tiistai 19. tammikuuta 2021

Vuoden 2020 vuosituotto ja sijoitustoiminnan kulut

Vuosi 2020 oli odottamaton. Tämä lienee paras sana kuvaamaan jo taakse jäänytta vuotta. Muita sanoja voisivat olla historiallinen ja kauhea. Välillä tuntui, että olemme kaikki astuneet salakavalasti suoraan keskelle scifi-tarinaa. 

Pari vuosikymmentä sitten luin Stephen Kingin kirjan Tukikohta, ja kieltämättä kevään tapahtumien alkuasetelma (flunssan kaltainen nopeasti leviävä, tappava supervirus) oli hyvin samantyyppinen Stephen Kingin tarinan kanssa. Toivottavasti tosi elämässä loppu on ihmiskunnan kannalta kuitenkin onnellisempi, kuin kirjassa. 

Oli viime vuodessa joitain hyviäkin puolia. Melko paradoksaalista, että meidän perheemme oli vuonna 2020 luultavasti terveempi, kuin aiempina vuosina. Selkeä syy lienee THL:n tiukka käsky, jonka mukaan kaikkien flunssa-oireisten on täytynyt sairastaa kotonaan. Sekä korona, että muut kulkutaudit pysyivät käskyn ansiosta loitolla. 

Vuosi on ollut myös ollut perheellemme lähimatkailun vuosi. Tutuksi ovat tulleet laavut, nuotiopaikat ja retkeilyreitit. Olemme tehneet pyörällä linturetkiä meren rantaan ja käyneet taputtelemassa lampaita kotieläintilalla. Lampaiden taputtelusta saa yllättävän paljon riemua. Olemme harrastaneet vastaavia reissuja myös muina vuosina, mutta vuonna 2020 enemmän, kuin aiemmin. Lähimatkailua toivon vielä meidän jatkavan tänä vuonna. 

   

Salkun kehityksessä oli hyvää... 


Yksiselitteisesti salkkuun ladattu uusi pääoma. Oman säästäväisyyden ja koronarajoitteiden takia säästöasteeni oli jotain mullistavan, yllättävän ja erinomaisen välimaastosta. En myöskään jemmannut rahoja tilille, vaan laitoin osakkeisiin. Suurin osa säästäväisyydestä oli silkkaa sattumaa, vuonna 2020 ei kotitaloudestamme rikkoutunut mitään suurta, ja mikä tärkeintä, kaikki läheisetkin säilyivät onneksi terveinä. 

Bruttona palkkaa tuli noin 32 800 euroa, eli hieman paremmin, kuin viime vuonna. Nettona luku oli noin 25 000 euroa. Vaikka olin osa-aikaisesti lomautettuna kolmen kuukauden ajan, tein hieman enemmän iltoja ja viikonloppuja, jotka omalla alallani tuovat lisätienestiä. Lisäksi sain työnantajalta joulun alla muutaman sadan euron bonuksen, josta osa oli henkilökohtaista bonusta, ja osa kaikille maksettua kannusterahaa. 

Työttömyyskassasta minulle maksettiin nettona noin 2000 euroa. Jossain kohtaa blogissa mainitsenkin, että tämä summa oli väärin laskettu kassassa, ja yritin sitä kahdesti korjata. Näistä tuloista (palkka ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha) sain omaa pääomaa laitettua sijoituksiin noin 13 500 euroa. Summa on sen verran suuri, että tarkistelin lukuja aika pitkään, en kuitenkaan löytänyt virhettä. Summa on noin kaksinkertainen vuoteen 2019 verrattuna. Salkun arvo kasvoi vuodessa noin 21 000 euroa, ja oli vuoden vaihteessa noin 56 000 euroa. 

Viime vuodesta tuli myös "ekojen kertojen" vuosi. Ensimmäisessä kerrassa on aina jotain maagista. Ensimmäinen kerta on aina yllättävä, koska kokemukselle ei ole vertailukohtaa. Moni muistaa ensimmäisen koulupäivän, tai ensimmäisen suudelman. Ihanaa, suloista, pelottavaa, karmivaa, kaikki tunteet ovat uusia, kun kyseessä on ensimmäinen kerta. 

Ja nyt tulee lista! Tänä vuonna ensimmäistä kertaa:
-koin yt-neuvottelut
-sain lomautuslapun käteen
-laitoin asuntolainan lyhennykset tauolle
-otin suoraa lainaa sijoituksiin
-ostin ulkolaista osaketta 
-osallistuin listautumisantiin

Kaikilla noilla "ekoilla kerroilla" ei ollut suoraa osuutta salkun performointiin, mutta kiertotietä kaikilla näistä oli kyllä vaikutuksensa. Esimerkiksi yt-neuvottelut hävitti tehokkaasti hetkeksi aikaa innon ostella osakkeita, ja asuntolainan lyhennysten laittaminen tauolle taas toisaalta vapautti rahaa muuhun (minun kohdallani osakkeisiin). Riskiä karttavana sijoittajana olen salaisesti ylpeä monesta näistä ekoista kerroista, ja siitä, miten itse suhtauduin uusiin juttuihin. Seuraava kerta on kenties taas helpompi. 

Miten kävi nettovarallisuuden kasvun tänä vuonna? Omaa nettovarallisuuttani en aktiivisesti tarkkaile, se luku rullaa jossain taustalla. Asuntolainanlyhennykset olivat keväästä saakka tauolla, joten sitä kautta nettovarallisuuteni ei kasvanut. Osakkeet ovat kuitenkin nousseet kesästä, joten pidän rahan pumppaamista lainanlyhennysten sijaan osakkeisiin kuitenkin hyvänä päätöksenä myös nettovarallisuuden kannalta.  

...ja huonoa


Sijoitan enimmäkseen korkeaa osinkoa tuottaviin osakkeisiin. Nämä ovat monesti tylsiä, vakiintunutta liiketoimintaa harjoittavia isoja yrityksiä. Minun vahingokseni parhaiten vuonna 2020 pärjäsi jännittävillä kasvuosakkeilla, kuten Teslalla, Qt Groupilla ja Reveniolla. 

Oli omissa osakkeissani onnistuneitakin valintoja, sillä Digia, Marimekko ja Tokmanni nousivat vuoden aikana mukavasti. Omassa omistuksistani parhaimman nousun teki Digia, nousua noin 50% ostohinnasta. Sen sijaan esimerkiksi Nokialle vuosi 2020 ei ainakaan kurssikäyrän mukaan ollut loistavimmasta päästä. Nokiasta luovuinkin noin kuukausi sitten. 

Myös ajoitus meni pielen, ostin osakkeeni väärään aikaan. Tästä olenkin jo kirjoittanut, eli jäädyin täysin kriittisillä hetkillä, kun kurssit olivat matalimmillaan. Oletin myös, että toipuminen olisi ollut huomattavasti hitaampaa, sen sijaan keskuspankit astuivat hätiin, ja kurssit nousivat nopeasti uusiin ennätyksiin. 

Olen pitänyt vertailuindeksinä salkulleni OMXHGI-indeksiä, eli osingot uudelleen sijoittavaa Helsingin pörssin kasvuindeksiä. OMXHGI kasvoi viime vuonna 15,13%.  Alla Nordnetin käppyrät, siellä olevat omistukseni (AOT ja OST) tekivät tuottoa noin 9,7%. 

Nordnetissa olevat omistukset 2020

Lisäksi omistan Osuuspankin kautta OP-Ilmasto rahastoa, joka olikin tehnyt hyvää tulosta, vuoden tuotto oli noin 33%. (Täytyi käydä ihan katsomassa, että mitä osakkeita OP Ilmastossa tällä hetkellä on. Ja suurimman viiden omistuksen joukosta löytyi kuin löytyikin viime vuoden osakeraketti, eli Tesla. Hah, olinkin täysin vahingossa päässyt sähköautojen nousuun mukaan!) 

