset opitaan ainakin osittain lapsuuden kodissa.

Riippuu toki kahvitteluseurasta, mutta olen ollut useasti seurassa, jossa matkustelu on sosiaalisesti hyväksytympää, kuin sijoittaminen. Matkustelusta saa sentään kokemuksia, sijoittaminen liitetään ajatuksen tasolla pahemman luokan kituuttamiseen ja pennin venytykseen. Eikö kukaan ole kertonut näille poloisille, että kakun voi sekä syödä että säästää?

Säästäminen onkin yleensä ihan ok, jos sen tekee tilille, mutta sijoittamista voi jo pitää vähän arveluttavana toimintana. Johan sen Raamattukin kertoo, että "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Säästämisestä ja sijoittamisesta on ollut mielestäni vaikea aloittaa neutraalia keskustelua, kun alkuasetelma on tämä. 

"Osakkeet on keinottelua"


Juttelin kesällä erään maailmankansalaisen kanssa, jolla oli Suomen kansalaisuus, mutta työkokemusta paljon enemmän muista maista, kuin Suomesta. Työura oli jo melkein puolessa välissä. Suuresta palkasta huolimatta eläkekertymä on jäänyt pieneksi, sillä rahat on menneet elämyksiin ja kokemuksiin. Kokemuksia olikin karttunut, mutta varallisuutta ei ainakaan vielä. Sillä hetkellä, kun näin ystävääni, hulppea työpaikka yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista oli muuttunut koronan takia työttömyydeksi. 

Vaikka Suomen eläkejärjestelmä ei ole täydellinen, on siinä hyvät puolensa. Se ei edellytä työntekijöiltä mitään aktiivisia toimia, vaan kaikki saavat jossain vaiheessa eläkkeen, oli se sitten pieni tai suuri. Vaikka yksilö ei itse tekisi mitään eläkkeen eteen, meidän järjestelmämme säästää automaattisesti. Vanhuudenturvaksi on odottamassa jonkinlainen summa kuukausittain  aina kuolemaan saakka. 

Jännällä tavalla me suomalaiset olemmekin salavarakkaita. Varallisuus on odottamassa meitä tulevaisuudessa eläkkeen muodossa, jos elämä sinne asti kantaa. Suomalaisillakin työeläkkeen taso jää monella (myös minulla) pieneksi, joten omaa vaivannäköä tarvitaan, jos haluaa säilyttää saman tason eläkkeellä, kun töissä. Monissa pallon kolkissa eläkejärjestelmä on erilainen. On maita, joissa eläkettä ei kerry automaattisesti ollenkaan, vaan koko eläkesumma täytyisi osata kerätä itse työuran aikana.  

Koska keskustelukumppanini kertoi itse huolensa eläkekertymästään, ohjasin keskustelun sijoittamiseen vähän niinkuin lääkkeenä vaivaan. Sain kuulla että osakkeet ja pörssit on pahimman laatuista keinottelua. Kuulemma osakesijoittajat yrittää vain rikastua nopeasti, ja harva siihen pystyy, vaan monen rahat häviää kuin tuhka tuuleen.  

Mitäpä tähän voi sanoa? Kyllä osakkeilla voi keinotella, monesti pörssikursseissa on ilmaa ja omaisuuksia on sekä luotu, että tuhottu Wall Streetillä. Eli oikeassa hän siis oli! Toisaalta toisenlaisiakin tarinoita on, näissä tarinoissa sijoitetaan tappavan tylsästi ja saadaan se pörssin oletettu keskimääräinen tuotto, joka lienee noin 7-8% vuodessa. Tämä jälkimmäinen on se, mihin itse pyrin. Mielestäni ystäväni tokaisu keinottelusta oli siis puutteellinen. En missään vaiheessa kertonut, että itselläni on osakkeita, mutta kehoitin ystävällisesti häntä opiskelemaan paremmin osakesijoittamisen perusteita. 

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että ystävääni oli onneksi tutustunut vähän jo asuntosijoittamiseen, ja haaveili asuntomogulin urasta. On siis ihan mahdollista, että kun uusi työpaikka löytyy, velkavivun avulla hankitut asunnot antavat turvaa tulevaisuudessa.  


Miksi säästämisestä keskustelu on niin vaikeaa?  


