maanantai 11. marraskuuta 2019

Kolme vuotta osakesäästäjänä

Tangerines, Tree, Satsuma, Orange
Siellä se mandariinipuu jossain odottelee (lähde: Pixabay)
Oma sijoittajan urani on lähtenyt käyntiin kuukausisäästämällä pankin rahastoihin. Porttiteorian mukaan nälkä kasvaa syödessä ja jokseenkin tasan kolme vuotta sitten siirryin kovempaan kamaan ja tein ensimmäiset suorat osakeostot. Jo heti ensimmäinen osto aiheutti riippuvuuden, ja sillä tiellä ollaan. Kolman vuoden kunniaksi on siis juhlan paikka! Ja voinkin nyt hyvällä syyllä kerrata lyhyen historiani osakesäästäjänä.

Salkun viisi ensimmäistä osaketta


Osto ideoita marraskuussa 2016 etsiessäni osuin Nordnetin "Helsingin pörssin parhaat osingonmaksajat" -listaukseen. Lista oli pitkä, ja täynnä yrityksiä, joiden saavutuksista tai liiketoiminnasta minulla ei ollut keltanokkana mitään hajua. Ensimmäisessä viidessä osakkeessa on siis kaikissa jotain itselle tuttua, joko tuotteet, liiketoiminta, tai olen tuntenut jonkun yrityksessä työskentelevän.

Halusin hajautusta, joten yritin hajauttaa toimialoittain, yrityksen koon mukaan, sekä (edes hieman) maantieteellisesti. Siivilöin osakkeita ihan fiiliksellä, mutta myös netin avulla etsin tietoa myös esim. tulevaisuuden näkymistä. Tunnusluvuista  painotin osinkotuottoa, mutta raakkasin osakkeita myös P/E luvun ja ROEn avulla. Avasin salkun ostamalla kahta osaketta, Cityconia (ostohinta 2,1e, joka käänteisen splitin jälkeen vastaa 10,5 euroa) ja Nokiaa (ostohinta 4,17e).

Menot on suuret ja tulot pienet, siksipä aloitin sijoittamisen suoriin osakkeisiin pikku hiluilla. Viiden ensimmäisen osakkeen ostoerät olivat noin 500 euron kokoisia. Ostokriteeritkin olivat suunnilleen samat, ostot tein aikavälillä marraskuu 2016-maaliskuu 2017. Kaikkia näitä viittä osaketta olen myös ostanut lisää ensimmäisen oston jälkeen. 

Vuoden vaihteen jälkeen ostin tammikuussa 2017 vielä Stora Enson R-osaketta (ostohinta 10,6e) ja Tokmannia (ostohinta 8,98e). Maaliskuussa 2017 ostin CapManin osakkeita (ostohinta 1,43 euroa).

Kaikissa näissä viidessä osakkeessa ostopäätöksenteko prosessi on ollut kuitenkin erilainen, mutta kaikissa on ollut tunnusluvuilla katsottuna jotain kiinnostavaa. Aluksi jo päätin, että haluan metsäyhtiötä salkkuuni, ja vertailin kolmea metsäyhtiötä keskenään, ennenkuin päädyin ostamaan Stora Ensoa. CapManin kohdalla sen sijaan yrityksestä puhunut henkilö oli puhujana niin vakuuttava, että yritys alkoi kiinnostaa. 

Tuurilla osuma Marimekkoon


Kuudes ostoni osui ihan sattumalta kultasuoneen, sillä Nordnetin pikku kauppojen tarjouksesta ostin kesän 2017 lopulla noin 600 eurolla Marimekkoa. Paperilla tämä ei oston ajankohtana ollut mitenkään ideaali osake, osinkotuotto oli matalampi, kuin oma tavoitteeni (oma tavoitteeni on noin 5%), eikä osinkohistoria ollut johdonmukaisesti kasvava. Marimekko oli myös hieman hyljeksitty osake, sillä Kauppalehden lukijoiden "osta-myy" listauksessa se oli kesällä 2017 jatkuvasti "myy" -listan kärjessä.

Pohdin siis kesän 2017 lopulla Marimekon kankaan ostamista verhoiksi, ja kangasta olisin saanut 600 eurolla suunnillen 16 metriä (metrihinta 37 euroa), eli olisin saanut tarvitsemani viisi verhoa olohuoneeseen. Onneksi kuitenkin ostin osakkeita, enkä kangasta. Osakkeet ostin keskihinnalla 9,86 e/kpl, tämän hetkinen hinta osakkeella on noin 38 euroa. (Eikä meillä vieläkään ole niitä Marimekon verhoja olohuoneessa, mutta ajatus osakkeen arvonnoususta lämmittää kummasti.)

