Etenin palkanalennus neuvotteluihin

Minua pyydettiin työpaikan sisällä uuteen tehtävään. Olin ollut viime tilikaudella yksi parhaita työntekijöitä euroilla mitattuna. Uuden position myötä vastuut kasvaisivat ja saisin lisää itsenäisyyttä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Palkkakin ehkä kasvaisi vastuiden mukana...? Neuvotteluissa edettiin pikku hiljaa palkkaan, ja minulle esitettiin provisio palkkausta. Tähän asti olin vielä nyökytellyt iloisena, mutta tässä vaiheessa pistin jarrut päälle.

Provisio palkkauksen edut ja ongelmat

Provisio palkkauksessa työntekijällä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin ansioihin. Jokainen myyty euro näkyy jonkun laskukaavan mukaan palkkanauhassa. Huonoihin puoliin kuuluu se, että kaikkiin asioihin ei työntekijä pysty vaikuttamaan, eli kun taloudessa/vuosisyklissä/työpaikalla tapahtuu jotain työntekijästä riippumatonta ja myynnit laskee, myös palkka laskee. Lyhykäisyydessään siis työnantaja ja palkansaaja tasaavat tässä riskiä huonoista ajoista, ja työntekijän työstä tulee yrittäjämäisempää. 

Provisio palkkaa käytetään aika yleisesti myyntitöissä, ja tässä minulle tarjotussa työpaikassa palkka muodostuisi kolmesta osasta: pohja + provisio + ilta- ja viikonloppulisät. Pohja olisi suuruudeltaan Tes:n minimi, eli joka tapauksessa tulisin saamaan huonoinakin kuukausina vähintään tämän suuruisen palkan. Nykyinen palkka koostuu periaatteessa näin: peruspalkka + ilta- ja viikonloppulisät. Peruspalkka on korkeampi, kuin Tes:n minimi, mutta matalalla silti mennään.  

Riski ja tuotto 

Sijoittaja miettii sijoituksiaan riskin ja tuoton kautta. Maksimaalinen tuotto pienellä riskillä, tähänhän meistä jokainen pyrkii. Samaan riskiin ja tuottoon päädyin nyt palkkaneuvotteluissa, sillä provisio palkkaan mentäessä palkka saattaa joko nousta tai laskea nykyisestä.

Kun neuvotteluissa otettiin esiin provisio palkkaus, pyysin pari päivää miettimis aikaa ennenkuin tekisin lopullisen päätöksen. Provisio palkan laskukaava oli tässä laskettu niin ovelasti, että suurta palkankorotusta en saisi millään, vaikka siis tuplaisin omat myyntini (myynnin kaksinkertaistuminen ei oikeasti siis ole realistista, mutta laskin huvin vuoksi mahdollista palkkaani eri skenaarioilla).

Oi ihanat ruuhkavuodet, sillä samalle viikolle osui megalomaaninen flunssa ja kaikkien kolmen lapsen omia juttuja, joita jouduin järjestelemään. Siinä sitten aivojen synapsit hehkuivat yötä päivää pienten ydinvoimaloiden lailla, kun yritin saada selvyyttä provisio palkkauksen kiemuroihin. Kävin mielessäni läpi kaikki skenaariot aina talouden romahtamisesta raamatullisiin heinäsirkkaparviin, ennen kuin sain muodostettua edes jonkinlaisen alkeellisen mielipiteen asiasta. Samalla opin jotain omasta riskinsieto kyvystäni.

Jotta pääsisin vähintään samaan ansiotasoon, kuin tällä hetkellä, pitäisi minun myydä enemmän kuin ennen, sillä ilta- viikonloppulisät luultavasti vähentyisivät. Tämän hetkisessä toimipaikassani kaikki myynnin tukitoimet on hiottu äärimmilleen, joten kaupantekoa edeltävät ja kaupanteon jälkeen tulevat prosessit eivät vie kohtuuttomasti aikaa. Tiesin, että uudessa toimipaikassani mikään ei toimi näin hyvin, ja jos olisin provikka palkalla, kaikki ongelmat näkyisivät suoraan palkkanauhassani.

Laskeskelin mahdollista palkkaa eri skenaarioilla, ja sain yhtälön toimimaan vain silloin, kun Merkurius kohtaa Venuksen kuudennessa sekstiilissä, eikä maa heijasta suoraa varjoa kuun ylle. Suomeksi sanottuna siis pää meni ihan hemmetin sekaisin, mutta loppupäätelmänä koin, että riski palkan alenemisesta oli suurempi, kuin 50%.

Riskiä ja tuottoa ja kaikkia mahdollisia myyntilukuja pyöritellessäni opin myös itsestäni sen, että missään nimessä en ollut valmis näillä ehdoilla laskemaan palkkatasoani. Palkkani on jo valmiiksi pienenlainen.

Arkajalan kompromissi

No mihinkä päätökseen lopulta tulin? Provisio palkkausta yritettiin tuputtaa väkisin ihan viimeiseen asti, joten opin myös sen, että on yllättävän vaikea on sanoa ei, kun joku oikein kunnon voimalla tykittää omaa näkemystään.  

