perjantai 28. joulukuuta 2018

Ammattiliitto, kirkko ja Osakesäästäjien Keskusliitto

Näin vuoden vaihteen kunniaksi sain yllättävän tehokkuus puuskan, erosin yhdestä ryhmittymästä, pohdin pitkään eroa toisesta, ja kolmanteen liityin.


Ero ammattiliitosta


Joissain talousblogeissa kirjoitettiin tässä kuussa ammattiliitosta eroamisesta, ja vihdoin sain itsekin vaihdettua YTK:n eli Yleisen työttömyyskassan jäseneksi. Edellisessä ammattiliitossa maksoin jäsenmaksuja bruttotulojen mukaan, vuonna 2019 olisin maksanut arvioni mukaan noin 470 euroa. YTK:n jäsenmaksu on vuodessa kaiketi noin 118e, joten säästöä tulee, vaikka ammattiliiton jäsenmaksu onkin osittain verovähennyskelpoinen. Totesin, että "oikeaan" ammattiliittoon kuuluminen ei ole kohdallani niin tärkeää, vaan tärkeimmän, eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan saan YTK:n kautta paljon edullisemmin.


Erotako kirkosta vai ei?


Toisille tämä on ideologinen, toisille taloudellinen päätös. Kirkollisveron maksajat erotellaan aina vuoden lopun tilanteen mukaan, tämän vuoksi kirkossa eroamisessa on piikki vuoden lopussa. Ideologisesti kirkko ja sen evankelis luterilainen uskonto ovat jokseenkin kaukana omista ajatuksistani. Vaikka olen pesunkestävä pakana, en ole tullut koskaan eronneeksikaan.

Päädyin pohdintojen jälkeen vielä(kin) pysymään kirkon jäsenenä. Myönnän tässä kuuntelevani iäkkään läheiseni toiveita, sillä tiedän läheiseni pahoittavan mielensä, jos jotain kautta ilmenisi, että en kuulu enää kirkkoon.


Liittyminen Osakesäästäjien Keskusliittoon


Syynä liittymiseen oli hyvältä vaikuttava lehti Viisas raha, joka tulee 10 kertaa vuodessa. Toki muitakin etuja on, liitto järjestää mm. jäseniltoja. Jäsenetuna toki saan myös Nordnetin osakeostot ihan vähän edullisemmin, 7e/kauppa. Kauppaa teen kuitenkin niin harvoin, että tällä ei ole suurta merkitystä. Jäsenyys kustantaa vuodessa 34 euroa. 

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Rauhallista joulua!

Joulu on minulle hyvä syy syödä paljon suklaata ja vetäytyä perheen kanssa viettämään yhteistä aikaa! Suunnitelmissa oli matkustaa myös isovanhempien luokse, mutta koska perheessämme jyllää ärhäkkä vatsapöpö, vietämme yllättäen joulua vain kotona. Tänään pitää siis vielä tehdä täsmäisku Prisman hyllyille ja kahmia mukaan viimeiset lanttulaatikot omaan joulupöytään, alunperin kun meidän piti olla mummojen ruokahuollossa koko joulu.  

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Syksy on ollut töihin palaamisineen hektinen, mielenkiintoinen ja innostava, mutta myös ajankäytöllisesti raskas. Parasta työssä on ollut työn luovuus ja visuaalisuus, sekä mukavat työkaverit ja asiakkaat, sen sijaan raskasta on ollut ajoittain huono johtaminen, pitkät työvuorot ja pitkä työmatka. Työmatka vie tunnin suuntaansa, sinä aikana kerkeää hyvin lukemaan sijoitusblogeja ja syventymään uusimpiin juoruihin, mutta mieluummin vaihtaisin työpaikan lähemmäs kotia, jolloin aikaa perheen kanssa jäisi enemmän. Töihin paluu on tarkoittanut myös sitä, että opinnot eivät ole edenneet yhtään, enkä ole myöskään ehtinyt harrastamaan liikuntaa.   

Kaapelitehtaan joulukuusi
Taloudellisesti syksy on ollut melko odotusten mukainen, palkkaa on tullut, ja siitä on jäänyt osa säästöön. Nettona palkkaa on tullut noin 1850e, lisäksi tulee puolet lapsilisistä, noin 165 euroa. Säästöön menee noin 400 euroa kuukausittain, eli säästöprosentti on noin 20%. Laskelmat on hyvin summittaisia, eli todellinen säästö voi olla pienempi. Veronpalautusta tuli 980 euroa, joka on menossa joulun menoihin. Tajusin syksyllä, että viritin veroprosentin vähän liian korkeaksi tänä vuonna, joten ensi kesänäkin pitäisi tulla palautuksia. Lisäksi tiedän jo tässä vaiheessa, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen lippu-uudistuksen takia liikkumismenot vähenee noin 50e/kk (kunhan uudistus saadaan käyntiin...).   

Sijoitukset ovat saaneet elää omaa elämäänsä. Niissä on selvä kahtia jako: Osuuspankin rahastot ovat laskeneet muutamia prosentteja, suorat osakesijoitukset ovat pärjänneet paremmin. Tällä hetkellä osakkeiden maailma kiinnostaakin enemmän, kuin rahastot. Salkun yksittäiset osakkeet ovat laskeneet vuoden ajan hyvinkin rajusti, mutta salkussa on ollut myös sellaisia osakkeita, jotka ovat nousseet ja tasoittaneet toisten laskua. Osakkeiden tuotto on siis tällä hetkellä muutaman prosentin jopa plussalla vuoden alkuun verrattuna. Koska tein jo keväällä verotuksellisen päätöksen myydä alle 1000e verran rahastoja kesän extramenoihin, en pysty enää tekemään verokikkailuja ennen vuoden vaihdetta. Osa jo päätetyistä myynneistä siirtyi siis ensi vuoden puolelle.

Hyvää joulua!


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pörssiaamu Helsingissä

Yleensä kiroilen omia epäsäännöllisiä työaikojani, mutta on niistä jotain hyötyäkin! Moni aamuvirkku ja tiedonnälkäinen sijoittaja sai siis torstai aamuna 1.11. klo 8.00 sekä aamupalaa, että katsauksen sijoittamisen maailmaan. Jo pelkästään hieno ja arvokas Pörssitalo on näkemisen arvoinen kaikkine yksityiskohtineen ja upea paikka sijoitustapahtumalle.

Pörssitalo
Tapahtuman yhtiöistä sekä Tokmanni, että Marimekko oli jo ennestään tuttuja, sillä näiden yhtiöiden osakkeita on jo salkussa. Pöyry sen sijaan on minulle oudompi firma. Yritys esittelyiden lisäksi ohjelmassa oli Sari Lounasmeren alkupuheenvuoro ja Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäen markkinakatsaus.

Täällä portaatkin kukkii


Tokmanni, Pöyry ja Marimekko

Tapahtuman yritykset olivat mielenkiintoisen erilaisia, Tokmanni on halpakauppa, Pöyry konsulttifirma ja Marimekko muoti- ja bränditalo. Sijoittajaa kiinnostaa tietenkin pörssikurssien käyttäytyminen. Marimekko on vuodessa tuplannut pörssikurssinsa, Pöyryllä on lyhyessä ajassa tullut noin 50% lisää pörssikurssiin ja Tokmannin kurssi sen sijaan on suunnilleen vuoden takaisessa tasossa. 

Minusta hieman yllättävää on Tokmannin kurssin pysyminen paikallaan, sillä numeroilla mitaten (liikevaihto parantunut noin 6%, myös liikevoitto sekä osakekohtainen tulos kasvaneet) yritys näyttää huikeasti paremmalta, kuin viime vuonna. Uhkana Tokmannin liiketoiminnalle talousjohtaja Markku Pirskanen pitää verkkokauppaa, joka kuristaa kivijalkakauppojen tulosta. Tulevaisuudessa yritys pyrkii parantamaan kannattavuutta 10% tasolle ja lisäämään omien tuotemerkkien osuutta asiakkaiden ostoskoreissa. Omien tuotemerkkien lisäys myynnistä parantaisi suoraan kateprosenttia. 

Pöyryn talousjohtaja Juuso Pajunen piti varsin hyvän esityksen megatrendeistä ja niiden vaikutuksesta Pöyryn liiketoimintaan. Megatrendeistä hyötyy toki moni muukin yritys, ei vaan Pöyry. Itselleni oli Pöyrystä muodostunut kuva selkeästi rakentamiseen liittyvänä yrityksenä, joten ihan mielenkiinnolla seurasin esitystä. Pöyryn liiketoiminnan uhat sen sijaan liittyvät syklisyyteen. Kun markkinoilla on epävarmuutta, investointeja karsitaan, mikä vaikuttaa suoraan Pöyryn tulokseen. 

Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko tuli tilaisuuteen suoraan kolmannen kvartaalin lukujen julkistamistilaisuudesta. Liikevaihdossa on 10% kasvu viime vuoteen verrattuna, puolet liikevaihdosta tulee Suomesta ja puolet ulkomailta. Marimekon tuloksia katsoessa pohdin aina otsa kurtussa Suomen markkinan osuutta liikevaihdossa. Suomi on pieni markkina-alue, ja jossain vaiheessa Unikot kukkivat jo kaikkialla ja  trendit kääntyvät muihin kukkasiin. Vaaleanpunaisissa unelmissani näkisin mielelläni isomman osuuden myynnistä tulevan ulkomailta. Alahuhta-Kaskolla oli tällä kertaa hyviä uutisia osinkosijoittajille. Marimekon hallitus esittää ensi keväänä lisäosingon 1,25e/osake maksamista osakkeenomistajille. Marimekon osake lähtikin hyvien uutisten siivittäminä reippaaseen nousuun.

Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki otti esityksessään kantaa mm. pörssikurssien laskuun. Hänen mielestään kyseessä on enemmänkin korjausliike, eikä hän usko vielä taantuman alkuun. Maailmantalouden kasvu on hidastumassa, mutta rattaat pyörivät silti edelleen. Ennusteen mukaan Euriborit pysyvät alhaalla 2019 loppupuolelle asti. Työllisyys on tällä hetkellä Suomessa lähellä hallituksen tavoitetta, eli 72%. Suomen talouden kannalta kestävä työllisyysaste olisi noin 75%. Palkat ovat lähteneet nousuun inflaatiota nopeammin. Kuluttajilla on siis tällä hetkellä rahaa enemmän käytössään.

Vastuullista sijoittamista vai viherpesua?

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tapahtumasta? Kaikkien yritysten luvut olivat parantuneet viime vuodesta. Yllättävää mielestäni oli, että sijoittamisen vastuullisuutta korostettiin sekä yritysten omissa esityksissä, mutta myös yleisön kysymyksissä. Tokmanni mainitsi olevansa "halpa ja vastuullinen" ja tekevänsä yhteistyötä kaukomaiden tehtaiden olojen tarkkailussa kansainvälisten yhteisöjen kanssa, Pöyryn talousjohtaja sen sijaan mainitsi Pöyryn olevan hyvä sijoituskohde, jos uskoo ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ratkaisun olevan metsässä. 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Seksikkäät pörssikurssit

Kävin viime viikolla kaveriporukan kanssa katsomassa Helsingin kaupunginteatterin esityksen Kinky Boots. Siellä oli värien ilotulitusta, taitavia esiintyjiä ja häikäisevän upeita tanssijoita paljeteissaan. Hyvin rakennettu show, josta syntyi täydellistä viihdettä. Opin myös samalla jotain uutta väreistä. Musikaalin pääesiintyjän, Lolan/Simonin mukaan kirkas punainen on seksikkyyden väri, ja vihreä... no, se on suolakurkkujen väri.

Jos on Lolaa uskominen, viime aikoina pörssikurssit ovat olleet huippuseksikkäät sekä meillä, että muualla. Laskuun ei kukaan oikein taida tietää tarkkaa syytä, arvailuja ovat olleet mm. Italian tilanne, EKP:n elvytyksen väheneminen, tuleva korkojen nousu, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen tullisota, sekä kolmannen osavuosikatsausten odotuksia huonommat tulokset.

Lievää paniikkia taitaa aiheuttaa myös silkka matematiikka, 10 vuoden nousu on ollut pitkä ja moni alkaa jo kalenteri kädessä odottaa laskua. Itsekin kerkesin jo ostamaan Nordeaa, mutta aivan liian aikaisin, sillä kurssit ovat jatkaneet luisuaan. Puhutaan jo korjausliikkeestä, sillä kurssit laskivat kuukauden sisällä 10%.

Pitääkö panikoida, kun kurssit laskevat?

Täytyy myöntää, että puolisen vuotta sitten tapahtunut kurssien pudotus tuntui ilkeästi mahan pohjassa. Tätä viimeisintä kurssien laskua sen sijaan olen katsonut kieron mielenkiinnon vallitessa. Pörssissä on näkynyt värien ilotulitusta, ja taitavia tanssikuvioita, joten olen vielä ottanut koko luisun viihteen kannalta. Osavuosikatsauksensa jälkeen Orion ensin nousi 10% ja seuraavana päivänä laski suunnilleen saman verran. Ihan järjetöntä, mutta tässä näkyy, että sijoittamiseen liittyy vahvasti myös psykologia. Kuka vielä sanoo, että sijoittaminen on tylsää?

Oma salkkunikin on kärsinyt viime viikkojen rytinöissä, mutta olen vielä muutaman prosentin plussalla vuoden alkuun verrattuna. Tästä lienee (ehkä?) kiittäminen Marimekkoa, Nokiaa ja Stora Ensoa. Salkun tarkka seuraaminen on jäänyt vähemmälle, koska töissäkin täytyy käydä. Tässä vaiheessa voi mainita, että liityin myös Sharevilleen, josta siis voi katsoa salkkuni tilannetta. Koska teen hyvin vähän kauppaa, salkkuni liikkeiden seuraaminen tulee olemaan melko unettavaa puuhaa.

Joitain päätöksiä olen tehnyt nyt syksyllä sijoitusteni suhteen. Varsinaista sijoitussuunnitelmaa minulla ei ole, joten harkitsen vakavasti sellaisen tekemistä. Olen jo päättänyt, että osa rahastoista lähtee omistuksestani. Myin jo keväällä osan, joten jos haluan pitää vielä tänä vuonna verojen takia myynnit alle tuhannessa eurossa, minun täytyy malttaa mieleni ja myydä lisää vasta vuoden vaihteen jälkeen.

Osasta rahastoista haluan luopua oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkään ne ei kiinnosta enää samalla tavalla, nyt kun olen päässyt suorien osakkeiden makuun. Toiseksi jos ihan puhdasta tuottoa katsotaan, olen saanut parempia tuottoja osakkeilla. Tähän tosin täytyy lisätä, että olen omistanut osakkeita vasta parin vuoden ajan, joten päättelyketju ei ole täysin aukoton.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Salkkuun lisää Nordeaa

Kurssit ovat liusuneet viime päivinä, enkä voinut vastustaa Nordean ostoa. Ostin siis Nordeaa lisää 90 kpl hintaan 8,753e. Oston tein jo 4.10, joten viime viikolla Nordean osakkeita olisi saanut vieläkin halvemmalla.

Miksi ostin Nordeaa?

Nordea on Suomen toiseksi suurin pankki, isompi osuus asiakkaista on vain Osuuspankilla. Asiakastyytyväisyys on Talouselämän muutaman päivää vanhan uutisen mukaan Suomen pankkien pohjasakkaa. Mielenkiintoista on, että uutisen mukaan pienemmillä pankeilla, kuten POP-pankilla ja Säästöpankilla on tyytyväisimmät asiakkaat, kun taas suuremmat konsernit ovat epäsuositumpia.  Asiakastyytyväisyyden lisäksi Nordean kohdalla pinnalle tuntuu ikuisesti nousevan myös Panaman paperit, konttoreiden vähennykset ja hiekka konttoreiden lattioilla. Huonolta kuulostaa myös se, että vaikka kurssi on sahannut, osakkeiden kurssi on samalla tasolla, kuin viisi vuotta sitten.

Nordeaa ostin ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten, 26.10, jolloin kurssi romahti yhden päivän aikana reilusti odotuksia huonomman Q3 raportin jälkeen. Silloin ostohinta oli yli 10e/osake, nyt siis huomattavasti edullisempi.

Sekä viime vuonna, että tänä vuonna ostin Nordeaa oikeastaan samoista syistä. Minua houkutteli korkea osinkotuotto, vakavaraisuus ja se, että pankkimaailman haasteista huolimatta Nordea on tarttunut haasteisiin ja ottanut mm. käyttöön vihdoin pitkään suunnittelemansa it-järjestelmän. Lisäksi pankkien pitäisi kaiken järjen mukaan hyötyä korkojen noususta. Korot ovat pitkään olleet historiallisen alhaalla, mutta korkotason nousua on povattu Ylen uutisen mukaan mahdollisesti ensi vuoteen. Nordea panostaa digitaalisuuteen, mikä selvästi jakaa asiakaskuntaa. Toiset haluaisivat yhä asioida konttorissa, kun taas toisia miellyttää palveluiden digitaalisuus. Itse en tällä hetkellä ole Nordean asiakas, mutta olen kyllä kuulunut sekä Nordean, että sen edeltäjien, KOPin ja Meritan asiakkaisiin.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Q3, Salkun osakkeet hyvässä vedossa

Kesä on jo taputeltu syksyksi ja on jälleen uuden kvartaali päivityksen aika! Töihin paluu on väsyttänyt valtavasti. Rutiinit hakee vielä paikkaansa ja vaikka olen jo päässyt työn imuun mukaan, tunnin työmatka suuntaansa ja epäsäännölliset työajat vaativat totuttelua. Työ sinänsä on tuttua peruskauraa, opintovapaani aikana on kuitenkin ollut henkilöstönmuutoksia, joten oma roolini kirkastunee pikku hiljaa. Samalla yritän sitkeästi jatkaa opintojani.

