maanantai 11. marraskuuta 2019

Kolme vuotta osakesäästäjänä

Tangerines, Tree, Satsuma, Orange
Siellä se mandariinipuu jossain odottelee (lähde: Pixabay)
Oma sijoittajan urani on lähtenyt käyntiin kuukausisäästämällä pankin rahastoihin. Porttiteorian mukaan nälkä kasvaa syödessä ja jokseenkin tasan kolme vuotta sitten siirryin kovempaan kamaan ja tein ensimmäiset suorat osakeostot. Jo heti ensimmäinen osto aiheutti riippuvuuden, ja sillä tiellä ollaan. Kolman vuoden kunniaksi on siis juhlan paikka! Ja voinkin nyt hyvällä syyllä kerrata lyhyen historiani osakesäästäjänä.

Salkun viisi ensimmäistä osaketta


Osto ideoita marraskuussa 2016 etsiessäni osuin Nordnetin "Helsingin pörssin parhaat osingonmaksajat" -listaukseen. Lista oli pitkä, ja täynnä yrityksiä, joiden saavutuksista tai liiketoiminnasta minulla ei ollut keltanokkana mitään hajua. Ensimmäisessä viidessä osakkeessa on siis kaikissa jotain itselle tuttua, joko tuotteet, liiketoiminta, tai olen tuntenut jonkun yrityksessä työskentelevän.

Halusin hajautusta, joten yritin hajauttaa toimialoittain, yrityksen koon mukaan, sekä (edes hieman) maantieteellisesti. Siivilöin osakkeita ihan fiiliksellä, mutta myös netin avulla etsin tietoa myös esim. tulevaisuuden näkymistä. Tunnusluvuista  painotin osinkotuottoa, mutta raakkasin osakkeita myös P/E luvun ja ROEn avulla. Avasin salkun ostamalla kahta osaketta, Cityconia (ostohinta 2,1e, joka käänteisen splitin jälkeen vastaa 10,5 euroa) ja Nokiaa (ostohinta 4,17e).

Menot on suuret ja tulot pienet, siksipä aloitin sijoittamisen suoriin osakkeisiin pikku hiluilla. Viiden ensimmäisen osakkeen ostoerät olivat noin 500 euron kokoisia. Ostokriteeritkin olivat suunnilleen samat, ostot tein aikavälillä marraskuu 2016-maaliskuu 2017. Kaikkia näitä viittä osaketta olen myös ostanut lisää ensimmäisen oston jälkeen. 

Vuoden vaihteen jälkeen ostin tammikuussa 2017 vielä Stora Enson R-osaketta (ostohinta 10,6e) ja Tokmannia (ostohinta 8,98e). Maaliskuussa 2017 ostin CapManin osakkeita (ostohinta 1,43 euroa).

Kaikissa näissä viidessä osakkeessa ostopäätöksenteko prosessi on ollut kuitenkin erilainen, mutta kaikissa on ollut tunnusluvuilla katsottuna jotain kiinnostavaa. Aluksi jo päätin, että haluan metsäyhtiötä salkkuuni, ja vertailin kolmea metsäyhtiötä keskenään, ennenkuin päädyin ostamaan Stora Ensoa. CapManin kohdalla sen sijaan yrityksestä puhunut henkilö oli puhujana niin vakuuttava, että yritys alkoi kiinnostaa. 

Tuurilla osuma Marimekkoon


Kuudes ostoni osui ihan sattumalta kultasuoneen, sillä Nordnetin pikku kauppojen tarjouksesta ostin kesän 2017 lopulla noin 600 eurolla Marimekkoa. Paperilla tämä ei oston ajankohtana ollut mitenkään ideaali osake, osinkotuotto oli matalampi, kuin oma tavoitteeni (oma tavoitteeni on noin 5%), eikä osinkohistoria ollut johdonmukaisesti kasvava. Marimekko oli myös hieman hyljeksitty osake, sillä Kauppalehden lukijoiden "osta-myy" listauksessa se oli kesällä 2017 jatkuvasti "myy" -listan kärjessä.

Pohdin siis kesän 2017 lopulla Marimekon kankaan ostamista verhoiksi, ja kangasta olisin saanut 600 eurolla suunnillen 16 metriä (metrihinta 37 euroa), eli olisin saanut tarvitsemani viisi verhoa olohuoneeseen. Onneksi kuitenkin ostin osakkeita, enkä kangasta. Osakkeet ostin keskihinnalla 9,86 e/kpl, tämän hetkinen hinta osakkeella on noin 38 euroa. (Eikä meillä vieläkään ole niitä Marimekon verhoja olohuoneessa, mutta ajatus osakkeen arvonnoususta lämmittää kummasti.)

Some - Sijoittajan sudenkuoppa


Kuulun muutamaan Facebookin sijoitus-aiheeseen ryhmään. Pääosin Facebookin ryhmät tarjoavat minulle viihdettä, tietoa ja tottakai myös ajanvietettä. On myös mielenkiintoista seurata muiden sijoittajien ajatuksia, koska reaalimaailmassa harva tuntemani ihminen sijoittaa. Ja hekin harvat, jotka sijoittavat, ovat niin eri ajatuksilla liikkeellä, että yhteistä puheenaihetta on vaikea kehittää.

Ja somestapa tietenkin olen haksahtanut seuraavien osakkeiden omistajaksi. Olen tottakai itse tehnyt ostopäätökset, mutta täytyy myöntää, että joskus on ihan hirveän helppo marssia sopulina joukon mukana (rotkoon).

