Viisi tavoitetta vuodelle 2024

Yleensä olen pakoillut tavoitteiden asettamista ja yrittänyt rennosti kulkea virran mukana. Alkaneelle vuodelle asetan silti viisi tavoitetta. Yllättäen vain yksi tavoite koskee sijoittamista, muissa tavoitteissa käännän katseen ajankäyttööni.

Salakavalasti ajankäyttöni on keskittynyt älykännykän ruudun äärelle. Internet tarjoaa helppoa ja nopeaa viihdykettä ja helposti addiktoituvana jään kiinni keskustelupalstoihin ja hassuihin videoihin. 

Myös Netfllixin korealaiset sarjat ovat tulleet tutuksi ja vaikka en ole opiskellut minuuttiakaan korean kieltä, olen jo tuntikausien tuijottamisella oppinut perussanat koreaksi(!). Tavoitteena on siis vuonna 2024 kohentaa elämänlaatua, nostaa katse ruudulta ja suunnata energia jokonkin hyödyllisempään.  

"Murehdi vain kerran"

Olen ahkera murehtija. Pohdin mahdollisuuksia, ongelmia ja riskejä. Vaikka olenkin pohjimmiltani optimisti, mustat ajatukset valtaavat salakavalasti mielen. Kaikista pahinta on herätä kello 4 aamulla ja jäädä miettimään maailman murheita. Murehdin myös asioita, mille en voi mitään ja sepäs vasta onkin tyhmää. Murehtiminen vie energiaa ja johtaa spiraalimaiseen kierteeseen, missä koetaan kaikki Danten Jumalaisen näytelmät helvetin tasot yhä uudelleen ja uudelleen. 

Syksyllä olin päässyt jo hyvään vauhtiin apokalyptisessä monologissani, kun koin ahaa-elämyksen. Kesken pitkän vuodatuksen keskustelukumppanini lausui suuren viisauden, että kannattaa murehtia vain kerran. Kaikista turhinta on etukäteen murehtiminen, sillä yllättävän vähään voi itse vaikuttaa ja monesti todennäköisyydet ovat onnistumisen puolella. Kannattaa siis keskittyä murehtimaan nopeasti ja tehokkaasti jälkikäteen. 

"Murehdi vain kerran" on siis vuoden 2024 ensimmäisenä tavoite. Tavoitteena on siis vähentää tuomiopäivän ajatuksia ja keskittyä korjaamaan mahdolliset vauriot katastrofin jälkeen. 

Kaksikymmentäviisi blogikirjoitusta

Blogi on painunut vuonna 2023 horrokseen ja kirjoituksia ilmestyi alle kymmenen. Blogeja luetaan vähemmän ja lukijat ovat paenneet muille alustoille. Itse kuitenkin seuraan edelleen blogeja, sillä pidän pohdiskelevista ja pitkistäkin kirjoituksista. Blogia olen alkanut aikanaan pitää, koska kirjoittaminen on luonteva tapaa jäsentää ajatuksia. Taka-ajatuksena on myös vältellä pahimpia sijoitusvirheitä, kun niitä päätöksiä joutuu ainakin jollain tasolla käymään julkisessa kirjoituksessa läpi. 

Kaksikymmentä viisi kirjoitusta ei ole paljon, mutta silti nostaisin omaa kirjoittajan aktiivisuuttani huomattavasti, joten tavoitteena vuonna 2024 on vähintään 25 kirjoitusta blogiin. Tavoitteena on melko tasaisesti kirjoittaa talouden ja sijoittamisen maailmasta, eli kirjoituksia tulisi ilmestyä noin kaksi kuukaudessa.

Viisikymmentä kirjaa

Keskittymiskykyni oli vielä muutama vuosi sitten ihan hyvä, onkin harmi, että olen muutamassa vuodessa totuttanut aivoni nopeampaan rytmiin. Kissat ja kabybarat, sekä voltit taaksepäin. Jostain syystä näistä aiheista saa mielettömän paljon ainesta lyhyisiin klippeihin. Keskittymiskykyni on romahtanut ja esimerkiksi kirjojen lukeminen tuntuu liian hitaalta ja kirjat tylsiltä. 

