Pärjäisitkö tulevalla eläkkeelläsi?

Oma työurani on suunnilleen puolessa välissä ja olen alkanut miettimään eläkettäni. Olen seurannut eläkekertymää satunnaisesti ja suuria summia ei ole vielä kertynyt, koska palkkakin on ollut joko suomalaista keskitasoa tai sen alle. 

Suomen eläkejärjestelmä on jälleen kerran viime vuonna valittu yhdeksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmistä. Ykköspaikan oli ansainnut Hollanti, ja lisäksi meitä edellä oli mm. Tanska ja Australia. Artikkeli pomppasi esille, kun surffailin netissä miettien eläkeasioita ja ihmettelin eläkejärjestelmämme ammottavia isoja ongelmia. 

Sillä ongelmia eläkejärjestelmässä kyllä on. Suurin syy ongelmiin on syntyvyyden pieneneminen ja eliniän piteneminen. Yhä suuremman joukon eläkkeitä maksamassa on alati pienenevä joukko työikäisiä. Sama ongelma vaivaa suurinta osaa länsimaista, joten Suomi ei ole yksin.

Viime syksynä alkoi uuden eläkeuudistuksen valmistelu. Eläke asioista keskusteltiinkin viime syksynä kiivaasti mm. Helsingin yleisonosastolla. Aiheet sivusivat nykyisen eläkejärjestelmämme ongelmia ja eläkkeen riittävyyttä nuoremmille sukupolville. 

Mutta mitä Suomen eläkejärjestelmästä tulisi vähimmillään tietää?

Kuusi faktaa Suomen eläkejärjestelmästä

1. Eläkkeen kertyminen

Vanhuuseläkettä kertyy 1,5% palkasta. Eli jos vuosipalkka on 40 000 euroa, tulevaa kuukausittaista eläkettä kertyy yhden vuoden aikana 50 euroa. Summa on lasketttu kaavalla 40 000 x 1,5%/12=50.  Eläkkeen kertyminen alkaa 17-vuotiaana ja päättyy ylimpään eläkeikään asti. Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös esimerkiksi suoritetuista tutkinnoista ja joistain sosiaalietuuksista. 

Eläkkeen kertyminen on tämän hetkisten sääntöjen mukaan yksinkertaista. Jokainen voi itse vaikuttaa eläkkeen määrään palkan määrällä ja työvuosilla. Vielä yksinkertaisemmin sanottuna, mitä suuremmalla palkalla ja mitä pidempään viivyt työelämässä, sitä suurempi eläke sinua odottaa. 

Suomessa ei ole eläkekattoa, eli työeläkekertymää ei leikata ja suuri palkka kerryttää eläkettä varsin tehokkaasti. Eläkekatosta on kuitenkin meillä keskusteltu, sillä se on joissain Euroopan maissa jo käytössä. Toki Suomen progressiivinen verotus leikkaa sekä korkeita palkkoja, että eläkkeitä, joten valtio kerää myös eläkkeistä omansa. Suomessa on käytössä myös raippaverona tunnettu eläketulon lisävero, jota maksavat yli 47 000 euroa vuodessa eläkettä saavat.  

Jos työvuosia ei kartu tarpeeksi, takuueläke on etuisuus, jota maksetaan pienimpänä mahdollisena eläkkeenä tietyin ehdoin. Takuueläkkeen määrä on tänä vuonna 976,59 euroa, ja sen maksajana on Kela. Lisäksi monelle takuueläkkeen saajalle maksetaan kansaneläkettä ja muita tukia, esimerkiksi asuntolisää.

2. Miten Suomen eläkejärjestelmä on rakennettu?

Järjestelmä on polkaistu käyntiin tyhjästä 60-luvulla, sitä ennen eläkemaksuja ei maksettu, eikä Suomessa ollut nykyisen kaltaista eläkejärjestelmää. Täydellinenhän eläkejärjestelmämme ei ole, mutta toisaalta se on hyvin nerokas, sillä näin saatiin elanto turvattua esimerkiksi sodassa ja rintamalla taistelleille. Ensimmäiset eläkeläiset eivät siis ole maksaneet eläkkeestään mitään, vaan työssä käyvät ovat hoitaneet eläkemaksujen avulla eläkkeen kertymisen. 

Hyvää eläkejärjestelmässämme on myös sen passiivisuus. Työntekijän ei tarvitse välttämättä tehdä mitään kerryttääkseen eläkettä, sillä työnantaja perii työeläkemaksut palkasta automaattisesti. Joissain maissa eläkemaksuja ei peritä ollenkaan, tai niitä peritään niin vähän, että työntekijän tulee itse kerätä säästämällä eläkerahat. 

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Neljäsosa eläkevakuutusmaksuina maksetuista euroista rahastoidaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten eläkeläisiä varten. Loput kolme neljäsosaa eläkevakuutusmaksuista menee suoraan nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin. Kukaan meistä ei siis kerää omaa eläkettään, vaan tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat maksaneet aiempien sukupolvien eläkkeet samalla tavalla, kun me tällä hetkellä työssä olevat maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. 

Eläkejärjestelmää ajatellen on siis hyödyllistä, jos työssäolijoita on mahdollisimman paljon suhteessa eläkeläisiin. Ongelmat ovat syntyneet pikku hiljaa, kun nuoremmat ikäluokat ovat pienentyneet, ja suuntaus näyttää olevan vielä huonompi, eli Suomessa syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Alla näkyy Suomen väestöpyramidi vuonna 2022 ja ennuste vuoteen 2070. Ennusteen mukaan eläkeläisten määrä kasvaa edelleen samalla, kun syntyvyys pienenee. 

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Sodan jälkeiset ikäluokat, eli 1945-1950 syntyneet olivat pitkään Suomessa suurimpia ikäluokkia, ja nämä ikäluokat ovat jo useita vuosia sitten siirtyneet eläkkeelle. Vasta viime vuonna suurimman ikäluokan valtikka siirtyi nuoremmille, tällä hetkellä Suomessa on eniten 1983 syntyneitä. Tässä ikäryhmässä näkyy maahanmuutto, osa nykyisistä nelikymppisistä on syntynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja maahanmuutolla kannatellaan jo nyt osittain nykyistä työelämää. 

Työeläkemaksua kerätään palkasta, tänä vuonna alle 53-vuotias tai yli 62-vuotias työntekijä maksaa tätä veroluonteista maksua 7,34% palkastaan, 53-62-vuotiaat sen sijaan maksavat 8,65% palkasta. Palkansaajalle ei näy suoraan työnantajan maksama osuuus, mutta työnantaja maksaa peräti 17,34% eläkemaksuja. Yhteensä eläkettä maksetaan siis jo noin 25% palkasta. Myös yrittäjät maksavat eläkettä, heillä eläke kertyy hieman eri tavalla, sillä ilmeisesti yrittäjä voi itse vaikuttaa maksamansa eläkkeen määrään.

Työeläkemaksun prosentit ovat jo nyt suuria, mutta niiden korottamisesta on ollut keskustelua. Toinen vaihtoehto olisi nostaa eläkerahastojen riskitasoja ja sallia rahastoihin korkeampi osakepaino. 

3. Eläkelajeja on muitakin, kuin työeläke

Yleensä kun puhutaan eläkkeestä, tarkoitetaan yleensä työeläkettä, jota maksetaan vanhuksille. Eläkkeitä on myös muita, mm. työkyvyttömyyseläke, jota maksetaan ennen virallista eläkeikää sairastuneille. Perhe-eläkettä maksetaan lapseneläkkeenä ja leskeneläkkeenä silloin, kun perheen huoltaja on menehtynyt. Perhe-eläkkeeseen vaikuttaa menehtyneen eläkekertymä ja nykyisin myönnetyt, uudet perhe-eläkkeet ovat määräaikaisia. 