Toinen Osuuspankissa oleva rahasto on OP Aasia-Indeksi, joka tuotti vain noin 2%. Kaikkien omistusteni yhteiseksi tuotoksi ynnäilin noin 13%, eli hävisin OMXHGI indeksille.  



Sijoitustoiminnan kulut vuonna 2020


Salkun arvo on nyt korkeimmillaan, ja myös kulut olivat vuonna 2020 suuret. Osakkeiden myyntejä ei tullut paljoa, myin verotussyistä huhtikuussa arvonsa menettänyttä Cityconia (ostin myöhemmin takaisin suunnilleen saman määrän osakkeita), heinäkuussa kevensin omistusta OP Ilmastossa ja myin joulukuun alussa omistukseni Nokiasta. Yksi myynneistäni oli myös Thunderful Groupin pienen IPOsta saadun osuuden myynti. Myynneistä kuluja tuli 24 euroa. 

Ostoja tuli viime vuonna roppakaupalla. Yhteensä 23 kappaletta suorien osakkeiden ostoja, eli ainakin ajallinen hajautus oli kunnossa. Osa ostoista oli osakesäästötilille, jossa oli tilin avaamisesta johtuen pienempi 3e palkkio. Kallein osto oli AT&T, USA:n markkinoille sijoittuvasta ostosta maksoin välityspalkkiota 15e. Pääosin ostot ja myynnit maksavat minulle Nordnetissä 7e/transaktio, sillä kuulun Suomen Osakesäästäjiin. Yhteensä ostoista kertyi 145e kulu. 

Rahastojen merkintä ja lunastus oli tänä vuonna maksutonta kaikissa omistamissani rahastoissa. Hallintapalkkiota juuri kehumani OP Ilmasto perii suolaiset 1,8%, muut rahastot ovat huomattavasti pienikuluisempia. Hallintapalkkioita maksoin viime vuonna noin 130e (tämä on arvio, joka perustuu lähinnä tuon kalleimman rahaston palkkioihin). 

Yhteensä kuluja maksoin sijoitusharrastuksestani noin 300 euroa. Hui, summa oli suurempi kuin uskoinkaan! Toisaalta esimerkiksi OP Ilmaston tuotto oli viime vuonna hyvä ja rahastosta kannatti maksaa. Tulevaisuudessani voisin kuitenkin ostaa osakkeita suuremmilla summilla, jolloin ostokertoja olisi vähemmän. Harrastukset kuitenkin yleensä vievät rahaa, eivätkä tuo sitä. Sijoittaminen on harrastuksena erikoinen, sillä se (yleensä) tuo rahaa, joten en suuremmin jaksa nillittää kuluista.  

Osingot


Osingoista osa tuli arvo-osuustilille ja joutui suoraan verolle. Osa maksettiin osakesäästötilille, jossa on myöhennetty verotus, eli verot peritään vasta, kun varoja nostetaan tililtä pois. Bruttona osinkoja tuli 914 euroa, nettona noin 771 euroa. Suurin summa toistaiseksi lyhyen osakesijoittaja-urani aikana. Sijoitin kaikki osingot uudelleen. 

Lähtökohdat vuoteen 2021


Ollaanko kuplassa vai eikö olla? Kas siinäpä pulma. Onko salkkuni allokaatio osakkeiden suhteen optimaalinen nykyiseen tilanteeseen? Lisätäkö kasvu osakkeita ja vähentääkö arvo osakkeita? Olemmeko jo nähneet pahimman koronasta, vai vieläkö uudet mutaatiot aiheuttavat uuden aallon? Jaa-a enpäs tiedä. Paljon kysymyksiä ja ei yhtään vastausta. 

Markkinoiden suhteen olen odottavalla kannalla. Vuoden vaihteen jälkeen salkkuni on kivunnut ylöspäin, ja nousu alkaa jo hirvittää. Tykkään halvoista osakkeista, ja niitä joutuu tällä hetkellä etsimään ajan kanssa. En ole äkkinäisten liikkeiden ihminen, tällä hetkellä odottelen jännityksellä kevään tulosjulkistuksia 

Yksi asia lienee varma vuodesta 2021. En millään pääse samaan säästöasteeseen. Kunhan pääsemme piikille ja maailma avautuu, haluan viedä lapsiani katselemaan palmupuita. Asuntolainan lyhennykset alkavat jälleen keväällä, joten myös asumisesta joudun maksamaan muutakin, kuin pennosia. Kulut kasvavat edellisestä vuodesta. 

Lumituiskun jälkeen






torstai 7. tammikuuta 2021

Q4 2020

Sijoitusvarallisuus kipusi jälleen yhden askelman ylöspäin. Tällä kertaa askelma olikin oikein iso! Määrittelin blogin alussa tavoitteeksi 100 000 euron sijoitusvarallisuuden, nyt kasassa on puolet summasta.

Ostot ja myynnit


Kvartaalin aikana myin vihdoin Nokiat pois. Ostin Nokiaa aikanaan nelisen vuotta sitten puolittain nostalgia syistä ja puolittain osingon takia. Tajusin toki, että Nokia ei yrityksenä ole enää sama, kuin 90-luvulla nousuun lähtenyt kännykkäfirma, mutta yrityksen tarina vaikutti silti hyvältä. 

Ihastuin Nokiassa myös korkeaan osinkotuottoon ja olisikin pitänyt keväällä 2019 myydä osake pois, kun osinko laitettiin jäihin. Tappiota Nokian myynnistä tuli noin 340 euroa. Syy Nokian myyntiin oli epämääräiset tulevaisuuden näkymät, ilmeisesti Nokia edelleen jää jälkeen tekniikassa kilpailijoilleen. 

Salkussani kävi pikaisesti myös Thunderful Group, kun osallistuin ensimmäisen kerran osakkeen listautumisantiin. Tarina on kerrottu jo täällä. 

Osakesäästötilille ostin pörssin laskiessa lokakuun lopulla Nordeaa 400 kappaletta hintaan 6,46e. Nordea vaikutti edulliselta, ja lokakuun lopun pörssikuopan aikana iskin osakkeeseen kiinni. Luvut olivat osavuosikatsauksen mukaan parantuneet ja silloin oli vielä oletuksena, että vuonna 2021 Nordea maksaisi kahdet osingot (vuodet 2019 ja 2020). Nyt kuitenkin näyttää siltä, että pankkien osinkohanat on EKP:n linjauksen takia toistaiseksi kiinni, joten vaikea sanoa, mihin suuntaan osake on menossa.

Tein myös kuukausittaiset ostot Handelsbankenin Usa Indeksi -rahastoon  ja Indexfond Sverige-rahastoon. 

Omistukset ja osingot


Alla omistamani osakkeet ja rahastot vuoden lopussa. Osinkoja maksoi Stora Enso, AT&T ja Citycon. Bruttona osingot olivat noin 144 euroa.

Q4 2020


Vuoden viimeinen kvartaali oli pörssissä nousua ja myös säästöasteeni oli hyvä. Varallisuus kasvoi huikean summan, eli noin 10 000 euroa. Noin 4000e oli palkasta säästettyä rahaa, ja loput arvonnousua osakkeista. Lainan lyhennykset on edelleen asuntolainasta katkolla joten se tukee sijoitusvarallisuuden kertymistä. Kvartaalin aikainen nousu oli niin suuri, että yritin oikein hakemalla löytää jotain virhettä laskelmista, mutta oikeilta ne näyttivät. 

Vertailu edelliseen kvartaaliin


Kuukausipalkan lisäksi sain työnantajalta joulun alla bonuksen. Pienikin bonus lämmitti kummasti, sillä näkymät oli keväällä meidän alalla todella huonot ja kulunut vuosi oli rankka. Osa saamastani bonuksesta oli kaikille jaettavaa ja osa henkilökohtaista bonusta.  

