Säästäjän seitsemän sudenkuoppaa

Moni sijoittaja on samaan aikaan äärettömän taitava säästäjä, sillä ylijäämäinen talous on sijoittamisen edellytys. Black Fridayn innoittamana aloin pohtia säästämistä. 

Black Friday on vakiinnuttanut pikku hiljaa paikkansa myös Suomeen, ja "friday" on monella kauppaketjulla laajentunut koko viikoksi. Näin joulun alla voi siis tehdä järkyttävän hyviä löytöjä alesta, mutta menettää myös hulinassa suuren summan rahaa. 

Säästäminen ja järkevä kulukuri on siis sijoittamisen perusta. Mutta voiko niinkin kunniakkaasta harrastuksesta, kuin säästämisestä tulla pahe? No kyllä voi. Säästämisellä on siis myös nurja puolensa. 

Kuva: pixabay

1. Säästämistä vai kuluttamista?

Kerran jouduin kiskaistuksi hassuun ja järjettömään keskusteluun. Jos ostaa alennuksesta aivan ihanan kamelinvärisen villakangastakin, jossa on 60% alennus, niin onko silloin säästänyt 60% vai tuhlannut 40%?

Tähän saatiin toden totta käytettyä yksi hilpeä kahvitauko, kun keskusteltiin säästämisen ja kuluttamisen hienouksista. Keskustelukumppanin mielestä paras säästövinkki oli tarttua isoihin alennuksiin ja hän siis laski jollain itse kehittämällään matematiikalla alennusprosentit säästöksi. Hällä väliä, oliko tavaralle tarvetta, alennus on alennus ja säästö on säästö. Tällä logiikallahan kannattaisi ostaa vaikka kymmenen ihanaa takkia 60% alennuksella, silloin "säästökin" olisi kymmenenkertainen. 

Alennuksiin on helppo haksahtaa varsinkin näin Black Fridayn kynnyksellä. Parempi kuitenkin pitää setelin- ja luottokortin kulmasta kiinni napakalla otteella, ennenkuin hövelisti levittelee rahat maailmalle. Kovan kulukurin karkaisema pihistelijäkin voi haksahtaa korkeisiin alennusprosentteihin, jos ei muista kysellä itseltään ensin, että onko tavaralle oikeaa tarvetta, vai heilutteleeko korttikättä nyt pelkkä mielihalu. 

2. Säästätkö terveyden kustannuksella?

Suomessa on edullinen, mutta ei ilmainen terveydenhoito. Jollekin voi tulla mieleen siis säästää myös oman terveytensä kustannuksella. 

Terveys on maailman huonoin säästökohde, sillä se vaikuttaa elämänlaatuun ratkaisevasti. Pitkittyessään ongelmat myös pahenevat, joten toimimalla ajoissa pikku kremppojen korjaus on halvempaa, kun ison ongelman kanssa painiminen. 

Tylsä, mutta aina toimiva todellisen säästäjän ohje onkin pitää terveydestään huolta, vaikka siitä joutuisi maksamaankin. 

3. Omalle työlle ei lasketa hintaa

Kolmas sudenkuoppa liittyy oman ajan arvoon. Ihmisen ajalla on aina jokin arvo. Työnantaja on valmis maksamaan osaavasta työvoimasta ja palkka määräytyy esimerkiksi työtehtävän ja kokemuksen mukaan. Pitäisikö myös vapaa-ajalla olla jokin arvo?

Jos kaupungin halvin kahvipaketti sijaitsee toisella puolella kaupunkia, kannattaako se käydä hakemassa? Ehkä kannattaa, jos omalle ajalleen ei laita mitään arvoa. Jos sen sijaan laskee kahvipaketin hintaan matkakustannukset ja arvon myös omalle ajalleen, ei välttämättä kannata kiirehtiä tarjousten perään. 

Täytyy myöntää, että itse käytän lähiseudun kivijalkakauppoja juuri tästä syystä. En halua käyttää shoppailuun aikaa, joten ostan vaatteet, ruuat ym. lähiseudun kaupoista (tässä kohtaa on käynyt tuuri, sillä noin kilometrin säteellä löytyy runsaasti kauppoja). 

Käytän aika vähän nettikauppoja, sillä valikoima on niin hengästyttävän laaja, että pelkästään valikoiman läpikäyntiin menee hurjan pitkä aika. Kun kävelen kivijalkakaupan läpi, valikoima on rajattu, mutta kuitenkin tarpeeksi laaja, tuotteen saa suoraan mukaan, eikä tarvitse odotella tuotteen saapumista. Helppoa ja mukavaa.