Aiemmin perhe-eläkkeisiin kuuluva leskeneläke saattoi nousta suureksikin, ja se tuntuu jäänteeltä vanhasta maailmasta, jossa perheen elättäjänä oli aviomies, ja vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Perhe-eläke uudistus tuli voimaan vuonna 2022, mutta siitä ei kovin paljoa uutisoitu. Uudistuksessa muutettiin joitain sääntöjä ja määriteltiin myös leskeneläke määräaikaiseksi. 

Leskeneläkettä maksataan maksimissaan 10 vuotta, kuitenkin siihen saakka, kun nuorin lapsi on täysi-ikäinen. Uudistus koskee vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneitä. Uudistuksen jälkeen avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon, eli myös avoliitossa asunut leski voi saada perhe-eläkettä.

Ennen vuotta 1975 syntyneille leskeneläke saattaa olla ihan merkittäväkin lisä oman eläkkeen päälle, sillä sitä maksetaan enimmillään puolet menehtyneen puolison eläkkeestä. 

Työkyvyttömyyseläke lasketaan kertyneen eläkkeen ja laskennallisen tulevan eläkkeen avulla. Vähimmäismäärä on työkyvyttömyyseläkkeelle on takuueläke, joka on tänä vuonna 976,59 euroa.

4. Syntymävuosi määrää alimman mahdollisen eläkeiän

Eliniänodote otetaan nykyisin huomioon määriteltäessä alinta mahdollista eläkeikää. Vuonna 1961 syntyneillä alin mahdollinen eläkeikä on 64 vuotta ja 9 kuukautta ja kaikkien sen jälkeen syntyneiden eläkeikä nousee pikku hiljaa. Vuonna 2000 syntyneillä alin eläkeikä on jo 68 vuotta ja 7 kuukautta. Oman eläkeiän ja eläkekertymän voi tarkistaa netistä esimerkiksi Työeläke.fi sivuilta. 

Ainakin tällä hetkellä eläkeikä ilmoitetaan sähköisissä palveluissa kolmella tavalla. Siellä näkyy alin mahdollinen eläkeikä, suositeltu eläkeikä, ja korkein mahdollinen eläkeikä, jossa eläke vielä kertyy työntekijälle. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria, joten työuran pituus vaikuttaa työeläkkeen kertymään. 

Ihan kuriositeettina kerrottakoon, että Suomessa on edelleen joitain ammatteja, joissa on ammattikohtainen eläkeikä. Suomen Kansallisbaletin tanssijat saavat eläköityä jo 44 vuoden iässä, tämä lienee alhaisin suomalainen eläkeikä. 

Myös mm. rajavartijoilla, Puolustusvoimien sotilaslentäjillä, ja muutamalla muulla pienellä ammattiryhmällä on ammatin vaatimuksiin liittyvä eläkeikä, joka on tavallisen kansalaisen eläkkeelle pääsy ikää alhaisempi. Rajavartijoiden eläkeikä on 57-vuotta. Aiemmin myös poliiseilla ja palomiehillä oli alempi eläkeikä, vuoden 2017 eläkeuudistuksessa raja nousi yleisen linjan mukaiseksi. 

5. Tämän hetken eläkeläiset tilastojen valossa.

Vuoden 2022 lopussa eläkkeellä oli noin 1595700 suomalaista, joka on noin kolmasosa yli 16 vuotiaista suomalaisista. Tuossa määrässä oli vanhuuseläkkeen lisäksi myös työkyvyttömyyseläkkeen saajat, joita oli vuoden 2022 lopussa 181000. 

Keskimääräinen eläke vuonna 2022 oli 1845 euroa ja mediaani oli 1624 euroa. Naisten eläkkeet ovat kaikissa ikäryhmissä miesten eläkkeitä pienempiä. Kovin suuriahan eläkkeet eivät ole, sillä näistä summista maksetaan vielä veroa. Eläkkeitä tarkistetaan taitetun indeksin avulla, osittain eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa inflaatio, ja osittain yleinen palkankorotusten taso. Jo maksuun tulleita eläkkeitä ei voi kuitenkaan leikata, vaikka taloudella menisikin huonosti. 

https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakkeensaajat/

Eläkeläiset eivät ole kovin yhtenäinen ryhmä, osa eläkeläisistä elää hyvinkin pienillä summilla, osalle taas on kertynyt suuremman palkan myötä isompi eläke. Myös vauraus kerääntyy vuosien myötä, ja nettovarallisuutta tarkasteltaessa yli 65-vuotiaat ovatkin muuta väestöä hieman paremmassa asemassa. Vuosien myötä myös velat on suurimmaksi osaksi jo maksettu, joten nettovarallisuus kasvaa myös sitä kautta. Alla vielä graafi nettovarallisuudesta, jossa suomalaisten 65-74 vuotiaiden kotitalouksien mediaani nettovarallisuus yltää lähes 180 000 euroon.

https://www.stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_tie_001_fi.html

6. Eläkejärjestelmä ei ole tasa-arvoinen

Eläkejärjestelmällä on voittajia ja häviäjiä, järjestelmä kohtelee ikäluokkia eri tavalla. Nykyiset eläkeläiset ovat voittajia. He ovat päässeet eläkkeelle suhteellisen nuorina ja heille maksettavat eläkkeet ovat korkeampia, kuin mitä nuoremmat tulevat saamaan. Nykyiset eläkeläiset ovat myös maksaneet pienemmän osuuden omasta eläkkeestään.

Eläkejärjestelmässä jaetaan niukkuutta, eli myöskään suuret ikäluokat eivät kylve eläkkeenmaksupäivinä seteleissä. Eläkkeet ovat heilläkin pienet verrattuna palkkoihin, mutta verrattuna myöhempiin sukupolviin, sodan jälkeen syntyneiden ikäpolvilla eläke on kertynyt anteliaammin. 

Suuria eläkeuudistuksia on tehty minun työurani aikana jo kaksi, ensimmäinen vuonna 2005 ja toinen vuonna 2017. Nyt, kun melkein 20 vuotta on kulunut ensimmäisestä suuresta työeläkeuudistuksesta, voi todeta, että uudistukset eivät ole täysin onnistuneet. 

Esimerkiksi vuoden 2005 uudistuksessa eläkeikää itse asiassa laskettiin, halutessaan pystyi jäämään eläkkeelle jo 63 vuotiaana. Tavoitteena oli tässäkin uudistuksessa pidentää työuria porkkanoiden avulla, mutta lopputulos oli päinvastainen ja eläkkeelle pystyikin jäämään jo aiemmin. Porkkanana oli suurempi työeläkekertymä heille, jotka jäivät eläkkeelle alarajan, eli 63 ikävuoden jälkeen.

Uudistuksissa on toki ollut hyviäkin asioita nuoremmille ikäluokille, aiemmin eläke kertyi vasta 23 ikävuoden jälkeen, uudistuksissa raja on alennettu 17 vuoteen. Nykyisin eläkettä kertyy myös opiskeluista ja perhevapaiden aikana. 

Eläkejärjestelmämme häviäjiä ovat laajasti ottaen kaikki vuoden 1965 jälkeen syntyneet. He joutuvat työskentelemään pidempään ja saavat pienempää eläkettä, kuin aiemmat ikäluokat. Ikäluokkana 1965 on ensimmäinen, joiden eläkeikään vaikuttaa elinikäkerroin. He ovat myös ensimmäinen ikäluokka, jolla ei enää ole käytössä eläkeputkea, joka helpotti työttömänä olevien eläkkeelle siirtymistä.

