Marimekko sijoituskohteena

Marimekon tunnetuin kuosi täyttää tänä vuonna 60 vuotta, onnittelut ikoniselle Unikolle! Tarinan mukaan yrityksen perustaja Armi Ratia oli kieltänyt kukkakuosit, sillä kukat olivat kauniimpia luonnossa, kuin kankaalla. Kiellosta huolimatta Maija Isola maalasi vuonna 1964 abstraktin Unikon kankaalle ja Armi Ratia ihastui kukkaan välittömästi. Näin tehtiin historiaa, Marimekon tunnetuin printtikuosi oli syntynyt. 

Espan lava toukokuu 2024, Unikko koko komeudessaan

Marimekon perinteisessä muotinäytöksessä Helsingin Esplanadilla toukokuisena perjantaina Unikko olikin hyvin edustettuna. Juontajana oli Maria Veitola, lisäksi lavalla nähtiin toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko. Yleisölle avoin muotinäytös on perinne jo 30 vuoden takaa, tänä vuonna muotinäytös esitettiin ensimmäistä kertaa Helsingin lisäksi myös Tokiossa. 

Näytöksen mallien lisäksi myös yleisö oli ottanut teeman omakseen ja yleisön päällä näkyi ilahduttavan paljon Unikkoa kengissä, laukuissa, mekoissa, huiveissa ja takeissa. Yksi aurinkoisen iltapäivän huveista olikin tunnistaa keväistä päivää viettävien katsojien päältä Unikon eri värityksiä, sekä muita, jo mallistosta poistuneita suomalaisen muotitalon kuvioita. 

Unikkokengät tyylikkään pariskunnan jaloissa

Marimekko numeroiden valossa

Marimekko on yksi kotipörssimme harvoja design yhtiöitä. Marimekon lisäksi mieleeni tulee ainoastaan Fiskars, jonka useita brändejä sisältävän sateenvarjon alle kuuluu mm. Iittala. Marimekolla on vahva ja omaleimainen tavaramerkki, joka perustuu selkeisiin kuvioihin ja voimakkaisiin väreihin. Marimekko itse määrittelee itsensä lifestyle-yhtiöksi, jonka nettisivuilla mainitaan vastuullisuus, sekä pyrkimys tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen. 

Tuotevalikoima on jaettu kolmeen kategoriaan, vaatteisiin, kodintuotteisiin, sekä laukkuihin ja asusteisiin. Vuonna 2023 kodintuotteiden (mm. kankaat, pyyhkeet, lakanat ym.) osuus liikevaihdosta on suurin, eli 44%. Vaatteiden osuus on 32%, laukkujen sekä asusteiden osuus on 24%. 

Oman tuotannon lisäksi Marimekolla on ollut menneinä vuosina useita yhteistöitä muiden valmistajien kanssa. Marimekko on lainannut tunnetuimpia kuosejaan muille kulutustavara yrityksille. Unikkoa ja muita kuoseja on nähty mm. Ikean ja Adidaksen tuotteiden päällä. Yhteistöiden hyöty tulee mielestäni yhtiölle kahta kautta, lisenssitulot täyttävät mukavasti kassaa ja samalla yritys saa kuoseilleen laajemman levikin ja mahdollisesti uusia Marimekosta kiinnostuneita kuluttajia. 

Marimekolla on vuoden 2024 kesällä yhteistyö Uniqlon kanssa. Espan muotinäytöksessä näytöksen juontaja Maria Veitola kertoi myös uudesta, tulevasta yhteistyökuviosta. Suomalainen Kalevala Koru ja Marimekko ovat löytäneet yhteisen sävelen, ja Kalevala korun mallistoon tulee juhlavuoden kunniaksi koruja ikonisesta Unikosta. Kävin jo kurkkimassa uteliaana Kalevala Korun nettisivuilla, mutta mallistoa ei ole vielä julkaistu. Rajattu erä koruja kiinnostaa ainakin itseäni ja saa toivottavasti laajemminkin mielenkiintoa.

Marimekon ja Kalevala Korun liikkeet vierekkäin Helsingissä

Marimekon liikevaihto on ollut viime vuosina kasvava, joskin ensimmäisenä koronavuonna 2020 liikevaihto niiasi hienoisesti, kun liiketiloja suljettiin. Verkkokaupan osuus on oletettavasti ollut kuitenkin tuona vuonna hyvä, sillä tipahdus liikevaihdossa on ollut ainoastaan hiuksen hieno. Vuoden 2023 liikevaihto oli 174,1 miljoonaa.  

Suurin osa, eli 57% liikevaihdosta on tullut vuonna 2023 Suomesta. 20% on tullut Aasian maista, 9% Skandinaviasta, 8% muualta Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta ja 5% Pohjois-Amerikasta. Painotus Suomeen on siis suuri, joskin Aasian ja Tyynenmeren maat tulevat isolla osuudella perässä. 

Liikevoitto on ollut viime vuonna 31,4 miljoonaa, joka on 18% liikevaihdosta. Liikevoitto on siis hyvä. Yhtiö maksaa vuosittain osinkoa, joka vaihdellut viime vuosina. Vuoden 2023 tuloksesta osinkoa maksettiin 0,37e/osake. Tavoitteena on jakaa osinkoina ulos vähintään puolet vuosittaisesta tuloksesta.

Osakekurssi on kesäkuun 4. päivä päättynyt lukemaan 15,22e. Kurssi onkin ollut viime vuoden kesästä reippaassa nousussa, sillä viime vuoden kesäkuussa osakkeen hinta on ollut 9 euron pinnassa. Tällä hetkellä ollaankin lähellä kaikkien aikojen huippuja, joka on ollut joulukuun alussa 2021, jolloin yksittäinen osake on saanut hinnan 16,94e. 

Olen omistanut Marimekkoa jo useita vuosia ja muistaakseni koko sen ajan yrityksen talous on näyttänyt hyvältä. Tälläkin hetkellä tase on kunnossa, ja omavaraisuusaste on erinomainen. 

Marimekon tavoitteet kaudelle 2023-2027 ovat omaan korvaan vähintäänkin kunnianhimoiset. Tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi vuotuinen 15% liikevaihdon kasvu,  ja 20% vertailukelpoinen liikevoittomarginaali. Viime vuoteen verrattuna liikevaihtomarginaali onkin jo hyvin lähellä tavoitetta, mutta liikevaihdon kasvuun on vielä matkaa. Vuosina 2022-2023 liikevaihto kasvoi noin 5% ja liikevoittomarginaali oli noin 18%. 

Marimekon vahvuudet ja heikkoudet

Niin paljon, kuin pidänkin Marimekosta, jokaisella yrityksellä on sekä vahvuuksia, että heikkouksia. Koska Marimekko on yksi lempiyhtiöistäni, löydän helposti hyviä puolia siitä. Ensinnäkin Marimekko on sympaattinen, sillä kuka voisi vastustaa sen kirkasväristä, selkeää kuviointia? Marimekon vaatteet ja kodin tuotteet näkyvät monen suomalaisen arjessa ja koska kyse on design painotuksella olevasta kaupan alan yrityksestä, liiketoiminta on yksinkertaista ymmärtää.  

Marimekko on leimallisesti brändiyhtiö. Kuviot ovat tykättyjä ja tunnistettavia ja siksipä tuotteiden hintoihin voi lisätä huoletta muutaman (kymmenen)prosentin ekstran. Vaateteollisuus on kovin kilpailtu ala, mutta vaatteisiin painettu Unikko-kuosi lisää tuotteen haluttavuutta kuluttajan silmissä. Marimekon kateprosentti onkin 60%, joka on hyvä ja osa siitä selittyy brändin vahvuudella. 

Tällä hetkellä Suomen taloudella ei mene kovin vahvasti. Jännä piirre on, että vaikka kotitalouksien käytössä oleva rahamäärä ei ole kasvanut, Marimekon tuotteita myydään silti hyvin. Ilmeisesti pukeutumiseen ollaan siis edelleen valmiita panostamaan. Tuotteet eivät ole kovin edullisia, esimerkiksi normaalihintaisten mekkojen hinnat liikkuvat Marimekon omilla nettisivuilla akselilla 155-375 euroa. Tässä piilee kuitenkin yksi Marimekon heikkous, sillä jos Suomen talous jää matelemaan tai tipahdetaan syvempään lamaan, voi olla, että kuluttajat kääntävät katseen edullisempiin tuotteisiin. 

Jo useamman vuoden ajan Marimekko on nauttinut Suomessa laajempaa kansan suosiota. Yli puolet liikevaihdosta tulee edelleen Suomesta, vaikka liikevaihto onkin kasvanut melkein joka vuosi. Marimekko vetoaa mielestäni Suomessa kuluttajiin iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Yllättäen myös miehet ovat ottaneet Marimekon omakseen. Vanhemmissa ikäluokissa Marimekkoon pukeutuva mies saattaa valita päälleen Jokapoika-paidan, nelikymppinen mies sen sijaan kantaa ylpeänä mukanaan käytännöllistä, mustaa Matkuri kassia ja nuoremmat miehet pukeutuvat jo rohkeasti värikkäämpiin ja kuosillisiin vaatteisiin. Olettaisin, että jos asiakkaita lajitellaan sukupuolen mukaan, naisten puolella Marimekon suosio on suhteellisen tasaista koko Suomessa, sen sijaan miehistä trenditietoisimmat ja pääkaupunkiseudulla asuvat lienevät potentiaalisimpia asiakkaita.  

Muutama vuosi sitten kävin yhtiökokouksessa, jossa joku yleisöstä kaipaili vaatepuolelle myös miesten mallistoa. Silkka fakta on, että pelkästään naisten vaatetukseen keskittymällä rajataan suunnilleen puolet kuluttajista pois vaatesegmentistä. Vastausta en tarkalleen enää muista, mutta olettaisin, että pelkän miehille suunnatun malliston tekeminen olisi ollut kohtalaisen työlästä ja riskejä sisältävää. Miesten ja naisten vartalon erojen takia yksinomaan miehille suunnattu mallisto olisi tarkoittanut lisää työtä suunnittelun ja kaavoituksen saralle. 

Marimekko onkin fiksusti kiertänyt koko ongelman erillisestä mallistosta tekemällä ison osan vaatteista unisex-vaatteina. Mekkoja lukuunottamatta monet vaatteet käyvät malliltaan sekä miehille, että naisille. Esimerkiksi hupparit, housut ja takit ovat kuositukseltaan väljiä, jolloin ei ole niin tarkkaa, mihin kohtaan muotolaskokset asettuvat, tai onko niitä ollenkaan.Vartalon muodolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin tiukemmissa vaatteissa. Alla oleva hieno vaaleanpunainen farkkutakki nähtiin muotinäytöksessä miesmallin päällä, verkkokaupassa se on sen sijaan puettu naisen päälle. 

Unikon taivalta juhlistava farkkutakki

Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko on myös yksi Marimekon ehdottomista vahvuuksista. Olen muutaman kerran kuullut hänen puhuvan julkisesti ja joka kerta esiintyminen on ollut rentoa, varmaa, selkeää ja ammattimaista. En ole mielestäni koskaan nähnyt häntä jäykässä, muodollisessa jakkupuvussa, sen sijaan Tiina Alahuhta-Kasko pukeutuu yhtiönsä vaatteisiin. Imago saattaa olla hyvinkin tarkkaan mietitty, mutta Tiina Alahuhta-Kasko on aidosti johtamansa yrityksen näköinen toimitusjohtaja. 

Ehkä suurin Marimekon vahvuuksista on, että se on yhtiönä uskottava. Kaikille pörssiyhtiöille on määritelty strategia ja arvot. Kyynisesti ajateltuna osalla yhtiöistä nämä ovat vain pakkopullaa ja pakollista sanahelinää. Mielestäni Marimekko on onnistunut elämään arvojensa mukaisesti. Omien sanojensa mukaan yhtiö pyrkii esimerkiksi vastuullisuuteen, monimuotoisuuteen ja tasa-arvoon. Miten näitä arvoja on toteutettu käytännössä? 

Kiinnitin yhteen asiaan huomiota keväisessä muotinäytöksessä. Yleensä muotinäytöksen mallit ovat poikkeusyksilöitä. Viehättäviä, pitkiä, laihoja ja nuoria. Toukokuisessa Marimekon muotinäytöksessä kaikki mallit olivat hyvin viehättäviä omalla tavallaan, mutta mukana oli muutamia plus-kokoisia malleja ja jopa muslimityyliseen päähuiviin pukeutunut malli.  Eli ainakin muotinäytöksessä oli mietitty monimuotoisuutta. 