Some - Sijoittajan sudenkuoppa


Kuulun muutamaan Facebookin sijoitus-aiheeseen ryhmään. Pääosin Facebookin ryhmät tarjoavat minulle viihdettä, tietoa ja tottakai myös ajanvietettä. On myös mielenkiintoista seurata muiden sijoittajien ajatuksia, koska reaalimaailmassa harva tuntemani ihminen sijoittaa. Ja hekin harvat, jotka sijoittavat, ovat niin eri ajatuksilla liikkeellä, että yhteistä puheenaihetta on vaikea kehittää.

Ja somestapa tietenkin olen haksahtanut seuraavien osakkeiden omistajaksi. Olen tottakai itse tehnyt ostopäätökset, mutta täytyy myöntää, että joskus on ihan hirveän helppo marssia sopulina joukon mukana (rotkoon).

Orion oli laskenut reippaasti syksyllä 2017, ja aiheesta oli ketjuja sijoitusryhmissä. Tilillä poltteli rahaa, katselin tunnusluvut läpi, ja  sen suuremmin miettimättä nakkasin Orioniin noin 930 euroa, kurssin ollessa noin 31e/osake. Sen jälkeen osake laski vielä pitkänkin aikaa, joten vaikka osto ei osunut ajallisesti oikein, ei se silti ole ollut ihan sysihuonokaan, sillä osakkeen hinta on noussut viime kuukausina ja taitaa olla jossain 40 e paikkeilla tänään. En edelleenkään ole kovin kiinnostunut Orionista yrityksenä, mutta ehkä sekin aika joskus koittaa, jolloin lukaisen yrityksen vuosikertomuksen läpi.

Nordea kuuluu samaan kerhoon Orionin kanssa, eli ostopäätöksiin vaikutti suuresti sosiaalisen median hehkutus. Nordeaan tutustuin kuitenkin huomattavasti syvemmin, kuin Orioniin, ja taisipa välillä olla tunteetkin pelissä. Nordeasta olenkin jo kirjoittanut täällä, täällä ja täällä.

Tässä vaiheessa päästäänkin jo ajallisesti vuoden 2018 alkuun, jolloin aloitin blogin pitämisen. Kaikki ostot ja myynnit vuoden 2018 alun jälkeen näkyvät blogissani.

Pikkuisilla ostoilla maustetta salkkuun


Näistä ostoista olenkin jo kirjoittanut blogissa. Fiskarsia ostin ihan pienen erän toukokuussa 2018, Wärtsilä tuli Fiskarsin mukana. Digia on tuorein salkkuni yrityksistä, ostettu keväällä 2019. Mielenkiinnolla seuraan kaikkia näitä, vaikka osuudet salkustani ovatkin pieniä. Tällä hetkellä plussalla on Digia. 

Keltanokka osakemarkkinoilla

Tähän mennessä ihan rehellisesti sanottuna on ollut hyvä tuuri. En ole saanut poikkeuksellisen hyviä tuottoja, mutta strategiana on enemmänkin ollut uuden opettelu, ja suurten riskien välttely, kuin isojen tuottojen metsästys. Myös kurssit ovat olleet suosiolliset, eli yleisesti kurssit ovat olleet nousevia, vaikka kurssikäyrissä pari kuoppaa näkyykin.

Pienessä salkussa, joita omanikin edustaa, yksikin onnistuminen merkitsee paljon, omassa salkussani Marimekko on tehnyt isoimman nousun. Alla salkkuni kolmen vuoden ajalta verrattuna OMXHGI-indeksiin (OMXHGI:n käppyrät löytyy edelleen Nordnetin vanhalta puolelta, vaikka uudelta puolelta en sitä löytänytkään), eli osingot uudelleen sijoittavaan indeksiin.

Nordnetin salkku, löytyy Sharevillestä Mandariinipuu -nimellä

Tällä hetkellä salkussa on 10 osaketta hyvin erilaisilla painotuksilla, suurin on Stora Enso noin 16% osuudella ja pienin Wärtsilä noin 0,2% painoarvolla. Kaikki osakkeeni, paitsi tuorein tulokas Digia, ovat kolmen vuoden aikana käyneet sekä miinuksella, että plussalla, joten salkku on kokenut jonkun verran heiluntaa. Tarkat eurot ja prosenttiosuudet löytyy blogista edellisen kvartaaliraportista.