4. "Ite tein ja säästin"

Harva meistä on yleisnero, joka osaa kaikki kotitalouden askareet aina sähköasentajan hommista hiusten leikkaukseen. Itse tekemällä kieltämättä säästää, mutta aina ei kaikkea kannata tehdä itse. Palveluista kannattaa maksaa ja tähän on montakin syytä. 

Ensinnäkin ammattilainen tekee yleensä työn nopeammin ja työn laatu on parempi. Jotkin työt (esimerkiksi sähköasennus)  vaativat myös luvat, eli maallikon ei kannata lähteä näitä töitä edes yrittämään. 

Päästään myös takaisin edelliseen kohtaan, eli harva laskee työlleen hintaa. Jos oma tuntipalkka on korkea, on ihan järkevää tehdä vaikka kaksi tuntia viikossa enemmän korkeasti palkattua omaa työtä, ja vastaavasti maksaa omasta pussista kotiin esimerkiksi viikottainen kahden tunnin siivous. Tässä siis hyödynnetään omaa erikoisosaamista ja maksetaan jollekin toiselle palvelusta. 

Palveluiden käyttämisessä hyviä puolia on useita. Omasta työstä saatava ylimääräinen palkka ylittää luultavasti siivouksen kulut, välttyy kurjalta siivoamiselta (ellei sitten satu rakastamaan siivousta) ja samalla luodaan työtä siivoojille. 

5. Säästäjästä sukeutuu hamsteri

"Yhden roska on toisen aarre", näinkin voi olla, mutta monesti roska on vain ikuisesti roska. Jos vain tavaran voi kierrättää eteenpäin joko samana tuotteena, tai raaka-aineena, tämä on oikea lähestymistapa turhalle tai rikkinäiselle tavaralle. 

Tavaran kierrättäminen tai heittäminen roskiin voi kirpaista säästäjän sydäntä, sillä mielessä on vielä alkuperäinen tuotteen hinta. Sijoittamisen psykologiasta tuttu ankkuroituminen ostohintaan pätee myös tässäkin, eli mieli ankkuroituu ostetun tavaran alkuperäiseen hintaan. 

Mitä pidemmälle ihminen elää, sitä enemmän tavaraa kertyy. Valokuvia kouluvuosilta, vanhoja vaatteita ja kenkiä siltä ajalta, kun Suomella oli vielä oma valuutta, astioita eri astiastoista, huonekaluja, jotka eivät ihan ole enää tätä päivää, mutta silti rakkaita. Sekä kirjoja ja lehtiä kirjahyllyssä, ikkunalaudalla ja pinoissa keittiön pöydällä. 

"Aika tavaran nautitsee", voi tavaraa hamstrannut sanoa. Mutta ei, kaikelle tavaralle ei löydy käyttöä, vaikka odottaisi puoli ikuisuutta. Kymmenestä joululahjaksi saadusta kaulahuivista käyttöön tulee aina vain yksi kerrallaan, loput joutuvat murjottamaan hattuhyllyllä. 

Tavaran säilytys on ongelma vaan, jos tilaa on alun perinkin vähän. Pääkaupunkiseudulla on muuta Suomea kalliimmat asuinneliöt, samoin me pääkaupunkilaiset elämme muuta maata ahtaammin. Tavaran hamstraaminen tarkoittaa siis joko vieläkin täyteen ahdetumpaa asuntoa, tai todellista tarvetta suurempaa asuntoa ja neliöitä, jotka on pyhitetty pelkästään tavaralle. 

Kuinka paljon hamstraus sitten maksaa? No jos haluaa laskea hintalappua, pitäisi tietää ylimääräisen tavaran vaatima tila, asunnon omistajien tilantarve ilman ylimääräistä tavaraa, asunnon neliöhinta, vastikkeen suuruus, ja mahdolliseen asuntolainaan liittyvät kulut. Melko paljon siis laskettavaa. Jos joitain laskelmia pystyy tekemään (ja siivoamaan sitä roinaa pois), luultavasti säästö on ihan mittava, sillä näin säästätään yhdestä suurimmista kulueristä, joka on asuminen. 