Orion oli laskenut reippaasti syksyllä 2017, ja aiheesta oli ketjuja sijoitusryhmissä. Tilillä poltteli rahaa, katselin tunnusluvut läpi, ja  sen suuremmin miettimättä nakkasin Orioniin noin 930 euroa, kurssin ollessa noin 31e/osake. Sen jälkeen osake laski vielä pitkänkin aikaa, joten vaikka osto ei osunut ajallisesti oikein, ei se silti ole ollut ihan sysihuonokaan, sillä osakkeen hinta on noussut viime kuukausina ja taitaa olla jossain 40 e paikkeilla tänään. En edelleenkään ole kovin kiinnostunut Orionista yrityksenä, mutta ehkä sekin aika joskus koittaa, jolloin lukaisen yrityksen vuosikertomuksen läpi.

Nordea kuuluu samaan kerhoon Orionin kanssa, eli ostopäätöksiin vaikutti suuresti sosiaalisen median hehkutus. Nordeaan tutustuin kuitenkin huomattavasti syvemmin, kuin Orioniin, ja taisipa välillä olla tunteetkin pelissä. Nordeasta olenkin jo kirjoittanut täällä, täällä ja täällä.

Tässä vaiheessa päästäänkin jo ajallisesti vuoden 2018 alkuun, jolloin aloitin blogin pitämisen. Kaikki ostot ja myynnit vuoden 2018 alun jälkeen näkyvät blogissani.

Pikkuisilla ostoilla maustetta salkkuun


Näistä ostoista olenkin jo kirjoittanut blogissa. Fiskarsia ostin ihan pienen erän toukokuussa 2018, Wärtsilä tuli Fiskarsin mukana. Digia on tuorein salkkuni yrityksistä, ostettu keväällä 2019. Mielenkiinnolla seuraan kaikkia näitä, vaikka osuudet salkustani ovatkin pieniä. Tällä hetkellä plussalla on Digia. 

Keltanokka osakemarkkinoilla

Tähän mennessä ihan rehellisesti sanottuna on ollut hyvä tuuri. En ole saanut poikkeuksellisen hyviä tuottoja, mutta strategiana on enemmänkin ollut uuden opettelu, ja suurten riskien välttely, kuin isojen tuottojen metsästys. Myös kurssit ovat olleet suosiolliset, eli yleisesti kurssit ovat olleet nousevia, vaikka kurssikäyrissä pari kuoppaa näkyykin.

Pienessä salkussa, joita omanikin edustaa, yksikin onnistuminen merkitsee paljon, omassa salkussani Marimekko on tehnyt isoimman nousun. Alla salkkuni kolmen vuoden ajalta verrattuna OMXHGI-indeksiin (OMXHGI:n käppyrät löytyy edelleen Nordnetin vanhalta puolelta, vaikka uudelta puolelta en sitä löytänytkään), eli osingot uudelleen sijoittavaan indeksiin.

Nordnetin salkku, löytyy Sharevillestä Mandariinipuu -nimellä

Tällä hetkellä salkussa on 10 osaketta hyvin erilaisilla painotuksilla, suurin on Stora Enso noin 16% osuudella ja pienin Wärtsilä noin 0,2% painoarvolla. Kaikki osakkeeni, paitsi tuorein tulokas Digia, ovat kolmen vuoden aikana käyneet sekä miinuksella, että plussalla, joten salkku on kokenut jonkun verran heiluntaa. Tarkat eurot ja prosenttiosuudet löytyy blogista edellisen kvartaaliraportista.

Salkku on kuitenkin kokonaisuutena ollut koko ajan plussan puolella. Pahimmillaankin on tuottona olleet osingot, jotka lienevät (ihan hatusta heittämällä) noin 5% bruttona/vuosi. Tähän mennessä osingot ovat kiertäneet epäsäännöllisellä syklillä takaisin osakkeisiin. Kolme vuotta on sijoittajalle hyvin lyhyt aika, mutta alun innostus ei ole vielä laantunut vaan opettelen edelleen innolla sijoittamisen saloja.
  

maanantai 4. marraskuuta 2019

Sijoittajan kalajuttu

Fishing, Boat, Fisherman
Lähde: Pixabay

Jokaisella itseään kunnioittavalla kalastajalla on kerrottavanaan hyvä kalajuttu. Tarina myyttisestä, hopeakylkisestä 15 kilon ahvenesta/muikusta/rauskusta. Kala, joka on  jäänyt pitkän narraamisen jälkeen koukkuun.

Ilta-aurinko välkkyy veden pinnassa ja saa koukkuun jääneen kalan suomut hohtamaan. Kalastaja tuntee jo ihanaa saalistuksen jälkeistä voitonriemua, kun kala saa viime voimillaan sylkäistyä koukun suustaan ja katoaa lammen syvyyksiin.

En harrasta kalastusta, mutta minun karkuun päässeen saaliini nimi on Brookfield Renewable Partners. (Tästä yrityksestä ilmestyi pari päivää sitten hyvä kirjoitus joltain toiselta suomalaiselta sijoitusbloggaajalta, joten osake tuli taas pitkästä aikaa mieleen. Blogin nimeä en muista.)

https://bep.brookfield.com/

Järjetön innostus, pääseekö vesivoimalla rikkauksiin?


Minun tarinani lähtee liikkeelle keväällä 2018 eli noin puolentoista vuoden takaa. Aloin kaivata salkkuun maantieteellistä hajautusta, jotain suurta ja kaunista osinkokonetta, joka jauhaisi minulle helppoa tuottoa pienellä vaivalla täältä ikuisuuteen. Eli hakusessa oli siis vaatimattomasti sijoittajan myyttinen saalis.

