Luettua: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä -kirjaan törmäsin ensimmäisen kerran YLE Areenan kautta, kun päädyin kuuntelemaan "Mitä maksaa" -ohjelmaa lenkillä. "Mitä maksaa" on talousaiheinen podcast, joten kirjan aihe sopi hyvin ohjelmaan. Kirjan kirjoittajat Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala olivat ohjelman vieraina ja kuunneltuani ohjelman, laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta. 

Mutta sitten asiaan. Mitkä ovat kirjan mukaan maailman 50 vaarallisinta yhtiötä?

Piikkejä ja yrityksiä

Raha tulee rahan luo

Kirja lähtee liikkeelle kesyimmästä päästä ja sijoilta 50-40 löytyy suomalaisillekin sijoittajille tuttuja yrityksiä, kuten Berkshire Hathaway ja Coca-Cola. Sijalla 40 on Norjan öljyrahasto. 

Coca-Cola on ansainnut paikkansa kirjassa kokiksen epäterveellisyyden takia. Makea juoma vaikuttaa terveyteen ja lisää kakkostyypin diabeteksen riskiä. Lisäksi Coca-Cola pullot tuovat eniten maailmassa muoviroskaa ympäri maapalloa. 

Berkshire Hathaway ja Norjan öljyrahastokaan eivät vielä ole pahimmasta päästä. Berkshire Hathawayn suurin omistaja Warren Buffet on esikuva monelle sijoittajalle ja tekee paljon hyväntekeväisyyttä. Norjan öljyrahasto sen sijaan sijoittaa Norjan valtion öljyrahoja yleisille markkinoille. Se pyrkii sijoittamalla vähentämään Norjan riippuvuutta öljytuloista ja jättämään nykyistä vaurautta myös tuleville sukupolville sen jälkeen, kun Norjan öljyvarat hupenevat. Rahastolla on vastuullista ESG-sijoittamista seuraavat säännöt, joita se noudattaa sijoituksissaan. Vuonna 1990 perustettu rahasto omistaa peräti 1,5% koko maailman pörssilistattujen yritysten osakkeista. Suurimmat omistukset ovat 2019 olleet Apple, Microsoft, Alphabet ja Amazon.  

Berkshire Hathaway ja Norjan öljyrahasto tekevät näkyväksi sekä hyvässä, että pahassa, omistamisen merkityksen. Nämä kaksi yritystä eivät itse valmista mitään, tai tuota varsinaisia innovaatioita, vaan bisneksenä on valita parhaat sijoituskohteet laajasta valikoimasta. Viime vuosikymmeninä holding-yhtiöiden vaurastuminen on tapahtunut omistamisen kautta ja ainakin näiden kahden yrityksen kohdalla raha on kerääntynyt rahan luo. Pörssit ovat olleet noususuhdanteisia, ja se on vaikuttanut esimerkiksi näiden kahden yrityksen kasvuun. Kyseessä ei ole tietenkään sattuma, vaan yrityksiä on myös johdettu hyvin.

Melko viatonta kirjan antia edustaa myös kirjan sijalle 23 päässyt Disney. Walt Disneyn perustama unelmatehdas tuo mieleen Leijonakuninkaan ja monet prinsessapiirretyt. Tuoreempaa tuotantoa ovat yrityskauppojen kautta mukaan tulleet Star Wars-saagan elokuvat. Disneyn maailmankuva on höttöinen ja unelmankevyt. Kirjaan Disney onkin päässyt lähinnä sekä asemansa, että levittämänsä höttöisen maailmankuvan takia.   

Pankit, maksuliikenne, sijoitusyhtiöt

Oman osansa kirjassa saavat pankit, maksuliikenne ja sijoitusyhtiöt. Tekeekö rahan kanssa toimiminen yrityksestä ja sen työntekijöistä jotenkin erityisen huolettomia lain ja moraalin suhteen? Enpä usko, mutta silti yllättävän moni finanssialan yritys on päätynyt kirjaan. 

