Sadan tonnin salkku

"The first $100 000 is a bitch, but you gotta do it". Charlie Mungerin kuuluisan sitaatin mukaan ensimmäiset sata tonnia ovat hankalimmat. Virallisesti oman salkun maaginen raja rikkoutui jo juhannuksen kieppeillä, nyt ollaan jo matkalla seuraavaan tavoitteeseen.

Sijoituksia minulla on Osuuspankissa ja Nordnetissä, vaikka yhteenlaskettu summa onkin jo muutaman kuukauden ajan heilahdellut kuusinumeroisena, ruudulla summa ei ole vielä näkynyt. Marraskuussa pelkästään Nordnetin salkku kasvoi kuusinumeroiseksi ja yhteensä sijoitusomaisuutta on hyvänä päivänä noin 120 000 euroa.

Nordnetin käppyrät 13.11.25

Sadan kilon keijukainen

Vaurastuminen on hidasta hommaa, kun palkka jää alle suomalaisen mediaaniansion. Siksipä asetin tavoitteen blogia aloittaessani kohtuulliseksi ja ajattelin saavuttavani sadan tonnin sijoitusvarallisuuden noin kymmenen vuoden aikajänteellä, eli vuoden 2028 paikkeilla. 

Blogin ensimmäinen kirjoitus on tammikuulta 2018, joten tavoitteeseen meni aikaa 7 vuotta ja kuusi kuukautta. Kuukausina aika on 90 kuukautta. Aloittaessani blogin kirjoittamisen sijoitusvarallisuus oli noin 23 900 euroa. Kun luvut heittää Exceliin, kuukausitasolla matkalla tammikuusta 2018 juhannukseen 2024 sijoitusvarallisuus on kasvanut keskimäärin 845e/kk, summa sisältää säästetyn pääoman ja tuoton.

Onko 100 000 euroa sijoituksissa paljon vai vähän? No isohan se summa on. Nyt tavoitteen saavutettuani tarina on kuitenkin pahasti kesken ja salkku tuntuu vielä yllättävän kevyeltä. 

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten mediaanisalkut ovat vuoden 2024 lopussa olleet verrattain pieniä, naisilla mediaani sijoitusvarallisuus on ollut 5600 euroa ja miehillä 6300 euroa. Keskiarvot ovat korkeampia, naisilla 30 700 euroa ja miehillä 51 200 euroa. Oma salkkuni pärjää siis hyvin vertailussa suomalaisten sijoitusvarallisuuteen, mutta jää reilusti esimerkiksi monen sijoitusbloggarin salkuista.

Salaa varakas

Sijoitustileille jemmatut eurot tuovat minulle ensi sijaisesti turvaa ja mielenrauhaa. Niin vinksahtanut on kuitenkin ihmisen mieli, että vaikka varallisuutta onkin nyt kertynyt, saan ennemmin iloa kirpputorien kiertelystä, kuin rahan tuhlaamisesta. Pörssissä muhiva omaisuus on kuitenkin puskurina ja helpottaa arjen elämää. Tulevaisuudessa, kun rahaa alkaa olla jo riittävästi, suunnitelmissa on auttaa lapsia aikuistumaan, sekä vähentää työntekoa ja ostaa varallisuudella vapaa-aikaa. 

Pitääkö rahasta ja sijoittamisesta puhua? No totta ihmeessä. En ole missään vaiheessa piilotellut sitä, että osa palkasta menee sijoituksiin. Sijoittaminen ja raha ovat vaan puheenaiheena välillä vähän hankalia, joten vaikka läheiset tietävät sijoittamisen olevan lähellä sydäntä, uusien ystävien seurassa jätän puheenaiheet vähän kevyemmiksi. Yllättävän moneen asiaan sijoittaminen kuitenkin elämässäni kietoutuu, viime viikolla keskustelimme työpaikalla Nokiasta, toinen työkaverini sen sijaan on innokas kryptosijoittaja jonka kanssa pysyn kartalla Bitcoinin kurssin viimeisistä käänteistä.

Sijoitusguruna en voi esiintyä, sillä kuten postauksen alussa oleva graafi kertoo, salkku on kiivennyt ylöspäin samaa tahtia, kun OMXHGI indeksi. Niin vahva on indeksirahastojen voima, että jos olisin heittänyt rahat sokkona vaikkapa OMXH25 indeksiin, joka sijoittaa Helsingin pörssin 25 vaihdetuimpaan osakkeeseen, olisin nykyistä rikkaampi. 

Kesällä muutosneuvotteluiden tuloksena jouduimme kirjoittamaan uuden työsopimuksen, jossa palkkaa alennettiin merkittävästi. Toinen vaihtoehto oli ottaa vastaan irtisanominen, joten valtaosa työntekijöistä allekirjoitti kiltisti uuden sopimuksen. Silloin hetkellisesti mietin maiseman vaihtamista, mutta koska uutta työpaikkaa ei ollut näköpiirissä, olen edelleen samalla työnantajalla. Palkan alentaminen iski omaan oikeustajuun tosi kovaa ja vaikka työnantaja koitti puhua minua ympäri, luovuin saman tien osasta työvastuitani. 

Kesällä tuli siis ihan käytännössä uuden työsopparin kirjoittamisen yhteydessä testattua, että löytyykö takataskusta Heippa-rahat. 100 000 euroa ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle, jos sillä pitää kustantaa kolmilapsisen perheen elämää. Viimeaikaisten työpaikalla sattuneiden käänteiden jälkeen onkin harmi, että sekä salkkua, että rohkeutta pitää vielä kasvattaa moninkertaiseksi, ennen kuin Fuck You -rahat on kerätty kasaan.

Kuinka säästää ja syödä kakku

Oma reseptini varallisuuden keräämiseen on ollut sitkeä säästäminen. Sadan tonnin sijoitukset ovat peräisin palkkatuloista, mukana ei ole perittyä tai lahjoituksena saatua rahaa. En silti koe, että olisin pihistellyt elämäni täysin tylsäksi, käytän vaan rahaa suunnatusti sellaisiin asioihin, joista koen saavani iloa. Omaisuuteni on tällä hetkellä kiinni vain kahdessa asiassa: sijoituksissa ja omistusasunnossa. En siis omista kesämökkiä tai autoa, kalliit statussymbolitkin ovat itselleni vieraita.

Olen onnistunut vuosien mittaan pitämään kiinteät kulut pieninä. Asuminen vie tällä hetkellä arviolta noin 20% nettopalkasta, sillä asuntolaina on jo maksettu. Asuminen on yksi suomalaisten isoimmista kulueristä, joten tämä on ehdottomasti suurin säästökohde. En seuraa kulutustani säännöllisesti, mutta arvioisin, että perheemme kuluttaa muutenkin (ruoka, vaatteet, harrastukset ym.) hieman keskivertoperhettä vähemmän.

Monessa suhteessa olen kuitenkin tuhlari. Mutta koska kiinteät kulut ovat pienehköt, rahaa jää tuhlattavaksikin. Voin siis iloisin mielin ja pennosia laskematta käydä festareilla, matkustella ja käydä syömässä ulkona näin halutessani. 

 

Seuraavaa tavoitetta kohti

Korkoa korolle -ilmiön pitäisi jo nyt alkaa vyöryttää salkkua suuremmaksi. Jos markkinat olisivat tulevina vuosina suosiollisia, voisin haaveilla noin 7% vuotuisesta tuotosta. Sijoittamisessa toistellaan 72 sääntöä, säännöllä voi laskea, kuinka nopeasti sijoitusvarallisuus tuplaantuu vuosien myötä. Salkun vuotuinen tuottoprosentti jaetaan luvulla 72 ja saadaan tuplaantumisvauhti. Jos salkkuni kasvaisi siis noin 7% vuodessa, se kaksinkertaistuisi noin kymmenessä vuodessa ilman uusia rahallisia panostuksia salkkuun. 

Kasvatan edelleen salkkuani myös palkkatuloista, joten toivottavasti 200 000 euroa tulee vastaan jo seitsemän vuoden päästä, eli jossain vaiheessa vuotta 2032. 

Marimekko sijoituskohteena

Marimekon tunnetuin kuosi täyttää tänä vuonna 60 vuotta, onnittelut ikoniselle Unikolle! Tarinan mukaan yrityksen perustaja Armi Ratia oli kieltänyt kukkakuosit, sillä kukat olivat kauniimpia luonnossa, kuin kankaalla. Kiellosta huolimatta Maija Isola maalasi vuonna 1964 abstraktin Unikon kankaalle ja Armi Ratia ihastui kukkaan välittömästi. Näin tehtiin historiaa, Marimekon tunnetuin printtikuosi oli syntynyt. 

Espan lava toukokuu 2024, Unikko koko komeudessaan

Marimekon perinteisessä muotinäytöksessä Helsingin Esplanadilla toukokuisena perjantaina Unikko olikin hyvin edustettuna. Juontajana oli Maria Veitola, lisäksi lavalla nähtiin toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko. Yleisölle avoin muotinäytös on perinne jo 30 vuoden takaa, tänä vuonna muotinäytös esitettiin ensimmäistä kertaa Helsingin lisäksi myös Tokiossa. 

Näytöksen mallien lisäksi myös yleisö oli ottanut teeman omakseen ja yleisön päällä näkyi ilahduttavan paljon Unikkoa kengissä, laukuissa, mekoissa, huiveissa ja takeissa. Yksi aurinkoisen iltapäivän huveista olikin tunnistaa keväistä päivää viettävien katsojien päältä Unikon eri värityksiä, sekä muita, jo mallistosta poistuneita suomalaisen muotitalon kuvioita. 

Unikkokengät tyylikkään pariskunnan jaloissa

Marimekko numeroiden valossa

Marimekko on yksi kotipörssimme harvoja design yhtiöitä. Marimekon lisäksi mieleeni tulee ainoastaan Fiskars, jonka useita brändejä sisältävän sateenvarjon alle kuuluu mm. Iittala. Marimekolla on vahva ja omaleimainen tavaramerkki, joka perustuu selkeisiin kuvioihin ja voimakkaisiin väreihin. Marimekko itse määrittelee itsensä lifestyle-yhtiöksi, jonka nettisivuilla mainitaan vastuullisuus, sekä pyrkimys tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen. 