6. Aina ei kannata ostaa halvinta

Tässä ei haeta "Only the best is good enough" -ajattelua, ollaanhan talousblogissa. Silti pihistelykään ei aina kannata, jos tavoitteena on ostaa tuote, jonka eliniän pitää olla pitkä. Hinta ja laatu ei aina suoraan korreloi keskenään, mutta uskoisin, että yhteys on olemassa. 

Hintojen vertailu kannattaa, mutta voi olla, että halvin on harvoin oikeasti kaikista edullisin. Tuotteen elinkaari voi vaihdella paljonkin, samoin ominaisuudet ja elektroniikassa esimerkiksi komponenttien laatu. 

Käytän paljon päivän aikana kännykkää, se on minulle kello, kamera, tietokone, pelikone, navigaattori, televisio ja sanomalehti. Teen osakekauppaa kännykällä ja luen esimerkiksi osavuosikatsauksia. Yllättävän vähän puhun enää puhelimessa, muut toiminnot ovat tärkeämpiä. Huonolaatuinen luuri turhauttaa sillä monitoimivälineeltä vaaditaan paljon ja käyttömukavuudellakin on väliä. Odotan myös, että kännykän elinikä pitäisi olla suunnilleen nelisen vuotta, joten kaikkien vaatimuksieni kanssa minun on yleensä turha lähteä harhailemaan kaupassa kaikista halvimpien kännyköiden suuntaan. 

Kännykkäni ei ole kaikista halvin, mutta ei kaikista kalleinkaan. Viimeisin puhelimeni taisi olla noin 500 euron arvoinen, joten sisällä ei ollut uusinta teknologiaa, eikä kyseessä ollut merkin paras luuri, silti kaikki tarvittava löytyi. Jos hinnan jakaa käyttöiällä (joko vuosilla, päivillä tai tunneilla) niin hinta muuttuu yllättävän edulliseksi. Tämän hetkisellä luurilla ikää alkaa olla jo kaksi vuotta, edellinen taisi kestää noin 3-4 vuotta. Käyttöikäänsä nähden kännykkäni ovat olleet hyviä valintoja. 

7. Pihiys jää päälle

Seitsemäs sudenkuoppa liittyy käytöksen muuttamiseen. Omaa käytöstä on vaikea muuttaa, sillä tottumuksista tulee tapoja. Ongelmissa ollaan, jos säästämisestä tulee peliä, jossa jahdataan sitä ihan viimeisintä kolikkoa. 

Kukaan ei halua olla hautausmaan rikkain luuranko, siksipä säästäminen vaatii hienovaraista lähestymistapaa. Matkan varrellakin on hyvä tehdä valintoja, kaikkien tuotteiden ei tarvitse olla halvimpia. Halvin suklaalevy on noin 49 sentin hintainen, kun taas Fazerin sininen levy on hinnaltaan paljon kalliimpi. Silti ostan aina Fazerin suklaalevyjä, koska maku on suklaassa pääasia.  

Voisi olettaa, että jossain vaiheessa rahaa on tarpeeksi, ja säästäjästä voi siirtyä kuluttajaksi. Mutta milloin rahaa on riittävästi? Tässä onkin säästämisen dilemma, sillä jos ei halua jättää perintöä, rahojen toivoisi riittävän juuri sinne kaksi metriä syvän kuopan reunalle, mutta ei yhtään sen pidemmälle. 

Viisi vuotta osakesäästäjänä

Ensimmäiset suorat osakesijoitukseni olen tehnyt 10.11.2016, joten sijoitusharrastukseni on jo viiden vuoden ikäinen! Pitkän ajan sijoitushistoriassa viisi vuotta on silmänräpäys, silti viidessäkin vuodessa on ehtinyt tapahtumaan kaikenlaista jännittävää ja omaisuuksia mullistavaa. Blogista löytyy kahden vuoden takaa myös teksti "Kolme vuotta osakesäästäjänä". 

Mandariinit pinossa (kuva pixabay)

Viiden vuoden aikana pörssit ovat pääosin nousseet. Joulun 2018 alla koin ensimmäisen merkittävän takapakin, jolloin markkinat laskivat yli 20%. Ja koronakuoppa keväällä 2020 sai aikaan omassa salkussani merkittävää tuhoa. Kuopan jälkeinen nousu on ollut nopeaa, joten voinee sanoa, että koko viiden vuoden osakesäästäjän urallani pörssikurssien nousu on ollut vallitseva trendi.

