Töissä käymisen hinta

Työmatka on osa työntekijöiden työpäivää, se verottaa sekä kukkaroa, että omaa aikaa. Siirryin tänä kesänä saman työnantajan toiseen toimipisteeseen ja samalla työmatkani piteni. Se aiheuttikin yllättäviä ongelmia liikkumisessa. 

Autoilu, julkinen liikenne vai pyöräily?

Aiemmin työmatkani oli maltilliset 3km. Jos laiskotti, menin perheemme autolla tai bussilla, yleensä pyöräilin tai kävelin työpaikalle. Työmatkaan en uhrannut sen enempää aikaa, kuin rahaakaan. Perheemme autoon ostin välillä bensaa, kun satunnaisesti menin bussilla, maksoin kyydistä 3,30e/matka. Pyörän olen ostanut aikanaan kierrätyskeskuksesta, ja satunnaisia huoltokuluja lukuun ottamatta pyörä on kuljettanut minua hyvinkin edullisesti. 

Uusi työpaikka sijaitsee lyhintä reittiä noin 16 km päässä, mutta on käytännössä valovuosien päässä julkisen liikenteen käyttäjälle. Vaikka julkinen liikenne on koko Suomea ajatellen virkeintä täällä kehä kolmosen pienemmällä puolella, se on välillä ihan todella älytön vaihtoehto.  

Pääkaupunkiseudulla kahden vyöhykkeen ostajalle kuukausilippu maksaa 73 euroa, eli vuodessa 876 euroa. Mitä sillä sitten saa? Mahdollisesti ihania ja tunnelmallisia matkoja keskustan raitiovaunuissa katsellen Helsingin nähtävyyksiä, aurinkoisia merireissuja ihanaan Suomenlinnaan, tai sitten tuskaisen pitkiä ja mutkaisia bussireittejä monella bussilla halki hiljaisten pääkaupunkiseudun pientaloalueiden. 

Asun pääkaupunkiseudun lähiössä ja uusi työpaikkani sijaitsee ihan periferiassa. Matka uudelle työpaikalleni kestää yhteen suuntaan nopeimmillaan omalla autolla noin 20 minuuttia, mutta arkena noin tunnin julkisilla. Viikonloppuisin, kun matkustajamäärät ovat pieniä, työmatkani kestää yhteen suuntaan noin 1,5 tuntia julkisilla. Ja tämä siis silloin, kun kaikki vaihdot onnistuu. Jos joku vaihdoista menee pieleen, vietänkin pari tuntia yhdensuuntaisella työmatkalla. Yhdellä bussilla en edes perille pääse, vaan minun täytyy käyttää sekä arkena että viikonloppuna 2-3 bussilinjaa. 

Työmatkallani bussit matelevat etanamaisella vauhdilla läpi maaseutumaisten maisemien ja koukeroisten teiden. Koska monesti loppumatkasta olen ainoa matkustaja koko bussissa, osaan arvostaa palvelun yksilöllisyyttä, mutta matka-aika on järjettömän pitkä.

Oma auto on kallis luksusväline 

Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää julkisia liikennevälineitä työmatkaan, mutta uusi työmatkani lohkaisee päivästäni julkisilla pahimmillaan 1,5 tuntia suuntaansa, eli 3 tuntia päivästä. Se on paljon. 

Muita vaihtoehtoja liikkumiseen on oma auto ja pyöräily. Laskeskelin lukuja auki, ja oma autohan on ihan järjettömän kallis kapine! Meillä on yksi auto, jota voisin välillä lainata. Perheautoksikin suuri 20-vuotias jättiläinen kuluttaa paljon bensaa, kulutus on noin 10 litraa/100 kilometriä. Viime aikoina automme on viettänyt paljon aikaa korjaamolla, ikä alkaa näkyä ja autovanhus on jo melko valmis romuttamolle. 

Koska autolla matka on noin 20km suuntaansa ja 40km päivässä, kuukauden kilometrit olisivat noin 880km. Nyt bensan hinta on kivunnut jo yli kahden euron litralta, mutta jos bensa maksaisi noin 2e/litra, kustannus bensalle kuukaudessa olisi noin 176 euroa. Siis sata euroa enemmän, kuin julkisen liikenteen kuukausilippu. Jos jätetään kuukauden kesäloma laskematta lukuihin, tarvitsisin autoa 11 kuukautta vuodessa, pelkästään vuoden bensat olisivat 1936 euroa. Palkkani vaihtelee aika paljonkin kuukausittain ja pienimmillään se on ollut vuoden sisällä nettona alle 2000 euroa, joten autoilun vaatima summa vuodessa on jo aika tarkalleen yhden kuukauden nettopalkkaani. Kävisin siis yhden kuukauden vuodessa töissä vaan sen vuoksi, että voisin käydä vuoden muutkin kuukaudet töissä. Enpä ole tajunnutkaan, kuinka onnekas olen ollut viime vuodet, kun työpaikka on ollut lähellä kotia. 

Vaikka auto on puolison omistuksessa, olen jonkin verran vuosien varrella maksanut auton kuluja, joita ovat mm. taloyhtiön parkkipaikka, korjaukset, vakuutus, renkaiden vaihto ja katsastus. Tarkkaa käsitystä auton kustannuksista minulla ei ole, mutta meillä pelkästään taloyhtiön parkkipaikka on 40e/kk, eli 480e/vuosi. Jos käyttäisin autoa enemmän, joutuisin myös osallistumaan enemmän auton muihin kuluihin, joten auton käyttö bensoineen maksaisi minulle luultavasti vähintään 3000 euroa vuodessa. Olettaen, että automme edes on kunnossa, eikä makaa raatona korjaamolla.

Pääseekö pyöräillen perille?

Työmatkapyöräily on tuttua puuhaa, pisimmillään olen pyöräillyt noin 15 kilometrin yhden suuntaista työmatkaa. Päivässä kilometrejä kertyi tuolloin noin 30. Kokeilin myös vanhalla peruspyörälläni uutta työmatkaa, ja huomasin, että joko kunto oli huonontunut, tai mäet kasvaneet korkeutta. 

Pyöräilin nykyisen 16 kilometrin työmatkani yhdessä tunnissa, joten aikaa kului saman verran, kuin busseilla seikkaillessa. Kaikki vaihteet sen sijaan eivät suostuneet menemään pyörässä päälle, ja ketjut putosivat kerran paikoiltaan. Lyhyellä pyörämatkalla pikku viat ei haittaa, mutta pidemmällä työmatkalla pyörän reistailu aiheuttaisi ongelmia. Jos haluaisin pyöräillä, joko pyörä pitäisi huoltaa tai ostaa kokonaan uusi. Lisäksi pidemmän päälle tämän matkan pyöräily perinteisellä pyörällä vaikuttaisi jaksamiseen, talvipyöräilyä mäkisessä maastossa en ehkä halua edes kokeilla. 

Loppukesästä pyörissä on hyviä alennuksia ja ajauduin sähköpyöräsivustoille. Elokuussa hyviä tarjouksia oli monellakin liikkeellä ja sähköpyörä alkoi houkutella. 

Maailma pyörii sähköllä

Pikku hiljaa perinteinen polttomoottori on joutunut antamaan tilaa sähköllä toimivalle moottorille. Teslojen lisäksi kaduilla näkee muiden automerkkien sähkökäyttöisiä henkilöautoja. Sähköskuutit, sähköpyörät ja söpöt ruokarobotit ovat akkukäyttöisiä ja sähköllä latautuvia. Jopa pääkaupunkiseudun uudet bussit kulkevat sähköllä. 

Imeydyin sähköpyörien maailmaan ja koeajon jälkeen olinkin uuden maastosähköpyörän omistaja! Sähköpyörähän on kallis, joten ennen pulmia työpaikkareissaamisessa en ollut tullut sitä edes ajatelleeksi. Sähköpyörä ratkaisee osan työmatka ongelmistani, se on edullisempaa kuin autoilu ja nopeampaa kuin julkinen liikenne. Polkemaan sähköpyörälläkin joutuu, mutta mäet eivät tunnu enää niin korkeilta. Matka on nopeampi ja vaivattomampi, sähköpyörällä matkaan kuluu aikaa noin 45 minuuttia yhteen suuntaan ja perillä riittää vielä jaksamista kahdeksan tunnin työpäivään. 

Mitä sähköpyöräily maksaa?

Ostin oman Tunturini alehinnalla, pyörän hinta oli 1999 alennuksen jälkeen. Oikea hinta oli 2999 euroa, joten alennusta hinnassa oli 1000 euroa. Ostin pyörään myös tarakan, lokasuojat, lukon ja seisontatuen, näiden lisäysten jälkeen hinta kohosi 2330 euroon. 

Pienenä yllätyksenä tuli sähköpyörän huollot. En osaa itse huoltaa pyörää, joten kallista pyörää on parempi huollattaa pyörähuollossa. Ensimmäisen huollon 500 kilometriä tulivat vastaan jo kolmen viikon paikkeilla, ja ensimmäisestä huollosta maksoin 99 euroa, seuraavat huollot maksavat hinnaston mukaan noin 200 euroa. Huollot eivät siis tietenkään ole pakollisia, omaa pyörääni saan toki kohdella ihan niin kuin haluan. Pari ensimmäistä huoltoa pidentävät kuitenkin pyörän kahden vuoden takuuta vuodella, eli huollattamalla pyörääni saan siihen kolmen vuoden takuun. 

Seuraava huolto tulee siinä vaiheessa, kun pyörällä on ajettu 2000 kilometriä, ja jatkossa suositeltava huoltoväli on joko yksi vuosi tai 2000 kilometrin välein. Tässä vaiheessa tein nopean laskutoimituksen, ja hoksasin, että jos ajan työmatka-ajoa 600-700 kilometriä kuukaudessa, tuo 2000 kilometrin raja on todella alhainen ja joutuisin käyttämään pyörää huollossa aina 3-4 kuukauden ajon jälkeen. Kun pari huoltokertaa on ohi ja olen saanut pyörälle yhden ylimääräisen takuuvuoden, vien Tunturia huoltoon vain kerran vuodessa.

Kun itse pyörä ja sen huolto ovat kalliita, akun lataus on yllättävän edullista. Akku on 504 Wh ja sen lataus tyhjästä täydeksi maksaa noin 8-15 senttiä, riippuen sähkön hinnasta. Täydellä akulla pääsisi kaiketi noin 4-5 edestakaista työmatkaa, mutta olen yrittänyt säästää akkua kulumiselta ja ladannut aina 3 päivän käytön jälkeen. Jos akkua ei päästä tyhjäksi, sen pitäisi kestää kauemmin. Uuden akun hinta lienee jossain 500 euron tietämillä ja sen vaihto tulee eteen mahdollisesti 3-5 vuoden päästä riippuen siitä, miten paljon pyörää ja sen akkua käyttää. Oletettavasti myös pyörän kuluvat osat, kuten ketjut, vaihteet ja renkaat vaativat välillä uusimista jos pyörällä ajetaan paljon. Niiden hinnasta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta akku lienee varaosista kaikkein kallein. 