Tuotevalikoima on jaettu kolmeen kategoriaan, vaatteisiin, kodintuotteisiin, sekä laukkuihin ja asusteisiin. Vuonna 2023 kodintuotteiden (mm. kankaat, pyyhkeet, lakanat ym.) osuus liikevaihdosta on suurin, eli 44%. Vaatteiden osuus on 32%, laukkujen sekä asusteiden osuus on 24%. 

Oman tuotannon lisäksi Marimekolla on ollut menneinä vuosina useita yhteistöitä muiden valmistajien kanssa. Marimekko on lainannut tunnetuimpia kuosejaan muille kulutustavara yrityksille. Unikkoa ja muita kuoseja on nähty mm. Ikean ja Adidaksen tuotteiden päällä. Yhteistöiden hyöty tulee mielestäni yhtiölle kahta kautta, lisenssitulot täyttävät mukavasti kassaa ja samalla yritys saa kuoseilleen laajemman levikin ja mahdollisesti uusia Marimekosta kiinnostuneita kuluttajia. 

Marimekolla on vuoden 2024 kesällä yhteistyö Uniqlon kanssa. Espan muotinäytöksessä näytöksen juontaja Maria Veitola kertoi myös uudesta, tulevasta yhteistyökuviosta. Suomalainen Kalevala Koru ja Marimekko ovat löytäneet yhteisen sävelen, ja Kalevala korun mallistoon tulee juhlavuoden kunniaksi koruja ikonisesta Unikosta. Kävin jo kurkkimassa uteliaana Kalevala Korun nettisivuilla, mutta mallistoa ei ole vielä julkaistu. Rajattu erä koruja kiinnostaa ainakin itseäni ja saa toivottavasti laajemminkin mielenkiintoa.

Marimekon ja Kalevala Korun liikkeet vierekkäin Helsingissä

Marimekon liikevaihto on ollut viime vuosina kasvava, joskin ensimmäisenä koronavuonna 2020 liikevaihto niiasi hienoisesti, kun liiketiloja suljettiin. Verkkokaupan osuus on oletettavasti ollut kuitenkin tuona vuonna hyvä, sillä tipahdus liikevaihdossa on ollut ainoastaan hiuksen hieno. Vuoden 2023 liikevaihto oli 174,1 miljoonaa.  

Suurin osa, eli 57% liikevaihdosta on tullut vuonna 2023 Suomesta. 20% on tullut Aasian maista, 9% Skandinaviasta, 8% muualta Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta ja 5% Pohjois-Amerikasta. Painotus Suomeen on siis suuri, joskin Aasian ja Tyynenmeren maat tulevat isolla osuudella perässä. 

Liikevoitto on ollut viime vuonna 31,4 miljoonaa, joka on 18% liikevaihdosta. Liikevoitto on siis hyvä. Yhtiö maksaa vuosittain osinkoa, joka vaihdellut viime vuosina. Vuoden 2023 tuloksesta osinkoa maksettiin 0,37e/osake. Tavoitteena on jakaa osinkoina ulos vähintään puolet vuosittaisesta tuloksesta.

Osakekurssi on kesäkuun 4. päivä päättynyt lukemaan 15,22e. Kurssi onkin ollut viime vuoden kesästä reippaassa nousussa, sillä viime vuoden kesäkuussa osakkeen hinta on ollut 9 euron pinnassa. Tällä hetkellä ollaankin lähellä kaikkien aikojen huippuja, joka on ollut joulukuun alussa 2021, jolloin yksittäinen osake on saanut hinnan 16,94e. 

Olen omistanut Marimekkoa jo useita vuosia ja muistaakseni koko sen ajan yrityksen talous on näyttänyt hyvältä. Tälläkin hetkellä tase on kunnossa, ja omavaraisuusaste on erinomainen. 

Marimekon tavoitteet kaudelle 2023-2027 ovat omaan korvaan vähintäänkin kunnianhimoiset. Tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi vuotuinen 15% liikevaihdon kasvu,  ja 20% vertailukelpoinen liikevoittomarginaali. Viime vuoteen verrattuna liikevaihtomarginaali onkin jo hyvin lähellä tavoitetta, mutta liikevaihdon kasvuun on vielä matkaa. Vuosina 2022-2023 liikevaihto kasvoi noin 5% ja liikevoittomarginaali oli noin 18%. 

Marimekon vahvuudet ja heikkoudet

Niin paljon, kuin pidänkin Marimekosta, jokaisella yrityksellä on sekä vahvuuksia, että heikkouksia. Koska Marimekko on yksi lempiyhtiöistäni, löydän helposti hyviä puolia siitä. Ensinnäkin Marimekko on sympaattinen, sillä kuka voisi vastustaa sen kirkasväristä, selkeää kuviointia? Marimekon vaatteet ja kodin tuotteet näkyvät monen suomalaisen arjessa ja koska kyse on design painotuksella olevasta kaupan alan yrityksestä, liiketoiminta on yksinkertaista ymmärtää.  

Marimekko on leimallisesti brändiyhtiö. Kuviot ovat tykättyjä ja tunnistettavia ja siksipä tuotteiden hintoihin voi lisätä huoletta muutaman (kymmenen)prosentin ekstran. Vaateteollisuus on kovin kilpailtu ala, mutta vaatteisiin painettu Unikko-kuosi lisää tuotteen haluttavuutta kuluttajan silmissä. Marimekon kateprosentti onkin 60%, joka on hyvä ja osa siitä selittyy brändin vahvuudella. 

Tällä hetkellä Suomen taloudella ei mene kovin vahvasti. Jännä piirre on, että vaikka kotitalouksien käytössä oleva rahamäärä ei ole kasvanut, Marimekon tuotteita myydään silti hyvin. Ilmeisesti pukeutumiseen ollaan siis edelleen valmiita panostamaan. Tuotteet eivät ole kovin edullisia, esimerkiksi normaalihintaisten mekkojen hinnat liikkuvat Marimekon omilla nettisivuilla akselilla 155-375 euroa. Tässä piilee kuitenkin yksi Marimekon heikkous, sillä jos Suomen talous jää matelemaan tai tipahdetaan syvempään lamaan, voi olla, että kuluttajat kääntävät katseen edullisempiin tuotteisiin. 

Jo useamman vuoden ajan Marimekko on nauttinut Suomessa laajempaa kansan suosiota. Yli puolet liikevaihdosta tulee edelleen Suomesta, vaikka liikevaihto onkin kasvanut melkein joka vuosi. Marimekko vetoaa mielestäni Suomessa kuluttajiin iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Yllättäen myös miehet ovat ottaneet Marimekon omakseen. Vanhemmissa ikäluokissa Marimekkoon pukeutuva mies saattaa valita päälleen Jokapoika-paidan, nelikymppinen mies sen sijaan kantaa ylpeänä mukanaan käytännöllistä, mustaa Matkuri kassia ja nuoremmat miehet pukeutuvat jo rohkeasti värikkäämpiin ja kuosillisiin vaatteisiin. Olettaisin, että jos asiakkaita lajitellaan sukupuolen mukaan, naisten puolella Marimekon suosio on suhteellisen tasaista koko Suomessa, sen sijaan miehistä trenditietoisimmat ja pääkaupunkiseudulla asuvat lienevät potentiaalisimpia asiakkaita.  

Muutama vuosi sitten kävin yhtiökokouksessa, jossa joku yleisöstä kaipaili vaatepuolelle myös miesten mallistoa. Silkka fakta on, että pelkästään naisten vaatetukseen keskittymällä rajataan suunnilleen puolet kuluttajista pois vaatesegmentistä. Vastausta en tarkalleen enää muista, mutta olettaisin, että pelkän miehille suunnatun malliston tekeminen olisi ollut kohtalaisen työlästä ja riskejä sisältävää. Miesten ja naisten vartalon erojen takia yksinomaan miehille suunnattu mallisto olisi tarkoittanut lisää työtä suunnittelun ja kaavoituksen saralle. 

Marimekko onkin fiksusti kiertänyt koko ongelman erillisestä mallistosta tekemällä ison osan vaatteista unisex-vaatteina. Mekkoja lukuunottamatta monet vaatteet käyvät malliltaan sekä miehille, että naisille. Esimerkiksi hupparit, housut ja takit ovat kuositukseltaan väljiä, jolloin ei ole niin tarkkaa, mihin kohtaan muotolaskokset asettuvat, tai onko niitä ollenkaan.Vartalon muodolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin tiukemmissa vaatteissa. Alla oleva hieno vaaleanpunainen farkkutakki nähtiin muotinäytöksessä miesmallin päällä, verkkokaupassa se on sen sijaan puettu naisen päälle. 

Unikon taivalta juhlistava farkkutakki

Toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko on myös yksi Marimekon ehdottomista vahvuuksista. Olen muutaman kerran kuullut hänen puhuvan julkisesti ja joka kerta esiintyminen on ollut rentoa, varmaa, selkeää ja ammattimaista. En ole mielestäni koskaan nähnyt häntä jäykässä, muodollisessa jakkupuvussa, sen sijaan Tiina Alahuhta-Kasko pukeutuu yhtiönsä vaatteisiin. Imago saattaa olla hyvinkin tarkkaan mietitty, mutta Tiina Alahuhta-Kasko on aidosti johtamansa yrityksen näköinen toimitusjohtaja. 

Ehkä suurin Marimekon vahvuuksista on, että se on yhtiönä uskottava. Kaikille pörssiyhtiöille on määritelty strategia ja arvot. Kyynisesti ajateltuna osalla yhtiöistä nämä ovat vain pakkopullaa ja pakollista sanahelinää. Mielestäni Marimekko on onnistunut elämään arvojensa mukaisesti. Omien sanojensa mukaan yhtiö pyrkii esimerkiksi vastuullisuuteen, monimuotoisuuteen ja tasa-arvoon. Miten näitä arvoja on toteutettu käytännössä? 