Lähdin hakemaan yrityksiä Yhdysvalloista kirjoittamalla netin hakukenttään "high dividend stocks". Hetken päästä olin löytänyt osinkoaristokraatteja, blue chip yrityksiä, ja kaikenlaista ihanan jännää! 

Päädyin jossain vaiheessa ihan pätevän näköiselle sivulle, jossa listattiin Pohjois-Amerikan 30 parasta tämän hetken osingonmaksajaa. Melko kärjessä listauksessa oli Brookfield Renewable Partners, eli BEP. 

BEP on uusiutuvaa energiaa tuottava jättiläinen. Tuotantolaitoksia on usealla mantereella eli Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. 75% on vesivoimaa, mutta joukossa on myös aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Vuonna 2018 keväällä yritys painiskeli pienoisten ongelmien kanssa, osake oli laskenut roimasti, ja muistelen, että yhtenä selityksenä tarjottiin säätä "ei ollut satanut tarpeeksi".

Sunflower, Summer, Sun, Nature, Flower
lähde:Pixabay

Yritys vaikutti ensisilmäyksellä ihan järjettömän hyvältä! Mielikuvissani maalasin itseni auringonkukkapelloille, jonka yllä tuulivoimalan isot lavat laiskasti halkovat ilmaa. Minulla on jostain syystä heikko kohta sympaattisille yrityksille, joihin lasken myös uusiutuvan energian. 


Pohdintaa, pohdintaa ja pohdintaa


Kahlasin läpi yrityksen sivuilta erilaisia raportteja, lisäksi luin analyysejä yrityksestä ja pohdin kovasti riskejä ja mahdollisia tuottoja. Kaiken kaikkiaan käytin tämän yrityksen kanssa vähintään yhden helteisen kesäkuun viikonlopun, eli enemmän aikaa, kun minkään muun yrityksen tutkimiseen. 

Yleinen konsensus tuntui olevan, että hyvin johdettu yhtiö, joka ei vielä ole näyttänyt kunnolla kynsiään. Tulevien vuosien tuotoksi arveltiin käytännössä osinkoa, joka olikin muhkea 6%, ja suurempaa tuottoa uskottiin tulevan vasta vuosien päästä. 

Energiantuotanto on vähäsyklinen ala, nykyinen yhteiskuntamme pohjautuu pitkälti sähkön käyttöön, joten suhdannevaihtelut eivät juurikaan vaikuta energian käyttöön. Yrityksen luvut näyttivät hyviltä ja bonuksena oli vielä toimiala, eli uusiutuva energia on kasvava ala.  P/E luvulla osake oli halpa (muistaakseni P/E oli 12(?)), ja vaikka suuria toiveita osakkeen hinnan noususta ei ollut, olin edelleen innostunut. Luokittelin mielessäni osakkeen alueelle: "Sympaattinen ja tylsä, mutta kohtuullisen varma osingonmaksaja". Osakkeen hinta oli tässä vaiheessa 30 dollarin paikkeilla ja sahannut viimeisten vuosien ajan välillä 25-35 dollaria. 

Miinuspuolena oli yrityksen muoto, eli Brookfield Renewable Partners on Limited Partnership- muotoinen yritys, jos omistat osakkeen, olet "shareholder", eli osuuden omistaja, etkä "stockholder" eli osakkeen omistaja. Syynä ilmeisesti on osittain verotukselliset syyt. Ongelmia seuraa kuitenkin osingon verotuksessa, eli jos oikein ymmärsin, niin eurooppalaisen omistajan osinkoa verotetaan  raskaammin, ja eurooppalainen omistaja joutuisi maksamaan veroja sekä Yhdysvalloissa, että Suomessa.  

Lisäksi epäilytti osingon payout ratio, eli osingonmaksu suhde voitosta oli kohtuullisen suuri. Osingon pysyminen korkealla tasolla ei ollut mitenkään varmaa. Yrityksen omistussuhteista tuntui myös piirtyvän aika hämärä häkkyrä. BEP on jättiläinen alallaan, mutta sen suurin omistaja on Brookfield Asset Management, joka omistaa suuren osan yhtiöstä. Vaarana on, että suurin omistaja määrää liikaa, ja pienomistajan intressit eivät käy yksiin suuromistajan hyötyjen kanssa. 


Pihin sijoittajan ostotoimeksianto


Jäin kesällä 2018 vielä odottavalle kannalle yrityksen kanssa. Olin käytännössä katsoen kesällä vielä rahaton. Nordnetin merkintäpalkkio olisi ollut Yhdysvaltalaisen osakkeen kohdalla 15 euroa/osto, joten ihan pikkurahoja ei kannattaisi osakkeeseen laittaa. Syksyn aikana vielä seurailin osaketta, ja kun osakekurssit tömähtivät alas joulukuussa, myös BEP koki reippaan romahduksen ja tipahti alimmillaan 25 dollarin paikkeille. Joulukuussa tuli myös veronpalautusrahat, joten nyt oli myös rahaa tilillä.

Hyvää halvalla? Ostonpaikka? Voi kun kaikki olisikin niin helppoa! Minua alkoi pelottaa koko maailman tilanne, en uskaltanut liiemmin laittaa rahoja pörssiin, kun vetää niitä poiskaan.

Tammikuussa, kun tilanne alkoi normalisoitua, pistin vihdoin ostotoimeksiannon tulille! Saitana  sijoittajana ajattelin kuitenkin pelata hinnalla, ja laitoin toimeksiannon ihan hivenen alemmas, kuin missä kurssi sillä hetkellä seikkaili. Osakkeen hinta ponkaisi välittömästi ihan uusiin sfääreihin, ja vaikka ostotoimeksianto oli markkinoilla suunnillleen kolme viikkoa, ei hinta koskaan tippunut sen tasolle.

