keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Harvia ja muita sijoitusvirheitä

Tämä vuosi on ollut osakemarkkinoilla indeksitasolla kurja. Koronakuopasta alkanut nousu on pysähtynyt ja kääntynyt pitkään laskuun.

Korona romahduksen kyydissä oli aidosti ahdistunut olo, tämän hetkinen hitaasti kiduttava luisu ei tunnu yhtään mukavammalta. Oma salkku on kerännyt tappioita sodan ja inflaation kourissa enemmän, kuin indeksi. Ja nyt tekee mieli viettää viiden minuutin hiljainen hetki salkun menetetylle pääomalle.

Menetettyä pääomaa on paljon, alla Nordnetin arvo-osuustilin, ja osakesäästötilin graafi, verrokkina on OMXHGI, eli osingot uudelleen sijoittava Helsingin pörssin indeksi. Olen siis tänä vuonna köyhtynyt pörssissä yli 20 000 euron verran. 

Nordnetin salkun käppyrät vuonna 2022

Olen tunteellinen sijoittaja. Kun salkku nousee, on euforian aika, näin laskusuhdanteessa en lähde kauppaan ostamaan köyttä, mutta paska fiilis on silti taattu. Oma salkkuni on aiemmin pitkälti noudatellut indeksin tuottoja, miten olen onnistunut hassaamaan pääomaa tänä vuonna reilusti enemmän, kuin indeksi?


Liian monta osaketta salkussa


Yksi syy on salkun ytimen hajoaminen liian moneen suuntaan. Salkussa on kesäkuun lopussa ollut 23 osaketta. Lisäksi omistan neljää eri rahastoa. Rahastot elävät jokseenkin omaa elämäänsä, osakkeita pitäisi edes jollain lailla seurata. 23 osaketta tarkoittaa lukemattomia osavuosikatsauksia ja 23 vuosittaista tilinpäätöstä. Enkä edes ole vielä maininnut analyysejä. 

Hirmuisesti seurattavaa, aika ja mielenkiinto ei millään riitä. Lisäksi osakkeiden painoarvot eroavat salkussani suuresti. Citycon suurimpana on noin 10% koko salkun arvosta, muutaman osakkeen painoarvo jää alle 1%. 

Salkun seuraaminen on aikaa vievää puuhaa ja laskevat kurssit ovat tehneet hallaa myös sijoitusinnolle. Nousevia kursseja on kivaa ihastella ja sijoittaminen on helppoa. Laskevat kurssit saavat mielen matalaksi ja siinäpä on ollut yksi syy jättää salkku oman onnensa nojaan. Olen edelleen seuranut satunnaisesti markkinoita ja lukenut joitain osavuosikatsauksia ja analyysejä, mutta kokonaisuudessaan salkun hoito on jäänyt retuperälle. Osakeanneista salkkuun jääneet pienet omistukset eivät ole riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä, joten on viisasta karsia salkun yhtiöitä. 


Fortumin ikuinen tuli 


Energia bisnes on käytännössä ikuista. Energian kulutus ei ole loppumassa huomenna, ylihuomenna eikä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Ostin Fortumia vuonna 2020 noin 15,40 euron kappalehinnalla ja korkeimmillaan kurssi on olllut yli 27 euroa. Ajattelin Fortumia siis helppona sijoituskohteena. Tiedostin kyllä jollain tasolla Venäjän riskin, mutta sota laukaisi Fortumissa liian monta odottavaa ansaa. 

Jotenkin olin naivisti ajatellut valtioiden hoitelevan omia asioitaan, kuten terveydenhuolto, infrastruktuuri, veronkanto, koulutus ja turvallisuus. Valtioiden intressit ovat kuitenkin moninaiset, energian halpa hinta osoittautui erittäin tärkeäksi Saksalle. Fortumin omistajana minulle alkoi valjeta, miten valtiot voivat sekaantua pörssiyritystenkin päätösten tekoon.  

Saksan sähkömarkkinoille pyrkiminen Uniperin avulla osoittautui Fortumilta varsin onnettomaksi retkeksi, tämän päivän tiedoilla Saksan valtio ostaa Uniperin Fortumilta paljon pienemmällä summalla, kuin mitä Fortum on Uniperiin upottanut. Fortumille jäi Saksan retkestä rutkasti kirveleviä muistoja ja miljardien tappiot. Myin Fortumin omistukseni jo heinäkuun alussa noin 13 euron hintaan. Sen jälkeen osakkeen hinta on käynyt alempana, ja kivunnut jälleen vähän päälle 13 euron. 

Suuria tappioita en Fortumin kyydissä kärsinyt, mutta Fortum lienee jälleen kerran yksi opetus siitä, että osakkeen myyntiä ei pitäisi pitkittää loputtomiin. Kärsivällisyys on sijoittamisessa yleensä hyve, mutta nyt ei. Seurasin Fortumin seikkailuja huolestuneena jo puolen vuoden ajan, ennen kuin viimein myin osakkeet. 


Kotoiluosakkeiden kirous


Omassa salkussani on paljon osakkeita, jotka hyötyivät koronan kotoilubuumista. Näitä osakkeita ei siis varsinaisesti voi kutsua sijoitusvirheeksi, mutta fiksumpi sijoittaja olisi myynyt osakkeet huipuissa. Kotoiluosakkeisiin kuuluvat salkkuni osakkeista ainakin Tokmanni, Marimekko, Harvia. Ja tietenkin Sievi, jonka osasena on sisustukseen keskittynyt Indoor Group. Kaikki näistä ovat laskeneet kuluneen vuoden aikana. 

