Töissä käymisen hinta

Työmatka on osa työntekijöiden työpäivää, se verottaa sekä kukkaroa, että omaa aikaa. Siirryin tänä kesänä saman työnantajan toiseen toimipisteeseen ja samalla työmatkani piteni. Se aiheuttikin yllättäviä ongelmia liikkumisessa. 

Autoilu, julkinen liikenne vai pyöräily?

Aiemmin työmatkani oli maltilliset 3km. Jos laiskotti, menin perheemme autolla tai bussilla, yleensä pyöräilin tai kävelin työpaikalle. Työmatkaan en uhrannut sen enempää aikaa, kuin rahaakaan. Perheemme autoon ostin välillä bensaa, kun satunnaisesti menin bussilla, maksoin kyydistä 3,30e/matka. Pyörän olen ostanut aikanaan kierrätyskeskuksesta, ja satunnaisia huoltokuluja lukuun ottamatta pyörä on kuljettanut minua hyvinkin edullisesti. 

Uusi työpaikka sijaitsee lyhintä reittiä noin 16 km päässä, mutta on käytännössä valovuosien päässä julkisen liikenteen käyttäjälle. Vaikka julkinen liikenne on koko Suomea ajatellen virkeintä täällä kehä kolmosen pienemmällä puolella, se on välillä ihan todella älytön vaihtoehto.  

Pääkaupunkiseudulla kahden vyöhykkeen ostajalle kuukausilippu maksaa 73 euroa, eli vuodessa 876 euroa. Mitä sillä sitten saa? Mahdollisesti ihania ja tunnelmallisia matkoja keskustan raitiovaunuissa katsellen Helsingin nähtävyyksiä, aurinkoisia merireissuja ihanaan Suomenlinnaan, tai sitten tuskaisen pitkiä ja mutkaisia bussireittejä monella bussilla halki hiljaisten pääkaupunkiseudun pientaloalueiden. 

Asun pääkaupunkiseudun lähiössä ja uusi työpaikkani sijaitsee ihan periferiassa. Matka uudelle työpaikalleni kestää yhteen suuntaan nopeimmillaan omalla autolla noin 20 minuuttia, mutta arkena noin tunnin julkisilla. Viikonloppuisin, kun matkustajamäärät ovat pieniä, työmatkani kestää yhteen suuntaan noin 1,5 tuntia julkisilla. Ja tämä siis silloin, kun kaikki vaihdot onnistuu. Jos joku vaihdoista menee pieleen, vietänkin pari tuntia yhdensuuntaisella työmatkalla. Yhdellä bussilla en edes perille pääse, vaan minun täytyy käyttää sekä arkena että viikonloppuna 2-3 bussilinjaa. 

Työmatkallani bussit matelevat etanamaisella vauhdilla läpi maaseutumaisten maisemien ja koukeroisten teiden. Koska monesti loppumatkasta olen ainoa matkustaja koko bussissa, osaan arvostaa palvelun yksilöllisyyttä, mutta matka-aika on järjettömän pitkä.

Oma auto on kallis luksusväline 

Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää julkisia liikennevälineitä työmatkaan, mutta uusi työmatkani lohkaisee päivästäni julkisilla pahimmillaan 1,5 tuntia suuntaansa, eli 3 tuntia päivästä. Se on paljon. 

Muita vaihtoehtoja liikkumiseen on oma auto ja pyöräily. Laskeskelin lukuja auki, ja oma autohan on ihan järjettömän kallis kapine! Meillä on yksi auto, jota voisin välillä lainata. Perheautoksikin suuri 20-vuotias jättiläinen kuluttaa paljon bensaa, kulutus on noin 10 litraa/100 kilometriä. Viime aikoina automme on viettänyt paljon aikaa korjaamolla, ikä alkaa näkyä ja autovanhus on jo melko valmis romuttamolle. 