Oliko tällä tarinalla joku opetus? No eipä oikeastaan, tai jos on, niin se, että jos todella havittelet jotain osaketta, pistä toimeksianto suoraan päivän kurssiin (!!!). Olen joskus aina käynyt vilasemassa osakkeen kurssia, ja siellähän se huitelee, yli 40 dollarin hurjissa lukemissa. Nousua on tammikuun alusta tähän päivään tullut noin 48%.


Sijottamisen psykologiaa ja uponneet kustannukset


Ihmisen mieli on kummallinen, sillä vaikka yritys on edelleen sama, niin ei vaan luonto anna periksi ostaa sitä reilusti korkeampaan hintaan. Yhdysvalloissa osakkeiden hinnan hipovat muutenkin taivaita, joten BEP ei suinkaan ole ainoa huikean nousun tehnyt osake.

Sen sijaan, että stoalaisen tyynesti toteaisin, että "hyviä osakkeita tulee ja menee" ja pitäisin yritykseen käyttämääni aikaa uponneina kustannuksina, en mahda mitään, että kyseinen osake nostaa harmituksen pintaan. (Uponneet kustannukset on termi, jota käytetään, kun johonkin hankkeeseen on käytetty rahaa tai aikaa, eikä hankkeesta tulekaan mitään.) Ketutuskäyrä on suoraan verrannollinen osakkeen kurssikäyrään, mistä syystä en enää aktiivisesti tarkkaile osaketta.


BEP osakekurssi viimeisen viiden vuoden ajalta. Ensimmäisen sinisen viivan kohdalla löysin yhtiön, keväällä 2018 osake oli noin 30 dollaria. Toisen sinisen viivan kohdalla tein ostotoimeksiannon (hinta noin 27 dollaria). Lähde https://finance.yahoo.com/quote/BEP?p=BEP

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Nordea, strategiana keskihinnan alennus

Kolmannella kvartaalilla tein kaksi myyntiä ja yhden oston. Tässä kaikkien niiden perustelut! Näistä pisimpään mietin ja pohdin Nordeaa. Hyvä yhtiö, mutta nouseeko kurssi? Kestänkö henkisesti suuria miinusprosentteja? Mitä tehdä osakkeelle, jossa on potentiaalia, mutta tulevaisuus on hämärä? Olen omistanut suoria osakkeita kohta kolmen vuoden ajan, ja Nordea on ensimmäinen suorien osakkeiden myyntini. Nordean omistajana ehdin olla melkein kaksi vuotta. 

Olin mieltänyt itseni Buy and Hold -tyyppiseksi sijoittajaksi, joten myyntiä pohdin pitkään ja hartaasti. Katselin Inderesin videon Nordeasta, ja luin monia analyysejä yrityksestä. Vallalla tuntui olevan hyvin ristiriitaisia ajatuksia, joten loppujen lopuksi tein myyntipäätöksen ihan fiiliksellä.

Ajoitus ja keskihinnan alentaminen


Ostin Nordeaa kolmessa erässä, jokainen osto osui suureen laskupäivään. Ensimmäinen osto oli 26.10.2017, jolloin julkistettiin samana päivänä odotettua huonompia lukuja ja ilmoitettiin tulevista YT:istä, tällöin osakkeen hinta putosi noin 10 euron paikkeille ja päivän laskuprosentit oli muistaakseni noin 16%. Seuraava osto oli noin 8 euron hintaan ja viimeinen noin 6,85 euron hintaan tänä vuonna osakkeen irtoamispäivänä. Osingon irtoamispäivänä osake laski enemmän, kuin osingon arvo oli, ja se taisi juuri silloin pudota ensimmäistä kertaa pitkään aikaan alle 7 euron. 

Lopulta olin ostanut Nordean osakkeita noin  2750 euron arvosta. Kun pari viikkoa sitten myin osakkeet, osakkeen hinta oli 6,42 euroa, sain takaisin noin 2100 euroa ja tappiota tuli kirpaisevat 650 euroa, eli noin 23%. Tappio on hieman pienempi, jos otetaan saadut osingotkin mukaan laskuihin, mutta jäin silti reilusti tappiolle. 

Yritin siis Nordean kanssa epätoivoisesti kahta vaikeaa strategiaa, osakkeen keskihinnan alennusta, ja ajoitusta (ostin selkeinä laskupäivinä). En saanut tällä kertaa strategioita toimimaan. Jälkikäteen voi viisastella, että syynä voi toki olla myös melko lyhyt omistusaika, pari vuotta on sijoitusaikana minimaallinen.

Olisin siis voinut odotella omistajana pidemmän aikaa, ostella aina lisää alentaen jälleen keskihintaa ja keräten pikku hiljaa vuosittain Nordeasta osinkoja. Nordea oli hivuttautunut osakkeiden osalta suurimmaksi omistuksekseni ("kun halvalla sai"). Rakastan osinkoja, mutta jos Nordean osakkeen hinta ei kohene ja olisin jäänyt odottamaan osinkoja, olisi mennyt useampi vuosi, ennenkuin olisin saanut tappiot kurottua osinkoina takaisin. Minun kärsivällisyyteni ei vaan enää riittänyt. 

"Osta kalliilla ja myy halvalla", vai miten se meni...?