Sininen hetki ja kultainen leikkaus
Mutta siis salkun kehitykseen! Kesällä olisi ollut hurjasti ostohaluja, kun omistamani Stora Enso putosi reilusti osavuosikatsauksen jälkeen. Hillitsin kuitenkin itseni, sillä halusin pitää puskurissa rahaa. Tylsästi en tällä kvartaalilla ostanut enkä myynyt mitään. Osinkoja tuli kolmen kuukauden aikana vielä Cityconilta ja Fiskarsilta, summa jäi jonnekin 25 euron tietämille.


Aloitin työt, mutta ensimmäinen oikea palkka ei ole vielä tullut. Sain kuitenkin noin 500 euroa lomarahoja, ja  yllätyksenä tuli myös noin neljän sadan suuruinen palautus henkilökunnan rahastosta siltä ajalta, kun viime syksynä tein palkallista työharjoittelua. 


Markkinat ovat olleet varsin suosiolliset, ja salkkuni osakkeet ovatkin tämän kolmen kuukauden aikana nousseet noin 8,5%. Hyvä prosentti, kelpaisi jopa vuoden tuotoksi. Varsinkin elokuussa osakkeiden seuraaminen sai hymyn huulille. Osakkeisiin ei saisi rakastua, mutta nyt tunnen ihanan lämmintä paloa Marimekkoa kohtaan. Osakkeet ovat melkein kaksinkertaistuneet hankintahinnastaan, ostin ne noin vuosi sitten. Tuleva kvartaali tuskin on yhtä hyvä, joten pitänee valmistautua henkisesti vaatimattomampiin lukemiin.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu

Minusta olisi ihanaa olla taloudellisesti riippumaton! Olisin iloisesti ihan hunningolla, valvoisin öisin ja nukkuisin päivisin, opettelisin ranskan puhumisen jalon taidon ja hemmottelisin itseäni. Elämä olisi siis yhtä juhlaa. Pääsin nauttimaan pienen hetken luksusta lauantaina Kaapelitehtaalla Glorian muotinäytöksessä.

Taivaalta sataa kultaa!
Taloudellinen riippumattomuus on puhuttanut viime aikoina. Sekä raha, että aika liittyvät olennaisesti taloudelliseen riippumattomuuteen, pitää olla rutkasti rahaa, jolla ostetaan vapaa-aikaa. Olen palaamassa nyt syksyllä töihin kahden vuoden opintovapaan jälkeen. Opiskelu on ollut huomattavasti vapaampaa ajankäytön suhteen, kuin töissä käynti, joten opiskelua tulee varmasti ikävä. Tylsän
arjen ja töiden puristuksissa taloudellisesti riippumaton elämä alkaa varmasti houkutella. Voisiko minusta siis tulla taloudellisesti riippumaton?

Kultahilettä Glorian muotinäytöksessä


Millä summalla pääsisin taloudellisesti riippumattomaksi?


Taloudellinen riippumattomuus määritellään yleensä niin, että henkilö voi halutessaan vetäytyä pois palkkatöistä ja kattaa kulunsa hyödyntämällä sijoituksistaan tulevaa rahavirtaa. Rahavirta voi olla osinkoja, vuokratuloa, tai muuta passiivista tuloa. 

Taloudellisen riippumattomuuden summan voi laskea monella eri tapaa. Kuluni ovat noin 1500e/kk, 18000e/vuosi. Osinkoja verotetaan tämän hetkisellä lainsäädännöllä 25,5%. Jos eläisin osingoilla, täytyisi osinkojen ennen veroja olla vuodessa 18 000/0,745=24 161 euroa. 

Salkkuni voisi realistisen arvion mukaan tuottaa viiden prosentin verran joka vuosi. Osa tuotosta olisi osinkoa ja osa osakkeiden kurssinousua. Silloin pääoman tulisi olla 24161/0,05=483 220 euroa. 

Tarvitsisin siis noin puoli miljoonaa. 


Kuinka paljon pitäisi säästää kuukaudessa?


Palkkatyöstä säästävälle puoli miljoonaa on iso summa. Nordnetin säästölaskurilla kävin laskemassa, että koska salkkuni arvo on nykyisin noin 20 000 euroa, tällä alkupanoksella minulla menisi 5% tuotto oletuksella 20 vuotta säästää puoli miljoonaa. Säästösumman tulisi olla 1090 euroa kuukaudessa. 20 vuoteen säädin ajan, koska lakisääteiseen eläkeikään on minulla aikaa 25-30 vuotta. 

Palaan töihin ja bruttopalkkani tulee olemaan noin 2400-2500e/kk, nettopalkkani ollessa suunnilleen 1800-1900e/kk. Ilta- ja viikonloppulisät vaikuttavat hieman kuukausiansioihin, siksi summa vaihtelee kuukausittain. On sula mahdottomuus saada 1100e/kk säästöön näillä summilla ja kulurakenteella.  

Taloudellisesti riippumattomuutta tavoittelevat tuntuvat elävän hyvin kurinalaista elämää. Elämä ei siis ole juhlaa vaan luullakseni ihan tavallisen onnellista elämää. Tällä hetkellä, kun elän niin kutsuttuja ruuhkavuosia, helpotan mielelläni elämää rahan avulla. 

Minua toki auttaisi taloudellisesti riippumattomaksi se, että tällä hetkellä olen jo perustanut perheen, ja kulut saattavat hyvinkin olla suurimmillaan nyt, kun lapset ovat pieniä. 15 vuoden jälkeen elämäntilanne on erilainen, ja kuukausittaiset kulut painuvat pienemmiksi kun lapset muuttavat pois.

Ajan rattaat
Jos todella haluaisin taloudellisesti riippumatonta elämää, olisi minulla vielä pieni mahdollisuus sijoitusstrategiaa muuttamalla lähteä hakemaan suurempia tuottoja. Viime aikoina asuntosijoittaminen on ollut suosittua, ja esimerkiksi Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka Antikainen on saavuttanut tavoitteensa asuntosijoittamalla. Velkavipua hyödyntämällä voisin siis vielä paisuttaa omaisuuttani. Tiedostan kuitenkin riskit ja en ainakaan vielä lähde etsimään itselleni sijoitusasuntoja. 

tiistai 28. elokuuta 2018

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?


Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.


Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

torstai 16. elokuuta 2018

Voiko säästää jos kuluttaa?

No tietenkin voi! Ainakin näin perustelin itselleni museokortin hankintaa. Museokortti on kausikortti, joka perustuu paljous alennus -ideaan, eli yhden kortin hinnalla saa vapaan sisäänpääsyn vuodeksi noin 280 museoon.

Museokortti ja WeeGee talo
Rakastan Lontoon tapaa pitää monet museot ilmaisina, harmi vaan, että tapa ei ole levinnyt Suomeen. Eli vaikka ulkomailla käynkin museoissa, kotimaassa se on harvinaista herkkua. Pohdin siis pitkään museokortin hankintaa.

Avaruusalus...? Ei vaan Futuro-talo!
Otin ovelasti konmarittavan ystäväni koekaniiniksi. Koska ystäväni on tehnyt ison työn ja raivannut asunnostaan pois kaiken turhan, halusin muistaa häntä mieluummin aineettomalla lahjalla. Ystäväni kehui ylenpalttisesti lahjaa (olikohan mukana ollut myös reipas määrä kohteliaisuutta...?), joten tästä rohkaistuneena ostin kortin myös itselleni. Oma korttini on ostettu toukokuussa, joten sain sen alennuksella jonkin kampanjan avulla 59 eurolla normaalin 68 euron sijaan. Säästö se on pienikin säästö!

Onko kortilla ollut käyttöä? Historia kiinnostaa minua, ja koska olen kaikkiruokainen museoiden suhteen, niin olen nauttinut erilaisista näyttelyistä. Metsämuseo vai Barbie-näyttely? Koska pääsymaksu on maksettu, niin miksipäs ei molempia!


Marilyn nukkeja. Puvut eri elokuvista.

Kesä oli helteinen. Museot ovat täynnä arvokasta taidetta ja taide täytyy säilyttää sopivan viileässä ja kuivassa tilassa. Vaikka nautinkin helteestä, niin pääsy 21 asteen ihanaan, lempeään ilmastoituun tilaan teki välillä hyvää.  Museot olivat siis erittäin järkevä paikka viettää kesää.


Lapset ja museot - mahdoton yhdistelmä?


Meillä lapsetkin pitävät museoista, sillä näyttelyt on rakennettu lapsiystävällisiksi. Arvokkaat Gallen-Kallelat eivät kestä tahmaisten pienten sormien käsittelyä, mutta monessa paikassa on kosketusnäyttöjä, joita lapset rakastavat, tai näyttelyyn on rakennettu osioita, joissa näyttelyesineillä saa leikkiä tai niihin voi koskea. Lähes poikkeuksetta käymissämme museoissa lapsilla on ollut ilmainen pääsy.