Kiinnitin yhteen asiaan huomiota keväisessä muotinäytöksessä. Yleensä muotinäytöksen mallit ovat poikkeusyksilöitä. Viehättäviä, pitkiä, laihoja ja nuoria. Toukokuisessa Marimekon muotinäytöksessä kaikki mallit olivat hyvin viehättäviä omalla tavallaan, mutta mukana oli muutamia plus-kokoisia malleja ja jopa muslimityyliseen päähuiviin pukeutunut malli.  Eli ainakin muotinäytöksessä oli mietitty monimuotoisuutta. 

Myös tasa-arvoon on kiinnitetty huomiota. Tavoitteena on, että hallituksen jäsenistä puolet olisi naisia ja puolet miehiä. Tällä hetkellä hallituksessa on 4 miestä ja 2 naista, joten tavoite ei ihan täysin toteudu. Marimekko on silti vahvasti naisten johtama yhtiö, sillä johtoryhmästä suurin osa on naisia. 

Marimekon suurin yksittäinen omistaja on Mika Ihamuotila, joka omistaa Marimekon osakkeita yrityksensä PowerBank Venturesin kautta. Mika Ihamuotilalla on entinen Marimekon toimitusjohtaja, lisäksi hänellä on taustaa pankkimaailmasta. Omistus on noin 12,5%. 

Sen sijaan jos katsotaan pelkästään kotitalouksien omistamia osakkeita Suomen pörssistä, ja jätetään instituutiot sekä yritysten kautta omistetut osakkeet pois, Marimekko on harvinaisuus, sillä sen osakkeen omistajista suurin osa on naisia. Se on myös ainoa Suomen pörssiin listattu yhtiö, jossa naisten omistus osakkeiden lukumäärästä on yli puolet. Näin on ollut ilmeisesti jo vuosia. Saavutus on sikäli merkittävä, että vaikka naisten innostus sijoittamiseen on kasvanut viime vuosina, naisten salkut ovat edelleen pienempiä ja osakkeiden omistajuus täten ohuempaa, kuin miehillä. Alla Euroclearin sivuilta napattu graafi. 

Naisten omistamat osakkeet

Marimekolla on toki myös heikkouksia ja yksi niistä perustuu uskottavuuteen. Kirsti Paakkasen toimitusjohtajuuskaudella yhtiö teki omien arvojensa vastaisen syrjähypyn, yritys halusi laajentua ja osti turkisyhtiön. Loppujen lopuksi turkisyhtiön ostamisesta koitui mainehaittaa, ja yhtiötä tituleerattiin julmasti Verimekoksi. Luonnonsuojelijat hyökkäsivät Marimekkoa vastaan. Turkisyhtiön osto ei myöskään auttanut toivottua avausta Venäjän ja Ranskan markkinoille. 

Tarina on vanha, sillä turkisyhtiö omistettiin jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Silti opetuksena lienee, että brändiyhtiöiden suosio ja hinnoitteluvoima perustuu uniikkien tuotteiden ja kuvioiden lisäksi myös tarinalle. Jos yritys ei käyttäydykään arvojensa mukaisesti, se menettää tarinansa ja uskottavuutensa mukana myös suosionsa.  

Koko sinä aikana, kun olen seurannut Marimekkoa, se on edelleen ollut kohtuullisen pienen ryhmän suosiossa maailmanlaajuisesti. Yhtiö on kerännyt liikevaihtonsa alueelta Skandinavia, Pohjois-Amerikka, Aasia ja Suomi. Unikot kukkivat vahvimmin Suomessa ja yhtiön ydinalue on aina ollut Suomi, josta tulee karkeasti yli puolet liikevaihdosta. Vaikka yhtiö tekeekin tällä hyvää tulosta, kasvun mahdollisuudet ovat rajattuja, jos muu maailma ei innostu Marimekon kuvioista ja ideologiasta. 

Marimekko ei kiinnosta tällä hetkellä tyylitietoisia ranskalaisia tai keski-eurooppalaisia ylipäätään. Jos matkustelee Euroopassa, voikin olla melkein täysin varma, että Marimekkoon pukeutunut henkilö osaa suomea ja on kotoisin Suomesta. Marimekko on siis tuotemerkki, jota suomalaiset rakastavat, ja sen avulla on helppo tunnistaa myös ulkomailla lomailevat suomalaiset. Tulevaisuudessa toivoisin, että Marimekko valloittaisi lisää alueita myös muualla maailmassa, tai vahvistaisi asemiaan sille jo tutussa Aasiassa.  

Olen joskus miettinyt, että kokeeko Unikko kuosina jossain vaiheessa inflaation? Unikko on ikoninen ja 60-vuotiaana ansainnut paikkansa tunnettujen kuosien joukossa. Silti välillä ihmettelen, miten monella tavalla Unikkoa voidaan vielä varioida värien ja koon suhteen, jotta se ei käy tylsäksi.  

Toistaiseksi Marimekko on mielestäni elänyt viime vuodet hyvin ajassa, se on päivittänyt mallistoaan ja värimaailmaansa. Nykyinen mallisto on pirteä ja raikas. Yksi design-yhtiöiden heikkous liittyykin ajan hermoilla elämiseen. Marimekko onkin tällä hetkellä ainakin Suomessa suosion harjalla. Samalla osakkeen arvostus on noussut korkeammaksi. Onkin siis mahdollista, että ellei kaikki osu nappiin, sijoittajalle osake ei enää anna lähitulevaisuudessa kovin korkeita tuottoja.

Tänä vuonna vaatemallistossa näkyy vahvasti panostus 60 vuotta täyttävään Unikkoon, toki mukana on ilahduttavasti myös tuoreempia, 2020-luvulla luotuja kuoseja, kuten Antti Kekin luoma Nokturno tai Ystävyys-kuosin lohikäärme. Unikko on ehdottomasti Marimekon tunnetuin kuosi, silti toivoisin, että Marimekon suunnitteluosastolla katsottaisiin joko tulevaisuuteen, ja kehiteltäisiin kokonaan uusia kuoseja tai kahmaistaisiin uudelleen kehittelyyn yli 3500 kuosimallia käsittävästä arkistosta jotain vanhaa, mutta samalla nykyiselle ajallemme uutta ja innoittavaa.

Oma suhteeni Marimekkoon

Marimekko on yksi oman salkkuni tämän hetken kirkkaimpia valopilkkuja. Kun salkkuni murheenkryynit, Citycon, Neste ja Kempower ovat tänä vuonna hakeneet hetkellisesti omia pohjiaan, Marimekko on onneksi ihanasti tasoittanut tilannetta. Marimekon osuus salkustani on tällä hetkellä noin 8%.

Marimekko on yksi lempiosakkeistani. Pidän yrityksen tuotteista, lisäksi sen arvot ja ihanteet ovat lähellä omia ajatuksiani. Oman salkun yrityksiin ei koskaan saisi ihastua, mutta kieltämättä Marimekkoa on ollut ilo omistaa. Ensimmäiset osakkeet olen ostanut vuonna 2017 ja pienesti lisäillyt omistustani matkan varrella.   

Unikko ja ilmapallot

Sijoitusvuosi 2023

OMXHGI, eli osingot uudelleen sijoittava Helsingin pörssin indeksi jäi viime vuonna pienesti miinukselle kovasta loppukirista huolimatta. Miten oma salkkuni pärjäsi viime vuoden koitoksissa?

Salkun kehityksessä oli hyvää  

Tuotto ja säästöön mennyt summa. 

Vuosi 2022 oli sijoitusmielessä henkisesti musertava. Muilla tuntui menevän hyvin, minä rämmin Fortumin ja Harvian kanssa keräten yhä enemmän ja enemmän miinusta salkkuun. Vuonna 2023 pääosin samoilla osakkeilla salkku tuotti plussaa, eli vuonna 2023 otettiin edes vähän kiinni vuoden 2022 tappioita.  

Salkun suurimmat osakkeet vuoden 2023 lopussa olivat Citycon (10%) Marimekko (10%) Harvia (9%), TietoEvry (8%) ja Wärtsilä (8%). Nämä yhtiöt muodostavat salkun tukirangan, sillä niiden osuus salkusta on 45%. Suurimmat yhtiöt ovat aika samat, kuin vuoden 2022 lopussa. 

Uusia yhtiöitä salkkuun tuli neljä, UPM, Mandatum, Kempower ja Neste, yksikään yritys ei hävinnyt salkusta ja myyntejäkin oli vain kaksi, Digia ja OP-Ilmasto rahasto. Yhteensä salkussa on 21 yhtiötä ja 4 rahastoa. Yhtiöiden määrä on liian korkea seuraamisen kannalta. Osa yhtiöistä vaan hengailee mukana, eikä aika riitä kaikkien seuraamiseen aktiivisesti.  

 

Nordnetin salkku 2023 lopussa

Yllä Nordnetista napattu vuoden 2023 graafi. Oma salkkuni menestyi vuonna 2023 paremmin, kuin Helsingin pörssi. Nordnetin lisäksi minulla on vielä OP:ssä kahta rahastoa (Op-Ilmasto ja Op-Aasia), kun ottaa näidenkin kahden rahaston tuoton huomioon, viime vuosi jäi noin 12,7% plussalle. 

Selailin aiempien vuosien blogikirjoituksia, ja näytti siltä, että olen melko tarkkaan joka toisena vuonna hävinnyt indeksille ja joka toisena vuonna voittanut sen. Alla vielä graafi Nordnetistä pidemmältä ajalta, ensimmäiset osakkeet olen ostanut syksyllä 2016 ja graafi päättyy vuoden 2023 loppuun. Salkku on hieman plussalla indeksiin nähden, mutta euroissa en ole saanut aikaan suurta eroa indeksiin. 

Syksy 2016 - 31.12.2023

Alla vielä graafi sijoitusvarallisuuden allokaatiosta, pystyakselilla on eurot. Osakkeiden osuus on suurin, tästä myös näkyy, että nyt ollaan viimein ylitetty 90 000 euron raja. Tarkempia tietoja salkun sisällöstä löytyy edellisestä blogikirjoituksesta.