Sijoitusmaailmassa on kihissyt melkein koko viiden vuoden ajan. Kannabisosakkeet, koronan aiheuttama pörssiromahdus, meemiosakkeet, nollakorkomaailma, kryptovaluutat ja Suomen osakesäästötili. Sijoitusmaailma on tarjonnut mukana olijoille ja sivusta seuraaville sekä draamaa, että viihdettä. Lisäksi täytyy vielä mainita ehkä tärkeimpänä muutoksena sijoittamisen nousu jos ei ihan valtavirtaan, niin kuitenkin selvästi suositummaksi, kuin mitä se oli viisi vuotta sitten. 

Onko viiden vuoden myötä mukaan tarttunut jotain oppeja osakesijoittamisesta? Ja mitä viiden vuoden aikana on tapahtunut omassa salkussani?

Vuodet vierivät, suosikit pysyvät 

Varsinaista sijoitussuunnitelmaa minulla ei ole. Kohtuullinen, tai alhainen arvostustaso ja hyvät tulevaisuudennäkymät vaikuttavat kuitenkin ostopäätöksiini. Sijoitustyylini on kuitenkin melko konservatiivinen. "Osta ja unohda" kuvaa varmaan sitä parhaiten. Lokeroinnit ovat mielestäni keinotekoisia, mutta salkussani on sekä arvo- että kasvuosakkeita. Kooltaan yritykset eroavat aina jättimäisestä Alibabasta pikkuisiin Suomen pörssin helmiin. Ostoja on kuitenkin kertynyt reippaasti enemmän kuin myyntejä ja jotkin osakkeet ovat olleet salkussani alusta saakka. 

Lukaisin itse läpi tuon tekstin, jonka olin kirjoittanut kolme vuotta sitten. Salkun kivijalkana toimi pitkään viiden osakkeen rypäs. Citycon, Nokia, Stora Enso, Capman ja Tokmanni, nämä osakkeet on ostettu ensimmäisten kuukausien aikana, ja olen kaikkia lisäillyt ensimmäisen oston jälkeen. Näistä viidestä olen kokonaan luopunut Nokiasta, muita olen omistanut koko viiden vuoden ajan. Tällä hetkellä salkussani on 21 suoraa osakeomistusta. Yritysten määrä ja samalla hajautus on kasvanut vuosien myötä.  

Täysosumat ja harhalaukaukset

Salkkuni täysosumia ovat Marimekko, Tokmanni ja Sievi. Näistä Marimekon osto alle 10e kappalehintaan loppukesästä 2017 on ollut paras osumani. Suosikin asemaan salkussani pääsee sekä olemalla yrityksenä mielenkiintoinen, myös osoittamalla hienoa tuloskuntoa.  Myös moni muu yhtiöistä on noussut reippaasti ostohinnoista. 

Huonoimpia sijoituksia ovat olleet Nordea, Nokia ja Citycon. Myös Orion on hyvästä kannattavuudestaan huolimatta pysynyt aika lähellä ostohintojaan. Näissäkin tosin ajoitus näyttelee hyvin suurta osaa. Ajoittamalla oikein Nordean ja Nokian ostot olisi saavuttanut ihan hyviä tuottoja. Itselläni sekä Nordea, että Nokia jäivät tappiollisiksi sijoituksiksi, Cityconia haudon vielä salkussani, vaikka se on rutkasti tappiolla. Citycon tarjoaa korkeaa osinkotuottoa, joten vaikka kurssi onkin laskenut, tuotot eivät osinkojen takia kuitenkaan ole olleet aivan surkeat.

Salkkuni ulkomaiset osakkeet eivät myöskään ole pärjänneet kovin hyvin. Tällä hetkellä AT&T ja Zepp Health ovat miinuksella, Alibaba keikkuu aika lähellä ostohintaansa. Kaikki ulkolaiset osakkeet ovat tulleet salkkuuni hetken mielijohteesta. Osakekurssi on on jostain syystä laskenut, ja olen ajatellut laskun olevan vain hetkellistä. Kurssin laskuun on ollut kuitenkin hyvä syy (AT&T:n kohdalla korkea velka-aste ja koronan vaikutukset, kiinalaisten osakkeiden kohdalla Kiinan uusi reformi ja poliittinen riski), joten näitä ostoja ei voi oikein kehua onnistuneiksi.

Riskinottokyky on kasvanut

Sijoitus urani alussa jouduin opettelemaan paljon uusia asioita, joten yrityksiin perehtymiseen meni aikaa. Ostot oli tarkkaan mietittyjä ja pelasin pienemmillä summilla. Nyt sijoittaminen on arkipäiväistynyt. Jos yritys on jo salkussa, saatan selata osavuosikatsauksia kahvitunnilla kännykällä, ja tehdä ostoja samantien. 

