Verokirja opastaa verotuksen saloihin

Verokirja, Simo Sipola

Syksy saapuu, ja syksyn myötä hallitus miettii ensi vuoden budjettia. Verotus on jälleen kerran budjettiriihen myötä ajankohtainen asia. Verojärjestelmään on suunnitteilla kaksi uutta veroa, maastapoistumisvero ja osinkojen lähdevero. Molemmissa on sekä hyvät, että huonot puolensa. Verokertymä tulisi ilmeisesti olemaan kuitenkin melko vähäinen molemmissa veroissa. 

Verot ovat rasite, pakollinen paha. Silti veronkannon seurauksena pääsemme nauttimaan mm. maksuttomasta opetuksesta, yhteiskuntarauhasta, ja edullisesta terveydenhoidosta. Verotus on harvoin ainakaan itselläni päällimmäisenä mielessä. Mitä verotuksesta pitäisi siis todella tietää tai ajatella? 

Verokirja on tiukka paketti verotuksesta

Simo Sipolan kirjoittama Verokirja keskittyy Suomen verotukseen ja se on jaettu kolmeen osaan. "Tarve" on ensimmäisen osan nimi. Tässä osassa käsitellään verotuksen historiaa ja sen roolia nykyaikaisen yhteiskunnan rakentamisen apuna. "Kohtuus" pohtii verotuksen mielekkyyttä ja parinkymmenen vuoden aikana tehtyjä muutoksia. "Oikeudenmukaisuus" keskittyy osittain verotuksen tulevaisuuteen, mutta myös nykyisen verojärjestelmämme oikeudenmukaisuuteen. 

Verotukseen liittyy paljon politiikkaa, sillä silkan rahan keräämisen lisäksi veroilla pyritään myös ohjaamaan ihmisten käytöstä ja tasaamaan tuloeroja. Esimerkiksi haittaverot, joita Suomessa on alkoholi- tupakka- ja polttoainevero, pyrkivät sekä ohjaamaan ihmisten käytöstä, että kattamaan vaikkapa alkoholin aiheuttamia ongelmia yhteiskunnassa. 

Kiistatonta lienee, että verovaroista hyötyvät kaikki puolueesta ja näkökulmista huolimatta. Poliittisia intohimoja sen sijaan nostattaa keskustelu siitä, ketä verotetaan, mistä verotetaan, ja mitä seurauksia veronkorotuksilla ja -alennuksilla milloinkin on. 

Veroista on hankala puhua ilman päätösten takana olevaa ideologiaa ja historiaa. Monet ainakin vanhemmista veroista, kuten vanhanpiian vero, näyttäytyvät näin nykyaikana melkein rankaisevina. Kenen mieleen on ylipäätään tullut verottaa yli 24-vuotiaita rankemmin vain sen takia, että he eivät ole löytäneet kumppania? Tämäkin vero on tullut jo tiensä päähän vuonna 1975, silti moni vanhempi ihminen muistaa maksaneensa vanhanpiian tai vanhanpojan veroa. 

Vaikka unohdettaisiin täysin menneisyyden verokiemurat, verotus näyttäytyy vielä kirjan lukemisenkin jälkeen melko sekavana lankavyyhtenä. Se ei liene ihme, sillä veroja kerätään monella eri tavalla. Ansiovero, pääomavero, kiinteistövero, arvonlisävero, varainsiirtovero, kunnallisvero, kirkollisvero, ajoneuvovero, tässä on vain osa veroista. Verotus hoidetaan niin monella eri rintamalla, että kaikkia veroja on aivan mahdoton muistaa. 

Progressiivinen verotus ja tasavero

Suomessa verotetaan sekä progressiivisesti, että tasaverolla. Progressiivista on ansiotuloverotus, jota kannetaan palkoista ja eläkkeistä. Pienempi tuloinen maksaa siis pienemmällä prosentilla veroja palkastaan, kuin suurempi tuloinen. Progressiivisen verotuksen takana oleva kaunis ajatus on, että suurempi tuloinen kantaa suuremman verotaakan, ja silti hänelle jää isompi euromääräinen osuus tuloista vielä omaankin käyttöön.  

Sen sijaan kulutusveroihin kuuluva arvonlisävero on tasavero. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 24%, joka koskee esimerkiksi ruokaa. Tässä ei pienempi tuloinen pääsekään helpommalla, vaan sama veroaste koskee jokaista. Tasavero kurittaa pienituloista suhteessa enemmän, sillä suuri osa pienituloisen nettopalkasta ohjautuu pakosta välttämättömiini tarpeisiin, kuten asumiseen ja ruokaan.

Sijoittajaa koskeva pääomatulojen verotus sen sijaan on osittain progressiivinen. Vero on aina 30 000 euroon asti 30%, ja sen jälkeen 34%. Progressiivisuus on siis olemassa, mutta se on melko pieni verrattuna esimerkiksi ansiotuloverotukseen. 

Viime vuosina suuntaus on ollut Suomessa alentaa ansiotuloveroja. Palkkatulojen verotus onkin alentunut, samalla verokertymää on pitänyt paikata muuta kautta. Verojen, ja veroluonteisten maksujen kertymä on vuonna 2020 ollut Suomessa noin 99 miljardia, tästä karkeasti yksi kolmannes tulee tuloveroista, toinen kolmannes kulutusveroista, ja loput pakollisista sosiaaliturvamaksuista ja omaisuusveroista. Pakollisia sosiaaliturvamaksuja ovat mm. työnantajan ja palkansaajan työeläkemaksut, omaisuusveroja ovat esimerkiksi kiinteistövero ja lahjavero. 