Suoraan sijoituksiin kohdistuvaa velkaa oli 820e. Minun piti nollata tuo velka ennen vuoden vaihdetta, mutta keskityin joulusuklaan syömiseen ja unohdin koko jutun. Sijoitusvarallisuus on siis vuoden vaihteessa ollut 56 155e, josta vierasta pääomaa tuo 820e ja omaa pääomaa noin 55 335e. 

Muita kuulumisia

Täällä on vihdoin lunta! Häntäluu on ollut koetuksella, kun olen testannut pulkkien ja liukureiden ominaisuuksia meitä lähellä sijaitsevalla suurella mäellä. Parhaiten mäessä tuntuu edelleen toimivan perinteinen muovipulkka, jossa on metallivahvikkeet alla. Koska viime vuosi oli lumeton, on lumesta tänä vuonna selvästi enemmän riemua ja mäessä onkin ollut sekalainen porukka aikuisia ja lapsia.  

Pörssissä tuntuu kaikki menevän liiankin hyvin. Pörssin käppyrät kiipeää ylöspäin, ja hieman mietityttää, minkälaisia tuloksista yritykset keväällä raportoivat. Varmaa kuitenkin lienee, että yhtiökokoukset pidetään etänä.  



sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Miten kävi vuoden 2020 tavoitteiden?

Asetin itselleni viime vuodelle viisi tavoitetta. Tavoitteet olivat hyvin yksinkertaisia, mutta miten onnistuin itselleni asettamissa tavoitteissa? 

Nolla

Ensimmäinen tavoite oli pitää kirjaston sakkosaldo puhtaana nollana. Tämä osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi, mutta sakkoa kertyi kuitenkin vain 4,80 euroa. Huomattava parannus niihin vuosiin, jolloin olen maksanut sakkoja useita kymmeniä euroja! 

Joku saattaa ajatella, että vietin ovelasti vuoden 2020 lainaamatta kirjoja ollenkaan. Mutta ei, olen edelleen kirjaston suurkuluttaja. Lainamäärä oli luultavasti viime vuonna 100-150 kirjan paikkeilla. Osa kirjoista on lasten kirjoja, joita olen vain lainannut omalla kortillani. Suurta määrää selittää osittain myös sarjakuvat, jotka ovat nopealukuisia. 

Olen myös toivottaman epälooginen ja epäjärjestelmällinen lukija, samaan aikaan saattaa olla viisikin aloitettua kirjaa, loppuun asti en välttämättä kaikkia lue, vaan tylsimmät hylkään muutaman luvun jälkeen. Nollan euron sakkotavoite ei toteutunut, mutta hyvin meni silti!

Kymmenen


Toinen tavoite oli kymmenen työpaikan hakeminen. Tämäkään tavoite ei toteutunut, vaikka kieltämättä oli sieltä helpoimmasta päästä. Olisin voinut hakea muutamankin kaupungin kaupunginjohtajaksi, hommaan, johon minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ja kuitata samalla tavoitteen suoritetuksi. 

Hain laskujeni mukaan kahdeksaa työpaikkaa. Kaikkiin olin koulutukseltani ja taustaltani kelpoinen, mutta en päässyt missään näistä edes haastatteluun. Ne muutamat, joista edes tuli kohtelias vastaus, kertoivat melko karusti, että hakijoita oli näihin paikkoihin paljon. Jos hakijoita ihan entry level paikkoihin on 70, hukkuu minun hakemukseni helposti massaan. Kaikki hakemuksistani ei ollut perustason työpaikkoihin, mutta en vaan onnistunut tänä vuonna loistamaan työnhaussa. 

Sata


Sata liikuntasuoritusta vuoden aikana. Tämä oli siis tavoitteeni. Ja tämä tavoite osui maaliin!

Liikunta harjoitteluni oli sangen intervallimaista. Helmikuussa ja maaliskuussa en tehnyt oikein mitään. Juhannuksena olin pahasti jäljessä tavoitetta, sillä tehtynä oli vasta noin 35/100, ja viimeisen neljän kuukauden aikana kirin tiukasti viimeiset kerrat kasaan. Pääsin lukuun 104. En ole koskaan tykännyt liikunnasta, joten olen 104 on minulle paljon. 

Määrittelin tavoitteen niin, että liikuntakerran tulisi kestää vähäntään puoli tuntia, olla oikeasti rasittavaa liikuntaa, ja liikuntakertoja voi kerätä vain yhden päivässä. Eniten taisi tulla lenkkeiltyä ja lenkit kestivät yleensä tunnin tai ylikin. 

Hienointa oli, kun huomasin, että olen oikeasti edistynyt! Alkuvuodesta olin kuolemaisillani hapen puutteeseen jo parin minuutin juoksemisen jälkeen, nyt pystyn jo juoksemaan pidempiä aikoja kerrallaan ja vaihtamaan samalla lenkkikaverin kanssa kuulumisia. 

Sata liikuntakertaa on silti roimasti alle kansallisten liikuntasuositusten, joten parannettavaa löytyy. Lisään pitäisi heittää vielä ainakin 50 lihaskuntoa parantavaa liikuntakertaa. Eli kun en tarkemmin määritellyt, mitä liikuntakertojen pitäisi pitää sisällään, välttelin taitavasti lihaskuntoliikkeitä, varsinkin vatsalihasliikkeitä ja lankuttamisia, joita inhoan eniten. Toisaalta olen ihan äärettömän onnellinen tämän tavoitteen saavuttamisesta, enkä jaksa ruoskia itsäni pikkuseikoista.

Tuhat


Tuhat luettua sijoitus- tai talousaiheista kirjansivua. Tämä tavoite meni kirkkaasti yli, vaikka en sivuja laskenutkaan! Luetut kirjat näkyy blogissani omalla välilehdellään. 

Vuoden mittaan tuli siis luettua useita kirjoja, esiin nouseva paras kolmikko oli Benjamin Grahamin klassikko The Intelligent Investor, Henri Elon hyvin kirjoitettu sijoitusaiheinen teos Löydä helmet, vältä kuplat, sekä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirja Huipputuloiset, johon oli haastateltu Suomen rikkaimpaan promilleen kuuluvia ihmisiä. 

Hyvien tietokirjojen ominaisuus on mielestäni se, että ne joko avaavat ajatuksia uusille urille, tai niissä on joku yllättävä yksittäinen oivallus, joka aiheuttaa välittömän vau-elämyksen. Ja toki niiden pitää olla sujuvasti kirjoitettuja. Kaikki näistä kolmesta täyttivät kriteerit. 

Minulla on tapana lukea kirjoja uudelleen vuosien päästä, joten ainakin Benjamin Grahamin massiivinen The Intelligent Investor tulee uudelleen lukuun jossain vaiheessa, niin täynnä silkkaa asiaa koko kirja oli.  


Kymmenentuhatta


Viimeinen tavoite oli kasvattaa sijoitusvarallisuutta edellisestä vuodesta vähintään kymmenellä tuhannella eurolla ja tämäkin tavoite tuli saavutettua! Mutta kuinka paljon varallisuuteni kasvoi? Tarkempiin lukuihin palaan seuraavassa postauksessa. 


Vuoden 2021 tavoitteet?


Vuodelle 2021 en aseta numeraalisia tavoitteita. Tavoitteet liittyvät uneen, herkutteluun ja kännykkä addiktion hallitsemiseen. Näitäkin pystyisi toki kääntämään numeraalisiksi tavoitteiksi ("8 tuntia unta joka yö"), mutta koska ne ei millään tavalla hipaisekaan blogin aihetta, jätän tavoitteet kokonaan blogin ulkopuolelle. 