Velalla sijoittaminen lisää riskiä. Suoraa osakkeisiin kohdistuvaa velkaa käytän pienessä määrin ja lyhyt aikaisesti. Viime vuoden aikana kurssit ovat nousseet ilmiömäisesti, ja velan käyttö näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut. Nordnetin luottolimiitti on siis jäänyt lähestulkoon käyttämättä. Listautumisanneissa piilee myös riskiä, sillä kurssi saattaa lähteä joko alas tai ylös. Silti olen uskaltanut lähteä aika moneen listautumisantiin mukaan ja toistaiseksi olen jäänyt niistä aina pienesti plussalle.  

Aloittaessani osakepoiminnan osingot olivat isossa osassa yritysten valinnassa. Osinkoja ajattelin silloin, ja ajattelen myös edelleen, hieman riskiä tasaavana asiana. Janosin jatkuvaa osinkovirtaa, osakkeen hinnan nousu oli sivu seikka. Olenkin siirtynyt pikku hiljaa osinkosijoittajasta "kaikki tuotto on tuottoa" sijoittajaksi. Niin kauan, kun yritykset arvot ok, ja tekeminen on mielenkiintoista ja hyvällä pohjalla, voin sijoittaa yritykseen.

Kun on tunteet

Tunteet ovat minulla vahvasti mukana sijoittamisessa. Yksittäiseet laskupäivät eivät pahemmin hetkauta, mutta pidempään jatkunut lasku ei tunnu mukavalta. Samalla tavalla nousupäivät nostavat pörssikurssien lisäksi myös mielialaa. Tänä vuonna kuukausituotot ovat jonain yksittäisenä kuukautena olleet 7% luokkaa, joka vastaisi jo ihan kelpo suoritusta vuositasollakin. Koviin prosentteihin on jo ehtinyt hieman tottua, joten paluu normaaliin voi olla kova pala. 

Oma salkkuni on yleensä indeksiä volatiilimpi ja varsinkin laskut ovat jyrkempiä. Tämä saattaisi johtua oman salkkuni indeksiä heikommasta hajautuksesta, koko luokaltaan pienemmistä yhtiöistä tai syklisemmistä osakkeista. Koronaromahdus toimi varmaan eräänlaisena hermojen testinä, mutta vaikea sanoa, opinko kuitenkaan nopeasta romahduksesta ja noususta mitään mullistavaa. Koronaromahduksen jälkeen tavaksi jäi kuitenkin käydä katsomassa salkkua ainakin kerran päivän aikana, jotta tietäisin, mitä sijoituksilleni kuuluu. 

Vaikka osakesijoittajan uraa onkin takana jo viisi vuotta, tunteet ovat silti edelleen mukana pelissä. Tunteet ja tarinat vaikuttavat myös yhtiövalintoihin, sekä tiedostamatta että osin tiedostaen. Toisaalta se ei ole myöskään huono asia, kunhan ei tee hätiköityjä päätöksiä pelkästään tunteiden perusteella.

Olenkin miettinyt, että esimerkiksi pörssiin listautuva kissakahvila saattaisi olla turmiollinen rahoilleni. Siinä yhdistyisi äärimmäinen söpöys (pörröiset kissat) ja lailliset piristysaineet (kofeiini). Liikevaihdosta ja kannattavuudesta viis, kunhan pääsisi yrityksen piensijoittajana taputtelemaan pehmeitä kissoja kofeiinihöyryissä!

Suurempi salkku taipuu useampaan strategiaan  

Aloitellessani osakesäästäjän harrastustani salkkuni koko on pitkään ollut pieni. Pienellä salkulla monet sijoitusstrategiat on vaikeita. Sijoittamisessa merkitystä on sekä pääoman koolla, että tuottoprosenteilla, ja pienellä salkulla pääoma on väistämättä pieni. Vaikka tuottoprosentit olisivat suuret, pienellä pääomalla ei pääse helpolla hyviin euromääräisiin voittoihin.  

Jokaisen sijoittajan unelma on korkea riskikorjattu tuotto. Kun pääoma on pieni, jokainen euro on merkittävä ja kulujen osuus sijoittamisessa on otettava huomioon. "Tuore" salkku on myös "vanhaa" salkkua haavoittuvaisempi, sillä korkoa korolle-ilmiö ei vielä ole näyttänyt kynsiään ja monen yrityksen ostohinnat ovat väistämättä lähellä sen hetkisiä markkinahintoja.