Epävarmimmassa asemassa ovat nuorimmat ikäpolvet. Jos ennusteisiin on uskominen, huoltosuhde heikkenee ja työssä olevien harteilla on yhä enemmän työelämän ulkopuolella olevia (mm. vanhukset, lapset, työttömät). Työelämässä olevien veroilla ja veroluonteisilla maksuilla tulisi siis kustantaa yhä suuremman joukon eläminen. 2000-luvulla syntyneiden eläkeiät ovat jo todella korkeita ja epävarmuus tulevasta eläkkeestäkin on suurin. 

Ennuste tulevasta eläkkeestäni

Minulla on takana hieman yli 20 vuotta työelämää ja edessä suunnilleen saman verran. Alin mahdollinen eläkeikäni on lähempänä 67 kuin 66 ikävuotta. Koska elinikäkerroin vaikuttaa eläkeikään ja kertyvään eläkkeeseen, kyse on vasta arvioista ja lopullinen eläkeikä selviää vasta myöhemmin.. 

Kuulun 70-luvulla syntyneiden joukkoon ja eläke on alkanut kertymään vasta 23-vuotiaana. Työelämään siirryin opintojen jälkeen noin 26-vuotiaana, joskin tein kesätöitä ja yhden välivuoden ajan töitä ennen kuin siirryin täysin työelämään. Välivuoden työskentelystä, eikä suurimmasta osasta kesätöitä kertynyt eläkettä. Työttömyysjaksoja ei ole urallani ollut, mutta lyhyet perhevapaat ja opiskelu ovat hieman vaikuttaneet eläkekertymään. 

Eläkekertymäni on tällä hetkellä 831 euroa, joka on ihan hirveän pieni summa! Kahdenkymmenen vuoden työskentelyllä en ole vielä edes ohittanut takuueläkkeen määrää, mikä kuulostaa aika uskomattomalta. Arvio tulevasta eläkkeestäkin on pieni, se on tällä hetkellä 1763 euroa. Tämä on noin puolet nykyisestä palkastani.  Yllätyksenä summat eivät oikeastaan tulleet, sillä olen ajoittain käynyt katsomassa työeläkelukujani. Ne voi tarkistaa mm. täältä tyoelake.fi.

Tulenko pärjäämään tulevalla eläkkeelläni? Kaikki summat ovat vielä tietenkin arvioita, mutta 1763 euroa on pieni eläke. Tällä hetkellä eläkettä verotetaan niin, että tuon suuruisen eläkkeen veroprosentti on noin 15,3%, nettona eläkkeestä jäisi noin 1490 euroa. Tulisin luultavasti tuolla summalla toimeen, mutta kovin suuria kiinteitä kuluja ei saisi olla.

Luultavasti saamani eläke tulee olemaan nykyisiä arvioita pienempi. Nykyiset arviot on laskettu oletuksella, että työura olisi keskeytymätön ja palkan taso pysyisi samana. Monella työuraan tulee kuitenkin katkoksia ja palkkakin saattaa pienentyä. Myös tulevat työeläkeuudistukset vaikuttavat sekä tulevan eläkkeen määrään, että eläköitymis ikään. Uudistusten trendi on ollut etuja kiristävä, joten oletan saavani virallisen eläkejärjestelmän kautta vain pennosia.

Toivottavasti elämäni on pitkä ja antoisa, harmi, että eläkkeeni ei vaikuta kovin runsaalta. Terveitä ja hurvittelevia eläkevuosia varten jatkan säästämistä ja sijoittamista, sillä uskon, että tuleva lakisääteinen eläkkeeni takaa vaan minimi elintason. Haaveissani on aktiivinen vanhuus, ja eläkeläisten suosimat teatterinäytökset, sherry ja taksikyydit täytyy rahoittaa sijoitusten avulla. 

Jo nyt Suomen terveydenhoidossa on vajetta sekä työvoimassa, että rahoituksessa, miten on laita parin kymmenen vuoden päästä? Ikääntyneet tarvitsevat paljon enemmän hoivaa, kuin nuoremmat ikäpolvet. Ennustaisin, että tulevaisuudessa yhteiskunta ei maksa eläkeläisten tekoniveliä, kuulolaitteita tai fysioterapiaa kovin mielellään. Varaudun säästämällä myös maksamaan ainakin osan haluamastani terveydenhuollosta ja hoivasta omasta pussistani.

Eläkkeelle 60-vuotiaana?

Taloudellisesta vapaudesta haaveilevien firettäjien mielestä "eläkkeelle 60-vuotiaana" on varmasti hyvä vitsi, heillä kun tavoite eläköitymiseen on huomattavasti alempi, monella tavoite asettuu haarukkaan 35-50 vuotta. Silti tuo "eläkkeelle 60-vuotiaana" on yksi haaveistani.

Tuleva pieni eläke on ollut yksi syy siihen, miksi olen aloittanut säästämään ja sijoittamaan yli jääviä rahoja. Haaveena on myös vähentää iän myötä töitä, eli joko tehdä töitä epäsäännöllisemmin, osa-aikaisena, tai jäädä kokonaan pois työelämästä 60-vuotiaana. Kaikki tämä toki leikkaisi tulevaa eläkettä. Tällä hetkellä haaveeni ovat vielä melkoisen höttöisiä, mutta kehittyvät varmasti vuosien myötä.

Lainsäädäntö voi muuttua vielä moneen kertaan ennen eläkkeelle jääntiä. Tällä hetkellä käytössä on vielä eläkkeen osa-aikaisjärjestelyitä, eli osan eläkettä voi nostaa 61 ikävuoden jälkeen, mutta nosto leikkaa myöhemmin tulevaa eläkettä merkittävästi. Koska kaikkia porsaanreikiä eläkkelle siirtymisessä on tilkitty, olettaisin, että osittaista vanhuuseläkettä ei ole enää siinä vaiheessa käytössä, kun siitä itse hyötyisin.

Jos jäisin pois töistä 60-vuotiaana, mutta tekisin sinne saakka töitä ihan normaalisti, olisi arvio alimmassa eläkeiässä alkavasta eläkkeestä ennen veroja vain 1454 euroa. Ja jos jäisin eläkkeelle 60-vuotiaana, pitäisi eläminen kattaa kuuden vuoden ajan ennen varsinaista eläkeikää sijoitusten avulla. Siinäpä tavoitetta tuleville vuosille.

 

Viisi tavoitetta vuodelle 2024

Yleensä olen pakoillut tavoitteiden asettamista ja yrittänyt rennosti kulkea virran mukana. Alkaneelle vuodelle asetan silti viisi tavoitetta. Yllättäen vain yksi tavoite koskee sijoittamista, muissa tavoitteissa käännän katseen ajankäyttööni.

Salakavalasti ajankäyttöni on keskittynyt älykännykän ruudun äärelle. Internet tarjoaa helppoa ja nopeaa viihdykettä ja helposti addiktoituvana jään kiinni keskustelupalstoihin ja hassuihin videoihin. 

Myös Netfllixin korealaiset sarjat ovat tulleet tutuksi ja vaikka en ole opiskellut minuuttiakaan korean kieltä, olen jo tuntikausien tuijottamisella oppinut perussanat koreaksi(!). Tavoitteena on siis vuonna 2024 kohentaa elämänlaatua, nostaa katse ruudulta ja suunnata energia jokonkin hyödyllisempään.  