Valtion budjettiin käytetään vain osa veroista ja veroluonteisista maksuista. Määrärahaksi on vuodelle 2021 ehdotettu 64,2 miljardia euroa. Verovarat eivät kata koko budjetttia, vaan osa budjetista katetaan lainalla. 

Hetken aikaa ihmettelin epäsuhtaa valtion budjetin ja verokertymän välillä. Ero valtion budjetin (64,2 miljardia) verokertymän (99 miljardia) välillä selittyy kuitenkin sillä, että veronkanto-oikeus on muillakin, kuin valtiolla. Osan veroista ja veroluonteisista maksuista keräävät kunnat, kuntayhtymät, sosiaaliturvarahastot ja seurakunnat. 

Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

Ero verosuunnittelun ja veronkierron välillä on harvinaisen selvä, verosuunnittelu on laillista ja veronkierto laitonta toimintaa. On siis ihan laillista on pyrkiä vähentämään maksamiaan veroja. Näin voi toimia esimerkiksi käyttämällä hyväksi verottajan suomat verovähennykset. Kotitalousvähennys lienee vähennyksistä tunnetuimpia, samoin työhuonevähennys. 

Veronkierron ja verosuunnittelun väliin jää toki moraalisesti harmaa alue, jossa ollaan vielä lain oikealla puolella, mutta moraalisesti toiminta saattaa olla arveluttavaa. Kirjassa pureudutaan joidenkin  suuryhtiöiden tapaan vältellä veroja tekemällä yrityksen sisäisiä lainajärjestelyjä. Eri maiden erilaiset yhtiöverokäytännöt mahdollistavat tilanteen, jossa verotus saadaan painettua mahdollisimman alas. Yhtiön sisäisen lainan, ja lainasta maksettavan korkean koron avulla voittoa tuottava yritys saa siirrettyä voiton toiseen maahan, jossa yrityksen verotus on keveämpää. 

Sijoittajan verotus 

Sijoittajan verotus on alueena niin laaja, että vaatisi oman blogikirjoituksensa. Verokirjassa käsitellään kyllä tätäkin aihetta, läpi käydään osinkojen verotusta, sekä sijoittamista oman yrityksen kautta. 

Hyödyllistä sijoittajalle on, jos tuntee hieman myös verotuskäytäntöjä. On monia verotuksen kiemuroita, joista sijoittaja hyötyy. Yksinkertaisin hyöty on 1000 euron verovapaa myynti vuodessa. Eli jos sijoittaja myy vuodessa omistuksiaan alle 1000 eurolla, tuottoa ei veroteta. 

Pitkäaikaista sijoittajaa hyödyttää myös osakesäästötili. Osakesäästötilin kautta suoriin osakkeisiin sijoittavalle annetaan mahdollisuus myöhennettyyn verotukseen. Kaiken kaikkiaan verotuksen perusteet tunteva sijoittaja pääsee siis hieman paremmille tuottoprosenteille minimoimalla verotuksen vaikutusta tuottoihin.  

Mitä kirjasta jäi mieleen?

Kirja oli hyvin kirjoitettu opus. Jotain kirjoittajan taidosta kertoo, että niinkin kuivakasta aiheesta, kuin verotuksesta, saa aikaan mielenkiintoisen ja keveän kirjan. Kirja oli myös mielestäni varsin veromyönteinen, verot ovat lähtökohtaisesti hyvä asia, koska niillä rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa.  Erilaisia verotuksen epäkohtia ja ongelmiakin käydään läpi, ja kirjoittaja esittää myös omia mielipiteitään ja ratkaisuja joihinkin ongelmiin.  

Jos kirjasta haluaa esittää kritiikkiä, joitain lukuja olisi voinut esittää myös taulukoina ja graafeina, jolloin sekä graafi, että teksti olisivat yhdessä aukaisseet kirjoittajan sanomaa paremmin. Ajauduinkin jossain vaiheessa Veronmaksajain Keskusliiton sivuille, ja klikkailin siellä kaikenlaisia graafisia kuvioita auki. Jos verotus kiinnostaa, niin Veronmaksajain Keskusliiton sivuilta löytyy ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa. 

Itselleni kirjan mielenkiintoisin ja paras anti oli ehdottomasti viimeinen osuus kirjasta. Tässä osuudessa käydään läpi selkeitä ongelmia verotuksessa, ja käsitellään myös sitä, mihin verovaroja käytetään tai pitäisi käyttää. Kirjassa käsitellään esimerkiksi ajatusta kansalaisten perustulosta, sekä mietitään tasaveroa ja haikaillaan varallisuusveroa takaisin. Kaikista kirjoittajan mielipiteistä en ole samaa mieltä, esimerkiksi varallisuusvero ei kuulosta kovin järkevältä, mutta mielipiteet on hyvin perusteltuja ja antavat ajattelun aihetta. 

Suomessa on korkea verotus, joskin suomalainen veronmaksaja saa mielestäni myös katetta veroeuroille. Kävin Veronmaksajain Keskusliiton sivuilla ja löysin tietoa kokonaisveroasteesta. Suomessa veroaste on kansainvälisesti korkea, kokonaisveroaste on bruttokansantuotteesta 42,2%, kun OECD-maiden keskiarvo on 33,8%. Suomea kireämpääkin veroastetta pitävät yllä esimerkiksi Tanska ja Ranska. 

Osa syy korkeaan veroasteeseen on väestön vanheneminen. Terveydenhoitokulut kasvavat, samoin veroluonteisina kuluina kerätään palkansaajilta eläkemaksuja, joista osa rahastoidaan, ja osalla maksetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. Yhtälö on tällä hetkellä vaikea, ja kokonaisveroasteen laskemista on varmaan turha odottaa.