Osinkorakkautta

Rosoista rakkautta

Minun suhteeni osinkoihin on tummanpunainen, syvä rakkaussuhde. Osingot ovat minulle tärkeä osoitus siitä, että vaikka en näe rahojani, ne ovat edelleen jossain olemassa. Ihanat osingot ovat minulle rakkaudenosoituksena lähetettyjä lentosuukkoja niiltä yrityksiltä, joiden osakkeita omistan. Suomessa yritykset maksavat osinkonsa keväällä. Kaikki yritykset eivät osinkoja maksa, mutta suurin osa voittoa tuottavista yrityksistä niitä omistajilleen jakaa. 

Rakkaudessa on kuitenkin rosoja, sillä valtio verottaa osinkotuloa, eli jokaisesta osinkoeurosta 25,5% menee valtiolle. Toisin olisi, jos omistaisin yrityksiä jonkun kasvurahaston kautta. Monet osakkeenomistajat eivät osingoista välitä, sillä oikeastihan osingot ovat vain tulonsiirtoa taskusta toiseen, ja tätä tulonsiirtoa vielä verotetaan välissä. Osinkoja voidaan pitää myös huonona piirteenä, sillä nopeasti kasvava yritys käyttäisi toki osingot itse tuottaviin investointeihin. Muistakin osinkojen nurjista puolista kirjoitettiin mm. Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirjassa, jossa voi lukea hyvän kirjoituksen osinkojen huonoista puolista. Blogipostaus olikin hyvä kirjotus rahastosijoittamisen puolesta. Linkki löytyy tästä.

Omat tuloni osingoista ovat vielä piskuiset. Viime vuonna minulle maksettiin osinkoja 99e ja lisäksi vielä S-pankin osuusmaksua 10e. Yhteensä siis 109e ennen veroja. Tänä vuonna osinkoja tuli ja tulee runsaammin. Tähän mennessä osinkoja on tullut noin 310 euroa ennen veroja, ja S-pankin osuusmaksuja 52 euroa. Osingot eivät siis tällä hetkellä ole merkittävässä osassa omaa taloudenpitoa, niillä ei pysty elämään.

Miksi pidän osingoista? 

Osingot eivät ole ilmaista rahaa sijoittajalle, silti niissä on hyviä puolia. Omassa sijoitusstrategiassani osinkotuotto on ollut yksi luku, jota olen tarkkaillut. Salkussa onkin joitain korkeaa osinkotuottoa maksavia yrityksiä.

Minä ajattelen osinkoja myös eräänlaisena riskin vähentäjänä. Niinä vuosina, kuin kurssit nousee osinkoja pitäisi tulla runsaammin, eli saan takaisin osan osakkeisiin investoimastani rahasta. Koska sijoittaja saa vastinetta rahalleen kahta kautta, yrityksen osakkeen arvonnousuna ja osinkoina, on osingot siis olennainen osa sijoittajan saamaa tuottoa. Arvonnousu jää yrityksen sisälle, mutta koska osingot jaetaan osakkeen omistajille, pidän sitä myös eräänlaisena sijoittajan riskin vähenemisenä.Tässä piilee myös ansa, eli yritys, joka maksaa paljon osinkoja, ei välttämättä ole hyvä yritys, eli sen kasvu voi jäädä pieneksi.

Osingot toimivat ainakin itselläni myös motivaationa sijoittamiseen. Niitä on helppo seurata ja ne voivat olla yksi mittari, jolla voi seurata oman talouden kehittymistä. Kuinka paljon sain osinkoja viime vuonna ja kuinka paljon tänä vuonna? Ehkä ensi vuonna osinkoja tuleekin jo taas runsaammin? Osinkojen hyvä puoli on, että jos tulevaisuudessa saan kunnon säästö- ja sijoitusvaihteen päälle, osinkojen avulla pystyn rahoittamaan omia ja perheeni menoja ilman, että joudun tekemään kivuliaita päätöksiä siitä, mitä osakkeita pitäisi myydä (minulle kun on oikeasti kamalan vaikeaa myydä osakkeita).

PS-tili

Pitkäaikaissäästötili, eli PS-tili  on uudistumassa, mutta vielä ei tarkalleen tiedetä millä lailla. Tällä hetkellä työryhmän yhdessä mallissa luovutusvoitot olisivat verovapaita sijoitussäästötilin sisällä, mutta osinkojen ja muiden juoksevien tulojen verotus olisi järjestelmän ulkopuolella. Tuottoa verotettaisiin aina varoja nostettaessa, ja sijoitussäästötilistä syntyvät tappiot olisivat vähennyskelpoisia tilin lopettamisen yhteydessä.

Itse olisin kattavamman mallin kannalla, jossa osinkoja ei verotettaisi ennenkuin niitä nostaa pois tililtä. Mielestäni osinkojen verotus pitäisi saada samalle tasolle, omisti osakkeita sitten suoraan, tai rahaston kautta. Toki tämä tällä hetkellä mietinnässä oleva malli olisi mahdollisesti parannusta entiseen. Tarkkaan tästäkään ei pysty vielä mitään sanomaan, koska esimerkiksi pitkäaikaissäästötilin kuluja ei ole vielä tiedossa.

