keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Harvia ja muita sijoitusvirheitä

Tämä vuosi on ollut osakemarkkinoilla indeksitasolla kurja. Koronakuopasta alkanut nousu on pysähtynyt ja kääntynyt pitkään laskuun.

Korona romahduksen kyydissä oli aidosti ahdistunut olo, tämän hetkinen hitaasti kiduttava luisu ei tunnu yhtään mukavammalta. Oma salkku on kerännyt tappioita sodan ja inflaation kourissa enemmän, kuin indeksi. Ja nyt tekee mieli viettää viiden minuutin hiljainen hetki salkun menetetylle pääomalle.

Menetettyä pääomaa on paljon, alla Nordnetin arvo-osuustilin, ja osakesäästötilin graafi, verrokkina on OMXHGI, eli osingot uudelleen sijoittava Helsingin pörssin indeksi. Olen siis tänä vuonna köyhtynyt pörssissä yli 20 000 euron verran. 

Nordnetin salkun käppyrät vuonna 2022

Olen tunteellinen sijoittaja. Kun salkku nousee, on euforian aika, näin laskusuhdanteessa en lähde kauppaan ostamaan köyttä, mutta paska fiilis on silti taattu. Oma salkkuni on aiemmin pitkälti noudatellut indeksin tuottoja, miten olen onnistunut hassaamaan pääomaa tänä vuonna reilusti enemmän, kuin indeksi?


Liian monta osaketta salkussa


Yksi syy on salkun ytimen hajoaminen liian moneen suuntaan. Salkussa on kesäkuun lopussa ollut 23 osaketta. Lisäksi omistan neljää eri rahastoa. Rahastot elävät jokseenkin omaa elämäänsä, osakkeita pitäisi edes jollain lailla seurata. 23 osaketta tarkoittaa lukemattomia osavuosikatsauksia ja 23 vuosittaista tilinpäätöstä. Enkä edes ole vielä maininnut analyysejä. 

Hirmuisesti seurattavaa, aika ja mielenkiinto ei millään riitä. Lisäksi osakkeiden painoarvot eroavat salkussani suuresti. Citycon suurimpana on noin 10% koko salkun arvosta, muutaman osakkeen painoarvo jää alle 1%. 

Salkun seuraaminen on aikaa vievää puuhaa ja laskevat kurssit ovat tehneet hallaa myös sijoitusinnolle. Nousevia kursseja on kivaa ihastella ja sijoittaminen on helppoa. Laskevat kurssit saavat mielen matalaksi ja siinäpä on ollut yksi syy jättää salkku oman onnensa nojaan. Olen edelleen seuranut satunnaisesti markkinoita ja lukenut joitain osavuosikatsauksia ja analyysejä, mutta kokonaisuudessaan salkun hoito on jäänyt retuperälle. Osakeanneista salkkuun jääneet pienet omistukset eivät ole riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä, joten on viisasta karsia salkun yhtiöitä. 


Fortumin ikuinen tuli 


Energia bisnes on käytännössä ikuista. Energian kulutus ei ole loppumassa huomenna, ylihuomenna eikä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Ostin Fortumia vuonna 2020 noin 15,40 euron kappalehinnalla ja korkeimmillaan kurssi on olllut yli 27 euroa. Ajattelin Fortumia siis helppona sijoituskohteena. Tiedostin kyllä jollain tasolla Venäjän riskin, mutta sota laukaisi Fortumissa liian monta odottavaa ansaa. 

Jotenkin olin naivisti ajatellut valtioiden hoitelevan omia asioitaan, kuten terveydenhuolto, infrastruktuuri, veronkanto, koulutus ja turvallisuus. Valtioiden intressit ovat kuitenkin moninaiset, energian halpa hinta osoittautui erittäin tärkeäksi Saksalle. Fortumin omistajana minulle alkoi valjeta, miten valtiot voivat sekaantua pörssiyritystenkin päätösten tekoon.  

Saksan sähkömarkkinoille pyrkiminen Uniperin avulla osoittautui Fortumilta varsin onnettomaksi retkeksi, tämän päivän tiedoilla Saksan valtio ostaa Uniperin Fortumilta paljon pienemmällä summalla, kuin mitä Fortum on Uniperiin upottanut. Fortumille jäi Saksan retkestä rutkasti kirveleviä muistoja ja miljardien tappiot. Myin Fortumin omistukseni jo heinäkuun alussa noin 13 euron hintaan. Sen jälkeen osakkeen hinta on käynyt alempana, ja kivunnut jälleen vähän päälle 13 euron. 

Suuria tappioita en Fortumin kyydissä kärsinyt, mutta Fortum lienee jälleen kerran yksi opetus siitä, että osakkeen myyntiä ei pitäisi pitkittää loputtomiin. Kärsivällisyys on sijoittamisessa yleensä hyve, mutta nyt ei. Seurasin Fortumin seikkailuja huolestuneena jo puolen vuoden ajan, ennen kuin viimein myin osakkeet. 


Kotoiluosakkeiden kirous


Omassa salkussani on paljon osakkeita, jotka hyötyivät koronan kotoilubuumista. Näitä osakkeita ei siis varsinaisesti voi kutsua sijoitusvirheeksi, mutta fiksumpi sijoittaja olisi myynyt osakkeet huipuissa. Kotoiluosakkeisiin kuuluvat salkkuni osakkeista ainakin Tokmanni, Marimekko, Harvia. Ja tietenkin Sievi, jonka osasena on sisustukseen keskittynyt Indoor Group. Kaikki näistä ovat laskeneet kuluneen vuoden aikana. 

Sohvia, kiukaita ja verhojakaan ei vaihdeta joka vuosi ja nyt kun maailma on avautunut matkustelulle, nämä yritykset joutuvat keksimään uusia temppuja. Indoor Groupin yhtiöt Sotka ja Asko ovatkin jo ilmoittaneet yt-neuvotteluiden alkamisesta. 

Putoavan puukon jahtaus

Eniten tappiota olen saanut aikaiseksi Harvialla. Harvia on jotenkin hyvin suomalainen ja sympaattinen yhtiö ja ajatuksen tasolla sitä on kiva omistaa. Kun ajattelen Harviaa, mieleen tulee keskikesän vaaleat illat, itse pilkotuilla klapeilla lämmitetty rantasauna ja kesäillassa lempeästi huojuvat nuoret koivut. 