Alkuvuosina ihmettelin muiden sijoittajien ajatuksia  "omistusten viilauksesta" pienemmäksi. Tällä strategialla tarkoitetaan myyntejä, joissa osa osakkeista jää vielä omistukseen. Riskin hallinnan kannalta omistusten osittainen myynti kuulostaakin järkevältä. Strategialla on merkitystä vasta, kun osakeomistajuus on suuri, ja omistuksia voi myydä ilman että myyntikulut ja verot vahingoittavat merkittävästi tuottoa. Pienellä salkulla on järkevämpää myydä koko sijoitus pois.

Treidaamista voi harrastaa myös pienellä salkulla, mutta tämänkin riski vähenee, jos pääomaa on jo karttunut. Osan omistuksista voi jättää pidempi aikaiseen salkkuun, ja riskiä voi hajauttaa käyttämällä vain osaa omistuksesta päiväkauppaan. 

 

Onko salkussa siis prosentteja vai euroja?

Vertaan vaistomaisesti aot ja ost tileillä olevaa omaisuutta palkan kokoon. Palkkani ei ole suuri, joten päivävaihtelut alkavat salkun kasvaneen koon takia olla jo euromääräisesti merkittäviä. Prosentin heitot päivässä ovat markkinoilla ihan arkipäivää, ja prosentin heitto osakesalkussani tarkoittaa jo lähes 700 euron häviötä tai voittoa. 

Ajattelen sijoitettuja euroja jonkinlaisena Monopoli-rahana. 700 euron heilunta oikeassa valuutassa aiheuttaisi sydämentykytyksiä, sillä arkimaailmassa se vastaisi noin viikon palkkaani. Mutta pörssimaailma on aivan eri juttu. Vaikeita päätöksiä markkinoilla helpottaa se, että ajattelen pörssivarallisuuden olevan jollain tavalla erilaista, kuin tavallisen varallisuuteni. 

Tästä toki seuraa aika absurdeja tapahtumaketjuja, eli vaikka osakkeiden arvo olisi päivän mittaan kasvanut tai pienentynyt vaikkapa 1000 euron verran, saatan silti edelleen lähikaupassa miettiä minuuttikaupalla tomaattien kilohintaa. 

Omassa salkussani osakkeiden ostoerät ovat kasvaneet. On helpompi tehdä euromääräisesti isompia kauppoja, sillä prosentuaalinen osuus salkusta jää kuitenkin aika pieneksi. Aluksi yksittäiset kaupat olivat 500-800 euron kokoluokkaa, nyt teen kauppoja jo pääsääntöisesti 1000-2000 euron kertaostoksilla. Tämän hetkisessä salkussa on harhalaukauksia (kiinalaiset osakkeet), mutta onneksi niiden osuus kokonaisuudesta on prosenteissa pieni. Euroissa niiden osuus vastaa jo useamman kuukauden nettopalkkaa.

Pikkasen parempi, kuin indeksi

Maailmassa on aika vähän uniikkeja ideoita. Olenkin häpeilemättä peesannut parempiani, ja seurannut mm. keskustelupalstoja ja Inderesin eri kanavia. 

Salkun vertailuindeksinä olen käyttänyt Helsingin pörssin OMXHGI-indeksiä, jossa osingot sijoitetaan takaisin. Sen tuotto on viiden vuoden ajalta ollut 86,93%, oma salkkuni on tuottanut samana aikana noin 117.6%. Olen ajoittain hävinnyt indeksille ja toisinaan taas voittanut sen. Tällä hetkellä salkkuni on pärjännyt vähän indeksiä paremmin. 

Kuvakaappaus on Nordnetin salkusta, eli täällä on suorien osakkeiden lisäksi myös kaksi rahastoa, Handelsbankenin Usa-rahasto ja Indexfondet Sverige. Alhaalla olevassa käppyrässä ei näy Osuuspankissa olevien kahden rahaston tuotot tai pääomat. Olen listannut omistukseni aina kvartaaliraportteihin, joten selaamalla blogia muutama kirjoitus takaisinpäin voi vielä halutessaan nähdä kaikki omistukseni. 

Tällä hetkellä Nordnetin salkun arvo on noin 67 000, josta tuottoa on noin 21 000e. Ei siis mitenkään valtavan hyvin, mutta ei huonostikaan. 