Myös tasa-arvoon on kiinnitetty huomiota. Tavoitteena on, että hallituksen jäsenistä puolet olisi naisia ja puolet miehiä. Tällä hetkellä hallituksessa on 4 miestä ja 2 naista, joten tavoite ei ihan täysin toteudu. Marimekko on silti vahvasti naisten johtama yhtiö, sillä johtoryhmästä suurin osa on naisia. 

Marimekon suurin yksittäinen omistaja on Mika Ihamuotila, joka omistaa Marimekon osakkeita yrityksensä PowerBank Venturesin kautta. Mika Ihamuotilalla on entinen Marimekon toimitusjohtaja, lisäksi hänellä on taustaa pankkimaailmasta. Omistus on noin 12,5%. 

Sen sijaan jos katsotaan pelkästään kotitalouksien omistamia osakkeita Suomen pörssistä, ja jätetään instituutiot sekä yritysten kautta omistetut osakkeet pois, Marimekko on harvinaisuus, sillä sen osakkeen omistajista suurin osa on naisia. Se on myös ainoa Suomen pörssiin listattu yhtiö, jossa naisten omistus osakkeiden lukumäärästä on yli puolet. Näin on ollut ilmeisesti jo vuosia. Saavutus on sikäli merkittävä, että vaikka naisten innostus sijoittamiseen on kasvanut viime vuosina, naisten salkut ovat edelleen pienempiä ja osakkeiden omistajuus täten ohuempaa, kuin miehillä. Alla Euroclearin sivuilta napattu graafi. 

Naisten omistamat osakkeet

Marimekolla on toki myös heikkouksia ja yksi niistä perustuu uskottavuuteen. Kirsti Paakkasen toimitusjohtajuuskaudella yhtiö teki omien arvojensa vastaisen syrjähypyn, yritys halusi laajentua ja osti turkisyhtiön. Loppujen lopuksi turkisyhtiön ostamisesta koitui mainehaittaa, ja yhtiötä tituleerattiin julmasti Verimekoksi. Luonnonsuojelijat hyökkäsivät Marimekkoa vastaan. Turkisyhtiön osto ei myöskään auttanut toivottua avausta Venäjän ja Ranskan markkinoille. 

Tarina on vanha, sillä turkisyhtiö omistettiin jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Silti opetuksena lienee, että brändiyhtiöiden suosio ja hinnoitteluvoima perustuu uniikkien tuotteiden ja kuvioiden lisäksi myös tarinalle. Jos yritys ei käyttäydykään arvojensa mukaisesti, se menettää tarinansa ja uskottavuutensa mukana myös suosionsa.  

Koko sinä aikana, kun olen seurannut Marimekkoa, se on edelleen ollut kohtuullisen pienen ryhmän suosiossa maailmanlaajuisesti. Yhtiö on kerännyt liikevaihtonsa alueelta Skandinavia, Pohjois-Amerikka, Aasia ja Suomi. Unikot kukkivat vahvimmin Suomessa ja yhtiön ydinalue on aina ollut Suomi, josta tulee karkeasti yli puolet liikevaihdosta. Vaikka yhtiö tekeekin tällä hyvää tulosta, kasvun mahdollisuudet ovat rajattuja, jos muu maailma ei innostu Marimekon kuvioista ja ideologiasta. 

Marimekko ei kiinnosta tällä hetkellä tyylitietoisia ranskalaisia tai keski-eurooppalaisia ylipäätään. Jos matkustelee Euroopassa, voikin olla melkein täysin varma, että Marimekkoon pukeutunut henkilö osaa suomea ja on kotoisin Suomesta. Marimekko on siis tuotemerkki, jota suomalaiset rakastavat, ja sen avulla on helppo tunnistaa myös ulkomailla lomailevat suomalaiset. Tulevaisuudessa toivoisin, että Marimekko valloittaisi lisää alueita myös muualla maailmassa, tai vahvistaisi asemiaan sille jo tutussa Aasiassa.  

Olen joskus miettinyt, että kokeeko Unikko kuosina jossain vaiheessa inflaation? Unikko on ikoninen ja 60-vuotiaana ansainnut paikkansa tunnettujen kuosien joukossa. Silti välillä ihmettelen, miten monella tavalla Unikkoa voidaan vielä varioida värien ja koon suhteen, jotta se ei käy tylsäksi.  

Toistaiseksi Marimekko on mielestäni elänyt viime vuodet hyvin ajassa, se on päivittänyt mallistoaan ja värimaailmaansa. Nykyinen mallisto on pirteä ja raikas. Yksi design-yhtiöiden heikkous liittyykin ajan hermoilla elämiseen. Marimekko onkin tällä hetkellä ainakin Suomessa suosion harjalla. Samalla osakkeen arvostus on noussut korkeammaksi. Onkin siis mahdollista, että ellei kaikki osu nappiin, sijoittajalle osake ei enää anna lähitulevaisuudessa kovin korkeita tuottoja.

Tänä vuonna vaatemallistossa näkyy vahvasti panostus 60 vuotta täyttävään Unikkoon, toki mukana on ilahduttavasti myös tuoreempia, 2020-luvulla luotuja kuoseja, kuten Antti Kekin luoma Nokturno tai Ystävyys-kuosin lohikäärme. Unikko on ehdottomasti Marimekon tunnetuin kuosi, silti toivoisin, että Marimekon suunnitteluosastolla katsottaisiin joko tulevaisuuteen, ja kehiteltäisiin kokonaan uusia kuoseja tai kahmaistaisiin uudelleen kehittelyyn yli 3500 kuosimallia käsittävästä arkistosta jotain vanhaa, mutta samalla nykyiselle ajallemme uutta ja innoittavaa.

Oma suhteeni Marimekkoon

Marimekko on yksi oman salkkuni tämän hetken kirkkaimpia valopilkkuja. Kun salkkuni murheenkryynit, Citycon, Neste ja Kempower ovat tänä vuonna hakeneet hetkellisesti omia pohjiaan, Marimekko on onneksi ihanasti tasoittanut tilannetta. Marimekon osuus salkustani on tällä hetkellä noin 8%.

Marimekko on yksi lempiosakkeistani. Pidän yrityksen tuotteista, lisäksi sen arvot ja ihanteet ovat lähellä omia ajatuksiani. Oman salkun yrityksiin ei koskaan saisi ihastua, mutta kieltämättä Marimekkoa on ollut ilo omistaa. Ensimmäiset osakkeet olen ostanut vuonna 2017 ja pienesti lisäillyt omistustani matkan varrella.   

Unikko ja ilmapallot

Osingoista kertyy tänä vuonna vuoden 13. palkka

Suomessa monet yritykset jakavat osinkoja vain yhden kerran vuodessa ja kevät on osinkojen aikaa. Ensimmäiset osingot ovat jo tipahtaneet tilille ja vaikka kaikki yritykset eivät ole vielä päättäneet osinkojen tarkkaa määrää, osinkoennusteet ovat kuitenkin jo selvillä. 

Alkava kevät on historiallisestikin osinkomielessä merkittävä. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tänä keväänä jaetaan Helsingin pörssissä ennätysosingot, osinkopotti on ylittämässä kolmen vuoden takaisen ennätyssumman (14 miljardia ulos jaettua osinkoeuroa). Osinkojen takana on varsin ilahduttava tieto yritysten hyvästä vuoden 2021 tuloksesta. 

Pennies from heaven?

Osingot jakavat mielipiteitä, toiset pitävät osingoista, toiset pärjäävät varsin hyvin ilmankin ja irroittavat varoja sijoituksista mieluummin myymällä omistuksia. Osinkokriitikkojen perusteena osinkojen hyljeksimiseen usein on, että osingot ovat suora siirto yrityksen taseesta osakkeen omistajien taskuun, ja vielä niin, että verottaja verottaa välistä pääomaveron. Osingot eivät siis ole ilmaista rahaa, vaan yrityksen tase pienenee ja osinkojen maksu laukaisee verotuksen.  

Osinkoja sanotaan myös sijoittajan palkaksi. Osingot ovatkin osakkeita holdaavalle sijoittajalle näppärä tapa saada omistuksestaan jotain takaisin päin. Itse pidän osingoista, joskin omat omistukseni ovat tuottaneet osinkoja euromääräisesti aiempina vuosina vain pennosia, sillä suuria omaisuuksia ei ole vielä osakkeisiin kertynyt. Osingot ovat vielä toistaiseksi aina ohjautuneet takaisin omistuksiin. 

Tänä keväänä kuitenkin ylittyy vihdoin yksi rajapyykki sijoittajan elämässä! Tarkastelin osakkeiden  osinkoennusteita, ja jos pidän samoja osakkeita vuoden loppuun saakka (tai lisään omistuksia) vaikuttaa vahvasti siltä, että osinkojen määrä ylittää ennen veroja tänä vuonna 3000e rajan. Koska bruttopalkkani viime vuonna liikkui noin 2600-3200 haarukassa, pystyn viimein sanomaan, että vuotuiset osingot yltävät kuukausipalkan tasolle, ja osingoista kertyy tänä vuonna vuoden 13. palkka!

Ovatko osingot passiivista tuloa?

Sijoittamisen yhteydessä puhutaan passiivisesta tulosta. Vuokrat, korot ja osingot, kaikista näistä kertyvät sijoittajan pääomatulot. Silti sijoittajakin joutuu tekemään töitä pääomatulon eteen, joten täysin passiivista tuloa esimerkiksi osingot eivät ole, vaan yhtiövalintaan kuuluva markkinoiden seuraaminen sekä osavuosikatsauksien ja analyysien lukeminen vievät aikaa. En siis oikein osaa ajatella osinkoja puhtaasti passiivisena tulona, vaikka en suoraan pysty osoittamaan niitä tunteja, jotka sijoittamiseen on kulunut. 

Oman salkkuni anteliaimmat osingon maksajat vuonna 2022

Tämän hetkisistä omistuksistani Citycon, Sampo ja yllättäen myös Marimekko ovat parhaita osingon maksajia. Citycon on tunnettu osinkokone, yrityksen osakkeen hinta tipahti koronakuopassa alas, eikä ole vironnut muun markkinan mukana. Yhtiö leikkasi myös osinkoa, mutta jakaa nykyisinkin osinkoa pääoman palautuksen nimellä avokätisesti ulos kerran kvartaalissa. Osinkoennusteen mukaan osinko olisi tänä vuonna 0,5e/osake, joka minun omistuksillani vastaisi 550e vuosittaista osinkoa. 

Marimekko taas ei ole perinteinen osinkoyhtiö. Karkeasti rajaten kasvuyhtiöt eivät jaa kovin paljoa osinkoja, sillä tuotot käytetään kasvuun. Osinkoyhtiöt taas ovat monesti vakiintuneita yrityksiä, joilla ei ole selviä investointikohteita, vaan jotka voivat jakaa voiton omistajilleen. Unikkoja kankaalle painava yritys on kuitenkin tehnyt viime vuosina aivan järkyttävän hyvää työtä, ja unikot ovat levinneet vaatteissa, kodin tekstiileissä ja astioissa ympäri sekä Suomea, että muuta maailmaa. 

Osa Marimekon hyvästä tuloksesta halutaan jakaa omistajille osinkoina ja osinko on tänä vuonna ruhtinaalliset 4,6 euroa, josta 2e on kertaluonteista lisäosinkoa ja 1e vuodelta 2020 maksamatta jäänyttä voitonjakoa. Marimekon osinkoprosentti onkin tänä vuonna yritykselle varsin korkea ja Marimekon omistajana saan tänä vuonna osinkoina noin 455 euroa.

Kolmantena tämän vuoden muhkeimmista osingoista salkussani vastaa hiljalleen puhtaaksi vakuutusyhtiöksi muuntautuva Sampo. Sampo on vähentänyt omistustaan Nordeasta, ja jakaa tänä vuonna tasetta paisuttaneista Nordean myynnistä tulleita varoja osinkona omistajilleen. 