Harviaa ostin salkkuun näin jälkiviisaana aivan väärään aikaan. Yhtiö oli jo hieman kääntynyt huipuistaan alaspäin, kun ostin sitä ensimmäisen kerran tammikuun lopussa 50 kappaletta hintaan 46,1e/osake. Harvian kohdalla huumaannuin täysin yhtiön luvuista, jotka siis perustuivat yhtiön huippuvuosiin 2021 ja 2020. Harvia oli yksi koronan kotoilubuumista hyötynyt yritys, joten huippuvuosien lukuihin ei luultavasti ihan heti ylletä. 

"Keskihinnan alennus" on varmasti maailman huonoin sijoitusstrategia. Harviassapa tietenkin toteutin tätä strategiaa. Virheistään pitäisi kaiketi oppia, mutta osakkeen keskihinnan alentaja toistaa samaa virhettä joka kerran, kun painaa osta-nappia. Ainakin jos ei ole rautaista uskoa yrityksen tulevaan nousuun. 

Olen ostanut Harviaa yhteensä 5 kertaa, keskihinta on tällä hetkellä noin 34 euroa ja omistuksessani on 250 osaketta. Olen hävinnyt toistaiseksi Harviaa omistamalla noin 4900 euroa. Jos summan muuttaisi viiden euron seteleiksi, niin kaipa sillä yhden saunakiukaan lämmittäisi. 

Harvian kohdalla iski jonkinlainen itsepäisyys ja laskutaidottomuus. Minulla ei ole varsinaista sijoitussuunnitelmaa, jossa määriteltäisiin yhden osakkeen painoarvo salkussa, joten yhtäkkiä olinkin ostanut 8646 eurolla kiuasvalmistajan osakkeita, tämän hetken arvo on noin 3715 euroa. 

Harviaan laitettu summa on suuri suhteutettuna koko salkun kokoon. Myös tappiot ovat suurimmat yksittäisen osakkeen tappiot. Tällä hetkellä pohdin jo Harvian osakkeiden myyntiä, yhtiön tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta, sillä energian noussut hinta pistää miettimään saunakäyntien tarpeellisuutta. 

Mitäpä olen toistaiseksi oppinut Harviasta? Putoava puukko on varsin petollinen, sillä laskeva kurssi houkuttelee aina ostamaan lisää. Tappioihin myös turtuu, joten vaikka miinukset tuntuvat pahalta, niitä alkaa jollain tavalla sietää. 


Järjestelmällista salkunhoitoa


Aioin tulevaisuudessa harrastaa järjestelmällistä salkunhoitoa. Sen sijaan, että heittelisin tuhatlappusia markkinoiden nälkäiseen kitaan harkitsematta, uhraan enemmän aikaa yhtiövalinnalle ja salkun kokonaisuuden hallinnalle. 

Olen jo tänään aloittanut urakan, ja myynyt viisi salkkuni pienintä yhtiötä. Fiskars, Sitowise, Netum, Witted Megacorp ja Warner Bros saivat lähteä. Sitowise, Netum ja Witted Megacorp ovat kaikki tulleet osakeanneissa. Fiskars on ollut pisimpään salkussani, olen ostanut osakkeet kesäkuun alussa 2018, ja vaikka pidän Fiskarsin tuotteista, en ole lisännyt omistusta. Warner Bros tuli salkkuun AT&T:n jakautuessa tänä vuonna. 

Kaikkien viiden osakkeen omistukset olivat muutaman sadan euron arvoisia, joten niiden seuraamisessa ei enää ollut mitään järkeä ajankäytön kannalta. Jäljelle jääviä yrityksiäkin alan tarkastella tarkemmin, vaikka myyminen onkin aina ollut vaikeampaa, kuin ostaminen. 

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Q2 2022, "Lattia on laavaa"

"Lattia on laavaa" -leikki on varmaan monelle tuttu. Lattian tai maan leikitään olevan laavaa, johon ei saa koskea. Leikkijät riekkuvat huonekalujen tai kiipeilytelineiden köysien varassa, kaikki keinot on sallittuja, kunhan ei tipahda maahan/lattialle. Silloin laava nielaisee leikkijän. 

Sijoitusmarkkinat muistuttavat tällä hetkellä "Lattia on laavaa" -leikkiä. Laskumarkkinassa turvallisia paikkoja rahalle on vähän, ja töitä olisi tehtävä, jos aikoo vältellä laavaa. 


Sijoittaminen on kärsivällisten peli?

Takana jo 10 kuukautta laskua, eikä loppua näy. Oma salkkuni on siis ollut korkeimmillaan ihan syyskuun 2021 alussa, siitä lähtenyt luisu on syönyt rutkasti pääomaa ja aiheuttanut harmaita hiuksia. Olen sijoittanut osakkeisiin nyt noin viiden ja puolen vuoden ajan, joten kymmenen kuukauden lasku on pisin laskuputki toistaiseksi. 

Kärsivällisyydestä sanotaan olevan hyötyä osakemarkkinoilla, tällä hetkellä en ole asiasta niin varma. Oma salkkuni sulaa hieman vertailuindeksiä nopeammin (Helsingin pörssin osingot uudelleen sijoittava OMXHGI indeksi), joten kärsivällisyyttä koetellaan joka pörssipäivä. Koska sijoittamisuraa on isommilla summilla vain muutama vuosi takanapäin, alkaa salkun tuotot kohta olla kuitattu, jos lasku jatkuu vielä samaa vauhtia. 

Nyt on väläytelty myös taantuman mahdollisuutta, pelätystä stagflaatiosta meidät erottaa enää yksi piirre. Stagflaatio määritellään korkean inflaation, olemattoman talouskasvun, sekä korkean työttömyyden yhdistelmällä. Työvoimamarkkinat ovat edelleen ilmeisesti pirteät, joten vielä ei olla tiputtu stagflaatioon, mutta lähellä ollaan. 


Osingot


Osinkoja maksoi toisella kvartaalilla moni yritys, osinkoja minulle kertyi bruttona noin 1816 euroa, ja nettona noin 1594 euroa. Koska käytössäni on sekä arvo-osuustili, että osakesäästötili, verotetaan nuo arvo-osuustilin osingot heti, kun taas osakesäästötilin osingoista maksetaan vero myöhemmin. 

Salkun sisältö


Toisen kvartaalin aikana ei salkussa ole tapahtunut ihmeitä. Myin toukokuussa Zepp Healthin osakkeet. Zepp on sopimusvalmistaja, joka tekee mm. älykelloja ym. isommille yrityksille. Muistaakseni Zeppillä oli myös omaa tuotantoa. Törmäsin yritykseen viime syksynä jostain keskustelupalstalta. Kerkesin tehdä ison kasan virheitä: en tutustunut yritykseen kunnolla, ostin nopean rikastumisen toivossa, ostin osaketta vielä LISÄÄ, vaikka se oli laskenut jo reilusti, enkä seurannut yritystä ostojen jälkeen. 