Koska autolla matka on noin 20km suuntaansa ja 40km päivässä, kuukauden kilometrit olisivat noin 880km. Nyt bensan hinta on kivunnut jo yli kahden euron litralta, mutta jos bensa maksaisi noin 2e/litra, kustannus bensalle kuukaudessa olisi noin 176 euroa. Siis sata euroa enemmän, kuin julkisen liikenteen kuukausilippu. Jos jätetään kuukauden kesäloma laskematta lukuihin, tarvitsisin autoa 11 kuukautta vuodessa, pelkästään vuoden bensat olisivat 1936 euroa. Palkkani vaihtelee aika paljonkin kuukausittain ja pienimmillään se on ollut vuoden sisällä nettona alle 2000 euroa, joten autoilun vaatima summa vuodessa on jo aika tarkalleen yhden kuukauden nettopalkkaani. Kävisin siis yhden kuukauden vuodessa töissä vaan sen vuoksi, että voisin käydä vuoden muutkin kuukaudet töissä. Enpä ole tajunnutkaan, kuinka onnekas olen ollut viime vuodet, kun työpaikka on ollut lähellä kotia. 

Vaikka auto on puolison omistuksessa, olen jonkin verran vuosien varrella maksanut auton kuluja, joita ovat mm. taloyhtiön parkkipaikka, korjaukset, vakuutus, renkaiden vaihto ja katsastus. Tarkkaa käsitystä auton kustannuksista minulla ei ole, mutta meillä pelkästään taloyhtiön parkkipaikka on 40e/kk, eli 480e/vuosi. Jos käyttäisin autoa enemmän, joutuisin myös osallistumaan enemmän auton muihin kuluihin, joten auton käyttö bensoineen maksaisi minulle luultavasti vähintään 3000 euroa vuodessa. Olettaen, että automme edes on kunnossa, eikä makaa raatona korjaamolla.

Pääseekö pyöräillen perille?

Työmatkapyöräily on tuttua puuhaa, pisimmillään olen pyöräillyt noin 15 kilometrin yhden suuntaista työmatkaa. Päivässä kilometrejä kertyi tuolloin noin 30. Kokeilin myös vanhalla peruspyörälläni uutta työmatkaa, ja huomasin, että joko kunto oli huonontunut, tai mäet kasvaneet korkeutta. 

Pyöräilin nykyisen 16 kilometrin työmatkani yhdessä tunnissa, joten aikaa kului saman verran, kuin busseilla seikkaillessa. Kaikki vaihteet sen sijaan eivät suostuneet menemään pyörässä päälle, ja ketjut putosivat kerran paikoiltaan. Lyhyellä pyörämatkalla pikku viat ei haittaa, mutta pidemmällä työmatkalla pyörän reistailu aiheuttaisi ongelmia. Jos haluaisin pyöräillä, joko pyörä pitäisi huoltaa tai ostaa kokonaan uusi. Lisäksi pidemmän päälle tämän matkan pyöräily perinteisellä pyörällä vaikuttaisi jaksamiseen, talvipyöräilyä mäkisessä maastossa en ehkä halua edes kokeilla. 

Loppukesästä pyörissä on hyviä alennuksia ja ajauduin sähköpyöräsivustoille. Elokuussa hyviä tarjouksia oli monellakin liikkeellä ja sähköpyörä alkoi houkutella. 

Maailma pyörii sähköllä

Pikku hiljaa perinteinen polttomoottori on joutunut antamaan tilaa sähköllä toimivalle moottorille. Teslojen lisäksi kaduilla näkee muiden automerkkien sähkökäyttöisiä henkilöautoja. Sähköskuutit, sähköpyörät ja söpöt ruokarobotit ovat akkukäyttöisiä ja sähköllä latautuvia. Jopa pääkaupunkiseudun uudet bussit kulkevat sähköllä. 

Imeydyin sähköpyörien maailmaan ja koeajon jälkeen olinkin uuden maastosähköpyörän omistaja! Sähköpyörähän on kallis, joten ennen pulmia työpaikkareissaamisessa en ollut tullut sitä edes ajatelleeksi. Sähköpyörä ratkaisee osan työmatka ongelmistani, se on edullisempaa kuin autoilu ja nopeampaa kuin julkinen liikenne. Polkemaan sähköpyörälläkin joutuu, mutta mäet eivät tunnu enää niin korkeilta. Matka on nopeampi ja vaivattomampi, sähköpyörällä matkaan kuluu aikaa noin 45 minuuttia yhteen suuntaan ja perillä riittää vielä jaksamista kahdeksan tunnin työpäivään. 

Mitä sähköpyöräily maksaa?