Sammon ennustettu osinko on tänä vuonna 4,1e/osake. Tästä 2e on kerrottu olevan Nordean myynnistä tulevaa mannaa, ja siis kertaluonteinen lisä osinkoon. Sammon osakkeista omaan osinkopottiini kertyy 451 euroa. Sampo on myös ostanut markkinoilta omia osakkeitaan, ja mitätöinyt niitä, joten yrityksen markkinoilla olevien osakkeiden määrä on vähentynyt lisäten samalla jäljellä olevien osakkeiden arvoa. 

Tämän päivän kurssille laskettuna osingonmaksuprosentti olisi Sammolla (päivän päätöskurssi 44,31e) huikeat noin 9,25%, Marimekolla (päätöskurssi 73,1e) noin 6,29%, ja Cityconilla (päätöskurssi 6,94e) noin 7,2%, joten osinkoprosentit ovat näillä osakkeilla tänä vuonna korkeita. 

Osinkosijoittaja muistelee

Kaipa minua voisi tituleerata osinkosijoittajaksikin, ja tässä vaiheessa voin hieman jo muistella menneiden vuosien osinkoja. Periaatteessa minulle on ihan sama, tuleeko tuotto osakkeen arvon nousuna, vai osinkona, mutta jotenkin salkkuun on osunut vuosien myötä joitain muhkeaa osinkoa maksavia osakkeita.

Tämä on sijoittajan taipaleeni kuudes vuosi ja joka vuosi osingot ovat kasvaneet, tämä on toki ihan luonnollista, sillä samaan aikaan olen sijoittanut lisää rahaa osakesalkkuun. Osinkojen kasvu ei ole ollut täysin johdonmukaista, eikä varallisuus ja osinkoeurot ole kasvaneet samassa suhteessa, sillä koronakevät säikäytti ihan aiheestakin yrityksiä. Koronan seurauksena vuosien 2020 ja 2021 osingot saivat osumaa koronasta. Vuonna 2022 maksettavissa osingoissa näkyy jonkin verran myös aiempina vuosina koronan takia jäädyksissä olevia osinkoja, jotka maksetaan nyt jälkikäteen. Voikin siis odottaa, että vuoden 2023 eivät välttämättä yllä tämän vuoden osinkolukuihin. 

Vuonna 2017 osingot jäivät alle 100 euron, tänä vuonna rikotaan 3000e raja. Ihan näppituntumalla sanoisin, että eniten osinkoeuroja salkkuuni on tuonut Citycon. Sen osingonjakopolitiikka on aina ollut antelias, ja olen omistanut sitä alusta asti. Silti en voi Cityconin omistajana paukutella kuvitteellisia henkseleitä, sillä kääntöpuolena on osakkeen arvo, joka on laskenut omistusaikana noin 10 euron tietämiltä nykyiseen alle 7 euron tasoon. 

Marimekko on salkussani ihan omassa luokassaan, jos mietitään kokonaistuottoa, jonka osanen toki osingot ovat. Marimekon osinkopolitiikka ei tunnu olevan mitenkään kiveen hakattu. Osinkosijoittajat arvostavat johdonmukaisesti kasvavaa osinkoa, Marimekko tuntuu maksavan osinkoaan toki hyvin järkevästi suhteessa tulokseen, mutta osinko ei ole ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosi vuodelta kasvava euroissa mitattuna. 

Osinkopolitiikka on hieman poukkoilevaa ja lisäosinkojakin on maksettu omistusaikanani jo kahdesti, ensimmäisellä kerralla Marimekko myi pääkonttorinsa pois ja jäi vuokralaiseksi kiinteistöön. Kaupasta tulleet ylimääräiset eurot jaettiin lisäosinkojan omistajille. 

Olen tehnyt ensimmäiset osakeostot Marimekkoon vuoden 2017 elokuussa. Ensimmäinen osake-erä on ostettu noin 10e hintaan, joten jos haluaisi laskea tämän vuoden osinkoprosenttia ostohinnalle, pääsisi melkein 50% osinkoprosenttiin. Marimekko onkin yrityksenä ollut viime vuoden osinkosijoittajan (ja miksei myös kaikkien muidenkin sijoittajien) unelma: kasvava firma, joka jakaa vielä roimat osingotkin.

Karhu on herännyt talviuniltaan

Karhut nukkuvat talviunta ja heräävät keväällä jälleen uniltaan. Venäjää kutsutaan karhuksi, ja nyt vallanhaluinen karhu on aloittanut sodan Ukrainaa vastaan. 

(Meinasin vihjata vielä tässä jotain vodkan kulutuksesta Venäjällä ja alkoholin vaikutuksesta päätöksentekoon. Ainakin julkisten tietojen mukaan sodan aloittanut Putin on kuitenkin raitis.)

Sodassa on aina kärsijöitä. Tähän mennessä suurin kärsijä on Ukrainan kansa, mutta ei Venäjälläkään loistavasti mene. Molemmilla puolilla on kuollut sotilaita, Ukrainan puolella myös siviileitä. Televisiosta katsottuna maa näyttää myös melko karulta, pommit ovat osuneet taloihin, ja infrastruktuuriin, joten sodan jälkeen maa kaipaa kipeästi jälleenrakennus apua. 

Tavalliset venäläisetkään eivät tässä sodassa pääse helpolla. Lännen asettamat talouspakotteet ovat kurjistaneet venäläisten elämää, ruplan arvo on romahtanut, ulkomaiset yritykset vetävät toimintojaan pois Venäjältä ja oletettavasti sota nostaa inflaatiota.

Jos sodista pitää keksiä pakolla hyviä puolia, niin sota on vauhdittanut joidenkin keksintöjen keksimisessä. Esimerkiksi mikroaaltouuni, tutkateknologia ja peleissä käytetty virtuaalitodellisuus on kehitetty alunperin sotilaiden tarpeeseen. Valitettavasti myös ydinpommi, hävittäjälentokoneet ja biologiset aseet on keksitty sodan inspiroimana. Ihmiskunnan kekseliäisyydellä ei ole rajoja, kun mielessä on naapurin hengen riistäminen. 

Hyökkäys vaikutti lähtökohtaisesti niin järjettömältä, että en todellakaan uskonut sodan alkavan. Tällä hetkellä toivon pikaista rauhaa, ja sillä sitä odotellessa vahvaa taistelutahtoa Ukrainan kansalle. Hieman yllätys on ollut myös länsimaiden vahva vastaus Venäjän hyökkäykseen. 

Krimin valloitus vuonna 2014 ei aiheuttanut suurempaa taloudellista liikehdintää länsimaisessa maailmassa, mutta nyt sekä apu, että taloudelliset pakotteet on mitoitettu suuriksi. Länsi yrittääkin tällä hetkellä kaikin keinoin näyttää Venäjälle, että sodassa ei edelleenkään ole kaikki keinot sallittuja.

Sota sulattaa salkkua

Oma Nordnetissa sijaitseva osakesalkkuni on jo tipahtanut huipuistaan yli 21%. Karhumarkkinoiden raja määritellään 20% tiputukseksi huipusta, joten karhuja on liikkeellä sotatantereen lisäksi myös osakemarkkinoilla. 

Korkeimmillaan salkku on ollut syyskuun alussa 2021, eli noin puoli vuotta sitten. Sen jälkeen alkoi puheet korkojen noususta, Ukrainan kriisistä ja inflaatiosta. Epävarmuus on hallaa osakekursseille. Minun salkkuni ei seiso yksin markkinoiden riepoteltavana, vaan myös OMXHGI, eli osingot huomioon ottava Helsingin yleisindeksi on jo tipahtanut yli 20%. 

Ja miltä nyt tuntuu, näin piensijoittajan näkökulmasta? Olen jotenkin luovinut osakemarkkinoilla jo muutaman vuoden ilman sijoitussuunnitelmaa, mutta sekoitus osinkosijoittamista ja osta ja unohda-strategiaa voisi olla aika lähellä. 

Valitettavasti salkussa on paljon syklisiä osakkeita, jotka ovat saaneet perinteisesti kriiseissä pataansa. Näin jälkiviisaana osta ja unohda-strategia sopii äärimmäisen huonosti nykyiseen pomppuiseen markkinaympäristöön ja syklisiin osakkeisiin. 

Zeniläinen mielentyyneys ei koskaan ole ollut minun juttuni, kun kriisi on päällä, joten olen viime päivinä harrastanut kevyttä itseruoskintaa. Kuka kumma käski pitämään Fortumin salkussa, kun kriisi alkoi syventyä? Ja minkä ihmeen vuoksi Harvian osakkeet ovat vaivihkaa lisineet salkussani? Velkavipuakin salkussa on tällä hetkellä, ja sehän on myrkkyä laskumarkkinoilla. 

Tästä eteenpäin

Noin 20% lasku ei itse asiassa ole niin kovin harvinaista. Viiden vuoden aikana salkkuni on tehnyt saman tiputuksen nyt jo kolmesti. Ensimmäisellä kerralla syksyllä 2018, toisella kerralla koronakeväällä 2020, ja nyt on siis kolmas pudotus. Sijoittamiseen kuuluu pääoman heilunta, pitkän nousun jälkeen meinaa vaan unohtua, että heiluntaan kuuluu myös se salkun negatiivinen kehitys. 

Ajan myötä pääoma on kasvanut salkussa, joten euromääräiset tappiot ovat nyt suurempia, kuin aiemmissa dropeissa. Nyt sota sekoittaa ainakin Euroopan taloutta oikein kunnolla, joten hankala sanoa, mihin kurssit ovat menossa. 

Syitä laskuun on paljon. Nousevat korot, inflaatio, Suomen läheisyys Venäjän kanssa ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Mikään näistä syistä ei välttämättä ole ratkeamassa ihan lähitulevaisuudessa, joten voi olla, että käppyrät tippuu vieläkin alemmas.

Omaa salkkuani pohdin viikonlopun aikana, ja päädyin toistaiseksi pitämään omistukseni. Lisäilen joitain osakkeita, kun palkka tulee tilille ja yritän vältellä liian riskisiä kohteita. Mietin myös Yhdysvaltojen markkinoita, oma salkkuni on hyvin Suomi-painotteinen, joten kaikki paikalliset myrskyt vaikuttavat kovasti salkussa oleviin yrityksiin. 

"Osakkeet on keinottelua"

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi puhua Suomessa enemmän. Silti täytyy nolosti tunnustaa, että vaikka blogin sisällä jaan varsin avoimesti ajatuksiani sijoittamisesta, harva tietää reaalimaailmassa, että illan pimetessä ja lasten mentyä nukkumaan avaan keittiön ruokapöydälle läppärin, ja syvennyn pörssikurssien kiehtovaan maailmaan. 

Sijoitusharrastuksestani tietää oikeastaan vain kourallinen ihmisiä. Vaikka en itse koe luontevaksi sijoittamisesta puhumista, niin iloitsen siitä, että monet muut haluavat kumota sijoittamiseen liittyviä vääriä käsityksiä. Sijoittamiseen kun liittyy edelleen harmillisen paljon myyttejä. 

Uskonto, politiikka, seksi ja raha...

...näitä neljää small talkin perusteissa pyydetään vättämään. Ne nostattavat suuria tunteita ja jollei tiedä etukäteen, mille puolelle keskustelukumppani kallistuu esimerkiksi uskonnon suhteen, voi olla palkitsevampaa keskustella säästä, kuin eutanasiasta tai niinkin viattomasta aiheesta, kun Suvi-virren laulamisesta kevätjuhlassa. Eutanasiassa (kyllä, kannatan!) ja jopa Suvi-virren laulamisessa (minulle on ihan sama, mitä siellä kevätjuhlissa lauletaan) on kyse voimakkaan arvolatauksen kysymyksistä. Korkeita laineita nostattaa myös raha ja sijoittaminen.  

Olen pitänyt blogia noin kahden ja puolen vuoden ajan, ja huomannut, että rahaan ja sijoittamiseen liittyy paljon jänniä (ja äärimmäisen vääriä!) uskomuksia. Sjoittaminen on elitististä, se on keinottelua ja jos joku ahkera omalla työllään rahansa ansainnut työmyyrä on saanutkin vahingossa jotain säästöön, pankkihan se lopulta vie kaikki sijoittajan rahat. 

Mielenkiintoista on, että kokemuksieni mukaan koulutus ei korreloi millään tavalla rahaan liitettyjen uskomusten kanssa, vaan myös korkeasti koulutetuilla on vinksahtaneita käsityksiä sijoittamisesta. Myöskään liiketalouden osaaminen (esimerkiksi liiketalouden AMK-tutkinnon suorittaminen) ei suoraan kerro järkevästä suhtautumisesta rahaan, joten lienee totta, että rahaan liittyvät uskomukset opitaan ainakin osittain lapsuuden kodissa.