Allokaatio 31.12.2023

Salkun kehityksessä oli huonoa

Tappiollisten osakkeiden määrä salkussa.  

Yksi sijoitusmaailman mielestäni paikkansa pitämättömistä mantroista on, että tappio realisoituu vasta myytäessä. Sijoittajat ovat kaiketi pääsääntöisesti optimistista porukkaa, mutta pötyähän tuo edellinen lause on. Siihen sisältyy kaunis ajatus siitä, että jokainen tappiollakin oleva osake nousee jälleen uuteen kukoistukseen, kun vaan jaksaa odottaa. No näinhän ei ole, kysykää vaikka Lehtoon sijoittaneilta. 

Omassakin salkussani on osakkeita, jotka tuskin koskaan nousevat plussalle. Kävin läpi viime vuoden kauppoja ja olen sortunut jälleen keskihinnan alentamiseen. Salkun viisi suurinta osaketta ovat Citycon, Marimekko, Harvia, TietoEvry ja Wärtsilä. Näistä plussalla on vain Marimekko ja Wärtsilä, muut kolme ovat reippaasti miinuksella. 

Vuonna 2023 olen lisäillyt näistä viidestä Cityconia, Marimekkoa ja TietoEvryä, ostot eivät ole menneet ihan nappiin, sillä Cityconin ja TietoEvryn kohdalla olen vain kaivanut kuoppaa syvemmäksi. Itseruoskintaan ei silti ole syytä, sillä vaikka olen tehnyt virheitä, salkku kuitenkin nousi vuonna 2023. Teen päätöksiä salkun suhteen liian laiskasti, aktiivinen salkunhoito ja osakkeiden ajoittainen myyminen voisi olla hyödyksi salkun kehitykselle. Olen aina ollut huono myymään osakkeita ja siksipä salkun yritysten määräkin on paisunut suureksi. 

Vuoden 2023 rahavirrat omassa taloudessa

Vuoden 2023 aikana rahaa tuli ja meni. Suurin osa tuloista oli palkkaa, mutta myös ansiosidonnaista ja osinkotuottoa tipahteli tilille. Alla vielä tietoja näistä summista. 

Vuoden aikana sain lomautusten takia ansiosidonnaista bruttona 1426 ja nettona 1069 euroa. Nuo summat olivat neljän viikon lomautuksen ajalta. Koska olin lomautettuna myös joulukuun aikana, kahden viikon ansiosidonnainen työttömyystuki maksetaan vasta vuonna 2024 käsittelyaikojen takia. Yhteensä vuonna 2023 olin 6 viikkoa lomautettuna. 

Palkkaa ansaitsin bruttona noin 38 508 euroa ja nettona 28 824 euroa, osinkona tuli bruttona 2797 euroa ja nettona 2456 euroa. Osakkeiden ja osakerahaston myynnistä tuli euroja 2933 euroa, myynneistä ei mennyt veroa, sillä osakkeet on myyty osakesäästötilin sisällä ja osakesäästötilin ulkopuolinen rahaston myynti oli alle 1000 euroa. Veronpalautuksena tuli tilille 264 euroa. Yhteensä tuloja oli bruttona 45 928 ja nettona 35 282. 

Mitä tein vuonna 2023 tällä rahasummalla? Suuri osa meni elämiseen. Osakkeita ja rahastoja on ostettu 17 553 eurolla. Tein myös 4000 euron verran ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan ja asuntolainan määrä vuoden lopussa oli 5713 euroa. Sijoitusvelan määrä on noussut ja sijoitusvelkaa oli vuoden lopussa 4594 euroa. 

Paljon lukuja, mutta mitkä näistä yllä olevista luvuista ovat merkityksellisiä? Nettotulot ilman sijoitustuottoja (eli palkka, ansiosidonnainen ja veronpalautus) olivat 30 152 euroa. Osakkeita ja rahastoja ostelin 17533 eurolla, mutta myynnit ja osingot kiersi takaisin salkkuun. Kun putsataan lukuja ja miinustetaan osingot ja myynnit pois, sijoituksiin meni laskujeni mukaan uutta rahaa 12 164 euroa, eli säästöprosentti olisi niinkin hyvä, kuin 40%. 

Miten ajatella velasta? Vuoden aikana olen lisännyt sijoitusvelkaa, mutta samaan aikaan olen vähentänyt asuntovelkaa. Selasin lukuja ja vuoden 2022 lopussa velka on ollut melkein pelkästään asuntolainaa, jota on ollut noin 11 900 euroa. Nyt velka on asuntolainaa ja sijoituslainaa, yhteissumma velalla on noin 10 300, joten kokonaisvelka on vähän pienentynyt vuodessa. 

Korot nousivat vuoden 2023 aikana ja tällä hetkellä asuntolainan korkokustannus on suurempi (oman lainan tämän hetkinen korko, eli 3kk euribor ja marginaali on 5,212%), kuin Nordnetissä olevan sijoituslainan korko (3,49%). Näillä koroilla velkaraha ei enää ole ilmaista, mutta koska sijoituslainan korot ovat verotuksessa vähennettäviä kuluja, en ole kovin huolestunut velasta.  

Alla näkyy vielä graafina sijoitusten ja tuoton suhde. Vuosien varrella sijoitettua pääomaa pitäisi laskujeni mukaan olla 76 000 euroa ja sijoitusvarallisuus noin 93 500 euroa. Onneksi ollaan plussalla, vaikka tuottojen osuus koko salkusta saisi olla suurempi.   

Sijoitettu pääoma ja tuotto 2023

Harvia ja muita sijoitusvirheitä

Tämä vuosi on ollut osakemarkkinoilla indeksitasolla kurja. Koronakuopasta alkanut nousu on pysähtynyt ja kääntynyt pitkään laskuun.

Korona romahduksen kyydissä oli aidosti ahdistunut olo, tämän hetkinen hitaasti kiduttava luisu ei tunnu yhtään mukavammalta. Oma salkku on kerännyt tappioita sodan ja inflaation kourissa enemmän, kuin indeksi. Ja nyt tekee mieli viettää viiden minuutin hiljainen hetki salkun menetetylle pääomalle.

Menetettyä pääomaa on paljon, alla Nordnetin arvo-osuustilin, ja osakesäästötilin graafi, verrokkina on OMXHGI, eli osingot uudelleen sijoittava Helsingin pörssin indeksi. Olen siis tänä vuonna köyhtynyt pörssissä yli 20 000 euron verran. 

Nordnetin salkun käppyrät vuonna 2022

Olen tunteellinen sijoittaja. Kun salkku nousee, on euforian aika, näin laskusuhdanteessa en lähde kauppaan ostamaan köyttä, mutta paska fiilis on silti taattu. Oma salkkuni on aiemmin pitkälti noudatellut indeksin tuottoja, miten olen onnistunut hassaamaan pääomaa tänä vuonna reilusti enemmän, kuin indeksi?

Liian monta osaketta salkussa

Yksi syy on salkun ytimen hajoaminen liian moneen suuntaan. Salkussa on kesäkuun lopussa ollut 23 osaketta. Lisäksi omistan neljää eri rahastoa. Rahastot elävät jokseenkin omaa elämäänsä, osakkeita pitäisi edes jollain lailla seurata. 23 osaketta tarkoittaa lukemattomia osavuosikatsauksia ja 23 vuosittaista tilinpäätöstä. Enkä edes ole vielä maininnut analyysejä. 

Hirmuisesti seurattavaa, aika ja mielenkiinto ei millään riitä. Lisäksi osakkeiden painoarvot eroavat salkussani suuresti. Citycon suurimpana on noin 10% koko salkun arvosta, muutaman osakkeen painoarvo jää alle 1%. 

Salkun seuraaminen on aikaa vievää puuhaa ja laskevat kurssit ovat tehneet hallaa myös sijoitusinnolle. Nousevia kursseja on kivaa ihastella ja sijoittaminen on helppoa. Laskevat kurssit saavat mielen matalaksi ja siinäpä on ollut yksi syy jättää salkku oman onnensa nojaan. Olen edelleen seuranut satunnaisesti markkinoita ja lukenut joitain osavuosikatsauksia ja analyysejä, mutta kokonaisuudessaan salkun hoito on jäänyt retuperälle. Osakeanneista salkkuun jääneet pienet omistukset eivät ole riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä, joten on viisasta karsia salkun yhtiöitä. 

Fortumin ikuinen tuli 

Energia bisnes on käytännössä ikuista. Energian kulutus ei ole loppumassa huomenna, ylihuomenna eikä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Ostin Fortumia vuonna 2020 noin 15,40 euron kappalehinnalla ja korkeimmillaan kurssi on olllut yli 27 euroa. Ajattelin Fortumia siis helppona sijoituskohteena. Tiedostin kyllä jollain tasolla Venäjän riskin, mutta sota laukaisi Fortumissa liian monta odottavaa ansaa. 

Jotenkin olin naivisti ajatellut valtioiden hoitelevan omia asioitaan, kuten terveydenhuolto, infrastruktuuri, veronkanto, koulutus ja turvallisuus. Valtioiden intressit ovat kuitenkin moninaiset, energian halpa hinta osoittautui erittäin tärkeäksi Saksalle. Fortumin omistajana minulle alkoi valjeta, miten valtiot voivat sekaantua pörssiyritystenkin päätösten tekoon.  

Saksan sähkömarkkinoille pyrkiminen Uniperin avulla osoittautui Fortumilta varsin onnettomaksi retkeksi, tämän päivän tiedoilla Saksan valtio ostaa Uniperin Fortumilta paljon pienemmällä summalla, kuin mitä Fortum on Uniperiin upottanut. Fortumille jäi Saksan retkestä rutkasti kirveleviä muistoja ja miljardien tappiot. Myin Fortumin omistukseni jo heinäkuun alussa noin 13 euron hintaan. Sen jälkeen osakkeen hinta on käynyt alempana, ja kivunnut jälleen vähän päälle 13 euron. 