Nuo vuoden 2020 tavoitteet yritän kuitenkin pitää matkassa myös vuonna 2021, joten vuoden 2020 viisi tavoitetta ovat edellen ajankohtaisia. 


tiistai 29. joulukuuta 2020

Säästövuosi 2020

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut viime vuosina negatiivinen, eli olemme kuluttaneet enemmän, kun olemme tienanneet. Säästöaste on jännä mittari. Laman aikana se aina kasvaa, ja korkeasuhdanteessa säästöaste on matala. 

Minua kiinnosti alla olevassa graafissa alin, turkoosi viiva. Kotitalouksien säästämisasteessa näkyy piikki ylöspäin vuoden 2020 keskivaiheilla, olemme saavuttaneet silloin 10% säästöasteen, joka ainakin tämän tilaston mukaan on kuluneen kymmenen vuoden ennätys. Tarkemmat selostukset tilastosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. 

Säästämisaste (lähde: Tilastokeskus)


Kieltäymysten vuosi - vai oliko sittenkään?


No kyllä vuosi 2020 oli äärimmäinen kieltäymysten vuosi. (Yritin vain löytää siihen jotain positiivista näkökulmaa tuolla väliotsikolla, mutta jäi aika onnettomaksi yritykseksi.) 

Monilla on varmasti erilaisia kokemuksia vuodesta 2020. Voi olla, että elämä ei muuttunut juurikaan, tai päällimmäiseksi voi ylimääräisten harrastusten ja menojen poisjäämisen vuoksi jäädä mukava ajatus elämän tahdin rauhoittumisesta. Minun mielestäni kulunut vuosi on ollut kaikessa loistossaan aika ankea.

Tein joutessani hyvin hyvin epätieteellisen tutkimuksen säästämisestä (kyselin siis erittäin satunnaisesti tuttavapiiristä tämän vuoden ostoksista). Osalle oli käynyt niin, että kun Suomi ja suurin osa muutakin maailmaa sulkeutui pikku hiljaa omaan tahtiinsa erilaisiin lockdowneihin, matkustaminen ja muu kulutus väheni huomattavasti. 

Syntyi ketju, jossa yleisten suositusten takia säästikin yllättävän monessa paikassa. Juhlia peruttiin tai siirrettiin parempaan ajankohtaan. Ja kun ei ole juhlia, ei tarvitse ostaa lahjaa, juhlavaatteita, tai matkustaa itse juhliin. Juhlien peruminen siis leikkasi kulutusta usealta eri sektorilta. Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyi ihmisiä, jotka huomasivat rahan tekevän kerrankin pesää tilille. 

Löytyi myös muunlaisia näkemyksiä. Etätyöskentely on tullut monelle tutuksi viimeistään tänä vuonna. Jos aiemmin kotona on riittänyt satunnaiseen työskentelyyn pikkuinen läppäri, työn siirryttyä pysyvästi kotiin onkin mukavampi tehdä hommia, jos edessä on suurempi näyttö, mukavampi näppäimistö, alla ergonominen tuoli ja korvillä laadukkaat vastamelukuulokkeet. Raha on virrannut muusta kulutuksesta esimerkiksi etätyön mahdollistamiseen tai kotoiluun, eikä säästöön ole jäänyt kuin pennosia. 

Säästäjä pakosta 


Ja mitenkä minun on käynyt? Minusta on sukeutunut tämän vuoden syksyllä olosuhteiden pakosta aito säästäjä, eikä siihen tarvittu, kuin vaan yksi maailmanlaajuinen pandemia! Olen lähinnä hämmästynyt, koska supersäästäjäksi ryhtyminen on ollut pitkälti kaikkea muuta, kuin oma valinta. 

En tarkkaile säännöllisesti kulutusta, vaan tapanani on ollut siirtää viimeistään palkkapäivänä käyttötililtä ylimääräiset hilut pois. Olen jättänyt käyttötilille palkan tullessa vain yhden kuukauden nettopalkan verran kulutettavaa. Nyt huomasin, että sinne oli muutamana kuukautena jäänyt puolikkaan nettopalkan verran ylimääräistä, eli säästöprosentti oli ollut joinain kuukausina niinkin korkea, kuin 50%. 

Yksi syy suureen säästöprosenttiin on ollut asumiskulujen lasku. Keväällä sain laitettua asuntolainan lyhennykset tauolle, vaikutus on noin pari sataa euroa. Toinen syy on lasten päivähoitokulujen loppuminen. Meitä on siunattu kolmella lapsella, ja sen seurauksena olemme maksaneet päivähoidosta vuosittain useita tuhansia euroja, joten säästö on ihan huomattava. Suomessa on luotu vanhemmille edullinen ja hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta ilmainen se ei ole. 

Kolmas syy on korona. Lockdownit ja ihmiskontaktien välttely on selkeä syy kulutuksen leikkaantumiselle. Luonteeltani olen enemmän säästäjä, kuin kuluttaja, mutta tänä vuonna, kun kuluttamisen mahdollisuudet ovat ulkoisista syistä kaventuneet, olenkin huomannut, mitä vaille olen jäänyt. Ilman koronan vaikutuksia olisin luultavasti käynyt tänä vuonna ainakin yhdellä ulkomaan matkalla, muutamalla keikalla, elokuvissa, syömässä ravintolassa, huvipuistossa ym. Nyt suuri osa huvittelusta on siirtynyt tulevaisuuteen, ja pitkät ravintola-illalliset ovat korvautuneet noutopitsoilla. 

Hyvä puoli äärimmäisessä säästämisessä on ollut se, että raha on virrannut osakkeisiin, joten varallisuus on tänä vuonna ottanut jättiloikan ylöspäin. Enpä olisi tätäkään uskonut maaliskuussa, kun kurssit lähtivät laskuun. 

Mutta suoraan sanottuna mietityttää varsinkin pienten yrittäjien tilanne. Täytyy vaan toivoa, että suosikkibändit, elokuvateatterit, ravintolat ja käyttämäni itsenäinen pieni kuntosali saavat jollain tavalla elettyä korona-ajan yli, jotta tapaamme jälleen! Täältä tullaan uusi ja toivottavasti ihanan tapahtumarikas vuosi 2021!

Hyvää Uutta Vuotta!






maanantai 21. joulukuuta 2020

Pörssiromahduksen opetukset

Tänään on talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Kenties ihan oikea hetki vilkaista taaksepäin pörssivuoden pimeintä hetkeä. Ja sehän oli tietenkin maaliskuun syvä, mutta nopea pörssiromahdus. 

Karhumarkkinat (lähde: pixabay)

Maaliskuussa kurssit tekivät kamikaze syöksyn suoraan kohti maata. Nyt useampi kuukausi myöhemmin valtioiden massiivinen elvytys on estänyt suurimmat yritysten konkurssit, mutta tilanne on vielä monessa yrityksessä vaikea. 

Tämä ei ollut elämäni ensimmäinen pörssiromahdus, mutta 90-luvun alun pankkikriisissä olin vielä lapsi ja finanssikriisissä 2008 olin hyvin pienillä rahoilla mukana rahastoissa. Vaikka rahastosijoitusteni arvo puolittui finanssikriisissä, se ei pienen summan takia ollut katastrofi. Odotin rahastojen kanssa kärsivällisesti, kunnes arvot olivat palautuneet siedettäville tasoille. Kahteen rahastoon tein myös koko ajan kuukausittaisia ostoja pienillä summilla, ja koska olin kuukausisäästäjä (muistaakseni vain 50e/kk/rahasto) kuopassa tehdyt ostot nostivat rahastojen arvot plussalle. 

Maaliskuinen pörssiromahdus oli siis ihka ensimmäinen romahdus, jossa olen ollut merkittävillä summilla mukana. Mitkä siis olivat minulle pörssiromahduksen opetukset?