Riippuu toki kahvitteluseurasta, mutta olen ollut useasti seurassa, jossa matkustelu on sosiaalisesti hyväksytympää, kuin sijoittaminen. Matkustelusta saa sentään kokemuksia, sijoittaminen liitetään ajatuksen tasolla pahemman luokan kituuttamiseen ja pennin venytykseen. Eikö kukaan ole kertonut näille poloisille, että kakun voi sekä syödä että säästää?

Säästäminen onkin yleensä ihan ok, jos sen tekee tilille, mutta sijoittamista voi jo pitää vähän arveluttavana toimintana. Johan sen Raamattukin kertoo, että "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Säästämisestä ja sijoittamisesta on ollut mielestäni vaikea aloittaa neutraalia keskustelua, kun alkuasetelma on tämä. 

"Osakkeet on keinottelua"

Juttelin kesällä erään maailmankansalaisen kanssa, jolla oli Suomen kansalaisuus, mutta työkokemusta paljon enemmän muista maista, kuin Suomesta. Työura oli jo melkein puolessa välissä. Suuresta palkasta huolimatta eläkekertymä on jäänyt pieneksi, sillä rahat on menneet elämyksiin ja kokemuksiin. Kokemuksia olikin karttunut, mutta varallisuutta ei ainakaan vielä. Sillä hetkellä, kun näin ystävääni, hulppea työpaikka yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista oli muuttunut koronan takia työttömyydeksi. 

Vaikka Suomen eläkejärjestelmä ei ole täydellinen, on siinä hyvät puolensa. Se ei edellytä työntekijöiltä mitään aktiivisia toimia, vaan kaikki saavat jossain vaiheessa eläkkeen, oli se sitten pieni tai suuri. Vaikka yksilö ei itse tekisi mitään eläkkeen eteen, meidän järjestelmämme säästää automaattisesti. Vanhuudenturvaksi on odottamassa jonkinlainen summa kuukausittain  aina kuolemaan saakka. 

Jännällä tavalla me suomalaiset olemmekin salavarakkaita. Varallisuus on odottamassa meitä tulevaisuudessa eläkkeen muodossa, jos elämä sinne asti kantaa. Suomalaisillakin työeläkkeen taso jää monella (myös minulla) pieneksi, joten omaa vaivannäköä tarvitaan, jos haluaa säilyttää saman tason eläkkeellä, kun töissä. Monissa pallon kolkissa eläkejärjestelmä on erilainen. On maita, joissa eläkettä ei kerry automaattisesti ollenkaan, vaan koko eläkesumma täytyisi osata kerätä itse työuran aikana.  

Koska keskustelukumppanini kertoi itse huolensa eläkekertymästään, ohjasin keskustelun sijoittamiseen vähän niinkuin lääkkeenä vaivaan. Sain kuulla että osakkeet ja pörssit on pahimman laatuista keinottelua. Kuulemma osakesijoittajat yrittää vain rikastua nopeasti, ja harva siihen pystyy, vaan monen rahat häviää kuin tuhka tuuleen.  

Mitäpä tähän voi sanoa? Kyllä osakkeilla voi keinotella, monesti pörssikursseissa on ilmaa ja omaisuuksia on sekä luotu, että tuhottu Wall Streetillä. Eli oikeassa hän siis oli! Toisaalta toisenlaisiakin tarinoita on, näissä tarinoissa sijoitetaan tappavan tylsästi ja saadaan se pörssin oletettu keskimääräinen tuotto, joka lienee noin 7-8% vuodessa. Tämä jälkimmäinen on se, mihin itse pyrin. Mielestäni ystäväni tokaisu keinottelusta oli siis puutteellinen. En missään vaiheessa kertonut, että itselläni on osakkeita, mutta kehoitin ystävällisesti häntä opiskelemaan paremmin osakesijoittamisen perusteita. 

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että ystävääni oli onneksi tutustunut vähän jo asuntosijoittamiseen, ja haaveili asuntomogulin urasta. On siis ihan mahdollista, että kun uusi työpaikka löytyy, velkavivun avulla hankitut asunnot antavat turvaa tulevaisuudessa.  

Miksi säästämisestä keskustelu on niin vaikeaa?  

Rahaan liittyy paljon tabuja, ja siksipä myös säästäminen ja sijoittaminen ovat niin hankalia puheenaiheita. Keskustelu kääntyy helposti paasaamiseksi, yleensä vielä niin, että ylhäältä katsotaan alemmas. "Kaikki voivat säästää vaikka vähän", on hyvä neuvo, mutta kieltämättä pikkiriikkisen ylimielinen. Yksi valitettava tosiseikka on, että kaikkia raha ja säästäminen ei vain kiinnosta, ei ainakaan ennenkuin rahan puute lyö päälle. Näin on monelle käynyt koronakriisin myötä. 

Vaikka edistystä on tapahtunut, silti toivoisin, että sijoittamisen ja säästämisen ilosanoma leviäisi vielä laajemmalle. Typerät uskomukset sijoittamisesta tekevät hallaa vaurastumiselle. Yksi keino lisätä säästämistä ja sijoittamista olisi vanha kunnon koulutus.  

Talousopetusta kouluihin ajava kansalaisaloite oli täyttä asiaa, ja kävin itsekin sähköisesti allekirjoittamassa sen. Valitettavasti meitä ei silloin ollut vielä tarpeeksi, vaan kansalaisaloite jäi tällä kertaa vielä vaille tarpeellista allekirjoittajien määrää.   

 

Voihan virus

Koronaviruksella on kahdenlaisia vaikutuksia, terveydellisiä ja taloudellisia. Terveydelliset vaikutukset ovat olleet enemmän esillä, sillä kaikkia taloudellisia vaikutuksia on vaikeampi vielä tässä vaiheessa nähdä. Tähän mennessä Suomesta on löytynyt noin 1352 testattua viruksen kantajaa ja 13 ihmistä on kuollut. Maailman laajuisesti kuolleita on 33 927 ja testattuja sairastuneita on ollut 720 229.

Osittain taloudelliset vaikutukset näkyvät jo nyt suljettuina liiketoimintoina, vähentyneinä asiakkaina ja lomautettujen työntekijöiden määrässä. Silti väittäisin, että osa taloudellisista vaikutuksista näkyy vasta pitkälti jälkikäteen. Aluksi suhtauduin koko virukseen liiankin huolettomasti, mutta koronavirus osoittautui mustaksi joutseneksi, tapahtumaksi, joka nopeasti ja yllättäen iski talouteen.
 

Koronaviruksen vaikutukset omaan elämääni

Tällä hetkellä ei varmaan löydy montaa ihmistä, joita koronavirus ei tavalla tai toisella jo koskettaisi. Epävarmuus, koko tilanteen epämääräisyys ja käytössä olevat rajoitukset vaikuttavat ainakin omaan arkeeni ja mielialaani. Onneksi koko perhe ja lähiympäristö on selvinnyt toistaiseksi terveenä. Perheemme koululainen on saanut tottua etäopiskeluun, ja täytyy sanoa, että etäkoulu on tähän mennessä onnistunut oikein hyvin! Mitä pidemmälle etäkoulu jatkuu, sitä enemmän koetellaan sekä opettajien ammattitaitoa, että oppilaiden itseohjautumiskykyä.

Oma työni on jatkunut melkoisen samanlaisena kuin ennenkin, sillä tätä työtä ei voi muuttaa etätyöksi. Työhöni kuuluu jonkin verran liikkumista pääkaupunkiseudulla. Erona entiseen on se, että olen pyrkinyt välttelemään julkisia liikennevälineitä ja tehnyt matkat perheemme autolla. En erityisemmin rakasta autoilua, joten jos jotain positiivista täytyy keksiä, niin autoilu on muuttunut stressittömämmäksi. Parkkipaikkoja löytyy paljon helpommin, ja viereisen kaistan kaahailijat puuttuvat moottoriteiltä, sillä monet ovat siirtyneet etätöihin.

Sijoitusvarallisuuteni on sulanut kuin voi auringossa. Olettaisin, että pörssikurssit noudattelevat sairastumisen etenemistä, ja oma täysin valistumaton arvioni on, että kurssit pysyvät matalalla, kunnes saadaan käännös parempaan sairastuneiden määrissä. Tein vielä klassisen virheen, eli ostin osakkeita vuoden alussa osakesäästötilin innostamana kalliilla kursseilla ja lisäsin omistuksia heti kriisin alussa. Näistä kursseista on tultu reippaasti alaspäin. Kaikki osakkeeni ovat niianneet liikuttavan yhtenäisesti samassa tahdissa ihan toimialasta riippumatta. Onkin vaikea löytää tahoja, jotka hyötyisivät koronaviruksesta. Tällaisia toki saattaisivat olla lääketehtaat, apteekit sekä terveydenhuollon laitteita ja turvavälineitä valmistavat yritykset.

Viime viikolla tuli tieto, että työpaikallani alkaa yt-neuvottelut ja saamme odottaa lomautuksia. Olen matalapalkkaisella alalla, jossa harvalla on täydet tunnit. Hieman mietityttää työkavereitten tilanne, ja myös oma talouteni saattaa siis hyvinkin saada koronaviruksesta kolauksen. Onneksi kuulun liittoon, ja säästössäkin on vielä puskurissa riihikuivaa rahaa, vaikka heittelinkin alkuvuodesta käteistä silmät kiinni osakkeisiin.

Mitä kuuluu vuoden tavoitteille?

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteita. Päätavoitteeni oli sijoitusvarallisuuden kerryttäminen 10 000 eurolla vuoden aikana. Tälle tavoitteelle voi jo heittää haikeat hyvästit. Muut tavoitteet koskivat lukemista, työnhakua ja liikuntaa. 

Kirjastojen sulkeminen olikin tässä mielessä odottamaton onnenpotku. Sain juuri pari sopivaa sijoitusaiheista kirjaa kirjastosta muutaman kuukauden jonotuksen  jälkeen, ja nyt ne jäivät minulle luettavaksi koko kirjastojen sulun ajaksi. Lisäksi sakot eivät juokse, joten minulla on oikeasti vielä aikaa lukeakin nuo kirjat! Työhakemuksia en ole kerennyt tekemään, sillä töissä on ollut kiireistä. Samoin liikuntaharrastus on ollut telakalla, mutta jos joudun lomautetuksi, ylimääräistä aikaa sekä lukemiseen, että liikuntaan ja työhakemuksien tekoon tulee ihan riittämiin. 

Reippaina käymme rekkain alle

Osakesäästäjiltä vaaditaan ainakin hiven positiivisuutta ja paljon pitkäjänteisyyttä ja säästäväisyyttä. Pahitteeksi ei myöskään ole, jos ymmärtää jotain taseesta, tuloslaskelmasta ja kassavirrasta. Mutta miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, että myös masokistiset piirteet ovat sallittuja ja jopa suositeltavia???

Seppä Ilmarisen jäljillä 

Täytyy myöntää, että Facebookin sijoittaja-aiheisiin ryhmiin kuulumisesta on seurannut omalle sijoittajan polulle paljon hyvää. Yleensä sieltä löytyy paljon tietoa ja tälläkin kertaa joku viisaampi oli jo hyvissä ajoin viikonloppuna tutkinut jotain mystistä tietoa maailmalta (Futuureja? Öljyn hintoja? Aasian markkinoita? Tarot-kortteja???) ja tiesi kertoa, että maanantaina kurssit aukeaisivat kaaokseen. Ja näin siis väistämättä kävi, Helsingin pörssi avautui 7% miinuksella. 

Sain tänään käsiini tradenomin todistuksen, joten onnittelut minulle! Opinnot on saatu päätökseen ja päätin juhlistaa tutkintoa ja pörssin laskupäivää pienellä osake-ostolla. Tällä kertaa osakesäästötilin salkkuun tuli jälleen uusi yhtiö, sillä ostin Sampoa 30 kpl päivän hintaan, eli maksoin 33,85e/kpl. Sampo on defensiivinen osake, joten vaikka se onkin ottanut osumaa viime aikaisissa laskuissa, voi hyvällä syyllä olettaa, että vakuutus- ja pankkitoiminta ei vielä ole kaatumassa koronaviruksen aiheuttamiin ongelmiin. 

