tiistai 20. helmikuuta 2024

Pärjäisitkö tulevalla eläkkeelläsi?

Oma työurani on suunnilleen puolessa välissä ja olen alkanut miettimään eläkettäni. Olen seurannut eläkekertymää satunnaisesti ja suuria summia ei ole vielä kertynyt, koska palkkakin on ollut joko suomalaista keskitasoa tai sen alle. 

Suomen eläkejärjestelmä on jälleen kerran viime vuonna valittu yhdeksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmistä. Ykköspaikan oli ansainnut Hollanti, ja lisäksi meitä edellä oli mm. Tanska ja Australia. Artikkeli pomppasi esille, kun surffailin netissä miettien eläkeasioita ja ihmettelin eläkejärjestelmämme ammottavia isoja ongelmia. 

Sillä ongelmia eläkejärjestelmässä kyllä on. Suurin syy ongelmiin on syntyvyyden pieneneminen ja eliniän piteneminen. Yhä suuremman joukon eläkkeitä maksamassa on alati pienenevä joukko työikäisiä. Sama ongelma vaivaa suurinta osaa länsimaista, joten Suomi ei ole yksin.

Viime syksynä alkoi uuden eläkeuudistuksen valmistelu. Eläke asioista keskusteltiinkin viime syksynä kiivaasti mm. Helsingin yleisonosastolla. Aiheet sivusivat nykyisen eläkejärjestelmämme ongelmia ja eläkkeen riittävyyttä nuoremmille sukupolville. 

Mutta mitä Suomen eläkejärjestelmästä tulisi vähimmillään tietää?


Kuusi faktaa Suomen eläkejärjestelmästä


1. Eläkkeen kertyminen

Vanhuuseläkettä kertyy 1,5% palkasta. Eli jos vuosipalkka on 40 000 euroa, tulevaa kuukausittaista eläkettä kertyy yhden vuoden aikana 50 euroa. Summa on lasketttu kaavalla 40 000 x 1,5%/12=50.  Eläkkeen kertyminen alkaa 17-vuotiaana ja päättyy ylimpään eläkeikään asti. Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös esimerkiksi suoritetuista tutkinnoista ja joistain sosiaalietuuksista. 

Eläkkeen kertyminen on tämän hetkisten sääntöjen mukaan yksinkertaista. Jokainen voi itse vaikuttaa eläkkeen määrään palkan määrällä ja työvuosilla. Vielä yksinkertaisemmin sanottuna, mitä suuremmalla palkalla ja mitä pidempään viivyt työelämässä, sitä suurempi eläke sinua odottaa. 

Suomessa ei ole eläkekattoa, eli työeläkekertymää ei leikata ja suuri palkka kerryttää eläkettä varsin tehokkaasti. Eläkekatosta on kuitenkin meillä keskusteltu, sillä se on joissain Euroopan maissa jo käytössä. Toki Suomen progressiivinen verotus leikkaa sekä korkeita palkkoja, että eläkkeitä, joten valtio kerää myös eläkkeistä omansa. Suomessa on käytössä myös raippaverona tunnettu eläketulon lisävero, jota maksavat yli 47 000 euroa vuodessa eläkettä saavat.  

Jos työvuosia ei kartu tarpeeksi, takuueläke on etuisuus, jota maksetaan pienimpänä mahdollisena eläkkeenä tietyin ehdoin. Takuueläkkeen määrä on tänä vuonna 976,59 euroa, ja sen maksajana on Kela. Lisäksi monelle takuueläkkeen saajalle maksetaan kansaneläkettä ja muita tukia, esimerkiksi asuntolisää.

2. Miten Suomen eläkejärjestelmä on rakennettu?

Järjestelmä on polkaistu käyntiin tyhjästä 60-luvulla, sitä ennen eläkemaksuja ei maksettu, eikä Suomessa ollut nykyisen kaltaista eläkejärjestelmää. Täydellinenhän eläkejärjestelmämme ei ole, mutta toisaalta se on hyvin nerokas, sillä näin saatiin elanto turvattua esimerkiksi sodassa ja rintamalla taistelleille. Ensimmäiset eläkeläiset eivät siis ole maksaneet eläkkeestään mitään, vaan työssä käyvät ovat hoitaneet eläkemaksujen avulla eläkkeen kertymisen. 

