Pörssiromahduksen opetukset

Tänään on talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Kenties ihan oikea hetki vilkaista taaksepäin pörssivuoden pimeintä hetkeä. Ja sehän oli tietenkin maaliskuun syvä, mutta nopea pörssiromahdus. 

Karhumarkkinat (lähde: pixabay)

Maaliskuussa kurssit tekivät kamikaze syöksyn suoraan kohti maata. Nyt useampi kuukausi myöhemmin valtioiden massiivinen elvytys on estänyt suurimmat yritysten konkurssit, mutta tilanne on vielä monessa yrityksessä vaikea. 

Tämä ei ollut elämäni ensimmäinen pörssiromahdus, mutta 90-luvun alun pankkikriisissä olin vielä lapsi ja finanssikriisissä 2008 olin hyvin pienillä rahoilla mukana rahastoissa. Vaikka rahastosijoitusteni arvo puolittui finanssikriisissä, se ei pienen summan takia ollut katastrofi. Odotin rahastojen kanssa kärsivällisesti, kunnes arvot olivat palautuneet siedettäville tasoille. Kahteen rahastoon tein myös koko ajan kuukausittaisia ostoja pienillä summilla, ja koska olin kuukausisäästäjä (muistaakseni vain 50e/kk/rahasto) kuopassa tehdyt ostot nostivat rahastojen arvot plussalle. 

Maaliskuinen pörssiromahdus oli siis ihka ensimmäinen romahdus, jossa olen ollut merkittävillä summilla mukana. Mitkä siis olivat minulle pörssiromahduksen opetukset?

Riskinmittarit pörssiromahduksessa

Osakkeiden riskinmittareina pidetään mm. volatiliteettiä ja betaa. Jos beta on yli yksi, osake heiluu enemmän, kuin indeksi. Jos se on alempi kuin yksi, osakkeen liikkeet ovat loivempia, kuin indeksin liikkeet (tämä on huikeasti yksinkertaistettu selitys). Varovainen sijoittaja voisi siis riskin mittarien avulla seuloa salkkuun vähäriskisiä osakkeita, joiden heilunta on pienempää, kuin indeksien heilunta keskimäärin. Teoriassa tällainen salkku nousisi hitaammin, kuin indeksi, mutta myös laskisi laskuissa hitaammin, kuin seuraamansa indeksi. 

Ongelmana on, että riskinmittarit katsovat taaksepäin. Kun paniikki iskee, kaikki osakkeet käyttäytyivät hyvin samaan tapaan, kun raha pakenee osakkeista vaikkapa patjan alle tai turvasatamana pidettyyn kultaan. Sijoittajat eivät siinä vaiheessa mieti riskiä samaan tapaan, kuin ennen kriisiä, sillä omaisuuslajina osakkeet ovat kokonaisuudessaan riskisempinä, kuin esim. korot tai kiinteistöt. 

Ainakin tässä pörssiromahduksessa kaikki osakkeet tulivat alaspäin, mutta nousussa on ollut eroja. "Kotoilu" osakkeet (kuten Netflix ja Marimekko), sekä digitaalisuutta hyödyntävät osakkeet ovat nousseet nopeasti. Häviäjinä on olleet lockdowneista kärsivät alat, kuten kauppakeskukset, matkailu ja ravintola-ala.  

Kulut syövät tuottoja, mutta odotapas mitä pörssiromahdus tekee!

Kulut syövät tuottoja sijoitustoiminnassa. Tämä tieteellisesti todistettu ja kivenkova fakta on jopa joidenkin sijoittajien sijoitusstrategian tärkein osanen. Luultavasti nämä kulutietoiset sijoittajat voittavatkin tuotoissa keskimäärin muut sijoittajat 6-0, ainakin, jos kyseessä on pienikuluisiin rahastoihin tasaisesti yli ajan sijoittava henkilö. Myös osakepoimijan kannattaa tarkkailla kuluja. Muita tuottoja vähentäviä tekijöitä ovat verotus, huono ajoitus, ja osakepoimijalla myös epäonnistuneet osakevalinnat.