Pääsymaksut on korkeita. Pääkaupunkiseudulla aikuinen maksaa yleensä 12 euroa lipustaan, se on minusta paljon. Tänä kesänä olen käynyt jo neljässä museossa, joten olen pian saanut museokortin hinnan katettua. Myös muut suomalaiset ovat innostuneet historiasta. Museoissa käynti onkin ollut viime vuosina  kasvava trendi, ja viime vuonna museokortteja myytiin 121 000 kappaletta.

(Kaksi ylempää kuvaa on otettu WeeGee-talossa, jossa on useampikin museo, mm. lelumuseo ja kellomuseo. Takapihalla on 60-luvun nerokas, mutta vähän vinksahtanut vapaa-ajan asunto, Futuro-talo. Kuva barbeista Kansallismuseon Barbie-näyttelystä.)

maanantai 13. elokuuta 2018

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

Toistaiseksi meidän lapset ovat vielä pieniä, eikä minulla ole aavistustakaan, tuleeko heistä Hannu Hanhia, Roope Ankkoja, vai kenties Karhukoplan jäseniä. Itse olen aloittanut säästämisen vähän liiankin myöhään, mutta ehkä saan kasvatuksella leivottua lapsistani miljonäärejä? Riittääkö miljönäärin kasvatukseen, että lapsella on Nokian saappaat, vai pitääkö olla myös Nokian osakkeita? Eli riittääkö perustarpeiden tyydyttäminen, vai pitääkö säästää lapsen puolesta?

Nokia, Tretorn, Nokia
Olen kokenut lasteni talouskasvatuksen hankalaksi. Raha on muuttunut käteisestä muovisiksi korteiksi, joten raha käsitteenä on entistäkin abstraktimpaa. Houkutuksia sen sijaan on entistä enemmän, lainarahaa saa helposti heti 18 täytettyään, ja mainontaa on enemmän, kuin koskaan. Ongelmana olen kokenut mm. korkoa korolle -ilmiön selittämisen. Lapsen aikajänne on lyhyt, ja ilmiö, joka alkaa tuottaa rahaa vasta vuosien päästä häviää 6-0 karkkipussille.

Apuja talouskasvatukseenkin löytyy. Nina Nordlund on kirjoittanut erinomaisen Lapset ja raha -kirjan, joka on opas vanhemmille lapsen talouskasvatuksesta. Laitoin kirjan kirjastosta varaukseen jo yli puoli vuotta sitten, ja viimein pääsin sitä lukemaan! Osa alla olevista ajatuksista löytyy myös kirjasta, osan olen kerännyt itse kokemuksen kautta.


Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

-Pikavipit on suoraan Saatanasta (tätä pitää ehkä muotoilla nätimmin, kun avaan asiaa lapsille...). Lainan ottamista muutenkin kannattaa välttää, jollei kyse ole sellaisesta lainasta, joka lisää varallisuutta (kuten asuntolaina).

-Korkoa korolle -ilmiö kannustaa pitkäjänteiseen säästämiseen, mutta toimii myös toisinpäin. Korkoa korolle ilmiön takia säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

-Rahalla on vaihtoehtoiskustannus, eli koska rahaa on rajallinen määrä, sitä ei riitä kaikkiin mielihaluihin.

-Pitää osata erottaa toisistaan halut ja tarpeet. Kaikkia halujaan ei voi koskaan tyydyttää.

-Asenne rahaan ja töissä käyntiin pitäisi olla myönteinen. Useimmat yhteiskunnan tarjoamat tuet on tarkoitettu väliaikaisiksi, joten raha pitää ansaita jollain tavoin itse.

-Raha itsessään ei ole hyvä eikä paha. Olen huomannut, että jopa koulutettujen ihmisten suhde rahaan ja rikkauteen saattaa olla vääristynyt, eli jännästi ajatellaan, että sijoituksien omistaminen on pahasta ja rikkaat ovat ansainneet rahansa köyhien selkänahasta.

-Perusteet sijoittamisesta. Lisäksi inflaatio, budjetointi, verotus.

-Haluaisin opetttaa myös kansantalouden perusteita siltä kannalta, että miten valtio toimii ja miten rahavirrat virtaavat valtion sisällä.

-Put your money where your mouth is. Eli kuluta, säästä, sijoita ja harrasta hyväntekeväisyyttä omien arvojesi mukaisesti.

-Rahasta pitää osata myös nauttia.

Käytännön toimia

Huomasin itsekin, että tuota opetettavaa materiaalia olisi paljon... toistaiseksi ollaan aloitettu häntäpäästä, eli tuosta "rahasta pitää osata nauttia". Nina Nordlundin kirjassa olikin hyviä vinkkejä siihen, miten raha-asioita voi opettaa impulsiivisille pikku ihmisille. 

-Viikkoraha. Tämä ei ole vielä käytössä meillä, eikä nopean kyselyni mukaan myöskään tuttavaperheillä. Viikkoraha kuitenkin opettaisi itsenäisiin päätöksiin rahan kanssa ja Nina Nordlundin kirjassa korostetaan vahvasti viikkorahan merkitystä.

-Rahasta ja töissä käynnistä puhuminen. On tärkeää, että rahasta ja töissä käynnistä puhutaan aikuisten kesken niin, että lapsetkin ovat kuulolla. Lapset voisi ottaa muutaman vuoden päästä mukaan myös pienten asioiden päätöksentekoon heille sopivalla tasolla.

-Vanhempien pitäisi puhua rahasta positiiviseen sävyyn. Tähän liittyy Taloussanomien artikkeli, jossa oli kerrottu, miten rikkaat kertovat lapsilleen rahasta.

-Korkoa korolle -ilmiön opettaminen. Meillä säästetään lapsille säännöllisesti, myöhemmin on tarkoitus avata säästämisen tematiikkaa, eli esimerkiksi juuri pörssin toimintaa ja korkoa korolle ilmiötä, lapsen omien säästöjen kautta.

-(Kerska)kuluttamisen kyseenalaistaminen. Säästäminen on huomattavasti helpompaa, jos kuluttaa vähemmän.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Hellettä ja asuntokuumetta

Olen kuin kissa, joka tarsii käpäliään, venyttelee makeasti ja kehrää yksikseen ikkunan edessä auringon valon tekemässä läikässä. Vaivun ihanan helteen ansiosta nirvanaan ja nautiskelen täysillä lämpimästä säästä. Helle sopii minulle ja käytän hyväkseni mahdollisuuden syödä jätskiä ja loikoilla rannalla.

Helteellä on ollut muitakin vaikutuksia. Olemme koko perheellä olleet kotona kesälomalla, ja nyt kun lapset kasvavat koko ajan suuremmiksi, meidän kolmiomme alkaa olla jo pieni viiden hengen perheelle. Olenkin selaillut koko kesän ajan rannalla loikoillessa kiivaasti Oikotien myytävänä olevia asuntoja. Viime päivinä on uutisoitu hiljentyneistä asuntomarkkinoista, joten ehkä nyt olisi oikea aika ostaa?

Asumme pääkaupunkiseudulla, joten asunnot ovat lähtökohtaisesti kalliita. Asuminen haukkaa nettotuloista leijonan osan. Kauemmas ei kuitenkaan kannata muuttaa, sillä työpaikat ovat täällä ja jos muutamme kauemmas, tarvitaan kaksi autoa. Neliöitä nykyisessä asunnossamme on suhteellisen paljon, mutta pohja on surkean huono. Asumme kolmiossa, keskellä asuntoa on järjettömän suuri eteinen, jota voi käyttää vain läpikulkuun. Enkä pysty mitenkään taikomaan tähän asuntoon esimerkiksi toista vessaa. Kun ostimme asuntoa, olimme myyneet omamme jo pari kuukautta sitten, ja jonnekin oli pakko muuttaa. Tämä asunto oli hankalassa tilanteessa se niin kutsuttu pienin paha.
Kulmia asumiseen

Asuminen ja onnellisuus

Olen palaamassa vanhaan työpaikkaani syksyllä, joten tuloni hyppäävät suuremmiksi. Opintoni ovat edelleen hieman kesken, joten joudun jakamaan aikani opintojen, työn ja perheen kesken. Oma työpaikkani on vakinainen, kuten myös miehen työpaikka, joten luullakseni saisimme helpostikin lisää lainaa. Koska tulot suurenevat, pitäisikö kasvattaa asuntolainaa ja muuttaa suurempaan asuntoon? Jos jatkamme asumista nykyisessä asunnossa, olemmeko kaikki kohta osallisia julmassa ihmiskokeessa? Ovatko ihmiset keskimääräistä onnellisempia, jos neliöitä on vähintään tietty määrä/asuja? Pienehkön asunnon jakaminen neljän muun ihmisen, sekä kasvavan tavaravuoren kanssa käy auttamatta mielenterveydelle. 


