Q2 2024, lomailua ja velkapohdintoja

Kesä on edennyt nopeasti ja enimmäkseen olen rentoutunut, lomaillut ja ulkoillut. Teemme myös remonttia, joten osa kesästä on mennyt mukavasti vertaillen hintoja ja kasaten vaatekaappeja. 

Vuosi 2024 on ollut Helsingin pörssiin sijoittavalle surkea ja oma salkkuni on vieläpä alittanut indeksin tason. Kun puoli vuotta on kulunut, oma salkkuni on käynyt vuoden alkuun verrattuna välillä -6% syvyydessä, mutta yltänyt myös hetkellisesti hieman plussalle. 

Salkussa on joitain yrityksiä, joihin korkojen lasku saattaisi vaikuttaa positiivisesti. Korkojen lasku tukisi toki kaikkia osakkeita, mutta esimerkiksi velkainen Citycon ja rahoitusalalla toimiva Capman saattaisivat hyötyä enemmänkin korkojen laskusta. Odottelen siis näiden yhtiöiden kohdalla syksyä ja mahdollisia korkojen laskuja.   

Kim Simonsson: Ystävyys

Ostot ja myynnit

Toisella kvartaalilla en myynyt osakkeita tai rahasto-osuuksia. Sen sijaan pörssilaskut houkuttelivat ostamaan yhden erän TietoEvryä ja Nestettä kaksi erää. Lisäksi kahteen rahastoon meni joka kuukausi automaattisesti sijoitukset, Handelsbankenin Usa Indeksiin 99 euroa ja Nordnetin Indexfond Sverigeen 51 euroa. 

Sekä Neste, että TietoEvry painiskelevat tällä hetkellä ongelmissa. Neste antoi negatiivisen tulosvaroituksen toukokuussa, ja kurssi teki samalla ison loikan alaspäin. Uusiutuneiden polttoaineiden kohdalla kysyntä ja kilpailu vaikuttavat liiketoimintaan. 

Kim Simonsson: Vaeltaja

Osinkoa maksoi toisella kvartaalilla melkein kaikki salkun yritykset. Osinkoja tuli yhteensä nettona noin 1423 euroa, osingot kiersivät suoraan uusiin osakeostoihin. 

Varallisuuden arvo ei ole juurikaan noussut vuoden alusta, vaan liikkuu aika samoissa lukemissa. Siihen on useampikin syy. Olen tehnyt ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan, jolloin varat on suuntautuneet muualle, kuin osakkeisiin. Myös remontti on syönyt euroja, eli vaikka teemme itse remonttia ja säästämme työn osuudessa, tarvikkeet ja kalusteet ovat vieneet oman osansa varoista. Lisäksi osakkeiden arvon nousu on jäänyt jotenkin tänä vuonna lähtökuoppiin, joten vaikka olen ostanut joitain osakkeita lisää, arvonlaskun myötä varallisuus polkee paikallaan. 

Varallisuuden hajonta Q2 2024

Velkojen määrä vähenee hiljalleen

Asuntolainan määrä lähenee vähitellen nollaa. Viime vuonna ja tänä vuonna olen tehnyt korkojen noustua ylimääräisiä lyhennyksiä, viime vuonna ylimääräisiä lyhennyksiä oli 4000 euroa, tänä vuonna olen lyhentänyt 2000 euroa maksuohjelmaa enemmän. 

Jäljellä on enää noin 2500 euroa, lyhennän sitä tosi pienissä erissä, joten maksuohjelman mukaisella tahdilla asuntolainan viimeinen maksukuukausi olisi vasta vuoden päästä kesäkuussa 2025. Kuukausittainen lainan hoitomaksu on 218 euroa, summa sisältää lyhennyksen, koron ja tilin hoitomaksun. Tavoitteena on kuitenkin saada asuntolaina mahdollisimman pian maksettua pois. 

Koska asuntolainaa on vain hitunen jäljellä, olen ottanut muuta lainaa ja mm. Nordnetin luottolimiitti on käytössä. Luottolimiittiä ei tarvitse kuukausittain lyhentää, vaan korot pääomitetaan lainasummaan. Luottoa oli kesäkuun lopussa käytössä 4555 euroa. Lisäksi otin remonttiin liittyen korottoman ja kuluttoman kulutusluoton, jonka velkasumma on tällä hetkellä noin 800 euroa. 

Tällä hetkellä ajatuksissa on maksaa ensin asuntolaina pois. Kulut lainasta eivät ole enää kovin suuret, sillä esimerkiksi tässä kuussa tilinhoitomaksu oli 2,30e ja korko noin 10 euroa. Silti se on kaikista suurikuluisin lainoistani. Lisäksi asuntolainan loppuminen vapauttaisi peräti 218 euroa kuukaudessa johonkin muuhun. 

Kim Simonsson Sammaljätit

Marimekko sijoituskohteena

Marimekon tunnetuin kuosi täyttää tänä vuonna 60 vuotta, onnittelut ikoniselle Unikolle! Tarinan mukaan yrityksen perustaja Armi Ratia oli kieltänyt kukkakuosit, sillä kukat olivat kauniimpia luonnossa, kuin kankaalla. Kiellosta huolimatta Maija Isola maalasi vuonna 1964 abstraktin Unikon kankaalle ja Armi Ratia ihastui kukkaan välittömästi. Näin tehtiin historiaa, Marimekon tunnetuin printtikuosi oli syntynyt. 

Espan lava toukokuu 2024, Unikko koko komeudessaan

Marimekon perinteisessä muotinäytöksessä Helsingin Esplanadilla toukokuisena perjantaina Unikko olikin hyvin edustettuna. Juontajana oli Maria Veitola, lisäksi lavalla nähtiin toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko. Yleisölle avoin muotinäytös on perinne jo 30 vuoden takaa, tänä vuonna muotinäytös esitettiin ensimmäistä kertaa Helsingin lisäksi myös Tokiossa. 

Näytöksen mallien lisäksi myös yleisö oli ottanut teeman omakseen ja yleisön päällä näkyi ilahduttavan paljon Unikkoa kengissä, laukuissa, mekoissa, huiveissa ja takeissa. Yksi aurinkoisen iltapäivän huveista olikin tunnistaa keväistä päivää viettävien katsojien päältä Unikon eri värityksiä, sekä muita, jo mallistosta poistuneita suomalaisen muotitalon kuvioita. 

Unikkokengät tyylikkään pariskunnan jaloissa

Marimekko numeroiden valossa

Marimekko on yksi kotipörssimme harvoja design yhtiöitä. Marimekon lisäksi mieleeni tulee ainoastaan Fiskars, jonka useita brändejä sisältävän sateenvarjon alle kuuluu mm. Iittala. Marimekolla on vahva ja omaleimainen tavaramerkki, joka perustuu selkeisiin kuvioihin ja voimakkaisiin väreihin. Marimekko itse määrittelee itsensä lifestyle-yhtiöksi, jonka nettisivuilla mainitaan vastuullisuus, sekä pyrkimys tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen. 

Tuotevalikoima on jaettu kolmeen kategoriaan, vaatteisiin, kodintuotteisiin, sekä laukkuihin ja asusteisiin. Vuonna 2023 kodintuotteiden (mm. kankaat, pyyhkeet, lakanat ym.) osuus liikevaihdosta on suurin, eli 44%. Vaatteiden osuus on 32%, laukkujen sekä asusteiden osuus on 24%. 

Oman tuotannon lisäksi Marimekolla on ollut menneinä vuosina useita yhteistöitä muiden valmistajien kanssa. Marimekko on lainannut tunnetuimpia kuosejaan muille kulutustavara yrityksille. Unikkoa ja muita kuoseja on nähty mm. Ikean ja Adidaksen tuotteiden päällä. Yhteistöiden hyöty tulee mielestäni yhtiölle kahta kautta, lisenssitulot täyttävät mukavasti kassaa ja samalla yritys saa kuoseilleen laajemman levikin ja mahdollisesti uusia Marimekosta kiinnostuneita kuluttajia. 

Marimekolla on vuoden 2024 kesällä yhteistyö Uniqlon kanssa. Espan muotinäytöksessä näytöksen juontaja Maria Veitola kertoi myös uudesta, tulevasta yhteistyökuviosta. Suomalainen Kalevala Koru ja Marimekko ovat löytäneet yhteisen sävelen, ja Kalevala korun mallistoon tulee juhlavuoden kunniaksi koruja ikonisesta Unikosta. Kävin jo kurkkimassa uteliaana Kalevala Korun nettisivuilla, mutta mallistoa ei ole vielä julkaistu. Rajattu erä koruja kiinnostaa ainakin itseäni ja saa toivottavasti laajemminkin mielenkiintoa.

Marimekon ja Kalevala Korun liikkeet vierekkäin Helsingissä

Marimekon liikevaihto on ollut viime vuosina kasvava, joskin ensimmäisenä koronavuonna 2020 liikevaihto niiasi hienoisesti, kun liiketiloja suljettiin. Verkkokaupan osuus on oletettavasti ollut kuitenkin tuona vuonna hyvä, sillä tipahdus liikevaihdossa on ollut ainoastaan hiuksen hieno. Vuoden 2023 liikevaihto oli 174,1 miljoonaa.  