Hyvää eläkejärjestelmässämme on myös sen passiivisuus. Työntekijän ei tarvitse välttämättä tehdä mitään kerryttääkseen eläkettä, sillä työnantaja perii työeläkemaksut palkasta automaattisesti. Joissain maissa eläkemaksuja ei peritä ollenkaan, tai niitä peritään niin vähän, että työntekijän tulee itse kerätä säästämällä eläkerahat. 

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Neljäsosa eläkevakuutusmaksuina maksetuista euroista rahastoidaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten eläkeläisiä varten. Loput kolme neljäsosaa eläkevakuutusmaksuista menee suoraan nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin. Kukaan meistä ei siis kerää omaa eläkettään, vaan tällä hetkellä eläkkeellä olevat ovat maksaneet aiempien sukupolvien eläkkeet samalla tavalla, kun me tällä hetkellä työssä olevat maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. 

Eläkejärjestelmää ajatellen on siis hyödyllistä, jos työssäolijoita on mahdollisimman paljon suhteessa eläkeläisiin. Ongelmat ovat syntyneet pikku hiljaa, kun nuoremmat ikäluokat ovat pienentyneet, ja suuntaus näyttää olevan vielä huonompi, eli Suomessa syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Alla näkyy Suomen väestöpyramidi vuonna 2022 ja ennuste vuoteen 2070. Ennusteen mukaan eläkeläisten määrä kasvaa edelleen samalla, kun syntyvyys pienenee. 

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Sodan jälkeiset ikäluokat, eli 1945-1950 syntyneet olivat pitkään Suomessa suurimpia ikäluokkia, ja nämä ikäluokat ovat jo useita vuosia sitten siirtyneet eläkkeelle. Vasta viime vuonna suurimman ikäluokan valtikka siirtyi nuoremmille, tällä hetkellä Suomessa on eniten 1983 syntyneitä. Tässä ikäryhmässä näkyy maahanmuutto, osa nykyisistä nelikymppisistä on syntynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja maahanmuutolla kannatellaan jo nyt osittain nykyistä työelämää. 

Työeläkemaksua kerätään palkasta, tänä vuonna alle 53-vuotias tai yli 62-vuotias työntekijä maksaa tätä veroluonteista maksua 7,34% palkastaan, 53-62-vuotiaat sen sijaan maksavat 8,65% palkasta. Palkansaajalle ei näy suoraan työnantajan maksama osuuus, mutta työnantaja maksaa peräti 17,34% eläkemaksuja. Yhteensä eläkettä maksetaan siis jo noin 25% palkasta. Myös yrittäjät maksavat eläkettä, heillä eläke kertyy hieman eri tavalla, sillä ilmeisesti yrittäjä voi itse vaikuttaa maksamansa eläkkeen määrään.

Työeläkemaksun prosentit ovat jo nyt suuria, mutta niiden korottamisesta on ollut keskustelua. Toinen vaihtoehto olisi nostaa eläkerahastojen riskitasoja ja sallia rahastoihin korkeampi osakepaino. 

3. Eläkelajeja on muitakin, kuin työeläke

Yleensä kun puhutaan eläkkeestä, tarkoitetaan yleensä työeläkettä, jota maksetaan vanhuksille. Eläkkeitä on myös muita, mm. työkyvyttömyyseläke, jota maksetaan ennen virallista eläkeikää sairastuneille. Perhe-eläkettä maksetaan lapseneläkkeenä ja leskeneläkkeenä silloin, kun perheen huoltaja on menehtynyt. Perhe-eläkkeeseen vaikuttaa menehtyneen eläkekertymä ja nykyisin myönnetyt, uudet perhe-eläkkeet ovat määräaikaisia. 

Aiemmin perhe-eläkkeisiin kuuluva leskeneläke saattoi nousta suureksikin, ja se tuntuu jäänteeltä vanhasta maailmasta, jossa perheen elättäjänä oli aviomies, ja vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Perhe-eläke uudistus tuli voimaan vuonna 2022, mutta siitä ei kovin paljoa uutisoitu. Uudistuksessa muutettiin joitain sääntöjä ja määriteltiin myös leskeneläke määräaikaiseksi. 

Leskeneläkettä maksataan maksimissaan 10 vuotta, kuitenkin siihen saakka, kun nuorin lapsi on täysi-ikäinen. Uudistus koskee vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneitä. Uudistuksen jälkeen avoliitto rinnastetaan joissain tapauksissa avioliittoon, eli myös avoliitossa asunut leski voi saada perhe-eläkettä.