Hyvät ja huonot puolet nykyisessä asunnossa:

+ Kohtuullisen hyvä sijainti, julkisilla pääsee moneen suuntaan.
+ Mukavat ja hiljaiset naapurit.
+ Pieni lainasumma, lainaa enää vähän jäljellä, joten tällä tahdilla olisin muutaman vuoden päästä velaton. 
+ Kohtuullisen kokoiset asumiskustannukset, rahaa jää yli sekä sijoittamiseen ja kuluttamiseen.
+ Hyvä taloyhtiö, jossa remontteja tehdään ajallaan.
- Huono pohja, jota ei pysty muuntelemaan.
- Ei omaa rauhaa, koska tilaa on vähän.
- Putkiremontti tulee vastaan 5-10 vuoden säteellä (oma arvio), putkiremontti nostaa jälleen lainasummaa, jolloin velattomuus siirtyy jälleen kauemmaksi. 
- Nykyisessä asunnossa on remontin tarvetta, joten jos jatkamme asumista tässä, on pakko sekä asuinviihtyvyyden, että asunnon pintojen kulumisen takia panostaa nykyiseen asuntoon.

Hyvät ja huonot puolet muuttamisessa suurempaan asuntoon:

+ Lisää huoneita ja tilaa!
+ Toinen vessa!
+ Mahdollisuus muuttaa rivitaloon ja toteuttaa unelma omasta pihasta.
+ Pitkäaikainen asunto, jossa pystysimme asumaan halutessamme seuraavat 20 vuotta.
- Koska asuntojen hinnat ovat tällä seudulla korkeat, tämäkään asunto ei tulisi olemaan unelmien täyttymys, vaan jonkinlainen kompromissi, jossa puntaroitaisiin eri vaihtoehtoja rahan ja tilan suhteen.
- Monessa rivarissa on menty rakennusvaiheessa siitä, mistä aita on matalin. 70-luvun rivarit ovat sietämättömän kalliita, mutta silti tasakattoisia ja monessa on paljon parjattu valesokkeli. Molemmat ovat mahdollisia kosteusvaurion aiheuttajia. 
- Emme halua muuttaa tältä alueelta pois lasten harrastusten ja koulun/päiväkodin takia. Asuntokanta on tässä lähiössä rakennettu samaan aikaan, eli kaikissa taloissa on joko tulossa isot remontit, tai sitten niitä aletaan suunnittelemaan. En siis pääse välttämättä putkiremonttia pakoon, huonoimmassa tapauksessa joudumme maksamaan ja sietämään uudelleen myös julkisivuremontin, ikkunaremontin, parvekeremontin...  Remontit jyvitetään neliöiden mukaan, eli isommassa asunnossa joutuisimme maksamaan näistä remonteista enemmän, kuin pienemmässä asunnossa. Tällä seudulla putkiremontin kustannus on ollut kuulemani mukaan noin 1000e/neliö. Katsoin myös Oikotieltä asuntoa, jonka putkiremontti kulut olivat nousseet niinkin korkeaksi, kuin 1500e/neliö (!!!). 
- Velkasumma kasvaisi, joutuisin omien laskelmieni mukaan suurentamaan myös kuukausittaista lyhennykseen laitettavaa summaa, jotta pysyisin asettamassani 20 vuoden velan rajassa. Jos haluaa hyväkuntoisen asunnon, velkasumma nousee helposti yli kipurajan. 90 neliöinen kerrostalo asunto, johon on tehty putkiremontti, ja johon suunnitelmieni mukaan mahtuisimme, maksaa alueella noin 350 000 euroa. 
- Suurempi asunto, joten myös kaikki muut asumisen kulut kasvaisivat, näihin kuuluu mm. vakuutukset, sähkö, vastikkeet. 
- Muutosta on myös muita kustannuksia, eli varainsiirtovero (joka tulisi olemaan meidän tapauksessa 6500-7000 euroa, tämä siis asunnon vaihtajan kannalta ihan hukkaan heitettyä rahaa), ja muuttofirman lasku. Jos asunto on huonokuntoinen, myös remontoinnista tulee kuluja. 
- Sellaisen kompromissi asunnon löytäminen, johon sekä puoliso, että minä olisimme tyytyväisiä voi olla hankalaa.
- Suuri osa nettovarallisuudesta on sidottuna omaan asuntoon, jossa se ei tuota mitään.

Haaveeni saada lisää ihanaa tilaa näyttävät huonoilta. Miinuspuolia näyttäisi yllä olevan listauksen mukaan olevan paljon enemmän, kuin plussa puolia, melkein kaikki miinuspuolet liittyvät rahaan.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kesälukemista: Donitsitaloustiede

Kesälukemiseksi lainasin kirjastosta juuri suomeksi ilmestyneen kirjan Donitsitaloustiede. Mietin ensin, että onko tämä liian tuhtia kesälukemista, mutta nopeasti sivut kääntyi, kun aihe oli kiinnostava ja kirja hyvin kirjoitettu! 

Taloustiede viistää hyvin läheltä sijoittamista, talouden liikkeet liikuttelevat yritysten taseita ja talouden syklit vaikuttavat suoraan liikevaihtoon. Kysyntä ja tarjonta, talouskasvu ja inflaatio ovat taloustieteen peruskäsitteitä, samoja asioita joutuu myös sijoittaja miettimään. Taloustieteessä mietitään rahavirtoja ja niiden kulkua, sekä myös yhteisten rahojen jakamista. Tieteen ala kattaa monia eri näkökulmia, tässä kirjassa paneudutaan enemmän ympäristötaloustieteeseen, mutta käsitellään myös ihmiskunnan ja yksilöiden hyvinvointia käsitteleviä aiheita. 

Perinteisesti on taloustieteessä on ajateltu, että talouden kasvu on hyväksi ja megalomaaninen kasvu on vielä parempi. Onko kuitenkaan niin? Kate Raworthin kirjoitama kirja Donitsitaloustiede haastaa jatkuvan talouskasvun järkevyyden ja esittää vaihtoehtoisen tavan ajatella taloustieteestä.

Donitsitaloustiede

Painimme tällä hetkellä sellaisten ongelmien kanssa, joista ei ollut tietoakaan silloin, kun taloustieteen perusta on luotu. Ilmaston lämpeneminen, liikakansoitus ja puhtaan veden väheneminen ovat suuria ongelmia. Me kuormitamme planeetan voimavaroja enemmän, kuin se pystyy uudistumaan. Bruttokansantuote, jolla mitataan jonkun kansantalouden tai alueen tuottavuutta, on 1930-luvun kehittämisensä jälkeen ollut yksi tärkeimmistä mittareista, kun mitataan kasvua. Bruttokansantuote mittarina on kuitenkin monessa mielessä viallinen, se ei ota huomioon kotitaloustyötä, sillä ei voi mitata esim. onnellisuutta tai koulutustasoa. BKT ongelma on myös se, että se kertoo vain keskimääräisen tuottavuuden, kymmenellä prosentilla kansasta voi mennä todella upeasti ja 90 prosentin asiat voi olla erittäin huonosti.

Pelkkää kasvua tavoiteltaessa mennään kirjan mukaan harhaan, sillä samalla tuhotaan ympäristöä peruuttamattomasti. Kirjan mukaan BKT:n orjallinen tuijottaminen ohjaa meitä siihen, että kasvua haetaan hinnalla millä hyvänsä. Ollaan siis valmiita tuottamaan tuotteita ympäristöstä välittämättä, ja ajatellaan, että kasvu, ja sen mukana tuomat uudet puhtaat tuotantomenetelmät korjaavat myöhemmin vahingon. Kirjassa kysennalaistettiin myös varallisuuserot ihmisten välillä. Perinteisesti johtajien tulojen kasvu ja suuret palkat on selitetty yhteisellä hyvällä: johdon tulotason kasvun pitäisi valua palkankorotuksina myöhemmin myös alemmille tuloluokille. Kirjan mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunnan kannattaa pyrkiä mahdollisiman tasaiseen tulojakoon.

Taloustieteen donitsi kirjasta Donitsitaloustiede

Donitsitaloustieteen mukaan koko ihmiskunnan pitäisi mahtua donitsin muotoiselle alueelle. Kasvua ei pitäisi orjallisesti hakea, vaan sillä pitäisi olla sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Sosiaalinen perusta tarkoittaa sitä, että kaikilla pitäisi olla hyvän elämän edellytykset, mm. ruokaa, puhdasta vettä, mahdollisuudet koulutukseen verkostoihin ja työhön. Yllä olevasta kuviosta ilmenee, että näitä donitsin sisäpuolella olevia asioita on niukasti, joten ilman tasa-arvoista jakoa niitä ei riitä kaikille.

Ekologinen katto taas tarkoittaa sitä, että kasvua haetaan vain ympäristön asettaman katon sisäpuolelta. Varjellaan ympäristöä, eikä tehdä sille peruuttamatonta haittaa. Ihmisten sosiaaliset tarpeet ja ympäristön suojeleminen tulee siis olla ensisijaista, kasvun tulisi olla vasta toissijaista. Monella mittarilla olemme jo pitkällä "tuhon tiellä", esimerkiksi ilmaston muutos vaikuttaa jo joissain maapallon osissa nostamalla meren pintaa ja uhaten saarivaltioiden rannikkoseutuja.