Suurin osa, eli 57% liikevaihdosta on tullut vuonna 2023 Suomesta. 20% on tullut Aasian maista, 9% Skandinaviasta, 8% muualta Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta ja 5% Pohjois-Amerikasta. Painotus Suomeen on siis suuri, joskin Aasian ja Tyynenmeren maat tulevat isolla osuudella perässä. 

Liikevoitto on ollut viime vuonna 31,4 miljoonaa, joka on 18% liikevaihdosta. Liikevoitto on siis hyvä. Yhtiö maksaa vuosittain osinkoa, joka vaihdellut viime vuosina. Vuoden 2023 tuloksesta osinkoa maksettiin 0,37e/osake. Tavoitteena on jakaa osinkoina ulos vähintään puolet vuosittaisesta tuloksesta.

Osakekurssi on kesäkuun 4. päivä päättynyt lukemaan 15,22e. Kurssi onkin ollut viime vuoden kesästä reippaassa nousussa, sillä viime vuoden kesäkuussa osakkeen hinta on ollut 9 euron pinnassa. Tällä hetkellä ollaankin lähellä kaikkien aikojen huippuja, joka on ollut joulukuun alussa 2021, jolloin yksittäinen osake on saanut hinnan 16,94e. 

Olen omistanut Marimekkoa jo useita vuosia ja muistaakseni koko sen ajan yrityksen talous on näyttänyt hyvältä. Tälläkin hetkellä tase on kunnossa, ja omavaraisuusaste on erinomainen. 

Marimekon tavoitteet kaudelle 2023-2027 ovat omaan korvaan vähintäänkin kunnianhimoiset. Tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi vuotuinen 15% liikevaihdon kasvu,  ja 20% vertailukelpoinen liikevoittomarginaali. Viime vuoteen verrattuna liikevaihtomarginaali onkin jo hyvin lähellä tavoitetta, mutta liikevaihdon kasvuun on vielä matkaa. Vuosina 2022-2023 liikevaihto kasvoi noin 5% ja liikevoittomarginaali oli noin 18%. 

Marimekon vahvuudet ja heikkoudet

Niin paljon, kuin pidänkin Marimekosta, jokaisella yrityksellä on sekä vahvuuksia, että heikkouksia. Koska Marimekko on yksi lempiyhtiöistäni, löydän helposti hyviä puolia siitä. Ensinnäkin Marimekko on sympaattinen, sillä kuka voisi vastustaa sen kirkasväristä, selkeää kuviointia? Marimekon vaatteet ja kodin tuotteet näkyvät monen suomalaisen arjessa ja koska kyse on design painotuksella olevasta kaupan alan yrityksestä, liiketoiminta on yksinkertaista ymmärtää.  

Marimekko on leimallisesti brändiyhtiö. Kuviot ovat tykättyjä ja tunnistettavia ja siksipä tuotteiden hintoihin voi lisätä huoletta muutaman (kymmenen)prosentin ekstran. Vaateteollisuus on kovin kilpailtu ala, mutta vaatteisiin painettu Unikko-kuosi lisää tuotteen haluttavuutta kuluttajan silmissä. Marimekon kateprosentti onkin 60%, joka on hyvä ja osa siitä selittyy brändin vahvuudella. 

Tällä hetkellä Suomen taloudella ei mene kovin vahvasti. Jännä piirre on, että vaikka kotitalouksien käytössä oleva rahamäärä ei ole kasvanut, Marimekon tuotteita myydään silti hyvin. Ilmeisesti pukeutumiseen ollaan siis edelleen valmiita panostamaan. Tuotteet eivät ole kovin edullisia, esimerkiksi normaalihintaisten mekkojen hinnat liikkuvat Marimekon omilla nettisivuilla akselilla 155-375 euroa. Tässä piilee kuitenkin yksi Marimekon heikkous, sillä jos Suomen talous jää matelemaan tai tipahdetaan syvempään lamaan, voi olla, että kuluttajat kääntävät katseen edullisempiin tuotteisiin. 

Jo useamman vuoden ajan Marimekko on nauttinut Suomessa laajempaa kansan suosiota. Yli puolet liikevaihdosta tulee edelleen Suomesta, vaikka liikevaihto onkin kasvanut melkein joka vuosi. Marimekko vetoaa mielestäni Suomessa kuluttajiin iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Yllättäen myös miehet ovat ottaneet Marimekon omakseen. Vanhemmissa ikäluokissa Marimekkoon pukeutuva mies saattaa valita päälleen Jokapoika-paidan, nelikymppinen mies sen sijaan kantaa ylpeänä mukanaan käytännöllistä, mustaa Matkuri kassia ja nuoremmat miehet pukeutuvat jo rohkeasti värikkäämpiin ja kuosillisiin vaatteisiin. Olettaisin, että jos asiakkaita lajitellaan sukupuolen mukaan, naisten puolella Marimekon suosio on suhteellisen tasaista koko Suomessa, sen sijaan miehistä trenditietoisimmat ja pääkaupunkiseudulla asuvat lienevät potentiaalisimpia asiakkaita.  

Muutama vuosi sitten kävin yhtiökokouksessa, jossa joku yleisöstä kaipaili vaatepuolelle myös miesten mallistoa. Silkka fakta on, että pelkästään naisten vaatetukseen keskittymällä rajataan suunnilleen puolet kuluttajista pois vaatesegmentistä. Vastausta en tarkalleen enää muista, mutta olettaisin, että pelkän miehille suunnatun malliston tekeminen olisi ollut kohtalaisen työlästä ja riskejä sisältävää. Miesten ja naisten vartalon erojen takia yksinomaan miehille suunnattu mallisto olisi tarkoittanut lisää työtä suunnittelun ja kaavoituksen saralle. 

Marimekko onkin fiksusti kiertänyt koko ongelman erillisestä mallistosta tekemällä ison osan vaatteista unisex-vaatteina. Mekkoja lukuunottamatta monet vaatteet käyvät malliltaan sekä miehille, että naisille. Esimerkiksi hupparit, housut ja takit ovat kuositukseltaan väljiä, jolloin ei ole niin tarkkaa, mihin kohtaan muotolaskokset asettuvat, tai onko niitä ollenkaan.Vartalon muodolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin tiukemmissa vaatteissa. Alla oleva hieno vaaleanpunainen farkkutakki nähtiin muotinäytöksessä miesmallin päällä, verkkokaupassa se on sen sijaan puettu naisen päälle. 

Unikon taivalta juhlistava farkkutakki

Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko on myös yksi Marimekon ehdottomista vahvuuksista. Olen muutaman kerran kuullut hänen puhuvan julkisesti ja joka kerta esiintyminen on ollut rentoa, varmaa, selkeää ja ammattimaista. En ole mielestäni koskaan nähnyt häntä jäykässä, muodollisessa jakkupuvussa, sen sijaan Tiina Alahuhta-Kasko pukeutuu yhtiönsä vaatteisiin. Imago saattaa olla hyvinkin tarkkaan mietitty, mutta Tiina Alahuhta-Kasko on aidosti johtamansa yrityksen näköinen toimitusjohtaja. 

Ehkä suurin Marimekon vahvuuksista on, että se on yhtiönä uskottava. Kaikille pörssiyhtiöille on määritelty strategia ja arvot. Kyynisesti ajateltuna osalla yhtiöistä nämä ovat vain pakkopullaa ja pakollista sanahelinää. Mielestäni Marimekko on onnistunut elämään arvojensa mukaisesti. Omien sanojensa mukaan yhtiö pyrkii esimerkiksi vastuullisuuteen, monimuotoisuuteen ja tasa-arvoon. Miten näitä arvoja on toteutettu käytännössä? 

Kiinnitin yhteen asiaan huomiota keväisessä muotinäytöksessä. Yleensä muotinäytöksen mallit ovat poikkeusyksilöitä. Viehättäviä, pitkiä, laihoja ja nuoria. Toukokuisessa Marimekon muotinäytöksessä kaikki mallit olivat hyvin viehättäviä omalla tavallaan, mutta mukana oli muutamia plus-kokoisia malleja ja jopa muslimityyliseen päähuiviin pukeutunut malli.  Eli ainakin muotinäytöksessä oli mietitty monimuotoisuutta. 

Myös tasa-arvoon on kiinnitetty huomiota. Tavoitteena on, että hallituksen jäsenistä puolet olisi naisia ja puolet miehiä. Tällä hetkellä hallituksessa on 4 miestä ja 2 naista, joten tavoite ei ihan täysin toteudu. Marimekko on silti vahvasti naisten johtama yhtiö, sillä johtoryhmästä suurin osa on naisia. 

Marimekon suurin yksittäinen omistaja on Mika Ihamuotila, joka omistaa Marimekon osakkeita yrityksensä PowerBank Venturesin kautta. Mika Ihamuotilalla on entinen Marimekon toimitusjohtaja, lisäksi hänellä on taustaa pankkimaailmasta. Omistus on noin 12,5%. 

Sen sijaan jos katsotaan pelkästään kotitalouksien omistamia osakkeita Suomen pörssistä, ja jätetään instituutiot sekä yritysten kautta omistetut osakkeet pois, Marimekko on harvinaisuus, sillä sen osakkeen omistajista suurin osa on naisia. Se on myös ainoa Suomen pörssiin listattu yhtiö, jossa naisten omistus osakkeiden lukumäärästä on yli puolet. Näin on ollut ilmeisesti jo vuosia. Saavutus on sikäli merkittävä, että vaikka naisten innostus sijoittamiseen on kasvanut viime vuosina, naisten salkut ovat edelleen pienempiä ja osakkeiden omistajuus täten ohuempaa, kuin miehillä. Alla Euroclearin sivuilta napattu graafi. 