Tuurilla on ollut suuri merkitys salkun tuottoihin. Olen käyttänyt myös aikaa sijoittamisen opetteluun, mutta ripaus onnea ei ole ollut pahitteeksi.  Tuotto ei ole tullut ilmaiseksi ja "passiivinen tulo" onkin hieman harhaanjohtava nimitys. Harrastuksena sijoittaminen on kuitenkin yksi niistä harvoista lajeista, joissa voi myös hieman kasvattaa omaisuutta. 

Nordnetin salkku viiden vuoden ajalta

Blogin nimi on "Alla mandariinipuun", haaveena on ollut hankkiutua eroon Suomen viiltävän kylmistä marraskuun sateista ja nauttia etelän lämmöstä. Ilmastonmuutoksen ja koronan myötä ajatukset ovat hieman muuttaneet suuntaansa. Viimeiset kesät ovat olleet ihanan helteisiä myös täällä Suomessa ja korona on vähentänyt matkustusta. Voikin siis olla, että mökki puhdasvetisen järven rannassa ja pihalla kasvava omenapuu vetää voiton mandariinipuista. 

Viiden vuoden jälkeen en koe olevani karaistunut sijoittaja, vaan edelleen opettelen sijoittamisen saloja. Harrastuksena sijoittaminen onkin ihan mielettömän mielenkiintoista. Eipä aikaakaan, niin joku jättikokoinen konttilaiva on tulppana poikittain Suezin kanavassa pysäyttäen koko kanavan laivaliikenteen ja vaikuttaen maailman talouteen. Sijoittamisessa perhosvaikutus yllättää ja monet tilanteet ovat arvaamattomia. Jatkan siis sijoittamisen opettelua avoimin mielin.  

Osittainen hoitovapaa antaa vapautta elämään

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat haaveilevat siitä, että oman aikansa voisi käyttää vapaammin. Sijoitusten avulla voisi halutessaan irtautua palkkatöistä. 

Marraskuinen tyyni meri

Näin perheellisenä työn nopea tahti on viime aikoina alkanut väsyttämään. Vaikka pidänkin työstäni, taloudellinen riippumattomuus olisi ihanaa! Realiteetit huomioonottaen (ikä, sijoitusvarallisuus nyt, kulut ja palkka) taloudellinen rippumattomuus jää minun kohdalla vain haaveeksi. 

Voisiko töitä kuitenkin keventää työtunteja vähentämällä? Varsinkin viime kevät mentiin aika äärirajoilla jaksamisen suhteen, työpäivät venyivät pitkiksi ja vapaa-ajallakin työt alkoivat hallita ajatuksia. Liikunta ja muut virkistävät harrastukset jäivät pois, sillä työ vei selvästi myös vapaa-ajasta mielekkyyden. Toiveissa siintää helpompi kevät 2022. 

Osittainen hoitovapaa

Osittaista hoitovapaata ja samalla myös Kelan tarjoamaa pientä hoitorahaa voi hakea, jos lapsi on koulussa 1-2 luokalla. Työtunteja saa osittaisen hoitovapaan vuoksi tehdä keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa. Kelan tarjoama hoitoraha on pieni, eli kuukausittainen tuki on ennen veroja 98,21e/kk. Suunnilleen 30 tuntia viikossa voi tarkoittaa joko nelipäiväistä viikkoa, tai tavallista lyhyempiä työpäiviä. 

Työaika putoaa siis 20% ja saman 20% pudotuksen tekee myös bruttopalkka. Hoitoraha korvaa hieman palkan menetystä, mutta vain pieneltä osalta. Minulla on juuri sopivan ikäisiä lapsia, joten osittainen hoitovapaa onnistuisi. Se tekisi kuitenkin ammottavan aukon kuukausittaiseen rahavirtaani. Voisiko joitain kotitalouden kuluja leikata, jotta pienempi palkka riittäisi?

Työn tekemisen kustannukset

Monella työssä kävijällä tulee työn tekemisestä kustannuksia. Työmatkat saattavat vaatia auton tai julkisten liikennevälineiden käyttöä. Työlounaat tai ainakin eväät nautitaan päivän aikana, joten myös ruuasta tulee kuluja. 

Jos työtunnit ja samalla mahdollisesti työpäivät vähenevät, myös työpaikalle liikkuminen ja siellä ruokailu saattaa vähentyä. Näistä voi tulla jo jonkin verran säästöä. 