Onko paluu digitaalisesta maailmasta manuaaliseen sivujen kääntelyyn askel taaksepäin, vai helppo tapa hallita omaa ajankäyttöään? Jaa-a, vuosi 2024 näyttää, saanko palattua kirjojen maagiseen maailmaan. 

"Viisikymmentä kirjaa" -tavoite on suora kopio pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-haasteesta. Helmet-lukuhaaste on julkaistu jo muutaman vuoden ajan, haasteeseen osallistuja lukee/kuuntelee vuoden aikana 50 kirjaa tiettyjen teemojen mukaan. Tässä linkki Helmet-haasteeseen, tarjolla on myös käyttäjäystävällinen excel-muotoinen seurantataulukko vuoden aikana luetuille kirjoille.

Lisätavoitteeksi itselleni laitoin vielä ujuttaa 50 kirjan sekaan vähintään kymmenen sijoitus- ja talousaiheista kirjaa. Helmet-haasteeseen saa lukea mitä kirjoja vaan, joten talousaiheiset kirjat tuovat sopivasti maustetta vuoden kestävään haasteeseen.

125 liikuntasuoritusta

Kuinka paljon ihmisen pitäisi liikkua? Virallisten suositusten mukaan raskasta liikuntaa tulisi olla vähintään 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Keski-ikäistyminen on hiipinyt jo jäseniini, ja kauhistuksekseni olen huomannut, että minulla alkaa olla samanlaisia vaivoja, kuin 30 vuotta vanhemmilla sukulaisilla. 

Karsastan sukujuhlia, sairauksien luettelointi ja erilaisista kivuista kertominen kun tuntuu olevan sitä suositumpaa, mitä vanhemman ihmisen kanssa keskustelen. Minusta ei ikinä olisi voinut tulla terveydenalan ammattilaista, en jaksa kuunnella luotteloa vaivoista. Desinfiointiaineen haju heikottaa, ja vaikka käynkin välillä verenluovutuksessa, en voi koskaan katsoa neulaa tai täyttyvää veripussia.

Viime jouluna löysin kuitenkin aivan uuden tason appivanhempien kanssa, kun pääsimme vertailemaan sairauksia. Keskustelussa vilisivät plantaarifaskiitti, iskias ja monet muut vaivat ja kerrankin tiesin, mitä nuo sanat tarkoittivat! Puhuimme kerrankin samaa kieltä ja pääsimme vertailemaan kokemuksiamme terveydenhuollosta. 

Toistaiseksi terveysvaivat ovat olleet ohimeneviä, mutta silti ikävä muistutus kuolevaisuudesta. Liikunnalla pyrin jos en ihan pysäyttämään ikääntymistä, niin ainakin lykkäämään sitä jonnekin todella todella kauas. 

Liikuntatavoitteen jaan koko vuodelle ja tavoitteeksi asetan 125 liikuntasuoritusta vuodessa. Jokainen liikuntasuoritus olisi vähintään 30 minuuttia ja rasittavan liikunnan lisäksi lasken mukaan myös esimerkiksi joogan ja venyttelyn, jotta tulisi välillä harrastettua myös näitä aina inhoamiani lajeja.

Satatuhatta euroa

Sijoitusvarallisuus on noussut jo yli 90 000 euron, joten sadantuhannen euron tavoite on oikeasti aika lähellä! Käytännössä tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan ole varmaa, viimeiset kaksi vuotta olen lapioinut salkkuun rahaa, mutta salkun arvo pysynyt laskumarkkinassa tiukasti suunnilleen paikallaan. 

Karu totuus on, että taitoni sijoittajana eivät riitä kontraamaan markkinaa, vaan oma salkkuni elää täysin markkinoiden mukana kokien samat laskut ja nousut, kuin muukin markkina. Silti tuo aikanaan blogin tavoitteeksikin asettamani raja, eli sadantuhannen euron sijoitusvarallisuus, alkaa lähestyä. Jos markkinat ovat suosiolliset, sinne pitäisi yltää pienelläkin säästöasteella jo vuonna 2024. 