Miksi sitten myin Nordean osakkeet? Yleisillä tunnusluvuilla (P/E, osinkotuotto, P/B) osake on tällä hetkellä erittäin hyvä  kauppa. Yritys on käytännössä katsoen velaton, ja viime aikainen johdon vaihto voi tehdä sille hyvää. Mutta rehellisesti sanottuna myin osakkeen suurimmaksi osaksi ihan fiiliksellä salkusta pois, sillä pahimmillaan olin miinuksella yli 30% ja rutkasti tappiolla olevan osakkeen punaiset numerot olivat samalla osoitus tekemistäni huonoista ostopäätöksistä.

Nordean ongelmat liittyvät suoraan tuloslaskelman ylimmäiseen riviin, ja samojen ongelmien kanssa on kamppailtu jo ainakin sen pari vuotta, kun olen omistanut osaketta. Optimistisena olen odottanut jonkinlaista käännettä parempaan, mutta vielä sellaista ei ole näkynyt.

Pörssissä on se hyvä puoli, että voin aina ostaa samaa osaketta takaisin, jos Nordean suunta kääntyy. Nordeaa on myös leivottu monen rahaston sisään, sekä Sampon osakkeen sisään, joten on hyvin mahdollista, että ostan Nordeaa jossain muodossa tulevaisuudessa vielä takaisin. Koska myynnistä tuli tappiota, voin hyödyntää tappiot OP-Ilmasto -rahaston myynnin voitoista. Tämä myynti oli samalla myös verosuunnittelua.


OP-Ilmasto ja Stora Enso


Stora Ensoa ostin lisää. Stora Ensoa oli ennestään salkussa, ja nyt vaan lisäsin osakkeiden määrää salkussani. Syklisen osakkeen ostoa mietin jonkin aikaa, sillä talous näyttää hiipumisen merkkejä. Koska osakkeen hinta laski alle 10 euron, tein kuitenkin elokuun alussa noin 1000 eurolla oston. Tällä hetkellä tuo osto on plussalla.

Op-Ilmasto -rahastoa olen omistanut jo kauan, ensimmäiset ostot olen tehnyt noin 10 vuotta sitten. Nyt haluan päästä rahastosta eroon, sillä sen hallinnointipalkkio on suuri. Olen kirjoittanut rahastosta jo täällä. Rahasto ei myöskään ole viimeisen vuoden aikana noussut, vaan pääosin Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan sijoittava rahasto on tainnut oikein kunnolla saada osansa Trumpin tviiteistä ja kauppasodan uhasta. Tästä rahastosta kotiutin elokuussa noin 1850 euroa. Voittoa tuli jonkin verran.


perjantai 11. lokakuuta 2019

Q3, veronpalautuksia ja veromyyntejä

Ja viimein kolmannen kvartaalin lukuja! Tarkastelen omaa talouttani kolmen kuukauden välein, ja viime kvartaalin raportti on vähän viivästynyt. Verot olivat tällä kvartaalilla vahvasti mielessä, sillä sain veronpalautuksia ja tein pääomaveroja ajatellen yhden tappiollisen myynnin.

Käteisen määrä paisui ennennäkemättömiin lukuihin oikeastaan kolmesta syystä: kesän alussa saadut lomarahat jäivät osittain käyttämättä ja siirtyivät säästöiksi, toiseksi veronpalautukset suurensivat käteisen määrää melkein kahdella tonnilla. Kolmanneksi vielä myynnit, eli OP-Ilmastosta ja Nordeasta saadut rahat pulskistuttavat käteisen määrää, vaikka tuli yksi ostokin (Stora Enso). Näistä lisää vielä toisessa postauksessa.

Osakkeet ja rahastot euroina ja prosentteina


Osakkeet ja rahastot ovat nousseet kolmen kuukauden aikana, ja myynneistä huolimatta salkussa on noin 20 000 euron arvosta arvopapereita. Summa koostuu kahdesta rahastosta ja kymmenestä osakkeesta. Osakkeet nousivat kesän jälkeen, ja tällä hetkellä plussalla on muut, paitsi Citycon, Fiskars ja Wärtsilä. 

                 
Op-Aasia indeksi 999,57 5 %
Op-Ilmasto  7 533,88 37 %
CapMan 1255 6 %
Citycon 1345 7 %
Digia 486 2 %
Fiskars  124 1 %
Marimekko 1670 8 %
Nokia  1745 9 %
Nordea 0 0 %
Orion B 995 5 %
Stora Enso R 2312 11 %
Tokmanni Group 1720 9 %
Wärtsilä B 41 0 %
20226,45 100 %

Rahastot, osakkeet ja käteinen


Käteisen määrä on tosiaan suurentunut, ja polttelee kovasti taskuissa! Olen jo miettinyt Sampoakin ostokohteena, samalla tulisin jälleen välillisesti ostaneeksi Nordeaa. Tällä hetkellä mietin myös vuoden vaihteessa starttaavaa osakesäästötiliä, lopulliset ajatukset eivät ole vielä muotoutuneet valmiiksi.

Q3, 2019


Kun katson muutos sarakkeen alimmaista riviä, kokonaisuudessaan omaisuus kasvoi tällä kvartaalilla noin neljä tonnia! Olen seurannut kvartaaleja nyt pian kaksi vuotta, ja tämä on suurin hyppäys ylöspäin. Juhlinnan paikka siis! Veronpalautuksista tuli suunnilleen puolet, noin 1100 tuli osakkeiden ja rahastojen arvon noususta ja osan sain säästettyä palkasta.