Finanssikriisi opetti paljon suurten pankkien ja valtioiden valtasuhteista ja dynamiikasta. Kirjassa käsitelläänkin pankkien ongelmia usean pankin kautta. Osansa saa niin Goldman Sachs (USA) , Deutsche Bank (Saksa), JP Morgan (USA), HSBC (Britannia), UBS (Sveitsi), BNP Paribas (Ranska). Yhdysvaltalainen Blackrock sen sijaan on maailman suurin omaisuuden hoitaja, ja sen iShares-rahastot saattavat olla suomalaisillekin tuttuja. Käteisen määrä maailmassa jatkaa tulevaisuudessa vähenemistään, kirjaan on päässyt myös maksuliikennettä hoitava Visa (USA). 

Suurista pankeista ja finanssialan toimijoista annetaan melko lohduton kuva. Veronkiertoa, rahanpesua, rikollisen rahan käsittelyä. Ja tämä on vasta alkua. Sisäkauppoja, korkojen manipulointia, liiallisten riskien ottamista ja vastuun karttelua. Osa yllä mainituista pankeista oli mukana finanssikriisiä rakentamassa, mutta pankit selvisivät kriisistä jälkikäteen katsottuna hyvin vähin vaurioin. Valtiot pelastivat pankit, sillä pankit olivat liian suuria kaatuakseen, ja pankkien konkurssiaallon pelättiin kaatavan koko länsimaisen maailman rahajärjestelmän. 

Olen joskus pohtinut pankkien vakavaraisuus säädöksiä ja pankkien regulaatiota, kirjassa selitetään hyvin syy nykyiseen tilanteeseen. Vakavaraisuus vaatimukset kiristyivät juurikin finanssikriisin jälkiä siivotessa. 

    
Viisi kirjan vaarallisinta yhtiötä

Aivan kärkeen ovat päätyneet Facebook (Meta), Amazon, Saudi Aramco ja Tencent. Ykköspaikkaa pitää Google. Näistä tuntemattomin lienee Saudi Aramco, joka on Saudi-Arabian hallitsijasuvun hallinnassa oleva öljy-yhtiö. Vaaralliseksi yhtiön tekee sen suuri koko, suuri valta ja toimintatavat. Ihmisoikeudet eivät Saudi Aramcon toiminnassa ole samalla tasolla, kun länsimaisissa yrityksissä, sen osoitti 2018 kolumnisti Jamal Khashoggin murha, johon sekä Aramco, että halllitsijasuku on liitetty. Monet länsimaisetkin yritykset joutuvat pohtimaan suhdettaan ihmisoikeuksiin, jos tekevät kauppaa esimerkiksi Saudi Aramcon kanssa. 

Facebook, Amazon, Tencent ja Google ovat teknologiayrityksiä. Monet näistä yrityksistä hyödyntävät asiakkaiden tietoja huolettomasti. Facebook on ollut otsikoissa käyttäjien tietojen myymisestä eteenpäin ilman lupaa. Facebookin antamien tietojen ja erilaisten valetilien on epäilty vaikuttaneen Britannian Brexit-äänestykseen, ja Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, joten yritys heiluttaa demokratian perussääntöjä. 

Amazon sen sijaan on muutakin, kuin verkkokauppayhtiö. Verkkokauppayhtiönäkin sillä on valtaa, johtava markkina-asema ja mahdollisuus hintoja polkemalla vähentää kilpailijoita. Amazon on myös pilvipalveluyhtiö, lisäksi sillä on ajatuksia laajentua uusille alueille terveydenhoidosta kodinelektroniikkaan. Amazonin pääomistaja Jeff Bezos on maailman varakkain ihminen. 

Kiinalainen Tencent hallitsee Kiinan verkkomaailmaa. WeChat on viestiohjelmisto, jolla voi viestimisen lisäksi lukea uutisia, maksaa laskuja, tilata taksin tai vaikkapa ruokaa. Kiinan verkkopoliisi tarkkailee käyttäjiä WeChatin kautta, tilejä on jäädytetty ja tietojen sensuroitu. Kiinan uiguuri-vähemmistön oikeuksien polkemisessa tekniikka on myös ollut apuna, sillä WeChatin kautta käyttäjän seuraaminen on helppoa. 

Google on hakukoneiden ehdoton valtias. Googlen hakukoneen kautta tehdään yli 90% hauista, joten Google pääsee valitsemaan sivut, joihin netin käyttäjät päätyvät. Monopoliasema, mainostaminen ja käyttäjiin vaikuttaminen ovat syitä, miksi Google on päässyt kirjaan. 