"Murehdi vain kerran"

Olen ahkera murehtija. Pohdin mahdollisuuksia, ongelmia ja riskejä. Vaikka olenkin pohjimmiltani optimisti, mustat ajatukset valtaavat salakavalasti mielen. Kaikista pahinta on herätä kello 4 aamulla ja jäädä miettimään maailman murheita. Murehdin myös asioita, mille en voi mitään ja sepäs vasta onkin tyhmää. Murehtiminen vie energiaa ja johtaa spiraalimaiseen kierteeseen, missä koetaan kaikki Danten Jumalaisen näytelmät helvetin tasot yhä uudelleen ja uudelleen. 

Syksyllä olin päässyt jo hyvään vauhtiin apokalyptisessä monologissani, kun koin ahaa-elämyksen. Kesken pitkän vuodatuksen keskustelukumppanini lausui suuren viisauden, että kannattaa murehtia vain kerran. Kaikista turhinta on etukäteen murehtiminen, sillä yllättävän vähään voi itse vaikuttaa ja monesti todennäköisyydet ovat onnistumisen puolella. Kannattaa siis keskittyä murehtimaan nopeasti ja tehokkaasti jälkikäteen. 

"Murehdi vain kerran" on siis vuoden 2024 ensimmäisenä tavoite. Tavoitteena on siis vähentää tuomiopäivän ajatuksia ja keskittyä korjaamaan mahdolliset vauriot katastrofin jälkeen. 

Kaksikymmentäviisi blogikirjoitusta

Blogi on painunut vuonna 2023 horrokseen ja kirjoituksia ilmestyi alle kymmenen. Blogeja luetaan vähemmän ja lukijat ovat paenneet muille alustoille. Itse kuitenkin seuraan edelleen blogeja, sillä pidän pohdiskelevista ja pitkistäkin kirjoituksista. Blogia olen alkanut aikanaan pitää, koska kirjoittaminen on luonteva tapaa jäsentää ajatuksia. Taka-ajatuksena on myös vältellä pahimpia sijoitusvirheitä, kun niitä päätöksiä joutuu ainakin jollain tasolla käymään julkisessa kirjoituksessa läpi. 

Kaksikymmentä viisi kirjoitusta ei ole paljon, mutta silti nostaisin omaa kirjoittajan aktiivisuuttani huomattavasti, joten tavoitteena vuonna 2024 on vähintään 25 kirjoitusta blogiin. Tavoitteena on melko tasaisesti kirjoittaa talouden ja sijoittamisen maailmasta, eli kirjoituksia tulisi ilmestyä noin kaksi kuukaudessa.

Viisikymmentä kirjaa

Keskittymiskykyni oli vielä muutama vuosi sitten ihan hyvä, onkin harmi, että olen muutamassa vuodessa totuttanut aivoni nopeampaan rytmiin. Kissat ja kabybarat, sekä voltit taaksepäin. Jostain syystä näistä aiheista saa mielettömän paljon ainesta lyhyisiin klippeihin. Keskittymiskykyni on romahtanut ja esimerkiksi kirjojen lukeminen tuntuu liian hitaalta ja kirjat tylsiltä. 

Onko paluu digitaalisesta maailmasta manuaaliseen sivujen kääntelyyn askel taaksepäin, vai helppo tapa hallita omaa ajankäyttöään? Jaa-a, vuosi 2024 näyttää, saanko palattua kirjojen maagiseen maailmaan. 

"Viisikymmentä kirjaa" -tavoite on suora kopio pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-haasteesta. Helmet-lukuhaaste on julkaistu jo muutaman vuoden ajan, haasteeseen osallistuja lukee/kuuntelee vuoden aikana 50 kirjaa tiettyjen teemojen mukaan. Tässä linkki Helmet-haasteeseen, tarjolla on myös käyttäjäystävällinen excel-muotoinen seurantataulukko vuoden aikana luetuille kirjoille.

Lisätavoitteeksi itselleni laitoin vielä ujuttaa 50 kirjan sekaan vähintään kymmenen sijoitus- ja talousaiheista kirjaa. Helmet-haasteeseen saa lukea mitä kirjoja vaan, joten talousaiheiset kirjat tuovat sopivasti maustetta vuoden kestävään haasteeseen.

125 liikuntasuoritusta

Kuinka paljon ihmisen pitäisi liikkua? Virallisten suositusten mukaan raskasta liikuntaa tulisi olla vähintään 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Keski-ikäistyminen on hiipinyt jo jäseniini, ja kauhistuksekseni olen huomannut, että minulla alkaa olla samanlaisia vaivoja, kuin 30 vuotta vanhemmilla sukulaisilla. 

Karsastan sukujuhlia, sairauksien luettelointi ja erilaisista kivuista kertominen kun tuntuu olevan sitä suositumpaa, mitä vanhemman ihmisen kanssa keskustelen. Minusta ei ikinä olisi voinut tulla terveydenalan ammattilaista, en jaksa kuunnella luotteloa vaivoista. Desinfiointiaineen haju heikottaa, ja vaikka käynkin välillä verenluovutuksessa, en voi koskaan katsoa neulaa tai täyttyvää veripussia.

Viime jouluna löysin kuitenkin aivan uuden tason appivanhempien kanssa, kun pääsimme vertailemaan sairauksia. Keskustelussa vilisivät plantaarifaskiitti, iskias ja monet muut vaivat ja kerrankin tiesin, mitä nuo sanat tarkoittivat! Puhuimme kerrankin samaa kieltä ja pääsimme vertailemaan kokemuksiamme terveydenhuollosta. 

Toistaiseksi terveysvaivat ovat olleet ohimeneviä, mutta silti ikävä muistutus kuolevaisuudesta. Liikunnalla pyrin jos en ihan pysäyttämään ikääntymistä, niin ainakin lykkäämään sitä jonnekin todella todella kauas. 

Liikuntatavoitteen jaan koko vuodelle ja tavoitteeksi asetan 125 liikuntasuoritusta vuodessa. Jokainen liikuntasuoritus olisi vähintään 30 minuuttia ja rasittavan liikunnan lisäksi lasken mukaan myös esimerkiksi joogan ja venyttelyn, jotta tulisi välillä harrastettua myös näitä aina inhoamiani lajeja.

Satatuhatta euroa

Sijoitusvarallisuus on noussut jo yli 90 000 euron, joten sadantuhannen euron tavoite on oikeasti aika lähellä! Käytännössä tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan ole varmaa, viimeiset kaksi vuotta olen lapioinut salkkuun rahaa, mutta salkun arvo pysynyt laskumarkkinassa tiukasti suunnilleen paikallaan. 

Karu totuus on, että taitoni sijoittajana eivät riitä kontraamaan markkinaa, vaan oma salkkuni elää täysin markkinoiden mukana kokien samat laskut ja nousut, kuin muukin markkina. Silti tuo aikanaan blogin tavoitteeksikin asettamani raja, eli sadantuhannen euron sijoitusvarallisuus, alkaa lähestyä. Jos markkinat ovat suosiolliset, sinne pitäisi yltää pienelläkin säästöasteella jo vuonna 2024. 

Alkuvuoden valkoinen maisema

Kohti sataa tonnia

Virstanpylväät ja tavoitteet ovat tärkeä osa säästämistä. Joku tarkkailee säästöprosenttia, toinen nettovarallisuuden kehittymistä ja kolmas sijoitusvarallisuutta. 

Määrittelin blogin kirjoittamista aloittaessani tavoitteekseni sadantuhannen euron kokoisen salkun. 100 000 tuli tavoitteeksi ihan sattumalta, mukavan pyöreä luku, joka on saavutettavissa, mutta ei kuitenkaan helpolla. Kenties on paikallaan tavoitteen väliaika tarkistus?