Ostin oman Tunturini alehinnalla, pyörän hinta oli 1999 alennuksen jälkeen. Oikea hinta oli 2999 euroa, joten alennusta hinnassa oli 1000 euroa. Ostin pyörään myös tarakan, lokasuojat, lukon ja seisontatuen, näiden lisäysten jälkeen hinta kohosi 2330 euroon. 

Pienenä yllätyksenä tuli sähköpyörän huollot. En osaa itse huoltaa pyörää, joten kallista pyörää on parempi huollattaa pyörähuollossa. Ensimmäisen huollon 500 kilometriä tulivat vastaan jo kolmen viikon paikkeilla, ja ensimmäisestä huollosta maksoin 99 euroa, seuraavat huollot maksavat hinnaston mukaan noin 200 euroa. Huollot eivät siis tietenkään ole pakollisia, omaa pyörääni saan toki kohdella ihan niin kuin haluan. Pari ensimmäistä huoltoa pidentävät kuitenkin pyörän kahden vuoden takuuta vuodella, eli huollattamalla pyörääni saan siihen kolmen vuoden takuun. 

Seuraava huolto tulee siinä vaiheessa, kun pyörällä on ajettu 2000 kilometriä, ja jatkossa suositeltava huoltoväli on joko yksi vuosi tai 2000 kilometrin välein. Tässä vaiheessa tein nopean laskutoimituksen, ja hoksasin, että jos ajan työmatka-ajoa 600-700 kilometriä kuukaudessa, tuo 2000 kilometrin raja on todella alhainen ja joutuisin käyttämään pyörää huollossa aina 3-4 kuukauden ajon jälkeen. Kun pari huoltokertaa on ohi ja olen saanut pyörälle yhden ylimääräisen takuuvuoden, vien Tunturia huoltoon vain kerran vuodessa.

Kun itse pyörä ja sen huolto ovat kalliita, akun lataus on yllättävän edullista. Akku on 504 Wh ja sen lataus tyhjästä täydeksi maksaa noin 8-15 senttiä, riippuen sähkön hinnasta. Täydellä akulla pääsisi kaiketi noin 4-5 edestakaista työmatkaa, mutta olen yrittänyt säästää akkua kulumiselta ja ladannut aina 3 päivän käytön jälkeen. Jos akkua ei päästä tyhjäksi, sen pitäisi kestää kauemmin. Uuden akun hinta lienee jossain 500 euron tietämillä ja sen vaihto tulee eteen mahdollisesti 3-5 vuoden päästä riippuen siitä, miten paljon pyörää ja sen akkua käyttää. Oletettavasti myös pyörän kuluvat osat, kuten ketjut, vaihteet ja renkaat vaativat välillä uusimista jos pyörällä ajetaan paljon. Niiden hinnasta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta akku lienee varaosista kaikkein kallein. 

Reissussa

Säästöllä en oikein pystynyt sähköpyörän hankkimista itselleni perustelemaan, sillä kaikista edullisin työmatkoihin tällä matkalla on parjaamani julkinen liikenne. Kerkesin kuitenkin kuukauden käymään busseilla töissä ja tuskastuin odotteluun, pitkään työmatkaan ja epäluotettavuuteen. Pari kertaa bussien aikataulut pettivät pahasti ja jouduin odottelemaan seuraavaa bussia melkein tunnin. Töissä pitäisi olla ajoissa, joten tunnin myöhästely on jo ongelma.

Onhan sähköpyörä eräänlainen paradoksi. Sähköpyörä on painava. Oma Tunturini rullaa kevyesti myös ilman sähköä, eli jos haluaa kuntoilla ja käyttää vaan lihasvoimaa, juuri pyörän ylimääräinen paino tekee ylämäistä tavallistakin tuskallisempia. Sähköpyörä ei siis ole erityisen ketterä painon takia. 

Toinen pienoinen ongelma liittyy vauhtiin. Sähköpyörän moottori saa lain mukaan avustaa 25km/h asti, sen jälkeen moottorin avustus lakkaa. Sähköpyörällä pääsee toki nopeamminkin, kun vaan jaksaa polkea, mutta jälleen kerran paino rajoittaa menoa. 25/h on kohtuullisen helposti saavutettavissa oleva vauhti ihan peruspyörälläkin, mutta juuri kun sähköä tarvittaisiin nopeampaan menoon, moottori ei enää helpota menoa. Toisaalta sähköpyörä toimii niin kuin pitääkin, eli kun laittaa sähköavustuksen päälle se keventää menoa ylämäissä ja vastatuulessa. 