Ennen vuotta 1975 syntyneille leskeneläke saattaa olla ihan merkittäväkin lisä oman eläkkeen päälle, sillä sitä maksetaan enimmillään puolet menehtyneen puolison eläkkeestä. 

Työkyvyttömyyseläke lasketaan kertyneen eläkkeen ja laskennallisen tulevan eläkkeen avulla. Vähimmäismäärä on työkyvyttömyyseläkkeelle on takuueläke, joka on tänä vuonna 976,59 euroa.

4. Syntymävuosi määrää alimman mahdollisen eläkeiän

Eliniänodote otetaan nykyisin huomioon määriteltäessä alinta mahdollista eläkeikää. Vuonna 1961 syntyneillä alin mahdollinen eläkeikä on 64 vuotta ja 9 kuukautta ja kaikkien sen jälkeen syntyneiden eläkeikä nousee pikku hiljaa. Vuonna 2000 syntyneillä alin eläkeikä on jo 68 vuotta ja 7 kuukautta. Oman eläkeiän ja eläkekertymän voi tarkistaa netistä esimerkiksi Työeläke.fi sivuilta. 

Ainakin tällä hetkellä eläkeikä ilmoitetaan sähköisissä palveluissa kolmella tavalla. Siellä näkyy alin mahdollinen eläkeikä, suositeltu eläkeikä, ja korkein mahdollinen eläkeikä, jossa eläke vielä kertyy työntekijälle. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria, joten työuran pituus vaikuttaa työeläkkeen kertymään. 

Ihan kuriositeettina kerrottakoon, että Suomessa on edelleen joitain ammatteja, joissa on ammattikohtainen eläkeikä. Suomen Kansallisbaletin tanssijat saavat eläköityä jo 44 vuoden iässä, tämä lienee alhaisin suomalainen eläkeikä. 

Myös mm. rajavartijoilla, Puolustusvoimien sotilaslentäjillä, ja muutamalla muulla pienellä ammattiryhmällä on ammatin vaatimuksiin liittyvä eläkeikä, joka on tavallisen kansalaisen eläkkeelle pääsy ikää alhaisempi. Rajavartijoiden eläkeikä on 57-vuotta. Aiemmin myös poliiseilla ja palomiehillä oli alempi eläkeikä, vuoden 2017 eläkeuudistuksessa raja nousi yleisen linjan mukaiseksi. 

5. Tämän hetken eläkeläiset tilastojen valossa.

Vuoden 2022 lopussa eläkkeellä oli noin 1595700 suomalaista, joka on noin kolmasosa yli 16 vuotiaista suomalaisista. Tuossa määrässä oli vanhuuseläkkeen lisäksi myös työkyvyttömyyseläkkeen saajat, joita oli vuoden 2022 lopussa 181000. 

Keskimääräinen eläke vuonna 2022 oli 1845 euroa ja mediaani oli 1624 euroa. Naisten eläkkeet ovat kaikissa ikäryhmissä miesten eläkkeitä pienempiä. Kovin suuriahan eläkkeet eivät ole, sillä näistä summista maksetaan vielä veroa. Eläkkeitä tarkistetaan taitetun indeksin avulla, osittain eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa inflaatio, ja osittain yleinen palkankorotusten taso. Jo maksuun tulleita eläkkeitä ei voi kuitenkaan leikata, vaikka taloudella menisikin huonosti. 

https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakkeensaajat/


Eläkeläiset eivät ole kovin yhtenäinen ryhmä, osa eläkeläisistä elää hyvinkin pienillä summilla, osalle taas on kertynyt suuremman palkan myötä isompi eläke. Myös vauraus kerääntyy vuosien myötä, ja nettovarallisuutta tarkasteltaessa yli 65-vuotiaat ovatkin muuta väestöä hieman paremmassa asemassa. Vuosien myötä myös velat on suurimmaksi osaksi jo maksettu, joten nettovarallisuus kasvaa myös sitä kautta. Alla vielä graafi nettovarallisuudesta, jossa suomalaisten 65-74 vuotiaiden kotitalouksien mediaani nettovarallisuus yltää lähes 180 000 euroon.

https://www.stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_tie_001_fi.html

6. Eläkejärjestelmä ei ole tasa-arvoinen

Eläkejärjestelmällä on voittajia ja häviäjiä, järjestelmä kohtelee ikäluokkia eri tavalla. Nykyiset eläkeläiset ovat voittajia. He ovat päässeet eläkkeelle suhteellisen nuorina ja heille maksettavat eläkkeet ovat korkeampia, kuin mitä nuoremmat tulevat saamaan. Nykyiset eläkeläiset ovat myös maksaneet pienemmän osuuden omasta eläkkeestään.