Progressiivinen verotus

Suomessa ansiotulojen verotus on progressiivista. Pienemmillä tuloilla veroja maksetaan pienemmällä veroprosentilla, suuremmilla tuloilla suuremmalla prosentilla. Koska palkka hoitovapaan ajalta putoaa, myös veroprosenttia voisi laskea hoitovapaan ajaksi. 

Vuosituloni tulee olemaan bruttona tänä vuonna noin 36 000 euroa, josta veroja ja veroluonteisia kuluja (TyEl-maksu, sairausvakuutus ja työttömyysmaksu) menee verolaskurin mukaan noin 26,2%, eli maksan noin 9170 euroa veroja ja veroluonteisia maksuja. 

Jos palkka putoaisi 20%, se olisi vuositasolla 28 000 euroa, ja tuloveroaste olisi saman laskurin mukaan 22%, joten veroja ym. maksaisin vuodessa 6160 euroa. Käytin näissä laskelmissa hyväksi veronmaksajat.fi sivuilta löytyvää verolaskuria. Tässä vielä suora linkki. https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskurit/palkansaajan-tuloverolaskuri-2020/#8c224d26

Palkkani heiluu aika paljon kuukausittain, joten mitään kovin tarkkoja laskelmia en pysty tekemään. Palkkaan vaikuttaa ilta- ja viikonloppulisät, sekä provisiopalkkaus. Tällä hetkellä täydellä työajalla bruttopalkka on keskimäärin kuukaudessa noin 2700-2800 euroa, nettopalkka on noin 2000-2100 euroa. 

Laskelmieni mukaan progressiivisen verotuksen vaikutuksesta bruttopalkka jäisi noin 2240 euroon kuukaudessa työtuntien vähentämisen jälkeen ja nettopalkka olisi noin 1750 euroa. Verotus tulisi tässä siis ihan reilusti auttamaan, sillä kun bruttopalkka putoaisi noin 500 euroa, nettopalkassa pudotus olisi vain 350-250 euroa. 

Tätä pudotusta vielä hieman loivantaa hoitoraha, joka olisi siis bruttona 98,21 euroa, nettona varmaan noin 80 euroa. Lopputuloksena laskelmissani on, että vaikka bruttopalkka putoaisikin 20%, nettopalkka, johon on lisätty hoitoraha, putoaisi vain noin 10%. 

Tuleeko pienentyneellä palkalla vielä toimeen?

Palkkani ei ole nyt kokoaikaisella tuntimäärälläkään suuri, mutta vaikka pudottaisin työtunteja hoitovapaan ajaksi, pienentynyt palkka kattaisi silti osuuteni kotitaloutemme kuluista. Lisäksi minulle on kertynyt säästöjä, ja niistä voisi tarpeen tullen lohkaista euroja kulutukseen.

Pohdin osittaista hoitovapaata todella pitkään. Työvuoroni ovat ilta- ja viikonloppupainotteiset, eli olen töissä oikeastaan silloin, kun lapset ovat vapaalla. Lapseni ovat kivassa iässä (tai tähän mennessä kaikki ikäkaudet ovat olleet mukavia), vanhempien seura kiinnostaa vielä, ja he tykkäävät tehdä asioita molempien vanhempien kanssa. Varsinaista hoitoa he eivät tarvitse, mutta vanhempien tukea ja läsnäoloa kylläkin. 

Pitkän pohdinnan päätteeksi ilmoitin työnantajalleni, että olen osittaisella hoitovapaalla ensi vuonna tammikuun alusta heinäkuun loppuun. Hoitovapaani kestäisi siis seitsemän kuukautta. Teen tuon ajan keskimäärin 30 työtunnin viikkoja, joten vapaa-aikaa jää 7,5 tunnin verran viikossa enemmän. 

7,5 tuntia lisää vapautta! Aloinkin jo miettiä, mitä kaikkea ajalla voisi tehdä. Liikuntaa pitäisi ehdottomasti lisätä, ja retkiä lasten kanssa. Kenties aloitan opiskelemaan jotain mielenkiintoista ja uutta aihetta. 

Päätin jo etukäteen, että en tänä aikana mieti kovin tarkkaan säästöastetta tai sure pienentynyttä palkkaa. Jos rahat eivät jonain kuukautena riitä, on nostan osan sijoituksista kulutukseen. Sijoittamista aioin jatkaa entiseen tapaan, mutta säästöön en varmaankaan saa rahaa kertymään.