Naisten omistamat osakkeet

Marimekolla on toki myös heikkouksia ja yksi niistä perustuu uskottavuuteen. Kirsti Paakkasen toimitusjohtajuuskaudella yhtiö teki omien arvojensa vastaisen syrjähypyn, yritys halusi laajentua ja osti turkisyhtiön. Loppujen lopuksi turkisyhtiön ostamisesta koitui mainehaittaa, ja yhtiötä tituleerattiin julmasti Verimekoksi. Luonnonsuojelijat hyökkäsivät Marimekkoa vastaan. Turkisyhtiön osto ei myöskään auttanut toivottua avausta Venäjän ja Ranskan markkinoille. 

Tarina on vanha, sillä turkisyhtiö omistettiin jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Silti opetuksena lienee, että brändiyhtiöiden suosio ja hinnoitteluvoima perustuu uniikkien tuotteiden ja kuvioiden lisäksi myös tarinalle. Jos yritys ei käyttäydykään arvojensa mukaisesti, se menettää tarinansa ja uskottavuutensa mukana myös suosionsa.  

Koko sinä aikana, kun olen seurannut Marimekkoa, se on edelleen ollut kohtuullisen pienen ryhmän suosiossa maailmanlaajuisesti. Yhtiö on kerännyt liikevaihtonsa alueelta Skandinavia, Pohjois-Amerikka, Aasia ja Suomi. Unikot kukkivat vahvimmin Suomessa ja yhtiön ydinalue on aina ollut Suomi, josta tulee karkeasti yli puolet liikevaihdosta. Vaikka yhtiö tekeekin tällä hyvää tulosta, kasvun mahdollisuudet ovat rajattuja, jos muu maailma ei innostu Marimekon kuvioista ja ideologiasta. 

Marimekko ei kiinnosta tällä hetkellä tyylitietoisia ranskalaisia tai keski-eurooppalaisia ylipäätään. Jos matkustelee Euroopassa, voikin olla melkein täysin varma, että Marimekkoon pukeutunut henkilö osaa suomea ja on kotoisin Suomesta. Marimekko on siis tuotemerkki, jota suomalaiset rakastavat, ja sen avulla on helppo tunnistaa myös ulkomailla lomailevat suomalaiset. Tulevaisuudessa toivoisin, että Marimekko valloittaisi lisää alueita myös muualla maailmassa, tai vahvistaisi asemiaan sille jo tutussa Aasiassa.  

Olen joskus miettinyt, että kokeeko Unikko kuosina jossain vaiheessa inflaation? Unikko on ikoninen ja 60-vuotiaana ansainnut paikkansa tunnettujen kuosien joukossa. Silti välillä ihmettelen, miten monella tavalla Unikkoa voidaan vielä varioida värien ja koon suhteen, jotta se ei käy tylsäksi.  

Toistaiseksi Marimekko on mielestäni elänyt viime vuodet hyvin ajassa, se on päivittänyt mallistoaan ja värimaailmaansa. Nykyinen mallisto on pirteä ja raikas. Yksi design-yhtiöiden heikkous liittyykin ajan hermoilla elämiseen. Marimekko onkin tällä hetkellä ainakin Suomessa suosion harjalla. Samalla osakkeen arvostus on noussut korkeammaksi. Onkin siis mahdollista, että ellei kaikki osu nappiin, sijoittajalle osake ei enää anna lähitulevaisuudessa kovin korkeita tuottoja.

Tänä vuonna vaatemallistossa näkyy vahvasti panostus 60 vuotta täyttävään Unikkoon, toki mukana on ilahduttavasti myös tuoreempia, 2020-luvulla luotuja kuoseja, kuten Antti Kekin luoma Nokturno tai Ystävyys-kuosin lohikäärme. Unikko on ehdottomasti Marimekon tunnetuin kuosi, silti toivoisin, että Marimekon suunnitteluosastolla katsottaisiin joko tulevaisuuteen, ja kehiteltäisiin kokonaan uusia kuoseja tai kahmaistaisiin uudelleen kehittelyyn yli 3500 kuosimallia käsittävästä arkistosta jotain vanhaa, mutta samalla nykyiselle ajallemme uutta ja innoittavaa.

Oma suhteeni Marimekkoon

Marimekko on yksi oman salkkuni tämän hetken kirkkaimpia valopilkkuja. Kun salkkuni murheenkryynit, Citycon, Neste ja Kempower ovat tänä vuonna hakeneet hetkellisesti omia pohjiaan, Marimekko on onneksi ihanasti tasoittanut tilannetta. Marimekon osuus salkustani on tällä hetkellä noin 8%.

Marimekko on yksi lempiosakkeistani. Pidän yrityksen tuotteista, lisäksi sen arvot ja ihanteet ovat lähellä omia ajatuksiani. Oman salkun yrityksiin ei koskaan saisi ihastua, mutta kieltämättä Marimekkoa on ollut ilo omistaa. Ensimmäiset osakkeet olen ostanut vuonna 2017 ja pienesti lisäillyt omistustani matkan varrella.   

Unikko ja ilmapallot

Q1 2024,

Ensimmäisellä kvartaalilla myin vääriä osakkeita, eikä ostotkaan menneet ihan nappiin. Myymäni osakkeet ovat myynnin jälkeenkin olleet vielä ripeässä nousussa, kun taas olen ostellut kiivaasti laskussa olevia osakkeita. Tämän seurauksena Nordnetin salkku putosi kolmen kuukauden aikana noin 6%. Vaikka omassa toiminnassa oli selviä katastrofin aineksia, onneksi rahastot paikkasivat vähän huonoja valintoja. 

Amalfin rannikko

Ostot ja myynnit

Kuukausittain ostan sekä Handelsbankenin Usa-rahastoa, että Indexfond Sverige-rahastoa. Kahteen rahastoon menee automaattisesti yhteensä 150e kuukaudessa niin, että Usa-rahaston merkintä on 99e ja Ruotsi-rahaston merkintä on 51e.  

Helmikuun alussa myin sekä Konecranesin, että Harvian osakkeet kokonaan pois. Molemmat olivat nousseet muutaman kuukauden sisällä hyvin, ja oma usko lisänousuun alkoi jo horjua. Konecranesin osakkeet olin ostanut vuonna 2020, ne myin selvällä voitolla. Harvia lähti salkusta pienellä tappiolla. Myyntiin oli tosiaan vain yksi syy, ajattelin, että molempien osakkeiden huippu alkaa olla lähellä. Sen sijaan molemmat ovat vielä nousseet myynnin jälkeen, joten myynti oli liian hätäinen ja luovuin hyvistä yhtiöistä huonoin perustein.  

Harvian ja Konecranesin myynneistä vapautui rahaa, ja kärsimättömänä olen ostellut Cityconia, Nestettä, Kempoweria ja Fortumia. Näistä ainoastaan Fortum on oston jälkeen noussut. Täytyy myöntää, että osinkohaukkana ostin Fortumia osittain hyvän osingon takia. Silti Venäjän liiketoimintojen poistuminen hävitti myös osan riskistä ja tällä hetkellä vakaata toimintaa tekevä energiayhtiö ei liene huono valinta salkkuun. Alla salkun tilanne maaliskuun lopussa. 

Osakkeet ja rahastot 31.3.2024

Sekä Kempowerin, että Nesteen kohdalla olen ostanut laskeviin kursseihin. Syy Kempowerin ja Nesteen ostoihin on oikeastaan sama, eli uskon näiden yritysten näyttävän vielä kyntensä myöhemmin. 

Citycon on ollut jo pitkään laskussa ja tällä hetkellä madellaan alle neljän euron osakekohtaisessa hinnassa. Yhtiö on kiinteistöfirmojen tapaan velkainen ja korkojen nousu on kurittanut kassaa. Citycon teki suunnatun osakeannin helmikuussa, antiin pystyi osallistumaan vain instituutiot ja suursijoittajat. Närää aiheuttaa yhtiön nykyinen politiikka, jossa samaan aikaan jaetaan osinkoa ja julkaistaan kassaa korjaamaan suunnattuja osakeanteja, joissa pienosakkeiden omistus laimenee. Viisaampaa pienosakkaan kannalta olisi jäädyttää osingot ja kohdentaa kassavirta yrityksen toimintaan. 

Olen tämän vuoden puolella ostellut Cityconia peräti viisi kertaa, osakekohtainen hinta on asettunut näissä ostoissa välille 4,946-3,738 euroa. Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta osa ostoista olisi kannattanut jättää tekemättä. Ollaanko pohjalla tässä osakkeessa? Vaikea sanoa, mutta ainakin omat ostot olen tehnyt siinä uskossa, että tällä hetkellä osaketta on lyöty vähän liiankin alas. 

Omistukset 31.3.2024

Säästöön vuoden alussa ei rahaa juurikaan jäänyt. Olin lomautuksella kolme viikkoa helmikuussa, lisäksi maksoin huhtikuun alussa toteutuneen Italian loman hotellin ja lennon. Blogin kuvat ovat napattu tältä matkalta. 