Rahaan liittyy paljon tabuja, ja siksipä myös säästäminen ja sijoittaminen ovat niin hankalia puheenaiheita. Keskustelu kääntyy helposti paasaamiseksi, yleensä vielä niin, että ylhäältä katsotaan alemmas. "Kaikki voivat säästää vaikka vähän", on hyvä neuvo, mutta kieltämättä pikkiriikkisen ylimielinen. Yksi valitettava tosiseikka on, että kaikkia raha ja säästäminen ei vain kiinnosta, ei ainakaan ennenkuin rahan puute lyö päälle. Näin on monelle käynyt koronakriisin myötä. 

Vaikka edistystä on tapahtunut, silti toivoisin, että sijoittamisen ja säästämisen ilosanoma leviäisi vielä laajemmalle. Typerät uskomukset sijoittamisesta tekevät hallaa vaurastumiselle. Yksi keino lisätä säästämistä ja sijoittamista olisi vanha kunnon koulutus.  

Talousopetusta kouluihin ajava kansalaisaloite oli täyttä asiaa, ja kävin itsekin sähköisesti allekirjoittamassa sen. Valitettavasti meitä ei silloin ollut vielä tarpeeksi, vaan kansalaisaloite jäi tällä kertaa vielä vaille tarpeellista allekirjoittajien määrää.   



 

maanantai 10. elokuuta 2020

Pieniä säästöjä ja lomailua

Kesään on kuulunut kotimaan matkailua, luonnossa liikkumista, sukulaisten luona mökkeilyä ja soutamisen opettamista lapsille. Olen alkanut jopa miettimään omaa mökkiä. Sisustaisin sen raikkailla väreillä ja luonnomateriaaleilla, astiat olisivat kaikki sinivalkoisia. Katolla olisi aurinkopaneelit, ja rannassa puilla lämpiävä sauna ja soutuvene. 

Realistisesti ajatellen ongelmaksi tulee mökin hinta (korkea) ja käyttöaste (matala). On ihan eri asia mökkeillä viikko vuodessa ilmaiseksi sukulaisen mökillä, kun ylläpitää sitä 52 viikkoa vuodessa jossain satojen kilometrien päässä kodista. Pieni mökkikuume kuitenkin jää kytemään! 

Olen tänä kesänä lomailun lisäksi iloinnut pienistä säästöistä. 

Lähiruokaa parhaimmillaan


Näin loppukesästä metsät ovat pullollaan mustikoita, puolukoita ja sieniä. Tänä vuonna viimein tajusin myös metsien annin rahallisen arvon, kun lomani osui sopivasti mustikka-aikaan. 

Oma äitini tapaa joskus muistella, että 50-luvun lapsuuskodissa heille ostettiin kaupasta vain suola ja sokeri, kaikki muut elintarvikkeet saatiin joko omasta maasta, tai omasta navetasta. Äitini koti oli siis 50-luvulla sähkötön, pieni maalaistila, jossa oli lehmiä ja muutama hehtaari maata. 

Äitini tarinoissa polveilee välillä myös kangaspuut, itse kehrätyt langat ja lähipurolta metsästetyistä majavista tehdyt karvahatut. Luultavasti elettiin jonkinlaisessa vaihdantataloudessa, jossa suurin osa ruuasta ja vaatteista tuotettiin itse, osa vaihdettiin eri tuotteisiin naapureiden kanssa, ja vain välttämättömimmät ostettiin kaupasta. Aika oli toki hyvin erilainen, elettiin sodanjälkeisessä Suomessa, jossa oli pulaa kaikesta. 

Minä sen sijaan elän hyvin erilaisessa Suomessa, lähikauppa on jättisuuri supermarket ja marjat on aina löytyneet marketista. Tänä kesänä lähdin ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen marjametsään ja huomasin, että marjastaminen voi olla ihan kivaakin! Mieli solahtaa huomaamatta Flow-tilaan, kun lompsuttelin onnellisena pari numeroa liian suurissa lainasaappaissa pitkin metsiköitä. Oikeassa seurassa, mukavassa säässä ja hyvissä marjapaikoissa oli salaisuus hyvään marjasaaliiseen. 


Loppujen lopuksi mustikoita ei tullut ihan mieletöntä määrää (vajaa ämpärillinen). Illalliseksi tein kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera ja jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa. Tässä ruuassa oli jotain hyvin palkitsevaa. Kaikki pääruoka-ainekset oli itse hankittua lähiruokaa, perunat puutarhasta ja kanttarellit, sekä mustikat alle kilometrin päästä metsästä. 