Osingot


Osinkoja maksoi Fiskars, Nokia, Wärtsilä ja Citycon. Yhteensä 46,16 euroa ennen veroja. 

torstai 19. syyskuuta 2019

Etenin palkanalennus neuvotteluihin

Minua pyydettiin työpaikan sisällä uuteen tehtävään. Olin ollut viime tilikaudella yksi parhaita työntekijöitä euroilla mitattuna. Uuden position myötä vastuut kasvaisivat ja saisin lisää itsenäisyyttä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Palkkakin ehkä kasvaisi vastuiden mukana...? Neuvotteluissa edettiin pikku hiljaa palkkaan, ja minulle esitettiin provisio palkkausta. Tähän asti olin vielä nyökytellyt iloisena, mutta tässä vaiheessa pistin jarrut päälle.

Provisio palkkauksen edut ja ongelmat


Provisio palkkauksessa työntekijällä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin ansioihin. Jokainen myyty euro näkyy jonkun laskukaavan mukaan palkkanauhassa. Huonoihin puoliin kuuluu se, että kaikkiin asioihin ei työntekijä pysty vaikuttamaan, eli kun taloudessa/vuosisyklissä/työpaikalla tapahtuu jotain työntekijästä riippumatonta ja myynnit laskee, myös palkka laskee. Lyhykäisyydessään siis työnantaja ja palkansaaja tasaavat tässä riskiä huonoista ajoista, ja työntekijän työstä tulee yrittäjämäisempää. 

Provisio palkkaa käytetään aika yleisesti myyntitöissä, ja tässä minulle tarjotussa työpaikassa palkka muodostuisi kolmesta osasta: pohja + provisio + ilta- ja viikonloppulisät. Pohja olisi suuruudeltaan Tes:n minimi, eli joka tapauksessa tulisin saamaan huonoinakin kuukausina vähintään tämän suuruisen palkan. Nykyinen palkka koostuu periaatteessa näin: peruspalkka + ilta- ja viikonloppulisät. Peruspalkka on korkeampi, kuin Tes:n minimi, mutta matalalla silti mennään.  


Riski ja tuotto 


Sijoittaja miettii sijoituksiaan riskin ja tuoton kautta. Maksimaalinen tuotto pienellä riskillä, tähänhän meistä jokainen pyrkii. Samaan riskiin ja tuottoon päädyin nyt palkkaneuvotteluissa, sillä provisio palkkaan mentäessä palkka saattaa joko nousta tai laskea nykyisestä.

Kun neuvotteluissa otettiin esiin provisio palkkaus, pyysin pari päivää miettimis aikaa ennenkuin tekisin lopullisen päätöksen. Provisio palkan laskukaava oli tässä laskettu niin ovelasti, että suurta palkankorotusta en saisi millään, vaikka siis tuplaisin omat myyntini (myynnin kaksinkertaistuminen ei oikeasti siis ole realistista, mutta laskin huvin vuoksi mahdollista palkkaani eri skenaarioilla).

Oi ihanat ruuhkavuodet, sillä samalle viikolle osui megalomaaninen flunssa ja kaikkien kolmen lapsen omia juttuja, joita jouduin järjestelemään. Siinä sitten aivojen synapsit hehkuivat yötä päivää pienten ydinvoimaloiden lailla, kun yritin saada selvyyttä provisio palkkauksen kiemuroihin. Kävin mielessäni läpi kaikki skenaariot aina talouden romahtamisesta raamatullisiin heinäsirkkaparviin, ennen kuin sain muodostettua edes jonkinlaisen alkeellisen mielipiteen asiasta. Samalla opin jotain omasta riskinsieto kyvystäni.

Jotta pääsisin vähintään samaan ansiotasoon, kuin tällä hetkellä, pitäisi minun myydä enemmän kuin ennen, sillä ilta- viikonloppulisät luultavasti vähentyisivät. Tämän hetkisessä toimipaikassani kaikki myynnin tukitoimet on hiottu äärimmilleen, joten kaupantekoa edeltävät ja kaupanteon jälkeen tulevat prosessit eivät vie kohtuuttomasti aikaa. Tiesin, että uudessa toimipaikassani mikään ei toimi näin hyvin, ja jos olisin provikka palkalla, kaikki ongelmat näkyisivät suoraan palkkanauhassani.

Laskeskelin mahdollista palkkaa eri skenaarioilla, ja sain yhtälön toimimaan vain silloin, kun Merkurius kohtaa Venuksen kuudennessa sekstiilissä, eikä maa heijasta suoraa varjoa kuun ylle. Suomeksi sanottuna siis pää meni ihan hemmetin sekaisin, mutta loppupäätelmänä koin, että riski palkan alenemisesta oli suurempi, kuin 50%.

Riskiä ja tuottoa ja kaikkia mahdollisia myyntilukuja pyöritellessäni opin myös itsestäni sen, että missään nimessä en ollut valmis näillä ehdoilla laskemaan palkkatasoani. Palkkani on jo valmiiksi pienenlainen.

Arkajalan kompromissi


No mihinkä päätökseen lopulta tulin? Provisio palkkausta yritettiin tuputtaa väkisin ihan viimeiseen asti, joten opin myös sen, että on yllättävän vaikea on sanoa ei, kun joku oikein kunnon voimalla tykittää omaa näkemystään.  

Nykyinen työmatkani on pitkä, osittain pystyn hyödyntämään aikaa esimerkiksi podcasteja kuunnellen, mutta kahden tunnin työmatka päivässä vaikuttaa silti jaksamiseen. Uudessa toimipisteessä työmatkani olisi leppoisa 10 minuuttia suuntaansa, eli pelkästään yhdessä päivässä ajan säästö olisi ruhtinaallinen. Saisin siis lisää vapaa-aikaa ja siksi sorvasin työnantajaa varten arkajalan kompromissin.  