Emme saaneet asuntoamme myydyksi

Asuntomme oli myynnissä noin vuoden. Ensin yritimme myydä sitä itse, syksyllä otimme mukaan välittäjän. Hintaa laskettiin useaan otteeseen, lopussa hinta oli alle sen, mitä olemme itse maksaneet asunnosta noin 11 vuotta sitten, vaikka olemme remontoineetkin asuntoa vuosien varrella.  

Italian rannikkoa

Kolmiomme on hyvällä sijainnilla pääkaupunkiseudulla, miksi se ei siis mennyt kaupaksi? Selitys löytyy useammastakin syystä, syitä ovat mm. korkojen nousu, kiinteistöpuolen lamaannus, ja ehkä suurimpana syynä on tuleva putkiremontti, joka jo näkyy papereissa,  mutta josta ei ole tehty vielä mitään päätöksiä. Hintaa en pidä syyllisenä asunnon myymättömyyteen. Silti toki hätätilanteessa jos hinnan olisi esimerkiksi puolittanut, ostaja olisi varmaankin löytynyt. Sekä välittäjän, että näytöillä kävijöiden puheista silti selvisi, että tuleva putkiremontti oli suurin syy siihen, ettei asunto kiinnostanut ostajia. 

Kustannuksia myynnin yrittämisestä tuli noin 700-800 euroa. Hinta sisältää isännöitsijäntodistukset kahteen kertaan, (150e/kpl), ilmoituksen Oikotielle, sekä välittäjän ottamaan 300 euron palkkion myynnin aloittamisesta. 

Miten tästä eteenpäin? Tähän mennessä kaikki lapset ovat nukkuneet samassa makuuhuoneessa. Lasten kasvettua suuremmiksi tarvitaan siis ainakin yksi makuuhuone lisää, jotta kaikki saisivat enemmän omaa rauhaa. Remontoimme pienen makuuhuoneen olemassa olevan vaatehuoneen paikalle, samalla kaadetaan seinää, rakennetaan uutta ja lohkaistaan osa olohuoneen neliöistä tulevaan pikkuiseen makuuhuoneeseen. 

Taustalla Vesuvius

Laskeskelin kustannuksia, ja itse tehtynä hinta saattaisi asettua noin 3000-4000 euron paikkeille. Tämä on vielä hyvin karkea arvio. Hinta sisältää mm. asbestikartoituksen, sähkötöitä, vaatekaappeja muualle huoneistoon (samalla, kun vaatekomero muutetaan makuuhuoneeksi, menetämme noin viiden metrin verran hylly- ja säilytystilaa), maaleja, lattiamateriaalia, sekä kaikenlaista pientä, esimerkiksi kaatopaikalle vietävien kuormien maksut. Asbestikartoitus ja sähkötyöt teetetään ulkopuolisella, muuten on tarkoitus pistää omat hihat heilumaan. 

Oli suuri pettymys, kun emme päässeet muuttamaan nykyisestä asunnostamme isompaan asuntoon. Tuleva putkiremontti kiristää varmasti tulevaisuudessa hermoja, sillä putkiremppa vaatinee väliaikaista muuttamista asunnosta pois remontin tieltä. Halpakaan putkiremontti ei ole, eli kustannus perheasuntoon voi lähennellä 100 000 euroa. Jos hyviä puolia etsii, oma henkilökohtainen asuntolainani alkaa olla kohta maksettu, ja pääsen näennäisesti nauttimaan edullisesta asumisesta, kunnes putkiremppa pistää jälleen velkalukemat uusiksi. 

Tällä hetkellä mielessä on myös pieni innostus, remontoiminen on toisaalta kivaa, kun näkee käden jäljen ja pääsee suunnittelemaan uutta. Toisaalta remontoiminen samalla, kun itse asuu asunnossa, ei ole herkkua, sillä se on hidasta ja ylimääräistä roinaa aina jalkalistoista maalitörppöihin joutuu varastoimaan kaikkiin nurkkiin. Pääasia kuitenkin, että saimme päätöksen tehtyä, ja pääsemme pikku hiljaa aloittelemaan uuden huoneen remonntia. 

Pompeiji

Helmikuun 2024 tulot ja menot

Kovin usein en tarkkaile omaa ja perheeni kulutusta. Tapanani on ollut keräillä kuitteja ja laittaa luvut exceliin suunnilleen kerran vuodessa, yleensä kuukausi on ollut joko helmikuu tai maaliskuu. Tänä vuonna pistin ylös helmikuun tulot ja menot. 

Helmikuussa olin sekä töissä, että lomautuksella. Koska lapsilla oli talviloma, kävin lasten kanssa Helsingin kissakahvila Helkatista. Suosittelen kahvilaa, oli kyllä kiva kokemus! Kissat olivat vielä aika unisia aamupäivästä, mutta niitä oli mukava seurata ja rapsutella. Postauksen kuvat on otettu Helkatista. 

Yhteiset ja erilliset tilit

Perheeseeni kuuluu lisäkseni puoliso ja kolme yhteistä lasta. Lapset ovat kaikki jo iältään yli kymmenvuotiaita. Taloutemme ovat osittain erilliset ja osittain yhteiset, eli minulla ja puolisolla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteistili, jolta maksetaan yhteisiä kuluja. 

Asumme omistusasunnossa, josta minulla on vielä henkilökohtaista lainaa. Omistusosuuteni asunnosta on  40% ja maksan 40% vastikkeesta. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta, ansiosidonnaisesta päivärahasta ja puolikkaasta lapsilisästä. Osinkoja en ole kirjannut tuloksi, sillä ajatus on, että osingot kiertävät takaisin sijoituksiin. 

Meidän taloudessamme kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee puoliksi. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni viime kuussa noin 1006 euroa, josta oma osuuteni on puolet.

Helmikuu 2024

Yllätyksiä ja tuttuja kuluja

Suurin yllätys oli, että rahaa jäi aika paljon säästöön. Tulot olivat yhteensä noin 2492 euroa, ja kulujen jälkeen jäi vielä 922 euroa. Toki tässä on vain yhden kuukauden kirjanpito, kuukauteen ei osunut yhtään suurta laskua, kuten vakuutuksia, sähkölaskua tai lasten harrastuksiin liittyviä menoja. Tuloja ja menoja pitäisi siis tarkastella useamman kuukauden ajan, jotta kaikki vuoden aikana tulleet kulut saataisiin ylös. Itselleni kulujen kirjaaminen ylös on pakkopullaa, joten en kiusaa itseäni exelissä enempää. 

Jotain luvuista kuitenkin selviää. Verrattuna viime vuoteen vastike on noussut noin sadalla eurolla kuussa. Syynä on taloyhtiön lainan korot. Meillä on jonkin verran taloyhtiön lainaa, ja korkojen tarkastus osui muistaakseni kesälle. Maksan siis pankille sata euroa kuussa enemmän korkoja, kuin viime vuonna. Minulla on myös henkilökohtaista velkaa asunnosta, ja senkin korot ovat nousseet, mutta henkilökohtaisessa lainassa laina-aika piteni, maksettava summa pysyi ennallaan. 

Viisihenkisen perheemme ruokakulut ovat viime kuukausina olleet yli 1000 euroa. Helmikuussa kävimme myös ravintoloissa tai kahviloissa kolme kertaa, yhteensä nämä ulkona syömiset kustansivat noin 200 euroa, vaikka ruokalistalla oli edulliseksi miellettyjä ruokalajeja, kuten pitsaa ja hampurilaisia. Ruokakulut ovat pysyvästi kasvaneet, sillä myös lapset ovat jo isompia. Ruuasta en kuitenkaan halua säästää liikaa, sillä haluan vuoden ympäri esimerkiksi tuoreita hedelmiä ja kasviksia, jotka näin talvella ovat kalliita. 

Olin kolme viikkoa helmikuusta lomautuksella ja lomautus näkyy tuloissa. Provikkapalkkalaisena provisiot kuitenkin juoksivat ja paikkasivat lomautuksesta johtuvaa vajetta rahavirrassa. Jos joutuisin pidemmäksi aikaa lomautetuksi, ansiosidonnainen päiväraha jäisi kuitenkin merkittävästi pienemmäksi, kuin palkka. 

Abigail Adams, korkosijoittaja 1700-luvulta

Finanssiala on aina ollut miesten temmellyskenttää ja sama valta-asetelma jatkuu vielä vuonna 2024. Suurin osa analyytikoista, rahaston salkunhoitajista, toimitusjohtajista, pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä ja jopa sijoittajista on miehiä. Varallisuus on vahvasti sukupuolittunutta, ja se näkyy myös joka syksy veropäivänä, kun Suomen eniten veroja maksaneiden lista julkaistaan. Naisia listalle nimittäin mahtuu harmillisen vähän.  

Naisten määrä on kuitenkin sijoittajien joukossa kasvamaan päin ja naisten päivän kunniaksi sukelsin penkomaan tietoja huippusijoittajista. Kun kysytään sijoittajien esikuvia, vastauksissa toistuvat mm. Warren Buffet, Benjamin Graham ja George Soros. Silti historiaan syventymällä löytyy myös naisia, jotka ovat jo satoja vuosia sitten sijoittaneet tuottavasti ja kasvattaneet varallisuuttaan kaihtamatta rahamarkkinoihin kuuluvaa riskiä. 