Tänä keväänä huomasin, että kuluilla on hämmästyttävän pieni merkitys, kun salkku (ja sijoittajan mieli) kokee vapaapudotuksen kauhuja päivästä toiseen. Kun pörssissä rytisi, omakin salkkuni koki melkein 2000 euron miinusmerkkisiä päiviä. Tuo 2000 euron summa on itselleni merkittävä, sillä se vastaa suunnilleen omaa kuukausittaista nettopalkkaani. Yhdessä päivässä menetin siis koko kuukauden nettopalkan. 

Pääsemme jälleen ajoittamisen problematiikkaan. Nordnetin kaupankäyntikulut ovat kohdallani 7e/transaktio, eli mitätön summa päivittäiseen tappioon verrattuna, 2000 eurolla olisin veivannut salkkua uuteen asentoon lukemattomia kertoja (ongelma olisi tosin ollut se, että mitä myydä, mitä ostaa, millä summilla ja minä päivänä). Äkkinäiset liikkeet kuuluvat pörssin luonteeseen, nyt sekin on siis tullut koettua kantapään kautta. 

Joissain sijoituskirjoissa kehoitetaan pysymään ikuisesti osakemarkkinoilla. Syynä on se, että kurssit nousevat yleensä yksittäisinä ja lyhyinä ajanjaksoina paljon, ja jos missaa nuo ajanjaksot, jää suuri osa nousuista hyödyntämättä kokonaan. Olen orjallisesti noudattanut tätä neuvoa, mutta jos uusi lasku ilmoittaa jotenkin mystisesti itsestään, osaan toivottavasti keventää salkun painoa. 

Jos minulla olisi ollut ennustajan lahjoja keväällä, en olisi epäröinyt hetkeäkään salkun keventämisen kanssa. Ensimmäisenä yli laidan olisi lentänyt Citycon, ostaribisneksen osingonjauhaja ja yksi tämän hetken suurimpia omistuksiani. Jos olisin myynyt koronan ensi merkkien aikaan osakkeen pois ja ostanut jälleen kuopasta, olisin pelastanut paljon. Vuoden alussa Cityconin osake oli noin 9,50e arvoinen, alimmassa kuopassa möyriessään se noteerattiin noin 5,50e hintaan. Monet osakkeet ovat ponkaisseet kuopasta uusin korkeuksiin, Citycon kärsii vielä koronan vaikutuksista. 

Käytännössä tein kevään aikana seuraavat virheet.

1. Ostin reilusti osakkeita osakesäästötilille ennen romahdusta. Tiedostin kyllä, että kurssit olivat silloin korkealla, mutta en jaksanut välittää siitä, koska fiilis oli hyvä, ja mikä voisi mennä vikaan?

2. Kun kurssit ensimmäisiä päiviä maaliskuussa nyykähtivät ihan pikkiriikkisen alaspäin, ostin innoissani lisää osakkeita. Koska halvalla sai. Indeksin päiväkohtainen miinus taisi olla ainoastaan kolmen prosentin luokkaa, mutta ostin silti mm. Konecranesiä ja Marimekkoa, jotka olivat sinä päivän laskeneet eniten (muistaakseni noin 7% verran). Näistä luvuista sekä Marimekko, että Konecranes laskivat vielä hurjan paljon, joten jouduin katkerana toteamaan, että ajoitus meni täysin pieleen. Tällä hetkellä molemmat ovat kyllä plussalla. 

3. En ostanut alimmasta kuopasta. Jäädyin täysin. 

Maantieteellinen hajautus

Pandemia lähti liikkeelle Kiinasta, Aasian jälkeen isoista maantieteellisistä alueista seuraavaksi oli vuorossa Eurooppa, ja sen jälkeen Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo eri maiden pörssi-indeksejä. Varsinkin Suomen pörssi seuraa suuren jättiläisen, eli Yhdysvaltojen pörssin suuntaa. 

"Vuonna 1899 Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden osuus maailman osakemarkkinoista oli 15%. Vuoden 2016 lopussa osuus oli 53,2%." Näin kertoi Arvopaperi 17.3.2017. Tämän hetkisiä lukuja en löytänyt, mutta syy-yhteys lienee selvä. Moni maailman suurimmista yrityksistä on Yhdysvaltalainen, ja monen länsimaisen maan pörssikurssit heiluvat maailman suurimman pörssin mukaan. 

