"Osakkeet on keinottelua"

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi puhua Suomessa enemmän. Silti täytyy nolosti tunnustaa, että vaikka blogin sisällä jaan varsin avoimesti ajatuksiani sijoittamisesta, harva tietää reaalimaailmassa, että illan pimetessä ja lasten mentyä nukkumaan avaan keittiön ruokapöydälle läppärin, ja syvennyn pörssikurssien kiehtovaan maailmaan. 

Sijoitusharrastuksestani tietää oikeastaan vain kourallinen ihmisiä. Vaikka en itse koe luontevaksi sijoittamisesta puhumista, niin iloitsen siitä, että monet muut haluavat kumota sijoittamiseen liittyviä vääriä käsityksiä. Sijoittamiseen kun liittyy edelleen harmillisen paljon myyttejä. 

Uskonto, politiikka, seksi ja raha...

...näitä neljää small talkin perusteissa pyydetään vättämään. Ne nostattavat suuria tunteita ja jollei tiedä etukäteen, mille puolelle keskustelukumppani kallistuu esimerkiksi uskonnon suhteen, voi olla palkitsevampaa keskustella säästä, kuin eutanasiasta tai niinkin viattomasta aiheesta, kun Suvi-virren laulamisesta kevätjuhlassa. Eutanasiassa (kyllä, kannatan!) ja jopa Suvi-virren laulamisessa (minulle on ihan sama, mitä siellä kevätjuhlissa lauletaan) on kyse voimakkaan arvolatauksen kysymyksistä. Korkeita laineita nostattaa myös raha ja sijoittaminen.  

Olen pitänyt blogia noin kahden ja puolen vuoden ajan, ja huomannut, että rahaan ja sijoittamiseen liittyy paljon jänniä (ja äärimmäisen vääriä!) uskomuksia. Sjoittaminen on elitististä, se on keinottelua ja jos joku ahkera omalla työllään rahansa ansainnut työmyyrä on saanutkin vahingossa jotain säästöön, pankkihan se lopulta vie kaikki sijoittajan rahat. 

Mielenkiintoista on, että kokemuksieni mukaan koulutus ei korreloi millään tavalla rahaan liitettyjen uskomusten kanssa, vaan myös korkeasti koulutetuilla on vinksahtaneita käsityksiä sijoittamisesta. Myöskään liiketalouden osaaminen (esimerkiksi liiketalouden AMK-tutkinnon suorittaminen) ei suoraan kerro järkevästä suhtautumisesta rahaan, joten lienee totta, että rahaan liittyvät uskomukset opitaan ainakin osittain lapsuuden kodissa.

Riippuu toki kahvitteluseurasta, mutta olen ollut useasti seurassa, jossa matkustelu on sosiaalisesti hyväksytympää, kuin sijoittaminen. Matkustelusta saa sentään kokemuksia, sijoittaminen liitetään ajatuksen tasolla pahemman luokan kituuttamiseen ja pennin venytykseen. Eikö kukaan ole kertonut näille poloisille, että kakun voi sekä syödä että säästää?

Säästäminen onkin yleensä ihan ok, jos sen tekee tilille, mutta sijoittamista voi jo pitää vähän arveluttavana toimintana. Johan sen Raamattukin kertoo, että "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Säästämisestä ja sijoittamisesta on ollut mielestäni vaikea aloittaa neutraalia keskustelua, kun alkuasetelma on tämä. 

"Osakkeet on keinottelua"

Juttelin kesällä erään maailmankansalaisen kanssa, jolla oli Suomen kansalaisuus, mutta työkokemusta paljon enemmän muista maista, kuin Suomesta. Työura oli jo melkein puolessa välissä. Suuresta palkasta huolimatta eläkekertymä on jäänyt pieneksi, sillä rahat on menneet elämyksiin ja kokemuksiin. Kokemuksia olikin karttunut, mutta varallisuutta ei ainakaan vielä. Sillä hetkellä, kun näin ystävääni, hulppea työpaikka yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista oli muuttunut koronan takia työttömyydeksi. 

Vaikka Suomen eläkejärjestelmä ei ole täydellinen, on siinä hyvät puolensa. Se ei edellytä työntekijöiltä mitään aktiivisia toimia, vaan kaikki saavat jossain vaiheessa eläkkeen, oli se sitten pieni tai suuri. Vaikka yksilö ei itse tekisi mitään eläkkeen eteen, meidän järjestelmämme säästää automaattisesti. Vanhuudenturvaksi on odottamassa jonkinlainen summa kuukausittain  aina kuolemaan saakka. 