Ensin tekeillä oli vain yksi kirjoitus huippusijoittajista, eli useampi sijoittaja olisi niputettu samaan kirjoitukseen. Loppujen lopuksi päätin jakaa pitkähkön tekstin pienempiin ja pureskeltavampiin osiin. Tämä on siis ensimmäinen osa lyhyestä sarjasta inspiroivia ja menestyneitä sijoittajia.   

Abigail Adams

Abigail Smith syntyi marraskuussa 1744 Yhdysvaltojen Massachusettsissa Elizabeth ja William Smithin nuorimmaksi lapseksi. Isä oli ammatiltaan pappi ja äidin suvussa oli poliitikkoja. Lapsuudessaan Abigail sairasteli paljon, ja jäi sairastelujen ja sukupuolensa takia vaille kodin ulkopuolista koulutusta. Äiti opetti tyttären lukemaan ja laskemaan, lisäksi Abigail opiskeli itse perheen laajan kirjaston avulla. 

Stuart, Gilbert, 1755-1828, artist (original). Wikipedia

Massachusetts oli siirtomaa ja orjuus oli sallittua. Myös Abigail Smithin lapsuuden perheellä oli ainakin neljä orjaa. Myöhemmin, kun orjuus lakkautettiin, ainakin yksi orjista jäi palvelijana perheen luokse. Myös naisten asema oli hyvin erilainen. Naiset eivät pystyneet päättämään itsenäisesti omaisuudestaan, vaan veli, isä, aviomies tai esimerkiksi setä hoiti naispuolisen sukulaisen omaisuutta. 

Korkopapereillakin voi vaurastua

Abigail Smith meni naimisiin lakimieheksi lukeneen John Adamsin kanssa vuonna 1764, ja ensimmäiset sijoitukset hän teki viimeistään vuonna 1777. Sijoittajaksi kannusti ilmeisesti korkea inflaatio. 1770-luku oli Yhdysvalloissa mullistusten aikaa, kun kansakunta irtautui Eurooppalaisista emämaista. Itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 4.7.1776. Setelit menettivät nopeasti arvoaan kesällä 1777 ja 100 dollarin setelilllä pystyi ostamaan vain neljäsosan siitä tavarasta, mitä sillä aiemmin sai. 

Abigail keksi, että rahan arvo säilyi paremmin joukkovelkakirjalainoissa. Sijoituksessa kävi myös tuuri, sillä valtio maksoi lopulta koron moninkertaisena Abigailin sijoitukseen nähden, korko oli peräti 25% vuodessa noin neljän vuoden ajan. Abigail Adamsin aviomies John oli korkopapereihin sijoittamista vastaan, hän olisi halunnut sijoittaa maahan, maaomaisuus olisi tuottanut tuona aikana noin 1% vuodessa. 

Osittain syynä sijoittamiseen oli aviomiehen palkka, joka Abigailin mielestä oli huono. Säilyneestä kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Abigail mainitsee valtiolta tulleen palkan olevan pieni, jolloin korkopapereiden saamilla tuotolla saattoi olla merkitystä perheen elatuksessa. John Adams sen sijaan piti kaupankäyntiä osakkeilla ja korkopapereilla keinotteluna ja suhtautui siihen kielteisesti.  

Abigail ja John Adamsin tarina kietoutuu myös Yhdysvaltojen  historiaan, sillä John Adams oli laatimassa itsenäisyysjulistusta. Hän oli paljon pois kotoa Philadelphiassa 1770-luvulla ja myöhemmin 1780-luvulla hän toimi diplomaattina Euroopassa neuvottelemassa Pariisin rauhansopimusta, jossa sinetöitiin Yhdysvaltojen itsenäisyys. Aviomiehen poissa ollessa pariskunnan raha-asiat, maatila ja yhteiset lapset jäivät Abigailin huolehdittaviksi. Aviopari kävi vilkasta kirjeenvaihtoa ja kirjeissään John Adams neuvoi Abigailia ostamaan pariskunnan kodin viereisen maatilan. 

Vastoin miehensä tahtoa Abigail osti joukkovelkakirjalainoja, "Consolidated notes". Lainojen kuponkikorko oli 6% vuodessa, mutta niitä pystyi ostamaan kolmasosalla virallisesta merkintähinnasta, jolloin tuotto nousi peräti 18 prosenttiin vuodessa. 

Myös sisällissota loi mahdollisuuksia ostaa korkopapereita. Yhdysvaltojen sisällissodan viimeisenä vuosina valtio maksoi rahapulassa sotilaille palkan sotavelkakirjalainoilla, sillä rahaa palkkoihin ei ollut. Sotilaidenkin täytyy syödä, joten he vaihtoivat lainapanereita rahaan murto-osalla papereiden oikeasta arvosta. Myös näitä lainoja päätyi Adamsin perheelle. 

Abigail Adams on ensimmäisiä naissijoittajia, joista on jäänyt historiaan jälkiä. Sijoittajana Abigail sieti paremmin riskiä, kuin aviomiehensä ja pystyi täten kasvattamaan perheensä varallisuutta. Hän myös tunnisti aliarvostettuja omaisuuseriä ja uskalsi sijoittaa niihin. Itsenäistymisen jälkeisen vapaussodan aikana avautui myös mahdollisuuksia, joitä hän osasi hyödyntää. Bondien lisäksi pariskunnan omistuksiin päätyi ainakin myös iso maa-alue nykyisen Vermontin alueelta. Apuna hänellä oli setänsä Cotton Tuft, sillä naisena Abigail tarvitsi asiamiehen apua kauppojen tekemiseen.   

"Remember the Ladies"

Pariskunnan välistä kirjeenvaihtoa on säilynyt peräti 1200 kirjeen verran, kirjeiden mukaan Abigail oli myös miehensä neuvonantaja. Tunnetuin Abigail Adamsin kirje on kirjoitettu maaliskuussa 1776, jolloin aviomies oli Philadelphiassa laatimassa itsenäisyysjulistusta. "Remember the Ladies" viittaa Abigailin kirjoittamaan kirjeeseen. Kirjeessä hän kehoittaa miettimään myös naisten oikeuksia uutta valtiota perustettaessa. 

Vaikka lapsuuden perheellä oli orjia, aikuisena Abigail ja puolisonsa tulivat tunnetuksi orjuuden vastustajina. Hän myös puhui naisten oikeudesta pitää varallisuus omissa nimissään, sekä naisten koulutuksen puolesta. 

Sijoitusuraansa paremmin Abigail Adams tunnetaan Yhdysvaltojen presidentin puolisona, lisäksi yksi pojista valittiin presidentiksi. Aviomies John Adams toimi ensin Yhdysvaltojen varapresidenttinä, kunnes hänet valittiin Yhdysvaltojen toiseksi presidentiksi kaudeksi 1797-1801. John ja Abigail olivat naimisissa 54 vuotta ja liitto päättyi Abigailin kuolemaan vuonna 1818. Pariskunnalle syntyi kuusi lasta, joista neljä eli täysi-ikäisiksi. John Quincy Adams, pariskunnan poika, toimi presidenttinä vuosina 1825-1829. 

Sarjassa "US First Spouses" ilmestyi myös Abigail Adamsin kuvalla kultakolikko. Nimellisarvo on 10 dollaria.  

Wikipedia

Pärjäisitkö tulevalla eläkkeelläsi?

Oma työurani on suunnilleen puolessa välissä ja olen alkanut miettimään eläkettäni. Olen seurannut eläkekertymää satunnaisesti ja suuria summia ei ole vielä kertynyt, koska palkkakin on ollut joko suomalaista keskitasoa tai sen alle. 

Suomen eläkejärjestelmä on jälleen kerran viime vuonna valittu yhdeksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmistä. Ykköspaikan oli ansainnut Hollanti, ja lisäksi meitä edellä oli mm. Tanska ja Australia. Artikkeli pomppasi esille, kun surffailin netissä miettien eläkeasioita ja ihmettelin eläkejärjestelmämme ammottavia isoja ongelmia. 

Sillä ongelmia eläkejärjestelmässä kyllä on. Suurin syy ongelmiin on syntyvyyden pieneneminen ja eliniän piteneminen. Yhä suuremman joukon eläkkeitä maksamassa on alati pienenevä joukko työikäisiä. Sama ongelma vaivaa suurinta osaa länsimaista, joten Suomi ei ole yksin.

Viime syksynä alkoi uuden eläkeuudistuksen valmistelu. Eläke asioista keskusteltiinkin viime syksynä kiivaasti mm. Helsingin yleisonosastolla. Aiheet sivusivat nykyisen eläkejärjestelmämme ongelmia ja eläkkeen riittävyyttä nuoremmille sukupolville. 

Mutta mitä Suomen eläkejärjestelmästä tulisi vähimmillään tietää?

Kuusi faktaa Suomen eläkejärjestelmästä

1. Eläkkeen kertyminen

Vanhuuseläkettä kertyy 1,5% palkasta. Eli jos vuosipalkka on 40 000 euroa, tulevaa kuukausittaista eläkettä kertyy yhden vuoden aikana 50 euroa. Summa on lasketttu kaavalla 40 000 x 1,5%/12=50.  Eläkkeen kertyminen alkaa 17-vuotiaana ja päättyy ylimpään eläkeikään asti. Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös esimerkiksi suoritetuista tutkinnoista ja joistain sosiaalietuuksista. 