Kirjaholistin taivas

Mikä on kirjaholistin taivas? No tietenkin kirjakauppa! Tai jos on säästäväinen kirjaholisti, niin kirjat voi lainata kirjastosta, ja pistää säästyneet rahat osakkeisiin. Kirjastoa käyttämällä säästää suuria summia. Harmi vaan, että sijoituskirjallisuus näyttää olevan muidenkin kaupungin kirjaston käyttäjien suosiossa ja varausjonot on pitkiä.

Yksi opiskelun parhaista puolista on ihan järkyttävän hyvä koulun kirjasto. Meidän piskuinen kirjasto siis hakkaa mennen tullen koko pääkaupunkiseudun laajan kirjastoverkon, kun puhutaan sijoituskirjoista. Kilometreittäin erinomaista kirjallisuutta, osa tietenkin kursseihin liittyviä oppikirjoja, mutta ilahduttavan paljon myös sijoittamiseen ja talouteen liittyviä kirjoja. Harvinaisuuksia ja perusteoksia, uutuuksia ja klassikoita, vaikka koulutuksesta koko ajan vähennetään rahaa, meidän koulun määrärahat ovat olleet kirjaston kohdalla todella avokätiset. (Kirjasto ottaa jopa hankinnoissaan toiveita vastaan. Helmetissä erään kirjan varauslista oli jo paisunut, ja edelläni olisi ollut peräti 58 varaajaa. Käännyin meidän kirjaston puoleen, ja toivoin tätä kirjaa valikoimiin. Sain toiveeni läpi ja kirjan parissa viikossa luettavaksi!)

Kirjoja ja evästä

Sijoituskirjojen paradoksi

Sijoituskirjojen paradoksi on, että säästämistä käsittelevien kirjojen ostaja maksaa kirjojen neuvoista kelpo hinnan. Yksi kutsuu sitä investoinniksi ja toinen tuhlaukseksi. Rahan säästämistä ja sijoittamista käsittelevien kirjojen pitäisi siis tuoda merkittävää ylituottoa neuvoillaan, jotta kirjan hinta saataisiin sijoittamalla takaisin. Monesti kirjat toki maksavatkin itsensä takaisin, sillä sijoituskirjoista oppii aina jotain ja kaltaiseni keltanokka sijoittaja saa helposti neuvoja ja tietoa vaikkapa eri sijoitusstrategioista.

Yllä olevien kirjojen hinnat (adlibriksen kautta) näyttivät olevan vasemmalta oikealle lueteltuna noin 22e, 34e ja 40e, eli yhteensä siis 96e. Vaihtoehtoisesti kirjaston kautta 0e. Kaksi olen jo lukenut, kolmas odottaa vuoroaan. Meidän koulun kirjasto on sijoituskirjoista kiinnostuneen kirjaholistin taivas. Ymmärrätte siis varmaan, että minulla ei ole mikään kiire valmistua. Pidän kynsin hampain kiinni opinto-oikeudestani ja roikotan kiusallanikin yhtä pakollista kurssia niin pitkään, että saan luettua suunnilleen kaikki haluamani kirjat. Minuahan ette potkaise pois ihanien kirjojen luota!

Haluun lukee tuon ja tuon ja tuon ja tuon ja tuon..

Rakastan kirjoja, mutta kirjat ovat kalliita, ja niiden säilytys vie tilaa. Jälleenmyyntiarvo on vähäinen (pois lukien harvinaisuudet). Olenkin tehnyt päätöksen, että ostan tästä lähin vain kirjoja, joita luen enemmän, kuin yhden kerran. Onneksi on olemassa kirjastot, sieltä pystyy napsimaan kirjallisuutta samalla kokeilevalla otteella, kuin irtokarkkeja karkkilaareista. Jos yksi kirja ei miellytä, voi tehdä uuden retken kirjaston ihmeelliseen tietomaailmaan, ja kassissa on jälleen kasa kirjoja täynnä tuoreita ajatuksia.

Kun halvalla saa...

...niin täytyy ostaa! Selkärankani on sulaa voita, joka näköjään suli toukokuun auringossa. Oikeasti olin jo tehnyt raudan lujan päätöksen kasvattaa käteiskassaa ja jättää ostot jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Nordnetin 0,99 euron alle 200 euron kauppojen välityspalkkio sai minut kuitenkin ostoksille tällä viikolla. Keväällä on kuitenkin kertynyt pieni määrä osinkoja, joten päätin pistää ne uudelleen kiertoon. Loppujen lopuksi kävin vielä S-pankin tililtä noutamassa vähän bonuksia ja laitoin nekin eteenpäin. Tällä kertaa tein vain kaksi kauppaa, mielestäni "järkiostoksen" ja "hupiostoksen", saa nähdä, kuinka yritysten liiketoiminnalle käy ja kumpi on loppujen lopuksi parempi ostos!