Salkku on kuitenkin kokonaisuutena ollut koko ajan plussan puolella. Pahimmillaankin on tuottona olleet osingot, jotka lienevät (ihan hatusta heittämällä) noin 5% bruttona/vuosi. Tähän mennessä osingot ovat kiertäneet epäsäännöllisellä syklillä takaisin osakkeisiin. Kolme vuotta on sijoittajalle hyvin lyhyt aika, mutta alun innostus ei ole vielä laantunut vaan opettelen edelleen innolla sijoittamisen saloja.
  

maanantai 4. marraskuuta 2019

Sijoittajan kalajuttu

Jokaisella itseään kunnioittavalla kalastajalla on kerrottavanaan hyvä kalajuttu. Tarina myyttisestä, hopeakylkisestä 15 kilon ahvenesta/muikusta/rauskusta. Kala, joka on  jäänyt pitkän narraamisen jälkeen koukkuun.

Ilta-aurinko välkkyy veden pinnassa ja saa koukkuun jääneen kalan suomut hohtamaan. Kalastaja tuntee jo ihanaa saalistuksen jälkeistä voitonriemua, kun kala saa viime voimillaan sylkäistyä koukun suustaan ja katoaa lammen syvyyksiin.

En harrasta kalastusta, mutta minun karkuun päässeen saaliini nimi on Brookfield Renewable Partners. (Tästä yrityksestä ilmestyi pari päivää sitten hyvä kirjoitus joltain toiselta suomalaiselta sijoitusbloggaajalta, joten osake tuli taas pitkästä aikaa mieleen. Blogin nimeä en muista.)

https://bep.brookfield.com/

Järjetön innostus, pääseekö vesivoimalla rikkauksiin?


Minun tarinani lähtee liikkeelle keväällä 2018 eli noin puolentoista vuoden takaa. Aloin kaivata salkkuun maantieteellistä hajautusta, jotain suurta ja kaunista osinkokonetta, joka jauhaisi minulle helppoa tuottoa pienellä vaivalla täältä ikuisuuteen. Eli hakusessa oli siis vaatimattomasti sijoittajan myyttinen saalis.

Lähdin hakemaan yrityksiä Yhdysvalloista kirjoittamalla netin hakukenttään "high dividend stocks". Hetken päästä olin löytänyt osinkoaristokraatteja, blue chip yrityksiä, ja kaikenlaista ihanan jännää! 

Päädyin jossain vaiheessa ihan pätevän näköiselle sivulle, jossa listattiin Pohjois-Amerikan 30 parasta tämän hetken osingonmaksajaa. Melko kärjessä listauksessa oli Brookfield Renewable Partners, eli BEP. 

BEP on uusiutuvaa energiaa tuottava jättiläinen. Tuotantolaitoksia on usealla mantereella eli Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. 75% on vesivoimaa, mutta joukossa on myös aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Vuonna 2018 keväällä yritys painiskeli pienoisten ongelmien kanssa, osake oli laskenut roimasti, ja muistelen, että yhtenä selityksenä tarjottiin säätä "ei ollut satanut tarpeeksi".

Sunflower, Summer, Sun, Nature, Flower
lähde:Pixabay

Yritys vaikutti ensisilmäyksellä ihan järjettömän hyvältä! Mielikuvissani maalasin itseni auringonkukkapelloille, jonka yllä tuulivoimalan isot lavat laiskasti halkovat ilmaa. Minulla on jostain syystä heikko kohta sympaattisille yrityksille, joihin lasken myös uusiutuvan energian. 


Pohdintaa, pohdintaa ja pohdintaa


Kahlasin läpi yrityksen sivuilta erilaisia raportteja, lisäksi luin analyysejä yrityksestä ja pohdin kovasti riskejä ja mahdollisia tuottoja. Kaiken kaikkiaan käytin tämän yrityksen kanssa vähintään yhden helteisen kesäkuun viikonlopun, eli enemmän aikaa, kun minkään muun yrityksen tutkimiseen. 

Yleinen konsensus tuntui olevan, että hyvin johdettu yhtiö, joka ei vielä ole näyttänyt kunnolla kynsiään. Tulevien vuosien tuotoksi arveltiin käytännössä osinkoa, joka olikin muhkea 6%, ja suurempaa tuottoa uskottiin tulevan vasta vuosien päästä. 

Energiantuotanto on vähäsyklinen ala, nykyinen yhteiskuntamme pohjautuu pitkälti sähkön käyttöön, joten suhdannevaihtelut eivät juurikaan vaikuta energian käyttöön. Yrityksen luvut näyttivät hyviltä ja bonuksena oli vielä toimiala, eli uusiutuva energia on kasvava ala.  P/E luvulla osake oli halpa (muistaakseni P/E oli 12(?)), ja vaikka suuria toiveita osakkeen hinnan noususta ei ollut, olin edelleen innostunut. Luokittelin mielessäni osakkeen alueelle: "Sympaattinen ja tylsä, mutta kohtuullisen varma osingonmaksaja". Osakkeen hinta oli tässä vaiheessa 30 dollarin paikkeilla ja sahannut viimeisten vuosien ajan välillä 25-35 dollaria. 