Loppujen lopuksi maariski realisoitui ja osakkeet sulivat kaikkien muiden kiinalaisten osakkeiden mukana. Kuittasin loppujen lopuksi osakkeilla noin 1280 euron tappion. Vaikka tappio oli kirvelevä, osake on toukokuusta laskenut vielä lisää. Myin osakkeet osallistuakseni osakeantiin. 

Osallistuin Witted Megacorpin osakeantiin. Witted Megacorp on it-alan konsulttiyritys. Tämä oli ensimmäinen IPO tänä vuonna, johon osallistuin. IPOt on tänä vuonna olleet huonommin tuottaneita, kuin viime vuonna, osa anneista on peruuntunut viime hetkellä, ja osassa osakkeen hinta on laskenut ensimmäisenä kauppapäivänä. Witted Megacorp kuuluu näihin laskeneisiin osakkeisiin, ensimmäisenä kauppapäivänä osakkeen hinta laski noin 10%. Osakkeet ovat yhä mukana salkussani. 

Kolmas muutos salkussani oli AT&T:n jakautuminen. Ostin AT&T:n osakkeita osinkojen takia, ja osinkoja yritys onkin kiitettävästi antanut kerran kvartaalissa. AT&T on ollut käytännössä rypäs erilaisia liiketoimintoja, saman Yhdysvaltalaisen tietoliikenne- ja viihdealan jättiläisyrityksen osakkeita ostamalla on saanut aiemmin myös Warner Brossin elokuvatuotantoa. 

Nyt Warner Bros erotettiin omaksi yrityksekseen, ja salkussani on siis myös Warner Brossin osakkeita. AT&T:n arvostusta on painanut sekä velkaisuus, liiketoiminnan hajaantuminen eri aloille, koronan vaikutus viihdeteollisuuteen, sekä alan kova kilpailu. Pilkkomalla toimintoja eri yritysten omistukseen pyritään nostamaan osakkeen arvostusta. 

Säästän säännöllisesti Nordnetin kautta rahastoon, Sverige indexfondiin (51e/kk) ja Handelsbankenin Usa indeksirahastoon (99e/kk). Nämä rahastosijoitukset pyörivät normaalisti toisella kvartaalilla. Lisäksi omistan OP:n Ilmasto-rahastoa ja OP:n Aasia indeksirahastoa.  

Salkussa on kesäkuun 2022 lopussa seuraavien yritysten osakkeita: Aallon Group, Alibaba, AT&T, Capman, Citycon, Digia, Fiskars, Fortum, Harvia, Inderes, Konecranes, Marimekko, Netum Group, Orion, Sampo, Sievi, Sitowise, Stora Enso, Tietoevry, Tokmanni, Warner Bros, Witted Megacorp, Wärtsilä. 

Näistä nopealla vilkaisulla ainoastaan AT&T:n (tai yhdistelmän AT&T sekä Warner Bros) ja Orionin osake nousi kolmessa kuukaudessa. Muut laskivat, ja lasku oli joissain osakkeissa (Fortum, Harvia) ihan huomattava. Sampon laskuun vaikutti isot osingot, myös joillain muilla yrityksillä osingon irtoaminen on vaikuttanut pörssikurssiin. 

Vanhan sulun rattaat


 Omistukset


Aika on mennyt kolmannella kvartaalilla nopeasti. Kävin toukokuussa pitkästä aikaa reissussa, matka suuntautui Amsterdamiin. Sijoittaminen on pyörinyt hieman takaa-alalla, kesällä olemme myös perheen kanssa kiertäneet Suomea ja lomailleet. Raha on osakkeiden sijasta kulunut bensaan, jäätelöön, hotelliöihin, lentämiseen ja elämästä nauttimiseen.
 
Omistukset 30.6.2022

Kuten jo vihjasinkin, omaisuus on viime kvartaalilla tippunut roimasti. Osakkeiden ja rahastojen arvo on luisunut alaspäin. Tiputusta maaliskuun lopusta on noin 5560e. Taulukossa mainittu laina on Nordnetin luottolimiitti. Vaihdoin vuoden alussa työpaikkaa, ja lomailen heinäkuun puolella palkattomia lomapäiviä. En ole sen vuoksi kiirehtimässä sijoituslainan poismaksua, vaikka käteistä onkin kertynyt tileille.



Hyvää kesää!







sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Q1 2022, laskumarkkinassa sijoittaminen on vaikeaa

Vappupäivän iltana teen vielä nopean katsauksen ensimmäisen kvartaalin tapahtumiin salkussani.  Salkun arvo on pysynyt suunnilleen samana, kuin vuoden vaihteessa, mutta sinne on lisätty sekä palkkarahoja, että myös hieman luottoakin. 

Vuoden ensimmäisellä kvartaalilla tapahtui paljon. Työpaikan vaihto, sairastettu korona ja yhdet hautajaiset. Vielä kun lisätään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, täytyy myöntää, että sijoittaminen on jäänyt sivuosaan. 

Liian nopeasti ostoksilla


Kurssit ovat olleet laskusuunnassa jo viime vuoden lopulta alkaen. Omassa salkussani syyskuun alku 2021 on edelleen käppyröiden korkein kohta, sen jälkeen ollaan painuttu hiljalleen alemmas. Vuoden 2022 ensimmäisellä kvartaalilla ostin Harviaa neljään otteeseen, ostot on tehty tasoilta 46,2e (50 kpl), 40,75e (40kpl), 36,25e (50kpl) ja 32,45e (50kpl). Harvia onkin tällä hetkellä yksi suurimpia omistuksiani. 

Myös Tokmannia lisäilin vuoden alussa. Sekä Harvia, että Tokmanni ovat ostohinnoistani laskeneet, joten sijoittaminen laskumarkkinassa ei ole helppoa, vaan tassut pitäisi jotenkin osata pitää irti osto-nappulasta, vaikka syyhyttäisikin ostaa alennuksessa olevia osakkeita. Hinnan laskuun on kuitenkin yleensä hyvä syy.  

Hankalinta sijoittamisessa on mielestäni aina ollut ajoittaminen. Ostaako tänään vai vasta kuukauden päästä? Laskeeko kurssit, vai ollaanko jo syvimmässä kuopassa? Vaikka kuinka yritän tulkita teenlehtiä, tähtien asentoja ja maan akselin kallistumiskulmaa, en vaan millään saa ajoitusta oikein. Hieman toki rauhoittaa, että sama ongalma on kaikilla muillakin sijoittajilla. 