Riskinmittarit pörssiromahduksessa


Osakkeiden riskinmittareina pidetään mm. volatiliteettiä ja betaa. Jos beta on yli yksi, osake heiluu enemmän, kuin indeksi. Jos se on alempi kuin yksi, osakkeen liikkeet ovat loivempia, kuin indeksin liikkeet (tämä on huikeasti yksinkertaistettu selitys). Varovainen sijoittaja voisi siis riskin mittarien avulla seuloa salkkuun vähäriskisiä osakkeita, joiden heilunta on pienempää, kuin indeksien heilunta keskimäärin. Teoriassa tällainen salkku nousisi hitaammin, kuin indeksi, mutta myös laskisi laskuissa hitaammin, kuin seuraamansa indeksi. 

Ongelmana on, että riskinmittarit katsovat taaksepäin. Kun paniikki iskee, kaikki osakkeet käyttäytyivät hyvin samaan tapaan, kun raha pakenee osakkeista vaikkapa patjan alle tai turvasatamana pidettyyn kultaan. Sijoittajat eivät siinä vaiheessa mieti riskiä samaan tapaan, kuin ennen kriisiä, sillä omaisuuslajina osakkeet ovat kokonaisuudessaan riskisempinä, kuin esim. korot tai kiinteistöt. 

Ainakin tässä pörssiromahduksessa kaikki osakkeet tulivat alaspäin, mutta nousussa on ollut eroja. "Kotoilu" osakkeet (kuten Netflix ja Marimekko), sekä digitaalisuutta hyödyntävät osakkeet ovat nousseet nopeasti. Häviäjinä on olleet lockdowneista kärsivät alat, kuten kauppakeskukset, matkailu ja ravintola-ala.  

Kulut syövät tuottoja, mutta odotapas mitä pörssiromahdus tekee!


Kulut syövät tuottoja sijoitustoiminnassa. Tämä tieteellisesti todistettu ja kivenkova fakta on jopa joidenkin sijoittajien sijoitusstrategian tärkein osanen. Luultavasti nämä kulutietoiset sijoittajat voittavatkin tuotoissa keskimäärin muut sijoittajat 6-0, ainakin, jos kyseessä on pienikuluisiin rahastoihin tasaisesti yli ajan sijoittava henkilö. Myös osakepoimijan kannattaa tarkkailla kuluja. Muita tuottoja vähentäviä tekijöitä ovat verotus, huono ajoitus, ja osakepoimijalla myös epäonnistuneet osakevalinnat.

Tänä keväänä huomasin, että kuluilla on hämmästyttävän pieni merkitys, kun salkku (ja sijoittajan mieli) kokee vapaapudotuksen kauhuja päivästä toiseen. Kun pörssissä rytisi, omakin salkkuni koki melkein 2000 euron miinusmerkkisiä päiviä. Tuo 2000 euron summa on itselleni merkittävä, sillä se vastaa suunnilleen omaa kuukausittaista nettopalkkaani. Yhdessä päivässä menetin siis koko kuukauden nettopalkan. 

Pääsemme jälleen ajoittamisen problematiikkaan. Nordnetin kaupankäyntikulut ovat kohdallani 7e/transaktio, eli mitätön summa päivittäiseen tappioon verrattuna, 2000 eurolla olisin veivannut salkkua uuteen asentoon lukemattomia kertoja (ongelma olisi tosin ollut se, että mitä myydä, mitä ostaa, millä summilla ja minä päivänä). Äkkinäiset liikkeet kuuluvat pörssin luonteeseen, nyt sekin on siis tullut koettua kantapään kautta. 

Joissain sijoituskirjoissa kehoitetaan pysymään ikuisesti osakemarkkinoilla. Syynä on se, että kurssit nousevat yleensä yksittäisinä ja lyhyinä ajanjaksoina paljon, ja jos missaa nuo ajanjaksot, jää suuri osa nousuista hyödyntämättä kokonaan. Olen orjallisesti noudattanut tätä neuvoa, mutta jos uusi lasku ilmoittaa jotenkin mystisesti itsestään, osaan toivottavasti keventää salkun painoa. 

Jos minulla olisi ollut ennustajan lahjoja keväällä, en olisi epäröinyt hetkeäkään salkun keventämisen kanssa. Ensimmäisenä yli laidan olisi lentänyt Citycon, ostaribisneksen osingonjauhaja ja yksi tämän hetken suurimpia omistuksiani. Jos olisin myynyt koronan ensi merkkien aikaan osakkeen pois ja ostanut jälleen kuopasta, olisin pelastanut paljon. Vuoden alussa Cityconin osake oli noin 9,50e arvoinen, alimmassa kuopassa möyriessään se noteerattiin noin 5,50e hintaan. Monet osakkeet ovat ponkaisseet kuopasta uusin korkeuksiin, Citycon kärsii vielä koronan vaikutuksista. 

Käytännössä tein kevään aikana seuraavat virheet.
1. Ostin reilusti osakkeita osakesäästötilille ennen romahdusta. Tiedostin kyllä, että kurssit olivat silloin korkealla, mutta en jaksanut välittää siitä, koska fiilis oli hyvä, ja mikä voisi mennä vikaan?
2. Kun kurssit ensimmäisiä päiviä maaliskuussa nyykähtivät ihan pikkiriikkisen alaspäin, ostin innoissani lisää osakkeita. Koska halvalla sai. Indeksin päiväkohtainen miinus taisi olla ainoastaan kolmen prosentin luokkaa, mutta ostin silti mm. Konecranesiä ja Marimekkoa, jotka olivat sinä päivän laskeneet eniten (muistaakseni noin 7% verran). Näistä luvuista sekä Marimekko, että Konecranes laskivat vielä hurjan paljon, joten jouduin katkerana toteamaan, että ajoitus meni täysin pieleen. Tällä hetkellä molemmat ovat kyllä plussalla. 
3. En ostanut alimmasta kuopasta. Jäädyin täysin. 

Maantieteellinen hajautus


Pandemia lähti liikkeelle Kiinasta, Aasian jälkeen isoista maantieteellisistä alueista seuraavaksi oli vuorossa Eurooppa, ja sen jälkeen Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo eri maiden pörssi-indeksejä. Varsinkin Suomen pörssi seuraa suuren jättiläisen, eli Yhdysvaltojen pörssin suuntaa. 

"Vuonna 1899 Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden osuus maailman osakemarkkinoista oli 15%. Vuoden 2016 lopussa osuus oli 53,2%." Näin kertoi Arvopaperi 17.3.2017. Tämän hetkisiä lukuja en löytänyt, mutta syy-yhteys lienee selvä. Moni maailman suurimmista yrityksistä on Yhdysvaltalainen, ja monen länsimaisen maan pörssikurssit heiluvat maailman suurimman pörssin mukaan. 

Oma salkkuni verrattuna Dow Jones Industrial Average-indeksiin

Yllä on kuva omasta salkustani verrattuna indeksiin vuoden alusta tähän päivään saakka. Nordnetista otetun kuvakaappauksen sininen viiva on täytetty pääosin suomalaisilla osakkeilla, sininen viiva on indeksi. Nyt vertailuindeksinä ei olekaan OMXHGI, eli Helsingin pörssin indeksi, vaan DJIA, eli Dow Jones Industrial Average- indeksi. Tämä indeksi seuraa kolmenkymmenen suurimman Yhdysvaltojen pörssissä listatun yrityksen osakekurssia. Ja yllätyksekseni huomasin, että oma salkkuni on lähempänä DJIA-indeksiä, kuin OMXHGI-indeksiä. 

Yhdenmukaisuus on loppujen lopuksi sattumaa. Mutta mikä on merkille pantavaa, monet suuret liikkeet ovat tapahtuneet samoina päivinä. Vaikka oma salkkuni ja indeksi eivät sisällä samoja osakkeita, olen suomalaisena piensijoittajana tiukasti kytkettynä Yhdysvaltojen suurimpien yritysten liikkeisiin. 