Sohvia, kiukaita ja verhojakaan ei vaihdeta joka vuosi ja nyt kun maailma on avautunut matkustelulle, nämä yritykset joutuvat keksimään uusia temppuja. Indoor Groupin yhtiöt Sotka ja Asko ovatkin jo ilmoittaneet yt-neuvotteluiden alkamisesta. 

Putoavan puukon jahtaus

Eniten tappiota olen saanut aikaiseksi Harvialla. Harvia on jotenkin hyvin suomalainen ja sympaattinen yhtiö ja ajatuksen tasolla sitä on kiva omistaa. Kun ajattelen Harviaa, mieleen tulee keskikesän vaaleat illat, itse pilkotuilla klapeilla lämmitetty rantasauna ja kesäillassa lempeästi huojuvat nuoret koivut. 

Harviaa ostin salkkuun näin jälkiviisaana aivan väärään aikaan. Yhtiö oli jo hieman kääntynyt huipuistaan alaspäin, kun ostin sitä ensimmäisen kerran tammikuun lopussa 50 kappaletta hintaan 46,1e/osake. Harvian kohdalla huumaannuin täysin yhtiön luvuista, jotka siis perustuivat yhtiön huippuvuosiin 2021 ja 2020. Harvia oli yksi koronan kotoilubuumista hyötynyt yritys, joten huippuvuosien lukuihin ei luultavasti ihan heti ylletä. 

"Keskihinnan alennus" on varmasti maailman huonoin sijoitusstrategia. Harviassapa tietenkin toteutin tätä strategiaa. Virheistään pitäisi kaiketi oppia, mutta osakkeen keskihinnan alentaja toistaa samaa virhettä joka kerran, kun painaa osta-nappia. Ainakin jos ei ole rautaista uskoa yrityksen tulevaan nousuun. 

Olen ostanut Harviaa yhteensä 5 kertaa, keskihinta on tällä hetkellä noin 34 euroa ja omistuksessani on 250 osaketta. Olen hävinnyt toistaiseksi Harviaa omistamalla noin 4900 euroa. Jos summan muuttaisi viiden euron seteleiksi, niin kaipa sillä yhden saunakiukaan lämmittäisi. 

Harvian kohdalla iski jonkinlainen itsepäisyys ja laskutaidottomuus. Minulla ei ole varsinaista sijoitussuunnitelmaa, jossa määriteltäisiin yhden osakkeen painoarvo salkussa, joten yhtäkkiä olinkin ostanut 8646 eurolla kiuasvalmistajan osakkeita, tämän hetken arvo on noin 3715 euroa. 

Harviaan laitettu summa on suuri suhteutettuna koko salkun kokoon. Myös tappiot ovat suurimmat yksittäisen osakkeen tappiot. Tällä hetkellä pohdin jo Harvian osakkeiden myyntiä, yhtiön tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta, sillä energian noussut hinta pistää miettimään saunakäyntien tarpeellisuutta. 

Mitäpä olen toistaiseksi oppinut Harviasta? Putoava puukko on varsin petollinen, sillä laskeva kurssi houkuttelee aina ostamaan lisää. Tappioihin myös turtuu, joten vaikka miinukset tuntuvat pahalta, niitä alkaa jollain tavalla sietää. 


Järjestelmällista salkunhoitoa


Aioin tulevaisuudessa harrastaa järjestelmällistä salkunhoitoa. Sen sijaan, että heittelisin tuhatlappusia markkinoiden nälkäiseen kitaan harkitsematta, uhraan enemmän aikaa yhtiövalinnalle ja salkun kokonaisuuden hallinnalle. 

Olen jo tänään aloittanut urakan, ja myynyt viisi salkkuni pienintä yhtiötä. Fiskars, Sitowise, Netum, Witted Megacorp ja Warner Bros saivat lähteä. Sitowise, Netum ja Witted Megacorp ovat kaikki tulleet osakeanneissa. Fiskars on ollut pisimpään salkussani, olen ostanut osakkeet kesäkuun alussa 2018, ja vaikka pidän Fiskarsin tuotteista, en ole lisännyt omistusta. Warner Bros tuli salkkuun AT&T:n jakautuessa tänä vuonna. 

Kaikkien viiden osakkeen omistukset olivat muutaman sadan euron arvoisia, joten niiden seuraamisessa ei enää ollut mitään järkeä ajankäytön kannalta. Jäljelle jääviä yrityksiäkin alan tarkastella tarkemmin, vaikka myyminen onkin aina ollut vaikeampaa, kuin ostaminen. 

1 kommentti:

  1. Mikä tulee alas, menee vielä joskus ylös, tai ainakin toivotaan näin. Aika samaan suuntaan näyttävät omatkin käppyrät, mutta salkkuni on aikas paljon pienempi, niin ei varmastikaan samalla tavalla tunnu mahan pohjassa tämä laskettelu. Tsemppiä, kyllä se siitä taas :) Varmasti hyvä idea karsia vähän salkusta noita pienempiä omistuksia, että pysyy kattaus järkevänä.

    VastaaPoista