Muutosehdotuksina kirjailija mainitsee esimerkiksi valtion sääntelyn ja verotuksen. Maapallo on kuitenkin kokonaisuus, joten kaikkien valtioiden pitäisi hyväksyä samat rajoitukset ja säännöt ympäristön suojelulle ja sosiaalisen hyvinvoinnin jakamiselle. Tämä vaikuttaa minun mielestäni tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä.

Miten tehdä kestävää bisnestä?

Vastuullisuudesta kiinnostunut sijoittaja tietenkin on kiinnostunut siitä, voiko donitsissa tehdä bisnestä huomioiden sekä ympäristön, että yksilöiden tarpeet. Ympäristöhaittojen sijaan yritysten tulisi siis tehdä oma osuutensa ympäristön suhteen ja ajatella yhteistä hyvää. Yritysten tulisi hallita ympäristöpäästöjään ja kiinnittää huomiota energian kulutukseen, sekä fosforin typen ja veden päästöihn.

Hyvinä, jo alkaneina  muutoksina, joita pitäisi vielä rohkaista, kirjailija näkee kiertotalouden ja jakamistalouden. Näillä molemmilla on ympäristöä säästävä vaikutus ja molemmilla voi myös tehdä bisnestä. Raaka-aineen pitää kiertää ja sen tuotteen eliniän pitää olla pidempi, tässä riittää työsarkaa monille yrityksille. Jakamistaloudesta mainitaan mm. avoimen lähdekoodin Linux. Omaa osaamista annetaan siis toisille ilman välitöntä palkkiota.

Ellen MacArthur Foundationin kuva kiertotaloudesta (Donitsitaloustiede)


Mitä ajattelin kirjasta? 

Ajatuksena jatkuvan talouskasvun kyseenalaistaminen ei ole uutta, asia on ollut esillä jo vuosikymmeniä. Donitsi-malli kasaa kuitenkin paljon uusia ajatuksia yhteen kaavioon, tässä on huomioitu sekä yksilön, että ympäristön tarpeet. Itse pidin kirjasta, se oli sujuvasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan esimerkkien avulla myös siitä, mitä tällä hetkellä on menossa eri puolilla maailmaa. Se antaa myös aihetta miettiä omia kulutustottumuksia (ja myös sijoittajana omia sijoitusvalintoja).

Kaikkia kirjan ajatuksia en ole valmis purematta nielemään, sillä kirjassa kritisoitiin mm. immateriaalioikeuksia (kirjailijan mielestä immateriaalioikeudet, kuten patentit ja tekjänoikeudet, pitäisi lakkauttaa), annettiin piiskaa tuhmalle rahoitusalalle ja ehdotettiin verottamisen painopistettä siirrettävän työnverotuksesta varallisuusveroon.

Tässä vielä linkki Helsingin Sanomien mielenkiintoiseen artikkeliin samasta kirjasta. Artikkelissa kerrotaan lisää mm. Suomen donitsista, eli siitä, miten Suomi kansakuntana täyttää donitsin vaatimukset. Artikkelin mukaan yksikään maa ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta Suomessa asiat ovat monella sektorilla hyvin.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Q2, pientä kasvua salkussa

Suomi on ihana paikka kesäisin, sauna, uiminen, jätski ja mansikat, nautin edelleen samoista kesäisistä tekemisistä, kuin lapsenakin. Kesä onkin kulunut lomaillen. Olen myös lukenut talous- ja sijoitusaiheisia kirjoja, mutta niistä tarinaa myöhemmin. Seuraan salkkuni tilannetta kvartaaleittan, tässä siis toisen kvartaalin päivitys.

Koivukuja

Myynnit ja ostot

Toukokuussa tein vähän alle 1000 euron lunastuksen OP-Ilmasto rahastosta. Tämä oli siis ihan silkkaa käyttö- ja huvittelurahaa kesää varten. Samalla sain vähennettyä tämän rahaston painotusta salkussani. Minun ei alunperin pitänyt tehdä ostoja ennen syksyä, mutta Nordnetissä oli pikkukauppoja koskeva tarjous, ja en pystynyt vastustamaan kahta pikku ostoa. Ostin siis vähän alle 200 eurolla kahta yritystä, Fiskarsia ja Tokmannia.

 
Yllä olevasta taulukosta näkyy rahaston myymisestä saamani raha on vielä tällä hetkellä plussana tilillä. Rahastojen arvo on kuitenkin noussut noin 700 euroa tässä kvartaalissa. Varsinaisesti uutta rahaa en ole salkkuun säästänyt, vaan säästöjen arvon muutokset ovat seurausta kurssien heittelystä. Ostot (Fiskars ja Tokmanni), on rahoitettu passiivisilla tuloilla, eli osingoilla ja S-pankin osuuksista tulleilla korkomaksuilla. Toisen kvartaalin aikana salkku siis kasvoi noin 1500 euroa ilman lisäpanostuksia.

Ja tältä salkussani näyttää tällä hetkellä ilman käteistä ja S-pankin osuusmaksuja:

 


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Osinkorakkautta

Rosoista rakkautta
Minun suhteeni osinkoihin on tummanpunainen, syvä rakkaussuhde. Osingot ovat minulle tärkeä osoitus siitä, että vaikka en näe rahojani, ne ovat edelleen jossain olemassa. Ihanat osingot ovat minulle rakkaudenosoituksena lähetettyjä lentosuukkoja niiltä yrityksiltä, joiden osakkeita omistan. Suomessa yritykset maksavat osinkonsa keväällä. Kaikki yritykset eivät osinkoja maksa, mutta suurin osa voittoa tuottavista yrityksistä niitä omistajilleen jakaa. 

Rakkaudessa on kuitenkin rosoja, sillä valtio verottaa osinkotuloa, eli jokaisesta osinkoeurosta 25,5% menee valtiolle. Toisin olisi, jos omistaisin yrityksiä jonkun kasvurahaston kautta. Monet osakkeenomistajat eivät osingoista välitä, sillä oikeastihan osingot ovat vain tulonsiirtoa taskusta toiseen, ja tätä tulonsiirtoa vielä verotetaan välissä. Osinkoja voidaan pitää myös huonona piirteenä, sillä nopeasti kasvava yritys käyttäisi toki osingot itse tuottaviin investointeihin. Muistakin osinkojen nurjista puolista kirjoitettiin mm. Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirjassa, jossa voi lukea hyvän kirjoituksen osinkojen huonoista puolista. Blogipostaus olikin hyvä kirjotus rahastosijoittamisen puolesta. Linkki löytyy tästä.

Omat tuloni osingoista ovat vielä piskuiset. Viime vuonna minulle maksettiin osinkoja 99e ja lisäksi vielä S-pankin osuusmaksua 10e. Yhteensä siis 109e ennen veroja. Tänä vuonna osinkoja tuli ja tulee runsaammin. Tähän mennessä osinkoja on tullut noin 310 euroa ennen veroja, ja S-pankin osuusmaksuja 52 euroa. Osingot eivät siis tällä hetkellä ole merkittävässä osassa omaa taloudenpitoa, niillä ei pysty elämään.

Miksi pidän osingoista? 

Osingot eivät ole ilmaista rahaa sijoittajalle, silti niissä on hyviä puolia. Omassa sijoitusstrategiassani osinkotuotto on ollut yksi luku, jota olen tarkkaillut. Salkussa onkin joitain korkeaa osinkotuottoa maksavia yrityksiä.

Minä ajattelen osinkoja myös eräänlaisena riskin vähentäjänä. Niinä vuosina, kuin kurssit nousee osinkoja pitäisi tulla runsaammin, eli saan takaisin osan osakkeisiin investoimastani rahasta. Koska sijoittaja saa vastinetta rahalleen kahta kautta, yrityksen osakkeen arvonnousuna ja osinkoina, on osingot siis olennainen osa sijoittajan saamaa tuottoa. Arvonnousu jää yrityksen sisälle, mutta koska osingot jaetaan osakkeen omistajille, pidän sitä myös eräänlaisena sijoittajan riskin vähenemisenä.Tässä piilee myös ansa, eli yritys, joka maksaa paljon osinkoja, ei välttämättä ole hyvä yritys, eli sen kasvu voi jäädä pieneksi.

Osingot toimivat ainakin itselläni myös motivaationa sijoittamiseen. Niitä on helppo seurata ja ne voivat olla yksi mittari, jolla voi seurata oman talouden kehittymistä. Kuinka paljon sain osinkoja viime vuonna ja kuinka paljon tänä vuonna? Ehkä ensi vuonna osinkoja tuleekin jo taas runsaammin? Osinkojen hyvä puoli on, että jos tulevaisuudessa saan kunnon säästö- ja sijoitusvaihteen päälle, osinkojen avulla pystyn rahoittamaan omia ja perheeni menoja ilman, että joudun tekemään kivuliaita päätöksiä siitä, mitä osakkeita pitäisi myydä (minulle kun on oikeasti kamalan vaikeaa myydä osakkeita).