Maantieteellisestä hajautuksesta osakkeissa on varmasti edelleen hyötyä, mutta yllättävän vähän. Monet yritykset toimivat monikansallisesti. Suuremman hyödyn omaisuuden suojaamisessa saa allokoimalla varoja useampiin omaisuusluokkiin, kuten kiinteistöihin, raaka-aineisiin tai kryptovaluuttoihin. Vaikka osakkeet heiluu, kiinteistössä oleva varallisuus pysyy vakaammin paikallaan. Jos asunnot pysyvät koko ajan vuokrattuina, tulee asunnoista kassavirtaa vaikka osakkeista saatava tulo hiipuisikin. 


Sijoittamisen psykologia 


Ajoittaminen on hankalaa, mutta luulisi, että selvä kurssien nuokahdus voisi olla selvä signaali ostolle. Pörssiromahduksessa osakkeet menettävät arvoaan runsaan mitoin, joten jokainen sijoittaja luultavasti tajuaa, että nyt on se kuuluisa oston paikka. Kunpa se vain olisikin niin helppoa. 

Kun pörssikurssit romahtaa yleensä myös reaalitaloudessa sakkaa. Sijoittamisen veteraanit, jotka ovat ansainneet kannuksensa aiemmissa kriiseissä (veteraaneja löytyy paljon fb-ryhmistä ja netin palstoilta), osasivat jo ennen romahdusta kertoa, että kun työpaikka on vaarassa tai jo menetetty, sijoittaminen ei todellakaan ole ensimmäisenä mielessä. Vaikka sijoitussuunnitelma olisi tatuoitu mustilla kirjaimilla oikeaan käsivarteen, on psykologisesti hankalaa työntää lisää rahaa pörssin nälkäiseen kitaan, jos seuraava palkanmaksu näyttää karkaavan jonnekin kauas tulevaisuuteen. 

Päässä alkaa pyöriä monenlaisia kauhuskenaarioita. Mitä jos joutuu irtisanotuksi? Laskeeko kurssit vielä? Milloin saavutamme pohjan? Tarvitaanko rahoja elämiseen? Vaikeita kysymyksiä, joita miettiessä tekee ennemmin mieli pitää viimeiset pennoset tilillä, kuin sijoittaa niitä epävarmasti heiluviin osakkeisiin. (Tämä on toisaalta ihan viisastakin, sillä rahat tilillä lämmittää paljon enemmän, kuin 40% miinuksella olevat osakkeet, ja ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä potentiaalinen kurssinousu.)

Näin kävi myös minulle, eli ensin romahti pörssissä ja pari viikkoa sen jälkeen käytiin työpaikalla pikaiset yt-neuvottelut. Vaikka selvisin säikähdyksellä ja tein yt-neuvotteluiden seurauksena kolme kuukautta osittaista työviikkoa, epävarmuus tilanteen jatkumisesta esti tehokkaasti sijoittamisen kaikista otollisimpaan aikaan. 

En ostanut, mutta en myöskään myynyt osakkeitani. Alimmilla kursseilla ostaneet voivat nyt onnitella itseään, sillä jos romahdus oli ennätysmäisen nopea, samaa voi sanoa tämän vuotisesta noususta. Vaikka rahaa oli tilillä, en kyennyt millään painamaan osto-nappia. Vasta siinä vaiheessa, kun ostoskeskuksissa alkoi taas liikkumaan enemmän ihmisiä, uskalsin tehdä muutaman oston. 


Prosenttilaskujen ihmeellinen maailma


"Jos yksittäisen osakkeen kurssi on romahtanut 50%, kuinka paljon kurssi voi vielä laskea?". Tähän kysymykseen olen joskus törmännyt, ja vastaus on melko karu: osakkeen kurssi voi laskea nykyisestä vielä 100%. 

Päästään putoavien puukkojen maailmaan. Osakkeen kurssin lasku ei saisi yksistään olla signaali ostolle. Pörssiromahduksessa kaikkien osakkeiden kurssit laskivat, eli laskijoissa oli sekä voimakkaasti tulosta tekeviä yrityksiä, joiden kassassa on rahaa, että myös yrityksiä, joiden liiketoiminta oli muutenkin juuri ja juuri pinnalla. Ongelma on löytää oikeat osakkeet, joihin voi luottaa vielä kriisin jälkeenkin. Myös oikeaa oston paikkaa on hankala löytää, koska pudonnut osake voi pudota vielä lisää. 

Doomscrollingin vahingollinen vaikutus


"Tuomioselailu", eli doomscrolling on termi, millä tarkoitetaan jatkuvaa huonojen uutisten etsimistä eri lähteistä (sosiaalinen media, tv-uutiset, painettu media). Ihminen huuhtoutuu pyörteeseen, jossa ainoa tarkoitus on etsiä kaikista mahdollisista paikoista tietoa. Tämä tapahtui minulle keväällä. 

Korona ei sairautena pelota, ajattelen koronaa kunnioittavasti, mutta en pelolla. Koronavirus aiheutti kuitenkin matalaliitoa mielialoissani. Ei mikään ihme, sillä joka päivä kerrotut kuolinluvut eivät paranna kenenkään mielialaa. 

Pörssikurssien yhtäkkinen pudotus ei myöskään antanut aihetta juhliin, ja vaikka omaisuuden sulaminen raivostutti, pystyin kuitenkin ajattelemaan edelleen edessä olevaa pitkää säästöaikaa, sekä sitä, että omaisuus on osittain turvassa omassa asunnossa. Eniten siis ahdisti epätietoisuuus tulevasta. 

Aloin etsiä tietoa kaikkialta, ja ongelma oli, että suurin osa tiedosta oli varsin epäselvää. Kukaan ei tuntunut tietävän, miten uusi ja arvaamaton tauti todellisuudessa toimii. Television pääuutislähetyksestä 90% käsitteli jollain tavalla koronaa, lisäksi katselin kaikki mahdolliset ylimääräiset THL:n ja Suomen hallituksen pitämät tiedotustilaisuudet. Kun vihdoin tajusin, että uutisvirtojen selaaminen aiheuttaa vain pahaa oloa, rajoitin uutisten seuraamista.


Opinko jotain itsestäni?


Opin ainakin sen, että 30-tuntinen työviikko, jota tein lomautuksen ajan, oli tosi luksusta. Rahallisesti pärjäisin kulujeni kera nippanappa. 30-tuntinen työviikko toi vapaa-aikaa ja se kieltämättä on kortilla ruuhkavuosien aikana. 

Toinen oppi oli, että parhaiten pään nollauksessa toimii juoksulenkki metsässä. Kun pää käy ylikierroksilla, ajatukset alkavat kiertää samaa ahdistavan pientä rataa. Lenkillä sain ajatukset tönäistyä eri suuntaan ja murehtimiskäyrä aleni. 

Loppujen lopuksi en tiedä, mitä mahdollisesti teen toisin tai samalla lailla, kun pörssikurssit seuraavan kerran saavat jonkin eksoottisen flunssan. Ostanko vai myynkö? Ei mitään hajua. Minusta olisi ihana ajatella, että pörssiromahdus kasvatti minusta jollain tavalla loistavan sijoittajan, mutta luultavasti siihen tarvitaan minun kohdallani enemmän, kuin yksi pörssiromahdus.

tiistai 8. joulukuuta 2020

Thunderful Groupin erikoinen listautuminen

Listautumisanti saa vipinää sijoittajiin. Tilastollisesti uusi osake nousee ensimmäisenä pörssipäivänä useita prosentteja, joskus jopa useita kymmeniä prosentteja. Jännä ilmiö on, että seuraavien vuosien ajan tuore osake kuitenkin kehittyy muita verrokki osakkeita huonommin. 

