Kesälukemista: Donitsitaloustiede

Kesälukemiseksi lainasin kirjastosta juuri suomeksi ilmestyneen kirjan Donitsitaloustiede. Mietin ensin, että onko tämä liian tuhtia kesälukemista, mutta nopeasti sivut kääntyi, kun aihe oli kiinnostava ja kirja hyvin kirjoitettu! 

Taloustiede viistää hyvin läheltä sijoittamista, talouden liikkeet liikuttelevat yritysten taseita ja talouden syklit vaikuttavat suoraan liikevaihtoon. Kysyntä ja tarjonta, talouskasvu ja inflaatio ovat taloustieteen peruskäsitteitä, samoja asioita joutuu myös sijoittaja miettimään. Taloustieteessä mietitään rahavirtoja ja niiden kulkua, sekä myös yhteisten rahojen jakamista. Tieteen ala kattaa monia eri näkökulmia, tässä kirjassa paneudutaan enemmän ympäristötaloustieteeseen, mutta käsitellään myös ihmiskunnan ja yksilöiden hyvinvointia käsitteleviä aiheita. 

Perinteisesti on taloustieteessä on ajateltu, että talouden kasvu on hyväksi ja megalomaaninen kasvu on vielä parempi. Onko kuitenkaan niin? Kate Raworthin kirjoitama kirja Donitsitaloustiede haastaa jatkuvan talouskasvun järkevyyden ja esittää vaihtoehtoisen tavan ajatella taloustieteestä.

Donitsitaloustiede

Painimme tällä hetkellä sellaisten ongelmien kanssa, joista ei ollut tietoakaan silloin, kun taloustieteen perusta on luotu. Ilmaston lämpeneminen, liikakansoitus ja puhtaan veden väheneminen ovat suuria ongelmia. Me kuormitamme planeetan voimavaroja enemmän, kuin se pystyy uudistumaan. Bruttokansantuote, jolla mitataan jonkun kansantalouden tai alueen tuottavuutta, on 1930-luvun kehittämisensä jälkeen ollut yksi tärkeimmistä mittareista, kun mitataan kasvua. Bruttokansantuote mittarina on kuitenkin monessa mielessä viallinen, se ei ota huomioon kotitaloustyötä, sillä ei voi mitata esim. onnellisuutta tai koulutustasoa. BKT ongelma on myös se, että se kertoo vain keskimääräisen tuottavuuden, kymmenellä prosentilla kansasta voi mennä todella upeasti ja 90 prosentin asiat voi olla erittäin huonosti.

Pelkkää kasvua tavoiteltaessa mennään kirjan mukaan harhaan, sillä samalla tuhotaan ympäristöä peruuttamattomasti. Kirjan mukaan BKT:n orjallinen tuijottaminen ohjaa meitä siihen, että kasvua haetaan hinnalla millä hyvänsä. Ollaan siis valmiita tuottamaan tuotteita ympäristöstä välittämättä, ja ajatellaan, että kasvu, ja sen mukana tuomat uudet puhtaat tuotantomenetelmät korjaavat myöhemmin vahingon. Kirjassa kysennalaistettiin myös varallisuuserot ihmisten välillä. Perinteisesti johtajien tulojen kasvu ja suuret palkat on selitetty yhteisellä hyvällä: johdon tulotason kasvun pitäisi valua palkankorotuksina myöhemmin myös alemmille tuloluokille. Kirjan mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunnan kannattaa pyrkiä mahdollisiman tasaiseen tulojakoon.

Taloustieteen donitsi kirjasta Donitsitaloustiede

Donitsitaloustieteen mukaan koko ihmiskunnan pitäisi mahtua donitsin muotoiselle alueelle. Kasvua ei pitäisi orjallisesti hakea, vaan sillä pitäisi olla sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Sosiaalinen perusta tarkoittaa sitä, että kaikilla pitäisi olla hyvän elämän edellytykset, mm. ruokaa, puhdasta vettä, mahdollisuudet koulutukseen verkostoihin ja työhön. Yllä olevasta kuviosta ilmenee, että näitä donitsin sisäpuolella olevia asioita on niukasti, joten ilman tasa-arvoista jakoa niitä ei riitä kaikille.