Olen jo pääkaupunkiseudulla menettänyt kaksi polkupyörää varkaille. Arvokas sähköpyörä houkuttelee varmasti varkaita, joten kolmas ongelma sähköpyörissä liittyy sen käytettävyyteen. Joudun edelleen pitämään peruspyöräni kunnossa, ja ajamaan osan matkoista vanhalla peruspyörällä, sillä en uskalla jättää sähköpyörää mihin vaan. Varkaiden pelko rajoittaa sähköpyörän käyttöä, onneksi työpaikalla saan sen sisälle turvalliseen paikkaan. Pyörässä on toki järeä lukko, mutta lukkokaan ei tunnu estävän taitavia varkaita. 

Ostin sähköpyörän puolittain mielijohteesta, mutta en ainakaan vielä ole katunut ostostani. Seitsemän viikon aikana olen ajellut pyörällä noin 1000 kilometriä, suurin osa tästä on työmatka-ajoa, mutta muilla retkilläni olen käynyt myös yöpymässä kansallispuistossa. Koska en ole retkeilijänä mikään gramman viilaaja, raskaat pyörälaukut kulkivat vaivattomasti metsään sähkön voimalla. Syksy on ollut lämmin ja pyöräily on ollut vielä hauskaa. En odota innolla talvea, sillä vaikka olenkin harrastanut talvipyöräilyä, liukkaat kelit pakottavat minut jälleen julkisen liikenteen käyttäjäksi. 

Kukkapellon laidalla

Q2 2023, lomailua ja lomautuksia

Mitä tapahtuikaan salkussani viime kvartaalin aikana? Korot ovat nousseet ja inflaatio on edelleen korkealla. Helsingin pörssi on laskenut alkuvuonna, joten miten oma salkkuni on pärjännyt? 

En viime kvartaalilla jaksanut murehtia raha-asioita. Olin kaksi viikkoa lomautettuna ja matkustelin sekä ulkomailla, että kotimaassa. Ja koska korot ovat nousseet, lyhensin parilla tonnilla myös henkilökohtaista asuntolainaani. Lisäksi panostin nukkumiseen ja ostimme puolison kanssa sängyn, joten rahaa on palanut toisella kvartaalilla. Onneksi lomarahat tulivat tilille paikkaamaan vajetta.

Matkailuun on mennyt viime kvartaalilla paljon rahaa. Kävin pidemmällä viikonloppureissulla Kroatiassa toukokuussa, mutta vaikka kohde itsessään oli edullisempi kuin Suomi, halpoja lentoja emme onnistuneet saamaan. 

Kotimaan matkan aloitin pyöräilemällä. Olin jo pitkään miettinyt pidempää pyöräretkeä ja ennen juhannusta lähdin polkemaan Helsingistä kohti itää. Yleensä maisemat tulee nähtyä nopeasti auton ikkunan läpi, joten oli elämys kulkea hitaasti ja pysähdellä useammin. Ensimmäisen päivän pyöräilin helteessä Helsingistä Porvooseen, jonne jäin yöksi nukkumaan. 

Porvoo

Toisena päivänä pyöräilin sateen alla yli 90 kilometriä, sillä kuiva mökki alkoi jo houkuttaa yöpaikkana, enkä halunnut jäädä ulos sateeseen nukkumaan. Helsingistä itään päin lähdettäessä löytyy valtavan hienoja matkailukohteita!

Pysähdyin mm. Porvoossa, Loviisassa, Ahvenkoskella ja Strömforsin ruukilla. Jokainen kohde olisi ollut pidemmänkin tutkimisen arvoinen, sillä nähtävää riitti niin Porvoon vanhassa kaupungissa, kuin Strömforsin idyllisellä ruukillakin. Matkan taittaminen pyörän selässä oli niin mukavaa, että seuraava reissu on jo suunnitteilla. 

Strömforsin ruukki

Osingot

Osinkoja sain tilille noin 1035 euroa nettona ja ennen veroja osinkosumma oli 1153 euroa. Suurimmat osingon maksajat olivat Sampo, Citycon ja Marimekko. 