If, Topdanmark ja Nordea, näitä kaikkia omistan nyt välillisesti Sampon kautta. Vakuutustoiminta on ollut viime vuonna paremmin kannattava osuus Sampon liiketoimintaa, Nordea on kipuillut edelleen nollakorkoympäristön ja järjestelmäuudistuksen kourissa. Kalevalassa Sampo on Seppä Ilmarisen takoma ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly, ja nyt se saa jauhaa korkeaa osinkotuottoa myös minulle. 

Reippaina käymme rekkain alle, kun se tuntuu niin ihanalle

Viime aikoina markkinoilla toimiminen on aiheuttanut ylimääräisiä epäilyn tunteita ja tuskan vihlaisuja. Hassisen Koneen jo 40 vuotta vanha biisi tuli ihan väistämättä mieleen tänään, kun katselin salkun sulanutta tuottoa. (Samalta taitelijalta on ilmestynyt myös kappaleet: Kriisistä kriisiin, Vittu kun vituttaa, ja Syöksylaskijoita kaikki tyyni. Kaikki varsin hyvin tämän päivän tunnelmiin sopivia biisejä). Ismo Alangon sijoituksista en osaa sanoa mitään, tuotannosta päätellen hänellä saattaisi olla kokemusta pörssisijoittamisesta. Mutta jos Ismo Alanko Säätiö on jotain muutakin, kun bändin nimi, niin hän saattaa olla ihan oikea pörssiguru. (Yleishyödyllisten säätiöiden tuottoja verotetaan jotenkin ovelasti pienemmällä kädellä, kuin yksityissijoittajien tuottoja. Pörssilaskuilta säätiö-muotoinen sijoittaminen ei suojele.)

Oma salkkuni on ollut korkeimmillaan suunnilleen kuukausi sitten, ja huipulta on tultu alas noin 17%, joka vastaa Nordnetin mukaan noin 4000 euroa ja on aika lailla linjassaan myös Helsingin OMXH indeksin kanssa. Tämän päivän pudotus on silti ollut ihan omaa luokkaansa, olen joutunut sanomaan hyvästit euroilleni peräti 1180 kertaa. Tuntuu hullun hommalta heittää rahaa lisää pörssiin, jos tulos on tämä. Tässä kohdassa kadehdin kaikkia heitä, joilla on graniittiin hakattu sijoitussuunnitelma ja kristallinkirkas käsitys tulevaisuudesta. Sijoittaminen on yllättävän lähellä uskon asioita, sillä usko tulevaan pelastukseen kantaa molemmissa tapauksissa. 

Itselläni kun tuo perin tärkeä sijoitussuunnitelma näyttää hioutuvan hiljalleen, samalla tavalla, kuin merivesi hioo rantakivikkoa. Jäljelle jää joko arvotonta santaa ja tai järjettömän upeita kiviä. Viisaintahan olisi ollut myydä kaikki pois heti koronaviruksen ilmaantumisen jälkeen, ja ostaa takaisin vasta, kun rokote on keksitty. Tällä hetkellä suunnitelmani taitaa olla, että ostelen pikku hiljaa syöksyviin kursseihin lisää osakkeita osingoilla ja palkkarahoilla. Luultavasti pohjia ei olla vielä nähty, sillä virus kaataa potilaita sänkyyn vielä maailman laajuisesti, ja luulisin, että pörssit heiluvat juuri niin kauan, kun epidemia jyllää. Vielä sen jälkeenkin saadaan luultavasti tulosvaroituksia, joten kurssien heilunta on uusi normaali.  

Osakeostoja ja joulun odotusta

Loppuvuosi on mennyt vauhdikkaasti ja joulukalenterista alkaa loppumaan avattavat luukut. Meillä kuuluu joulun odotukseen olennaisena osana partiolaisten joulukalenteri, tänään sieltä tuli joulukuusen latvatähti.

Tänä vuonna en tehnyt juurikaan joululahja ostoksia. Vietämme joulua isovanhempien kanssa. Meidän perheessä on sovittu, että vain lapset saavat lahjoja, sillä aikuisilla on jo niin paljon. Puolisolle olen kuitenkin antanut lahjan, viime vuosina lahja on ollut aineeton lahja, kuten liput kiinnostavaan näytelmään.

Opinnot olen saanut viimein tämän syksyn aikana kursittua kasaan, ja minut erottaa tradenomin tittelistä enää pari pientä muodollisuutta! Valmistuin ihan ajoissa ja tein kaikki muut opinnot valmiiksi alle parissa vuodessa, mutta viimeinen vaihe, eli opinnäytetyön teko jäi roikkumaan, kun palasin töihin.

Loppuvuoden osakeostot

Käteisvarojen osuus omaisuudestani on päässyt kasvamaan pikku hiljaa tämän vuoden ajan. Osalle rahasummasta minulla on jo osoite (matka ja terveydellisiä juttuja), mutta osa on edelleen vapaana. Joku kärsivällisempi pystyisi ehkä odottamaan rahasumman kanssa joko osakesäästötiliä tai kurssien tippumista. Minä sen sijaan en ole tottunut näin suureen pelkästään tilillä makaavaan rahaan, joten olen törmännyt epätavalliseen ongelmaan: kuinka päästä liiasta rahasta eroon? Minun ratkaisuni oli tuupata sitä voimalla osakkeisiin! Ensimmäinen ostoni oli jo lokakuussa. Lisäsin hieman omistustani Cityconissa alle 1000 euron ostolla. 

Toinen ostoni oli Wärtsilä. Yleensä olen kerralla ostanut yhtä osaketta noin 500-1000 eurolla, nyt pistin kerralla noin 1400 euroa menemään Wärtsilän osakkeeseen. En siitä syystä, että luottaisin Wärtsilään erityisen paljon, vaan yritin vaan päästä rahasta eroon. Tällä hetkellä hajautus Suomen ulkopuolelle kiinnostaisi myös, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkien maailman markkinoiden osakkeiden läpi käymiseen. 

Wärtsilä yhtiönä valikoitui tuhansien osakkeiden joukosta siksi, että minulla on jo sitä pieni palanen salkussa, ja tiesin jo yrityksestä jotain. Wärtsilältä tuli syksyllä tulosvaroitus ja osakkeen arvo on liukunut koko vuoden ajan alaspäin. Fiskarsista osinkona irronneet osakkeet arvotettiin keväällä hintaan 13,27e, nyt ollaan käyty jo alle 9 euron. Marraskuussa yhtiö piti pääomamarkkinapäivän, ja tutustuin yritykseen vähän tarkemmin. 

Pidän enemmän epäsyklisistä yrityksistä, joten olen ajatellut teollisuusaloista vähän kaksijakoisesti. Epäsykliset yritykset (omassa salkussa Tokmanni ja Capman) ovat kuitenkin hinautuneet ylöspäin, joten olen suunnannut katsetta myös muualle. 

Wärtsilässä kiinnosti palveluliiketoiminnan osuus liikevaihdosta. Liikevaihto oli vuonna 2018 5,2mrd, josta palveluiden osuus 2,4mrd, eli melkein puolet liikevaihdosta tulee palveluista. Vaikka yritys on syklinen, se ei kuitenkaan ole syklisimmästä päästä juuri palveluiden takia. Liikevaihdon loppuosan tuo Energy Business, 1,5mrd, ja Marine Solutions 1,2mrd. Juuri näissä kahdessa muussa sektorissa on ollut haasteita viime aikoina. Mielenkiinnolla odottelen, miten yrityksen liiketoiminta pyörii tulevalla vuosikymmenellä. 

Koska olen osinkosijoittaja, myös osinko kiinnosti. Osinkoa Wärtsilä maksaa kahdesti vuodessa, ja osinkotuotto on tänä vuonna ollut 4,7%, aiempina vuosina alle 4%. 

Inderes vaikutus, totta vai tarua?

Onko olemassa Inderes-vaikutus? Inderes tarjoaa laadukkaita raportteja yrityksistä, ja olen itsekin selannut niitä läpi. Sivut ovat selkeät ja informaatiota annetaan haastatteluina, podcasteina, ja perinteisinä kirjallisina versioina. Puhutaan jo Inderes-vaikutuksesta, eli Inderesin joko kursseja nostavasta, tai laskevasta vaikutuksesta sen mukaan, millaisia suosituksia Inderes antaa osakkeista. 

Mahdollisesti törmäsin Wärtsilän oston kanssa ensimmäistä kertaa Inderesin vaikutukseen. Olin jo tarkkaillut osaketta jonkin aikaa, mutta halusin vielä kuulla pääomamarkkinapäivän annin. Pääomamarkkinapäivä pidettiin 26.11., kuuntelin Inderesin varovaisen positiivisen raportin, ja tein oston 28.11. Moni muukin oli varmasti kärkkynyt osaketta, ja alle 9e hinnassa ollut osake käväisi hetkellisesti ylempänä marraskuun loppupäivinä. Tulin ostaneeksi osaketta hintaan 9,4e. Tästä osake jälleen sukelsi alle 9 euron, mutta on jälleen kivunnut ylemmäksi niin, että olen hivenen plussalla. 

lähde: Pixabay

Hyvää joulua!

Etenin palkanalennus neuvotteluihin

Minua pyydettiin työpaikan sisällä uuteen tehtävään. Olin ollut viime tilikaudella yksi parhaita työntekijöitä euroilla mitattuna. Uuden position myötä vastuut kasvaisivat ja saisin lisää itsenäisyyttä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Palkkakin ehkä kasvaisi vastuiden mukana...? Neuvotteluissa edettiin pikku hiljaa palkkaan, ja minulle esitettiin provisio palkkausta. Tähän asti olin vielä nyökytellyt iloisena, mutta tässä vaiheessa pistin jarrut päälle.

Provisio palkkauksen edut ja ongelmat

Provisio palkkauksessa työntekijällä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin ansioihin. Jokainen myyty euro näkyy jonkun laskukaavan mukaan palkkanauhassa. Huonoihin puoliin kuuluu se, että kaikkiin asioihin ei työntekijä pysty vaikuttamaan, eli kun taloudessa/vuosisyklissä/työpaikalla tapahtuu jotain työntekijästä riippumatonta ja myynnit laskee, myös palkka laskee. Lyhykäisyydessään siis työnantaja ja palkansaaja tasaavat tässä riskiä huonoista ajoista, ja työntekijän työstä tulee yrittäjämäisempää. 

Provisio palkkaa käytetään aika yleisesti myyntitöissä, ja tässä minulle tarjotussa työpaikassa palkka muodostuisi kolmesta osasta: pohja + provisio + ilta- ja viikonloppulisät. Pohja olisi suuruudeltaan Tes:n minimi, eli joka tapauksessa tulisin saamaan huonoinakin kuukausina vähintään tämän suuruisen palkan. Nykyinen palkka koostuu periaatteessa näin: peruspalkka + ilta- ja viikonloppulisät. Peruspalkka on korkeampi, kuin Tes:n minimi, mutta matalalla silti mennään.  

Riski ja tuotto 

Sijoittaja miettii sijoituksiaan riskin ja tuoton kautta. Maksimaalinen tuotto pienellä riskillä, tähänhän meistä jokainen pyrkii. Samaan riskiin ja tuottoon päädyin nyt palkkaneuvotteluissa, sillä provisio palkkaan mentäessä palkka saattaa joko nousta tai laskea nykyisestä.

Kun neuvotteluissa otettiin esiin provisio palkkaus, pyysin pari päivää miettimis aikaa ennenkuin tekisin lopullisen päätöksen. Provisio palkan laskukaava oli tässä laskettu niin ovelasti, että suurta palkankorotusta en saisi millään, vaikka siis tuplaisin omat myyntini (myynnin kaksinkertaistuminen ei oikeasti siis ole realistista, mutta laskin huvin vuoksi mahdollista palkkaani eri skenaarioilla).

Oi ihanat ruuhkavuodet, sillä samalle viikolle osui megalomaaninen flunssa ja kaikkien kolmen lapsen omia juttuja, joita jouduin järjestelemään. Siinä sitten aivojen synapsit hehkuivat yötä päivää pienten ydinvoimaloiden lailla, kun yritin saada selvyyttä provisio palkkauksen kiemuroihin. Kävin mielessäni läpi kaikki skenaariot aina talouden romahtamisesta raamatullisiin heinäsirkkaparviin, ennen kuin sain muodostettua edes jonkinlaisen alkeellisen mielipiteen asiasta. Samalla opin jotain omasta riskinsieto kyvystäni.