Marjoista tullut säästö lienee muutamia kymppejä, mutta toisaalta marjastaminen oli ajanvietteenä ihan mukavaa. Jos tuntee paloa lisätienesteihin, luonnovaraisten marjojen myynnistä saatu tulo on verotonta, jos sitä ei tee työkseen.  


Puhelinliittymän vaihtaminen halvempaan


Tänä kesänä suuntasin katseen ensimmäistä kertaa puhelinliittymiiin. Minun ja esikoislapsen yhteinen liittymälasku on ollut muutaman vuoden ajan noin 38-45e/kk. Summa on jakautunut niin, että minun liittymäni on ollut vähän yli 20e/kk ja esikoisen liittymä vähän alle 20e/kk. Olen ihan tyytyväisenä maksellut tätä summaa, sillä en ole jaksanut kilpailuttaa liittymiä. Puolisolla on työn puolesta puhelinetu, joka kattaa puhelimen lisäksi puhelimen käytön, joten liittymä tulee työnantajalta.

Nyt hankittiin myös kahdelle muulle lapselle kännykät, ja näppärästi laskin, että jos jatkaisimme samoilla liittymillä, olisi liittymäkulut vuodessa meidän perheessä neljältä henkilöltä jopa 960 euroa (80 x 12 =960). Kauhistus! Operaattorilla olisi saattanut olla jotain tarjouksia, eli kilpailuttamalla olisi saanut varmaan summaa alaspäin.

Nopealla haulla Moilla näytti olevan halvimmat liittymät, joten ilman suurempia selvityksiä vaihdoin meidän perheen liittymät Moille. Lapsille otin Moin halvimmat liittymät 6e/kpl/kk ja itselleni kalliimman liittymän, joka on 18e/kk. Kuuden euron liittymään kuuluu 4g dataa ja 18 euron liittymässä on rajaton data. Koska kännykät hyppäävät automaattisesti käyttämän avoimia wifejä, tuo 4g data näyttäisi riittävän ihan hyvin lasten kännyköihin. Plussana täytyy mainita, että Moilla on myös tosi hyvä kännykkäsovellus, josta näen heti kaikkien neljän liittymän laskutuksen realiajassa. 

Toisin kun aiempiin liittymiin, näihin valitsemiini Moin liittymiin ei kuulu valmiina puheaikaa, eikä tekstareita, vaan ne laskutetaan erikseen. Silti säästö on ihan huomattava, kun perusmaksu neljään liittymään on kuukaudessa 36e (3 x 6 + 18 = 36). Perusmaksusta kertyy vuodessa 432 euroa, ja vaikka päälle tulee joka kuukausi muutama euro puheluista ja tekstiviesteistä, tulee säästöä silti useampi satanen vuodessa. 

Kuinka pienellä sijoitusomaisuudella voi hakea verovähennyksiä? 


Sain vuoden 2019 verotuspäätöksen keväällä, ja mietin hetken, että teenkö siihen vielä joitain korjausehdotuksia. Verovähennyksiä pystyy hakemaan sekä ansiotulojen, että pääomatulojen verotukseen. Sijoittajan roolissa niitä haetaan yleensä pääomatuloihin, tarkempia ohjeita antaa verottaja omilla sivuillaan.

Oma salkkuni on pienehkö ja teen verrattain vähän kauppoja, joten päänvaivaa aiheutti se, että minkälaisten ehtojen tulee täyttyä, jotta vähennyksiä ylipäätään saa. Yritin myös verottajan sivuilta katsoa jotain euromääräistä rajaa esim. salkun koolle, mutta en löytänyt edes mitään ohjeellista arvoa. 

Lopulta kirjoittelin vähennyksiksi pääomatuloista pienimmän työhuonevähennyksen, Osakesäästäjien keskusliiton jäsenmaksun, ja vielä viime joulukuussa hankkimani kännykän ostohinnan. Älypuhelimen ostohinnan laitoin verovähennyksiin, sillä seuraan enemmän markkinoita kännykällä, kuin tietokoneella. Selityksenä kaikkiin näihin vähennyksiin oli muistaakseni sijoittamisen opettelu, kaupankäynti, sekä osakekurssien ja yritysten seuraaminen. 

Kun uusi verotuspäätös tuli kesäkuussa, näytti siltä, että vähennykset olivat menneet ainakin osittain läpi, sillä saan noin 250 euroa enemmän veronpalautusta, kun ilman näitä ehdotuksia! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hain vähänkään laajempia vähennyksiä, muutaman minuutin työstä sai siis hyvän korvauksen.