Alkuvuoden valkoinen maisema

Viisi suosituinta postausta

Neljän blogivuoden jälkeen kirjoituksia on kertynyt tämän julkaisun myötä tasan sata. Sata kirjoitusta, joiden aihe liikkuu löyhästi oman talouden, säästämisen ja sijoittamisen ympärillä. Kukapa olisi uskonut tällaiseen määrään tammikuun 2017 alussa? No en ainakaan minä. 

Blogin tarkoitus on pitää kirjaa matkastani kohti 100 000 euron sijoitusvarallisuutta ja sellaisena se toimii toistaiseksi ihan hyvin. Olen huomannut, että blogin avulla on helpompi järjestellä ajatuksia ja kenties välttää joitain virheitäkin. 

Ensimmäinen virhe tuli kuitenkin tehtyä kuitenkin jo blogia nimetessä. "Alla mandariinipuun" voisi olla hortonomian harrastajan tai ahkeran matkailijan blogi. Kuka uskoisi nimen perusteella, että tällaisen nimen alla niputetaan luettavaan muotoon henkilökohtaista taloutta ja yleisempiä talouden ilmiöitä? 

Lukijamäärät vaihtelevat paljon, mutta pysyvät kuukausittain pieninä. Bloggaaminen lienee myös jonkinlaisessa murroksessa (tai jo kokenut sen), sillä kilpailijoita somessa riittää pelkästään instagrammin puolelta ja nopeatempoisessa maailmassa on helpompi lukea lyhyitä ja nasakoita tviittejä, kuin kilometrin pituisia blogikirjoituksia.

Mielenkiintoista on, että ne blogikirjoitukset, joihin on uhrattu aikaa ja luettu taustatietoa eivät välttämättä kerää vilkuiluja. Summittaiset roiskaisut, joissa asiaa on vain siteeksi, saattavat olla suositumpia. 

Omassa blogissani on talousblogien peruskauraa (sijoituskirjoja, tulot, menot, sijoitusten kvartaalikatsaukset), mutta ne eivät ole koskaan olleet luetuimpien joukossa. Kirjoitusten seasta nousee kuitenkin muutamia juttuja, joita luetaan vielä vuosien jälkeenkin. Sadan julkaistun kirjoituksen kunniaksi kerron alla viisi luetuinta postausta. 

Sijoittaja tarvitsee diapamia

Kun pörssikurssit käyttäytyvät huonosti, ja keskimääräisen vuosittaisen seitsemän nousevan tuottoprosentin sijasta kurssit romahtavat seitsemän prosenttia päivässä, on joko itsetutkiskelun, tai diapamin paikka. Olisin ehdottomasti tarvinnut rauhoittavaa lääkitystä koronakeväällä 2020, kun vaatimaton sijoitusomaisuuteni sai pahoja kolhuja. 

Varsinaista asiaa kirjoituksessa on todella vähän, tunteiden tuuletusta sitäkin enemmän. Salkun sulamisen lisäksi ahdisti tappavaksi luokiteltu kulkutauti ja läheisten terveys. Yleensä sijoittaminen on hauskaa, pörssiromahduksessa korostuu se nurjempi puoli. Mutta mitä tunnollinen bloggaaja tekee? Kun kaikki kaatuu päälle, voi ahdistusta lääkitä kirjoittamalla blogiin.

Viidenneksi luetuin postaukseni on lainannut nimensä Hassisen koneen biisiltä "Reippaina käymme rekkain alle". Pääset lukemaan postauksen tästä.

Historian havinaa

Sijoittaminen on siitä mukavaa puuhaa, että aina riittää lisää opeteltavaa. Vain muutama voi itsevarmasti sanoa saavuttaneensa sijoittamisen mustan vyön (ja osalla heistäkin sävy on tarkemmin katsottuna edelleen hailakan harmaa). 