Eläkejärjestelmässä jaetaan niukkuutta, eli myöskään suuret ikäluokat eivät kylve eläkkeenmaksupäivinä seteleissä. Eläkkeet ovat heilläkin pienet verrattuna palkkoihin, mutta verrattuna myöhempiin sukupolviin, sodan jälkeen syntyneiden ikäpolvilla eläke on kertynyt anteliaammin. 

Suuria eläkeuudistuksia on tehty minun työurani aikana jo kaksi, ensimmäinen vuonna 2005 ja toinen vuonna 2017. Nyt, kun melkein 20 vuotta on kulunut ensimmäisestä suuresta työeläkeuudistuksesta, voi todeta, että uudistukset eivät ole täysin onnistuneet. 

Esimerkiksi vuoden 2005 uudistuksessa eläkeikää itse asiassa laskettiin, halutessaan pystyi jäämään eläkkeelle jo 63 vuotiaana. Tavoitteena oli tässäkin uudistuksessa pidentää työuria porkkanoiden avulla, mutta lopputulos oli päinvastainen ja eläkkeelle pystyikin jäämään jo aiemmin. Porkkanana oli suurempi työeläkekertymä heille, jotka jäivät eläkkeelle alarajan, eli 63 ikävuoden jälkeen.

Uudistuksissa on toki ollut hyviäkin asioita nuoremmille ikäluokille, aiemmin eläke kertyi vasta 23 ikävuoden jälkeen, uudistuksissa raja on alennettu 17 vuoteen. Nykyisin eläkettä kertyy myös opiskeluista ja perhevapaiden aikana. 

Eläkejärjestelmämme häviäjiä ovat laajasti ottaen kaikki vuoden 1965 jälkeen syntyneet. He joutuvat työskentelemään pidempään ja saavat pienempää eläkettä, kuin aiemmat ikäluokat. Ikäluokkana 1965 on ensimmäinen, joiden eläkeikään vaikuttaa elinikäkerroin. He ovat myös ensimmäinen ikäluokka, jolla ei enää ole käytössä eläkeputkea, joka helpotti työttömänä olevien eläkkeelle siirtymistä.

Epävarmimmassa asemassa ovat nuorimmat ikäpolvet. Jos ennusteisiin on uskominen, huoltosuhde heikkenee ja työssä olevien harteilla on yhä enemmän työelämän ulkopuolella olevia (mm. vanhukset, lapset, työttömät). Työelämässä olevien veroilla ja veroluonteisilla maksuilla tulisi siis kustantaa yhä suuremman joukon eläminen. 2000-luvulla syntyneiden eläkeiät ovat jo todella korkeita ja epävarmuus tulevasta eläkkeestäkin on suurin. 


Ennuste tulevasta eläkkeestäni


Minulla on takana hieman yli 20 vuotta työelämää ja edessä suunnilleen saman verran. Alin mahdollinen eläkeikäni on lähempänä 67 kuin 66 ikävuotta. Koska elinikäkerroin vaikuttaa eläkeikään ja kertyvään eläkkeeseen, kyse on vasta arvioista ja lopullinen eläkeikä selviää vasta myöhemmin.. 

Kuulun 70-luvulla syntyneiden joukkoon ja eläke on alkanut kertymään vasta 23-vuotiaana. Työelämään siirryin opintojen jälkeen noin 26-vuotiaana, joskin tein kesätöitä ja yhden välivuoden ajan töitä ennen kuin siirryin täysin työelämään. Välivuoden työskentelystä, eikä suurimmasta osasta kesätöitä kertynyt eläkettä. Työttömyysjaksoja ei ole urallani ollut, mutta lyhyet perhevapaat ja opiskelu ovat hieman vaikuttaneet eläkekertymään. 