Eläkkeen kertyminen on tämän hetkisten sääntöjen mukaan yksinkertaista. Jokainen voi itse vaikuttaa eläkkeen määrään palkan määrällä ja työvuosilla. Vielä yksinkertaisemmin sanottuna, mitä suuremmalla palkalla ja mitä pidempään viivyt työelämässä, sitä suurempi eläke sinua odottaa. 

Suomessa ei ole eläkekattoa, eli työeläkekertymää ei leikata ja suuri palkka kerryttää eläkettä varsin tehokkaasti. Eläkekatosta on kuitenkin meillä keskusteltu, sillä se on joissain Euroopan maissa jo käytössä. Toki Suomen progressiivinen verotus leikkaa sekä korkeita palkkoja, että eläkkeitä, joten valtio kerää myös eläkkeistä omansa. Suomessa on käytössä myös raippaverona tunnettu eläketulon lisävero, jota maksavat yli 47 000 euroa vuodessa eläkettä saavat.  

Jos työvuosia ei kartu tarpeeksi, takuueläke on etuisuus, jota maksetaan pienimpänä mahdollisena eläkkeenä tietyin ehdoin. Takuueläkkeen määrä on tänä vuonna 976,59 euroa, ja sen maksajana on Kela. Lisäksi monelle takuueläkkeen saajalle maksetaan kansaneläkettä ja muita tukia, esimerkiksi asuntolisää.

2. Miten Suomen eläkejärjestelmä on rakennettu?

Järjestelmä on polkaistu käyntiin tyhjästä 60-luvulla, sitä ennen eläkemaksuja ei maksettu, eikä Suomessa ollut nykyisen kaltaista eläkejärjestelmää. Täydellinenhän eläkejärjestelmämme ei ole, mutta toisaalta se on hyvin nerokas, sillä näin saatiin elanto turvattua esimerkiksi sodassa ja rintamalla taistelleille. Ensimmäiset eläkeläiset eivät siis ole maksaneet eläkkeestään mitään, vaan työssä käyvät ovat hoitaneet eläkemaksujen avulla eläkkeen kertymisen. 

Hyvää eläkejärjestelmässämme on myös sen passiivisuus. Työntekijän ei tarvitse välttämättä tehdä mitään kerryttääkseen eläkettä, sillä työnantaja perii työeläkemaksut palkasta automaattisesti. Joissain maissa eläkemaksuja ei peritä ollenkaan, tai niitä peritään niin vähän, että työntekijän tulee itse kerätä säästämällä eläkerahat. 

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Neljäsosa eläkevakuutusmaksuina maksetuista euroista rahastoidaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten eläkeläisiä varten. Loput kolme neljäsosaa eläkevakuutusmaksuista menee suoraan nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin. Kukaan meistä ei siis kerää omaa eläkettään, vaan tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat maksaneet aiempien sukupolvien eläkkeet samalla tavalla, kun me tällä hetkellä työssä olevat maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. 

Eläkejärjestelmää ajatellen on siis hyödyllistä, jos työssäolijoita on mahdollisimman paljon suhteessa eläkeläisiin. Ongelmat ovat syntyneet pikku hiljaa, kun nuoremmat ikäluokat ovat pienentyneet, ja suuntaus näyttää olevan vielä huonompi, eli Suomessa syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Alla näkyy Suomen väestöpyramidi vuonna 2022 ja ennuste vuoteen 2070. Ennusteen mukaan eläkeläisten määrä kasvaa edelleen samalla, kun syntyvyys pienenee. 

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Sodan jälkeiset ikäluokat, eli 1945-1950 syntyneet olivat pitkään Suomessa suurimpia ikäluokkia, ja nämä ikäluokat ovat jo useita vuosia sitten siirtyneet eläkkeelle. Vasta viime vuonna suurimman ikäluokan valtikka siirtyi nuoremmille, tällä hetkellä Suomessa on eniten 1983 syntyneitä. Tässä ikäryhmässä näkyy maahanmuutto, osa nykyisistä nelikymppisistä on syntynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja maahanmuutolla kannatellaan jo nyt osittain nykyistä työelämää. 

Työeläkemaksua kerätään palkasta, tänä vuonna alle 53-vuotias tai yli 62-vuotias työntekijä maksaa tätä veroluonteista maksua 7,34% palkastaan, 53-62-vuotiaat sen sijaan maksavat 8,65% palkasta. Palkansaajalle ei näy suoraan työnantajan maksama osuuus, mutta työnantaja maksaa peräti 17,34% eläkemaksuja. Yhteensä eläkettä maksetaan siis jo noin 25% palkasta. Myös yrittäjät maksavat eläkettä, heillä eläke kertyy hieman eri tavalla, sillä ilmeisesti yrittäjä voi itse vaikuttaa maksamansa eläkkeen määrään.

Työeläkemaksun prosentit ovat jo nyt suuria, mutta niiden korottamisesta on ollut keskustelua. Toinen vaihtoehto olisi nostaa eläkerahastojen riskitasoja ja sallia rahastoihin korkeampi osakepaino. 

3. Eläkelajeja on muitakin, kuin työeläke

Yleensä kun puhutaan eläkkeestä, tarkoitetaan yleensä työeläkettä, jota maksetaan vanhuksille. Eläkkeitä on myös muita, mm. työkyvyttömyyseläke, jota maksetaan ennen virallista eläkeikää sairastuneille. Perhe-eläkettä maksetaan lapseneläkkeenä ja leskeneläkkeenä silloin, kun perheen huoltaja on menehtynyt. Perhe-eläkkeeseen vaikuttaa menehtyneen eläkekertymä ja nykyisin myönnetyt, uudet perhe-eläkkeet ovat määräaikaisia. 

Aiemmin perhe-eläkkeisiin kuuluva leskeneläke saattoi nousta suureksikin, ja se tuntuu jäänteeltä vanhasta maailmasta, jossa perheen elättäjänä oli aviomies, ja vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Perhe-eläke uudistus tuli voimaan vuonna 2022, mutta siitä ei kovin paljoa uutisoitu. Uudistuksessa muutettiin joitain sääntöjä ja määriteltiin myös leskeneläke määräaikaiseksi. 

Leskeneläkettä maksataan maksimissaan 10 vuotta, kuitenkin siihen saakka, kun nuorin lapsi on täysi-ikäinen. Uudistus koskee vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneitä. Uudistuksen jälkeen avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon, eli myös avoliitossa asunut leski voi saada perhe-eläkettä.

Ennen vuotta 1975 syntyneille leskeneläke saattaa olla ihan merkittäväkin lisä oman eläkkeen päälle, sillä sitä maksetaan enimmillään puolet menehtyneen puolison eläkkeestä. 

Työkyvyttömyyseläke lasketaan kertyneen eläkkeen ja laskennallisen tulevan eläkkeen avulla. Vähimmäismäärä on työkyvyttömyyseläkkeelle on takuueläke, joka on tänä vuonna 976,59 euroa.

4. Syntymävuosi määrää alimman mahdollisen eläkeiän

Eliniänodote otetaan nykyisin huomioon määriteltäessä alinta mahdollista eläkeikää. Vuonna 1961 syntyneillä alin mahdollinen eläkeikä on 64 vuotta ja 9 kuukautta ja kaikkien sen jälkeen syntyneiden eläkeikä nousee pikku hiljaa. Vuonna 2000 syntyneillä alin eläkeikä on jo 68 vuotta ja 7 kuukautta. Oman eläkeiän ja eläkekertymän voi tarkistaa netistä esimerkiksi Työeläke.fi sivuilta. 

Ainakin tällä hetkellä eläkeikä ilmoitetaan sähköisissä palveluissa kolmella tavalla. Siellä näkyy alin mahdollinen eläkeikä, suositeltu eläkeikä, ja korkein mahdollinen eläkeikä, jossa eläke vielä kertyy työntekijälle. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria, joten työuran pituus vaikuttaa työeläkkeen kertymään. 

Ihan kuriositeettina kerrottakoon, että Suomessa on edelleen joitain ammatteja, joissa on ammattikohtainen eläkeikä. Suomen Kansallisbaletin tanssijat saavat eläköityä jo 44 vuoden iässä, tämä lienee alhaisin suomalainen eläkeikä. 

Myös mm. rajavartijoilla, Puolustusvoimien sotilaslentäjillä, ja muutamalla muulla pienellä ammattiryhmällä on ammatin vaatimuksiin liittyvä eläkeikä, joka on tavallisen kansalaisen eläkkeelle pääsy ikää alhaisempi. Rajavartijoiden eläkeikä on 57-vuotta. Aiemmin myös poliiseilla ja palomiehillä oli alempi eläkeikä, vuoden 2017 eläkeuudistuksessa raja nousi yleisen linjan mukaiseksi. 

5. Tämän hetken eläkeläiset tilastojen valossa.

Vuoden 2022 lopussa eläkkeellä oli noin 1595700 suomalaista, joka on noin kolmasosa yli 16 vuotiaista suomalaisista. Tuossa määrässä oli vanhuuseläkkeen lisäksi myös työkyvyttömyyseläkkeen saajat, joita oli vuoden 2022 lopussa 181000. 