Pidän itseäni tänä päivänä aloittelijana, sillä vielä on paljon tutkittavaa, eikä virheiltäkään säästytä. Juhlin silti marraskuussa 2019, sillä silloin tuli täyteen kolme vuotta osakesijoittajana. Reteästi teen kirjoituksessa kolmen vuoden pituisen katsauksen sijoittajan uraani. Salkun perustana olevat osakkeet näyttävät yllättävän tutuilta, samoja osakkeita haudon yhä, ainoastaan Nordea on saanut lähtöpassit. Neljänneksi luetuimman kirjoituksen "Kolme vuotta osakesäästäjänä" pääset lukemaan tästä. 

Vaurauden ytimessä

Nettovarallisuus on yksi henkilökohtaisen talouden peruslukuja. Kyseessä on luku, jolla määritellään omaisuuden arvo juuri tiettynä hetkenä. Kolmanneksi luetuimmassa kirjoituksessa "Nettovarallisuus" kurkistetaan nettovarallisuuden käsitteeseen, postaus on julkaistu toukokuussa 2020. Kirjoituksen pääset lukemaan tästä.

Velkavivulla vaurauteen

Lama-ajan lapsena muistan vielä elävästi 90-luvun konkurssiaallon ja ihmisten toivottomuuden. 80-luvun kasinotalous poksahti rumasti jättäen monet velalliset vaikeaan asemaan, siksipä suhteeni velkaan on mutkikas. 

Velkaa käytetään kuitenkin yleisesti vauhdittamaan vaurastumista, joten pohdin velan syvintä olemusta marraskuussa 2020 kirjoituksessa "Velalla sijoittaminen". Asiapitoinen kirjoitus on blogini toiseksi luetuin. Pääset kirjoitukseen tästä. 

Taloudellisen riippumattomuuden taakka

Taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttiin paljon blogin aloittamisen aikoihin. Aihe nousi talouslehdistä laajalevikkisten iltapäivälehtien artikkeleihin, ja myöhemmin myös asiapitoisemmat journalistiset julkaisut, kuten Helsingin Sanomat ja Yle ovat kirjoittaneet ilmiöstä. 

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei suuressa maailmassa ole uusi aihe, Yhdysvaltalainen William Bengen kirjoitti "neljän prosentin säännöstä" jo vuonna 1994. Kirjoituksen mukaan 4% oli inflaatiokorjattuna sopiva määrä, jonka sijoituksista voi nostaa, jotta rahat riittäisivät taloudelliseen riippumattomuuteen (muistaakseni asiaa testattiin artikkelissa 30 vuoden historiallisiin tuottoprosentteihin perustuvilla ajanjaksoilla). Neljän prosentin säännöstä puhutaan paljon taloudellisesti riippumattomien keskuudessa, sillä sen avulla voi määritellä sopivan sijoitusvarallisuuden määrän. 

Aiheesta on kirjoitettu ja kirjoitetaan edelleen paljon, varsinkin englanninkielellä löytyy runsaasti luettavaa esimerkiksi erilaisista tavoista kerätä omaisuus tai laskea oman taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavan rahamäärä. Nopeita laskureitakin löytyy. Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen, sopivia hakusanoja ovat mm. safe withdrawal rate ja FIRE (Financial independence retire early). Suomeen taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu tuntui tulleen rytinällä muutama vuosi sitten. 

Useimmat pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen kurinalaisella säästämisellä ja sijoittamisella. Ilmiön taustalla onkin melko simppeliä matematiikkaa, ja aiheena loppuelämän vapauden tuova sijoitusvarallisuus kiehtoo monia. Minäkin tutustuin aiheeseen syksyllä 2018, ja laskin eräällä kaavalla oman summani, jolla voisin sanoa itseäni taloudellisesti riippumattomaksi. Ongelmaksi tulee se matematiikka. Riskinottokykyni on matala, joten ikä ja tulotaso huomioiden taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta tulisi raskas, vuosikymmeniä kestävä taakka. 

Blogini luetuin kirjoitus on "Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu", pääset lukemaan sen tästä.