Tavoite on asetettu tammikuussa 2018, eli yli kolme vuotta sitten. Silloin minulla oli sijoitusvarallisuutta (johon lasken sijoitusinstrumenttien lisäksi tileillä olevat varat) noin 23 900 euroa. Sijoituksiin ei kohdistunut suoraa velkaa, vaan kaikki oli omaa pääomaa (sen sijaan asuntovelkaa minulla oli tammikuussa 2018 noin 21 600 euroa). 

"The first $100 000 is a bitch"

Väitetysti Charlie Munger sanoi jo 90-luvulla, että "ensimmäinen 100 000 on vaikein". Alussa säästämisen vaikeaksi tekee se, että suurin osa sijoitusvarallisuuden lisäyksestä täytyy säästää itse. Kun varallisuutta on enemmän, sijoitusvarallisuus alkaa tuottamaan jo itsestään ja päästään korkoa korolle -ilmiön kyytiin. 

Esimerkiksi 20 000 euron varallisuus tuo pörssin noin 7% keskimääräisellä tuotolla vuodessa lisää pottiin noin 1400 euroa. Sen sijaan 100 000 euron salkku tuottaa jo samalla 7% tuottoprosentilla vuodessa 7000 euroa, eli salkku kasvaa helpommin, eikä pääoman lisäämisellä ole enää niin suurta merkitystä. 

Tavoite etenee kuin juna

Vielä ei olla lähelläkään 100 tuhannen rajapyykkiä, mutta ylpeänä esittelen teille lukuja! Ajallisesti kurkotetaan menneisyyteen, luvut kattavat jakson 31.12 2017-31.3.2021, eli 39 kuukautta. Ennen blogin aloittamista en ole pitänyt kirjaa. Koska olen napannut henkilökohtaisen talouden luvut talteen aina kvartaalin päätteeksi, näkyy varallisuuden kehittyminen alla kolmen kuukauden jaksoissa.

Alla on vielä koostamani graafi yllä olevista luvuista. Tässä on vielä huomioitu eri omaisuuserät. Alussa varallisuus oli noin 23 900 euroa, graafin oikeassa laidassa ollaan suunnilleen summassa 63 900 euroa. Salkku on keskimäärin kasvanut kuukaudessa noin 1025 eurolla. 

Varallisuuden kehitys 31.12.2017-31.3.2021

Vaikka laskin itselleni keskimääräisen kuukausittaisen kasvun, luvuista ja graafeista pääsee kuitenkin kärryille kasvun epätasaisuudesta. Vuosina 2018 ja 2019 vauhti on ollut hidasta ja otinpa vieläpä kesän alussa 2018 rahapulassa sijoituksista pois noin 1000 euroa elämiseen. Myös varojen allokointi on vaihdellut, aluksi suurin osa varoista oli rahastoissa, nyt salkkua dominoivat yksinoikeudella suorat osakesijoitukset. 

Pääosin varallisuuteni onkin lähtenyt nousuun vasta noin vuosi sitten. Huonon ajoituksen takia ostin juuri ennen romahdusta uudelle osakesäästötililleni kalliilta osakkeita tammi-helmikuussa. Osakkeeni ottivatkin pahasti osumaa pörssiromahduksessa. Koronakuopasta on noustu, sillä viime vuoden maaliskuussa, juuri pahimman romahduksen jäljiltä salkku oli arvoltaan 27 600 euroa, vuosi tämän jälkeen summa on noin 63 900 euroa.

Osinkojen rooli

Osinkojen rooli on ollut tässä tarinassa vielä pieni. Bruttona osinkoja ja S-junan korkoja on tullut seuraavasti:

Osingot vuosina 2017-2020

Yhteensä osinkoja on tullut maaliskuun 2021 loppuun mennessä noin 2678 euroa. Jos en tee merkittäviä myyntejä, tänä vuonna mennään ensimmäistä kertaa yli 1000 euron. Osingot on vielä tässä vaiheessa sijoitettu takaisin rahastoihin ja osakkeisiin. 

Onko sijoittaminen kannattanut?

Toistaiseksi joo. Ja tämä oli seikka, joka itseäni eniten kiinnosti, kun aloin pohtimaan sijoittamismatkaani. 

Nordnetissä olevat omistukset ovat aika lailla noudatelleet OMXHGI- indeksiä, eli Helsingin pörssin osingot takaisin sijoittavaa kasvuindeksiä. Ajoittain olen hävinnyt indeksille ja toisinaan taas olen pystynyt päihittämään sen. 

Tässä kohtaa alkoi jo Excelin tuijottaminen puuduttaa, joten päästin itseni vähän helpommalla. Sen sijaan, että graafissa olisi koottuna luvut kvartaaleittain, tilanne on kuvattuna aina joka vuoden alussa. Graafi ei siis ole niin informatiivinen, kun toisella tavalla koottuna, mutta kertoo olennaisen. Vasemmalla ollaan siis tammikuun alussa 2018, ja oikealla ollaan tämän vuoden tammikuun alussa. 

Oma pääoma ja tuotto

Koska en ole ottanut talouteni lukuja kunnolla ylös ennen vuoden 2018 alkua, tuoton ja oman pääoman määriin liittyy jonkin verran epävarmuutta. En ole siis ihan varma tuoton suhteesta pääomaan, koska aloitussumma on kertynyt pitkän ajan kuluessa. Ennen vuotta 2018 ostin ja myin erilaisia rahasto-osuuksia sekä tappiolla, että voitolla, joten koostamani luvut ovat sen hetkisten omistusten luvuista otettu.

Vuoden 2020 alussa salkun koko oli noin 56150 euroa, ja tästä tuottoa oli noin 14970 euroa. Suhde voisi olla parempikin, mutta olen kuitenkin tässä vaiheessa sijoittajan uraani ihan tyytyväinen lukuihin.

Säästämäni summat ovat vaihdelleet huomattavasti. Vuonna 2018 lisäsin salkkuun pääomaa vain noin 1200 euroa, kun taas vuonna 2020 oman pääoman lisäys oli yli 14 000 euroa. Edelleen salkkua paisuttaa enemmän säästettty summa, kun salkun itsestään luoma tuotto. Olen jo silti luullakseni päässyt hyötymään "korkoa korolle" ilmiöstä. 

Tästä eteenpäin 

Salkun kasvulle on useita eri skenaarioita. Jokseenkin varmaa alkaa jo olla, että jossain vaiheessa salkku ylittää maagisen 100 000 euron rajan. 

Ensimmäinen skenaario voisi olla, että en tee lisäyksiä salkkuun, mutta sijoittaisin osingot aina uudelleen. Jos salkku kasvaisi vuosittain noin 7% vauhdilla, tavoitteen saavuttamiseen menisi 7 vuotta (löin luvut suoraan Nordnetin korkoa korolle -laskuriin, joka löytyy täältä). Tavoite täyttyisi siis jossain vaiheessa vuotta 2028. 

Toinen mahdollinen kohtalo on, että jatkan epämääräisten summien säästämistä ja sijoittamista, kuten tähänkin asti. Jos jatkan samalla uralla (salkun keskimääräinen kasvu 1025e/kk), tulisi tavoite vastaan 36 kuukauden päästä eli maaliskuussa 2024. Tässä skenaariossa ei ole siis mitenkään eritelty kuukausittain säästettyä summaa tai tuottoprosenttia, vaan on vaan ajateltu, että kasvu on keskimäärin euroina yhtä paljon, kun aiempina vuosina. 