PS-tili

Pitkäaikaissäästötili, eli PS-tili  on uudistumassa, mutta vielä ei tarkalleen tiedetä millä lailla. Tällä hetkellä työryhmän yhdessä mallissa luovutusvoitot olisivat verovapaita sijoitussäästötilin sisällä, mutta osinkojen ja muiden juoksevien tulojen verotus olisi järjestelmän ulkopuolella. Tuottoa verotettaisiin aina varoja nostettaessa, ja sijoitussäästötilistä syntyvät tappiot olisivat vähennyskelpoisia tilin lopettamisen yhteydessä.

Itse olisin kattavamman mallin kannalla, jossa osinkoja ei verotettaisi ennenkuin niitä nostaa pois tililtä. Mielestäni osinkojen verotus pitäisi saada samalle tasolle, omisti osakkeita sitten suoraan, tai rahaston kautta. Toki tämä tällä hetkellä mietinnässä oleva malli olisi mahdollisesti parannusta entiseen. Tarkkaan tästäkään ei pysty vielä mitään sanomaan, koska esimerkiksi pitkäaikaissäästötilin kuluja ei ole vielä tiedossa.



lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kirjaholistin taivas

Mikä on kirjaholistin taivas? No tietenkin kirjakauppa! Tai jos on säästäväinen kirjaholisti, niin kirjat voi lainata kirjastosta, ja pistää säästyneet rahat osakkeisiin. Kirjastoa käyttämällä säästää suuria summia. Harmi vaan, että sijoituskirjallisuus näyttää olevan muidenkin kaupungin kirjaston käyttäjien suosiossa ja varausjonot on pitkiä.

Yksi opiskelun parhaista puolista on ihan järkyttävän hyvä koulun kirjasto. Meidän piskuinen kirjasto siis hakkaa mennen tullen koko pääkaupunkiseudun laajan kirjastoverkon, kun puhutaan sijoituskirjoista. Kilometreittäin erinomaista kirjallisuutta, osa tietenkin kursseihin liittyviä oppikirjoja, mutta ilahduttavan paljon myös sijoittamiseen ja talouteen liittyviä kirjoja. Harvinaisuuksia ja perusteoksia, uutuuksia ja klassikoita, vaikka koulutuksesta koko ajan vähennetään rahaa, meidän koulun määrärahat ovat olleet kirjaston kohdalla todella avokätiset. (Kirjasto ottaa jopa hankinnoissaan toiveita vastaan. Helmetissä erään kirjan varauslista oli jo paisunut, ja edelläni olisi ollut peräti 58 varaajaa. Käännyin meidän kirjaston puoleen, ja toivoin tätä kirjaa valikoimiin. Sain toiveeni läpi ja kirjan parissa viikossa luettavaksi!)

Kirjoja ja evästä


Sijoituskirjojen paradoksi


Sijoituskirjojen paradoksi on, että säästämistä käsittelevien kirjojen ostaja maksaa kirjojen neuvoista kelpo hinnan. Yksi kutsuu sitä investoinniksi ja toinen tuhlaukseksi. Rahan säästämistä ja sijoittamista käsittelevien kirjojen pitäisi siis tuoda merkittävää ylituottoa neuvoillaan, jotta kirjan hinta saataisiin sijoittamalla takaisin. Monesti kirjat toki maksavatkin itsensä takaisin, sillä sijoituskirjoista oppii aina jotain ja kaltaiseni keltanokka sijoittaja saa helposti neuvoja ja tietoa vaikkapa eri sijoitusstrategioista.

Yllä olevien kirjojen hinnat (adlibriksen kautta) näyttivät olevan vasemmalta oikealle lueteltuna noin 22e, 34e ja 40e, eli yhteensä siis 96e. Vaihtoehtoisesti kirjaston kautta 0e. Kaksi olen jo lukenut, kolmas odottaa vuoroaan. Meidän koulun kirjasto on sijoituskirjoista kiinnostuneen kirjaholistin taivas. Ymmärrätte siis varmaan, että minulla ei ole mikään kiire valmistua. Pidän kynsin hampain kiinni opinto-oikeudestani ja roikotan kiusallanikin yhtä pakollista kurssia niin pitkään, että saan luettua suunnilleen kaikki haluamani kirjat. Minuahan ette potkaise pois ihanien kirjojen luota!

Haluun lukee tuon ja tuon ja tuon ja tuon ja tuon..

Rakastan kirjoja, mutta kirjat ovat kalliita, ja niiden säilytys vie tilaa. Jälleenmyyntiarvo on vähäinen (pois lukien harvinaisuudet). Olenkin tehnyt päätöksen, että ostan tästä lähin vain kirjoja, joita luen enemmän, kuin yhden kerran. Onneksi on olemassa kirjastot, sieltä pystyy napsimaan kirjallisuutta samalla kokeilevalla otteella, kuin irtokarkkeja karkkilaareista. Jos yksi kirja ei miellytä, voi tehdä uuden retken kirjaston ihmeelliseen tietomaailmaan, ja kassissa on jälleen kasa kirjoja täynnä tuoreita ajatuksia.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kun halvalla saa...

...niin täytyy ostaa! Selkärankani on sulaa voita, joka näköjään suli toukokuun auringossa. Oikeasti olin jo tehnyt raudan lujan päätöksen kasvattaa käteiskassaa ja jättää ostot jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Nordnetin 0,99 euron alle 200 euron kauppojen välityspalkkio sai minut kuitenkin ostoksille tällä viikolla. Keväällä on kuitenkin kertynyt pieni määrä osinkoja, joten päätin pistää ne uudelleen kiertoon. Loppujen lopuksi kävin vielä S-pankin tililtä noutamassa vähän bonuksia ja laitoin nekin eteenpäin. Tällä kertaa tein vain kaksi kauppaa, mielestäni "järkiostoksen" ja "hupiostoksen", saa nähdä, kuinka yritysten liiketoiminnalle käy ja kumpi on loppujen lopuksi parempi ostos!

Tokmannia lisää...


Tiistaina pörssi näytti kirkkaan punaiselta ja ostin Tokmannia. Tokmannia olen aikanaan ostanut osinkotuoton takia. Osinko on korkea ja ala on defensiivinen, ne olivat syyt myös tämän kertaiseen ostoon. Koska nyt (ehkä?) ollaan suhdannesyklin huipulla, koitan keskittyä yrityksiin, jotka ovat defensiivisiä ja joilla ei ole ylenmäärin velkaa.

Tokmanni on ollut salkkuni suurin putoaja. Sitä on lyöty kuin vierasta sikaa. Etenkin Kyösti Kakkonen, Tokmannin perustaja, on haukkunut viime vuonna yritystä, mm. konseptin pilaamisesta ja vääränlaisesta valikoimasta. Mitä tällaisesta firmasta pitäisi sitten ajatella? Kyseessä on joko hyvä mahdollisuus ostaa vastavirtaan epäsuosittua yhtiötä, tai katastrofi yhtiö, johon ei pitäisi koskea pitkällä tikullakaan.

Itse olen käynyt kolmessa Tokmannin myymälässä tänä vuonna, ja täytyy sanoa, että kaksi näistä kolmesta myymälästä tarvitsisi mielestäni uudistumista. Myymälät ovat täyteen ahdettuja ja sokkeloisia. Puolustuksena täytyy sanoa, että yrityksen mainonta on ollut onnistunutta, ja telkkarissa pyörineet Mr. Tokmanni -mainokset ovat hienoja.

Lukaisin vielä yrityksen sivuilta osavuosikatsauksen läpi, ennenkuin painoin ostonappia. Ensimmäinen kvartaali on tänä vuonna mennyt yrityksellä hienosti, liikevaihto kasvoi 10,9% viime vuoden ekaan kvartaaliin verrattuna. Yritys on lisännyt myymälöiden määrää ja suunnitelmissa on ilmeisesti myös uudistaa vanhempia myymälöitä. Yrityksen strategia laajentua nopeasti epäilytti minua aiemmin hieman, mutta taitaa toimia.

Ensimmäiset osakkeet olin ostanut hinnalla 9,07e/kpl, ja ne olivat reippaasti tappiolla. Tiistaina tekemäni osto siis alensi ostosteni keskihintaa, koska maksoin 6,93/kpl. Yritys sai uuden toimitusjohtajan tämän kuun alusta, Mika Rautiainen siirtyi Keskosta Tokmanniin. Tästä syystä osake tekikin pientä nousua perjantaina. Tämä oli siis se niin sanotusti järkevä ostos tällä viikolla (tosin aika näyttää, miten käy).

Iittalan Taika-muki

...ja uutena osakkeena Fiskars


Toinen ostoni oli Fiskars, jota ostin ihan huvin vuoksi. Fiskarsia olen jo aiemmin haikaillut salkkuun, se olisi salkun brändilisä. Fiskarsin kylkiäisenä tulee Iittala ja Arabia, sekä joitain muita, minulle tuntemattomampia brändejä. (Tosin Fiskarsin omistuksessa on myös Royal Doulton, Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucketin lempi astiaston valmistaja. Pelkästään tämä oli suuri plussa Fiskarsin oston puolesta!)