Jännällä tavalla me suomalaiset olemmekin salavarakkaita. Varallisuus on odottamassa meitä tulevaisuudessa eläkkeen muodossa, jos elämä sinne asti kantaa. Suomalaisillakin työeläkkeen taso jää monella (myös minulla) pieneksi, joten omaa vaivannäköä tarvitaan, jos haluaa säilyttää saman tason eläkkeellä, kun töissä. Monissa pallon kolkissa eläkejärjestelmä on erilainen. On maita, joissa eläkettä ei kerry automaattisesti ollenkaan, vaan koko eläkesumma täytyisi osata kerätä itse työuran aikana.  

Koska keskustelukumppanini kertoi itse huolensa eläkekertymästään, ohjasin keskustelun sijoittamiseen vähän niinkuin lääkkeenä vaivaan. Sain kuulla että osakkeet ja pörssit on pahimman laatuista keinottelua. Kuulemma osakesijoittajat yrittää vain rikastua nopeasti, ja harva siihen pystyy, vaan monen rahat häviää kuin tuhka tuuleen.  

Mitäpä tähän voi sanoa? Kyllä osakkeilla voi keinotella, monesti pörssikursseissa on ilmaa ja omaisuuksia on sekä luotu, että tuhottu Wall Streetillä. Eli oikeassa hän siis oli! Toisaalta toisenlaisiakin tarinoita on, näissä tarinoissa sijoitetaan tappavan tylsästi ja saadaan se pörssin oletettu keskimääräinen tuotto, joka lienee noin 7-8% vuodessa. Tämä jälkimmäinen on se, mihin itse pyrin. Mielestäni ystäväni tokaisu keinottelusta oli siis puutteellinen. En missään vaiheessa kertonut, että itselläni on osakkeita, mutta kehoitin ystävällisesti häntä opiskelemaan paremmin osakesijoittamisen perusteita. 

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että ystävääni oli onneksi tutustunut vähän jo asuntosijoittamiseen, ja haaveili asuntomogulin urasta. On siis ihan mahdollista, että kun uusi työpaikka löytyy, velkavivun avulla hankitut asunnot antavat turvaa tulevaisuudessa.  

Miksi säästämisestä keskustelu on niin vaikeaa?  

Rahaan liittyy paljon tabuja, ja siksipä myös säästäminen ja sijoittaminen ovat niin hankalia puheenaiheita. Keskustelu kääntyy helposti paasaamiseksi, yleensä vielä niin, että ylhäältä katsotaan alemmas. "Kaikki voivat säästää vaikka vähän", on hyvä neuvo, mutta kieltämättä pikkiriikkisen ylimielinen. Yksi valitettava tosiseikka on, että kaikkia raha ja säästäminen ei vain kiinnosta, ei ainakaan ennenkuin rahan puute lyö päälle. Näin on monelle käynyt koronakriisin myötä. 

Vaikka edistystä on tapahtunut, silti toivoisin, että sijoittamisen ja säästämisen ilosanoma leviäisi vielä laajemmalle. Typerät uskomukset sijoittamisesta tekevät hallaa vaurastumiselle. Yksi keino lisätä säästämistä ja sijoittamista olisi vanha kunnon koulutus.  

Talousopetusta kouluihin ajava kansalaisaloite oli täyttä asiaa, ja kävin itsekin sähköisesti allekirjoittamassa sen. Valitettavasti meitä ei silloin ollut vielä tarpeeksi, vaan kansalaisaloite jäi tällä kertaa vielä vaille tarpeellista allekirjoittajien määrää.   

 

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?

Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.

Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

Toistaiseksi meidän lapset ovat vielä pieniä, eikä minulla ole aavistustakaan, tuleeko heistä Hannu Hanhia, Roope Ankkoja, vai kenties Karhukoplan jäseniä. Itse olen aloittanut säästämisen vähän liiankin myöhään, mutta ehkä saan kasvatuksella leivottua lapsistani miljonäärejä? Riittääkö miljönäärin kasvatukseen, että lapsella on Nokian saappaat, vai pitääkö olla myös Nokian osakkeita? Eli riittääkö perustarpeiden tyydyttäminen, vai pitääkö säästää lapsen puolesta?