Reissussa

Säästöllä en oikein pystynyt sähköpyörän hankkimista itselleni perustelemaan, sillä kaikista edullisin työmatkoihin tällä matkalla on parjaamani julkinen liikenne. Kerkesin kuitenkin kuukauden käymään busseilla töissä ja tuskastuin odotteluun, pitkään työmatkaan ja epäluotettavuuteen. Pari kertaa bussien aikataulut pettivät pahasti ja jouduin odottelemaan seuraavaa bussia melkein tunnin. Töissä pitäisi olla ajoissa, joten tunnin myöhästely on jo ongelma.

Onhan sähköpyörä eräänlainen paradoksi. Sähköpyörä on painava. Oma Tunturini rullaa kevyesti myös ilman sähköä, eli jos haluaa kuntoilla ja käyttää vaan lihasvoimaa, juuri pyörän ylimääräinen paino tekee ylämäistä tavallistakin tuskallisempia. Sähköpyörä ei siis ole erityisen ketterä painon takia. 

Toinen pienoinen ongelma liittyy vauhtiin. Sähköpyörän moottori saa lain mukaan avustaa 25km/h asti, sen jälkeen moottorin avustus lakkaa. Sähköpyörällä pääsee toki nopeamminkin, kun vaan jaksaa polkea, mutta jälleen kerran paino rajoittaa menoa. 25/h on kohtuullisen helposti saavutettavissa oleva vauhti ihan peruspyörälläkin, mutta juuri kun sähköä tarvittaisiin nopeampaan menoon, moottori ei enää helpota menoa. Toisaalta sähköpyörä toimii niin kuin pitääkin, eli kun laittaa sähköavustuksen päälle se keventää menoa ylämäissä ja vastatuulessa. 

Olen jo pääkaupunkiseudulla menettänyt kaksi polkupyörää varkaille. Arvokas sähköpyörä houkuttelee varmasti varkaita, joten kolmas ongelma sähköpyörissä liittyy sen käytettävyyteen. Joudun edelleen pitämään peruspyöräni kunnossa, ja ajamaan osan matkoista vanhalla peruspyörällä, sillä en uskalla jättää sähköpyörää mihin vaan. Varkaiden pelko rajoittaa sähköpyörän käyttöä, onneksi työpaikalla saan sen sisälle turvalliseen paikkaan. Pyörässä on toki järeä lukko, mutta lukkokaan ei tunnu estävän taitavia varkaita. 

Ostin sähköpyörän puolittain mielijohteesta, mutta en ainakaan vielä ole katunut ostostani. Seitsemän viikon aikana olen ajellut pyörällä noin 1000 kilometriä, suurin osa tästä on työmatka-ajoa, mutta muilla retkilläni olen käynyt myös yöpymässä kansallispuistossa. Koska en ole retkeilijänä mikään gramman viilaaja, raskaat pyörälaukut kulkivat vaivattomasti metsään sähkön voimalla. Syksy on ollut lämmin ja pyöräily on ollut vielä hauskaa. En odota innolla talvea, sillä vaikka olenkin harrastanut talvipyöräilyä, liukkaat kelit pakottavat minut jälleen julkisen liikenteen käyttäjäksi. 

Kukkapellon laidalla

Helmikuun 2025 tulot ja menot

Olen jälleen tänäkin vuonna kirjoittanut ylös henkilökohtaisen talouden lukuja helmikuulta. Helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi, mutta kummasti niitä kuitteja ehtii kertymään 28 päivällekin. 

Olin helmikuussa osittaisella lomautuksella, eli tein 80% työaikaa, joka toteutettiin nelipäiväisenä viikkona. Tein ansiopäiväraha hakemuksen hieman jälkijunassa, joten ansiopäivärahan summaa minulla ei lukemissa ole. 

Yhteiset ja erilliset tilit

Perheeseeni kuuluu lisäkseni puoliso ja kolme yhteistä lasta. Lapset ovat kaikki jo iältään yli kymmenvuotiaita. Taloutemme ovat osittain erilliset ja osittain yhteiset, eli minulla ja puolisolla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteistili, jolta maksetaan yhteisiä kuluja. 

Asumme omistusasunnossa, josta minulla ei ole enää henkilökohtaista lainaa. Omistusosuuteni asunnosta on  40% ja maksan 40% vastikkeesta. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta, ansiosidonnaisesta päivärahasta ja puolikkaasta lapsilisästä. Ansiosidonnaisesta päivärahasta en ole vielä saanut päätöstä, joten se en näy laskelmissa.

Lomautuksen takia palkkaa on leikattu ja palkka helmikuussa oli normaalia pienempi. Koska teen töitä kaupan alalla, osa palkasta tulee olosuhdelisinä (sunnuntailisät, lauantailisät ja iltalisät), samoin provisiopalkkaus vaikuttaa palkkaani. Palkka siis vaihtelee suuresti kuukaudesta toiseen. Tämän vuoden helmikuussa palkassa näkyy myös loma-ajan palkka, sillä olin maaliskuun alussa viikon talvilomalla. Saan tuloina myös hieman osinkoja, mutta osinkoja en ole kirjannut tuloksi, sillä ajatus on, että osingot kiertävät takaisin sijoituksiin. 

Meidän taloudessamme kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee puoliksi. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni viime kuussa noin 836 euroa, josta oma osuuteni on puolet.

Tulot ja menot helmikuu 2025

Tilastoharhaa vai järjettömän taitavaa taloudenpitoa?

Yllättävän hyvinhän tuo helmikuu meni! Aloin jo epäillä, että jokunen kuitti on lentänyt jo kaupassa roskiin, eikä ole päässyt ollenkaan tilastoihin. Maksan kuitenkin kaiken kortilla, eikä korttimaksuista löytynyt yllätyksiä, joten esimerkiksi ruokalasku on tänä vuonna ollut pienempi, kuin viime vuonna. 

Yllä olevassa taulukossa näkyy vielä haamuna myös asuntolainan lyhennys ja korko, mutta asuntolaina on maksettu jo viime vuonna pois. Säästöprosenttina 52% on oma ennätykseni. Harmi vaan, että taloudellisesti hyvin mennyt helmikuu on tilastoharha, sillä talouden kulut pitäisi jakaa jotenkin järkevästi koko vuodelle. Yhden kuukauden kirjaukset johtavat pahasti hakoteille, sillä helmikuu väisti tänä vuonna suurimmat laskut. 

Alkuvuodesta olen kuitenkin maksellut kattorempan osuutta, lasten harrastuksia, kaverin kanssa tehdyn viikon kestäneen kalliin Marokon matkan viiden tähden hotellissa, sekä vuoden vakuutukset. Laskut eivät vaan tällä kertaa osuneet helmikuulle. Esimerkiksi perheen vakuutuksista maksoin puolet, mutta huhtikuun puolella. Oma osuuteni perheen vakuutuksista oli noin 600 euroa, ja ihana matka Marokon aurinkoon oli noin 1000 euroa, matkan kulut osuivat sekä tammikuulle, jolloin matka on varattu, että maaliskuulle, jolloin matka toteutui. Alkuvuoden laskuista kattoremontti oli suurin, eli 1179 euroa. Tämä maksu meni tammikuulle. Vuoden lyhyin kuukausi näyttää taloudellisessa mielessä siis paremmalta, kuin onkaan. 

Koska kulujen ylöskirjaaminen ei ole mielipuuhaani, en kuitenkaan ala kirjaamaan joka kuukauden kuluja ylös. Minulle riittää summittainen tieto kulutasosta ja tärkeintä on, että tulot kattavat menot. 

Paljonko pyöräily maksaa?

Siivousinnon vallassa pengoin läpi lipaston laatikoita. Kaikkea sitä ihminen säästääkin! Hääkutsu vuodelta 2005, synttäri- ja äitienpäiväkortteja lapsilta, kuvia kummityttärestä ja laatikon pohjalla kourallinen muodista pois menneitä koruja. Samalla osuin kasaan pyöräilyyn liittyiä kuitteja ja aloin pohtimaan pyöräilyn kustannuksia. Sattumalta nyt on alkamassa pyöräilyviikko, joten olen tämän postauksen kanssa ajan hermoilla. 

Oma pyöräni: musta hybridi

Onko pyöräily halpaa vai kallista?

Kalleimpien pyörien hinnat nousevat useampiin tuhansiin. Ahkerimmat entusiastit rakentavat itse osista ihannepyöränsä. Näin pystyy parhaiten vaikuttamaan painoon, vaihteisiin ja jarruihin. Toki harrastukselle ja omin käsin kootulle pyörälle on vaikea laittaa hintalappua ja arvokkaalla fillarilla on myös jälleenmyyntiarvoa. 

Toisessa laidassa on pyöräilijät, joiden ajokki on mahdollisesti jo useita kymmeniä vuosia vanha. Peruspyörä kun ei välttämättä vaadi edes kovin paljon huoltoa ja tulee huikean halvaksi. Ja vaikka olisi vasta hankkimassa pyörää, halvimmillaan käytetyn pyörän saa omakseen jo muutamalla kympillä, joten hintahaitari kalliimpien ja halvimpien kaksipyöräisten välillä on suuri.  

Onko pyöräily siis halpaa vai kallista, kun hintalappu voi olla jotain aina kympeistä tuhansiin? Kaikki riippuu siitä, miten paljon pyörällä ajetaan. Laatu näkyy pyörän hinnassa ja jos pyörä on hyvä, sillä tulee ajettua enemmän. Hyvästä fillarista joutuu pulittamaan useita satasia tai tonneja, alkuhankinta on kallis, mutta on ilo kruisailla pitkin katuja ja kilometrikohtainen kustannus jää pieneksi. Ei siis pidä katsoa vain hintalappua, vaan verrata hintaa käyttöön.

Työmatkapyöräilijälle käytetty pyörä?

Nykyisen pyöräni ostin marraskuussa 2021 käytettynä. Edellinen pyöräni varastettiin röyhkeästi keskellä päivää suuren kauppakeskuksen pihasta, joten piti äkkiä hommata uusi vanhan tilalle, sillä käytän pyörää vuoden ympäri. Minulta on pääkaupunkiseudulla varastettu jo kaksi pyörää. Tässä on syynä sekä huonoa tuuria, että myös liian hepposet lukot. Pyöriä lähtee Suomessa pitkäkyntisten matkaan jopa 70 000-100 000 joka vuosi, joten pyörävarkaudet eivät ole harvinaisia.