Nousumarkkinassa myös osakepoiminta on helppoa, lähestulkoon kaikkien yritysten tulokset näyttävät kauniita nousukuvioita, ja osakkeiden hinnat nousevat. Vielä muutama kuukausi sitten jokainen dippi oli ostonpaikka. Laskumarkkinassa pitäisi toimia hieman harkitummin, ja nousijoiden poimiminen on todella hankalaa. 

Tokmanni ja Harvia ovat molemmat kaupan alan toimijoita. Molemmat yritykset saivat lisämyyntiä koronan aikana, ja ovat maailman avauduttua matkusteluun uuden tilanteen edessä. Odottelen siis rauhassa näiden osakkeiden kanssa. Tokmannin ja Harvian lisäksi olen ostellut tasaisilla summilla USA indeksiä (Handelsbanken) ja Indexfond Sverige -rahastoa. 


Osingot


Osinkoja sateli sekä arvo-osuustilille, että osakesäästötilin puolelle. Brutto oli 649e ja summa verojen jälkeen oli noin 529 euroa. Ihan hyviä summia, osingot kiertävät jossain vaiheessa takaisin sijoituksiin ja osittain myös maksavat takaisin Nordnetin sijoitusvelkaa. 


Salkun sisältö


Uutena salkkuun on tullut Harvia, muut ovat tuttuja osakkeita. Myyntejä ei ollut ollenkaan ensimmäisellä kvartaalilla. Kun kirjasin arvoja ylös, niin melkein kaikki olivat kolmessa kuukaudessa luisuneet alemmas. 

Osakkeet ja rahastot 31.3.22

Luottona käytössä on tällä hetkellä Nordnetin luottolimiitti. Käytännössä nuo viimeisimmät Harvian ja Tokmannin ostelut ovat menneet jo luoton puolelta. Sijoitusvarallisuuteen suhteutettuna luottoa on edelleen hyvin vähän, vaikka sitä onkin tällä hetkellä enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Aiemmin salkku on vain käväissyt lyhyen aikaa luoton puolella. Limiitin kanssa ollaan vielä pienimmän, 0,99% koron puolella. Korkojen noustessa voi olla, että myös Nordnetin korot nousevat, kovin kauaa ei siis välttämättä juhlita näin pienillä koroilla.  

Vaihdoin helmikuun alussa työpaikkaa, ja sijoitin myös lomarahoja osakkeisiin. Säästöön meni noin 5830 euroa, luottoa oli maaliskuun lopussa käytössä noin 4881 euroa. Ensimmäistä kertaa sijoituslainaa on enemmän, kuin käteistä, joten jos haluaisin tällä hetkellä maksaa lainan pois, joutuisin myymään jotain osaketta/rahastoa. 

En oikein tiennyt, miten sijoituslainan olisi näppärästi merkinnyt ylös, joten laitoin sen hieman taulukon ulkopuolelle. Taulukosta näkyy, että ellen olisi ostellut Harviaa ja Tokmannia yhteensä melkein 9500e edestä lisää, olisi osakkeiden arvojen lasku kurittanut salkkua melkoisesti. Nyt osakkeiden ostot ovat pitäneet salkkuni osakkeiden arvon suunnilleen samassa, kuin vuoden vaihteessa. 

Kun otetaan sijoituslaina huomioon, omaisuuteni kuitenkin pieneni tällä kvartaalilla. Omaa pääomaa sijoituksissa on tällä hetkellä noin 78627 euroa, joten oma pääoma laski noin 2882 euroa. 

Omistukset 31.3.22




keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Viisi suosituinta postausta

Neljän blogivuoden jälkeen kirjoituksia on kertynyt tämän julkaisun myötä tasan sata. Sata kirjoitusta, joiden aihe liikkuu löyhästi oman talouden, säästämisen ja sijoittamisen ympärillä. Kukapa olisi uskonut tällaiseen määrään tammikuun 2017 alussa? No en ainakaan minä. 

Blogin tarkoitus on pitää kirjaa matkastani kohti 100 000 euron sijoitusvarallisuutta ja sellaisena se toimii toistaiseksi ihan hyvin. Olen huomannut, että blogin avulla on helpompi järjestellä ajatuksia ja kenties välttää joitain virheitäkin. 

Ensimmäinen virhe tuli kuitenkin tehtyä kuitenkin jo blogia nimetessä. "Alla mandariinipuun" voisi olla hortonomian harrastajan tai ahkeran matkailijan blogi. Kuka uskoisi nimen perusteella, että tällaisen nimen alla niputetaan luettavaan muotoon henkilökohtaista taloutta ja yleisempiä talouden ilmiöitä? 

Lukijamäärät vaihtelevat paljon, mutta pysyvät kuukausittain pieninä. Bloggaaminen lienee myös jonkinlaisessa murroksessa (tai jo kokenut sen), sillä kilpailijoita somessa riittää pelkästään instagrammin puolelta ja nopeatempoisessa maailmassa on helpompi lukea lyhyitä ja nasakoita tviittejä, kuin kilometrin pituisia blogikirjoituksia.

Mielenkiintoista on, että ne blogikirjoitukset, joihin on uhrattu aikaa ja luettu taustatietoa eivät välttämättä kerää vilkuiluja. Summittaiset roiskaisut, joissa asiaa on vain siteeksi, saattavat olla suositumpia. 

Omassa blogissani on talousblogien peruskauraa (sijoituskirjoja, tulot, menot, sijoitusten kvartaalikatsaukset), mutta ne eivät ole koskaan olleet luetuimpien joukossa. Kirjoitusten seasta nousee kuitenkin muutamia juttuja, joita luetaan vielä vuosien jälkeenkin. Sadan julkaistun kirjoituksen kunniaksi kerron alla viisi luetuinta postausta. 

Sijoittaja tarvitsee diapamia


Kun pörssikurssit käyttäytyvät huonosti, ja keskimääräisen vuosittaisen seitsemän nousevan tuottoprosentin sijasta kurssit romahtavat seitsemän prosenttia päivässä, on joko itsetutkiskelun, tai diapamin paikka. Olisin ehdottomasti tarvinnut rauhoittavaa lääkitystä koronakeväällä 2020, kun vaatimaton sijoitusomaisuuteni sai pahoja kolhuja. 