Muutokset salkussa

Osakkeiden hinnat ovat olleet alkuvuoden laskussa. Olenkin innostunut lisäilemään vähän kaikkea. Maaliskuun alun jälkeen ostoslistalla on ollut UPM, Capman, TietoEvry, Citycon ja Marimekko. Pääosin olen ostanut edellistä ostoa alempiin kursseihin. Ainoastaan Marimekossa ja Capmanissa jouduin ostamaan kallimmalla, kuin mikä edellinen osakkeen hinta on ollut, sillä molemmissa edelliset ostot olivat vuosien takaa. 

Myyntejä tuli yksi, eli myin Digian osakkeet pois osakesäästötilin puolelta. Arvo-osuustilille Digiaa minulle vielä jäi. Tarkemmin ostoista ja myynnistä olen kertonut aiemmassa postauksessa. Yksi muutos tuli myös yrityksen nimessä. Kvartaalin aikana Sievi muutti nimensä KH Groupiksi. 

Kuukausiostot kahteen indeksirahastoon ovat myös pyörineet entiseen tapaan. Handelsbankenin Usa Indeksi, että Indexfond Sverige ovat kuukausiostojen kohteena. 

Osakkeet ja rahastot 30.6.23

Oma osakesalkkuni on yllättäen pärjännyt kohtuullisen hyvin ensimmäisellä vuosipuolikkaalla. Samaan aikaan, kun Helsingin osingot huomioon ottava indeksi OMXHGI on laskenut 4,45% vuoden alusta, oma salkkuni nousi Nordnetin käppyröiden mukaan noin 4%. Vaikka moni osake salkustani on laskenut, Harvia, Wärtsilä ja Konecranes ovat vuoden alusta nousseet. 

Omistukset 30.6.23

Rahastojen, osakkeiden ja käteisen määrä kipusi yli 80 000 euron. Nordnetissa on sijoituslainaa käytössä noin 2900 euroa, mutta samaan aikaan olen maksanut asuntolainaa pois 2000 euron verran. Velan määrä ei siis ole juurikaan muuttunut. Tällä hetkellä asuntolainassa on korkeampi korko, kuin Nordnetin luotossa, joskaan ero ei ole hurjan suuri. 

Varallisuuden kehitys

Viime vuosi markkinoilla ravisteli osakkeista turhan ilman pois. Oma varallisuuteni on ollut korkeimmillaan maaliskuun 2022 lopulla. Nyt ollaan vihdoin päästy yli 80 000 vaikka olen koko ajan syöttänyt sijoituksiin lisää rahaa. Talous näyttää melko synkeältä, jos korot ja inflaatio pysyvät korkealla, joten taloudessa löytyy seurattavaa myös syksymmälle. 

Poutapilvien alla

Paljonko pyöräily maksaa?

Siivousinnon vallassa pengoin läpi lipaston laatikoita. Kaikkea sitä ihminen säästääkin! Hääkutsu vuodelta 2005, synttäri- ja äitienpäiväkortteja lapsilta, kuvia kummityttärestä ja laatikon pohjalla kourallinen muodista pois menneitä koruja. Samalla osuin kasaan pyöräilyyn liittyiä kuitteja ja aloin pohtimaan pyöräilyn kustannuksia. Sattumalta nyt on alkamassa pyöräilyviikko, joten olen tämän postauksen kanssa ajan hermoilla. 

Oma pyöräni: musta hybridi

Onko pyöräily halpaa vai kallista?

Kalleimpien pyörien hinnat nousevat useampiin tuhansiin. Ahkerimmat entusiastit rakentavat itse osista ihannepyöränsä. Näin pystyy parhaiten vaikuttamaan painoon, vaihteisiin ja jarruihin. Toki harrastukselle ja omin käsin kootulle pyörälle on vaikea laittaa hintalappua ja arvokkaalla fillarilla on myös jälleenmyyntiarvoa. 

Toisessa laidassa on pyöräilijät, joiden ajokki on mahdollisesti jo useita kymmeniä vuosia vanha. Peruspyörä kun ei välttämättä vaadi edes kovin paljon huoltoa ja tulee huikean halvaksi. Ja vaikka olisi vasta hankkimassa pyörää, halvimmillaan käytetyn pyörän saa omakseen jo muutamalla kympillä, joten hintahaitari kalliimpien ja halvimpien kaksipyöräisten välillä on suuri.  