Suuria tappioita en Fortumin kyydissä kärsinyt, mutta Fortum lienee jälleen kerran yksi opetus siitä, että osakkeen myyntiä ei pitäisi pitkittää loputtomiin. Kärsivällisyys on sijoittamisessa yleensä hyve, mutta nyt ei. Seurasin Fortumin seikkailuja huolestuneena jo puolen vuoden ajan, ennen kuin viimein myin osakkeet. 

Kotoiluosakkeiden kirous

Omassa salkussani on paljon osakkeita, jotka hyötyivät koronan kotoilubuumista. Näitä osakkeita ei siis varsinaisesti voi kutsua sijoitusvirheeksi, mutta fiksumpi sijoittaja olisi myynyt osakkeet huipuissa. Kotoiluosakkeisiin kuuluvat salkkuni osakkeista ainakin Tokmanni, Marimekko, Harvia. Ja tietenkin Sievi, jonka osasena on sisustukseen keskittynyt Indoor Group. Kaikki näistä ovat laskeneet kuluneen vuoden aikana. 

Sohvia, kiukaita ja verhojakaan ei vaihdeta joka vuosi ja nyt kun maailma on avautunut matkustelulle, nämä yritykset joutuvat keksimään uusia temppuja. Indoor Groupin yhtiöt Sotka ja Asko ovatkin jo ilmoittaneet yt-neuvotteluiden alkamisesta. 

Putoavan puukon jahtaus

Eniten tappiota olen saanut aikaiseksi Harvialla. Harvia on jotenkin hyvin suomalainen ja sympaattinen yhtiö ja ajatuksen tasolla sitä on kiva omistaa. Kun ajattelen Harviaa, mieleen tulee keskikesän vaaleat illat, itse pilkotuilla klapeilla lämmitetty rantasauna ja kesäillassa lempeästi huojuvat nuoret koivut. 

Harviaa ostin salkkuun näin jälkiviisaana aivan väärään aikaan. Yhtiö oli jo hieman kääntynyt huipuistaan alaspäin, kun ostin sitä ensimmäisen kerran tammikuun lopussa 50 kappaletta hintaan 46,1e/osake. Harvian kohdalla huumaannuin täysin yhtiön luvuista, jotka siis perustuivat yhtiön huippuvuosiin 2021 ja 2020. Harvia oli yksi koronan kotoilubuumista hyötynyt yritys, joten huippuvuosien lukuihin ei luultavasti ihan heti ylletä. 

"Keskihinnan alennus" on varmasti maailman huonoin sijoitusstrategia. Harviassapa tietenkin toteutin tätä strategiaa. Virheistään pitäisi kaiketi oppia, mutta osakkeen keskihinnan alentaja toistaa samaa virhettä joka kerran, kun painaa osta-nappia. Ainakin jos ei ole rautaista uskoa yrityksen tulevaan nousuun. 

Olen ostanut Harviaa yhteensä 5 kertaa, keskihinta on tällä hetkellä noin 34 euroa ja omistuksessani on 250 osaketta. Olen hävinnyt toistaiseksi Harviaa omistamalla noin 4900 euroa. Jos summan muuttaisi viiden euron seteleiksi, niin kaipa sillä yhden saunakiukaan lämmittäisi. 

Harvian kohdalla iski jonkinlainen itsepäisyys ja laskutaidottomuus. Minulla ei ole varsinaista sijoitussuunnitelmaa, jossa määriteltäisiin yhden osakkeen painoarvo salkussa, joten yhtäkkiä olinkin ostanut 8646 eurolla kiuasvalmistajan osakkeita, tämän hetken arvo on noin 3715 euroa. 

Harviaan laitettu summa on suuri suhteutettuna koko salkun kokoon. Myös tappiot ovat suurimmat yksittäisen osakkeen tappiot. Tällä hetkellä pohdin jo Harvian osakkeiden myyntiä, yhtiön tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta, sillä energian noussut hinta pistää miettimään saunakäyntien tarpeellisuutta. 

Mitäpä olen toistaiseksi oppinut Harviasta? Putoava puukko on varsin petollinen, sillä laskeva kurssi houkuttelee aina ostamaan lisää. Tappioihin myös turtuu, joten vaikka miinukset tuntuvat pahalta, niitä alkaa jollain tavalla sietää. 

Järjestelmällista salkunhoitoa

Aioin tulevaisuudessa harrastaa järjestelmällistä salkunhoitoa. Sen sijaan, että heittelisin tuhatlappusia markkinoiden nälkäiseen kitaan harkitsematta, uhraan enemmän aikaa yhtiövalinnalle ja salkun kokonaisuuden hallinnalle. 

Olen jo tänään aloittanut urakan, ja myynyt viisi salkkuni pienintä yhtiötä. Fiskars, Sitowise, Netum, Witted Megacorp ja Warner Bros saivat lähteä. Sitowise, Netum ja Witted Megacorp ovat kaikki tulleet osakeanneissa. Fiskars on ollut pisimpään salkussani, olen ostanut osakkeet kesäkuun alussa 2018, ja vaikka pidän Fiskarsin tuotteista, en ole lisännyt omistusta. Warner Bros tuli salkkuun AT&T:n jakautuessa tänä vuonna. 

Kaikkien viiden osakkeen omistukset olivat muutaman sadan euron arvoisia, joten niiden seuraamisessa ei enää ollut mitään järkeä ajankäytön kannalta. Jäljelle jääviä yrityksiäkin alan tarkastella tarkemmin, vaikka myyminen onkin aina ollut vaikeampaa, kuin ostaminen. 

Karhu on herännyt talviuniltaan

Karhut nukkuvat talviunta ja heräävät keväällä jälleen uniltaan. Venäjää kutsutaan karhuksi, ja nyt vallanhaluinen karhu on aloittanut sodan Ukrainaa vastaan. 

(Meinasin vihjata vielä tässä jotain vodkan kulutuksesta Venäjällä ja alkoholin vaikutuksesta päätöksentekoon. Ainakin julkisten tietojen mukaan sodan aloittanut Putin on kuitenkin raitis.)

Sodassa on aina kärsijöitä. Tähän mennessä suurin kärsijä on Ukrainan kansa, mutta ei Venäjälläkään loistavasti mene. Molemmilla puolilla on kuollut sotilaita, Ukrainan puolella myös siviileitä. Televisiosta katsottuna maa näyttää myös melko karulta, pommit ovat osuneet taloihin, ja infrastruktuuriin, joten sodan jälkeen maa kaipaa kipeästi jälleenrakennus apua. 

Tavalliset venäläisetkään eivät tässä sodassa pääse helpolla. Lännen asettamat talouspakotteet ovat kurjistaneet venäläisten elämää, ruplan arvo on romahtanut, ulkomaiset yritykset vetävät toimintojaan pois Venäjältä ja oletettavasti sota nostaa inflaatiota.

Jos sodista pitää keksiä pakolla hyviä puolia, niin sota on vauhdittanut joidenkin keksintöjen keksimisessä. Esimerkiksi mikroaaltouuni, tutkateknologia ja peleissä käytetty virtuaalitodellisuus on kehitetty alunperin sotilaiden tarpeeseen. Valitettavasti myös ydinpommi, hävittäjälentokoneet ja biologiset aseet on keksitty sodan inspiroimana. Ihmiskunnan kekseliäisyydellä ei ole rajoja, kun mielessä on naapurin hengen riistäminen. 

Hyökkäys vaikutti lähtökohtaisesti niin järjettömältä, että en todellakaan uskonut sodan alkavan. Tällä hetkellä toivon pikaista rauhaa, ja sillä sitä odotellessa vahvaa taistelutahtoa Ukrainan kansalle. Hieman yllätys on ollut myös länsimaiden vahva vastaus Venäjän hyökkäykseen. 

Krimin valloitus vuonna 2014 ei aiheuttanut suurempaa taloudellista liikehdintää länsimaisessa maailmassa, mutta nyt sekä apu, että taloudelliset pakotteet on mitoitettu suuriksi. Länsi yrittääkin tällä hetkellä kaikin keinoin näyttää Venäjälle, että sodassa ei edelleenkään ole kaikki keinot sallittuja.

Sota sulattaa salkkua

Oma Nordnetissa sijaitseva osakesalkkuni on jo tipahtanut huipuistaan yli 21%. Karhumarkkinoiden raja määritellään 20% tiputukseksi huipusta, joten karhuja on liikkeellä sotatantereen lisäksi myös osakemarkkinoilla. 

Korkeimmillaan salkku on ollut syyskuun alussa 2021, eli noin puoli vuotta sitten. Sen jälkeen alkoi puheet korkojen noususta, Ukrainan kriisistä ja inflaatiosta. Epävarmuus on hallaa osakekursseille. Minun salkkuni ei seiso yksin markkinoiden riepoteltavana, vaan myös OMXHGI, eli osingot huomioon ottava Helsingin yleisindeksi on jo tipahtanut yli 20%. 

Ja miltä nyt tuntuu, näin piensijoittajan näkökulmasta? Olen jotenkin luovinut osakemarkkinoilla jo muutaman vuoden ilman sijoitussuunnitelmaa, mutta sekoitus osinkosijoittamista ja osta ja unohda-strategiaa voisi olla aika lähellä. 

Valitettavasti salkussa on paljon syklisiä osakkeita, jotka ovat saaneet perinteisesti kriiseissä pataansa. Näin jälkiviisaana osta ja unohda-strategia sopii äärimmäisen huonosti nykyiseen pomppuiseen markkinaympäristöön ja syklisiin osakkeisiin. 

Zeniläinen mielentyyneys ei koskaan ole ollut minun juttuni, kun kriisi on päällä, joten olen viime päivinä harrastanut kevyttä itseruoskintaa. Kuka kumma käski pitämään Fortumin salkussa, kun kriisi alkoi syventyä? Ja minkä ihmeen vuoksi Harvian osakkeet ovat vaivihkaa lisineet salkussani? Velkavipuakin salkussa on tällä hetkellä, ja sehän on myrkkyä laskumarkkinoilla. 