Ehdotin työnantajalle kompromissia, missä vaihtaisiin uuteen työpisteeseen vanhalla palkkaus systeemillä ja katsoisimme tietyn ajanjakson jälkeen palkkausta uudelleen. Tämä kompromissi kävi myös työnantajalle, sillä tiedossa oli, että tarve minunlaiselleni työntekijälle oli uudessa toimipaikassa suuri. Työnantaja ei myöskään häviäisi mitään, sillä palkkaani ei tässä vaiheessa myöskään korotettu. Innokas työnantajani laittoi kuitenkin jo kalenteriin päivän, jolloin palaamme jälleen palkkaneuvotteluiden pariin, eli näistä palkkaneuvotteluista tulikin jatkokertomus. 


sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Arjen luksusta

Jollekin arjen luksus on noutokahvi aamulla ennen töihin menoa, toiselle se on arkena käytössä oleva arvokas Chanelin laukku, kolmannelle se on mittojen mukaan hyvin tehdyt vaatteet. Elämänlaatua parantavaa, mutta ei silti niin kovin tarpeellista. Sitä on mielestäni arjen luksus!

Tyylikkyys on taito


Harva käyttää nykypäivänä varoja ompelijan palveluihin. Yleensä ompelijan puoleen käännytään harvoin, ja silloin on tarve juhlavaatteelle. Arkivaatteet moni ostaa kaupasta.

Tapasin sattumalta vanhan koulukaverini, ja keskustelu kääntyi vaatteisiin. Kävi ilmi, että koulukaverini teettää nykyisin vaatteensa ompelijalla. Hän tuo ompelijalle kankaat, kertoo haluamansa mallin, ja kahden sovituksen jälkeen ystäväni saa valmiin vaatteen ompelijalta mukaansa. Nämä vaatteet eivät ole juhlakäyttöön, vaan ihan arkivaatteita, paitoja, mekkoja, takkeja ja housuja.  

Tämähän on loistodiili! Työtä suomalaiselle ompelijalle alalla, joka on suomessa teollisessa mielessä melko kuollut. Yksityisyrittäjinä on kyllä ompelijoita, mutta palkkataso ei liene kovin korkea, sillä globaalissa maailmassa suomalainen ompelija kilpailee kiinalaista halpatyöntekijää vastaan. 

Ompelukoneen paininjalan alta valmistuu ystävälleni lopputuloksena tyylikäs vaatekaappi täynnä istuvia vaatteita. Suomalaisen työn hintaa koulukaverini ei pitänyt pahana, vaan oli valmis maksamaan ompelijan työpanoksesta hänen pyytämänsä hinnan. Erikoiseksi mielestäni tämän diilin tekee se, että koulukaverini ei ole varakas (ellei salaisesti ollut voittanut lottovoittoa...?), vaan keskituloinen kunnan palkkalistoilla pakertava palkkatyöläinen.


Tuoretta sen olla pitää! 


Itselleni arjen luksusta on tuoreet kasvikset vuoden ympäri. Närpiön lasiset kasvihuoneet paahtavat vuoden ympäri lämmintä substrooppista ilmaa kypsyvien kurkkujen, kirsikkatomaattien ja paprikoiden ympäri, jotta minun ruisleipäni päällä lepäisi joka ainut aamu viipale iloisen punaista paprikaa. 

Meidän perheen ruokalasku ei ole suuren suuri, mutta kieltämättä säästämisen varaa olisi. Olen huomannut, että herkkujen (ikuinen hyvä kolminaisuus: sipsit, suklaa ja salmiakki) lisäksi hankalinta olisi luopua tuoreista kasviksista. Oikeastaan olenkin alkanut jo ajatella, että paprika saa olla minulle oma pieni palaseni arjen luksusta. 

Mielihyvää kuluttamalla?


Parhaita asioita ei voi ostaa rahalla. Parhaita asioita itselleni on oman lapsen lämmin halaus, lautapelin pelaaminen läheisten kanssa tai ystävien kanssa juttelu ja tapaaminen lasillisen äärellä. Silti tietyt asiat tekevät elämästä helpompia tai laadukkaampia. 

Rahaa käyttämällä saan elämääni vaikkapa niitä tuoreita kasviksia ja ajatuksen laadukkaammasta syömisestä. Ravintoarvoltaan pakastevihannekset saattaisivat hyvinkin vastata samaa, kuin tuoreet kasvikset (?), mutta tuoreiden kasvisten maku peittoaa pakastevihannekset mennen tullen! Siksipä poimin tulevaisuudessakin kauppakoriin kalliimpia, mutta oi niin makoisia tuoreita tuotteita.

Mikä sinulle on arjen luksusta?

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Elämäni paras sijoitus

Onko se Bitcoin, kulta, asunto vai käsilaukku? Mikä voisi olla paras sijoitus? Bitcoinin mukaan en valitettavasti ole ymmärtänyt hypätä, ja käsilaukutkin on minulla käyttöesineitä, ei design helmiä. Silti yksi yksittäinen hankinta on koko pienen varallisuuteni takana. 

Alkukesästä kävin kaverini kanssa lenkilllä, ja koska vauhti ei ollut kova, ehdimme keskustella myös aiheesta "elämäni paras sijoitus". Tähän mennessä molempien paras sijoitus on ehdottomasti ollut oma asunto. Meillä molemmilla on kerrostalossa sijaitseva asunto-osake pääkaupunkiseudulla, mutta kummankaan asunto ei sijaitse kantakaupungissa.

