perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pieni suuri Marimekko

Marimekko on kooltaan pieni, mutta maineeltaan suuri. Liikevaihto on noin 100 miljoonaa, taskurahoja suuremmille yrityksille. Silti sen tunnettuus Suomessa on erinomainen. Kukapa suomalainen ei tunnistaisi legendaarista Unikko kuosia? Tuttuja varmasti monelle ovat myös Puketti, tasaraita ja Siirtolapuutarha. Marimekolla on takanaan hyvä tarina ja pitkä historia. Onko myös tulevaisuus valoisa? Kävin Marimekon yhtiökokouksessa viime viikolla kuuntelemassa toimitusjohtajan esityksen. Koska halusin tutustua tarkemmin yrityksen historiaan, luin vielä ennen yhtiökokousta kirjan "Marimekko, suuria kuvioita".

Maija Louekarin suunnittelema Siirtolapuutarha

Minä ja Marimekko

Ostin Marimekkoa ensimmäisen kerran viime kesän lopulla, Nordnetin pikkukauppa tarjouksen houkuttelemana. Mietin ostosta pitkään, ja itse asiassa vaihtoehtoina oli vielä kalkkiviivoille asti ostaa joko verhot Marimekon kankaasta, tai pistää vähän enemmän rahaa saman yrityksen osakkeisiin. Painiskeltuani esteettisten arvojen ja tunnuslukujen parissa, sain viimein tehtyä päätöksen. Koska verhojen jälleenmyyntiarvo on surkea, päädyin loppujen lopuksi ostamaan Marimekon osakkeita.

Olen nippanappa 70-luvulla syntynyt, joten Marimekko on tuttu lapsuudesta ja sillä on minulle nostalgia-arvoa. Päätöksessäni ostaa Marimekkoa oli siis vähintään 40% nostalgiaa, 20% halua ostaa pala suomalaista designia, ja 40% raakaa uteliaisuutta katsoa, mihin suuntaan Marimekon tarina tästä etenee.

Marimekolla ei aina ole mennyt hyvin, mutta nyt ollaan menty parempaan suuntaan. Pidän siitä, että noin puolet myynnistä tulee ulkomailta. Miinuksena pidin sitä, että osinkotuotto ei kasva tasaisesti. En myöskään viime kesänä nähnyt kovin suurta mahdollisuutta liiketoiminnan kasvuun. Bisneksenä vaatebisnes on myös kovin kilpailtua, ja suurena miinuksena pidän myös sitä, että Marimekon vaatteet tuotetaan Virossa ja Kiinassa, jolloin tuotanto ei välttämättä ole niin kovin vastuullista. Marimekon mainetta on myös viime vuosina rasittanut kohut kuosien plagioinneista.

Marimekon kankaat painetaan lukemani kirjan ja Marimekon nettisivujen mukaan kuitenkin ylä Suomessa, Herttoniemen tehtaalla, joten tästä suuri plussa Marimekolle! Tekstiili- ja vaatetusala on nimittäin melkein kokonaan paennut Suomesta, joten täytyy iloita niistä yrityksistä, jotka yhä pitävät yllä suomalaista tietotaitoa tällä saralla.

Marimekolla on kuitenkin takanaan vahva brändi, ja toivoakseni myös halu uudistua. Yrityksellä on vahva tase, ja vain vähän velkaa. Kuosiarkistossa on todella hienoja kuoseja, ja niitä osataan mielestäni myös hyödyntää. Viime aikoina yrityksellä onkin ollut hyviä yhteistyökumppanuuksia, joten olen ollut positiivisesti yllättynyt kurssin noususta. Yhteiskumppanuudet ovat olleet japanilaisen vaatebrändin Uniqlon, sekä  kosmetiikkayritys Cliniquen kanssa, myös Microsoft Surfacen kanssa on ollut yhteistyötä ja Marimekon Kivet kuosi on näkynyt Finnairin koneessa. Lisäksi Marimekko on ollut yhdessä Spinnovan kanssa kehittämässä puukuidusta kangasta.


"Ihanat verhot vuodelta 72"

Marimekon yhtiökokous oli viime viikolla. Minusta on mielenkiintoista katsoa, minkälaiset ihmiset yritystä omistavat! Yllätyksenä minulle ei tullut, että yhtiökokouksessa oli paljon naisia, sillä Marimekko oli  Nordnetin kyselyssä valittu muutama vuosi sitten pörssin feminiinisimmäksi osakkeeksi. Monella yhtiökokouksen osallistujalla oli myös päällään Marimekon vaatteita ja myös henkilökohtainen suhde Marimekkoon. Eräällä yhtiökokouksen osallistujalla oli  vielä peräti ikkunassa "Marimekon ihanat verhot vuodelta 72".