Yksi seuraamani anti on ollut Rovion listautuminan. Pelifirma Rovio listautui kovan hypetyksen saattelemana syyskuussa 2017. Yritys oli hyötynyt hittipelin Angry Birdsin suosiosta, mutta uusia yhtä suosittuja pelejä se ei ollut tehnyt. Osakkeen hinnaksi määräytyi annissa 11,50 euroa. Pian sen jälkeen tuli muistaaksen negatiivinen tulosvaroitus, yrityksen osake syöksyi vuoden 2018 helmikuussa 9,5 euron tasosta vähän päälle neljän euron tasolle. Viimeiset vuodet se on pyörinyt 4-6 euron tuntumassa. Antiin osallistunut sijoittaja, joka on sitkeästi odottanut Angry Birdsin uutta tulemista myymättä tai ostamatta osaketta lisää, on varmasti pettynyt sijoitukseensa.  

Olen aiemmin seurannut listautumisanteja vain sivusta. Monella sijoittajalla on listautumisissa nopea strategia: osake myydään pois heti ensimmäisenä kauppapäivänä ja etsitään nopeita voittoja. Koska olen ollut hirveän varovainen myymään sijoituksiani, olen katsonut parhaaksi pysyä listautumisista sivussa. Listautumisiin liittyy myös paljon epävarmuutta: jos osake ylimerkitään, kaikkia merkattuja osakkeita ei saa omakseen, ja hinnankin ilmoitetaan monesti liikkuvan jonkin hintahaarukan sisällä. Et siis oikein tiedä, että kuinka monta osaketta olet ostamassa ja kuinka paljon rahaa niihin pitäisi olla varattuna. 

Mutta sitten ajatus pikavoiton mahdollisuudesta sai minutkin valtaansa.

lähde: thunderfulgroup.com

Thunderful Group


Thunderful Group listautui Tukholman pörssiin, ensimmäinen kauppapäivä oli maanantai 7.12. Täytyy myöntää, että kasasin tiedot eri sijoituskeskusteluista netistä ja yrityksen nettisivuilta, en jaksanut kahlata läpi yrityksen omaa antimateriaalia. Thunderful Group on pelifirma, jonka liiketoiminta koostuu omien pelien kehittämisestä ja Nintendon jakelijana toimimisesta Ruotsissa ja Pohjoismaissa. Yritys ei jaa osinkoa, vaan Nintendon jakelijana toimiminen takaa vakaan kassavirran, jota käytetään omien pelien kehittämiseen. 

Yritys on voitollinen, ja liikevaihto on ollut ainakin vuodesta 2017 lähtien kasvava. Nopeasti katsottuna noin 90% liikevaihdosta tulee Nintendon jakelutoiminnasta ja loput omista peleistä. Vuoden 2019 P/E taisi olla 50 kruunun osakehinnalla alle 20, joten kohtuullisen hintainen osake. 

Merkkasin alunperin 600 osaketta hintaan 50 kruunua/kappale. Euroina merkattu osakemäärä vastasi siis suunnilleen 3000 euron ostosta. En ollut vielä etukäteen päättänyt, pitäisinkö vai myisinkö osakkeen heti pois, sillä halusin nähdä, mitä maanantaina tapahtuisi. Thunderful Group alkoi nimittäin ihan aidosti kiinnostaa myös sijoituskohteena. 

Peliala on kasvava, ja korona-ajan kotoilu on voinut vaikuttaa nostavasti sekä pelilaitteiden, että ohjelmien myyntiin tänä vuonna. Vaikeutena alalla on kova kilpailu, pelejä kehitetään tuhansittain, vain osa niistä päätyy julkaistavaksi, ja vain pieni osa julkaistavista peleistä menestyy kaupallisesti. 

Sijoittajan kannalta pelifirma on vähintäänkin hankala sijoituskohde (kuten Rovion osakkeen hintakehityksestä voi päätellä). Thunderfulilla Nintendon jakelijana toimiminen tuo kuitenkin vakaata kassavirtaa, joten vaikka kunnianhimo yrityksellä (mielipiteeni mukaan) kohdistuu pelikehittämiseen, tulee jakelusta kuitenkin tällä hetkellä yrityksen voitot.  

Ylimerkattu anti


Thunderful Groupin osake ylimerkattiin ja monet jäivät kokonaan vaille osakkeita. Ilmeisesti osakkeensaajat arvottiin, ja me onnekkaat saimme vain 50 kappaleen erän osakkeita. 50 kappaletta on niin pieni omistus, että minäkin päätin myydä omani pois. Osakkeen hinta oli pompannut heti aamulla antihintaa paljon korkeammalle, ja kävi korkeimmillaan 92 kruunussa.  

Thunderful Groupin osakkeella käytiin maanantaina kauppaa kiivaasti. Osakevälittäjän tiedoista näki, että myynnissä olevat kappalemäärät oli pieniä, eli uudet omistajat pyrkivät myymään pois pienet omistuksensa. 

Kuka annista jäi sitten voitolle? Thunderful Group keräsi hyvin lisää pääomaa, joten selvä voittaja oli siis ainakin Thunderful. Osaketta kohtaan oli kuitenkin niin paljon innostusta, että osakkeen antihinta olisi kannattanut mielestäni suoraan nostaa korkeammalle, kuin 50 kruunuun. Jos osakkeen antihinta olisi ollut korkeampi, kiinnostuneita ostajia olisi saattanut olla vähemmän, mutta halukkaiden omistajien osakepotti olisi ollut suurempi. 

Voittajia olivat myös osakkeen välittäjät. Antimateriaalissa ilmoitettiin selkeästi, että Thunderful Groupilla on määräysvalta päättää, miten osakkeet jaetaan, joten välittäjät eivät millään voineet vaikuttaa siihen. Jaettu osakepotti oli kuitenkin niin mitättömän pieni, että en ainakaan itse kokenut mitään houkutusta jäädä osakkeen omistajaksi. Toisaalta taas ainakin maanantaina ostajia riitti, kun hinta nousi niin rivakasti koilliseen, eli moni halusi kasvattaa osakeomistustaan heti tuoreeltaan. Kaikesta tästä kaupankäynnistä hyötyivät osakkeen välittäjät. 

Voittajia olivat myös piensijoittajat. Välityspalkkio tästä seikkailusta oli prosentuaalisesti minulle hurjan korkea, eli välittäjä vei voitoista 17 euroa, mutta jäi minullekin vaivanpalkkaa. Maksoin osakkeista 250 euroa, myydessä sain niistä noin 378 euroa. Myydessä osakkeen hinta oli 75,71 kruunua, joten nopeasti laskettuna voittoprosentti (ennen välityspalkkiota) oli noin 50%. Voittoa jäi välityspalkkion jälkeen vielä 110 euroa, joten pienellä ajallisella panostuksella sain kuitenkin myös pienen voiton. 



maanantai 30. marraskuuta 2020

Näin käytän itse velkaa sijoittamiseen

Oma suhteeni velkaan on ollut tiukan kielteinen, sillä sain jo lapsena seurata vierestä, miten velan takaisinmaksu voi vaatia uhrauksia. Siksipä ainoat ottamani lainat ovat olleet kaksi maltillisesti mitoitettua, omaan kotiin kohdistuvaa asuntolainaa. Aiemmin velattomuus on jopa ollut yksi päätavoitteistani. 

Kammoni velkaa kohtaan on peräisin 80-90 -luvun taitteesta, jolloin olin itse vasta lapsi. Tarinaan kuuluu vanhempieni ottama massiivinen asuntolaina, sekä kaksi suurta finanssipoliittista kiepautusta, eli 90-luvun alussa tapahtunut markan devalvointi ja markan laskeminen kellumaan. Näiden toimien seurauksena asuntolainojen korot nousivat pahimmillaan yli 15% tasolle (ja tähän on vielä lisättävä pankin marginaali, joka silloin taisi olla 2-3% luokkaa). 