Eläkekertymäni on tällä hetkellä 831 euroa, joka on ihan hirveän pieni summa! Kahdenkymmenen vuoden työskentelyllä en ole vielä edes ohittanut takuueläkkeen määrää, mikä kuulostaa aika uskomattomalta. Arvio tulevasta eläkkeestäkin on pieni, se on tällä hetkellä 1763 euroa. Tämä on noin puolet nykyisestä palkastani.  Yllätyksenä summat eivät oikeastaan tulleet, sillä olen ajoittain käynyt katsomassa työeläkelukujani. Ne voi tarkistaa mm. täältä tyoelake.fi.

Tulenko pärjäämään tulevalla eläkkeelläni? Kaikki summat ovat vielä tietenkin arvioita, mutta 1763 euroa on pieni eläke. Tällä hetkellä eläkettä verotetaan niin, että tuon suuruisen eläkkeen veroprosentti on noin 15,3%, nettona eläkkeestä jäisi noin 1490 euroa. Tulisin luultavasti tuolla summalla toimeen, mutta kovin suuria kiinteitä kuluja ei saisi olla.

Luultavasti saamani eläke tulee olemaan nykyisiä arvioita pienempi. Nykyiset arviot on laskettu oletuksella, että työura olisi keskeytymätön ja palkan taso pysyisi samana. Monella työuraan tulee kuitenkin katkoksia ja palkkakin saattaa pienentyä. Myös tulevat työeläkeuudistukset vaikuttavat sekä tulevan eläkkeen määrään, että eläköitymis ikään. Uudistusten trendi on ollut etuja kiristävä, joten oletan saavani virallisen eläkejärjestelmän kautta vain pennosia.

Toivottavasti elämäni on pitkä ja antoisa, harmi, että eläkkeeni ei vaikuta kovin runsaalta. Terveitä ja hurvittelevia eläkevuosia varten jatkan säästämistä ja sijoittamista, sillä uskon, että tuleva lakisääteinen eläkkeeni takaa vaan minimi elintason. Haaveissani on aktiivinen vanhuus, ja eläkeläisten suosimat teatterinäytökset, sherry ja taksikyydit täytyy rahoittaa sijoitusten avulla. 

Jo nyt Suomen terveydenhoidossa on vajetta sekä työvoimassa, että rahoituksessa, miten on laita parin kymmenen vuoden päästä? Ikääntyneet tarvitsevat paljon enemmän hoivaa, kuin nuoremmat ikäpolvet. Ennustaisin, että tulevaisuudessa yhteiskunta ei maksa eläkeläisten tekoniveliä, kuulolaitteita tai fysioterapiaa kovin mielellään. Varaudun säästämällä myös maksamaan ainakin osan haluamastani terveydenhuollosta ja hoivasta omasta pussistani.

Eläkkeelle 60-vuotiaana?


Taloudellisesta vapaudesta haaveilevien firettäjien mielestä "eläkkeelle 60-vuotiaana" on varmasti hyvä vitsi, heillä kun tavoite eläköitymiseen on huomattavasti alempi, monella tavoite asettuu haarukkaan 35-50 vuotta. Silti tuo "eläkkeelle 60-vuotiaana" on yksi haaveistani.

Tuleva pieni eläke on ollut yksi syy siihen, miksi olen aloittanut säästämään ja sijoittamaan yli jääviä rahoja. Haaveena on myös vähentää iän myötä töitä, eli joko tehdä töitä epäsäännöllisemmin, osa-aikaisena, tai jäädä kokonaan pois työelämästä 60-vuotiaana. Kaikki tämä toki leikkaisi tulevaa eläkettä. Tällä hetkellä haaveeni ovat vielä melkoisen höttöisiä, mutta kehittyvät varmasti vuosien myötä.

Lainsäädäntö voi muuttua vielä moneen kertaan ennen eläkkeelle jääntiä. Tällä hetkellä käytössä on vielä eläkkeen osa-aikaisjärjestelyitä, eli osan eläkettä voi nostaa 61 ikävuoden jälkeen, mutta nosto leikkaa myöhemmin tulevaa eläkettä merkittävästi. Koska kaikkia porsaanreikiä eläkkelle siirtymisessä on tilkitty, olettaisin, että osittaista vanhuuseläkettä ei ole enää siinä vaiheessa käytössä, kun siitä itse hyötyisin.