Keskimääräinen eläke vuonna 2022 oli 1845 euroa ja mediaani oli 1624 euroa. Naisten eläkkeet ovat kaikissa ikäryhmissä miesten eläkkeitä pienempiä. Kovin suuriahan eläkkeet eivät ole, sillä näistä summista maksetaan vielä veroa. Eläkkeitä tarkistetaan taitetun indeksin avulla, osittain eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa inflaatio, ja osittain yleinen palkankorotusten taso. Jo maksuun tulleita eläkkeitä ei voi kuitenkaan leikata, vaikka taloudella menisikin huonosti. 

https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakkeensaajat/

Eläkeläiset eivät ole kovin yhtenäinen ryhmä, osa eläkeläisistä elää hyvinkin pienillä summilla, osalle taas on kertynyt suuremman palkan myötä isompi eläke. Myös vauraus kerääntyy vuosien myötä, ja nettovarallisuutta tarkasteltaessa yli 65-vuotiaat ovatkin muuta väestöä hieman paremmassa asemassa. Vuosien myötä myös velat on suurimmaksi osaksi jo maksettu, joten nettovarallisuus kasvaa myös sitä kautta. Alla vielä graafi nettovarallisuudesta, jossa suomalaisten 65-74 vuotiaiden kotitalouksien mediaani nettovarallisuus yltää lähes 180 000 euroon.

https://www.stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_tie_001_fi.html

6. Eläkejärjestelmä ei ole tasa-arvoinen

Eläkejärjestelmällä on voittajia ja häviäjiä, järjestelmä kohtelee ikäluokkia eri tavalla. Nykyiset eläkeläiset ovat voittajia. He ovat päässeet eläkkeelle suhteellisen nuorina ja heille maksettavat eläkkeet ovat korkeampia, kuin mitä nuoremmat tulevat saamaan. Nykyiset eläkeläiset ovat myös maksaneet pienemmän osuuden omasta eläkkeestään.

Eläkejärjestelmässä jaetaan niukkuutta, eli myöskään suuret ikäluokat eivät kylve eläkkeenmaksupäivinä seteleissä. Eläkkeet ovat heilläkin pienet verrattuna palkkoihin, mutta verrattuna myöhempiin sukupolviin, sodan jälkeen syntyneiden ikäpolvilla eläke on kertynyt anteliaammin. 

Suuria eläkeuudistuksia on tehty minun työurani aikana jo kaksi, ensimmäinen vuonna 2005 ja toinen vuonna 2017. Nyt, kun melkein 20 vuotta on kulunut ensimmäisestä suuresta työeläkeuudistuksesta, voi todeta, että uudistukset eivät ole täysin onnistuneet. 

Esimerkiksi vuoden 2005 uudistuksessa eläkeikää itse asiassa laskettiin, halutessaan pystyi jäämään eläkkeelle jo 63 vuotiaana. Tavoitteena oli tässäkin uudistuksessa pidentää työuria porkkanoiden avulla, mutta lopputulos oli päinvastainen ja eläkkeelle pystyikin jäämään jo aiemmin. Porkkanana oli suurempi työeläkekertymä heille, jotka jäivät eläkkeelle alarajan, eli 63 ikävuoden jälkeen.

Uudistuksissa on toki ollut hyviäkin asioita nuoremmille ikäluokille, aiemmin eläke kertyi vasta 23 ikävuoden jälkeen, uudistuksissa raja on alennettu 17 vuoteen. Nykyisin eläkettä kertyy myös opiskeluista ja perhevapaiden aikana. 

Eläkejärjestelmämme häviäjiä ovat laajasti ottaen kaikki vuoden 1965 jälkeen syntyneet. He joutuvat työskentelemään pidempään ja saavat pienempää eläkettä, kuin aiemmat ikäluokat. Ikäluokkana 1965 on ensimmäinen, joiden eläkeikään vaikuttaa elinikäkerroin. He ovat myös ensimmäinen ikäluokka, jolla ei enää ole käytössä eläkeputkea, joka helpotti työttömänä olevien eläkkeelle siirtymistä.

Epävarmimmassa asemassa ovat nuorimmat ikäpolvet. Jos ennusteisiin on uskominen, huoltosuhde heikkenee ja työssä olevien harteilla on yhä enemmän työelämän ulkopuolella olevia (mm. vanhukset, lapset, työttömät). Työelämässä olevien veroilla ja veroluonteisilla maksuilla tulisi siis kustantaa yhä suuremman joukon eläminen. 2000-luvulla syntyneiden eläkeiät ovat jo todella korkeita ja epävarmuus tulevasta eläkkeestäkin on suurin. 

Ennuste tulevasta eläkkeestäni

Minulla on takana hieman yli 20 vuotta työelämää ja edessä suunnilleen saman verran. Alin mahdollinen eläkeikäni on lähempänä 67 kuin 66 ikävuotta. Koska elinikäkerroin vaikuttaa eläkeikään ja kertyvään eläkkeeseen, kyse on vasta arvioista ja lopullinen eläkeikä selviää vasta myöhemmin.. 

Kuulun 70-luvulla syntyneiden joukkoon ja eläke on alkanut kertymään vasta 23-vuotiaana. Työelämään siirryin opintojen jälkeen noin 26-vuotiaana, joskin tein kesätöitä ja yhden välivuoden ajan töitä ennen kuin siirryin täysin työelämään. Välivuoden työskentelystä, eikä suurimmasta osasta kesätöitä kertynyt eläkettä. Työttömyysjaksoja ei ole urallani ollut, mutta lyhyet perhevapaat ja opiskelu ovat hieman vaikuttaneet eläkekertymään. 

Eläkekertymäni on tällä hetkellä 831 euroa, joka on ihan hirveän pieni summa! Kahdenkymmenen vuoden työskentelyllä en ole vielä edes ohittanut takuueläkkeen määrää, mikä kuulostaa aika uskomattomalta. Arvio tulevasta eläkkeestäkin on pieni, se on tällä hetkellä 1763 euroa. Tämä on noin puolet nykyisestä palkastani.  Yllätyksenä summat eivät oikeastaan tulleet, sillä olen ajoittain käynyt katsomassa työeläkelukujani. Ne voi tarkistaa mm. täältä tyoelake.fi.

Tulenko pärjäämään tulevalla eläkkeelläni? Kaikki summat ovat vielä tietenkin arvioita, mutta 1763 euroa on pieni eläke. Tällä hetkellä eläkettä verotetaan niin, että tuon suuruisen eläkkeen veroprosentti on noin 15,3%, nettona eläkkeestä jäisi noin 1490 euroa. Tulisin luultavasti tuolla summalla toimeen, mutta kovin suuria kiinteitä kuluja ei saisi olla.

Luultavasti saamani eläke tulee olemaan nykyisiä arvioita pienempi. Nykyiset arviot on laskettu oletuksella, että työura olisi keskeytymätön ja palkan taso pysyisi samana. Monella työuraan tulee kuitenkin katkoksia ja palkkakin saattaa pienentyä. Myös tulevat työeläkeuudistukset vaikuttavat sekä tulevan eläkkeen määrään, että eläköitymis ikään. Uudistusten trendi on ollut etuja kiristävä, joten oletan saavani virallisen eläkejärjestelmän kautta vain pennosia.

Toivottavasti elämäni on pitkä ja antoisa, harmi, että eläkkeeni ei vaikuta kovin runsaalta. Terveitä ja hurvittelevia eläkevuosia varten jatkan säästämistä ja sijoittamista, sillä uskon, että tuleva lakisääteinen eläkkeeni takaa vaan minimi elintason. Haaveissani on aktiivinen vanhuus, ja eläkeläisten suosimat teatterinäytökset, sherry ja taksikyydit täytyy rahoittaa sijoitusten avulla. 

Jo nyt Suomen terveydenhoidossa on vajetta sekä työvoimassa, että rahoituksessa, miten on laita parin kymmenen vuoden päästä? Ikääntyneet tarvitsevat paljon enemmän hoivaa, kuin nuoremmat ikäpolvet. Ennustaisin, että tulevaisuudessa yhteiskunta ei maksa eläkeläisten tekoniveliä, kuulolaitteita tai fysioterapiaa kovin mielellään. Varaudun säästämällä myös maksamaan ainakin osan haluamastani terveydenhuollosta ja hoivasta omasta pussistani.

Eläkkeelle 60-vuotiaana?

Taloudellisesta vapaudesta haaveilevien firettäjien mielestä "eläkkeelle 60-vuotiaana" on varmasti hyvä vitsi, heillä kun tavoite eläköitymiseen on huomattavasti alempi, monella tavoite asettuu haarukkaan 35-50 vuotta. Silti tuo "eläkkeelle 60-vuotiaana" on yksi haaveistani.

Tuleva pieni eläke on ollut yksi syy siihen, miksi olen aloittanut säästämään ja sijoittamaan yli jääviä rahoja. Haaveena on myös vähentää iän myötä töitä, eli joko tehdä töitä epäsäännöllisemmin, osa-aikaisena, tai jäädä kokonaan pois työelämästä 60-vuotiaana. Kaikki tämä toki leikkaisi tulevaa eläkettä. Tällä hetkellä haaveeni ovat vielä melkoisen höttöisiä, mutta kehittyvät varmasti vuosien myötä.