Varsinaista asiaa kirjoituksessa on todella vähän, tunteiden tuuletusta sitäkin enemmän. Salkun sulamisen lisäksi ahdisti tappavaksi luokiteltu kulkutauti ja läheisten terveys. Yleensä sijoittaminen on hauskaa, pörssiromahduksessa korostuu se nurjempi puoli. Mutta mitä tunnollinen bloggaaja tekee? Kun kaikki kaatuu päälle, voi ahdistusta lääkitä kirjoittamalla blogiin.

Viidenneksi luetuin postaukseni on lainannut nimensä Hassisen koneen biisiltä "Reippaina käymme rekkain alle". Pääset lukemaan postauksen tästä.


Historian havinaa


Sijoittaminen on siitä mukavaa puuhaa, että aina riittää lisää opeteltavaa. Vain muutama voi itsevarmasti sanoa saavuttaneensa sijoittamisen mustan vyön (ja osalla heistäkin sävy on tarkemmin katsottuna edelleen hailakan harmaa). 

Pidän itseäni tänä päivänä aloittelijana, sillä vielä on paljon tutkittavaa, eikä virheiltäkään säästytä. Juhlin silti marraskuussa 2019, sillä silloin tuli täyteen kolme vuotta osakesijoittajana. Reteästi teen kirjoituksessa kolmen vuoden pituisen katsauksen sijoittajan uraani. Salkun perustana olevat osakkeet näyttävät yllättävän tutuilta, samoja osakkeita haudon yhä, ainoastaan Nordea on saanut lähtöpassit. Neljänneksi luetuimman kirjoituksen "Kolme vuotta osakesäästäjänä" pääset lukemaan tästä

Vaurauden ytimessä


Nettovarallisuus on yksi henkilökohtaisen talouden peruslukuja. Kyseessä on luku, jolla määritellään omaisuuden arvo juuri tiettynä hetkenä. Kolmanneksi luetuimmassa kirjoituksessa "Nettovarallisuus" kurkistetaan nettovarallisuuden käsitteeseen, postaus on julkaistu toukokuussa 2020. Kirjoituksen pääset lukemaan tästä.


Velkavivulla vaurauteen


Lama-ajan lapsena muistan vielä elävästi 90-luvun konkurssiaallon ja ihmisten toivottomuuden. 80-luvun kasinotalous poksahti rumasti jättäen monet velalliset vaikeaan asemaan, siksipä suhteeni velkaan on mutkikas. 

Velkaa käytetään kuitenkin yleisesti vauhdittamaan vaurastumista, joten pohdin velan syvintä olemusta marraskuussa 2020 kirjoituksessa "Velalla sijoittaminen". Asiapitoinen kirjoitus on blogini toiseksi luetuin. Pääset kirjoitukseen tästä

Taloudellisen riippumattomuuden taakka


Taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttiin paljon blogin aloittamisen aikoihin. Aihe nousi talouslehdistä laajalevikkisten iltapäivälehtien artikkeleihin, ja myöhemmin myös asiapitoisemmat journalistiset julkaisut, kuten Helsingin Sanomat ja Yle ovat kirjoittaneet ilmiöstä. 

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei suuressa maailmassa ole uusi aihe, Yhdysvaltalainen William Bengen kirjoitti "neljän prosentin säännöstä" jo vuonna 1994. Kirjoituksen mukaan 4% oli inflaatiokorjattuna sopiva määrä, jonka sijoituksista voi nostaa, jotta rahat riittäisivät taloudelliseen riippumattomuuteen (muistaakseni asiaa testattiin artikkelissa 30 vuoden historiallisiin tuottoprosentteihin perustuvilla ajanjaksoilla). Neljän prosentin säännöstä puhutaan paljon taloudellisesti riippumattomien keskuudessa, sillä sen avulla voi määritellä sopivan sijoitusvarallisuuden määrän. 

Aiheesta on kirjoitettu ja kirjoitetaan edelleen paljon, varsinkin englanninkielellä löytyy runsaasti luettavaa esimerkiksi erilaisista tavoista kerätä omaisuus tai laskea oman taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavan rahamäärä. Nopeita laskureitakin löytyy. Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen, sopivia hakusanoja ovat mm. safe withdrawal rate ja FIRE (Financial independence retire early). Suomeen taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu tuntui tulleen rytinällä muutama vuosi sitten. 

Useimmat pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen kurinalaisella säästämisellä ja sijoittamisella. Ilmiön taustalla onkin melko simppeliä matematiikkaa, ja aiheena loppuelämän vapauden tuova sijoitusvarallisuus kiehtoo monia. Minäkin tutustuin aiheeseen syksyllä 2018, ja laskin eräällä kaavalla oman summani, jolla voisin sanoa itseäni taloudellisesti riippumattomaksi. Ongelmaksi tulee se matematiikka. Riskinottokykyni on matala, joten ikä ja tulotaso huomioiden taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta tulisi raskas, vuosikymmeniä kestävä taakka. 

Blogini luetuin kirjoitus on "Taloudellinen riippumattomuus ja töihin paluu", pääset lukemaan sen tästä


maanantai 4. huhtikuuta 2022

Maaliskuun 2022 tulot ja menot

Maaliskuussa laitoin ostosten kuitit talteen ja tässä jälleen timantinkovaa tietoutta taloudestani! Kuittikuukausi on aina tervanjuontia, en siis pidä talouteni kuittien pyörittelystä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omista tuloistaan ja menoistaan pitää olla edes hivenen kiinnostunut. Tämän vuoden kuittikuukauden luvut ovat siis tässä.

Kurkistus lapsiperheen talouteen

Perheeseeni kuuluu lisäkseni puoliso ja kolme yhteistä lasta. Taloutemme ovat erilliset, eli molemmilla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteistili, jolta maksetaan yhteisiä kuluja. Meillä on omistusasunto, josta molemmilla on lainaa, lainat on erilliset. Omistusosuuteni asunnosta on  40% ja maksan 40% vastikkeesta. Tulot koostuvat tässä kuukaudessa palkasta ja puolikkaasta lapsilisästä. Vaihdoin helmikuun alussa työnantajaa, ja sain vielä maaliskuussa hieman provisiopalkkioita edellisestä työstäni, joten myös tämä näkyy tuloissani. Osinkoja en ole kirjannut tuloksi, sillä ajatus on, että osingot kiertävät takaisin sijoituksiin. 

Meidän taloudessamme kaikki yhteiset menot menevät puoliksi (ruoka, lasten menot ym). Myös lapsilisä menee puoliksi. Eli esimerkiksi ruokaan viisihenkisellä perheellämme meni viime kuussa noin 940 euroa, josta oma osuuteni on puolet.