Oma salkkuni verrattuna Dow Jones Industrial Average-indeksiin

Yllä on kuva omasta salkustani verrattuna indeksiin vuoden alusta tähän päivään saakka. Nordnetista otetun kuvakaappauksen sininen viiva on täytetty pääosin suomalaisilla osakkeilla, sininen viiva on indeksi. Nyt vertailuindeksinä ei olekaan OMXHGI, eli Helsingin pörssin indeksi, vaan DJIA, eli Dow Jones Industrial Average- indeksi. Tämä indeksi seuraa kolmenkymmenen suurimman Yhdysvaltojen pörssissä listatun yrityksen osakekurssia. Ja yllätyksekseni huomasin, että oma salkkuni on lähempänä DJIA-indeksiä, kuin OMXHGI-indeksiä. 

Yhdenmukaisuus on loppujen lopuksi sattumaa. Mutta mikä on merkille pantavaa, monet suuret liikkeet ovat tapahtuneet samoina päivinä. Vaikka oma salkkuni ja indeksi eivät sisällä samoja osakkeita, olen suomalaisena piensijoittajana tiukasti kytkettynä Yhdysvaltojen suurimpien yritysten liikkeisiin. 

Maantieteellisestä hajautuksesta osakkeissa on varmasti edelleen hyötyä, mutta yllättävän vähän. Monet yritykset toimivat monikansallisesti. Suuremman hyödyn omaisuuden suojaamisessa saa allokoimalla varoja useampiin omaisuusluokkiin, kuten kiinteistöihin, raaka-aineisiin tai kryptovaluuttoihin. Vaikka osakkeet heiluu, kiinteistössä oleva varallisuus pysyy vakaammin paikallaan. Jos asunnot pysyvät koko ajan vuokrattuina, tulee asunnoista kassavirtaa vaikka osakkeista saatava tulo hiipuisikin. 

Sijoittamisen psykologia 

Ajoittaminen on hankalaa, mutta luulisi, että selvä kurssien nuokahdus voisi olla selvä signaali ostolle. Pörssiromahduksessa osakkeet menettävät arvoaan runsaan mitoin, joten jokainen sijoittaja luultavasti tajuaa, että nyt on se kuuluisa oston paikka. Kunpa se vain olisikin niin helppoa. 

Kun pörssikurssit romahtaa yleensä myös reaalitaloudessa sakkaa. Sijoittamisen veteraanit, jotka ovat ansainneet kannuksensa aiemmissa kriiseissä (veteraaneja löytyy paljon fb-ryhmistä ja netin palstoilta), osasivat jo ennen romahdusta kertoa, että kun työpaikka on vaarassa tai jo menetetty, sijoittaminen ei todellakaan ole ensimmäisenä mielessä. Vaikka sijoitussuunnitelma olisi tatuoitu mustilla kirjaimilla oikeaan käsivarteen, on psykologisesti hankalaa työntää lisää rahaa pörssin nälkäiseen kitaan, jos seuraava palkanmaksu näyttää karkaavan jonnekin kauas tulevaisuuteen. 

Päässä alkaa pyöriä monenlaisia kauhuskenaarioita. Mitä jos joutuu irtisanotuksi? Laskeeko kurssit vielä? Milloin saavutamme pohjan? Tarvitaanko rahoja elämiseen? Vaikeita kysymyksiä, joita miettiessä tekee ennemmin mieli pitää viimeiset pennoset tilillä, kuin sijoittaa niitä epävarmasti heiluviin osakkeisiin. (Tämä on toisaalta ihan viisastakin, sillä rahat tilillä lämmittää paljon enemmän, kuin 40% miinuksella olevat osakkeet, ja ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä potentiaalinen kurssinousu.)

Näin kävi myös minulle, eli ensin romahti pörssissä ja pari viikkoa sen jälkeen käytiin työpaikalla pikaiset yt-neuvottelut. Vaikka selvisin säikähdyksellä ja tein yt-neuvotteluiden seurauksena kolme kuukautta osittaista työviikkoa, epävarmuus tilanteen jatkumisesta esti tehokkaasti sijoittamisen kaikista otollisimpaan aikaan. 

En ostanut, mutta en myöskään myynyt osakkeitani. Alimmilla kursseilla ostaneet voivat nyt onnitella itseään, sillä jos romahdus oli ennätysmäisen nopea, samaa voi sanoa tämän vuotisesta noususta. Vaikka rahaa oli tilillä, en kyennyt millään painamaan osto-nappia. Vasta siinä vaiheessa, kun ostoskeskuksissa alkoi taas liikkumaan enemmän ihmisiä, uskalsin tehdä muutaman oston. 

Prosenttilaskujen ihmeellinen maailma

"Jos yksittäisen osakkeen kurssi on romahtanut 50%, kuinka paljon kurssi voi vielä laskea?". Tähän kysymykseen olen joskus törmännyt, ja vastaus on melko karu: osakkeen kurssi voi laskea nykyisestä vielä 100%. 

Päästään putoavien puukkojen maailmaan. Osakkeen kurssin lasku ei saisi yksistään olla signaali ostolle. Pörssiromahduksessa kaikkien osakkeiden kurssit laskivat, eli laskijoissa oli sekä voimakkaasti tulosta tekeviä yrityksiä, joiden kassassa on rahaa, että myös yrityksiä, joiden liiketoiminta oli muutenkin juuri ja juuri pinnalla. Ongelma on löytää oikeat osakkeet, joihin voi luottaa vielä kriisin jälkeenkin. Myös oikeaa oston paikkaa on hankala löytää, koska pudonnut osake voi pudota vielä lisää. 

Doomscrollingin vahingollinen vaikutus

"Tuomioselailu", eli doomscrolling on termi, millä tarkoitetaan jatkuvaa huonojen uutisten etsimistä eri lähteistä (sosiaalinen media, tv-uutiset, painettu media). Ihminen huuhtoutuu pyörteeseen, jossa ainoa tarkoitus on etsiä kaikista mahdollisista paikoista tietoa. Tämä tapahtui minulle keväällä. 

Korona ei sairautena pelota, ajattelen koronaa kunnioittavasti, mutta en pelolla. Koronavirus aiheutti kuitenkin matalaliitoa mielialoissani. Ei mikään ihme, sillä joka päivä kerrotut kuolinluvut eivät paranna kenenkään mielialaa. 

Pörssikurssien yhtäkkinen pudotus ei myöskään antanut aihetta juhliin, ja vaikka omaisuuden sulaminen raivostutti, pystyin kuitenkin ajattelemaan edelleen edessä olevaa pitkää säästöaikaa, sekä sitä, että omaisuus on osittain turvassa omassa asunnossa. Eniten siis ahdisti epätietoisuuus tulevasta. 

Aloin etsiä tietoa kaikkialta, ja ongelma oli, että suurin osa tiedosta oli varsin epäselvää. Kukaan ei tuntunut tietävän, miten uusi ja arvaamaton tauti todellisuudessa toimii. Television pääuutislähetyksestä 90% käsitteli jollain tavalla koronaa, lisäksi katselin kaikki mahdolliset ylimääräiset THL:n ja Suomen hallituksen pitämät tiedotustilaisuudet. Kun vihdoin tajusin, että uutisvirtojen selaaminen aiheuttaa vain pahaa oloa, rajoitin uutisten seuraamista.

Opinko jotain itsestäni?

Opin ainakin sen, että 30-tuntinen työviikko, jota tein lomautuksen ajan, oli tosi luksusta. Rahallisesti pärjäisin kulujeni kera nippanappa. 30-tuntinen työviikko toi vapaa-aikaa ja se kieltämättä on kortilla ruuhkavuosien aikana. 

Toinen oppi oli, että parhaiten pään nollauksessa toimii juoksulenkki metsässä. Kun pää käy ylikierroksilla, ajatukset alkavat kiertää samaa ahdistavan pientä rataa. Lenkillä sain ajatukset tönäistyä eri suuntaan ja murehtimiskäyrä aleni. 

Loppujen lopuksi en tiedä, mitä mahdollisesti teen toisin tai samalla lailla, kun pörssikurssit seuraavan kerran saavat jonkin eksoottisen flunssan. Ostanko vai myynkö? Ei mitään hajua. Minusta olisi ihana ajatella, että pörssiromahdus kasvatti minusta jollain tavalla loistavan sijoittajan, mutta luultavasti siihen tarvitaan minun kohdallani enemmän, kuin yksi pörssiromahdus.