Jos jäisin pois töistä 60-vuotiaana, mutta tekisin sinne saakka töitä ihan normaalisti, olisi arvio alimmassa eläkeiässä alkavasta eläkkeestä ennen veroja vain 1454 euroa. Ja jos jäisin eläkkeelle 60-vuotiaana, pitäisi eläminen kattaa kuuden vuoden ajan ennen varsinaista eläkeikää sijoitusten avulla. Siinäpä tavoitetta tuleville vuosille.

 

perjantai 9. helmikuuta 2024

Häikäilemättömiä huijauksia ja ohjeet rikastumiseen


Yksi vuoden 2024 tavoitteista on lukea vähintään 50 kirjaa. Haaste on edennyt, sillä kaksi kirjastosta varaamistani kirjoista saapui viimein lähikirjastooni ja pääsin lainaamaan ne luettavaksi. Lukuelämyksenä kirjat olivat erilaisia, mutta molemmat käsittelivät rahaa ja sijoittamista. 

Karo Hämäläisellä on oma podcast Karon Grilli. Sattumalta molemmat kirjailijat on kuultavissa Karon Grillissä jaksossa "Mikä on tärkein pörssivihje, Seppo Saario?".  

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin - Opas nuorelle

Seppo Saario on kirjoittanut maineikkaan "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin"-kirjan, jota kutsutaan myös pörssiraamatuksi. "Näin sijoitan pörssiosakkeisiin" on suunnattu nuorille. Kirja mukailee kuuluisamman esikuvansa aiheita ja siinä käsitellään säästämistä, korkoa korolle -ilmiötä  ja osakkeita sekä muita sijoittamisen instrumentteja, mutta kevyemmällä otteella, kuin kirjailijan aiemmissa kirjoissa.

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin on kirjoitettu aloittelevalle sijoittajalle, joten missään aiheessa ei mennä kovin syvälle. Silti esimerkiksi Helsingin pörssin suurimpiin yhtiöihin ja OMXH25-indeksirahastoon luodaan nopea katsaus. Kirja on selkeä ja vaikka sivuja ei ole kovin paljoa, kirja toimii pienenä esittelynä sijoittamisen maailmaan. 

Mitkä olivat kirjan ohjeet nuorelle? Perusohjeet olivat hyvin tuttuja, ylijäämäinen oma talous, säästämisen aloittaminen nuorena korkoa korolle -ilmiön takia ja kulujen tarkkailu sijoitustuoteiden valinnassa. 

Hyvin konkreettisia neuvojakin kirjasta löytyy. Seppo Saario kehottaa mm. nuoria tarkkailemaan trendejä, sijoittamaan kasvuosakkeisiin, ja kulujen takia sijoittamaan noin 1000 euron kertaostoilla suoriin osakkeisiin. Yhteen kohteeseen kehotetaan sijoittamaan korkeintaan yhden kuukausipalkan verran hajautuksen takia. Indeksirahastoistakin kirjassa on tietoja, ja siinä mainitaan myös joitain indeksirahastoja nimeltä. Kirjassa on myös lopussa tuttu osio ikivihreistä pörssivihjeistä. Tässä kirjassa aiempien kirjojen 100 pörssivihjeen listaus on supistettu kahteenkymmeneen vihjeeseen. 

Omista lapsistani vanhin on peruskoulun viimeisillä luokilla ja kun olin ensin itse lukenut kirjan, sain houkuteltua myös hänet kirjan pariin. Itse kyllä pidin kirjasta, vaikka en olekaan kaikista asioista samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Seppo Saario mainitsee tavoitteeksi pääoman tuplaamisen 6-7 vuoden välein. Tämä on kova tavoite ottaen huomioon, että se vaatisi keskimäärin noin 12-13% vuosituottoa. Toki ihan mahdollista, mutta harva aloittelija siihen pystyy, jos osakkeiden tuoma tuotto on yleensä noin 7% vuodessa. Myös joissain muissa asioissa olin hieman eri linjalla kirjoittajan kanssa.   

Kirjan parhainta antia olivat Seppo Saarion omat kokemukset sijoittamisesta ja pidin myös kasvuosakkeisiin keskittyvästä osiosta. Kirjan parhainta antia oli selkeys, luvut olivat lyhyitä, ja kirja toimi parhaiten katsauksena sijoittamisen maailmaan ja sopisi nuoren lisäksi myös aikuisen aloittelijan luettavaksi. Hieman jäin ehkä kaipaamaan osiota yleisimpiin osakkeiden tunnuslukuihin. Pieni katsaus esimerkiksi P/E lukuun, ROE-lukuun ym. olisi ehkä ollut paikallaan aloittelijallekin. Näin aloittelijankin olisi helpompi vertailla osakkeita ja miettiä ensimmäisiä osakeostojaan. 