Toistuvat ja satunnaiset menot


Toistuvina menoina on ruoka ja asuminen. Eniten ihmettelin ruokalaskua, sillä kulut ovat aika vähän muuttuneet aiemmista vuosista. Lapset ovat kasvaneet, joten alkoi jo epäilyttää, että onko joku ruokakaupan kuitti hukkunut ennen excel-kirjauksia. 

Tavastia 31.1.22

Satunnaisina menoina oli maaliskuussa vakuutukset, lasku tulee vain kerran vuodessa, joten tässä on koko vuoden maksu. Lisäksi harrastusmenoissa on joitan lapsen harrastuksiin liittyviä maksuja ja "koti" kohdassa kolmen kuukauden sähkölasku. 

Maailma alkaa pikku hiljaa avautumaan ja kävin keikalla Tavastialla. Blogissa onkin pari kuvaa erinomaiselta Vesalan keikalta. Osa "hupi" osaston kuluista on siis keikkalippua ja juomia. Oli äärettömän virkistävää päästä live-keikalle! 

Tulot ja menot maaliskuu 2022

Työpaikan vaihto toi entistä enemmän epävarmuutta tuloihin


Vaihdoin työnantajaa ja myös nykyisessä työpaikassani palkka kertyy myynnistä tulevasta provisiosta. Palkka lasketaan hieman eri lailla, kun aiemmassa työssäni, nykyisessä työssäni pohjapalkka on pienempi, ja tehdystä myynnista saadusta provisiosta pitäisi saada kerättyä enemmän euroja. 

Tulevaisuudessa kuukausipalkassani aiempaa enemmän heiluntaa. Pohjapalkka on pieni, mutta takuupalkkana on kaupan alan työehtosopimuksen minimipalkka, joka taitaa tällä hetkellä olla minun kokemusvuosillani noin 2200e/kk, joten ainakin tämä palkka tulee bruttona joka kuukausi. 

Nykyisen työnantajani ala on syklinen, mikä tarkoittaa sitä, että vuodessa tulee useampia kuivia kuukausia, toisina kuukausina taas asiakkailla on ostohousut jalassa, ja myynti on helppoa. Provikka palkkaus vaatii työntekijältä hermoja ja lisäksi heiluvaa palkkaa korvaamaan on hyvä olla olemassa ainakin pieni varakassa.

Myymäni tuotteet ovat myös hintaluokan yläpäästä, ja jos Suomen/Euroopan talous koukkaa sodan tai inflaation takia alaspäin, voi olla, että työnantajani liikevaihto saa isojakin kolhuja. Myymäni kalliit tuotteet on nimittäin helppo jättää kauppaan tai korvata kilpailevista liikkeistä saatavilla edullisemmilla verrokeilla.

Toistaiseksi työpaikan vaihto vaikuttaa kuitenkin hyvältä idealta. Kultakaivos tämäkään työpaikka ei ole, sillä myyntiä täytyy saada aikaan isoin numeroin, jotta pääsee kunnon palkoille. Ensimmäiset kuusi kuukautta olenkin korotetulla takuupalkalla, jotta myyntiä pääsee kertymään ennen provisiopalkalle siirtymistä. 

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten erilainen työkulttuuri suunnilleen samanlaisella alalla toimivilla työpaikoilla voi olla. Pidän uuden opettelusta, joten vaikka pää on välillä ollut liiankin sekaisin uudesta tiedosta, on ollut mukava nähdä, että vanhakin koira oppii uusia temppuja.

Tavastia 31.1.22



tiistai 29. maaliskuuta 2022

Osingoista kertyy tänä vuonna vuoden 13. palkka

Suomessa monet yritykset jakavat osinkoja vain yhden kerran vuodessa ja kevät on osinkojen aikaa. Ensimmäiset osingot ovat jo tipahtaneet tilille ja vaikka kaikki yritykset eivät ole vielä päättäneet osinkojen tarkkaa määrää, osinkoennusteet ovat kuitenkin jo selvillä. 

Alkava kevät on historiallisestikin osinkomielessä merkittävä. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tänä keväänä jaetaan Helsingin pörssissä ennätysosingot, osinkopotti on ylittämässä kolmen vuoden takaisen ennätyssumman (14 miljardia ulos jaettua osinkoeuroa). Osinkojen takana on varsin ilahduttava tieto yritysten hyvästä vuoden 2021 tuloksesta. 

Pennies from heaven?

Osingot jakavat mielipiteitä, toiset pitävät osingoista, toiset pärjäävät varsin hyvin ilmankin ja irroittavat varoja sijoituksista mieluummin myymällä omistuksia. Osinkokriitikkojen perusteena osinkojen hyljeksimiseen usein on, että osingot ovat suora siirto yrityksen taseesta osakkeen omistajien taskuun, ja vielä niin, että verottaja verottaa välistä pääomaveron. Osingot eivät siis ole ilmaista rahaa, vaan yrityksen tase pienenee ja osinkojen maksu laukaisee verotuksen.  

Osinkoja sanotaan myös sijoittajan palkaksi. Osingot ovatkin osakkeita holdaavalle sijoittajalle näppärä tapa saada omistuksestaan jotain takaisin päin. Itse pidän osingoista, joskin omat omistukseni ovat tuottaneet osinkoja euromääräisesti aiempina vuosina vain pennosia, sillä suuria omaisuuksia ei ole vielä osakkeisiin kertynyt. Osingot ovat vielä toistaiseksi aina ohjautuneet takaisin omistuksiin. 

Tänä keväänä kuitenkin ylittyy vihdoin yksi rajapyykki sijoittajan elämässä! Tarkastelin osakkeiden  osinkoennusteita, ja jos pidän samoja osakkeita vuoden loppuun saakka (tai lisään omistuksia) vaikuttaa vahvasti siltä, että osinkojen määrä ylittää ennen veroja tänä vuonna 3000e rajan. Koska bruttopalkkani viime vuonna liikkui noin 2600-3200 haarukassa, pystyn viimein sanomaan, että vuotuiset osingot yltävät kuukausipalkan tasolle, ja osingoista kertyy tänä vuonna vuoden 13. palkka!

Ovatko osingot passiivista tuloa?