Jotta pääsisin vähintään samaan ansiotasoon, kuin tällä hetkellä, pitäisi minun myydä enemmän kuin ennen, sillä ilta- viikonloppulisät luultavasti vähentyisivät. Tämän hetkisessä toimipaikassani kaikki myynnin tukitoimet on hiottu äärimmilleen, joten kaupantekoa edeltävät ja kaupanteon jälkeen tulevat prosessit eivät vie kohtuuttomasti aikaa. Tiesin, että uudessa toimipaikassani mikään ei toimi näin hyvin, ja jos olisin provikka palkalla, kaikki ongelmat näkyisivät suoraan palkkanauhassani.

Laskeskelin mahdollista palkkaa eri skenaarioilla, ja sain yhtälön toimimaan vain silloin, kun Merkurius kohtaa Venuksen kuudennessa sekstiilissä, eikä maa heijasta suoraa varjoa kuun ylle. Suomeksi sanottuna siis pää meni ihan hemmetin sekaisin, mutta loppupäätelmänä koin, että riski palkan alenemisesta oli suurempi, kuin 50%.

Riskiä ja tuottoa ja kaikkia mahdollisia myyntilukuja pyöritellessäni opin myös itsestäni sen, että missään nimessä en ollut valmis näillä ehdoilla laskemaan palkkatasoani. Palkkani on jo valmiiksi pienenlainen.

Arkajalan kompromissi

No mihinkä päätökseen lopulta tulin? Provisio palkkausta yritettiin tuputtaa väkisin ihan viimeiseen asti, joten opin myös sen, että on yllättävän vaikea on sanoa ei, kun joku oikein kunnon voimalla tykittää omaa näkemystään.  

Nykyinen työmatkani on pitkä, osittain pystyn hyödyntämään aikaa esimerkiksi podcasteja kuunnellen, mutta kahden tunnin työmatka päivässä vaikuttaa silti jaksamiseen. Uudessa toimipisteessä työmatkani olisi leppoisa 10 minuuttia suuntaansa, eli pelkästään yhdessä päivässä ajan säästö olisi ruhtinaallinen. Saisin siis lisää vapaa-aikaa ja siksi sorvasin työnantajaa varten arkajalan kompromissin.  

Ehdotin työnantajalle kompromissia, missä vaihtaisiin uuteen työpisteeseen vanhalla palkkaus systeemillä ja katsoisimme tietyn ajanjakson jälkeen palkkausta uudelleen. Tämä kompromissi kävi myös työnantajalle, sillä tiedossa oli, että tarve minunlaiselleni työntekijälle oli uudessa toimipaikassa suuri. Työnantaja ei myöskään häviäisi mitään, sillä palkkaani ei tässä vaiheessa myöskään korotettu. Innokas työnantajani laittoi kuitenkin jo kalenteriin päivän, jolloin palaamme jälleen palkkaneuvotteluiden pariin, eli näistä palkkaneuvotteluista tulikin jatkokertomus. 

Vahingossa Wärtsilän omistajaksi

Mitä yhteistä on posliiniastioilla ja valtamerilaivojen moottoreilla? Yhteys taisi olla hatara Fiskarsinkin mielestä, sillä kohta Fiskars jakaa taseessaan olleet Wärtsilän osakkeet meille omien osakkeidensa omistajille.

Omistan ihan pikkuruisen minimini erän Fiskarsia, joka taas oli Wärtsilän suuromistaja. Fiskars tuli salkkuuni noin vuosi sitten, tarjoushaukkana innostuin Nordnetin pikkukauppojen kampanjasta. Ostin siis vähän päähänpistosta kahdellasadalla eurolla Fiskarsia, joka on kuuluisa oranssi kahvaisista saksista ja omistaa myös posliiniastioita valmistavia yrityksiä, kuten Iittala ja Royal Doulton.

Keväällä tuli jo tieto, että Fiskars ehdottaa yhtiökokoukselle Wärtsilän osakkeista luopumista, ja niiden jakamista omistajille. Ehdotus hyväksyttiin, ja ensi viikolla pitäisi ilmestyä minunkin salkkuuni vähän Wärtsilää. Kymmenellä Fiskarsin osakkeella saan neljä Wärtsilän osaketta.

Wärtsilä

Täytyy myöntää, että itse Wärtsilästä minulla on hyvin hatarat mielikuvat. Konepajat ei ole vielä kuuluneet salkkuni peruskauraan, olen pitänyt alaa liian syklisenä. Wärtsilä on muistaakseni valmistanut ihan kokonaisia laivojakin joskus, sillä lapsuudestani muistan Martin Saarikankaan raportoineen uutisissa ahkerasti telakkateollisuuden asioita.

Tämäkin yritys on 80-luvun jälkeen uudistunut, ja liiketoiminta nojaa kolmeen peruspylvääseen: Marine Solutions (moottoreita ym,), Energy Solutions (uusiutuvaa energiaa), ja Services. Näistä liikevaihdoltaan suurin on Services. Kyseessä on kansainvälinen laatuyhtiö, jonka osakkeen arvo on viime aikoina tullut alas vuoden sisäisistä huipuista (noin 18,6e) reilusti. Eilisen sulkuhinta on ollut 12,89e, eli osake on halventunut noin 30%.

Osta, myy vai pidä?

Pääsin perimmäisten kysymysten äärelle, eli mitä tehdä Fiskarsin (ja Wärtsilän) osakkeille? Pohdin kyllä näitä kolmea vaihtoehtoja, eli ostaisinko vielä lisää Fiskarsia, myisinkö entisetkin pois, vai pitäisinkö omistuksen ennallaan.  

Jos haluan myydä Fiskarsit, enkä halua Wärtsilää ollenkaan, kannattaa myynti tehdä kaupankäyntikulujen takia ennen 10.6, sillä sen päivän Fiskarsin omistajat saavat Wärtsilää salkkuunsa. Koska osakkeet jaetaan osinkoina, niistä maksetaan osinkovero, varainsiirtoveron maksaa tässä siirrossa Fiskars. 

Pienten erien olemassaolo salkussa ei häiritse minua. Neljä osaketta Wärsilää tulisi painoarvoltaan olemaan joitain promilleja salkussani. Koska painoarvo on niin pieni, eipä sitä voi oikein perustella hajautuksellakaan, mutta voisinpa kuitenkin kuriositeettinä kertoa, että salkussa on ihan silkkaa rautaa (...vai terästä? Mistä niitä moottoreita oikein tehdään...?). 

Päätin tässä tapauksessa pitää Fiskarsin, ja ottaa avosylin vastaan 4 Wärtsilän osaketta. Jos kerkeän paremmin tutustumaan yritykseen, ja osakkeen hinta luisuu vielä alaspäin, voin ostaa sitä lisääkin. Neljälläkin osakkeella voin jonain keväänä käydä yhtiökokouksessa kuuntelemassa vuoden luvut ja nauttia samalla kahvia ja pullaa.

Rauhallista joulua!

Joulu on minulle hyvä syy syödä paljon suklaata ja vetäytyä perheen kanssa viettämään yhteistä aikaa! Suunnitelmissa oli matkustaa myös isovanhempien luokse, mutta koska perheessämme jyllää ärhäkkä vatsapöpö, vietämme yllättäen joulua vain kotona. Tänään pitää siis vielä tehdä täsmäisku Prisman hyllyille ja kahmia mukaan viimeiset lanttulaatikot omaan joulupöytään, alunperin kun meidän piti olla mummojen ruokahuollossa koko joulu.  

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Syksy on ollut töihin palaamisineen hektinen, mielenkiintoinen ja innostava, mutta myös ajankäytöllisesti raskas. Parasta työssä on ollut työn luovuus ja visuaalisuus, sekä mukavat työkaverit ja asiakkaat, sen sijaan raskasta on ollut ajoittain huono johtaminen, pitkät työvuorot ja pitkä työmatka. Työmatka vie tunnin suuntaansa, sinä aikana kerkeää hyvin lukemaan sijoitusblogeja ja syventymään uusimpiin juoruihin, mutta mieluummin vaihtaisin työpaikan lähemmäs kotia, jolloin aikaa perheen kanssa jäisi enemmän. Töihin paluu on tarkoittanut myös sitä, että opinnot eivät ole edenneet yhtään, enkä ole myöskään ehtinyt harrastamaan liikuntaa.   

Kaapelitehtaan joulukuusi

Taloudellisesti syksy on ollut melko odotusten mukainen, palkkaa on tullut, ja siitä on jäänyt osa säästöön. Nettona palkkaa on tullut noin 1850e, lisäksi tulee puolet lapsilisistä, noin 165 euroa. Säästöön menee noin 400 euroa kuukausittain, eli säästöprosentti on noin 20%. Laskelmat on hyvin summittaisia, eli todellinen säästö voi olla pienempi. Veronpalautusta tuli 980 euroa, joka on menossa joulun menoihin. Tajusin syksyllä, että viritin veroprosentin vähän liian korkeaksi tänä vuonna, joten ensi kesänäkin pitäisi tulla palautuksia. Lisäksi tiedän jo tässä vaiheessa, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen lippu-uudistuksen takia liikkumismenot vähenee noin 50e/kk (kunhan uudistus saadaan käyntiin...).   

Sijoitukset ovat saaneet elää omaa elämäänsä. Niissä on selvä kahtia jako: Osuuspankin rahastot ovat laskeneet muutamia prosentteja, suorat osakesijoitukset ovat pärjänneet paremmin. Tällä hetkellä osakkeiden maailma kiinnostaakin enemmän, kuin rahastot. Salkun yksittäiset osakkeet ovat laskeneet vuoden ajan hyvinkin rajusti, mutta salkussa on ollut myös sellaisia osakkeita, jotka ovat nousseet ja tasoittaneet toisten laskua. Osakkeiden tuotto on siis tällä hetkellä muutaman prosentin jopa plussalla vuoden alkuun verrattuna. Koska tein jo keväällä verotuksellisen päätöksen myydä alle 1000e verran rahastoja kesän extramenoihin, en pysty enää tekemään verokikkailuja ennen vuoden vaihdetta. Osa jo päätetyistä myynneistä siirtyi siis ensi vuoden puolelle.

Hyvää joulua!

Seksikkäät pörssikurssit

Kävin viime viikolla kaveriporukan kanssa katsomassa Helsingin kaupunginteatterin esityksen Kinky Boots. Siellä oli värien ilotulitusta, taitavia esiintyjiä ja häikäisevän upeita tanssijoita paljeteissaan. Hyvin rakennettu show, josta syntyi täydellistä viihdettä. Opin myös samalla jotain uutta väreistä. Musikaalin pääesiintyjän, Lolan/Simonin mukaan kirkas punainen on seksikkyyden väri, ja vihreä... no, se on suolakurkkujen väri.

Jos on Lolaa uskominen, viime aikoina pörssikurssit ovat olleet huippuseksikkäät sekä meillä, että muualla. Laskuun ei kukaan oikein taida tietää tarkkaa syytä, arvailuja ovat olleet mm. Italian tilanne, EKP:n elvytyksen väheneminen, tuleva korkojen nousu, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen tullisota, sekä kolmannen osavuosikatsausten odotuksia huonommat tulokset.

Lievää paniikkia taitaa aiheuttaa myös silkka matematiikka, 10 vuoden nousu on ollut pitkä ja moni alkaa jo kalenteri kädessä odottaa laskua. Itsekin kerkesin jo ostamaan Nordeaa, mutta aivan liian aikaisin, sillä kurssit ovat jatkaneet luisuaan. Puhutaan jo korjausliikkeestä, sillä kurssit laskivat kuukauden sisällä 10%.

Pitääkö panikoida, kun kurssit laskevat?

Täytyy myöntää, että puolisen vuotta sitten tapahtunut kurssien pudotus tuntui ilkeästi mahan pohjassa. Tätä viimeisintä kurssien laskua sen sijaan olen katsonut kieron mielenkiinnon vallitessa. Pörssissä on näkynyt värien ilotulitusta, ja taitavia tanssikuvioita, joten olen vielä ottanut koko luisun viihteen kannalta. Osavuosikatsauksensa jälkeen Orion ensin nousi 10% ja seuraavana päivänä laski suunnilleen saman verran. Ihan järjetöntä, mutta tässä näkyy, että sijoittamiseen liittyy vahvasti myös psykologia. Kuka vielä sanoo, että sijoittaminen on tylsää?