Nykyinen työmatkani on pitkä, osittain pystyn hyödyntämään aikaa esimerkiksi podcasteja kuunnellen, mutta kahden tunnin työmatka päivässä vaikuttaa silti jaksamiseen. Uudessa toimipisteessä työmatkani olisi leppoisa 10 minuuttia suuntaansa, eli pelkästään yhdessä päivässä ajan säästö olisi ruhtinaallinen. Saisin siis lisää vapaa-aikaa ja siksi sorvasin työnantajaa varten arkajalan kompromissin.  

Ehdotin työnantajalle kompromissia, missä vaihtaisiin uuteen työpisteeseen vanhalla palkkaus systeemillä ja katsoisimme tietyn ajanjakson jälkeen palkkausta uudelleen. Tämä kompromissi kävi myös työnantajalle, sillä tiedossa oli, että tarve minunlaiselleni työntekijälle oli uudessa toimipaikassa suuri. Työnantaja ei myöskään häviäisi mitään, sillä palkkaani ei tässä vaiheessa myöskään korotettu. Innokas työnantajani laittoi kuitenkin jo kalenteriin päivän, jolloin palaamme jälleen palkkaneuvotteluiden pariin, eli näistä palkkaneuvotteluista tulikin jatkokertomus. 

Arjen luksusta

Jollekin arjen luksus on noutokahvi aamulla ennen töihin menoa, toiselle se on arkena käytössä oleva arvokas Chanelin laukku, kolmannelle se on mittojen mukaan hyvin tehdyt vaatteet. Elämänlaatua parantavaa, mutta ei silti niin kovin tarpeellista. Sitä on mielestäni arjen luksus!

Tyylikkyys on taito

Harva käyttää nykypäivänä varoja ompelijan palveluihin. Yleensä ompelijan puoleen käännytään harvoin, ja silloin on tarve juhlavaatteelle. Arkivaatteet moni ostaa kaupasta.

Tapasin sattumalta vanhan koulukaverini, ja keskustelu kääntyi vaatteisiin. Kävi ilmi, että koulukaverini teettää nykyisin vaatteensa ompelijalla. Hän tuo ompelijalle kankaat, kertoo haluamansa mallin, ja kahden sovituksen jälkeen ystäväni saa valmiin vaatteen ompelijalta mukaansa. Nämä vaatteet eivät ole juhlakäyttöön, vaan ihan arkivaatteita, paitoja, mekkoja, takkeja ja housuja.  

Tämähän on loistodiili! Työtä suomalaiselle ompelijalle alalla, joka on suomessa teollisessa mielessä melko kuollut. Yksityisyrittäjinä on kyllä ompelijoita, mutta palkkataso ei liene kovin korkea, sillä globaalissa maailmassa suomalainen ompelija kilpailee kiinalaista halpatyöntekijää vastaan. 

Ompelukoneen paininjalan alta valmistuu ystävälleni lopputuloksena tyylikäs vaatekaappi täynnä istuvia vaatteita. Suomalaisen työn hintaa koulukaverini ei pitänyt pahana, vaan oli valmis maksamaan ompelijan työpanoksesta hänen pyytämänsä hinnan. Erikoiseksi mielestäni tämän diilin tekee se, että koulukaverini ei ole varakas (ellei salaisesti ollut voittanut lottovoittoa...?), vaan keskituloinen kunnan palkkalistoilla pakertava palkkatyöläinen.

Tuoretta sen olla pitää! 

Itselleni arjen luksusta on tuoreet kasvikset vuoden ympäri. Närpiön lasiset kasvihuoneet paahtavat vuoden ympäri lämmintä substrooppista ilmaa kypsyvien kurkkujen, kirsikkatomaattien ja paprikoiden ympäri, jotta minun ruisleipäni päällä lepäisi joka ainut aamu viipale iloisen punaista paprikaa. 

Meidän perheen ruokalasku ei ole suuren suuri, mutta kieltämättä säästämisen varaa olisi. Olen huomannut, että herkkujen (ikuinen hyvä kolminaisuus: sipsit, suklaa ja salmiakki) lisäksi hankalinta olisi luopua tuoreista kasviksista. Oikeastaan olenkin alkanut jo ajatella, että paprika saa olla minulle oma pieni palaseni arjen luksusta. 

Mielihyvää kuluttamalla?

Parhaita asioita ei voi ostaa rahalla. Parhaita asioita itselleni on oman lapsen lämmin halaus, lautapelin pelaaminen läheisten kanssa tai ystävien kanssa juttelu ja tapaaminen lasillisen äärellä. Silti tietyt asiat tekevät elämästä helpompia tai laadukkaampia. 

Rahaa käyttämällä saan elämääni vaikkapa niitä tuoreita kasviksia ja ajatuksen laadukkaammasta syömisestä. Ravintoarvoltaan pakastevihannekset saattaisivat hyvinkin vastata samaa, kuin tuoreet kasvikset (?), mutta tuoreiden kasvisten maku peittoaa pakastevihannekset mennen tullen! Siksipä poimin tulevaisuudessakin kauppakoriin kalliimpia, mutta oi niin makoisia tuoreita tuotteita.

Mikä sinulle on arjen luksusta?