Fiskars on laskenut alkuvuodesta, syynä on ollut se, että myynnillisesti ensimmäinen kvartaali ei mennyt niin hyvin, kuin viime vuoden ensimmäinen kvartaali. Osake ei edelleenkään ole mielestäni erityisen edullinen. Silti uskon, että oransseja saksia, mukeja ja muuta käyttötavaraa ostetaan tulevaisuudessakin. Brändeistä minulle on tutuimpia, Fiskars, Iittala ja Arabia. Näiden suomalaisten yritysten tuotteet ovat mielestäni hyvin suunniteltuja ja kauniita käyttötuotteita, niitä on käytössä myös omassa kodissani. Mietin ja pohdin siis ostoa ja ostinpa kuitenkin viime minuuteilla perjantaina ennen pörssin sulkeutumista. Sen hetkinen hinta oli 19,58e/osake. Tämäkin osake on defensiivinen, ja suurin osa liikevaihdosta tulee ulkomailta, mikä on hyvä salkkuni hajautusta ajatellen.

Mitä järkeä on ostaa minimaallisen pieni siivu yritystä? Vaikka ostaminen on edullista, myyminen on kallista. Koska teen kauppaa vähän, maksan Nordnetissä tavallisesti aina kalliimman välityspalkkion. Mutta mutta... pienenkin siivun omistaminen antaa aihetta alkaa seuraamaan yritystä aktiivisemmin, lisäksi tämä oli minulle ns. kokeiluostos, jos haluan, voin aina myöhemmin ostaa lisää. (Minua ei harmita se, että salkussa on pientä silppua. Salkku on itsessäänkin niin pieni ja tuore, että sitä kerkeää siivota myöhemminkin.)

maanantai 21. toukokuuta 2018

Vastakkain kaksi sijoituskirjaa

Rahoitusta kahdella tavalla
Luen paljon, viime aikoina olen lukenut sijoituskirjoja. Nämä kaksi kirjaa luin samaan aikaan. Moderni rahoitus on perusteos rahoituksen maailmasta ja siinä esitellään modernin rahoitusteorian perusteita. Huonosti käyttäytyvät osakkeet sen sijaan on kirja, jossa kyseenalaistetaan joitain rahoituksen peruskäsityksiä. Molemmat ovat hyviä kirjoja.

Perusteorioita ja velkavipu


Moderni rahoitus (Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen) oli itse asiassa jonkin kurssin kurssikirjana,  mutta sen voi lukea myös sijoitus- ja talouskirjaksi. Siinä käydään läpi hyvin perusteita rahoituksen alalta, tutuksi tulee rahan aika-arvo, diskonttaus, investoinnit ym. Sijoittamista harrastavalle kirjassa käydään läpi myös käsitteitä markkinoiden tehokkuus, tuotto ja riski, portfolioteoria, sekä tilinpäätöksen hyödyntäminen. Käydään läpi myös joitain rahoituksen kaavoja, kuten HPR (Holding Period Return, jolla voi laskea sijoituksen kokonaistuottoa) ja CAPM-malli (Capital Asset Pricing Model, kuvaa riskin ja tuoton välistä suhdetta). Koska rahoitus liittyy tiukasti osakkeisiin ja muihin sijoitusinstrumentteihin, kirja on siis hyvä opus myös sijoittajalle.

Erinomainen peruskirja siis, mutta paras oivallus, jonka henkilökohtaisesti tästä kirjasta sain, oli se, miksi velalla sijoittaminen voi kannattaa. Oma suhteeni velalla sijoittamiseen on ollut tiukan kielteinen. Ylipäätään kartan omassa elämässäni velan ottoa kuin ruttoa, ainoa lainani on asuntolaina, luottokortti minulla on, mutta käytän sitä todella harvoin.

Olen sisäistänyt sen, että asuntosijoittamista ei kannata tehdä kokonaan omalla rahalla, jos aikoo päästä hyville tuotoille. Mutta osakesijoittaminen velkarahalla ei ollut auennut. Oikeastaan olin jo jonkin aikaa yrittänyt ymmärtää velalla sijoittamisen ideaa: velkarahastahan maksetaan aina korkoa ja muita kuluja, joten miten velalla sijoittaminen voi olla kannattavaa?

Velalla sijoittamista avattiin kirjassa eri laskuesimerkein. Velalla sijoittamisessa on enemmän riskiä, kuin omalla pääomalla sijoittamisessa. Jos kaikki ei menekään hyvin, on markkinalaskussa syvemmässä kuopassa, kuin ilman velkaa. Velalla sijoittamista täytyy siis harkita pitkään, ja tehdä mielellään muutama laskuharjoitus parilla eri tulevaisuuden skenaariolla. Tuottoprosenttien täytyy olla aina suurempia, kuin lainasta maksettavien korkoprosenttien, jotta velalla sijoittaminen kannattaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, velkavipu toimii ja tuottoa tulee enemmän, kuin pelkällä omalla pääomalla sijoitettaessä.

Toinen näkökulma rahoitukseen


Huonosti käyttäytyvät osakkeet (Benoit B. Mandelbrot & Richard L. Hudson) ampuu jalkaan muutamia modernin rahoitusteorian pääpointteja. Siinä lähdetään olettamuksesta, että markkinat ovat paljon riskisemmät ja volatiilimmat, kuin mitä moderni rahoitusteoria esittää. Sen mukaan markkinat eivät ole kovinkaan tehokkaat, eivätkä markkinaliikkeet noudata Gaussin käyrää (kuten rahoitusteoria olettaa), vaan käyrän ulkopuolelle jää merkittävä osa markkinaliikkeistä. Puhutaan paksusta hännästä, eli markkinaliikkeet ovatkin voimakkaampia, kuin mitä oletus on. Ihmiset eivät käyttäydy rationaalisesti markkinoilla, ja myös siksi markkinoita on vaikea ennustaa.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet esittelee kirjan alkupuolella myös samoja käsitteitä ja laskukaavoja, kuin Moderni rahoitus. Kaavoja esitellään myös siltä kannalta, kuka matemaatikko ne on kehittänyt ja missä ja miten kaavoihin liittyvät oivallukset tehtiin. Pidän hyvistä tarinoista ja sen takia näitä kirjoja olikin mukava lukea rinnakkain: yksi kirja kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi teoriaa ja kaavoja, toinen kirja antoi siihen lisäperspektiiviä.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet avasi myös sen ajatuksen, miten nuoria monet rahoituksen ajatukset ovat.  Ekonomisti Harry Markowitz kehitti portfolioteorian, ja sitä koskeva essee julkaistiin 1952. Eli kyse on koko pitkän taloushistorian suhteen lyhyestä ajanjaksosta.

Huonosti käyttäytyvissä osakkeet esittelee myös matemaatikko Benoit B. Mandelbrotin oman fraktaali- ja kaaosteorian. Fraktaali määritellään tässä säännönmukaisuutena tai kappaleena, jonka voi jakaa pienempiin ja pienempiin samanmuotoisiin osiin. Se pohjautuu luonnossa esiintyviin muotoihin. Yksi kirjan ajatuksista on, että volatiliteettia ja beetaa ei voi käyttää riskin määritykseen, sillä ne perustuvat siihen oletukseen, että hinnat noudattavat kellokäyrää (Gaussin käyrää). Koska CAPM-malli käyttää kaavassaan beetaa, myös CAPM-malli on rakennettu väärille perusteille. Kirja päättyy siihen lopputulemaan, että rahoitus ei ole eksakti tiede, ja rahoitus alana vaatisi vielä paljon tutkimista, jotta sitä ymmärrettäisiin paremmin.

Suosikkini näistä kirjoista oli...


...Moderni rahoitus. Tosin molemmat kirjat olivat hyviä ja lukemisen arvoisia. Moderni rahoitus avasi monia rahoitusteorian perusideoita, lisäksi siinä käsiteltiin myös esimerkkejä Suomen pörssimarkkinoista. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että monimutkaisetkin asiat saatiin selitettyä niin, että ajatus aukeni käytännössä. Kirjasta tekee mielestäni hyvän se, että siitä saa uusia oivalluksia, ja tästä kirjasta saamani oivallus oli tuo velkavivun käyttö.

Hyvä lukukokemus oli myös Huonosti käyttäytyvät osakkeet. Siinä pureuduttiin markkinariskiin ja sen ilmentymiin. Käytiin myös läpi matematiikan maailmaa ja sen mukana rahoituksen historiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Ajoittain kirjassa varoteltiin reippaasti riskeistä, joten kirjaa vaivasi eräänlainen tuomiopäivän kellojen kumina (mutta ilmeisesti virheet esim. beetassa eivät ole matemaattisesti niin suuria, jotta niillä minulle sijoittajana olisi suurta merkitystä). Kirja antaa kuitenkin ajattelun aihetta. Kovin kevyttä kesälukemistoa nämä kirjat eivät, ole, mutta kumpaakin voin suositella!