Oma salkkunikin on kärsinyt viime viikkojen rytinöissä, mutta olen vielä muutaman prosentin plussalla vuoden alkuun verrattuna. Tästä lienee (ehkä?) kiittäminen Marimekkoa, Nokiaa ja Stora Ensoa. Salkun tarkka seuraaminen on jäänyt vähemmälle, koska töissäkin täytyy käydä. Tässä vaiheessa voi mainita, että liityin myös Sharevilleen, josta siis voi katsoa salkkuni tilannetta. Koska teen hyvin vähän kauppaa, salkkuni liikkeiden seuraaminen tulee olemaan melko unettavaa puuhaa.

Joitain päätöksiä olen tehnyt nyt syksyllä sijoitusteni suhteen. Varsinaista sijoitussuunnitelmaa minulla ei ole, joten harkitsen vakavasti sellaisen tekemistä. Olen jo päättänyt, että osa rahastoista lähtee omistuksestani. Myin jo keväällä osan, joten jos haluan pitää vielä tänä vuonna verojen takia myynnit alle tuhannessa eurossa, minun täytyy malttaa mieleni ja myydä lisää vasta vuoden vaihteen jälkeen.

Osasta rahastoista haluan luopua oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkään ne ei kiinnosta enää samalla tavalla, nyt kun olen päässyt suorien osakkeiden makuun. Toiseksi jos ihan puhdasta tuottoa katsotaan, olen saanut parempia tuottoja osakkeilla. Tähän tosin täytyy lisätä, että olen omistanut osakkeita vasta parin vuoden ajan, joten päättelyketju ei ole täysin aukoton.

Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu

Minusta olisi ihanaa olla taloudellisesti riippumaton! Olisin iloisesti ihan hunningolla, valvoisin öisin ja nukkuisin päivisin, opettelisin ranskan puhumisen jalon taidon ja hemmottelisin itseäni. Elämä olisi siis yhtä juhlaa. Pääsin nauttimaan pienen hetken luksusta lauantaina Kaapelitehtaalla Glorian muotinäytöksessä.

Taivaalta sataa kultaa!

Taloudellinen riippumattomuus on puhuttanut viime aikoina. Sekä raha, että aika liittyvät olennaisesti taloudelliseen riippumattomuuteen, pitää olla rutkasti rahaa, jolla ostetaan vapaa-aikaa. Olen palaamassa nyt syksyllä töihin kahden vuoden opintovapaan jälkeen. Opiskelu on ollut huomattavasti vapaampaa ajankäytön suhteen, kuin töissä käynti, joten opiskelua tulee varmasti ikävä. Tylsän
arjen ja töiden puristuksissa taloudellisesti riippumaton elämä alkaa varmasti houkutella. Voisiko minusta siis tulla taloudellisesti riippumaton?

Kultahilettä Glorian muotinäytöksessä

Millä summalla pääsisin taloudellisesti riippumattomaksi?

Taloudellinen riippumattomuus määritellään yleensä niin, että henkilö voi halutessaan vetäytyä pois palkkatöistä ja kattaa kulunsa hyödyntämällä sijoituksistaan tulevaa rahavirtaa. Rahavirta voi olla osinkoja, vuokratuloa, tai muuta passiivista tuloa. 

Taloudellisen riippumattomuuden summan voi laskea monella eri tapaa. Kuluni ovat noin 1500e/kk, 18000e/vuosi. Osinkoja verotetaan tämän hetkisellä lainsäädännöllä 25,5%. Jos eläisin osingoilla, täytyisi osinkojen ennen veroja olla vuodessa 18 000/0,745=24 161 euroa. 

Salkkuni voisi realistisen arvion mukaan tuottaa viiden prosentin verran joka vuosi. Osa tuotosta olisi osinkoa ja osa osakkeiden kurssinousua. Silloin pääoman tulisi olla 24161/0,05=483 220 euroa. 

Tarvitsisin siis noin puoli miljoonaa. 

Kuinka paljon pitäisi säästää kuukaudessa?

Palkkatyöstä säästävälle puoli miljoonaa on iso summa. Nordnetin säästölaskurilla kävin laskemassa, että koska salkkuni arvo on nykyisin noin 20 000 euroa, tällä alkupanoksella minulla menisi 5% tuotto oletuksella 20 vuotta säästää puoli miljoonaa. Säästösumman tulisi olla 1090 euroa kuukaudessa. 20 vuoteen säädin ajan, koska lakisääteiseen eläkeikään on minulla aikaa 25-30 vuotta. 

Palaan töihin ja bruttopalkkani tulee olemaan noin 2400-2500e/kk, nettopalkkani ollessa suunnilleen 1800-1900e/kk. Ilta- ja viikonloppulisät vaikuttavat hieman kuukausiansioihin, siksi summa vaihtelee kuukausittain. On sula mahdottomuus saada 1100e/kk säästöön näillä summilla ja kulurakenteella.  

Taloudellisesti riippumattomuutta tavoittelevat tuntuvat elävän hyvin kurinalaista elämää. Elämä ei siis ole juhlaa vaan luullakseni ihan tavallisen onnellista elämää. Tällä hetkellä, kun elän niin kutsuttuja ruuhkavuosia, helpotan mielelläni elämää rahan avulla. 

Minua toki auttaisi taloudellisesti riippumattomaksi se, että tällä hetkellä olen jo perustanut perheen, ja kulut saattavat hyvinkin olla suurimmillaan nyt, kun lapset ovat pieniä. 15 vuoden jälkeen elämäntilanne on erilainen, ja kuukausittaiset kulut painuvat pienemmiksi kun lapset muuttavat pois.

Ajan rattaat

Jos todella haluaisin taloudellisesti riippumatonta elämää, olisi minulla vielä pieni mahdollisuus sijoitusstrategiaa muuttamalla lähteä hakemaan suurempia tuottoja. Viime aikoina asuntosijoittaminen on ollut suosittua, ja esimerkiksi Puoli miljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka Antikainen on saavuttanut tavoitteensa asuntosijoittamalla. Velkavipua hyödyntämällä voisin siis vielä paisuttaa omaisuuttani. Tiedostan kuitenkin riskit ja en ainakaan vielä lähde etsimään itselleni sijoitusasuntoja. 

Pieniä talousneroja kasvattamassa

Lapselle säästämisen tematiikka on mietityttänyt minua sen jälkeen, kun luin Nina Nordlundin kirjan Lapset ja raha. Kirja antoi hyviä vastauksia, mutta jostain alkoi vyöryä uusia kysymyksiä. Kannattaako rahasta puhuminen lapsille vai meneekö opetus kuuroille korville? Miten käy säästettyjen rahojen, kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse määrätä varoistaan?

Luin muutama kuukausi sitten artikkelin, jossa käsiteltiin talousosaamista. Enää tuo artikkeli ei suostunut löytymään internetin loputtomasta heinäsuovasta, mutta löysin kuitenkin alkuperäisen opinnäytetyön, johon artikkeli pohjautui. Kyseessä oli Emma Lehtosen "Lapsuudenkodin vaikutus talousosaamiseen aikuisena".

Tutkimuksessa tarkasteltiin talousosaamista neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat säästäminen, sijoittaminen, kuluttaminen ja velkaantuminen. Velkaantumista tutkittiin mm. kysymyksellä siitä, onko joutunut viimeisten kuukausien aikana talousvaikeuksiin. Tutkimus oli tehty tiettynä vuosina AMK opinnot aloittaneille opiskelijoille, joita oli aina parikymppisistä aikuisopiskelijoihin asti.

Rahasta, taloudesta ja sijoittamisesta puhuminen kannattaa tutkimuksen mukaan, sillä vanhemmilta saatu sijoitusosaaminen näytti tutkimuksen mukaan ohjaavan sijoittamiseen aikuisena ja suojaavan talousvaikeuksilta. Minun mielestäni silti yllättävää oli, että he, joille vanhemmat olivat säästäneet lapsena, eivät automaattisesti enää itse aikuisena säästäneet rahaa. (!!!)

Tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, että mitä vanhempien säästämille rahoille oli tapahtunut sen jälkeen, kun täysi-ikäisyyden rajapyykki oli ylitetty. Mikä oli opiskelijoiden tämän hetkinen nettovarallisuus ja oliko nettovarallisuudella mitään korrelaatiota vanhempien säästämän summan kanssa? Arvelisin, että ei. Säästämällä lapselle voi siis helpottaa lapsen elämää suurellakin summalla, mutta lapsi ei välttämättä automaattisesti itse ala säästämään. Rahojen kylkeen kannattaa siis antaa myös opetusta rahan käytöstä ja sen säästämisen tärkeydestä.   

Opinnäytetyön tekijä itse pitääkin merkityksellisenä sitä tulosta, että säästämisen mallin siirtäminen lapsille on tärkeää, sillä  taloudellisiin vaikeuksiin oli joutunut jopa kuusinkertainen määrä vastaajia, jotka eivät olleet säästämisen mallia saaneet. Vanhempien pitää siis myös pitää huolta omasta rahankäytöstään ja säästettävä myös itselleen. Huomattava mielestäni myös on, että niiden joukossa, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, trendit ja esimerkiksi uusimmat elektroniset laitteet olivat tärkeitä.

Tutkimuksen kaikki tulokset eivät olleet ihan aukottomia, mutta lyhykäisyydessään voi opinnäytetyön luettuaan sanoa, että talouskasvatus kannattaa, sillä kotoaan positiivisen kuvan talousasioista saaneet nuoret osasivat tehdä parempia päätöksiä ja olivat itsevarmempia talousasioissa.

Hellettä ja asuntokuumetta

Olen kuin kissa, joka tarsii käpäliään, venyttelee makeasti ja kehrää yksikseen ikkunan edessä auringon valon tekemässä läikässä. Vaivun ihanan helteen ansiosta nirvanaan ja nautiskelen täysillä lämpimästä säästä. Helle sopii minulle ja käytän hyväkseni mahdollisuuden syödä jätskiä ja loikoilla rannalla.

Helteellä on ollut muitakin vaikutuksia. Olemme koko perheellä olleet kotona kesälomalla, ja nyt kun lapset kasvavat koko ajan suuremmiksi, meidän kolmiomme alkaa olla jo pieni viiden hengen perheelle. Olenkin selaillut koko kesän ajan rannalla loikoillessa kiivaasti Oikotien myytävänä olevia asuntoja. Viime päivinä on uutisoitu hiljentyneistä asuntomarkkinoista, joten ehkä nyt olisi oikea aika ostaa?

Asumme pääkaupunkiseudulla, joten asunnot ovat lähtökohtaisesti kalliita. Asuminen haukkaa nettotuloista leijonan osan. Kauemmas ei kuitenkaan kannata muuttaa, sillä työpaikat ovat täällä ja jos muutamme kauemmas, tarvitaan kaksi autoa. Neliöitä nykyisessä asunnossamme on suhteellisen paljon, mutta pohja on surkean huono. Asumme kolmiossa, keskellä asuntoa on järjettömän suuri eteinen, jota voi käyttää vain läpikulkuun. Enkä pysty mitenkään taikomaan tähän asuntoon esimerkiksi toista vessaa. Kun ostimme asuntoa, olimme myyneet omamme jo pari kuukautta sitten, ja jonnekin oli pakko muuttaa. Tämä asunto oli hankalassa tilanteessa se niin kutsuttu pienin paha.

Kulmia asumiseen

Asuminen ja onnellisuus

Olen palaamassa vanhaan työpaikkaani syksyllä, joten tuloni hyppäävät suuremmiksi. Opintoni ovat edelleen hieman kesken, joten joudun jakamaan aikani opintojen, työn ja perheen kesken. Oma työpaikkani on vakinainen, kuten myös miehen työpaikka, joten luullakseni saisimme helpostikin lisää lainaa. Koska tulot suurenevat, pitäisikö kasvattaa asuntolainaa ja muuttaa suurempaan asuntoon? Jos jatkamme asumista nykyisessä asunnossa, olemmeko kaikki kohta osallisia julmassa ihmiskokeessa? Ovatko ihmiset keskimääräistä onnellisempia, jos neliöitä on vähintään tietty määrä/asuja? Pienehkön asunnon jakaminen neljän muun ihmisen, sekä kasvavan tavaravuoren kanssa käy auttamatta mielenterveydelle. 