Hallituksen jäsenen Elina Björklundin mukaan Marimekkoa auttavia megatrendejä tulevat lähivuosina olemaan digitaalisuus, jota yritys hyödyntää verkkokaupan myötä, sekä Aasian nousu. Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko oli erittäin vakuuttava ja myös hänen esityksensä oli hyvä. Henkilökohtaisesti minua lämmittää se, että Marimekon toimitusjohtaja on nainen. Marimekolla on ollut vahvoja naisjohtajia, Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen. Tiina Alahuhta-Kaskon aika Marimekossa on kestänyt vasta vähän aikaa, mutta toistaiseksi tulos on ollut hyvä.

Tomitusjohtajan osuudesta kävi ilmi, että viime vuosi oli Marimekolle hyvä taloudellisesti. Myös brändistä puhuttiin ja tulevaisuuden suunnitelmista laajentua. Kärkenä laajentumisessa on muoti ja laukut. Tällä hetkellä Marimekkoa myydään Aasian ja Tyynenmeren alueella, Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Euroopasssa. Minun käsitykseni mukaan kasvua yritetään saada edelleen näillä samoilla alueilla. Keskitytään siis tiettyihin kaupunkeihin ja pyritään sitä kautta saamaan enemmän jalan sijaa.

Yleisön kysymykset käsittelivät yhteistyö kuvioita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Marimekko myi tämän vuoden alussa Herttoniemen pääkonttorinsa Op-kiinteistöille, joten taseessa on tällä hetkellä kaupan seurauksena 9 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Tämä summalla on aikomus rahoittaa kasvua.

Tällä hetkellä ei harmita se, että ostin viime kesänä osakkeita, enkä Marimekon verhoja. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten Marimekon tarina etenee!



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Q1, salkun arvo tippui

Tämän vuoden ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet markkinoilla sumuiset, odottavat, normaalit (?). Äh, oikeasti en osaa kommentoida järkevästi kulunutta kvartaalia. Viime kuukausien markkinat ovat tarjonneet yhdelle hyvää viihdettä, toiselle hammasten kiristelyä ja kolmannelle oston paikkoja.


Sumua ja mustia lintuja
Jos ei muuta voi sanoa kuluneesta ensimmäisestä kvartaalista, niin ainakin pörssissä meno on ollut mielenkiintoista. Vastaus siihen, mihin ollaan menossa, riippuu ihan siitä, keneltä kysyy ja onko sillä hetkellä täysikuu. 

Oma salkkuni arvo tippui vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana noin tuhannella eurolla. Kaksi ostoakin tein, eli minulla meni vielä tammikuussa 50e kuukausisäästösopimuksella OP-Ilmasto rahastooon. Lakkautin kuukausisäästösopimuksen, joten enää sinne ei enää mene rahaa. Toinen ostoni oli Citycon, jota ostin viime kuussa. Tässä salkkuni tilanne joulukuun lopussa ja maaliskuun lopussa.


Nopeasti katsomalla pystyy näkemään, että käteisenä olevan rahan ja rahastoissa olevan rahan määrä väheni. Käteinen väheni Cityconin oston takia, eli raha siirtyi tililtä Cityconin osakkeisiin. Kurssit runtelivat salkkuani etenkin rahastojen osalta, ja sen seurauksena salkun arvo tippui noin tuhannella eurolla. Suurin yksittäinen tippuja oli OP-Ilmasto, jonka osuus salkustani on edelleen suuri. Harmittaako tiputus? No ei kovin paljoa, se kuuluu sijoittamisen luonteeseen.

Tässä vielä salkku 31.3.2018 ilman tileillä olevia rahasummia ja S-osuuksia:
 

Kuten edellisestä postauksestä käy ilmi, tällä hetkellä minun tuloni ja menoni ovat samoissa, eli lisää rahaa ei säästöihin tullut tällä kvartaalilla. Osinkojakin tippui tilille, yhteissumma oli noin 149 euroa, suurin osingon maksaja oli Nordea. Osingot on tarkoitus pistää takaisin sijoituksiin myöhemmin.