Nokia, Tretorn, Nokia

Olen kokenut lasteni talouskasvatuksen hankalaksi. Raha on muuttunut käteisestä muovisiksi korteiksi, joten raha käsitteenä on entistäkin abstraktimpaa. Houkutuksia sen sijaan on entistä enemmän, lainarahaa saa helposti heti 18 täytettyään, ja mainontaa on enemmän, kuin koskaan. Ongelmana olen kokenut mm. korkoa korolle -ilmiön selittämisen. Lapsen aikajänne on lyhyt, ja ilmiö, joka alkaa tuottaa rahaa vasta vuosien päästä häviää 6-0 karkkipussille.

Apuja talouskasvatukseenkin löytyy. Nina Nordlund on kirjoittanut erinomaisen Lapset ja raha -kirjan, joka on opas vanhemmille lapsen talouskasvatuksesta. Laitoin kirjan kirjastosta varaukseen jo yli puoli vuotta sitten, ja viimein pääsin sitä lukemaan! Osa alla olevista ajatuksista löytyy myös kirjasta, osan olen kerännyt itse kokemuksen kautta.

Mitä haluaisin lasteni oppivan rahasta?

-Pikavipit on suoraan Saatanasta (tätä pitää ehkä muotoilla nätimmin, kun avaan asiaa lapsille...). Lainan ottamista muutenkin kannattaa välttää, jollei kyse ole sellaisesta lainasta, joka lisää varallisuutta (kuten asuntolaina).

-Korkoa korolle -ilmiö kannustaa pitkäjänteiseen säästämiseen, mutta toimii myös toisinpäin. Korkoa korolle ilmiön takia säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

-Rahalla on vaihtoehtoiskustannus, eli koska rahaa on rajallinen määrä, sitä ei riitä kaikkiin mielihaluihin.

-Pitää osata erottaa toisistaan halut ja tarpeet. Kaikkia halujaan ei voi koskaan tyydyttää.

-Asenne rahaan ja töissä käyntiin pitäisi olla myönteinen. Useimmat yhteiskunnan tarjoamat tuet on tarkoitettu väliaikaisiksi, joten raha pitää ansaita jollain tavoin itse.

-Raha itsessään ei ole hyvä eikä paha. Olen huomannut, että jopa koulutettujen ihmisten suhde rahaan ja rikkauteen saattaa olla vääristynyt, eli jännästi ajatellaan, että sijoituksien omistaminen on pahasta ja rikkaat ovat ansainneet rahansa köyhien selkänahasta.

-Perusteet sijoittamisesta. Lisäksi inflaatio, budjetointi, verotus.

-Haluaisin opetttaa myös kansantalouden perusteita siltä kannalta, että miten valtio toimii ja miten rahavirrat virtaavat valtion sisällä.

-Put your money where your mouth is. Eli kuluta, säästä, sijoita ja harrasta hyväntekeväisyyttä omien arvojesi mukaisesti.

-Rahasta pitää osata myös nauttia.

Käytännön toimia

Huomasin itsekin, että tuota opetettavaa materiaalia olisi paljon... toistaiseksi ollaan aloitettu häntäpäästä, eli tuosta "rahasta pitää osata nauttia". Nina Nordlundin kirjassa olikin hyviä vinkkejä siihen, miten raha-asioita voi opettaa impulsiivisille pikku ihmisille. 

-Viikkoraha. Tämä ei ole vielä käytössä meillä, eikä nopean kyselyni mukaan myöskään tuttavaperheillä. Viikkoraha kuitenkin opettaisi itsenäisiin päätöksiin rahan kanssa ja Nina Nordlundin kirjassa korostetaan vahvasti viikkorahan merkitystä.

-Rahasta ja töissä käynnistä puhuminen. On tärkeää, että rahasta ja töissä käynnistä puhutaan aikuisten kesken niin, että lapsetkin ovat kuulolla. Lapset voisi ottaa muutaman vuoden päästä mukaan myös pienten asioiden päätöksentekoon heille sopivalla tasolla.

-Vanhempien pitäisi puhua rahasta positiiviseen sävyyn. Tähän liittyy Taloussanomien artikkeli, jossa oli kerrottu, miten rikkaat kertovat lapsilleen rahasta.

-Korkoa korolle -ilmiön opettaminen. Meillä säästetään lapsille säännöllisesti, myöhemmin on tarkoitus avata säästämisen tematiikkaa, eli esimerkiksi juuri pörssin toimintaa ja korkoa korolle ilmiötä, lapsen omien säästöjen kautta.

-(Kerska)kuluttamisen kyseenalaistaminen. Säästäminen on huomattavasti helpompaa, jos kuluttaa vähemmän.