Hyvät ja huonot puolet nykyisessä asunnossa:

+ Kohtuullisen hyvä sijainti, julkisilla pääsee moneen suuntaan.

+ Mukavat ja hiljaiset naapurit.

+ Pieni lainasumma, lainaa enää vähän jäljellä, joten tällä tahdilla olisin muutaman vuoden päästä velaton. 

+ Kohtuullisen kokoiset asumiskustannukset, rahaa jää yli sekä sijoittamiseen ja kuluttamiseen.

+ Hyvä taloyhtiö, jossa remontteja tehdään ajallaan.
- Huono pohja, jota ei pysty muuntelemaan.

- Ei omaa rauhaa, koska tilaa on vähän.

- Putkiremontti tulee vastaan 5-10 vuoden säteellä (oma arvio), putkiremontti nostaa jälleen lainasummaa, jolloin velattomuus siirtyy jälleen kauemmaksi. 

- Nykyisessä asunnossa on remontin tarvetta, joten jos jatkamme asumista tässä, on pakko sekä asuinviihtyvyyden, että asunnon pintojen kulumisen takia panostaa nykyiseen asuntoon.

Hyvät ja huonot puolet muuttamisessa suurempaan asuntoon:

+ Lisää huoneita ja tilaa!

+ Toinen vessa!

+ Mahdollisuus muuttaa rivitaloon ja toteuttaa unelma omasta pihasta.

+ Pitkäaikainen asunto, jossa pystysimme asumaan halutessamme seuraavat 20 vuotta.

- Koska asuntojen hinnat ovat tällä seudulla korkeat, tämäkään asunto ei tulisi olemaan unelmien täyttymys, vaan jonkinlainen kompromissi, jossa puntaroitaisiin eri vaihtoehtoja rahan ja tilan suhteen.
- Monessa rivarissa on menty rakennusvaiheessa siitä, mistä aita on matalin. 70-luvun rivarit ovat sietämättömän kalliita, mutta silti tasakattoisia ja monessa on paljon parjattu valesokkeli. Molemmat ovat mahdollisia kosteusvaurion aiheuttajia. 

- Emme halua muuttaa tältä alueelta pois lasten harrastusten ja koulun/päiväkodin takia. Asuntokanta on tässä lähiössä rakennettu samaan aikaan, eli kaikissa taloissa on joko tulossa isot remontit, tai sitten niitä aletaan suunnittelemaan. En siis pääse välttämättä putkiremonttia pakoon, huonoimmassa tapauksessa joudumme maksamaan ja sietämään uudelleen myös julkisivuremontin, ikkunaremontin, parvekeremontin...  Remontit jyvitetään neliöiden mukaan, eli isommassa asunnossa joutuisimme maksamaan näistä remonteista enemmän, kuin pienemmässä asunnossa. Tällä seudulla putkiremontin kustannus on ollut kuulemani mukaan noin 1000e/neliö. Katsoin myös Oikotieltä asuntoa, jonka putkiremontti kulut olivat nousseet niinkin korkeaksi, kuin 1500e/neliö (!!!). 

- Velkasumma kasvaisi, joutuisin omien laskelmieni mukaan suurentamaan myös kuukausittaista lyhennykseen laitettavaa summaa, jotta pysyisin asettamassani 20 vuoden velan rajassa. Jos haluaa hyväkuntoisen asunnon, velkasumma nousee helposti yli kipurajan. 90 neliöinen kerrostalo asunto, johon on tehty putkiremontti, ja johon suunnitelmieni mukaan mahtuisimme, maksaa alueella noin 350 000 euroa. 

- Suurempi asunto, joten myös kaikki muut asumisen kulut kasvaisivat, näihin kuuluu mm. vakuutukset, sähkö, vastikkeet. 

- Muutosta on myös muita kustannuksia, eli varainsiirtovero (joka tulisi olemaan meidän tapauksessa 6500-7000 euroa, tämä siis asunnon vaihtajan kannalta ihan hukkaan heitettyä rahaa), ja muuttofirman lasku. Jos asunto on huonokuntoinen, myös remontoinnista tulee kuluja. 

- Sellaisen kompromissi asunnon löytäminen, johon sekä puoliso, että minä olisimme tyytyväisiä voi olla hankalaa.
- Suuri osa nettovarallisuudesta on sidottuna omaan asuntoon, jossa se ei tuota mitään.

Haaveeni saada lisää ihanaa tilaa näyttävät huonoilta. Miinuspuolia näyttäisi yllä olevan listauksen mukaan olevan paljon enemmän, kuin plussa puolia, melkein kaikki miinuspuolet liittyvät rahaan.

Kesälukemista: Donitsitaloustiede

Kesälukemiseksi lainasin kirjastosta juuri suomeksi ilmestyneen kirjan Donitsitaloustiede. Mietin ensin, että onko tämä liian tuhtia kesälukemista, mutta nopeasti sivut kääntyi, kun aihe oli kiinnostava ja kirja hyvin kirjoitettu! 

Taloustiede viistää hyvin läheltä sijoittamista, talouden liikkeet liikuttelevat yritysten taseita ja talouden syklit vaikuttavat suoraan liikevaihtoon. Kysyntä ja tarjonta, talouskasvu ja inflaatio ovat taloustieteen peruskäsitteitä, samoja asioita joutuu myös sijoittaja miettimään. Taloustieteessä mietitään rahavirtoja ja niiden kulkua, sekä myös yhteisten rahojen jakamista. Tieteen ala kattaa monia eri näkökulmia, tässä kirjassa paneudutaan enemmän ympäristötaloustieteeseen, mutta käsitellään myös ihmiskunnan ja yksilöiden hyvinvointia käsitteleviä aiheita. 

Perinteisesti on taloustieteessä on ajateltu, että talouden kasvu on hyväksi ja megalomaaninen kasvu on vielä parempi. Onko kuitenkaan niin? Kate Raworthin kirjoitama kirja Donitsitaloustiede haastaa jatkuvan talouskasvun järkevyyden ja esittää vaihtoehtoisen tavan ajatella taloustieteestä.

Donitsitaloustiede

Painimme tällä hetkellä sellaisten ongelmien kanssa, joista ei ollut tietoakaan silloin, kun taloustieteen perusta on luotu. Ilmaston lämpeneminen, liikakansoitus ja puhtaan veden väheneminen ovat suuria ongelmia. Me kuormitamme planeetan voimavaroja enemmän, kuin se pystyy uudistumaan. Bruttokansantuote, jolla mitataan jonkun kansantalouden tai alueen tuottavuutta, on 1930-luvun kehittämisensä jälkeen ollut yksi tärkeimmistä mittareista, kun mitataan kasvua. Bruttokansantuote mittarina on kuitenkin monessa mielessä viallinen, se ei ota huomioon kotitaloustyötä, sillä ei voi mitata esim. onnellisuutta tai koulutustasoa. BKT ongelma on myös se, että se kertoo vain keskimääräisen tuottavuuden, kymmenellä prosentilla kansasta voi mennä todella upeasti ja 90 prosentin asiat voi olla erittäin huonosti.

Pelkkää kasvua tavoiteltaessa mennään kirjan mukaan harhaan, sillä samalla tuhotaan ympäristöä peruuttamattomasti. Kirjan mukaan BKT:n orjallinen tuijottaminen ohjaa meitä siihen, että kasvua haetaan hinnalla millä hyvänsä. Ollaan siis valmiita tuottamaan tuotteita ympäristöstä välittämättä, ja ajatellaan, että kasvu, ja sen mukana tuomat uudet puhtaat tuotantomenetelmät korjaavat myöhemmin vahingon. Kirjassa kysennalaistettiin myös varallisuuserot ihmisten välillä. Perinteisesti johtajien tulojen kasvu ja suuret palkat on selitetty yhteisellä hyvällä: johdon tulotason kasvun pitäisi valua palkankorotuksina myöhemmin myös alemmille tuloluokille. Kirjan mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteiskunnan kannattaa pyrkiä mahdollisiman tasaiseen tulojakoon.

Taloustieteen donitsi kirjasta Donitsitaloustiede

Donitsitaloustieteen mukaan koko ihmiskunnan pitäisi mahtua donitsin muotoiselle alueelle. Kasvua ei pitäisi orjallisesti hakea, vaan sillä pitäisi olla sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Sosiaalinen perusta tarkoittaa sitä, että kaikilla pitäisi olla hyvän elämän edellytykset, mm. ruokaa, puhdasta vettä, mahdollisuudet koulutukseen verkostoihin ja työhön. Yllä olevasta kuviosta ilmenee, että näitä donitsin sisäpuolella olevia asioita on niukasti, joten ilman tasa-arvoista jakoa niitä ei riitä kaikille.

Ekologinen katto taas tarkoittaa sitä, että kasvua haetaan vain ympäristön asettaman katon sisäpuolelta. Varjellaan ympäristöä, eikä tehdä sille peruuttamatonta haittaa. Ihmisten sosiaaliset tarpeet ja ympäristön suojeleminen tulee siis olla ensisijaista, kasvun tulisi olla vasta toissijaista. Monella mittarilla olemme jo pitkällä "tuhon tiellä", esimerkiksi ilmaston muutos vaikuttaa jo joissain maapallon osissa nostamalla meren pintaa ja uhaten saarivaltioiden rannikkoseutuja.

Muutosehdotuksina kirjailija mainitsee esimerkiksi valtion sääntelyn ja verotuksen. Maapallo on kuitenkin kokonaisuus, joten kaikkien valtioiden pitäisi hyväksyä samat rajoitukset ja säännöt ympäristön suojelulle ja sosiaalisen hyvinvoinnin jakamiselle. Tämä vaikuttaa minun mielestäni tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä.

Miten tehdä kestävää bisnestä?

Vastuullisuudesta kiinnostunut sijoittaja tietenkin on kiinnostunut siitä, voiko donitsissa tehdä bisnestä huomioiden sekä ympäristön, että yksilöiden tarpeet. Ympäristöhaittojen sijaan yritysten tulisi siis tehdä oma osuutensa ympäristön suhteen ja ajatella yhteistä hyvää. Yritysten tulisi hallita ympäristöpäästöjään ja kiinnittää huomiota energian kulutukseen, sekä fosforin typen ja veden päästöihn.

Hyvinä, jo alkaneina  muutoksina, joita pitäisi vielä rohkaista, kirjailija näkee kiertotalouden ja jakamistalouden. Näillä molemmilla on ympäristöä säästävä vaikutus ja molemmilla voi myös tehdä bisnestä. Raaka-aineen pitää kiertää ja sen tuotteen eliniän pitää olla pidempi, tässä riittää työsarkaa monille yrityksille. Jakamistaloudesta mainitaan mm. avoimen lähdekoodin Linux. Omaa osaamista annetaan siis toisille ilman välitöntä palkkiota.

Ellen MacArthur Foundationin kuva kiertotaloudesta (Donitsitaloustiede)

Mitä ajattelin kirjasta? 

Ajatuksena jatkuvan talouskasvun kyseenalaistaminen ei ole uutta, asia on ollut esillä jo vuosikymmeniä. Donitsi-malli kasaa kuitenkin paljon uusia ajatuksia yhteen kaavioon, tässä on huomioitu sekä yksilön, että ympäristön tarpeet. Itse pidin kirjasta, se oli sujuvasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan esimerkkien avulla myös siitä, mitä tällä hetkellä on menossa eri puolilla maailmaa. Se antaa myös aihetta miettiä omia kulutustottumuksia (ja myös sijoittajana omia sijoitusvalintoja).

Kaikkia kirjan ajatuksia en ole valmis purematta nielemään, sillä kirjassa kritisoitiin mm. immateriaalioikeuksia (kirjailijan mielestä immateriaalioikeudet, kuten patentit ja tekjänoikeudet, pitäisi lakkauttaa), annettiin piiskaa tuhmalle rahoitusalalle ja ehdotettiin verottamisen painopistettä siirrettävän työnverotuksesta varallisuusveroon.

Tässä vielä linkki Helsingin Sanomien mielenkiintoiseen artikkeliin samasta kirjasta. Artikkelissa kerrotaan lisää mm. Suomen donitsista, eli siitä, miten Suomi kansakuntana täyttää donitsin vaatimukset. Artikkelin mukaan yksikään maa ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta Suomessa asiat ovat monella sektorilla hyvin.