Rikos ja rahastus


Kuka sanoo, että talous on tylsää? Karo Hämäläisen kirja Rikos ja rahastus on löytänyt kymmenen tarinaa joille Kauniit ja rohkeat jää kakkoseksi. Kirjassa on kieroilua, väärennöksiä, hyviä aikeita ja jänniä juonenkäänteitä vähintäänkin keskiverron saippuasarjan verran. Miljardit muuttuvat pikkurahaksi, kun kekseliäät rikolliset taiteilevat kirjanpidon itselleen suotuisaksi. Taloushuijareiden tarinat ovat viihdyttäviä ja mielenkiintoisia, vaikka taustalla onkin aina suuria taloudellisia menetyksiä. 

Kirjassa pureudutaan kuuluisiin taloushuijauksiin, aina Charles Ponzin 1900-luvun pyramidipelistä 2010-luvun Ruja Ignatovan OneCoin kryptovaluutta huijaukseen. Yllättävän moni kirjan tapauksista perustuukin pyramidihuijaukseen, pyramidia rakennetaan verkostoon tulevien uusien uhrien rahoilla. Vanhat jäsenet pidetään mukana uusien jäsenten luovuttamilla maksuilla, ja varsinainen tuote tai palvelu on joko olematon, tai se on mukana vaan silmänlumeena. Pyramidihuijauksessa varallisuus kerääntyy huipulla seisoville, alimmalle kerrokselle jää maksajan rooli. 

Kirjassa on suomalaisista huijauksista mukana Hannu Kailajärven WinCapita, Yhdyspankin pankinjohtaja Nils Idmanin Yhdyspankin ryöstö, ja OneCoinin suomalainen haara. Mielenkiintoista kaikissa tarinoissa on huijareiden röyhkeys ja itsevarmuus. Varsinkin Bernard Madoffin rahastohuijauksen pitkäkestoisuus hämmästytti. Madoff esiintyi vuosikymmeniä rahamaailman huipulla luvaten sijoittajille joka vuosi hyviä tuottoja. Vaikka talous vuosien varrella sakkasi, Madoffin kautta sijoittaneet jäivät vastoin todennäköisyyksiä joka vuosi plussalle. Jo 60-luvulla tappiota peitelleen rahaston perustajan taru päättyi vasta 2008 vuoden finanssikriisin jälkeen, kun asiakkaat vaativat omistuksiaan takaisin. 

Kirjan nimi kumartaa Dostojevskin kirjalle Rikos ja rangaistus. Moni Karo Hämäläisen kirjan päätekijöistä saikin rikoksistaan rangaistuksen, mutta osa kirjan talousrikollisista pääsi kuin koira veräjästä. Ruja Ignatova teki mystisen katoamisen vuonna 2017, eikä häntä ole vieläkään löydetty. Nettiä selailemalla selviää, että hän on mahdollisesti kuollut, joskaan huhua ei ole todistettu. Samoin johdannaisilla keinotellut ranskalainen treidari Jérome Kevriel istui lyhyen aikaa vainkilassa, mutta taisi nousta myös jonkinlaisen sankarin maineeseen ja sai vielä pankilta korvauksiakin, vaikka aiheutti miljardien tappiot pankille. 

Rikos ja rahastus on kirjana äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Hieman jäin kaipaamaan graafeja tai kuvia, jotain mietittävää pelkän tekstin ja lukujen lisäksi. Kaikista kirjassa esitetyistä huijauksista löytyy kyllä lisätietoa netistä ja harhauduinkin nettiin tutkimaan muutamaa tarinaa vielä tarkemmin.

Haksahtaisinko itse vastaaviin huijauksiin? Luultavasti kyllä. Ihmisluonto vaan on sellainen, että luottamus toiseen ihmiseen ja samaan aikaan suurten voittoprosenttien luoma upea haave rikkaasta tulevaisuudesta tekevät hankalaksi kieltäytyä tuottaviksi kehutuista, mutta vähän epäilyttävisä hankkeista.