Kantakaupungin asuntoja
Omaa asuntoa harvemmin ajatellaan sijoituksena, sillä siitä ei saa tuottoa, eikä se ole nopeasti eikä helposti myytävissä, sillä jossain on asuttava. Silti alla olevista syitsä johtuen pidän omaa kotia parhaana sijoituksenani.

Halvempaa asumista


Omistusasunnossa on ollut historian valossa halvempaa asua, kuin vuokra-asunnossa. Kuukausikulut (vastike, lainanlyhennys ja korot) jää yleensä alemmaksi, kuin vastaavalla alueella vuokrakodissa asujalla. Omalla kohdallani olen myös pystynyt vaikuttamaan asumisen hintaan. Lainaneuvotteluissa valitsin maksuvaraani nähden pidemmän laina-ajan ja pienemmän lyhennyksen. Kuukausittaiset kulut jäivät näin pienemmiksi ja rahaa jää myös muuhun, kuin asumiseen. 

Asuntolainan omistajat ovat viime vuosina hyötyneet alhaisista lainan koroista. Samaan aikaan, kun vuokrat ovat nousseet vuosittain, omat asumiskuluni ovat pysyneet samoina viimeisen seitsemän vuoden ajan. Korot eivät ole merkittävästi liikkuneet viime vuosina, taso on ollut historiallisen alhainen, mikä on vaikuttanut suoraan asuntolainan omistajien kukkaroon.  

Hyötyä asuntojen hintojen noususta?


Pitkällä aika välillä asuntojen hinnat myötäilevät inflaatiota. Myös suhdanteet vaikuttavat asuntojen hintoihin, syvissä lamoissa myös asuntojen hinnat ovat sukeltaneet, joten omistusasuja ottaa myös riskin asuntonsa kanssa.

Tilastollisesti Suomen asuntomarkkinat ovat kahtiajakautuneet: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat nousseet ja muualla maassa asuntojen hinnat ovat laskeneet. Silti pääkaupunkiseudullakin on alueita, joilla neliöhinnat ovat polkeneet paikallaan, tai nousseet inflaatiota hitaammin.

Asuntojen hintojen kehitys 2015-2019 (lähde Tilastokeskus)


Kun puhutaan hintojen noususta, puhutaan harvemmin samassa yhteydessä remonteissa. Jos käytetään esimerkkinä ystäväni asuntoa, niin paperilla katsottuna hän on asunut kultakaivoksessa. Paperilla ystäväni asunnon arvo on hieman yli vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut, eli realisoitumaton tuotto olisi ollut varsin hyvä!

Todellisuudessa asuntoon on pumpattu koko ajan järjettömän suuria määriä lisää rahaa reilun kymmenen vuoden aikana. Eläkeiän saavuttaneen talon kunnostus on kallista puuhaa. Alunperinkään talo ei ole ollut huonokuntoinen, mutta se on käynyt viime vuosikymmenen aikana läpi pakollisia suuria remontteja: hissin rakentaminen ennestään hissittömään taloon, ikkunaremontti, perinteinen putkiremontti. Lähivuosina tulevia remontteja ovat vielä julkisivuremontti ja kattoremontti. Vuosittain on myös tehty joukko pienempiä kunnossa pitoon tähtääviä toimia. 

Samalla myös itse asuntoa on remontoitu kauttaaltaan uusiksi ja pintojen lisäksi keittiö ja märkätilat on uusittu. Tämä on tarkoittanut paperilla huikeaa asunnon arvon nousua, mutta ystäväni lainasumma on kasvanut samaa vauhtia. Ainakaan tämän asunnon kohdalla kyse ei siis ole suhteellisen hyvästä sijainnista huolimatta tuulesta temmatusta hinnannoususta, vaan hinnannousu johtuu suoraan tarpeellisista, mutta myös hinnakkaista remonteista. 

Asumisen vaihtoehtoiskustannus


Suurin hyöty omistusasumisessa tuleekin asumisen vaihtoehtoiskustannuksessa. Tämä on se syy, minkä takia voin kaksin käsin onnitella itseäni tekemistäni asuntokaupoista! Jossain on asuttava, ja jos kyseessä ei ole omistusasunto, useimmiten asutaan vuokralla. Harvalla on omistusasunnon koko summaa käteisenä, joten lainan kautta kerrytetään samalla omaisuutta. Kyse on siis suomalaisittain hyvinkin tutusta pakkosäästämisestä asuntolainan avulla. 

Asunnon ostaminen ei pääkaupunkiseudulla ole halpaa, mutta ero vuokra asumisessa ja omistusasumisessa alkaa näkyä viimeistään siinä kohtaa, kun omistusasujan laina on maksettu ja jäljellä on enää vastike. Omistusasuja ottaa toki enemmän riskiä myös pääoman menettämisestä, asunnon hinta voi myös laskea, ja on viime vuosina laskenutkin suuressa osassa maata. Asuntojen myyntiajat voivat olla pitkiä ja remonttien kulut kaatuvat suoraan omistus asujan niskaan. 

Omistusasunto onkin elämäni paras sijoitus sen takia, että samalla kun olen kerryttänyt omaisuutta asuntolainan muodossa, minulle on jäänyt pienempien asumiskustannusten myötä enemmän rahaa myös muihin sijoituksiin. Jos olisin asunut vuokralla, vuokra olisi niellyt nettotuloista leijonan osan, ja pahimmassa tapauksessa nettovarallisuus olisi kymmenien vuosien elämisen jälkeen edelleen pyöreä nolla.