Tokmannia lisää...

Tiistaina pörssi näytti kirkkaan punaiselta ja ostin Tokmannia. Tokmannia olen aikanaan ostanut osinkotuoton takia. Osinko on korkea ja ala on defensiivinen, ne olivat syyt myös tämän kertaiseen ostoon. Koska nyt (ehkä?) ollaan suhdannesyklin huipulla, koitan keskittyä yrityksiin, jotka ovat defensiivisiä ja joilla ei ole ylenmäärin velkaa.

Tokmanni on ollut salkkuni suurin putoaja. Sitä on lyöty kuin vierasta sikaa. Etenkin Kyösti Kakkonen, Tokmannin perustaja, on haukkunut viime vuonna yritystä, mm. konseptin pilaamisesta ja vääränlaisesta valikoimasta. Mitä tällaisesta firmasta pitäisi sitten ajatella? Kyseessä on joko hyvä mahdollisuus ostaa vastavirtaan epäsuosittua yhtiötä, tai katastrofi yhtiö, johon ei pitäisi koskea pitkällä tikullakaan.

Itse olen käynyt kolmessa Tokmannin myymälässä tänä vuonna, ja täytyy sanoa, että kaksi näistä kolmesta myymälästä tarvitsisi mielestäni uudistumista. Myymälät ovat täyteen ahdettuja ja sokkeloisia. Puolustuksena täytyy sanoa, että yrityksen mainonta on ollut onnistunutta, ja telkkarissa pyörineet Mr. Tokmanni -mainokset ovat hienoja.

Lukaisin vielä yrityksen sivuilta osavuosikatsauksen läpi, ennenkuin painoin ostonappia. Ensimmäinen kvartaali on tänä vuonna mennyt yrityksellä hienosti, liikevaihto kasvoi 10,9% viime vuoden ekaan kvartaaliin verrattuna. Yritys on lisännyt myymälöiden määrää ja suunnitelmissa on ilmeisesti myös uudistaa vanhempia myymälöitä. Yrityksen strategia laajentua nopeasti epäilytti minua aiemmin hieman, mutta taitaa toimia.

Ensimmäiset osakkeet olin ostanut hinnalla 9,07e/kpl, ja ne olivat reippaasti tappiolla. Tiistaina tekemäni osto siis alensi ostosteni keskihintaa, koska maksoin 6,93/kpl. Yritys sai uuden toimitusjohtajan tämän kuun alusta, Mika Rautiainen siirtyi Keskosta Tokmanniin. Tästä syystä osake tekikin pientä nousua perjantaina. Tämä oli siis se niin sanotusti järkevä ostos tällä viikolla (tosin aika näyttää, miten käy).

Iittalan Taika-muki

...ja uutena osakkeena Fiskars

Toinen ostoni oli Fiskars, jota ostin ihan huvin vuoksi. Fiskarsia olen jo aiemmin haikaillut salkkuun, se olisi salkun brändilisä. Fiskarsin kylkiäisenä tulee Iittala ja Arabia, sekä joitain muita, minulle tuntemattomampia brändejä. (Tosin Fiskarsin omistuksessa on myös Royal Doulton, Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucketin lempi astiaston valmistaja. Pelkästään tämä oli suuri plussa Fiskarsin oston puolesta!)

Fiskars on laskenut alkuvuodesta, syynä on ollut se, että myynnillisesti ensimmäinen kvartaali ei mennyt niin hyvin, kuin viime vuoden ensimmäinen kvartaali. Osake ei edelleenkään ole mielestäni erityisen edullinen. Silti uskon, että oransseja saksia, mukeja ja muuta käyttötavaraa ostetaan tulevaisuudessakin. Brändeistä minulle on tutuimpia, Fiskars, Iittala ja Arabia. Näiden suomalaisten yritysten tuotteet ovat mielestäni hyvin suunniteltuja ja kauniita käyttötuotteita, niitä on käytössä myös omassa kodissani. Mietin ja pohdin siis ostoa ja ostinpa kuitenkin viime minuuteilla perjantaina ennen pörssin sulkeutumista. Sen hetkinen hinta oli 19,58e/osake. Tämäkin osake on defensiivinen, ja suurin osa liikevaihdosta tulee ulkomailta, mikä on hyvä salkkuni hajautusta ajatellen.

Mitä järkeä on ostaa minimaallisen pieni siivu yritystä? Vaikka ostaminen on edullista, myyminen on kallista. Koska teen kauppaa vähän, maksan Nordnetissä tavallisesti aina kalliimman välityspalkkion. Mutta mutta... pienenkin siivun omistaminen antaa aihetta alkaa seuraamaan yritystä aktiivisemmin, lisäksi tämä oli minulle ns. kokeiluostos, jos haluan, voin aina myöhemmin ostaa lisää. (Minua ei harmita se, että salkussa on pientä silppua. Salkku on itsessäänkin niin pieni ja tuore, että sitä kerkeää siivota myöhemminkin.)