Tästä eteenpäin

Noin 20% lasku ei itse asiassa ole niin kovin harvinaista. Viiden vuoden aikana salkkuni on tehnyt saman tiputuksen nyt jo kolmesti. Ensimmäisellä kerralla syksyllä 2018, toisella kerralla koronakeväällä 2020, ja nyt on siis kolmas pudotus. Sijoittamiseen kuuluu pääoman heilunta, pitkän nousun jälkeen meinaa vaan unohtua, että heiluntaan kuuluu myös se salkun negatiivinen kehitys. 

Ajan myötä pääoma on kasvanut salkussa, joten euromääräiset tappiot ovat nyt suurempia, kuin aiemmissa dropeissa. Nyt sota sekoittaa ainakin Euroopan taloutta oikein kunnolla, joten hankala sanoa, mihin kurssit ovat menossa. 

Syitä laskuun on paljon. Nousevat korot, inflaatio, Suomen läheisyys Venäjän kanssa ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Mikään näistä syistä ei välttämättä ole ratkeamassa ihan lähitulevaisuudessa, joten voi olla, että käppyrät tippuu vieläkin alemmas.

Omaa salkkuani pohdin viikonlopun aikana, ja päädyin toistaiseksi pitämään omistukseni. Lisäilen joitain osakkeita, kun palkka tulee tilille ja yritän vältellä liian riskisiä kohteita. Mietin myös Yhdysvaltojen markkinoita, oma salkkuni on hyvin Suomi-painotteinen, joten kaikki paikalliset myrskyt vaikuttavat kovasti salkussa oleviin yrityksiin. 

Q2 2020, salkku nilkuttaa eteenpäin

Toinen kvartaali oli pörssissä tänä vuonna vähintään yhtä mielenkiintoinen, kuin ensimmäinenkin. Pörssit nousivat nopeasti, kuin ongenkoho uppeluksista. Koronaviruksen aiheuttamia kolhuja yritysten liikevaihtoon ei vielä tiedetä, joten hieman itseäni epäilyttää viimeaikainen kurssien liito.

Oma salkkuni nilkuttaa vaivaisena eteenpäin. Vaikka toipumista on tapahtunut, on oma suomalaisia osakkeita sisältävä salkkuni tänä vuonna indeksiä jäljessä. Vertailuindeksinä olen pitänyt OMXHGI indeksiä, jossa osingot sijoitetaan uudelleen. OMXHGI lähenee pikku hiljaa vuoden vaihteen tasoja, oma salkkuni kyntää 10% alempana. Ostelin osakesäästötilille kalliita osakkeita juuri ennen koronakriisiä, joten tämä lienee syynä salkun miinuksiin. Kun vuodesta oli kulunut ensimmäinen puolikas, näytti salkussani tältä:

Osakkeet ja rahastot
Op-Aasia indeksi	929,51	3 %
Op-Ilmasto	7 706,38	26 %
CapMan	1251	4 %
Citycon	1671	6 %
Digia	2193	7 %
Fiskars	102	0 %
Fortum	1691	6 %
Konecranes	604	2 %
Marimekko	2421	8 %
Nokia	1458	5 %
Orion B	1249	4 %
Sampo	1684	6 %
Stora Enso R	2232	8 %
Tokmanni Group	2234	8 %
Wärtsilä B	1869	6 %
	29294,89	100 %

Pienen salkun ilot ja surut

Itse miellän salkkuni vielä pienikokoiseksi, mutta oikeasti se taitaa kuulua yllättäen jo melkein suomalaiseen keskikastiin! (Salkunrakentaja sivuston mukaan suomalaisten sijoittajien sijoitusvarallisuus on noin 31 000e).

Osinkoja tuli kolmen viime kuukauden aikana 253,25 euroa bruttona, osa osingoista tuli arvo-osuustilille ja osa osakesäästötilille. Osinkoja maksoivat Orion, Tokmanni, Stora Enso, Sampo, Konecranes ja Citycon.

Tällä hetkellä lepuutan siis noin 29 000 euroa rahastoissa ja osakkeissa. Pienen ja tuoreen salkun heilunta on suurta, koska ajallinen ja maantieteellinen hajautus ei ole täydellinen. Siksi koronan puraisu heitti salkun pahasti punaiselle. Niin kuin jo mainitsin, indeksin käppyrät menee kaukana yläpuolella, mutta silti omaisuus on viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvanut 10 000 eurolla. Tähän on  useita syitä.

Yksi syy on asuntolainen lyhennysvapaa, eli kuukaudessa jää rahaa tarkalleen 216e enemmän joko kulutukseen tai säästöön. Toinen syy on kevään korkeat säästöasteet, korona sulki ravintolat, elokuvateatterit ja muut huvittelupaikat, joten rahaa on jäänyt säästöön. Kolmas syy on osakekurssien nousu, joka selittää noin 5300e tuosta kokonaisnoususta. Ja se neljäs syy, se on ihan absurdi.

Väärin lasketut tuet

Olin osittain lomautettuna koko viime kvartaalin, eli tein 80% työaikaa. Heinäkuun alusta palasin takaisin kokoaikaiseksi työntekijäksi. Palkka putosikin lomautuksen ajaksi reilusti, eli kun normaalina kuukautena tilille tulee nettona noin 2000e palkkaa, osittaisen lomautuksen aikana nettopalkka on ollut noin 1500-1600e. Kuulun liittoon, joten tietenkin hain puuttuvasta osuudesta soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa. 

Ei voi sanoa, että Roope Ankkamaisesti rakastaisin rahaa yli kaiken, mutta minulla ja rahalla on kuitenkin hyvin lämmin suhde. Liiton tukea jouduin odottamaan melkein kaksi kuukautta, ja kävin heti katsomassa päätöksen liiton sivuilta.

Laskeskelin siis etukäteen, että soviteltua ansiosidonnaista työttömyystukea tulisi muutaman satasen verran. Siellä oli kuitenkin laskettu tuet yläkanttiin, eli kun viimein monen viikon päästä sain huhti- ja toukokuun tukipäätöksen, oli se aivan selvästi virheellinen. Virheen suuruus lienee verojen jälkeen jonkin verran yli 1000 euroa. No rehellisenä ihmisenä tietenkin ilmoitin heti liittoon, että kiitoksia rahoista, mutta nämä rahat eivät oikeastaan kuulu minulle, koska olette laskeneet tuen määrän pahasti pieleen. (Ette arvaa, kuinka paljon tämä vaati selkärankaa!). 

Vastaus oli monipolvinen ja ymmärtäväinen (joskin vähän ylenkatsova) "tuen määräytyminen voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta oikein me olemme laskeneet". Sitkeästi yritin vielä toisen kerran korjata laskelmia, ja laitoin vielä uuden viestin, jossa vaadin jälleen kerran laskelmien tarkistamista. (Tällä kertaa tuntui oikeasti jo aivan siltä, kun sahaisin omaa jalkaani poikki. Kieltäytyä nyt ilmaisesta rahasta!).

Vastausviestistä kävi ilmi, että tällä kertaa oli onneksi sentään ymmärretty, että väärinhän tuki oli laskettu, mutta yllätyksekseni mitään ei peritty takaisin, vaan ilmoitettiin vaan, että seuraavan kuun tuki määräytyy eri tavalla. Roope Ankkamaisesta fiiliksestä päädyin Hannu Hanhimaiseen oloon. (Henkisesti varaudun kyllä edelleen tuen takaisin perintään). Mitä tästä omituisesta episodista opin? Kannattaa kuulua liittoon.

Q1 2020, koronaviruksen runtelema salkku

Vuoden 2020 ensimmäinen neljännes oli maailman pörsseissä historiallinen. Ensin kohottiin ennätys korkealle ja sitten painuttiin nopeasti alas. Korkeimmassa pisteessä käytiin suunnilleen helmikuun puolessa välissä.

Oma sijoitusvuoteni on kokenut samat liikkeet, korkealta oli pitkä matka alas. Avasin osakesäästötilin helmikuun alussa ja ostin sinne nopeaan tahtiin korkeilla hinnoilla osakkeita. Tällä hetkellä suurimmat tappiot lienee prosentuaalisesti joko Cityconista tai Konecranesista, euroissa laskettuna Cityconilla olen saanut poltettua eniten rahaa. Cityconia pidin itse melko stabiilina ja tylsänä, mutta enpäs osannut ennustaa, että lasku lähtisi liikkeelle kaupan alasta! Citycon on antanut viime kuussa negatiivisen tulosvaroituksen, joten lasku on ihan ansaittu.

Omistukseni S-ryhmän osuuksista lunastin pois, ja jätin jäljelle vain HOK-Elannon osuuden, joka on pääkaupunkiseudun osuuskauppa. Syy S-junasta vetäytymiseen oli jo ainakin pari vuotta laskeneet korot, eli ounastelin, että sieltä ei tule enää merkittäviä summia. S-junasta vapautui 500 euroa, jotka pistin melkein saman tien osakkeisiin.

Ostot ensimmäisellä kvartaalilla

Kaikki ostot tein upouudelle osakesäätötilille. Ostin lisää Cityconia, Digiaa, Wärtsilää ja Marimekkoa. Uutena mukaan salkkuuni tuli Sampo ja Konecranes. Alla kaikki tämän hetkiset omistukset, osa on Nordnetin arvo-osuustilillä ja osa Nordnetin osakesäästötilillä. Rahastot on Osuuspankissa. 

Osakkeet ja rahastot
Op-Aasia indeksi	850,49	4 %
Op-Ilmasto	6 585,12	29 %
CapMan	1121	5 %
Citycon	1869	8 %
Digia	1737	8 %
Fiskars	96	0 %
Konecranes	468	2 %
Marimekko	2208	10 %
Nokia	1076	5 %
Orion B	1081	5 %
Sampo	799	4 %
Stora Enso R	1942	9 %
Tokmanni Group	1547	7 %
Wärtsilä B	1030	5 %
	22409,61	100 %

Kauppoja tein ennätysmäärän ja rahaa tuuppasin markkinoille peräti 7184 euroa, eli kun minulla jouluna oli vielä käteistä reilusti säästössä, on käteisen määrä vähentynyt. Muutos-sarakkeen viimeinen luku näyttää myös melko karulta, omaisuus on siis huventunut kvartaalissa peräti 8089 euron verran. Lasku liittyy juurikin rahastojen ja osakkeiden arvon sulamiseen. Sain palkkatuloista säästettyä kolmen kuukauden aikana noin 1090 euroa. 