Kävin läpi myös uusien pyörien valikoimaa, mutta hinnat ovat nousseet mielestäni sietämättömän korkealle ja varastetun kaltainen Crescent Holma olisi ollut jo noin 1000 euron hankinta. Lisäksi halusin halvemman pyörän siltä varalta, että myös se varastettaisiin. Marraskuu oli kurjaa aikaa pyörä alennuksia kärkkyvälle, joten ratkaisu pulmaan piti löytää käytettyjen ajopelien markkinoilta. 

Miten hankitaan käytetty pyörä? Selataan tuntikausia Toria ja muita myyntisivustoja läpi ja toivotaan parasta. Oikeasti mietin vielä vakavasti käytetyn hankintaa, sillä sitä kauttahan ne varastetut pyörät liikkuvat omistajalta toiselle. Kierrätyskeskukseen pyörät tulevat kuitenkin lahjoituksina, todennäköisyys varastetulle fillarille on pieni. 

Pyörässä piti olla tarpeeksi vaihteita, sopiva ajoasento ja levyjarrut. Yritin löytää halvalla hyvää, ja etsin suunnilleen samantasoisilla osilla (vaihteet, jarrut) varustetun pyörän, kuin mikä aiempi pyöräni oli. 

Kierrätyskeskuksen pyörävalikoima on laaja ja löysin sieltä pyörän, joka vaikutti päällisin puolin hyvältä. Koeajon jälkeen olin onnellinen Nishiki Pro SLD -pyörän omistaja. Alla laskelma siitä, mitä pyöräily on minulle marraskuusta 2021 tähän päivään saakka maksanut! 

Pyörä 320 e

Lisävarusteet (tarakka, lukko, etuvalo, takavalo) 130 e

Ketjusuoja 12 e

Kypärä 59 e

Kuluvia osia, sisäkumeja ja ulkorengas noin 60 e

Pyörälaukku 144 e

Vuosihuolto ja polkimet 140 e

Yhteensä 865 euroa

Pyörälaukku

Hieman liian sporttinen satula on vaihdettu meillä varastossa olleeseen satulaan, myös sarvikkoa on vähän korotettu puolison hankkimalla lisäpalalla. Useimmat huollot on tehnyt puolisoni, ulkopuolisen pyörähuollon töistä olen maksanut tähän mennessä noin 120 euroa. 

Nyt kun laskin kaikki kulut yhteen, 865 euroa on aika paljon rahaa! Pyörän hinta tarvikkeineen ja huoltoineen alkaa lähennellä jo tyyriinä pitämäni 1000 euron hintaa. Toisaalta osa tarvikkeista, kuten kypärä ja pyörälaukku, sekä huolto ja kuluvat osat olisi pitänyt hommata, oli fillarin alkuinvestointi mikä vaan. 

Pääosin ajan työmatkaa. Työmatka on yhteen suuntaan noin 2,5-3 km pitkä, joten kuukaudessa työmatkapyöräilystä tulee noin 110 km. Lisäksi teen välillä noin 10-20 km lenkkejä ihan huvin vuoksi, sekä hoidan kauppareissuja ja esimerkiksi kirjastoreissuja pyörällä. Vuodessa pyöräilty matka on vähintään 1200-1500 kilometriä. 

Koska nykyinen pyörä on hankittu marraskuussa 2021, pyöräilyn hinta jaettuna kuukausilla olisi 48,05e/kk. Pääkaupunkiseudun HSL:n kuukausilippu on tällä hetkellä 58,80 euroa, joten pyöräily ei vaikutakaan enää niin kalliilta vaihtoehdolta verrattuna julkisten liikennevälineiden kuukausilippuun. Suurimmat kulut on tämän fillarin osalta maksettu, joten seuraavat kuukaudet ovat edullisempia.  Yksityisautoiluun pyöräilyä on kulujen kohdalla edes turha verrata, yksityisautoilu on ehdottomasti näistä vaihtoehdoista (pyöräily, julkinen liikenne, autoilu) kaikista kallein.

Onko pyöräily nopein liikkumistapa?

Hieman provosoiva otsikko, mutta kyllä, pyöräily saattaa yllättäen nousta nopeimmaksi liikkumistavaksi kaupunki alueella, vaikka ei ajaisikaan nopeinta mahdollista vauhtia. Se hakkaa mennen tullen ajassa kävelyn, julkinen liikenne jää myös monesti jälkeen jähmeytensä takia. Ihan huvin vuoksi tein myös vertailun myös yksityisautoilun ja pyöräilyn kesken. 

Ranta huhtikuussa

Työpaikka sijaitsee 2,5-3 kilometrin päästä kodista. Pyörämatka työpaikalle etenee aina leppoisaa vauhtia ja pyrin heiluttelemaan jalkoja maltilliseen tahtiin lähinnä siitä syystä, ettei pyöräillessä tulisi hiki. Tällä vauhdilla matka lyhintä reittiä kesti kotiovelta työpaikan ovelle 12 minuuttia. 

Samalla viikolla kävin töissä myös autolla. Perheauton 2,1 litran moottori kuljetti minut töihin samassa ajassa, eli 12 minuutissa. Molemmilla kerroilla matka-aika on mitattu kotiovelta työpaikan ovelle. Tutkimus on hyvinkin epätieteellinen, sillä aika on otettu vain yhden kerran molemmilla kulkuvälineillä. Silti se todistaa tällä yhdellä lyhyellä matkalla sen, että aikaa ei autoillessa säästy. 

Yksi syy pyörän ketteryyteen tällä matkalla on, että pääsen oikaisemaan hieman puiston läpi. Toki välillä puistossa saa hidastaa pyörän vauhdin etanamaisen matelevaksi, jotta pystyy sukkuloimaan videopelimäisen taitavasti päiväkävelyllä harhailevien päiväkotiryhmien ja koiraa kävelyttävien eläinystävien sankassa joukossa. 

Pyöräilyn parhaita puolia

Omasta mielestäni pyöräilyn parhaita puolia on leppoisa matkanteko. Matka etenee sopivaa tahtia niin, että ehtii katselemaan maisemaa ja ojanpenkan leskenlehtiä. Pyöräily on myös yksi säästökeino, jos sillä korvaa muuta liikkumista, kuten autoilua tai julkista liikennettä. 

Yksityisautoilussa minua närästää aina parkkipaikan etsiminen. Täällä kehien pienemmällä puolella meitä asujia on paljon ja parkkipaikkoja rakennetaan kitsaasti. Pyörälle on aina toistaiseksi löytynyt ilmainen parkkipaikka läheltä etuovea. 

Ennen kaikkea pyörällä seikkailu on mukavaa, maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin ja mieli pysyy mukana vauhdissa. Joskin jos sattuu lähtemään pyörällä soiseen, märkään ja ryteikköiseen metsään oikaisemaan kapeita pitkospuita pitkin, on ihan aihettakin miettiä karttasovelluksen päivittämistä. Sillä ihan järjellä miettien ongelmia syntyy, kun puoliksi lahonneille pitkospuille mahtuu joko pyörä tai taluttaja, mutta ei koskaan molempia. 

Jäätelömyyjän pöydät odottavat kesää

Säästäjän seitsemän sudenkuoppaa

Moni sijoittaja on samaan aikaan äärettömän taitava säästäjä, sillä ylijäämäinen talous on sijoittamisen edellytys. Black Fridayn innoittamana aloin pohtia säästämistä. 

Black Friday on vakiinnuttanut pikku hiljaa paikkansa myös Suomeen, ja "friday" on monella kauppaketjulla laajentunut koko viikoksi. Näin joulun alla voi siis tehdä järkyttävän hyviä löytöjä alesta, mutta menettää myös hulinassa suuren summan rahaa. 

Säästäminen ja järkevä kulukuri on siis sijoittamisen perusta. Mutta voiko niinkin kunniakkaasta harrastuksesta, kuin säästämisestä tulla pahe? No kyllä voi. Säästämisellä on siis myös nurja puolensa. 

Kuva: pixabay

1. Säästämistä vai kuluttamista?

Kerran jouduin kiskaistuksi hassuun ja järjettömään keskusteluun. Jos ostaa alennuksesta aivan ihanan kamelinvärisen villakangastakin, jossa on 60% alennus, niin onko silloin säästänyt 60% vai tuhlannut 40%?

Tähän saatiin toden totta käytettyä yksi hilpeä kahvitauko, kun keskusteltiin säästämisen ja kuluttamisen hienouksista. Keskustelukumppanin mielestä paras säästövinkki oli tarttua isoihin alennuksiin ja hän siis laski jollain itse kehittämällään matematiikalla alennusprosentit säästöksi. Hällä väliä, oliko tavaralle tarvetta, alennus on alennus ja säästö on säästö. Tällä logiikallahan kannattaisi ostaa vaikka kymmenen ihanaa takkia 60% alennuksella, silloin "säästökin" olisi kymmenenkertainen. 

Alennuksiin on helppo haksahtaa varsinkin näin Black Fridayn kynnyksellä. Parempi kuitenkin pitää setelin- ja luottokortin kulmasta kiinni napakalla otteella, ennenkuin hövelisti levittelee rahat maailmalle. Kovan kulukurin karkaisema pihistelijäkin voi haksahtaa korkeisiin alennusprosentteihin, jos ei muista kysellä itseltään ensin, että onko tavaralle oikeaa tarvetta, vai heilutteleeko korttikättä nyt pelkkä mielihalu. 

2. Säästätkö terveyden kustannuksella?

Suomessa on edullinen, mutta ei ilmainen terveydenhoito. Jollekin voi tulla mieleen siis säästää myös oman terveytensä kustannuksella. 

Terveys on maailman huonoin säästökohde, sillä se vaikuttaa elämänlaatuun ratkaisevasti. Pitkittyessään ongelmat myös pahenevat, joten toimimalla ajoissa pikku kremppojen korjaus on halvempaa, kun ison ongelman kanssa painiminen. 

Tylsä, mutta aina toimiva todellisen säästäjän ohje onkin pitää terveydestään huolta, vaikka siitä joutuisi maksamaankin. 

3. Omalle työlle ei lasketa hintaa

Kolmas sudenkuoppa liittyy oman ajan arvoon. Ihmisen ajalla on aina jokin arvo. Työnantaja on valmis maksamaan osaavasta työvoimasta ja palkka määräytyy esimerkiksi työtehtävän ja kokemuksen mukaan. Pitäisikö myös vapaa-ajalla olla jokin arvo?