Onko pyöräily siis halpaa vai kallista, kun hintalappu voi olla jotain aina kympeistä tuhansiin? Kaikki riippuu siitä, miten paljon pyörällä ajetaan. Laatu näkyy pyörän hinnassa ja jos pyörä on hyvä, sillä tulee ajettua enemmän. Hyvästä fillarista joutuu pulittamaan useita satasia tai tonneja, alkuhankinta on kallis, mutta on ilo kruisailla pitkin katuja ja kilometrikohtainen kustannus jää pieneksi. Ei siis pidä katsoa vain hintalappua, vaan verrata hintaa käyttöön.

Työmatkapyöräilijälle käytetty pyörä?

Nykyisen pyöräni ostin marraskuussa 2021 käytettynä. Edellinen pyöräni varastettiin röyhkeästi keskellä päivää suuren kauppakeskuksen pihasta, joten piti äkkiä hommata uusi vanhan tilalle, sillä käytän pyörää vuoden ympäri. Minulta on pääkaupunkiseudulla varastettu jo kaksi pyörää. Tässä on syynä sekä huonoa tuuria, että myös liian hepposet lukot. Pyöriä lähtee Suomessa pitkäkyntisten matkaan jopa 70 000-100 000 joka vuosi, joten pyörävarkaudet eivät ole harvinaisia.

Kävin läpi myös uusien pyörien valikoimaa, mutta hinnat ovat nousseet mielestäni sietämättömän korkealle ja varastetun kaltainen Crescent Holma olisi ollut jo noin 1000 euron hankinta. Lisäksi halusin halvemman pyörän siltä varalta, että myös se varastettaisiin. Marraskuu oli kurjaa aikaa pyörä alennuksia kärkkyvälle, joten ratkaisu pulmaan piti löytää käytettyjen ajopelien markkinoilta. 

Miten hankitaan käytetty pyörä? Selataan tuntikausia Toria ja muita myyntisivustoja läpi ja toivotaan parasta. Oikeasti mietin vielä vakavasti käytetyn hankintaa, sillä sitä kauttahan ne varastetut pyörät liikkuvat omistajalta toiselle. Kierrätyskeskukseen pyörät tulevat kuitenkin lahjoituksina, todennäköisyys varastetulle fillarille on pieni. 

Pyörässä piti olla tarpeeksi vaihteita, sopiva ajoasento ja levyjarrut. Yritin löytää halvalla hyvää, ja etsin suunnilleen samantasoisilla osilla (vaihteet, jarrut) varustetun pyörän, kuin mikä aiempi pyöräni oli. 

Kierrätyskeskuksen pyörävalikoima on laaja ja löysin sieltä pyörän, joka vaikutti päällisin puolin hyvältä. Koeajon jälkeen olin onnellinen Nishiki Pro SLD -pyörän omistaja. Alla laskelma siitä, mitä pyöräily on minulle marraskuusta 2021 tähän päivään saakka maksanut! 

Pyörä 320 e

Lisävarusteet (tarakka, lukko, etuvalo, takavalo) 130 e

Ketjusuoja 12 e

Kypärä 59 e

Kuluvia osia, sisäkumeja ja ulkorengas noin 60 e

Pyörälaukku 144 e

Vuosihuolto ja polkimet 140 e

Yhteensä 865 euroa

Pyörälaukku

Hieman liian sporttinen satula on vaihdettu meillä varastossa olleeseen satulaan, myös sarvikkoa on vähän korotettu puolison hankkimalla lisäpalalla. Useimmat huollot on tehnyt puolisoni, ulkopuolisen pyörähuollon töistä olen maksanut tähän mennessä noin 120 euroa. 

Nyt kun laskin kaikki kulut yhteen, 865 euroa on aika paljon rahaa! Pyörän hinta tarvikkeineen ja huoltoineen alkaa lähennellä jo tyyriinä pitämäni 1000 euron hintaa. Toisaalta osa tarvikkeista, kuten kypärä ja pyörälaukku, sekä huolto ja kuluvat osat olisi pitänyt hommata, oli fillarin alkuinvestointi mikä vaan. 