Miten siis tästä eteenpäin? En edelleenkään määrittele sadan tonnin salkulleni mitään ajallista tavoitetta, vaan mennään virran mukana. Säästämistä ja salkun paisuttamista palkkatuloista jatkan edelleen, joten jos mitään maailmanluokan pörssikatastrofia ei ilmaannu, pitäisi sadantonnin rajan ylittyä ainakin ennen tuota vuotta 2028.

Miten kävi vuoden 2020 tavoitteiden?

Asetin itselleni viime vuodelle viisi tavoitetta. Tavoitteet olivat hyvin yksinkertaisia, mutta miten onnistuin itselleni asettamissa tavoitteissa? 

Nolla

Ensimmäinen tavoite oli pitää kirjaston sakkosaldo puhtaana nollana. Tämä osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi, mutta sakkoa kertyi kuitenkin vain 4,80 euroa. Huomattava parannus niihin vuosiin, jolloin olen maksanut sakkoja useita kymmeniä euroja! 

Joku saattaa ajatella, että vietin ovelasti vuoden 2020 lainaamatta kirjoja ollenkaan. Mutta ei, olen edelleen kirjaston suurkuluttaja. Lainamäärä oli luultavasti viime vuonna 100-150 kirjan paikkeilla. Osa kirjoista on lasten kirjoja, joita olen vain lainannut omalla kortillani. Suurta määrää selittää osittain myös sarjakuvat, jotka ovat nopealukuisia. 

Olen myös toivottaman epälooginen ja epäjärjestelmällinen lukija, samaan aikaan saattaa olla viisikin aloitettua kirjaa, loppuun asti en välttämättä kaikkia lue, vaan tylsimmät hylkään muutaman luvun jälkeen. Nollan euron sakkotavoite ei toteutunut, mutta hyvin meni silti!

Kymmenen

Toinen tavoite oli kymmenen työpaikan hakeminen. Tämäkään tavoite ei toteutunut, vaikka kieltämättä oli sieltä helpoimmasta päästä. Olisin voinut hakea muutamankin kaupungin kaupunginjohtajaksi, hommaan, johon minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ja kuitata samalla tavoitteen suoritetuksi. 

Hain laskujeni mukaan kahdeksaa työpaikkaa. Kaikkiin olin koulutukseltani ja taustaltani kelpoinen, mutta en päässyt missään näistä edes haastatteluun. Ne muutamat, joista edes tuli kohtelias vastaus, kertoivat melko karusti, että hakijoita oli näihin paikkoihin paljon. Jos hakijoita ihan entry level paikkoihin on 70, hukkuu minun hakemukseni helposti massaan. Kaikki hakemuksistani ei ollut perustason työpaikkoihin, mutta en vaan onnistunut tänä vuonna loistamaan työnhaussa. 

Sata

Sata liikuntasuoritusta vuoden aikana. Tämä oli siis tavoitteeni. Ja tämä tavoite osui maaliin!

Liikunta harjoitteluni oli sangen intervallimaista. Helmikuussa ja maaliskuussa en tehnyt oikein mitään. Juhannuksena olin pahasti jäljessä tavoitetta, sillä tehtynä oli vasta noin 35/100, ja viimeisen neljän kuukauden aikana kirin tiukasti viimeiset kerrat kasaan. Pääsin lukuun 104. En ole koskaan tykännyt liikunnasta, joten olen 104 on minulle paljon. 

Määrittelin tavoitteen niin, että liikuntakerran tulisi kestää vähäntään puoli tuntia, olla oikeasti rasittavaa liikuntaa, ja liikuntakertoja voi kerätä vain yhden päivässä. Eniten taisi tulla lenkkeiltyä ja lenkit kestivät yleensä tunnin tai ylikin. 

Hienointa oli, kun huomasin, että olen oikeasti edistynyt! Alkuvuodesta olin kuolemaisillani hapen puutteeseen jo parin minuutin juoksemisen jälkeen, nyt pystyn jo juoksemaan pidempiä aikoja kerrallaan ja vaihtamaan samalla lenkkikaverin kanssa kuulumisia. 

Sata liikuntakertaa on silti roimasti alle kansallisten liikuntasuositusten, joten parannettavaa löytyy. Lisään pitäisi heittää vielä ainakin 50 lihaskuntoa parantavaa liikuntakertaa. Eli kun en tarkemmin määritellyt, mitä liikuntakertojen pitäisi pitää sisällään, välttelin taitavasti lihaskuntoliikkeitä, varsinkin vatsalihasliikkeitä ja lankuttamisia, joita inhoan eniten. Toisaalta olen ihan äärettömän onnellinen tämän tavoitteen saavuttamisesta, enkä jaksa ruoskia itsäni pikkuseikoista.

Tuhat

Tuhat luettua sijoitus- tai talousaiheista kirjansivua. Tämä tavoite meni kirkkaasti yli, vaikka en sivuja laskenutkaan! Luetut kirjat näkyy blogissani omalla välilehdellään. 

Vuoden mittaan tuli siis luettua useita kirjoja, esiin nouseva paras kolmikko oli Benjamin Grahamin klassikko The Intelligent Investor, Henri Elon hyvin kirjoitettu sijoitusaiheinen teos Löydä helmet, vältä kuplat, sekä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirja Huipputuloiset, johon oli haastateltu Suomen rikkaimpaan promilleen kuuluvia ihmisiä. 

Hyvien tietokirjojen ominaisuus on mielestäni se, että ne joko avaavat ajatuksia uusille urille, tai niissä on joku yllättävä yksittäinen oivallus, joka aiheuttaa välittömän vau-elämyksen. Ja toki niiden pitää olla sujuvasti kirjoitettuja. Kaikki näistä kolmesta täyttivät kriteerit. 

Minulla on tapana lukea kirjoja uudelleen vuosien päästä, joten ainakin Benjamin Grahamin massiivinen The Intelligent Investor tulee uudelleen lukuun jossain vaiheessa, niin täynnä silkkaa asiaa koko kirja oli.  

Kymmenentuhatta

Viimeinen tavoite oli kasvattaa sijoitusvarallisuutta edellisestä vuodesta vähintään kymmenellä tuhannella eurolla ja tämäkin tavoite tuli saavutettua! Mutta kuinka paljon varallisuuteni kasvoi? Tarkempiin lukuihin palaan seuraavassa postauksessa. 

Vuoden 2021 tavoitteet?

Vuodelle 2021 en aseta numeraalisia tavoitteita. Tavoitteet liittyvät uneen, herkutteluun ja kännykkä addiktion hallitsemiseen. Näitäkin pystyisi toki kääntämään numeraalisiksi tavoitteiksi ("8 tuntia unta joka yö"), mutta koska ne ei millään tavalla hipaisekaan blogin aihetta, jätän tavoitteet kokonaan blogin ulkopuolelle. 

Nuo vuoden 2020 tavoitteet yritän kuitenkin pitää matkassa myös vuonna 2021, joten vuoden 2020 viisi tavoitetta ovat edellen ajankohtaisia. 

Viisi tavoitetta vuodelle 2020

Vuosi 2019 lipui ohi ilman tavoitteita. Minulle kulunut vuosi on ollut monella mittarilla erinomainen, ja onkin mukava ponnistaa uuteen vuoteen ja uudelle vuosikymmenelle!

Päätin asettaa joitain tavoitteita vuodelle 2020. Koska kyse on henkilökohtaisista tavoitteista, niin useimmille nämä tavoitteet on lasten leikkiä. Osa tavoitteesta liittyy suoraan blogin aiheeseen, osa taas on enemmänkin pienten, mutta ärsyttävien tapojen korjaamista.