Jos kaupungin halvin kahvipaketti sijaitsee toisella puolella kaupunkia, kannattaako se käydä hakemassa? Ehkä kannattaa, jos omalle ajalleen ei laita mitään arvoa. Jos sen sijaan laskee kahvipaketin hintaan matkakustannukset ja arvon myös omalle ajalleen, ei välttämättä kannata kiirehtiä tarjousten perään. 

Täytyy myöntää, että itse käytän lähiseudun kivijalkakauppoja juuri tästä syystä. En halua käyttää shoppailuun aikaa, joten ostan vaatteet, ruuat ym. lähiseudun kaupoista (tässä kohtaa on käynyt tuuri, sillä noin kilometrin säteellä löytyy runsaasti kauppoja). 

Käytän aika vähän nettikauppoja, sillä valikoima on niin hengästyttävän laaja, että pelkästään valikoiman läpikäyntiin menee hurjan pitkä aika. Kun kävelen kivijalkakaupan läpi, valikoima on rajattu, mutta kuitenkin tarpeeksi laaja, tuotteen saa suoraan mukaan, eikä tarvitse odotella tuotteen saapumista. Helppoa ja mukavaa.

4. "Ite tein ja säästin"

Harva meistä on yleisnero, joka osaa kaikki kotitalouden askareet aina sähköasentajan hommista hiusten leikkaukseen. Itse tekemällä kieltämättä säästää, mutta aina ei kaikkea kannata tehdä itse. Palveluista kannattaa maksaa ja tähän on montakin syytä. 

Ensinnäkin ammattilainen tekee yleensä työn nopeammin ja työn laatu on parempi. Jotkin työt (esimerkiksi sähköasennus)  vaativat myös luvat, eli maallikon ei kannata lähteä näitä töitä edes yrittämään. 

Päästään myös takaisin edelliseen kohtaan, eli harva laskee työlleen hintaa. Jos oma tuntipalkka on korkea, on ihan järkevää tehdä vaikka kaksi tuntia viikossa enemmän korkeasti palkattua omaa työtä, ja vastaavasti maksaa omasta pussista kotiin esimerkiksi viikottainen kahden tunnin siivous. Tässä siis hyödynnetään omaa erikoisosaamista ja maksetaan jollekin toiselle palvelusta. 

Palveluiden käyttämisessä hyviä puolia on useita. Omasta työstä saatava ylimääräinen palkka ylittää luultavasti siivouksen kulut, välttyy kurjalta siivoamiselta (ellei sitten satu rakastamaan siivousta) ja samalla luodaan työtä siivoojille. 

5. Säästäjästä sukeutuu hamsteri

"Yhden roska on toisen aarre", näinkin voi olla, mutta monesti roska on vain ikuisesti roska. Jos vain tavaran voi kierrättää eteenpäin joko samana tuotteena, tai raaka-aineena, tämä on oikea lähestymistapa turhalle tai rikkinäiselle tavaralle. 

Tavaran kierrättäminen tai heittäminen roskiin voi kirpaista säästäjän sydäntä, sillä mielessä on vielä alkuperäinen tuotteen hinta. Sijoittamisen psykologiasta tuttu ankkuroituminen ostohintaan pätee myös tässäkin, eli mieli ankkuroituu ostetun tavaran alkuperäiseen hintaan. 

Mitä pidemmälle ihminen elää, sitä enemmän tavaraa kertyy. Valokuvia kouluvuosilta, vanhoja vaatteita ja kenkiä siltä ajalta, kun Suomella oli vielä oma valuutta, astioita eri astiastoista, huonekaluja, jotka eivät ihan ole enää tätä päivää, mutta silti rakkaita. Sekä kirjoja ja lehtiä kirjahyllyssä, ikkunalaudalla ja pinoissa keittiön pöydällä. 

"Aika tavaran nautitsee", voi tavaraa hamstrannut sanoa. Mutta ei, kaikelle tavaralle ei löydy käyttöä, vaikka odottaisi puoli ikuisuutta. Kymmenestä joululahjaksi saadusta kaulahuivista käyttöön tulee aina vain yksi kerrallaan, loput joutuvat murjottamaan hattuhyllyllä. 

Tavaran säilytys on ongelma vaan, jos tilaa on alun perinkin vähän. Pääkaupunkiseudulla on muuta Suomea kalliimmat asuinneliöt, samoin me pääkaupunkilaiset elämme muuta maata ahtaammin. Tavaran hamstraaminen tarkoittaa siis joko vieläkin täyteen ahdetumpaa asuntoa, tai todellista tarvetta suurempaa asuntoa ja neliöitä, jotka on pyhitetty pelkästään tavaralle. 

Kuinka paljon hamstraus sitten maksaa? No jos haluaa laskea hintalappua, pitäisi tietää ylimääräisen tavaran vaatima tila, asunnon omistajien tilantarve ilman ylimääräistä tavaraa, asunnon neliöhinta, vastikkeen suuruus, ja mahdolliseen asuntolainaan liittyvät kulut. Melko paljon siis laskettavaa. Jos joitain laskelmia pystyy tekemään (ja siivoamaan sitä roinaa pois), luultavasti säästö on ihan mittava, sillä näin säästätään yhdestä suurimmista kulueristä, joka on asuminen. 

6. Aina ei kannata ostaa halvinta

Tässä ei haeta "Only the best is good enough" -ajattelua, ollaanhan talousblogissa. Silti pihistelykään ei aina kannata, jos tavoitteena on ostaa tuote, jonka eliniän pitää olla pitkä. Hinta ja laatu ei aina suoraan korreloi keskenään, mutta uskoisin, että yhteys on olemassa. 

Hintojen vertailu kannattaa, mutta voi olla, että halvin on harvoin oikeasti kaikista edullisin. Tuotteen elinkaari voi vaihdella paljonkin, samoin ominaisuudet ja elektroniikassa esimerkiksi komponenttien laatu. 

Käytän paljon päivän aikana kännykkää, se on minulle kello, kamera, tietokone, pelikone, navigaattori, televisio ja sanomalehti. Teen osakekauppaa kännykällä ja luen esimerkiksi osavuosikatsauksia. Yllättävän vähän puhun enää puhelimessa, muut toiminnot ovat tärkeämpiä. Huonolaatuinen luuri turhauttaa sillä monitoimivälineeltä vaaditaan paljon ja käyttömukavuudellakin on väliä. Odotan myös, että kännykän elinikä pitäisi olla suunnilleen nelisen vuotta, joten kaikkien vaatimuksieni kanssa minun on yleensä turha lähteä harhailemaan kaupassa kaikista halvimpien kännyköiden suuntaan. 

Kännykkäni ei ole kaikista halvin, mutta ei kaikista kalleinkaan. Viimeisin puhelimeni taisi olla noin 500 euron arvoinen, joten sisällä ei ollut uusinta teknologiaa, eikä kyseessä ollut merkin paras luuri, silti kaikki tarvittava löytyi. Jos hinnan jakaa käyttöiällä (joko vuosilla, päivillä tai tunneilla) niin hinta muuttuu yllättävän edulliseksi. Tämän hetkisellä luurilla ikää alkaa olla jo kaksi vuotta, edellinen taisi kestää noin 3-4 vuotta. Käyttöikäänsä nähden kännykkäni ovat olleet hyviä valintoja. 

7. Pihiys jää päälle

Seitsemäs sudenkuoppa liittyy käytöksen muuttamiseen. Omaa käytöstä on vaikea muuttaa, sillä tottumuksista tulee tapoja. Ongelmissa ollaan, jos säästämisestä tulee peliä, jossa jahdataan sitä ihan viimeisintä kolikkoa. 

Kukaan ei halua olla hautausmaan rikkain luuranko, siksipä säästäminen vaatii hienovaraista lähestymistapaa. Matkan varrellakin on hyvä tehdä valintoja, kaikkien tuotteiden ei tarvitse olla halvimpia. Halvin suklaalevy on noin 49 sentin hintainen, kun taas Fazerin sininen levy on hinnaltaan paljon kalliimpi. Silti ostan aina Fazerin suklaalevyjä, koska maku on suklaassa pääasia.  

Voisi olettaa, että jossain vaiheessa rahaa on tarpeeksi, ja säästäjästä voi siirtyä kuluttajaksi. Mutta milloin rahaa on riittävästi? Tässä onkin säästämisen dilemma, sillä jos ei halua jättää perintöä, rahojen toivoisi riittävän juuri sinne kaksi metriä syvän kuopan reunalle, mutta ei yhtään sen pidemmälle. 

Osittainen hoitovapaa antaa vapautta elämään

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat haaveilevat siitä, että oman aikansa voisi käyttää vapaammin. Sijoitusten avulla voisi halutessaan irtautua palkkatöistä. 

Marraskuinen tyyni meri

Näin perheellisenä työn nopea tahti on viime aikoina alkanut väsyttämään. Vaikka pidänkin työstäni, taloudellinen riippumattomuus olisi ihanaa! Realiteetit huomioonottaen (ikä, sijoitusvarallisuus nyt, kulut ja palkka) taloudellinen rippumattomuus jää minun kohdalla vain haaveeksi. 

Voisiko töitä kuitenkin keventää työtunteja vähentämällä? Varsinkin viime kevät mentiin aika äärirajoilla jaksamisen suhteen, työpäivät venyivät pitkiksi ja vapaa-ajallakin työt alkoivat hallita ajatuksia. Liikunta ja muut virkistävät harrastukset jäivät pois, sillä työ vei selvästi myös vapaa-ajasta mielekkyyden. Toiveissa siintää helpompi kevät 2022. 

Osittainen hoitovapaa

Osittaista hoitovapaata ja samalla myös Kelan tarjoamaa pientä hoitorahaa voi hakea, jos lapsi on koulussa 1-2 luokalla. Työtunteja saa osittaisen hoitovapaan vuoksi tehdä keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa. Kelan tarjoama hoitoraha on pieni, eli kuukausittainen tuki on ennen veroja 98,21e/kk. Suunnilleen 30 tuntia viikossa voi tarkoittaa joko nelipäiväistä viikkoa, tai tavallista lyhyempiä työpäiviä. 

Työaika putoaa siis 20% ja saman 20% pudotuksen tekee myös bruttopalkka. Hoitoraha korvaa hieman palkan menetystä, mutta vain pieneltä osalta. Minulla on juuri sopivan ikäisiä lapsia, joten osittainen hoitovapaa onnistuisi. Se tekisi kuitenkin ammottavan aukon kuukausittaiseen rahavirtaani. Voisiko joitain kotitalouden kuluja leikata, jotta pienempi palkka riittäisi?

Työn tekemisen kustannukset

Monella työssä kävijällä tulee työn tekemisestä kustannuksia. Työmatkat saattavat vaatia auton tai julkisten liikennevälineiden käyttöä. Työlounaat tai ainakin eväät nautitaan päivän aikana, joten myös ruuasta tulee kuluja. 

Jos työtunnit ja samalla mahdollisesti työpäivät vähenevät, myös työpaikalle liikkuminen ja siellä ruokailu saattaa vähentyä. Näistä voi tulla jo jonkin verran säästöä. 

Progressiivinen verotus

Suomessa ansiotulojen verotus on progressiivista. Pienemmillä tuloilla veroja maksetaan pienemmällä veroprosentilla, suuremmilla tuloilla suuremmalla prosentilla. Koska palkka hoitovapaan ajalta putoaa, myös veroprosenttia voisi laskea hoitovapaan ajaksi. 

Vuosituloni tulee olemaan bruttona tänä vuonna noin 36 000 euroa, josta veroja ja veroluonteisia kuluja (TyEl-maksu, sairausvakuutus ja työttömyysmaksu) menee verolaskurin mukaan noin 26,2%, eli maksan noin 9170 euroa veroja ja veroluonteisia maksuja. 

Jos palkka putoaisi 20%, se olisi vuositasolla 28 000 euroa, ja tuloveroaste olisi saman laskurin mukaan 22%, joten veroja ym. maksaisin vuodessa 6160 euroa. Käytin näissä laskelmissa hyväksi veronmaksajat.fi sivuilta löytyvää verolaskuria. Tässä vielä suora linkki. https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskurit/palkansaajan-tuloverolaskuri-2020/#8c224d26

Palkkani heiluu aika paljon kuukausittain, joten mitään kovin tarkkoja laskelmia en pysty tekemään. Palkkaan vaikuttaa ilta- ja viikonloppulisät, sekä provisiopalkkaus. Tällä hetkellä täydellä työajalla bruttopalkka on keskimäärin kuukaudessa noin 2700-2800 euroa, nettopalkka on noin 2000-2100 euroa. 

Laskelmieni mukaan progressiivisen verotuksen vaikutuksesta bruttopalkka jäisi noin 2240 euroon kuukaudessa työtuntien vähentämisen jälkeen ja nettopalkka olisi noin 1750 euroa. Verotus tulisi tässä siis ihan reilusti auttamaan, sillä kun bruttopalkka putoaisi noin 500 euroa, nettopalkassa pudotus olisi vain 350-250 euroa. 

Tätä pudotusta vielä hieman loivantaa hoitoraha, joka olisi siis bruttona 98,21 euroa, nettona varmaan noin 80 euroa. Lopputuloksena laskelmissani on, että vaikka bruttopalkka putoaisikin 20%, nettopalkka, johon on lisätty hoitoraha, putoaisi vain noin 10%. 

Tuleeko pienentyneellä palkalla vielä toimeen?

Palkkani ei ole nyt kokoaikaisella tuntimäärälläkään suuri, mutta vaikka pudottaisin työtunteja hoitovapaan ajaksi, pienentynyt palkka kattaisi silti osuuteni kotitaloutemme kuluista. Lisäksi minulle on kertynyt säästöjä, ja niistä voisi tarpeen tullen lohkaista euroja kulutukseen.

Pohdin osittaista hoitovapaata todella pitkään. Työvuoroni ovat ilta- ja viikonloppupainotteiset, eli olen töissä oikeastaan silloin, kun lapset ovat vapaalla. Lapseni ovat kivassa iässä (tai tähän mennessä kaikki ikäkaudet ovat olleet mukavia), vanhempien seura kiinnostaa vielä, ja he tykkäävät tehdä asioita molempien vanhempien kanssa. Varsinaista hoitoa he eivät tarvitse, mutta vanhempien tukea ja läsnäoloa kylläkin. 

Pitkän pohdinnan päätteeksi ilmoitin työnantajalleni, että olen osittaisella hoitovapaalla ensi vuonna tammikuun alusta heinäkuun loppuun. Hoitovapaani kestäisi siis seitsemän kuukautta. Teen tuon ajan keskimäärin 30 työtunnin viikkoja, joten vapaa-aikaa jää 7,5 tunnin verran viikossa enemmän. 

7,5 tuntia lisää vapautta! Aloinkin jo miettiä, mitä kaikkea ajalla voisi tehdä. Liikuntaa pitäisi ehdottomasti lisätä, ja retkiä lasten kanssa. Kenties aloitan opiskelemaan jotain mielenkiintoista ja uutta aihetta. 

Päätin jo etukäteen, että en tänä aikana mieti kovin tarkkaan säästöastetta tai sure pienentynyttä palkkaa. Jos rahat eivät jonain kuukautena riitä, on nostan osan sijoituksista kulutukseen. Sijoittamista aioin jatkaa entiseen tapaan, mutta säästöön en varmaankaan saa rahaa kertymään.

Maaliskuun 2021 tulot ja menot

Kuittikuukaudesta on tullut minulle keväinen perinne. Yhtä varmasti, kun maa kiertää aurinkoa, leskenlehdet ilmestyvät etelän puoleisille ojanpenkoille ja kaupungin kaduilla pölyää ärsyttävästi koko pitkän talven hiekoitushiekat, virkoaa minunkin syvyyksistäni pieni sisäinen kirjanpitäjä. 

Olen kirjannut jo aiempina vuosina perheemme kuukausittaisia kuluja ylös. Blogista löytyy vuosien 2018, 2019 ja 2020 kulukirjaukset täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä. 

Perheeseeni kuuluu lisäkseni puoliso ja kolme yhteistä lasta. Taloutemme ovat erilliset, eli molemmilla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteistili. Meillä on omistusasunto, josta molemmilla on lainaa, lainat on erilliset. Omistusosuuteni asunnosta on  40% ja maksan 40% vastikkeesta. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta ja puolikkaasta lapsilisästä. Meidän taloudessa kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee tällä puoliksi, eli laitan sen yhteiselle tilille, josta maksamme yhteisiä kuluja. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni noin 830 euroa, josta oma osuuteni on puolet, eli 417 euroa.

Erotuksena edellisiin vuosiin en ole kirjannut osinkoja ollenkaan tuloksi. Muutin käytäntöä sen vuoksi, että olen aiempina vuosina kirjannut osingot nettona, eli verojen jälkeisen summan. Nyt, kun osa sijoituksista on arvo-osuustilillä ja osa osakesäästötilillä, osinkoja verotetaan eri lailla. Arvo-osuustilillä olevien osakkeiden osingot verotetaan heti, ja osakesäästötilillä olevien osakkeiden osingoista menee vero vasta, kun rahaa nostetaan osakesäästötililtä. Selvyyden vuoksi jätin osingot täysin kirjaamatta.

Tulot ja menot maaliskuu 2021

Tulot ovat olleet joskin tavanomaiset. Vaihdoin vuoden alusta provikka palkkaan, joten palkka määräytyy vähän eri tavalla, kuin ennen. Suuria muutoksia ei ole tullut, pientä korotusta kyllä entiseen. Suurimpana erona normaaliin kuukauteen on nuo S-ryhmän bonukset. Maaliskuussa tulee kotitaloutemme vakuutukset aina maksuun, joten paikkaamaan vakuutuksien noin 750 euron laskua kävin ammentamassa S-bonukset pois S-pankin tililtä. S-bonukset on kertyneet noin vuoden ajalta. Käytännössä tuo vakuutuslasku tuli kuitattua bonuksilla. 

Viime vuonna koronan säikäyttämänä laitoin asuntolainan lyhennyksen tauolle, ja se näkyy vielä maaliskuun 2021 kuluissa. Huhtikuussa 2021 alan jälleen lyhentämään asuntolainaa. Säästöprosentti on ollut korkea, koska kovin kalliita huvituksia en ole viime kuussa keksinyt, ja kaikki kodinkoneetkin ovat kunnossa. 

"Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä"

Töissä on ollut mielettömän kiireistä. Osittain oma vikani, sillä pääsen itse hallinnoimaan kalenteriani. Töissä on myös tapahtunut minusta riippumattomia muutoksia, jotka kaatuivat minun tontilleni. Oletin jostain syystä, että tästä keväästä tulisi viime kevään toisinto, korona sulkisi tehokkaammin myös työpaikkoja, ja vaikuttaisi ihmisten mielialoihin niin, että tulisi peruutuksia sovittuihin tapaamisiin. 

Pakkasin siis kalenterini helmi-maaliskuussa tiiviisti täyteen kaikkea tekemistä ja loppujen lopuksi olin aivan lirissä. Tein 45 tuntista viikkoa, joka oli ihan typerää ottaen huomioon pienen palkkani ja ylitöistä saadun minimaallisen kompensaation (kaupan alan Tes on erittäin nihkeä ylitöiden suhteen). Koska olen provikka palkalla, tulevina kuukausina pitäisi olla hyvien kauppojen ansiosta vähän isompi palkka, kun kaupat saatetaan loppuun. Provikka vaikuttaa silti yllättävän vähän, sillä pohjapalkan osuus on meillä niin suuri.  

No mitä tästä yli-inhimillisestä voimanponnistuksesta seurasi? Töissä sätkin paniikin omaisesti ihan täysillä, mutta huomasin kyllä, että 12 tunnin työpäivän viime tunnit eivät olleet enää kovin tuotteliaita. Yritin tehdä asiat mahdollisimman nopeasti, luovuudesta ei enää voinut puhua. Kotona sen sijaan virta oli täysin pois, ja makasin ihan rentona ameebana sohvalla. Nyt mahdollisesti jo vähän helpottaa, ja osaan ennakoida paremmin työn määrää. 

Säästövuosi 2020

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut viime vuosina negatiivinen, eli olemme kuluttaneet enemmän, kun olemme tienanneet. Säästöaste on jännä mittari. Laman aikana se aina kasvaa, ja korkeasuhdanteessa säästöaste on matala. 

Minua kiinnosti alla olevassa graafissa alin, turkoosi viiva. Kotitalouksien säästämisasteessa näkyy piikki ylöspäin vuoden 2020 keskivaiheilla, olemme saavuttaneet silloin 10% säästöasteen, joka ainakin tämän tilaston mukaan on kuluneen kymmenen vuoden ennätys. Tarkemmat selostukset tilastosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. 

Säästämisaste (lähde: Tilastokeskus)

Kieltäymysten vuosi - vai oliko sittenkään?

No kyllä vuosi 2020 oli äärimmäinen kieltäymysten vuosi. (Yritin vain löytää siihen jotain positiivista näkökulmaa tuolla väliotsikolla, mutta jäi aika onnettomaksi yritykseksi.) 