Miinuspuolena oli yrityksen muoto, eli Brookfield Renewable Partners on Limited Partnership- muotoinen yritys, jos omistat osakkeen, olet "shareholder", eli osuuden omistaja, etkä "stockholder" eli osakkeen omistaja. Syynä ilmeisesti on osittain verotukselliset syyt. Ongelmia seuraa kuitenkin osingon verotuksessa, eli jos oikein ymmärsin, niin eurooppalaisen omistajan osinkoa verotetaan  raskaammin, ja eurooppalainen omistaja joutuisi maksamaan veroja sekä Yhdysvalloissa, että Suomessa.  

Lisäksi epäilytti osingon payout ratio, eli osingonmaksu suhde voitosta oli kohtuullisen suuri. Osingon pysyminen korkealla tasolla ei ollut mitenkään varmaa. Yrityksen omistussuhteista tuntui myös piirtyvän aika hämärä häkkyrä. BEP on jättiläinen alallaan, mutta sen suurin omistaja on Brookfield Asset Management, joka omistaa suuren osan yhtiöstä. Vaarana on, että suurin omistaja määrää liikaa, ja pienomistajan intressit eivät käy yksiin suuromistajan hyötyjen kanssa. 


Pihin sijoittajan ostotoimeksianto


Jäin kesällä 2018 vielä odottavalle kannalle yrityksen kanssa. Olin käytännössä katsoen kesällä vielä rahaton. Nordnetin merkintäpalkkio olisi ollut Yhdysvaltalaisen osakkeen kohdalla 15 euroa/osto, joten ihan pikkurahoja ei kannattaisi osakkeeseen laittaa. Syksyn aikana vielä seurailin osaketta, ja kun osakekurssit tömähtivät alas joulukuussa, myös BEP koki reippaan romahduksen ja tipahti alimmillaan 25 dollarin paikkeille. Joulukuussa tuli myös veronpalautusrahat, joten nyt oli myös rahaa tilillä.

Hyvää halvalla? Ostonpaikka? Voi kun kaikki olisikin niin helppoa! Minua alkoi pelottaa koko maailman tilanne, en uskaltanut liiemmin laittaa rahoja pörssiin, kun vetää niitä poiskaan.

Tammikuussa, kun tilanne alkoi normalisoitua, pistin vihdoin ostotoimeksiannon tulille! Saitana  sijoittajana ajattelin kuitenkin pelata hinnalla, ja laitoin toimeksiannon ihan hivenen alemmas, kuin missä kurssi sillä hetkellä seikkaili. Osakkeen hinta ponkaisi välittömästi ihan uusiin sfääreihin, ja vaikka ostotoimeksianto oli markkinoilla suunnillleen kolme viikkoa, ei hinta koskaan tippunut sen tasolle.

Oliko tällä tarinalla joku opetus? No eipä oikeastaan, tai jos on, niin se, että jos todella havittelet jotain osaketta, pistä toimeksianto suoraan päivän kurssiin (!!!). Olen joskus aina käynyt vilasemassa osakkeen kurssia, ja siellähän se huitelee, yli 40 dollarin hurjissa lukemissa. Nousua on tammikuun alusta tähän päivään tullut noin 48%.


Sijoittamisen psykologiaa ja uponneet kustannukset


Ihmisen mieli on kummallinen, sillä vaikka yritys on edelleen sama, niin ei vaan luonto anna periksi ostaa sitä reilusti korkeampaan hintaan. Yhdysvalloissa osakkeiden hinnan hipovat muutenkin taivaita, joten BEP ei suinkaan ole ainoa huikean nousun tehnyt osake.

Sen sijaan, että stoalaisen tyynesti toteaisin, että "hyviä osakkeita tulee ja menee" ja pitäisin yritykseen käyttämääni aikaa uponneina kustannuksina, en mahda mitään, että kyseinen osake nostaa harmituksen pintaan. (Uponneet kustannukset on termi, jota käytetään, kun johonkin hankkeeseen on käytetty rahaa tai aikaa, eikä hankkeesta tulekaan mitään.) Ketutuskäyrä on suoraan verrannollinen osakkeen kurssikäyrään, mistä syystä en enää aktiivisesti tarkkaile osaketta.


BEP osakekurssi viimeisen viiden vuoden ajalta. Ensimmäisen sinisen viivan kohdalla löysin yhtiön, keväällä 2018 osake oli noin 30 dollaria. Toisen sinisen viivan kohdalla tein ostotoimeksiannon (hinta noin 27 dollaria). Lähde https://finance.yahoo.com/quote/BEP?p=BEP