Nolla

Nollasta on hyvä lähteä liikkeelle. Olen kirjaston suurkuluttaja, ja lainaan innoissani paljon kirjoja eri aiheista. Luen jotkut kirjat kokonaan, osa jää kesken, ja unohtuu kirjahyllyyn/sängynpäätyyn/ikkunalaudalle. Näistä kirjoista kertyy vuoden mittaan paljon sakkoja.

Pääkaupunkiseudun kirjastossa sakon suuruus on 20senttiä/päivä/kirja. Välillä olen joutunut lainauskieltoon liian suuren sakon takia, mutta nykyisin kirjasto taitaa olla armollisempi sakkorajan kanssa, joten voin iloisesti kerryttää sakkoja 30 euroon asti ennen lainauskieltoa. Kertyneiden sakkojen suuruus on vaihdellut muistini mukaan noin 30-70 eurossa/vuosi. 

Kovin suurista summista ei ole kyse, sillä yksi hyvä kirja voi yksistäänkin maksaa jo tuon 70 euroa. Enemmänkin kyse on periaatteesta, sillä ennen laina-ajan päättymistä kirjasto laittaa sähköpostiin muistutuksen, ja kirjan voi käydä lainaamassa netin kautta uudelleen. Sakkojen välttely on tehty helpoksi. Lisäksi nykyinen työpaikka on noin sadan metrin päästä kirjastosta, eli kirjojen palautus ei vaadi yliluonnollisia ponnistuksia. Tuo maksamani sakkosumma on ihan hukkaan heitettyä rahaa, ja vaatisi vain hieman selkärankaa hoitaa asia kuntoon ajoissa.

Ensimmäinen tavoitteeni on siis nolla linja kirjaston sakkojen suhteen.   

Kymmenen

Saan pian ammattikorkeakoulusta ulos tradenomin paperit. Olen suhteellisen tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, mutta parannettavaakin löytyy. Olen hakenut työpaikkoja jo tänäkin vuonna, mutta en valitettavasti ole päässyt edes haastatteluihin. Eli työpaikan vaihto parempaan ei ole itsestään selvyys. Jotta opiskelu ei menisi hukkaan, tavoitteena ensi vuodelle on hakea vähintään kymmentä työpaikkaa. Työpaikan pitäisi yksiselitteisesti olla paremmin palkattu.

Sata 

Tämä tavoite liittyy jaksamiseen. Liikunta ei ole koskaan ollut lähellä sydäntä, mutta olen muutaman kerran käynyt aamujumpassa läheisellä salilla ja huomannut, että minua kolmekymmentä vuotta iäkkäämmät teräsvanhukset tekevät lankkua ja linkkuveistä hymyssä suin samalla, kun omat vatsalihakseni ovat luovuttaneet pelin jo 100 toistoa/sekunttia sitten. Eläkeläisille häviäminen ensinnäkin ketuttaa, eikä myöskään ennusta minulle kovin tervettä tulevaisuutta.

Tavoitteena vuodelle 2020 on sata liikuntasuoritusta. Keston täytyy olla vähintään puoli tuntia, ja yhtenä päivänä saa kerätä vain yhden suorituksen. Liikunnan täytyy olla oikeasti rasittavaa. Ei kenties suuri tavoite jollekin toiselle, mutta tänä vuonna näitä kertoja on kertynyt ehkä 50(?), joten sata on minulle vähintään Himalajan korkuinen tavoite.

Tuhat

Sijoittamista voi opetella monella tavalla ja on mahdollista, joskin epätodennäköistä, että satumaisiin sijoitustuottohin voi päätyä myös sikamaisen hyvällä tuurilla ilman opiskelemista. Silti yritän punnertaa omia sijoitustuottoja ylöspäin opiskelun avulla. Kuten ensimmäisestä tavoitteesta voi jo päätellä, minulla on hyvin kiinteä ja antoisa suhde kirjastoon. Tämä tavoite liittyy siis kirjoihin ja sijoittamiseen. 

Maailma on täynnä säästämis- ja sijoituskirjoja. On kevyttä lähes tulkoon selfhelp-kirjallisuuteen laskettavaa kirjallisuutta, jossa keskitytään säästämisen aloittamiseen, kirjallisuutta eri sijoitusstrategioista, kirjoja tunnuslukujen tulkinnasta, kirjoja sijoittamisen psykologiasta ym.ym. Kenttä on laaja, ja lisää kirjoja ilmestyy joka vuosi. Jossain vaiheessa kirjat alkavat toistaa itseään, mutta silti lähes jokainen lukemani kirja on tarjonnut myös jotain uutta. 

Tavoitteena vuodelle 2020 on lukea 1000 sivua sijoituskirjoja. Ensi sijaisesti yritän etsiä kirjat kirjaston kautta. Tavoitteena tämä on helppo, kun luettua tulee muutenkin, mutta olen jo huomannut, että jopa pääkaupunkiseudun kirjaston valikoima on rajallinen sijoituskirjojen suhteen, ja niitä harvoja kirjoja jonottaa moni muukin. Tällä hetkellä olen varaussijalla 43 kirjassa Intelligent Investor, ja koko jono on 88 lainaajan pituinen. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan, ennenkuin pääsen näihin halutuimpiin kirjoihin käsiksi. 

Kymmenen tuhatta

Kuluva vuosi on ollut suosiollinen sijoituksille. Tein nopean vilkaisun numeroihin, ja näyttäisi siltä, että asunnon ulkopuolinen varallisuuteni on kasvanut vuodessa noin 10 000 eurolla. Yhteissumma lienee jossain 34 000 euron liepeillä, kun se vuosi sitten oli noin 24 000e.  Varallisuus on tileillä, rahastoissa ja osakkeissa. Vuoden aikana tehdystä noususta säästöä on vain osa, ja osa on sijoituksista tullutta tuottoa. 

Asetin tavoitteen vuodelle 2020 saman suuruiseksi, eli tavoitteena on kasvattaa asunnon ulkopuolista varallisuutta 10 000 eurolla vuoden 2020 aikana. Oikeasti tämä on kova tavoite, sillä pelkällä  säästämällä sitä en saa kiinni. Vaaditaan myötätuulta myös sijoituksiin, jotta tavoite onnistuisi. Haaveissa on myös (edelleen) asunnon vaihto suurempaan, ja ulkomaan matka perheen kanssa. Nämä nakertavat toteutuessaan säästöön saatavaa summaa, ja vaikeuttavat tavoitteeseen pääsyä. 

Vuoden 2018 vuosituotto ja sijoitustoiminnan kulut

Oliko salkussa vuonna 2018 tuhkaa vai timantteja? Kertyikö vuonna 2018 kasa aloittelijan mokia, vai oliko sijoitustoiminta timantinkovaa tuoton takomista? Salkun arvo liikkui viime vuonna ensin plussalle ja viimeisen kvartaalin ajan miinukselle. Pörssikurssit sahasivat, joten se ei voinut olla näkymättä myös omassa salkussani.

Karhu se on pandakarhukin

Ostoja oli vuoden aikana Citycon, Fiskars, Tokmanni ja Nordea. Näistä ainoastaan Tokmannin miniosto on tällä hetkellä plussalla. Myyntejä oli yksi, eli lunastin OP-ilmasto rahastosta hieman alle 1000 eurolla osuuksia kesähuvitteluihin.

Salkkuni kehityksessä oli hyvää...