Mitään isoja hankintoja en tehnyt, mutta kävin yksityisellä lääkärillä, hoito maksoi suunnilleen 900 euroa. Tietenkin jälkiviisaana olisi kannattanut käyttää julkisen terveydenhuollon palveluita, mutta saamani hoito oli hyvää, ja rahat meni hyvään kohteeseen (eli omaan hyvinvointiin).   

Q1 2020

Osingot ja yksi yhtiökokous

Osinkoja tuli tässä kvartaalissa bruttona noin 249,49 euroa, osa tuli osakesäästötilille, ja osa arvo-osuustilille. Osinkoa maksoivat Wärtsilä, Fiskars, Capman, Digia ja Citycon. Kerkesin käydä myös juuri ennen poikkeustilan julistamista yhdessä yhtiökokouksessa. Capmanin yhtiökokous pidettiin vielä normaalisti ja Capmanin vuoden 2019 luvut olivatkin oikein hyviä!

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii (osakesalkkuni siis)

Tänä vuonna olen tehnyt salkkuni kanssa jo muutamia isoja virheitä (ajallinen hajautus ja yhtiövalinta). Kumma kyllä vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi myydä kaikki pois, vaikka kieltämättä se olisi ollut viisain ratkaisu kriisin alkuvaiheessa. Valitettavasti pidin koronavirusta jonkinlaisena eksoottisena Kiinan ongelmana, mutta siitä kehkeytyikin globalisaation takia oikea tuomiopäivän pandemia. Laitoin rahat markkinoille liian aikaisin ja isona könttänä. Jos olisin malttanut vielä yhden tai kaksi kuukautta käteisen kanssa, olisi salkun tilanne melko erilainen (jälkiviisastelu on niin ihanan helppoa!).

Huvin vuoksi laskeskelin salkkuni saaman kolhun syvyyttä. Korkeimmillaan osakesalkku on ollut 12.3. Sieltä alkanut pudotus oli syvä, rotkon pohjalla oltiin 23.3., ja sieltä salkku on hieman palautunut. Nordnetin käppyröitä katsoessa näyttäisi siltä, että näiden kahden päivän välillä salkkuni putosi huipustaan jopa 43%. Suomalaisia osakkeita sisältävä salkkuni teki siis jyrkemmän syöksyn, kuin suomalaiset osakeindeksit. Tällä hetkellä ollaan noin 25% vuoden vaihteesta miinuksella. Suurimmat päivittäiset miinukset ovat olleet 2000 euron luokkaa, toisaalta heiluntaa on ollut paljon, ja myös plussapäiviä on varsinkin tuon 23.3. jälkeen ollut. 

Onko sijoittaminen vielä kokonaisuudessaan plussan puolella, vai ollaanko jo painuttu tappiolle? Vanhimmat sijoitukseni ovat OP:n rahastot, ja ne on vielä plussalla. OP-Ilmastoon olen säästänyt kuukausisäästäjänä muistaakseni vuosina 2009-2017 ja OP-Aasian osuudet olen ostanut kerralla. Ensimmäiset osakkeet on hankittu marraskuussa 2016, ja suuri osa osakkeista on tullut salkkuuni vasta tätä kirjoitusta käsittelevällä kvartaalilla. Osakkeet on miinuksella, pahiten toki nämä viimeiseksi hankitut. Kun lasketaan saadut osingotkin mukaan olen kokonaisuudessa miinuksella tällä hetkellä laskujeni mukaan noin 800 euroa.    

Katse loppuvuoteen 

Seuraava kvartaali meneekin osa-aikaisena lomautettuna, mikä näkyy myös palkassa. Osa-aikainen lomautus tarkoittaa kohdallani 30 viikkotunnin työviikkoa normaalin 37,5 tunnin sijasta. Oma arvioni on, että talouden toipuminen on hidasta, joskin toivoisin kovasti, että koronavirus jää nopeasti historiaan. Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu epäili maaliskuussa, että ollaan jo taantumassa, joten lamakaan ei ole mahdottomuus, jos pandemian rajoitukset jatkuvat pitkään. Tänään uutisoitiin Slushin peruuntumisesta, syynä oli mahdollinen koronaviruksen syksyllä tuleva toinen aalto. Tulevaisuudesta on siis vaikea sanoa mitään. 

Oma tilanteeni on lomautuksesta riippumatta ihan hyvä. Tileillä on edelleen jonkin verran rahaa, siitä osa (noin 3000 euroa) on puskurirahaa, joten en aio kaikkea siirtää osakkeisiin. Puhuinkin jo ajallisesta hajautuksesta, ja ajatuksena on kuitenkin säästää palkasta ja tulevista lomarahoista ja laittaa maltilla rahaa osakkeisiin niin kauan, kun vielä kurssit ovat alhaalla. Nykyinen lomautus on kolmen kuukauden pituinen, mutta toki sitäkin voidaan pidentää. Oma tilanteeni on kuitenkin sikäli hyvä, että velkaa on vain asuntolainan muodossa ja tiukan paikan tullen sijoituksia voi realisoida.   

Osakeostoja ja joulun odotusta

Loppuvuosi on mennyt vauhdikkaasti ja joulukalenterista alkaa loppumaan avattavat luukut. Meillä kuuluu joulun odotukseen olennaisena osana partiolaisten joulukalenteri, tänään sieltä tuli joulukuusen latvatähti.

Tänä vuonna en tehnyt juurikaan joululahja ostoksia. Vietämme joulua isovanhempien kanssa. Meidän perheessä on sovittu, että vain lapset saavat lahjoja, sillä aikuisilla on jo niin paljon. Puolisolle olen kuitenkin antanut lahjan, viime vuosina lahja on ollut aineeton lahja, kuten liput kiinnostavaan näytelmään.

Opinnot olen saanut viimein tämän syksyn aikana kursittua kasaan, ja minut erottaa tradenomin tittelistä enää pari pientä muodollisuutta! Valmistuin ihan ajoissa ja tein kaikki muut opinnot valmiiksi alle parissa vuodessa, mutta viimeinen vaihe, eli opinnäytetyön teko jäi roikkumaan, kun palasin töihin.

Loppuvuoden osakeostot

Käteisvarojen osuus omaisuudestani on päässyt kasvamaan pikku hiljaa tämän vuoden ajan. Osalle rahasummasta minulla on jo osoite (matka ja terveydellisiä juttuja), mutta osa on edelleen vapaana. Joku kärsivällisempi pystyisi ehkä odottamaan rahasumman kanssa joko osakesäästötiliä tai kurssien tippumista. Minä sen sijaan en ole tottunut näin suureen pelkästään tilillä makaavaan rahaan, joten olen törmännyt epätavalliseen ongelmaan: kuinka päästä liiasta rahasta eroon? Minun ratkaisuni oli tuupata sitä voimalla osakkeisiin! Ensimmäinen ostoni oli jo lokakuussa. Lisäsin hieman omistustani Cityconissa alle 1000 euron ostolla. 

Toinen ostoni oli Wärtsilä. Yleensä olen kerralla ostanut yhtä osaketta noin 500-1000 eurolla, nyt pistin kerralla noin 1400 euroa menemään Wärtsilän osakkeeseen. En siitä syystä, että luottaisin Wärtsilään erityisen paljon, vaan yritin vaan päästä rahasta eroon. Tällä hetkellä hajautus Suomen ulkopuolelle kiinnostaisi myös, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkien maailman markkinoiden osakkeiden läpi käymiseen. 

Wärtsilä yhtiönä valikoitui tuhansien osakkeiden joukosta siksi, että minulla on jo sitä pieni palanen salkussa, ja tiesin jo yrityksestä jotain. Wärtsilältä tuli syksyllä tulosvaroitus ja osakkeen arvo on liukunut koko vuoden ajan alaspäin. Fiskarsista osinkona irronneet osakkeet arvotettiin keväällä hintaan 13,27e, nyt ollaan käyty jo alle 9 euron. Marraskuussa yhtiö piti pääomamarkkinapäivän, ja tutustuin yritykseen vähän tarkemmin. 

Pidän enemmän epäsyklisistä yrityksistä, joten olen ajatellut teollisuusaloista vähän kaksijakoisesti. Epäsykliset yritykset (omassa salkussa Tokmanni ja Capman) ovat kuitenkin hinautuneet ylöspäin, joten olen suunnannut katsetta myös muualle. 

Wärtsilässä kiinnosti palveluliiketoiminnan osuus liikevaihdosta. Liikevaihto oli vuonna 2018 5,2mrd, josta palveluiden osuus 2,4mrd, eli melkein puolet liikevaihdosta tulee palveluista. Vaikka yritys on syklinen, se ei kuitenkaan ole syklisimmästä päästä juuri palveluiden takia. Liikevaihdon loppuosan tuo Energy Business, 1,5mrd, ja Marine Solutions 1,2mrd. Juuri näissä kahdessa muussa sektorissa on ollut haasteita viime aikoina. Mielenkiinnolla odottelen, miten yrityksen liiketoiminta pyörii tulevalla vuosikymmenellä. 

Koska olen osinkosijoittaja, myös osinko kiinnosti. Osinkoa Wärtsilä maksaa kahdesti vuodessa, ja osinkotuotto on tänä vuonna ollut 4,7%, aiempina vuosina alle 4%. 

Inderes vaikutus, totta vai tarua?

Onko olemassa Inderes-vaikutus? Inderes tarjoaa laadukkaita raportteja yrityksistä, ja olen itsekin selannut niitä läpi. Sivut ovat selkeät ja informaatiota annetaan haastatteluina, podcasteina, ja perinteisinä kirjallisina versioina. Puhutaan jo Inderes-vaikutuksesta, eli Inderesin joko kursseja nostavasta, tai laskevasta vaikutuksesta sen mukaan, millaisia suosituksia Inderes antaa osakkeista. 