Lainsäädäntö voi muuttua vielä moneen kertaan ennen eläkkeelle jääntiä. Tällä hetkellä käytössä on vielä eläkkeen osa-aikaisjärjestelyitä, eli osan eläkettä voi nostaa 61 ikävuoden jälkeen, mutta nosto leikkaa myöhemmin tulevaa eläkettä merkittävästi. Koska kaikkia porsaanreikiä eläkkelle siirtymisessä on tilkitty, olettaisin, että osittaista vanhuuseläkettä ei ole enää siinä vaiheessa käytössä, kun siitä itse hyötyisin.

Jos jäisin pois töistä 60-vuotiaana, mutta tekisin sinne saakka töitä ihan normaalisti, olisi arvio alimmassa eläkeiässä alkavasta eläkkeestä ennen veroja vain 1454 euroa. Ja jos jäisin eläkkeelle 60-vuotiaana, pitäisi eläminen kattaa kuuden vuoden ajan ennen varsinaista eläkeikää sijoitusten avulla. Siinäpä tavoitetta tuleville vuosille.

 

Häikäilemättömiä huijauksia ja ohjeet rikastumiseen

Yksi vuoden 2024 tavoitteista on lukea vähintään 50 kirjaa. Haaste on edennyt, sillä kaksi kirjastosta varaamistani kirjoista saapui viimein lähikirjastooni ja pääsin lainaamaan ne luettavaksi. Lukuelämyksenä kirjat olivat erilaisia, mutta molemmat käsittelivät rahaa ja sijoittamista. 

Karo Hämäläisellä on oma podcast Karon Grilli. Sattumalta molemmat kirjailijat on kuultavissa Karon Grillissä jaksossa "Mikä on tärkein pörssivihje, Seppo Saario?".  

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin - Opas nuorelle

Seppo Saario on kirjoittanut maineikkaan "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin"-kirjan, jota kutsutaan myös pörssiraamatuksi. "Näin sijoitan pörssiosakkeisiin" on suunnattu nuorille. Kirja mukailee kuuluisamman esikuvansa aiheita ja siinä käsitellään säästämistä, korkoa korolle -ilmiötä  ja osakkeita sekä muita sijoittamisen instrumentteja, mutta kevyemmällä otteella, kuin kirjailijan aiemmissa kirjoissa.

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin on kirjoitettu aloittelevalle sijoittajalle, joten missään aiheessa ei mennä kovin syvälle. Silti esimerkiksi Helsingin pörssin suurimpiin yhtiöihin ja OMXH25-indeksirahastoon luodaan nopea katsaus. Kirja on selkeä ja vaikka sivuja ei ole kovin paljoa, kirja toimii pienenä esittelynä sijoittamisen maailmaan. 

Mitkä olivat kirjan ohjeet nuorelle? Perusohjeet olivat hyvin tuttuja, ylijäämäinen oma talous, säästämisen aloittaminen nuorena korkoa korolle -ilmiön takia ja kulujen tarkkailu sijoitustuoteiden valinnassa. 

Hyvin konkreettisia neuvojakin kirjasta löytyy. Seppo Saario kehottaa mm. nuoria tarkkailemaan trendejä, sijoittamaan kasvuosakkeisiin, ja kulujen takia sijoittamaan noin 1000 euron kertaostoilla suoriin osakkeisiin. Yhteen kohteeseen kehotetaan sijoittamaan korkeintaan yhden kuukausipalkan verran hajautuksen takia. Indeksirahastoistakin kirjassa on tietoja, ja siinä mainitaan myös joitain indeksirahastoja nimeltä. Kirjassa on myös lopussa tuttu osio ikivihreistä pörssivihjeistä. Tässä kirjassa aiempien kirjojen 100 pörssivihjeen listaus on supistettu kahteenkymmeneen vihjeeseen. 

Omista lapsistani vanhin on peruskoulun viimeisillä luokilla ja kun olin ensin itse lukenut kirjan, sain houkuteltua myös hänet kirjan pariin. Itse kyllä pidin kirjasta, vaikka en olekaan kaikista asioista samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Seppo Saario mainitsee tavoitteeksi pääoman tuplaamisen 6-7 vuoden välein. Tämä on kova tavoite ottaen huomioon, että se vaatisi keskimäärin noin 12-13% vuosituottoa. Toki ihan mahdollista, mutta harva aloittelija siihen pystyy, jos osakkeiden tuoma tuotto on yleensä noin 7% vuodessa. Myös joissain muissa asioissa olin hieman eri linjalla kirjoittajan kanssa.   

Kirjan parhainta antia olivat Seppo Saarion omat kokemukset sijoittamisesta ja pidin myös kasvuosakkeisiin keskittyvästä osiosta. Kirjan parhainta antia oli selkeys, luvut olivat lyhyitä, ja kirja toimi parhaiten katsauksena sijoittamisen maailmaan ja sopisi nuoren lisäksi myös aikuisen aloittelijan luettavaksi. Hieman jäin ehkä kaipaamaan osiota yleisimpiin osakkeiden tunnuslukuihin. Pieni katsaus esimerkiksi P/E lukuun, ROE-lukuun ym. olisi ehkä ollut paikallaan aloittelijallekin. Näin aloittelijankin olisi helpompi vertailla osakkeita ja miettiä ensimmäisiä osakeostojaan. 

Rikos ja rahastus

Kuka sanoo, että talous on tylsää? Karo Hämäläisen kirja Rikos ja rahastus on löytänyt kymmenen tarinaa joille Kauniit ja rohkeat jää kakkoseksi. Kirjassa on kieroilua, väärennöksiä, hyviä aikeita ja jänniä juonenkäänteitä vähintäänkin keskiverron saippuasarjan verran. Miljardit muuttuvat pikkurahaksi, kun kekseliäät rikolliset taiteilevat kirjanpidon itselleen suotuisaksi. Taloushuijareiden tarinat ovat viihdyttäviä ja mielenkiintoisia, vaikka taustalla onkin aina suuria taloudellisia menetyksiä. 

Kirjassa pureudutaan kuuluisiin taloushuijauksiin, aina Charles Ponzin 1900-luvun pyramidipelistä 2010-luvun Ruja Ignatovan OneCoin kryptovaluutta huijaukseen. Yllättävän moni kirjan tapauksista perustuukin pyramidihuijaukseen, pyramidia rakennetaan verkostoon tulevien uusien uhrien rahoilla. Vanhat jäsenet pidetään mukana uusien jäsenten luovuttamilla maksuilla, ja varsinainen tuote tai palvelu on joko olematon, tai se on mukana vaan silmänlumeena. Pyramidihuijauksessa varallisuus kerääntyy huipulla seisoville, alimmalle kerrokselle jää maksajan rooli. 

Kirjassa on suomalaisista huijauksista mukana Hannu Kailajärven WinCapita, Yhdyspankin pankinjohtaja Nils Idmanin Yhdyspankin ryöstö, ja OneCoinin suomalainen haara. Mielenkiintoista kaikissa tarinoissa on huijareiden röyhkeys ja itsevarmuus. Varsinkin Bernard Madoffin rahastohuijauksen pitkäkestoisuus hämmästytti. Madoff esiintyi vuosikymmeniä rahamaailman huipulla luvaten sijoittajille joka vuosi hyviä tuottoja. Vaikka talous vuosien varrella sakkasi, Madoffin kautta sijoittaneet jäivät vastoin todennäköisyyksiä joka vuosi plussalle. Jo 60-luvulla tappiota peitelleen rahaston perustajan taru päättyi vasta 2008 vuoden finanssikriisin jälkeen, kun asiakkaat vaativat omistuksiaan takaisin. 

Kirjan nimi kumartaa Dostojevskin kirjalle Rikos ja rangaistus. Moni Karo Hämäläisen kirjan päätekijöistä saikin rikoksistaan rangaistuksen, mutta osa kirjan talousrikollisista pääsi kuin koira veräjästä. Ruja Ignatova teki mystisen katoamisen vuonna 2017, eikä häntä ole vieläkään löydetty. Nettiä selailemalla selviää, että hän on mahdollisesti kuollut, joskaan huhua ei ole todistettu. Samoin johdannaisilla keinotellut ranskalainen treidari Jérome Kevriel istui lyhyen aikaa vainkilassa, mutta taisi nousta myös jonkinlaisen sankarin maineeseen ja sai vielä pankilta korvauksiakin, vaikka aiheutti miljardien tappiot pankille. 

Rikos ja rahastus on kirjana äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Hieman jäin kaipaamaan graafeja tai kuvia, jotain mietittävää pelkän tekstin ja lukujen lisäksi. Kaikista kirjassa esitetyistä huijauksista löytyy kyllä lisätietoa netistä ja harhauduinkin nettiin tutkimaan muutamaa tarinaa vielä tarkemmin.

Haksahtaisinko itse vastaaviin huijauksiin? Luultavasti kyllä. Ihmisluonto vaan on sellainen, että luottamus toiseen ihmiseen ja samaan aikaan suurten voittoprosenttien luoma upea haave rikkaasta tulevaisuudesta tekevät hankalaksi kieltäytyä tuottaviksi kehutuista, mutta vähän epäilyttävisä hankkeista.