Pääosin ajan työmatkaa. Työmatka on yhteen suuntaan noin 2,5-3 km pitkä, joten kuukaudessa työmatkapyöräilystä tulee noin 110 km. Lisäksi teen välillä noin 10-20 km lenkkejä ihan huvin vuoksi, sekä hoidan kauppareissuja ja esimerkiksi kirjastoreissuja pyörällä. Vuodessa pyöräilty matka on vähintään 1200-1500 kilometriä. 

Koska nykyinen pyörä on hankittu marraskuussa 2021, pyöräilyn hinta jaettuna kuukausilla olisi 48,05e/kk. Pääkaupunkiseudun HSL:n kuukausilippu on tällä hetkellä 58,80 euroa, joten pyöräily ei vaikutakaan enää niin kalliilta vaihtoehdolta verrattuna julkisten liikennevälineiden kuukausilippuun. Suurimmat kulut on tämän fillarin osalta maksettu, joten seuraavat kuukaudet ovat edullisempia.  Yksityisautoiluun pyöräilyä on kulujen kohdalla edes turha verrata, yksityisautoilu on ehdottomasti näistä vaihtoehdoista (pyöräily, julkinen liikenne, autoilu) kaikista kallein.

Onko pyöräily nopein liikkumistapa?

Hieman provosoiva otsikko, mutta kyllä, pyöräily saattaa yllättäen nousta nopeimmaksi liikkumistavaksi kaupunki alueella, vaikka ei ajaisikaan nopeinta mahdollista vauhtia. Se hakkaa mennen tullen ajassa kävelyn, julkinen liikenne jää myös monesti jälkeen jähmeytensä takia. Ihan huvin vuoksi tein myös vertailun myös yksityisautoilun ja pyöräilyn kesken. 

Ranta huhtikuussa

Työpaikka sijaitsee 2,5-3 kilometrin päästä kodista. Pyörämatka työpaikalle etenee aina leppoisaa vauhtia ja pyrin heiluttelemaan jalkoja maltilliseen tahtiin lähinnä siitä syystä, ettei pyöräillessä tulisi hiki. Tällä vauhdilla matka lyhintä reittiä kesti kotiovelta työpaikan ovelle 12 minuuttia. 

Samalla viikolla kävin töissä myös autolla. Perheauton 2,1 litran moottori kuljetti minut töihin samassa ajassa, eli 12 minuutissa. Molemmilla kerroilla matka-aika on mitattu kotiovelta työpaikan ovelle. Tutkimus on hyvinkin epätieteellinen, sillä aika on otettu vain yhden kerran molemmilla kulkuvälineillä. Silti se todistaa tällä yhdellä lyhyellä matkalla sen, että aikaa ei autoillessa säästy. 

Yksi syy pyörän ketteryyteen tällä matkalla on, että pääsen oikaisemaan hieman puiston läpi. Toki välillä puistossa saa hidastaa pyörän vauhdin etanamaisen matelevaksi, jotta pystyy sukkuloimaan videopelimäisen taitavasti päiväkävelyllä harhailevien päiväkotiryhmien ja koiraa kävelyttävien eläinystävien sankassa joukossa. 

Pyöräilyn parhaita puolia

Omasta mielestäni pyöräilyn parhaita puolia on leppoisa matkanteko. Matka etenee sopivaa tahtia niin, että ehtii katselemaan maisemaa ja ojanpenkan leskenlehtiä. Pyöräily on myös yksi säästökeino, jos sillä korvaa muuta liikkumista, kuten autoilua tai julkista liikennettä. 

Yksityisautoilussa minua närästää aina parkkipaikan etsiminen. Täällä kehien pienemmällä puolella meitä asujia on paljon ja parkkipaikkoja rakennetaan kitsaasti. Pyörälle on aina toistaiseksi löytynyt ilmainen parkkipaikka läheltä etuovea. 

Ennen kaikkea pyörällä seikkailu on mukavaa, maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin ja mieli pysyy mukana vauhdissa. Joskin jos sattuu lähtemään pyörällä soiseen, märkään ja ryteikköiseen metsään oikaisemaan kapeita pitkospuita pitkin, on ihan aihettakin miettiä karttasovelluksen päivittämistä. Sillä ihan järjellä miettien ongelmia syntyy, kun puoliksi lahonneille pitkospuille mahtuu joko pyörä tai taluttaja, mutta ei koskaan molempia. 

Jäätelömyyjän pöydät odottavat kesää