Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?

Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.

Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.