Mahdollisesti törmäsin Wärtsilän oston kanssa ensimmäistä kertaa Inderesin vaikutukseen. Olin jo tarkkaillut osaketta jonkin aikaa, mutta halusin vielä kuulla pääomamarkkinapäivän annin. Pääomamarkkinapäivä pidettiin 26.11., kuuntelin Inderesin varovaisen positiivisen raportin, ja tein oston 28.11. Moni muukin oli varmasti kärkkynyt osaketta, ja alle 9e hinnassa ollut osake käväisi hetkellisesti ylempänä marraskuun loppupäivinä. Tulin ostaneeksi osaketta hintaan 9,4e. Tästä osake jälleen sukelsi alle 9 euron, mutta on jälleen kivunnut ylemmäksi niin, että olen hivenen plussalla. 

lähde: Pixabay

Hyvää joulua!

Kolme vuotta osakesäästäjänä

Oma sijoittajan urani on lähtenyt käyntiin kuukausisäästämällä pankin rahastoihin. Porttiteorian mukaan nälkä kasvaa syödessä ja jokseenkin tasan kolme vuotta sitten siirryin kovempaan kamaan ja tein ensimmäiset suorat osakeostot. Jo heti ensimmäinen osto aiheutti riippuvuuden, ja sillä tiellä ollaan. Kolman vuoden kunniaksi on siis juhlan paikka! Ja voinkin nyt hyvällä syyllä kerrata lyhyen historiani osakesäästäjänä.

Salkun viisi ensimmäistä osaketta

Osto ideoita marraskuussa 2016 etsiessäni osuin Nordnetin "Helsingin pörssin parhaat osingonmaksajat" -listaukseen. Lista oli pitkä, ja täynnä yrityksiä, joiden saavutuksista tai liiketoiminnasta minulla ei ollut keltanokkana mitään hajua. Ensimmäisessä viidessä osakkeessa on siis kaikissa jotain itselle tuttua, joko tuotteet, liiketoiminta, tai olen tuntenut jonkun yrityksessä työskentelevän.

Halusin hajautusta, joten yritin hajauttaa toimialoittain, yrityksen koon mukaan, sekä (edes hieman) maantieteellisesti. Siivilöin osakkeita ihan fiiliksellä, mutta myös netin avulla etsin tietoa myös esim. tulevaisuuden näkymistä. Tunnusluvuista  painotin osinkotuottoa, mutta raakkasin osakkeita myös P/E luvun ja ROEn avulla. Avasin salkun ostamalla kahta osaketta, Cityconia (ostohinta 2,1e, joka käänteisen splitin jälkeen vastaa 10,5 euroa) ja Nokiaa (ostohinta 4,17e).

Menot on suuret ja tulot pienet, siksipä aloitin sijoittamisen suoriin osakkeisiin pikku hiluilla. Viiden ensimmäisen osakkeen ostoerät olivat noin 500 euron kokoisia. Ostokriteeritkin olivat suunnilleen samat, ostot tein aikavälillä marraskuu 2016-maaliskuu 2017. Kaikkia näitä viittä osaketta olen myös ostanut lisää ensimmäisen oston jälkeen. 

Vuoden vaihteen jälkeen ostin tammikuussa 2017 vielä Stora Enson R-osaketta (ostohinta 10,6e) ja Tokmannia (ostohinta 8,98e). Maaliskuussa 2017 ostin CapManin osakkeita (ostohinta 1,43 euroa).

Kaikissa näissä viidessä osakkeessa ostopäätöksenteko prosessi on ollut kuitenkin erilainen, mutta kaikissa on ollut tunnusluvuilla katsottuna jotain kiinnostavaa. Aluksi jo päätin, että haluan metsäyhtiötä salkkuuni, ja vertailin kolmea metsäyhtiötä keskenään, ennenkuin päädyin ostamaan Stora Ensoa. CapManin kohdalla sen sijaan yrityksestä puhunut henkilö oli puhujana niin vakuuttava, että yritys alkoi kiinnostaa. 

Tuurilla osuma Marimekkoon

Kuudes ostoni osui ihan sattumalta kultasuoneen, sillä Nordnetin pikku kauppojen tarjouksesta ostin kesän 2017 lopulla noin 600 eurolla Marimekkoa. Paperilla tämä ei oston ajankohtana ollut mitenkään ideaali osake, osinkotuotto oli matalampi, kuin oma tavoitteeni (oma tavoitteeni on noin 5%), eikä osinkohistoria ollut johdonmukaisesti kasvava. Marimekko oli myös hieman hyljeksitty osake, sillä Kauppalehden lukijoiden "osta-myy" listauksessa se oli kesällä 2017 jatkuvasti "myy" -listan kärjessä.

Pohdin siis kesän 2017 lopulla Marimekon kankaan ostamista verhoiksi, ja kangasta olisin saanut 600 eurolla suunnillen 16 metriä (metrihinta 37 euroa), eli olisin saanut tarvitsemani viisi verhoa olohuoneeseen. Onneksi kuitenkin ostin osakkeita, enkä kangasta. Osakkeet ostin keskihinnalla 9,86 e/kpl, tämän hetkinen hinta osakkeella on noin 38 euroa. (Eikä meillä vieläkään ole niitä Marimekon verhoja olohuoneessa, mutta ajatus osakkeen arvonnoususta lämmittää kummasti.)

Some - Sijoittajan sudenkuoppa

Kuulun muutamaan Facebookin sijoitus-aiheeseen ryhmään. Pääosin Facebookin ryhmät tarjoavat minulle viihdettä, tietoa ja tottakai myös ajanvietettä. On myös mielenkiintoista seurata muiden sijoittajien ajatuksia, koska reaalimaailmassa harva tuntemani ihminen sijoittaa. Ja hekin harvat, jotka sijoittavat, ovat niin eri ajatuksilla liikkeellä, että yhteistä puheenaihetta on vaikea kehittää.

Ja somestapa tietenkin olen haksahtanut seuraavien osakkeiden omistajaksi. Olen tottakai itse tehnyt ostopäätökset, mutta täytyy myöntää, että joskus on ihan hirveän helppo marssia sopulina joukon mukana (rotkoon).

Orion oli laskenut reippaasti syksyllä 2017, ja aiheesta oli ketjuja sijoitusryhmissä. Tilillä poltteli rahaa, katselin tunnusluvut läpi, ja  sen suuremmin miettimättä nakkasin Orioniin noin 930 euroa, kurssin ollessa noin 31e/osake. Sen jälkeen osake laski vielä pitkänkin aikaa, joten vaikka osto ei osunut ajallisesti oikein, ei se silti ole ollut ihan sysihuonokaan, sillä osakkeen hinta on noussut viime kuukausina ja taitaa olla jossain 40 e paikkeilla tänään. En edelleenkään ole kovin kiinnostunut Orionista yrityksenä, mutta ehkä sekin aika joskus koittaa, jolloin lukaisen yrityksen vuosikertomuksen läpi.

Nordea kuuluu samaan kerhoon Orionin kanssa, eli ostopäätöksiin vaikutti suuresti sosiaalisen median hehkutus. Nordeaan tutustuin kuitenkin huomattavasti syvemmin, kuin Orioniin, ja taisipa välillä olla tunteetkin pelissä. Nordeasta olenkin jo kirjoittanut täällä, täällä ja täällä.

Tässä vaiheessa päästäänkin jo ajallisesti vuoden 2018 alkuun, jolloin aloitin blogin pitämisen. Kaikki ostot ja myynnit vuoden 2018 alun jälkeen näkyvät blogissani.

Pikkuisilla ostoilla maustetta salkkuun

Näistä ostoista olenkin jo kirjoittanut blogissa. Fiskarsia ostin ihan pienen erän toukokuussa 2018, Wärtsilä tuli Fiskarsin mukana. Digia on tuorein salkkuni yrityksistä, ostettu keväällä 2019. Mielenkiinnolla seuraan kaikkia näitä, vaikka osuudet salkustani ovatkin pieniä. Tällä hetkellä plussalla on Digia. 

Keltanokka osakemarkkinoilla

Tähän mennessä ihan rehellisesti sanottuna on ollut hyvä tuuri. En ole saanut poikkeuksellisen hyviä tuottoja, mutta strategiana on enemmänkin ollut uuden opettelu, ja suurten riskien välttely, kuin isojen tuottojen metsästys. Myös kurssit ovat olleet suosiolliset, eli yleisesti kurssit ovat olleet nousevia, vaikka kurssikäyrissä pari kuoppaa näkyykin.

Pienessä salkussa, joita omanikin edustaa, yksikin onnistuminen merkitsee paljon, omassa salkussani Marimekko on tehnyt isoimman nousun. Alla salkkuni kolmen vuoden ajalta verrattuna OMXHGI-indeksiin (OMXHGI:n käppyrät löytyy edelleen Nordnetin vanhalta puolelta, vaikka uudelta puolelta en sitä löytänytkään), eli osingot uudelleen sijoittavaan indeksiin.

Nordnetin salkku, löytyy Sharevillestä Mandariinipuu -nimellä

Tällä hetkellä salkussa on 10 osaketta hyvin erilaisilla painotuksilla, suurin on Stora Enso noin 16% osuudella ja pienin Wärtsilä noin 0,2% painoarvolla. Kaikki osakkeeni, paitsi tuorein tulokas Digia, ovat kolmen vuoden aikana käyneet sekä miinuksella, että plussalla, joten salkku on kokenut jonkun verran heiluntaa. Tarkat eurot ja prosenttiosuudet löytyy blogista edellisen kvartaaliraportista.

Salkku on kuitenkin kokonaisuutena ollut koko ajan plussan puolella. Pahimmillaankin on tuottona olleet osingot, jotka lienevät (ihan hatusta heittämällä) noin 5% bruttona/vuosi. Tähän mennessä osingot ovat kiertäneet epäsäännöllisellä syklillä takaisin osakkeisiin. Kolme vuotta on sijoittajalle hyvin lyhyt aika, mutta alun innostus ei ole vielä laantunut vaan opettelen edelleen innolla sijoittamisen saloja.