Sijoittamisen yhteydessä puhutaan passiivisesta tulosta. Vuokrat, korot ja osingot, kaikista näistä kertyvät sijoittajan pääomatulot. Silti sijoittajakin joutuu tekemään töitä pääomatulon eteen, joten täysin passiivista tuloa esimerkiksi osingot eivät ole, vaan yhtiövalintaan kuuluva markkinoiden seuraaminen sekä osavuosikatsauksien ja analyysien lukeminen vievät aikaa. En siis oikein osaa ajatella osinkoja puhtaasti passiivisena tulona, vaikka en suoraan pysty osoittamaan niitä tunteja, jotka sijoittamiseen on kulunut. 


Oman salkkuni anteliaimmat osingon maksajat vuonna 2022


Tämän hetkisistä omistuksistani Citycon, Sampo ja yllättäen myös Marimekko ovat parhaita osingon maksajia. Citycon on tunnettu osinkokone, yrityksen osakkeen hinta tipahti koronakuopassa alas, eikä ole vironnut muun markkinan mukana. Yhtiö leikkasi myös osinkoa, mutta jakaa nykyisinkin osinkoa pääoman palautuksen nimellä avokätisesti ulos kerran kvartaalissa. Osinkoennusteen mukaan osinko olisi tänä vuonna 0,5e/osake, joka minun omistuksillani vastaisi 550e vuosittaista osinkoa. 

Marimekko taas ei ole perinteinen osinkoyhtiö. Karkeasti rajaten kasvuyhtiöt eivät jaa kovin paljoa osinkoja, sillä tuotot käytetään kasvuun. Osinkoyhtiöt taas ovat monesti vakiintuneita yrityksiä, joilla ei ole selviä investointikohteita, vaan jotka voivat jakaa voiton omistajilleen. Unikkoja kankaalle painava yritys on kuitenkin tehnyt viime vuosina aivan järkyttävän hyvää työtä, ja unikot ovat levinneet vaatteissa, kodin tekstiileissä ja astioissa ympäri sekä Suomea, että muuta maailmaa. 

Osa Marimekon hyvästä tuloksesta halutaan jakaa omistajille osinkoina ja osinko on tänä vuonna ruhtinaalliset 4,6 euroa, josta 2e on kertaluonteista lisäosinkoa ja 1e vuodelta 2020 maksamatta jäänyttä voitonjakoa. Marimekon osinkoprosentti onkin tänä vuonna yritykselle varsin korkea ja Marimekon omistajana saan tänä vuonna osinkoina noin 455 euroa.

Kolmantena tämän vuoden muhkeimmista osingoista salkussani vastaa hiljalleen puhtaaksi vakuutusyhtiöksi muuntautuva Sampo. Sampo on vähentänyt omistustaan Nordeasta, ja jakaa tänä vuonna tasetta paisuttaneista Nordean myynnistä tulleita varoja osinkona omistajilleen. 

Sammon ennustettu osinko on tänä vuonna 4,1e/osake. Tästä 2e on kerrottu olevan Nordean myynnistä tulevaa mannaa, ja siis kertaluonteinen lisä osinkoon. Sammon osakkeista omaan osinkopottiini kertyy 451 euroa. Sampo on myös ostanut markkinoilta omia osakkeitaan, ja mitätöinyt niitä, joten yrityksen markkinoilla olevien osakkeiden määrä on vähentynyt lisäten samalla jäljellä olevien osakkeiden arvoa. 

Tämän päivän kurssille laskettuna osingonmaksuprosentti olisi Sammolla (päivän päätöskurssi 44,31e) huikeat noin 9,25%, Marimekolla (päätöskurssi 73,1e) noin 6,29%, ja Cityconilla (päätöskurssi 6,94e) noin 7,2%, joten osinkoprosentit ovat näillä osakkeilla tänä vuonna korkeita. 



Osinkosijoittaja muistelee


Kaipa minua voisi tituleerata osinkosijoittajaksikin, ja tässä vaiheessa voin hieman jo muistella menneiden vuosien osinkoja. Periaatteessa minulle on ihan sama, tuleeko tuotto osakkeen arvon nousuna, vai osinkona, mutta jotenkin salkkuun on osunut vuosien myötä joitain muhkeaa osinkoa maksavia osakkeita.

Tämä on sijoittajan taipaleeni kuudes vuosi ja joka vuosi osingot ovat kasvaneet, tämä on toki ihan luonnollista, sillä samaan aikaan olen sijoittanut lisää rahaa osakesalkkuun. Osinkojen kasvu ei ole ollut täysin johdonmukaista, eikä varallisuus ja osinkoeurot ole kasvaneet samassa suhteessa, sillä koronakevät säikäytti ihan aiheestakin yrityksiä. Koronan seurauksena vuosien 2020 ja 2021 osingot saivat osumaa koronasta. Vuonna 2022 maksettavissa osingoissa näkyy jonkin verran myös aiempina vuosina koronan takia jäädyksissä olevia osinkoja, jotka maksetaan nyt jälkikäteen. Voikin siis odottaa, että vuoden 2023 eivät välttämättä yllä tämän vuoden osinkolukuihin. 


Vuonna 2017 osingot jäivät alle 100 euron, tänä vuonna rikotaan 3000e raja. Ihan näppituntumalla sanoisin, että eniten osinkoeuroja salkkuuni on tuonut Citycon. Sen osingonjakopolitiikka on aina ollut antelias, ja olen omistanut sitä alusta asti. Silti en voi Cityconin omistajana paukutella kuvitteellisia henkseleitä, sillä kääntöpuolena on osakkeen arvo, joka on laskenut omistusaikana noin 10 euron tietämiltä nykyiseen alle 7 euron tasoon. 

Marimekko on salkussani ihan omassa luokassaan, jos mietitään kokonaistuottoa, jonka osanen toki osingot ovat. Marimekon osinkopolitiikka ei tunnu olevan mitenkään kiveen hakattu. Osinkosijoittajat arvostavat johdonmukaisesti kasvavaa osinkoa, Marimekko tuntuu maksavan osinkoaan toki hyvin järkevästi suhteessa tulokseen, mutta osinko ei ole ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosi vuodelta kasvava euroissa mitattuna. 

Osinkopolitiikka on hieman poukkoilevaa ja lisäosinkojakin on maksettu omistusaikanani jo kahdesti, ensimmäisellä kerralla Marimekko myi pääkonttorinsa pois ja jäi vuokralaiseksi kiinteistöön. Kaupasta tulleet ylimääräiset eurot jaettiin lisäosinkojan omistajille. 