Henkilökohtaisella puolella ensimmäiset kolme kuukautta tätä vuotta meni nopeasti. Varsinkin maaliskuu teetti koulun puolesta töitä, sillä monet deadlinet oli asetettu maaliskuulle. Opintopisteitä pitäisi ropista kevään kursseista reilulla kädellä, ja loppu kevät onkin rauhallisempaa koulun puolesta. 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Maaliskuun tulot ja menot

Maaliskuu oli taloudellisesti todella onnistunut kuukausi, sillä menot ja tulot olivat ihanteellisesti tasapainossa! Tätä voi kutsua joko erinomaiseksi taloussuunnitteluksi, tai koko budjetin täydelliseksi hyödyntämiseksi. Oikeasti yritän siis löytää positiivisia puolia siihen, että säästöön ei jäänyt mitään maaliskuussa, vaan kaikki raha, joka tuli, myös meni.

Hyvää musiikkia erinomaisessa seurassa

Maaliskuussa huvittelin. Kävin pitkästä aikaa bändin keikalla puolison kanssa, ja sitä ennen kävimme vielä reteästi syömässä ravintolassa. Lapset saivat myös huvitella, ja viettivät mukavan illan ja yön kylässä sukulaisen luona. Hirveän hauskaa, mutta rahaa huvitteluun kyllä meni. (Milloin bändit ovat alkaneet aloittaa soiton jo yhdeksältä??? Toisaalta ihan hyvä, koska näin varhaiskeski-ikään ehtineenä arvostan jo unta.) Meillä kävi kotona muutamaan otteeseen  vieraita, joten söimme hyvin myös kotona.

Lisäksi ostin lapsille alennusmyynnistä talvivaatteita seuraavaksi syksyksi, latasin matkakorttiin aikaa ja arvoa oikein reilulla kädellä, ja maksuun tuli vielä kolmen kuukauden sähkölaskukin. Kotiin ostettiin tässä kuussa astioita rikkoutuneiden tilalle ja lisäksi kodin seiniä ehostettiin. Meidän kodin seinät eivät siis kestäneet normaalia lapsiperheen elämää. Alla olevassa taulukossa on siis maaliskuun tulot ja menot.

Tulot koostuvat nyt aikuisopintotuen lisäksi lapsilisästä ja onpa noita osinkojakin kilahdellut tilille. Meidän taloudessamme kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot, ym.). Omat menomme maksamme puolison kanssa itse. Yhteisestä asunnostamme omistan 40%, joten maksan asumisesta omaa asuntolainaani ja vastikkeesta tuon omistusosuuden mukaan 40%.    


Säästöaste ei tässä kuussa hivele silmiä. Osingot makaavat vielä tilillä, joten osa tämän kuun kuluista on syönyt säästössä olevia rahojani. Oikeastaan kahden kuukauden kulujen seuraaminen riittää minulle tällä erää. Kuittien kerääminen oli aluksi ihan mukavaa, sitten kuiteista huolehtiminen ja kulujen laskeminen alkoi jo kyllästyttää. Taidan olla tyytyväinen tällä erää näiden kahden kuukauden otokseen. Jos vedän tuloksia yhteen, suurin kuluerä asumisen lisäksi on ruoka. Asumisesta ei pysty säästämään, ruuasta vielä jonkin verran pystyisi.

Viisihenkisen perheemme ruokaostoksiin menee kahden kuukauden tarkkailun mukaan noin 700-800 euroa. Tämä sisältää myös ne harvat kerrat, kun kävimme helmi-maaliskuun aikana ravintolassa syömässä. Onko se paljon vai vähän?

Nopealla haulla löysin viisi vuotta vanhan, mutta ihan pätevän näköisen tutkimuksen,  johon pystyn vertaamaan meidän ruokabudjettiamme. Tutkimus on Anna-Riitta Lehtisen ja Kristiina Aallon  "Viitebudjettien päivitys vuodelle 2013 Mitä kohtuullinen eläminen maksaa?". Tutkimuksessa käsitellään muitakin lukuja, kuin ruokakuluja, ja kuluja on laskettu erilaisille perheille ja myös yksin asuville. Tutkimuksen mukaan nelihenkiseltä pikkulapsiperheeltä menisi ruokaan noin 850e kuukaudessa. Koska meitä on viisi, niin tutkimuksen malliperheeseen verrattuna meidän ruokalaskumme ei ole ihan mahdottoman suuri, mutta kieltämättä vähän suunnittelemalla sitä pystyisi vielä pienentämään.