Monilla on varmasti erilaisia kokemuksia vuodesta 2020. Voi olla, että elämä ei muuttunut juurikaan, tai päällimmäiseksi voi ylimääräisten harrastusten ja menojen poisjäämisen vuoksi jäädä mukava ajatus elämän tahdin rauhoittumisesta. Minun mielestäni kulunut vuosi on ollut kaikessa loistossaan aika ankea.

Tein joutessani hyvin hyvin epätieteellisen tutkimuksen säästämisestä (kyselin siis erittäin satunnaisesti tuttavapiiristä tämän vuoden ostoksista). Osalle oli käynyt niin, että kun Suomi ja suurin osa muutakin maailmaa sulkeutui pikku hiljaa omaan tahtiinsa erilaisiin lockdowneihin, matkustaminen ja muu kulutus väheni huomattavasti. 

Syntyi ketju, jossa yleisten suositusten takia säästikin yllättävän monessa paikassa. Juhlia peruttiin tai siirrettiin parempaan ajankohtaan. Ja kun ei ole juhlia, ei tarvitse ostaa lahjaa, juhlavaatteita, tai matkustaa itse juhliin. Juhlien peruminen siis leikkasi kulutusta usealta eri sektorilta. Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyi ihmisiä, jotka huomasivat rahan tekevän kerrankin pesää tilille. 

Löytyi myös muunlaisia näkemyksiä. Etätyöskentely on tullut monelle tutuksi viimeistään tänä vuonna. Jos aiemmin kotona on riittänyt satunnaiseen työskentelyyn pikkuinen läppäri, työn siirryttyä pysyvästi kotiin onkin mukavampi tehdä hommia, jos edessä on suurempi näyttö, mukavampi näppäimistö, alla ergonominen tuoli ja korvillä laadukkaat vastamelukuulokkeet. Raha on virrannut muusta kulutuksesta esimerkiksi etätyön mahdollistamiseen tai kotoiluun, eikä säästöön ole jäänyt kuin pennosia. 

Säästäjä pakosta 

Ja mitenkä minun on käynyt? Minusta on sukeutunut tämän vuoden syksyllä olosuhteiden pakosta aito säästäjä, eikä siihen tarvittu, kuin vaan yksi maailmanlaajuinen pandemia! Olen lähinnä hämmästynyt, koska supersäästäjäksi ryhtyminen on ollut pitkälti kaikkea muuta, kuin oma valinta. 

En tarkkaile säännöllisesti kulutusta, vaan tapanani on ollut siirtää viimeistään palkkapäivänä käyttötililtä ylimääräiset hilut pois. Olen jättänyt käyttötilille palkan tullessa vain yhden kuukauden nettopalkan verran kulutettavaa. Nyt huomasin, että sinne oli muutamana kuukautena jäänyt puolikkaan nettopalkan verran ylimääräistä, eli säästöprosentti oli ollut joinain kuukausina niinkin korkea, kuin 50%. 

Yksi syy suureen säästöprosenttiin on ollut asumiskulujen lasku. Keväällä sain laitettua asuntolainan lyhennykset tauolle, vaikutus on noin pari sataa euroa. Toinen syy on lasten päivähoitokulujen loppuminen. Meitä on siunattu kolmella lapsella, ja sen seurauksena olemme maksaneet päivähoidosta vuosittain useita tuhansia euroja, joten säästö on ihan huomattava. Suomessa on luotu vanhemmille edullinen ja hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta ilmainen se ei ole. 

Kolmas syy on korona. Lockdownit ja ihmiskontaktien välttely on selkeä syy kulutuksen leikkaantumiselle. Luonteeltani olen enemmän säästäjä, kuin kuluttaja, mutta tänä vuonna, kun kuluttamisen mahdollisuudet ovat ulkoisista syistä kaventuneet, olenkin huomannut, mitä vaille olen jäänyt. Ilman koronan vaikutuksia olisin luultavasti käynyt tänä vuonna ainakin yhdellä ulkomaan matkalla, muutamalla keikalla, elokuvissa, syömässä ravintolassa, huvipuistossa ym. Nyt suuri osa huvittelusta on siirtynyt tulevaisuuteen, ja pitkät ravintola-illalliset ovat korvautuneet noutopitsoilla. 

Hyvä puoli äärimmäisessä säästämisessä on ollut se, että raha on virrannut osakkeisiin, joten varallisuus on tänä vuonna ottanut jättiloikan ylöspäin. Enpä olisi tätäkään uskonut maaliskuussa, kun kurssit lähtivät laskuun. 

Mutta suoraan sanottuna mietityttää varsinkin pienten yrittäjien tilanne. Täytyy vaan toivoa, että suosikkibändit, elokuvateatterit, ravintolat ja käyttämäni itsenäinen pieni kuntosali saavat jollain tavalla elettyä korona-ajan yli, jotta tapaamme jälleen! Täältä tullaan uusi ja toivottavasti ihanan tapahtumarikas vuosi 2021!

Hyvää Uutta Vuotta!

Pieniä säästöjä ja lomailua

Kesään on kuulunut kotimaan matkailua, luonnossa liikkumista, sukulaisten luona mökkeilyä ja soutamisen opettamista lapsille. Olen alkanut jopa miettimään omaa mökkiä. Sisustaisin sen raikkailla väreillä ja luonnomateriaaleilla, astiat olisivat kaikki sinivalkoisia. Katolla olisi aurinkopaneelit, ja rannassa puilla lämpiävä sauna ja soutuvene. 

Realistisesti ajatellen ongelmaksi tulee mökin hinta (korkea) ja käyttöaste (matala). On ihan eri asia mökkeillä viikko vuodessa ilmaiseksi sukulaisen mökillä, kun ylläpitää sitä 52 viikkoa vuodessa jossain satojen kilometrien päässä kodista. Pieni mökkikuume kuitenkin jää kytemään! 

Olen tänä kesänä lomailun lisäksi iloinnut pienistä säästöistä. 

Lähiruokaa parhaimmillaan

Näin loppukesästä metsät ovat pullollaan mustikoita, puolukoita ja sieniä. Tänä vuonna viimein tajusin myös metsien annin rahallisen arvon, kun lomani osui sopivasti mustikka-aikaan. 

Oma äitini tapaa joskus muistella, että 50-luvun lapsuuskodissa heille ostettiin kaupasta vain suola ja sokeri, kaikki muut elintarvikkeet saatiin joko omasta maasta, tai omasta navetasta. Äitini koti oli siis 50-luvulla sähkötön, pieni maalaistila, jossa oli lehmiä ja muutama hehtaari maata. 

Äitini tarinoissa polveilee välillä myös kangaspuut, itse kehrätyt langat ja lähipurolta metsästetyistä majavista tehdyt karvahatut. Luultavasti elettiin jonkinlaisessa vaihdantataloudessa, jossa suurin osa ruuasta ja vaatteista tuotettiin itse, osa vaihdettiin eri tuotteisiin naapureiden kanssa, ja vain välttämättömimmät ostettiin kaupasta. Aika oli toki hyvin erilainen, elettiin sodanjälkeisessä Suomessa, jossa oli pulaa kaikesta. 

Minä sen sijaan elän hyvin erilaisessa Suomessa, lähikauppa on jättisuuri supermarket ja marjat on aina löytyneet marketista. Tänä kesänä lähdin ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen marjametsään ja huomasin, että marjastaminen voi olla ihan kivaakin! Mieli solahtaa huomaamatta Flow-tilaan, kun lompsuttelin onnellisena pari numeroa liian suurissa lainasaappaissa pitkin metsiköitä. Oikeassa seurassa, mukavassa säässä ja hyvissä marjapaikoissa oli salaisuus hyvään marjasaaliiseen. 

Loppujen lopuksi mustikoita ei tullut ihan mieletöntä määrää (vajaa ämpärillinen). Illalliseksi tein kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera ja jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa. Tässä ruuassa oli jotain hyvin palkitsevaa. Kaikki pääruoka-ainekset oli itse hankittua lähiruokaa, perunat puutarhasta ja kanttarellit, sekä mustikat alle kilometrin päästä metsästä. 

Marjoista tullut säästö lienee muutamia kymppejä, mutta toisaalta marjastaminen oli ajanvietteenä ihan mukavaa. Jos tuntee paloa lisätienesteihin, luonnovaraisten marjojen myynnistä saatu tulo on verotonta, jos sitä ei tee työkseen.  

Puhelinliittymän vaihtaminen halvempaan

Tänä kesänä suuntasin katseen ensimmäistä kertaa puhelinliittymiiin. Minun ja esikoislapsen yhteinen liittymälasku on ollut muutaman vuoden ajan noin 38-45e/kk. Summa on jakautunut niin, että minun liittymäni on ollut vähän yli 20e/kk ja esikoisen liittymä vähän alle 20e/kk. Olen ihan tyytyväisenä maksellut tätä summaa, sillä en ole jaksanut kilpailuttaa liittymiä. Puolisolla on työn puolesta puhelinetu, joka kattaa puhelimen lisäksi puhelimen käytön, joten liittymä tulee työnantajalta.

Nyt hankittiin myös kahdelle muulle lapselle kännykät, ja näppärästi laskin, että jos jatkaisimme samoilla liittymillä, olisi liittymäkulut vuodessa meidän perheessä neljältä henkilöltä jopa 960 euroa (80 x 12 =960). Kauhistus! Operaattorilla olisi saattanut olla jotain tarjouksia, eli kilpailuttamalla olisi saanut varmaan summaa alaspäin.

Nopealla haulla Moilla näytti olevan halvimmat liittymät, joten ilman suurempia selvityksiä vaihdoin meidän perheen liittymät Moille. Lapsille otin Moin halvimmat liittymät 6e/kpl/kk ja itselleni kalliimman liittymän, joka on 18e/kk. Kuuden euron liittymään kuuluu 4g dataa ja 18 euron liittymässä on rajaton data. Koska kännykät hyppäävät automaattisesti käyttämän avoimia wifejä, tuo 4g data näyttäisi riittävän ihan hyvin lasten kännyköihin. Plussana täytyy mainita, että Moilla on myös tosi hyvä kännykkäsovellus, josta näen heti kaikkien neljän liittymän laskutuksen realiajassa. 

Toisin kun aiempiin liittymiin, näihin valitsemiini Moin liittymiin ei kuulu valmiina puheaikaa, eikä tekstareita, vaan ne laskutetaan erikseen. Silti säästö on ihan huomattava, kun perusmaksu neljään liittymään on kuukaudessa 36e (3 x 6 + 18 = 36). Perusmaksusta kertyy vuodessa 432 euroa, ja vaikka päälle tulee joka kuukausi muutama euro puheluista ja tekstiviesteistä, tulee säästöä silti useampi satanen vuodessa. 