Ekologinen katto taas tarkoittaa sitä, että kasvua haetaan vain ympäristön asettaman katon sisäpuolelta. Varjellaan ympäristöä, eikä tehdä sille peruuttamatonta haittaa. Ihmisten sosiaaliset tarpeet ja ympäristön suojeleminen tulee siis olla ensisijaista, kasvun tulisi olla vasta toissijaista. Monella mittarilla olemme jo pitkällä "tuhon tiellä", esimerkiksi ilmaston muutos vaikuttaa jo joissain maapallon osissa nostamalla meren pintaa ja uhaten saarivaltioiden rannikkoseutuja.

Muutosehdotuksina kirjailija mainitsee esimerkiksi valtion sääntelyn ja verotuksen. Maapallo on kuitenkin kokonaisuus, joten kaikkien valtioiden pitäisi hyväksyä samat rajoitukset ja säännöt ympäristön suojelulle ja sosiaalisen hyvinvoinnin jakamiselle. Tämä vaikuttaa minun mielestäni tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä.

Miten tehdä kestävää bisnestä?

Vastuullisuudesta kiinnostunut sijoittaja tietenkin on kiinnostunut siitä, voiko donitsissa tehdä bisnestä huomioiden sekä ympäristön, että yksilöiden tarpeet. Ympäristöhaittojen sijaan yritysten tulisi siis tehdä oma osuutensa ympäristön suhteen ja ajatella yhteistä hyvää. Yritysten tulisi hallita ympäristöpäästöjään ja kiinnittää huomiota energian kulutukseen, sekä fosforin typen ja veden päästöihn.

Hyvinä, jo alkaneina  muutoksina, joita pitäisi vielä rohkaista, kirjailija näkee kiertotalouden ja jakamistalouden. Näillä molemmilla on ympäristöä säästävä vaikutus ja molemmilla voi myös tehdä bisnestä. Raaka-aineen pitää kiertää ja sen tuotteen eliniän pitää olla pidempi, tässä riittää työsarkaa monille yrityksille. Jakamistaloudesta mainitaan mm. avoimen lähdekoodin Linux. Omaa osaamista annetaan siis toisille ilman välitöntä palkkiota.

Ellen MacArthur Foundationin kuva kiertotaloudesta (Donitsitaloustiede)

Mitä ajattelin kirjasta? 

Ajatuksena jatkuvan talouskasvun kyseenalaistaminen ei ole uutta, asia on ollut esillä jo vuosikymmeniä. Donitsi-malli kasaa kuitenkin paljon uusia ajatuksia yhteen kaavioon, tässä on huomioitu sekä yksilön, että ympäristön tarpeet. Itse pidin kirjasta, se oli sujuvasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan esimerkkien avulla myös siitä, mitä tällä hetkellä on menossa eri puolilla maailmaa. Se antaa myös aihetta miettiä omia kulutustottumuksia (ja myös sijoittajana omia sijoitusvalintoja).

Kaikkia kirjan ajatuksia en ole valmis purematta nielemään, sillä kirjassa kritisoitiin mm. immateriaalioikeuksia (kirjailijan mielestä immateriaalioikeudet, kuten patentit ja tekjänoikeudet, pitäisi lakkauttaa), annettiin piiskaa tuhmalle rahoitusalalle ja ehdotettiin verottamisen painopistettä siirrettävän työnverotuksesta varallisuusveroon.

Tässä vielä linkki Helsingin Sanomien mielenkiintoiseen artikkeliin samasta kirjasta. Artikkelissa kerrotaan lisää mm. Suomen donitsista, eli siitä, miten Suomi kansakuntana täyttää donitsin vaatimukset. Artikkelin mukaan yksikään maa ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta Suomessa asiat ovat monella sektorilla hyvin.