Olen tehnyt ensimmäiset osakeostot Marimekkoon vuoden 2017 elokuussa. Ensimmäinen osake-erä on ostettu noin 10e hintaan, joten jos haluaisi laskea tämän vuoden osinkoprosenttia ostohinnalle, pääsisi melkein 50% osinkoprosenttiin. Marimekko onkin yrityksenä ollut viime vuoden osinkosijoittajan (ja miksei myös kaikkien muidenkin sijoittajien) unelma: kasvava firma, joka jakaa vielä roimat osingotkin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Karhu on herännyt talviuniltaan

Karhut nukkuvat talviunta ja heräävät keväällä jälleen uniltaan. Venäjää kutsutaan karhuksi, ja nyt vallanhaluinen karhu on aloittanut sodan Ukrainaa vastaan. 

(Meinasin vihjata vielä tässä jotain vodkan kulutuksesta Venäjällä ja alkoholin vaikutuksesta päätöksentekoon. Ainakin julkisten tietojen mukaan sodan aloittanut Putin on kuitenkin raitis.)

Sodassa on aina kärsijöitä. Tähän mennessä suurin kärsijä on Ukrainan kansa, mutta ei Venäjälläkään loistavasti mene. Molemmilla puolilla on kuollut sotilaita, Ukrainan puolella myös siviileitä. Televisiosta katsottuna maa näyttää myös melko karulta, pommit ovat osuneet taloihin, ja infrastruktuuriin, joten sodan jälkeen maa kaipaa kipeästi jälleenrakennus apua. 

Tavalliset venäläisetkään eivät tässä sodassa pääse helpolla. Lännen asettamat talouspakotteet ovat kurjistaneet venäläisten elämää, ruplan arvo on romahtanut, ulkomaiset yritykset vetävät toimintojaan pois Venäjältä ja oletettavasti sota nostaa inflaatiota.

Jos sodista pitää keksiä pakolla hyviä puolia, niin sota on vauhdittanut joidenkin keksintöjen keksimisessä. Esimerkiksi mikroaaltouuni, tutkateknologia ja peleissä käytetty virtuaalitodellisuus on kehitetty alunperin sotilaiden tarpeeseen. Valitettavasti myös ydinpommi, hävittäjälentokoneet ja biologiset aseet on keksitty sodan inspiroimana. Ihmiskunnan kekseliäisyydellä ei ole rajoja, kun mielessä on naapurin hengen riistäminen. 

Hyökkäys vaikutti lähtökohtaisesti niin järjettömältä, että en todellakaan uskonut sodan alkavan. Tällä hetkellä toivon pikaista rauhaa, ja sillä sitä odotellessa vahvaa taistelutahtoa Ukrainan kansalle. Hieman yllätys on ollut myös länsimaiden vahva vastaus Venäjän hyökkäykseen. 

Krimin valloitus vuonna 2014 ei aiheuttanut suurempaa taloudellista liikehdintää länsimaisessa maailmassa, mutta nyt sekä apu, että taloudelliset pakotteet on mitoitettu suuriksi. Länsi yrittääkin tällä hetkellä kaikin keinoin näyttää Venäjälle, että sodassa ei edelleenkään ole kaikki keinot sallittuja.

Sota sulattaa salkkua

Oma Nordnetissa sijaitseva osakesalkkuni on jo tipahtanut huipuistaan yli 21%. Karhumarkkinoiden raja määritellään 20% tiputukseksi huipusta, joten karhuja on liikkeellä sotatantereen lisäksi myös osakemarkkinoilla. 

Korkeimmillaan salkku on ollut syyskuun alussa 2021, eli noin puoli vuotta sitten. Sen jälkeen alkoi puheet korkojen noususta, Ukrainan kriisistä ja inflaatiosta. Epävarmuus on hallaa osakekursseille. Minun salkkuni ei seiso yksin markkinoiden riepoteltavana, vaan myös OMXHGI, eli osingot huomioon ottava Helsingin yleisindeksi on jo tipahtanut yli 20%. 

Ja miltä nyt tuntuu, näin piensijoittajan näkökulmasta? Olen jotenkin luovinut osakemarkkinoilla jo muutaman vuoden ilman sijoitussuunnitelmaa, mutta sekoitus osinkosijoittamista ja osta ja unohda-strategiaa voisi olla aika lähellä. 

Valitettavasti salkussa on paljon syklisiä osakkeita, jotka ovat saaneet perinteisesti kriiseissä pataansa. Näin jälkiviisaana osta ja unohda-strategia sopii äärimmäisen huonosti nykyiseen pomppuiseen markkinaympäristöön ja syklisiin osakkeisiin. 

Zeniläinen mielentyyneys ei koskaan ole ollut minun juttuni, kun kriisi on päällä, joten olen viime päivinä harrastanut kevyttä itseruoskintaa. Kuka kumma käski pitämään Fortumin salkussa, kun kriisi alkoi syventyä? Ja minkä ihmeen vuoksi Harvian osakkeet ovat vaivihkaa lisineet salkussani? Velkavipuakin salkussa on tällä hetkellä, ja sehän on myrkkyä laskumarkkinoilla. 

Tästä eteenpäin


Noin 20% lasku ei itse asiassa ole niin kovin harvinaista. Viiden vuoden aikana salkkuni on tehnyt saman tiputuksen nyt jo kolmesti. Ensimmäisellä kerralla syksyllä 2018, toisella kerralla koronakeväällä 2020, ja nyt on siis kolmas pudotus. Sijoittamiseen kuuluu pääoman heilunta, pitkän nousun jälkeen meinaa vaan unohtua, että heiluntaan kuuluu myös se salkun negatiivinen kehitys. 

Ajan myötä pääoma on kasvanut salkussa, joten euromääräiset tappiot ovat nyt suurempia, kuin aiemmissa dropeissa. Nyt sota sekoittaa ainakin Euroopan taloutta oikein kunnolla, joten hankala sanoa, mihin kurssit ovat menossa. 

Syitä laskuun on paljon. Nousevat korot, inflaatio, Suomen läheisyys Venäjän kanssa ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Mikään näistä syistä ei välttämättä ole ratkeamassa ihan lähitulevaisuudessa, joten voi olla, että käppyrät tippuu vieläkin alemmas.

Omaa salkkuani pohdin viikonlopun aikana, ja päädyin toistaiseksi pitämään omistukseni. Lisäilen joitain osakkeita, kun palkka tulee tilille ja yritän vältellä liian riskisiä kohteita. Mietin myös Yhdysvaltojen markkinoita, oma salkkuni on hyvin Suomi-painotteinen, joten kaikki paikalliset myrskyt vaikuttavat kovasti salkussa oleviin yrityksiin.