Kuinka pienellä sijoitusomaisuudella voi hakea verovähennyksiä? 

Sain vuoden 2019 verotuspäätöksen keväällä, ja mietin hetken, että teenkö siihen vielä joitain korjausehdotuksia. Verovähennyksiä pystyy hakemaan sekä ansiotulojen, että pääomatulojen verotukseen. Sijoittajan roolissa niitä haetaan yleensä pääomatuloihin, tarkempia ohjeita antaa verottaja omilla sivuillaan.

Oma salkkuni on pienehkö ja teen verrattain vähän kauppoja, joten päänvaivaa aiheutti se, että minkälaisten ehtojen tulee täyttyä, jotta vähennyksiä ylipäätään saa. Yritin myös verottajan sivuilta katsoa jotain euromääräistä rajaa esim. salkun koolle, mutta en löytänyt edes mitään ohjeellista arvoa. 

Lopulta kirjoittelin vähennyksiksi pääomatuloista pienimmän työhuonevähennyksen, Osakesäästäjien keskusliiton jäsenmaksun, ja vielä viime joulukuussa hankkimani kännykän ostohinnan. Älypuhelimen ostohinnan laitoin verovähennyksiin, sillä seuraan enemmän markkinoita kännykällä, kuin tietokoneella. Selityksenä kaikkiin näihin vähennyksiin oli muistaakseni sijoittamisen opettelu, kaupankäynti, sekä osakekurssien ja yritysten seuraaminen. 

Kun uusi verotuspäätös tuli kesäkuussa, näytti siltä, että vähennykset olivat menneet ainakin osittain läpi, sillä saan noin 250 euroa enemmän veronpalautusta, kun ilman näitä ehdotuksia! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hain vähänkään laajempia vähennyksiä, muutaman minuutin työstä sai siis hyvän korvauksen.

Arjen luksusta

Jollekin arjen luksus on noutokahvi aamulla ennen töihin menoa, toiselle se on arkena käytössä oleva arvokas Chanelin laukku, kolmannelle se on mittojen mukaan hyvin tehdyt vaatteet. Elämänlaatua parantavaa, mutta ei silti niin kovin tarpeellista. Sitä on mielestäni arjen luksus!

Tyylikkyys on taito

Harva käyttää nykypäivänä varoja ompelijan palveluihin. Yleensä ompelijan puoleen käännytään harvoin, ja silloin on tarve juhlavaatteelle. Arkivaatteet moni ostaa kaupasta.

Tapasin sattumalta vanhan koulukaverini, ja keskustelu kääntyi vaatteisiin. Kävi ilmi, että koulukaverini teettää nykyisin vaatteensa ompelijalla. Hän tuo ompelijalle kankaat, kertoo haluamansa mallin, ja kahden sovituksen jälkeen ystäväni saa valmiin vaatteen ompelijalta mukaansa. Nämä vaatteet eivät ole juhlakäyttöön, vaan ihan arkivaatteita, paitoja, mekkoja, takkeja ja housuja.  

Tämähän on loistodiili! Työtä suomalaiselle ompelijalle alalla, joka on suomessa teollisessa mielessä melko kuollut. Yksityisyrittäjinä on kyllä ompelijoita, mutta palkkataso ei liene kovin korkea, sillä globaalissa maailmassa suomalainen ompelija kilpailee kiinalaista halpatyöntekijää vastaan. 

Ompelukoneen paininjalan alta valmistuu ystävälleni lopputuloksena tyylikäs vaatekaappi täynnä istuvia vaatteita. Suomalaisen työn hintaa koulukaverini ei pitänyt pahana, vaan oli valmis maksamaan ompelijan työpanoksesta hänen pyytämänsä hinnan. Erikoiseksi mielestäni tämän diilin tekee se, että koulukaverini ei ole varakas (ellei salaisesti ollut voittanut lottovoittoa...?), vaan keskituloinen kunnan palkkalistoilla pakertava palkkatyöläinen.

Tuoretta sen olla pitää! 

Itselleni arjen luksusta on tuoreet kasvikset vuoden ympäri. Närpiön lasiset kasvihuoneet paahtavat vuoden ympäri lämmintä substrooppista ilmaa kypsyvien kurkkujen, kirsikkatomaattien ja paprikoiden ympäri, jotta minun ruisleipäni päällä lepäisi joka ainut aamu viipale iloisen punaista paprikaa. 

Meidän perheen ruokalasku ei ole suuren suuri, mutta kieltämättä säästämisen varaa olisi. Olen huomannut, että herkkujen (ikuinen hyvä kolminaisuus: sipsit, suklaa ja salmiakki) lisäksi hankalinta olisi luopua tuoreista kasviksista. Oikeastaan olenkin alkanut jo ajatella, että paprika saa olla minulle oma pieni palaseni arjen luksusta. 

Mielihyvää kuluttamalla?

Parhaita asioita ei voi ostaa rahalla. Parhaita asioita itselleni on oman lapsen lämmin halaus, lautapelin pelaaminen läheisten kanssa tai ystävien kanssa juttelu ja tapaaminen lasillisen äärellä. Silti tietyt asiat tekevät elämästä helpompia tai laadukkaampia. 

Rahaa käyttämällä saan elämääni vaikkapa niitä tuoreita kasviksia ja ajatuksen laadukkaammasta syömisestä. Ravintoarvoltaan pakastevihannekset saattaisivat hyvinkin vastata samaa, kuin tuoreet kasvikset (?), mutta tuoreiden kasvisten maku peittoaa pakastevihannekset mennen tullen! Siksipä poimin tulevaisuudessakin kauppakoriin kalliimpia, mutta oi niin makoisia tuoreita tuotteita.

Mikä sinulle on arjen luksusta?

Onnen tavoittelua osingoilla

Kävin vilkaisemassa Nordnetin salkkua, ja puheet kauppasodasta ovat kurittaneet sitä oikein kunnolla. Kolmessa kuukaudessa arvo on pudonnut noin 10%. En ole (vielä) miinuksella, mutta salkun tämän päivän arvo on suunnilleen sama, kuin sinne laittamani rahasumma. Koska osakkeista on irronnut kuitenkin vuosien varrella osinkoja, eroksi voi laskea osingot, eli olen suunnilleen osinkojen verran plussalla.  Tänä vuonna osinkoja pitäisi tulla bruttona noin 600 euroa, ja nettona noin 450 euroa.

Osinkona sijoituksista saatu summa on kasvanut koko sen kolmen vuoden ajan, kun olen ostellut osakkeita. Olen lapionut koko ajan pieniä lisä summia osakkeisiin, joten osingot ovat kasvaneet sallkun mukana.

Osingot pitäisi teorioiden mukaan sijoittaa uudelleen johonkin tuottavaan kohteeseen, kuten uudelleen osakkeisiin, tämä siksi, että korkoa korolle- ilmiö tehostuisi. Mutta mutta, voihan rahalla tehdä muutakin!

Osalla sijoittajista osinkosumma riittää vaikka elämiseenkin ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Minulla osingot ovat toistaiseksi vain motivoijan roolissa, mutta saisi näilläkin satasilla jo ostettua palasen onnea. Keksinkin yhtäkkiä paljon kohteita ylimääräiselle rahalle!

Sisustamalla koti kuntoon

Saako sisustamalla mielenrauhaa? No mutta, ehkäpä saakin! Nyt ei puhuta mistään laventelintuoksuisista kynttilöistä, vaan  oikeasti rikkinäisistä ja rumista pinnoista. Kun ostimme kämpän noin seitsemän vuotta sitten, se oli suunnilleen alkuperäiskunnossa, eli pinnat oli jo silloin noin 30 vuotta vanhat. Osa pinnoista menikin jo muuton yhteydessä uusiksi, mutta remppabudjetti oli pieni, ja pidimme vanhat väliovet.

Remontin dilemma on ollut se, että asunto on meille liian pieni. Eikä sitä kannata rempata, jos muutamme pian pois. En ole sitkeistä yrityksistä huolimatta saanut puolisoa suostuteltua isomman asunnon ostoon, joten yksi keino lisätä asumismukavuutta on korjata ainakin rikkinäisiä kohtia asunnosta.

Jostain syystä resuiset väliovet ja tietyt muut kohdat kodissa ovat alkaneet viime aikoina ärsyttää enemmän ja enemmän. Ovi on käyttöesine, sitä käytetään useita kertoja päivässä, joten jopa säästeliäs mieli alkaa puntaroida säästetyn rahan ja sisustukseen menevän kulutuksen välistä epäsuhtaa. Onneahan tässä loppupeleissä tavoitellaan, ja päätin, että minulle enemmän iloa tuo ehjät ja kauniit ovet, kuin tilillä köllöttelevät eurot. Vaihtoon siis nuo romut ovet, maksoi mitä maksoi!

Vasara ja naulat pysyy omassakin kädessä, eikä jiirisahakaan vaikuta miltään vaikealta laitteelta.Itse tehdenkään osinkosumma ei riittäisi kotimme välioviin, karmeihin ja uusiin listoihin. Säästössä on kuitenkin rahaa, joten täytyy kajota myöhemmin kesällä säästötilille. (Harmi, etten kirjoita sisustus aiheista blogia, sillä hei Bauhaus, tässä olisi sponsoroinnnin paikka!)

Linnanmäelle ja Korkeasaareen

Täytyyhän kesällä huvitella! Kenties siis huvipuistoihin osingoilla? Meidän viisihenkinen perhe ei kovin isoja reissuja pystyisi tekemään osinkorahoilla, mutta jotain kuitenkin! Linnanmäki on lapsiperheiden suosikki. Rannekkeet maksavat 42e/kpl, joten niihin menisi noin 210 euroa. Ruokiin menee viideltä henkilöltä Linnanmäen hinnoilla vähintään 100 euroa. Osinkorahoja olisi jäljellä 140 euroa, joilla saisi vielä pääsyliput Korkeasaareen ja jätskit siellä.

Lomailua osingoilla

Mihin sitten loppujen lopuksi käytän osinkoni? Huomasin, että keksin vähän liikaakin käyttöä rahalle, ja vielä jäi ideoita listaamattakin. Loppujen lopuksi käytän osinkorahani elämiseen, eli yhteen viikkoon palkatonta kesälomaa. Ostan siis hetken vapautta palkkatyöstäni. 

Sillä tarvitseeko ihminen kesälomaa? No totta ihmeessä. Tänä vuonna minulla on kolme viikkoa palkallista kesälomaa ja yhden viikon lomailen palkattomana. Talvilomaa en pitänyt ollenkaan, joten lomaa on odotettu. Nettopalkkani on noin 2000 euroa, joten viikossa tienaan noin 500 euroa. Osinkojen voi katsoa kattavan yhden viikon palkattoman ajan kesästä. Ilman osinkojakin olisin varmasti halunnut pitää neljä viikkoa kesälomaa, mutta kiva ajatella, että osingoista on jotain konkreettista hyötyä! Lomailu on tällä kertaa ihan parasta käyttöä osinkorahoilleni. (Lintsillä tai jossain muussa huvipuistossa tulee varmasti käytyä, mutta onneksi kesällä tulee lomarahoja!)

Maaliskuun 2019 tulot ja menot

Vietinkö maaliskuussa iloista kulutusjuhlaa, vai sainko säästöprosentin kohoamaan uusiin korkeuksiin? Totuus piilee jossain näiden kahden ääripään välissä.

Perheeseeni kuuluu puoliso ja kolme yhteistä lasta. Taloutemme ovat erilliset, eli molemmilla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteistili, josta maksamme yhteiset menot puoliksi. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta, puolikkaasta lapsilisästä ja lisäksi sain vähän osinkoja. Meidän taloudessa kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee tällä hetkellä puoliksi, eli laitan sen yhteiselle tilille, josta maksamme yhteisiä kuluja. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni noin 800 euroa ja lasten päivähoitoon ja iltapäiväkerhoon noin 500 euroa. Oma osuuteni näistä kuluista on puolet, jonka olen kirjannut alle.

Helmikuussa uusimme sekä uunin, että tiskikoneen, maaliskuussa ei onneksi ollut mitään näin suuria ostoja! Kävin maaliskuussa Tallinnassa risteilyllä työporukan kanssa, ja siitä tuli joitain ylimääräisiä kuluja (ruoka, juoma, hytti). Alla olevassa taulukossa on lisäksi liikkuminen -osiossa kahden kuukauden matkakortti kulut. Pääkaupunkiseudun maksuvyöhykkeet muuttuvat 27.4., ja maksoin matkakortin vyöhykkeiden vaihtumiseen asti. Itselleni kävi tässä vyöhyke uudistuksessa muuten hyvä tuuri, jatkossa liikkumiskulut puolittuvat ja ovat noin 50 euroa kuukaudessa.

Maaliskuun tulot ja menot 2019

Ottaen huomioon, että reissasin laivalla ja ostimme pari pyörääkin muksuille, säästöasteena noin 22% on oikein hyvä! (Tässä kohtaa aloin epäillä, että osa kuiteista on mystisesti hävinnyt... mutta täytynee luottaa omaan kirjanpitoon.) Ero viime kuuhun on suuri, mutta selittävänä tekijänä on juurikin tuo kodinkoneiden uusiminen, joka vei viime kuukauden rahoista useamman satasen. Huhtikuussa en kuluseurantaa tee. Kulujen seuraaminen toki on hyödyllistä, mutta kaksi peräkkäistä kuukautta kertoo minulle jo hyvin, missä lukemissa suunnilleen liikutaan.

Helmikuun tulot ja menot

Viimeeksi olen kirjannut kaikki kuukauden tulot ja menot vuosi sitten, tiedot noista kuukausista löytyy blogista. Vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä viime vuonna sain aikuisopintotukea, nyt tulonlähteenä on palkka.

Helmikuun alussa kävin myös tutustumassa uuteen Oodi-kirjastoon. Oodi edustaa mielestäni Vau!-arkkitehtuuria (ei liene mikään virallinen määritelmä). Arkkitehtuuriltaan todella hieno tila, varsinkin ylin kerros. Yhtenä puutteena voi kuitenkin mainita, että talousaiheisia kirjoja voisi olla enemmän! Kuvat ovat Oodista.

Oodi 

Käsittelen alla vain omia tulojani ja menojani, perheeseeni kuuluu myös puoliso ja kolme yhteistä lasta. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta, puolikkaasta lapsilisästä ja lisäksi kirjasin vakuutuksesta saadun puolikkaan summan tuloihin. Meidän taloudessa kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee tällä hetkellä puoliksi, eli laitan sen yhteiselle tilille, josta maksamme yhteisiä kuluja. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni noin 800 euroa ja lasten päivähoitoon ja iltapäiväkerhoon noin 500 euroa. Oma osuuteni näistä kuluista on puolet, jonka olen kirjannut alle.

Omat menomme maksamme puolison kanssa itse. Yhteisestä asunnosta omistan 40%, asuntolainat ovat erilliset. Vastikkeesta maksan omistusosuuden mukaan 40%.

Helmikuussa hajosi kaksi suurta kodinkonetta, astianpesukone ja hella. Vaikka ostimme edulliset laitteet, koko kodinkone ruljanssi maksoi noin 880 euroa. Tähän sisältyy korjaajan käynti (ensin yritimme ekologisesti saada vielä vanhoja toimimaan), itse kodinkoneet, uusien tuonti ja kytkeminen paikoilleen, sekä vanhojen poisvienti. Onneksi vakuutuksesta tuli takaisin noin 150 euroa. Kodinkoneet ostimme puoliksi, joten oma kukkaroni keveni tässä kuussa niiden takia noin 365 euroa. Kodinkoneet näkyvät alla olevassa laskelmassa kohdassa "koti", lisäksi siellä on joitain muita kuluja koskien kotiin hankittuja tavaroita.

Helmikuun tulot ja menot

Tähän kuuhun ajoittui myös harvinainen teatterireissu puolison kanssa. Veimme lapset yöksi hoitoon sukulaisen luo, kävimme teatterissa ja pitkän kaavan mukaan syömässä. Teatteriliput olin ostanut jo ennen helmikuuta.

Suurin yllätys tämän kuukauden kohdalla on, että vaikka tuli kaikenlaisia ylimääräisiä kuluja (kodinkoneet, teatterireissu, jäsenmaksu) rahat kuitenkin riittivät, ja jotain jäi vielä säästöönkin!

Elämisen kiinteät kulut

Kiinteät kulut (asuminen, lasten päivähoito ja iltapäiväkerho, liikuminen ja kännykkä) ovat minun kohdallani noin 800 euroa. Lisäksi kiinteisiin kuluihin pitäisi laskea ainakin vakuutusmaksut, sekä sähkölasku. Nämä pitäisi jyvittää joka kuukaudelle, joten luultavasti kiinteät kulut ovat minun kohdallani noin 900 euroa/kk. Tähän summaan ei oikein voi vaikuttaa.

Oodin ylin kerros

Seuraan tulojani ja menojani hyvin satunnaisesti. Tähän on syynsä, sillä liian tarkka seuraaminen aiheuttaa minussa vainoharhaisia piirteitä ja jopa yhden viattoman suklaapatukan osto nostaa mielen syvyyksistä kitupiikin. Se vie ilon koko suklaansyönnistä, kun alkaa ajatella vain suklaapatukan hintaa! Myös parisuhde on koetuksella, kun alan huomauttelemaan puolisolle kärkevällä äänellä suippopaprikoiden kilohinnoista (huomattavasti kalliimpia, kuin tavalliset paprikat!). Silti kirjaan vertailun vuoksi ensi kuussa myös maaliskuun tulot ja menot.

Lukeekohan tuolla myös jossain "sijoittaja"?

Voiko säästää jos kuluttaa?

No tietenkin voi! Ainakin näin perustelin itselleni museokortin hankintaa. Museokortti on kausikortti, joka perustuu paljous alennus -ideaan, eli yhden kortin hinnalla saa vapaan sisäänpääsyn vuodeksi noin 280 museoon.

Museokortti ja WeeGee talo

Rakastan Lontoon tapaa pitää monet museot ilmaisina, harmi vaan, että tapa ei ole levinnyt Suomeen. Eli vaikka ulkomailla käynkin museoissa, kotimaassa se on harvinaista herkkua. Pohdin siis pitkään museokortin hankintaa.

Avaruusalus...? Ei vaan Futuro-talo!

Otin ovelasti konmarittavan ystäväni koekaniiniksi. Koska ystäväni on tehnyt ison työn ja raivannut asunnostaan pois kaiken turhan, halusin muistaa häntä mieluummin aineettomalla lahjalla. Ystäväni kehui ylenpalttisesti lahjaa (olikohan mukana ollut myös reipas määrä kohteliaisuutta...?), joten tästä rohkaistuneena ostin kortin myös itselleni. Oma korttini on ostettu toukokuussa, joten sain sen alennuksella jonkin kampanjan avulla 59 eurolla normaalin 68 euron sijaan. Säästö se on pienikin säästö!

Onko kortilla ollut käyttöä? Historia kiinnostaa minua, ja koska olen kaikkiruokainen museoiden suhteen, niin olen nauttinut erilaisista näyttelyistä. Metsämuseo vai Barbie-näyttely? Koska pääsymaksu on maksettu, niin miksipäs ei molempia!

Marilyn nukkeja. Puvut eri elokuvista.

Kesä oli helteinen. Museot ovat täynnä arvokasta taidetta ja taide täytyy säilyttää sopivan viileässä ja kuivassa tilassa. Vaikka nautinkin helteestä, niin pääsy 21 asteen ihanaan, lempeään ilmastoituun tilaan teki välillä hyvää.  Museot olivat siis erittäin järkevä paikka viettää kesää.

Lapset ja museot - mahdoton yhdistelmä?

Meillä lapsetkin pitävät museoista, sillä näyttelyt on rakennettu lapsiystävällisiksi. Arvokkaat Gallen-Kallelat eivät kestä tahmaisten pienten sormien käsittelyä, mutta monessa paikassa on kosketusnäyttöjä, joita lapset rakastavat, tai näyttelyyn on rakennettu osioita, joissa näyttelyesineillä saa leikkiä tai niihin voi koskea. Lähes poikkeuksetta käymissämme museoissa lapsilla on ollut ilmainen pääsy.

Pääsymaksut on korkeita. Pääkaupunkiseudulla aikuinen maksaa yleensä 12 euroa lipustaan, se on minusta paljon. Tänä kesänä olen käynyt jo neljässä museossa, joten olen pian saanut museokortin hinnan katettua. Myös muut suomalaiset ovat innostuneet historiasta. Museoissa käynti onkin ollut viime vuosina  kasvava trendi, ja viime vuonna museokortteja myytiin 121 000 kappaletta.

(Kaksi ylempää kuvaa on otettu WeeGee-talossa, jossa on useampikin museo, mm. lelumuseo ja kellomuseo. Takapihalla on 60-luvun nerokas, mutta vähän vinksahtanut vapaa-ajan asunto, Futuro-talo. Kuva barbeista Kansallismuseon Barbie-näyttelystä.)