Vastakkain kaksi sijoituskirjaa

Rahoitusta kahdella tavalla

Luen paljon, viime aikoina olen lukenut sijoituskirjoja. Nämä kaksi kirjaa luin samaan aikaan. Moderni rahoitus on perusteos rahoituksen maailmasta ja siinä esitellään modernin rahoitusteorian perusteita. Huonosti käyttäytyvät osakkeet sen sijaan on kirja, jossa kyseenalaistetaan joitain rahoituksen peruskäsityksiä. Molemmat ovat hyviä kirjoja.

Perusteorioita ja velkavipu

Moderni rahoitus (Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen) oli itse asiassa jonkin kurssin kurssikirjana,  mutta sen voi lukea myös sijoitus- ja talouskirjaksi. Siinä käydään läpi hyvin perusteita rahoituksen alalta, tutuksi tulee rahan aika-arvo, diskonttaus, investoinnit ym. Sijoittamista harrastavalle kirjassa käydään läpi myös käsitteitä markkinoiden tehokkuus, tuotto ja riski, portfolioteoria, sekä tilinpäätöksen hyödyntäminen. Käydään läpi myös joitain rahoituksen kaavoja, kuten HPR (Holding Period Return, jolla voi laskea sijoituksen kokonaistuottoa) ja CAPM-malli (Capital Asset Pricing Model, kuvaa riskin ja tuoton välistä suhdetta). Koska rahoitus liittyy tiukasti osakkeisiin ja muihin sijoitusinstrumentteihin, kirja on siis hyvä opus myös sijoittajalle.

Erinomainen peruskirja siis, mutta paras oivallus, jonka henkilökohtaisesti tästä kirjasta sain, oli se, miksi velalla sijoittaminen voi kannattaa. Oma suhteeni velalla sijoittamiseen on ollut tiukan kielteinen. Ylipäätään kartan omassa elämässäni velan ottoa kuin ruttoa, ainoa lainani on asuntolaina, luottokortti minulla on, mutta käytän sitä todella harvoin.

Olen sisäistänyt sen, että asuntosijoittamista ei kannata tehdä kokonaan omalla rahalla, jos aikoo päästä hyville tuotoille. Mutta osakesijoittaminen velkarahalla ei ollut auennut. Oikeastaan olin jo jonkin aikaa yrittänyt ymmärtää velalla sijoittamisen ideaa: velkarahastahan maksetaan aina korkoa ja muita kuluja, joten miten velalla sijoittaminen voi olla kannattavaa?

Velalla sijoittamista avattiin kirjassa eri laskuesimerkein. Velalla sijoittamisessa on enemmän riskiä, kuin omalla pääomalla sijoittamisessa. Jos kaikki ei menekään hyvin, on markkinalaskussa syvemmässä kuopassa, kuin ilman velkaa. Velalla sijoittamista täytyy siis harkita pitkään, ja tehdä mielellään muutama laskuharjoitus parilla eri tulevaisuuden skenaariolla. Tuottoprosenttien täytyy olla aina suurempia, kuin lainasta maksettavien korkoprosenttien, jotta velalla sijoittaminen kannattaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, velkavipu toimii ja tuottoa tulee enemmän, kuin pelkällä omalla pääomalla sijoitettaessä.

Toinen näkökulma rahoitukseen

Huonosti käyttäytyvät osakkeet (Benoit B. Mandelbrot & Richard L. Hudson) ampuu jalkaan muutamia modernin rahoitusteorian pääpointteja. Siinä lähdetään olettamuksesta, että markkinat ovat paljon riskisemmät ja volatiilimmat, kuin mitä moderni rahoitusteoria esittää. Sen mukaan markkinat eivät ole kovinkaan tehokkaat, eivätkä markkinaliikkeet noudata Gaussin käyrää (kuten rahoitusteoria olettaa), vaan käyrän ulkopuolelle jää merkittävä osa markkinaliikkeistä. Puhutaan paksusta hännästä, eli markkinaliikkeet ovatkin voimakkaampia, kuin mitä oletus on. Ihmiset eivät käyttäydy rationaalisesti markkinoilla, ja myös siksi markkinoita on vaikea ennustaa.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet esittelee kirjan alkupuolella myös samoja käsitteitä ja laskukaavoja, kuin Moderni rahoitus. Kaavoja esitellään myös siltä kannalta, kuka matemaatikko ne on kehittänyt ja missä ja miten kaavoihin liittyvät oivallukset tehtiin. Pidän hyvistä tarinoista ja sen takia näitä kirjoja olikin mukava lukea rinnakkain: yksi kirja kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi teoriaa ja kaavoja, toinen kirja antoi siihen lisäperspektiiviä.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet avasi myös sen ajatuksen, miten nuoria monet rahoituksen ajatukset ovat.  Ekonomisti Harry Markowitz kehitti portfolioteorian, ja sitä koskeva essee julkaistiin 1952. Eli kyse on koko pitkän taloushistorian suhteen lyhyestä ajanjaksosta.

Huonosti käyttäytyvissä osakkeet esittelee myös matemaatikko Benoit B. Mandelbrotin oman fraktaali- ja kaaosteorian. Fraktaali määritellään tässä säännönmukaisuutena tai kappaleena, jonka voi jakaa pienempiin ja pienempiin samanmuotoisiin osiin. Se pohjautuu luonnossa esiintyviin muotoihin. Yksi kirjan ajatuksista on, että volatiliteettia ja beetaa ei voi käyttää riskin määritykseen, sillä ne perustuvat siihen oletukseen, että hinnat noudattavat kellokäyrää (Gaussin käyrää). Koska CAPM-malli käyttää kaavassaan beetaa, myös CAPM-malli on rakennettu väärille perusteille. Kirja päättyy siihen lopputulemaan, että rahoitus ei ole eksakti tiede, ja rahoitus alana vaatisi vielä paljon tutkimista, jotta sitä ymmärrettäisiin paremmin.

Suosikkini näistä kirjoista oli...

...Moderni rahoitus. Tosin molemmat kirjat olivat hyviä ja lukemisen arvoisia. Moderni rahoitus avasi monia rahoitusteorian perusideoita, lisäksi siinä käsiteltiin myös esimerkkejä Suomen pörssimarkkinoista. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että monimutkaisetkin asiat saatiin selitettyä niin, että ajatus aukeni käytännössä. Kirjasta tekee mielestäni hyvän se, että siitä saa uusia oivalluksia, ja tästä kirjasta saamani oivallus oli tuo velkavivun käyttö.

Hyvä lukukokemus oli myös Huonosti käyttäytyvät osakkeet. Siinä pureuduttiin markkinariskiin ja sen ilmentymiin. Käytiin myös läpi matematiikan maailmaa ja sen mukana rahoituksen historiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Ajoittain kirjassa varoteltiin reippaasti riskeistä, joten kirjaa vaivasi eräänlainen tuomiopäivän kellojen kumina (mutta ilmeisesti virheet esim. beetassa eivät ole matemaattisesti niin suuria, jotta niillä minulle sijoittajana olisi suurta merkitystä). Kirja antaa kuitenkin ajattelun aihetta. Kovin kevyttä kesälukemistoa nämä kirjat eivät, ole, mutta kumpaakin voin suositella!