Lopputuloksena perheellemme koitti taloudellisesti varsin tukalat 14 vuotta. Joka ainoa tammisen sauvaparketin pala maksettiin takaisin vähintään kaksin-kolminkertaisesti. Korkean koron takia ensimmäisenä vuosina velan pääoma lyheni minimaallisen vähän ja vaikka pankille maksettu  kuukausittainen summa oli kohtuuttoman suuri, oli alkuvuosina valtaosa summasta korkoja ja vain pieni osa itse lainan lyhennystä. 

Oltiin pattitilanteessa. Taloa ei pystynyt myymään, sillä asuntokauppa oli 90-luvun syvän laman takia täysin jäässä. Jos talo olisi mennyt kaupaksi, jäljelle olisi jäänyt velkaa, sillä 90-luvun lamassa asuntojen hinnat tippuivat rajusti. Asuntolaina saatiin kuitenkin tiukalla talouden pidolla maksettua takaisin, mutta käytännössä kaikesta muusta jouduttiin karsimaan. 

90-luvulla tehdyt rahapoliittiset ratkaisut ja lama ovat luultavasti yksi syy nykyiseen säästäväisyyteeni. Kerään osakevarallisuutta, sillä yritän kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää tilannetta, jossa taloudellisten vaihtoehtojen määrä kapenee minusta itsestäni riippumattomista syistä. 

Miksi sitten pohdin velkasijoittamista? Korot ovat tällä hetkellä alhaalla, joten velkarahaa on mahdollista saada historiallisen halvoin koroin. On arvioitu, että tulevina vuosina osakkeiden tuotot eivät kenties yllä yhtä korkealle, kuin aiempina vuosikymmeninä. Yksi keino hakea suurempia tuottoprosentteja on velalla sijoittaminen. 

Ensimmäinen askel


Astuin ensimmäisen askeleen pimeälle puolelle tänä vuonna alkukesästä, kun täytin Nordnetin Superluoton lainahakemuksen. Itse prosessi oli varsin helppo ja parissa päivässä sain myöntävän vastauksen 10 000 euron vakuudelliseen lainaan. Superluottoon päädyin kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä löytyi runsaasti läpinäkyvää tietoa, ja toiseksi en löytänyt nopealla etsimisellä pienempi korkoista lainaa. Vakuudellinen laina on lähtökohtaisesti halvempaa, kuin vakuudeton laina, ja koska oman kodin käyttäminen vakuutena ei houkutellut, osakesalkku on ainoa omaisuuteni, jolla on vakuusarvoa.  

Lainan vakuutena on siis Nordnetissä oleva arvo-osuustilin osakevarallisuus. Vakuutena voi käyttää vain arvo-osuustilillä olevia omistuksia, osakesäästötilin omistukset eivät käy lainan vakuudeksi. Kyseessä on luottolimiitti, jossa korkoa maksetaan vain siitä osasta, jonka limiitistä nostaa. Velalle ei ole määritelty taksisinmaksuaikaa ja lainasta voi maksaa vain korkoja. 

Jokaiselle osakkeelle ja rahastolle on määritelty oma vakuusarvo, joka vaihtelee 0-90% välillä. Suurempien ja "vakaampien" yritysten osakkeilla on isompi vakuusarvo. Hajautuksesta palkitaan, sillä alimpaan mahdolliseen korkoon (0,99%), vaaditaan tiettyjä ehtoja. Ehdot ovat nämä: yksittäinen osake tai ETF saa edustaa korkeintaan 20% koko salkun arvosta, yhdelle rahastolle sallitaan 60% osuus salkusta ja käytössä saa olla enintään 20% koko salkun lainoitusarvosta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä säännöt on aika simppelit. 

Eli jos salkun arvo on 20 000e ja sen kaikkien osakkeiden yhteen laskettu lainoitusarvo on 70%, hyväksytään salkun lainoitusarvoksi 20 000 x 0,7=14 000. Jos havittelee halvinta korkoa, saa tästä 14 000 eurosta luottoa olla käytössä 20%, joka on euroina 2800e. Jos ostaa luotolla tähän samaan salkkuun osakkeita, myös näillä osakkeilla on oma lainoitusarvo, joten raja nousee ylemmäs.  

Itse ei tarvitse laskea näitä kaikkia prosenttilaskuja, vaan Nordnetin verkkopankki kertoo koko ajan missä mennään. Tällä hetkellä oma salkkuni täyttää halvimman koron ehdot. Arvo-osuustilillä on 12 yrityksen osakkeita ja suurimman omistukseni (Wärtsilä) osuus on noin 15%. 

Toinen askel


Kesti kuitenkin useita kuukausia, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen oston luottoa käyttäen. Halusin säätää salkkua luoton ehtoja silmällä pitäen, eli lisäsin hajautusta, jotta yksittäisen osakkeen osuus ei huomaamatta nousisi lähelle 20% rajaa. 

Jos Nordnetin Superluotosta etsii arvosteltavaa, salkun käyttäminen vakuutena on helppoa, mutta siihen sisältyy riskejä. Kun kurssit syöksyy, samalla lainan vakuudet putoaa, eivätkä lainan ehdot enää täyty. Päätydään mahdollisesti pakkomyynteihin. 

Toinen huono puoli on, että se Superluoton ehdot ohjaavat vähän liiankin tasapaksuun sijoittamiseen. Hajautuksesta palkitaan, joten tilillä pitää olla vähintään 6 osaketta, jotta 20% osuus ei ylity. Käytännössä osakkeiden heilumisen takia osakkeiden määrä tulee olla suurempi. Lisäksi isojen yritysten lainoitusarvot ovat korkeammat, esimerkiksi Sammon osakkeiden lainoitusarvo on 90%, sen sijaan paljon pienemmän yrityksen, vaikkapa Digian lainoitusarvo on 50%. Jos haluaa optimoida Superluoton käytön, ehdot työntävät sijoittajaa vähän vaivihkaa laajan hajautuksen ja kansanosakkeiden suuntaan. 

Ensimmäinen luotolla ostamani osake oli lokakuussa Nordea, jonka ostin osakesäästötilille. Arvo-osuustililtä voi siirtää luottoa osakesäästötilille, vaikka osakesäästötilin osakkeita ei pystykään käyttämään luoton vakuutena. 


Miten tästä eteenpäin? 


Nyt kun huomasin, että taivas ei pudonnutkaan niskaan, totuttelen vähitellen ja pienessä määrin luoton käyttöön. Tällä hetkellä luottoa on käytössä alle 2000 euroa, eli olen lainan suhteen arkajalka. Kuten viime postauksessa totesin, näin pienen lainasumman käyttö ei käytännössä lisää riskitasoa, mutta suuria tuottojakaan on turha odottaa. Jos en tee uusia osakeostoja lainalla, salkkuun tulevat osingot lyhentävät automaattisesti lainaa pois. 

Onko nyt oikea aika ostaa osakkeita velalla? Luultavasti ei. (Varsinkaan ei ollut tarkoitus mainostaa Nordnetin Superluottoa, mutta vahingossa niin taisi kuitenkin käydä.)

Oma riskin kantokykyni on matala. Olen asettanut itselleni rajaksi Superluoton 0,99% kultaluoton rajan, eli yritän virittää salkun aina siihen asentoon, että kultaluoton ehdot täyttyvät ja ostelen osakkeita halvimmalla korolla. Laskuissa salkun osakkeiden lainoitusarvo pienenee, ja tällöin halvimman koron ehdot ei välttämättä täyty ja luotto alkaa raksuttaa korkeammalla korolla. Seuraava korkotaso on muistaakseni 2,49%. 

Tarkoituksena on pienellä summalla ja pienellä riskillä kokeilla velalla sijoittamista. Kun salkun koko toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa, myös lainasumma saa nousta kunhan suhteellinen osuus salkusta pysyy pienenä. 


Varoituksen sana


Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä.