Säästövuosi 2020

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut viime vuosina negatiivinen, eli olemme kuluttaneet enemmän, kun olemme tienanneet. Säästöaste on jännä mittari. Laman aikana se aina kasvaa, ja korkeasuhdanteessa säästöaste on matala. 

Minua kiinnosti alla olevassa graafissa alin, turkoosi viiva. Kotitalouksien säästämisasteessa näkyy piikki ylöspäin vuoden 2020 keskivaiheilla, olemme saavuttaneet silloin 10% säästöasteen, joka ainakin tämän tilaston mukaan on kuluneen kymmenen vuoden ennätys. Tarkemmat selostukset tilastosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. 

Säästämisaste (lähde: Tilastokeskus)

Kieltäymysten vuosi - vai oliko sittenkään?

No kyllä vuosi 2020 oli äärimmäinen kieltäymysten vuosi. (Yritin vain löytää siihen jotain positiivista näkökulmaa tuolla väliotsikolla, mutta jäi aika onnettomaksi yritykseksi.) 

Monilla on varmasti erilaisia kokemuksia vuodesta 2020. Voi olla, että elämä ei muuttunut juurikaan, tai päällimmäiseksi voi ylimääräisten harrastusten ja menojen poisjäämisen vuoksi jäädä mukava ajatus elämän tahdin rauhoittumisesta. Minun mielestäni kulunut vuosi on ollut kaikessa loistossaan aika ankea.

Tein joutessani hyvin hyvin epätieteellisen tutkimuksen säästämisestä (kyselin siis erittäin satunnaisesti tuttavapiiristä tämän vuoden ostoksista). Osalle oli käynyt niin, että kun Suomi ja suurin osa muutakin maailmaa sulkeutui pikku hiljaa omaan tahtiinsa erilaisiin lockdowneihin, matkustaminen ja muu kulutus väheni huomattavasti. 

Syntyi ketju, jossa yleisten suositusten takia säästikin yllättävän monessa paikassa. Juhlia peruttiin tai siirrettiin parempaan ajankohtaan. Ja kun ei ole juhlia, ei tarvitse ostaa lahjaa, juhlavaatteita, tai matkustaa itse juhliin. Juhlien peruminen siis leikkasi kulutusta usealta eri sektorilta. Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyi ihmisiä, jotka huomasivat rahan tekevän kerrankin pesää tilille. 

Löytyi myös muunlaisia näkemyksiä. Etätyöskentely on tullut monelle tutuksi viimeistään tänä vuonna. Jos aiemmin kotona on riittänyt satunnaiseen työskentelyyn pikkuinen läppäri, työn siirryttyä pysyvästi kotiin onkin mukavampi tehdä hommia, jos edessä on suurempi näyttö, mukavampi näppäimistö, alla ergonominen tuoli ja korvillä laadukkaat vastamelukuulokkeet. Raha on virrannut muusta kulutuksesta esimerkiksi etätyön mahdollistamiseen tai kotoiluun, eikä säästöön ole jäänyt kuin pennosia. 

Säästäjä pakosta 

Ja mitenkä minun on käynyt? Minusta on sukeutunut tämän vuoden syksyllä olosuhteiden pakosta aito säästäjä, eikä siihen tarvittu, kuin vaan yksi maailmanlaajuinen pandemia! Olen lähinnä hämmästynyt, koska supersäästäjäksi ryhtyminen on ollut pitkälti kaikkea muuta, kuin oma valinta. 

En tarkkaile säännöllisesti kulutusta, vaan tapanani on ollut siirtää viimeistään palkkapäivänä käyttötililtä ylimääräiset hilut pois. Olen jättänyt käyttötilille palkan tullessa vain yhden kuukauden nettopalkan verran kulutettavaa. Nyt huomasin, että sinne oli muutamana kuukautena jäänyt puolikkaan nettopalkan verran ylimääräistä, eli säästöprosentti oli ollut joinain kuukausina niinkin korkea, kuin 50%. 

Yksi syy suureen säästöprosenttiin on ollut asumiskulujen lasku. Keväällä sain laitettua asuntolainan lyhennykset tauolle, vaikutus on noin pari sataa euroa. Toinen syy on lasten päivähoitokulujen loppuminen. Meitä on siunattu kolmella lapsella, ja sen seurauksena olemme maksaneet päivähoidosta vuosittain useita tuhansia euroja, joten säästö on ihan huomattava. Suomessa on luotu vanhemmille edullinen ja hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta ilmainen se ei ole. 

Kolmas syy on korona. Lockdownit ja ihmiskontaktien välttely on selkeä syy kulutuksen leikkaantumiselle. Luonteeltani olen enemmän säästäjä, kuin kuluttaja, mutta tänä vuonna, kun kuluttamisen mahdollisuudet ovat ulkoisista syistä kaventuneet, olenkin huomannut, mitä vaille olen jäänyt. Ilman koronan vaikutuksia olisin luultavasti käynyt tänä vuonna ainakin yhdellä ulkomaan matkalla, muutamalla keikalla, elokuvissa, syömässä ravintolassa, huvipuistossa ym. Nyt suuri osa huvittelusta on siirtynyt tulevaisuuteen, ja pitkät ravintola-illalliset ovat korvautuneet noutopitsoilla. 

Hyvä puoli äärimmäisessä säästämisessä on ollut se, että raha on virrannut osakkeisiin, joten varallisuus on tänä vuonna ottanut jättiloikan ylöspäin. Enpä olisi tätäkään uskonut maaliskuussa, kun kurssit lähtivät laskuun. 

Mutta suoraan sanottuna mietityttää varsinkin pienten yrittäjien tilanne. Täytyy vaan toivoa, että suosikkibändit, elokuvateatterit, ravintolat ja käyttämäni itsenäinen pieni kuntosali saavat jollain tavalla elettyä korona-ajan yli, jotta tapaamme jälleen! Täältä tullaan uusi ja toivottavasti ihanan tapahtumarikas vuosi 2021!

Hyvää Uutta Vuotta!