Osakevalinnat. Osakkeet nousivat yllättäen 4% plussalle huolimatta siitä, että OMXHPI painui noin 9% miinukselle vuonna 2018. Tuon 4% tuoton katsoin Nordnetin graafeista, joten sen ei pitäisi olla ihan tuulesta temmattu. Vuoden parhaita kuukausia olivat huhtikuu ja elokuu, parhaiten menestynyt osake oli Marimekko. Osinkoja, pääoman palautuksia ja S-osuuksien korkoja vuonna 2018 tuli bruttona tarkalleen 451,27 euroa.

...ja huonoa

Rahastot menivätkin sitten reippaasti miinukselle. OP-Aasia indeksi -9,55%, OP-Ilmasto -13,55%, OP-Kiina -23,88% ja OP-Pohjoismaat indeksi -8,19%. Rahastojen tappiot olivat kurjaa katsottavaa, täytyykin miettiä vakavasti myyntiä. (Jostain syystä verojen maksaminen tuntuu yhtä kivalta, kun käden pistäminen muurahaispesään.)

Kokonaisuudessaan salkku jäi miinukselle tänä vuonna noin -3,4% verran, kun otan huomioon sekä osakkeiden, että rahastojen kehityksen.  

Sijoitustoiminnan kulut vuonna 2018

Kuluja tuli seuraavista osake ostoista: Citycon 9e, Tokmanni 0,99e, Fiskars 0.99e ja Nordea 9e. Yhteensä siis noin 20e. Varsin kohtuullista. 

Rahastojen kulut olivat asia erikseen. Rahastojen kuluja en pysty laskemaan yhtä tarkkaan, sillä hallintakulut otetaan höyläten pitkin vuotta, eli rahastojen päivittäinen arvo vaikuttaa kulujen suuruuteen. Osuuspankissa rahastot myös kerryttävät bonuksia. Mutta hyvän arvion pystyy silti laskemaan. Kulut ovat siis rahastoissa OP-Aasia Indeksi 0,39%, OP-Kiina 2,50%, OP-Pohjoismaat Indeksi 0,39%, OP-Ilmasto 1,8%.

Näistä laskuna suunnilleen pyöristettyjen tämän hetkisten arvojen mukaan maksoin rahastojen hallinnoinnista pankilleni noin 160 euroa (!!!).   

Yhteensä kuluja oli siis noin 180 euroa, joista suurin osa oli hallinnointikulua OP-Ilmasto rahastosta. Valitsemani rahastot on kalliita. Salkun tämän hetkiseen kokoon (noin 20 000e) suhteutettuna maksoin kuluja vuonna 2018 noin 1% verran.

Vuoden 2018 tavoitteet 

Vuoden 2018 tavoitteita en edes muistanut, ellen olisi kurkannut kyseistä kirjoitusta. Jäin roimasti kaikista tavoitteistani.

Vuoden 2019 tavoitteet

Vuodelle 2019 en aseta tavoitteita. Minulle sopii tällä hetkellä laiskanpulskea tyyli ja stressin välttäminen. Pyrin kuitenkin siirtämään ylimääräisen rahan säästöihin. Haaveissa häämöttää myös ulkomaanmatka, sekä suurempi asunto, molemmat tietysti vähentäisivät säästöön menevää summaa. 

Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu

Minusta olisi ihanaa olla taloudellisesti riippumaton! Olisin iloisesti ihan hunningolla, valvoisin öisin ja nukkuisin päivisin, opettelisin ranskan puhumisen jalon taidon ja hemmottelisin itseäni. Elämä olisi siis yhtä juhlaa. Pääsin nauttimaan pienen hetken luksusta lauantaina Kaapelitehtaalla Glorian muotinäytöksessä.

Taivaalta sataa kultaa!

Taloudellinen riippumattomuus on puhuttanut viime aikoina. Sekä raha, että aika liittyvät olennaisesti taloudelliseen riippumattomuuteen, pitää olla rutkasti rahaa, jolla ostetaan vapaa-aikaa. Olen palaamassa nyt syksyllä töihin kahden vuoden opintovapaan jälkeen. Opiskelu on ollut huomattavasti vapaampaa ajankäytön suhteen, kuin töissä käynti, joten opiskelua tulee varmasti ikävä. Tylsän
arjen ja töiden puristuksissa taloudellisesti riippumaton elämä alkaa varmasti houkutella. Voisiko minusta siis tulla taloudellisesti riippumaton?

Kultahilettä Glorian muotinäytöksessä

Millä summalla pääsisin taloudellisesti riippumattomaksi?

Taloudellinen riippumattomuus määritellään yleensä niin, että henkilö voi halutessaan vetäytyä pois palkkatöistä ja kattaa kulunsa hyödyntämällä sijoituksistaan tulevaa rahavirtaa. Rahavirta voi olla osinkoja, vuokratuloa, tai muuta passiivista tuloa. 

Taloudellisen riippumattomuuden summan voi laskea monella eri tapaa. Kuluni ovat noin 1500e/kk, 18000e/vuosi. Osinkoja verotetaan tämän hetkisellä lainsäädännöllä 25,5%. Jos eläisin osingoilla, täytyisi osinkojen ennen veroja olla vuodessa 18 000/0,745=24 161 euroa. 

Salkkuni voisi realistisen arvion mukaan tuottaa viiden prosentin verran joka vuosi. Osa tuotosta olisi osinkoa ja osa osakkeiden kurssinousua. Silloin pääoman tulisi olla 24161/0,05=483 220 euroa. 

Tarvitsisin siis noin puoli miljoonaa. 

Kuinka paljon pitäisi säästää kuukaudessa?

Palkkatyöstä säästävälle puoli miljoonaa on iso summa. Nordnetin säästölaskurilla kävin laskemassa, että koska salkkuni arvo on nykyisin noin 20 000 euroa, tällä alkupanoksella minulla menisi 5% tuotto oletuksella 20 vuotta säästää puoli miljoonaa. Säästösumman tulisi olla 1090 euroa kuukaudessa. 20 vuoteen säädin ajan, koska lakisääteiseen eläkeikään on minulla aikaa 25-30 vuotta. 

Palaan töihin ja bruttopalkkani tulee olemaan noin 2400-2500e/kk, nettopalkkani ollessa suunnilleen 1800-1900e/kk. Ilta- ja viikonloppulisät vaikuttavat hieman kuukausiansioihin, siksi summa vaihtelee kuukausittain. On sula mahdottomuus saada 1100e/kk säästöön näillä summilla ja kulurakenteella.  

Taloudellisesti riippumattomuutta tavoittelevat tuntuvat elävän hyvin kurinalaista elämää. Elämä ei siis ole juhlaa vaan luullakseni ihan tavallisen onnellista elämää. Tällä hetkellä, kun elän niin kutsuttuja ruuhkavuosia, helpotan mielelläni elämää rahan avulla. 

Minua toki auttaisi taloudellisesti riippumattomaksi se, että tällä hetkellä olen jo perustanut perheen, ja kulut saattavat hyvinkin olla suurimmillaan nyt, kun lapset ovat pieniä. 15 vuoden jälkeen elämäntilanne on erilainen, ja kuukausittaiset kulut painuvat pienemmiksi kun lapset muuttavat pois.

Ajan rattaat

Jos todella haluaisin taloudellisesti riippumatonta elämää, olisi minulla vielä pieni mahdollisuus sijoitusstrategiaa muuttamalla lähteä hakemaan suurempia tuottoja. Viime aikoina asuntosijoittaminen on ollut suosittua, ja esimerkiksi Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka Antikainen on saavuttanut tavoitteensa asuntosijoittamalla. Velkavipua hyödyntämällä voisin siis vielä paisuttaa omaisuuttani. Tiedostan kuitenkin riskit ja en ainakaan vielä lähde etsimään itselleni sijoitusasuntoja.