Monen teknologiayrityksen kohdalla ongelmat liittyvät meistä kerätyn tiedon käsittelyyn tai käyttöön. Ohjelmistot tietävät meistä paljon pelkän verkossa tapahtuvan käytöksen perusteella. Viaton verkossa surffailu, sivuilla vietetty aika, tai vaikkapa Facebookin tykkäykset kertovat meistä yllättävän paljon. Algoritmit yhdistelevät tietoja ja luovat meistä selkeän kuvan kuluttajina ja päätöksentekijöinä. Tästä on hyötyäkin esimerkiksi kohdennettuna mainontana, mutta kirjan mukaan tietojamme käsitellään liian varomattomasti, ja jopa käyttäjälleen epäedullisilla tavoilla. 

Mikä yhdistää kirjan yrityksiä?

Kaikki kirjan yritykset ovat kokoluokaltaan megalomaanisen suuria. Monet yritykset ovat kasvaneet yrityskauppojen kautta ja ostaneet sekä pienempiä kilpailijoitaan, että aivan eri alojen firmoja. Kuluttajan kannalta tässä on sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyviä puolia on palveluiden yhdenmukaisuus, esimerkiksi Amazon on suuri toimija, jonka toimintatavat ovat tuttuja ja josta on kohtuullisen turvallista tilata tavaraa. 

Toisaalta yritysostojen jälkeen jättiläisiksi kasvaneet yritykset pystyvät kasvamaan ilman vakavasti otettavaa kilpailijaa vielä nykyistäkin suuremmiksi. Vailla kilpailua yritykset voivat myös käyttää asemaansa väärin, ja hinnoitella tuotteet korkeammilla hinnoilla, kun se normaalin kilpailun maailmassa olisi mahdollista. 

Kirjan kantava ajatus onkin se, että onko näistä yrityksistä kasvanut vaivihkaa liian suuria? On totuttu ajattelemaan, että valtiot käyttävät ylintä valtaa. Nyt megalomaaniset jätti yritykset ovat jo niin suuria, että niiden valtakin on suurempaa, kuin pienten valtioiden. Kun yritykset kasvavat valtioita suuremmiksi, yrityksillä on mahdollisuuksia esimerkiksi tuotantolaitosten ja työpaikkojen sijoittelun kautta vaikuttaa paljonkin eri maantieteellisten alueiden kehitykseen. Tehtaiden sijoituspaikoista taistellaan, sillä ne tuovat työpaikkoja ja vaurautta. Valtioilla onkin suuri houkutus katsoa joitain rikkomuksia läpi sormien, tai lieventää sanktioita. 

Kirjan yritykset pelaavatkin selvästi eri säännöin, kuin pienemmät yritykset. Valtioiden lainsäädäntö ei ole pysynyt suurimpien yritysten kasvun mukana. Työlainsäädäntö, verot, tietosuoja, kaikissa näissä on eroja eri valtioiden laeissa. Suurimmat yritykset ovat kansainvälisiä ja pystyvät esimerkiksi erilaisin rahoitusjärjestelyin välttämään veroja. Teknojäteistä vaikkapa Apple on tunnettu omenalogonsa lisäksi myös siitä, että se säästää miljardeja euroja vuodessa veronkierrolla. 

Maailmantaloudessa on tällä hetkellä kolme suurta talousmahtia: Yhdysvallat, Kiina ja Eurooppa. Näistä Eurooppa on pirstaloitunut kansallisvaltioihin, joten vaikka Eurooppa on edelleen vahvasti mukana maailman taloudessa, on Yhdysvalloilla ja Kiinalla näyttäisi olevan selvempi missio ja taktiikka. Yhdysvallat on ollut 1900-luvun loppupuolella vahva suurien innovaatioiden luoja, ja näistä innovaatioista on syntynyt teknojättejä. Facebook (Meta), Amazon, Microsoft, Apple ja Alphabet (Google) ovat kaikki Yhdysvaltalaisia. Kiinasta tulevat sen sijaan Alibaba ja Tencent. Sekä Yhdysvallat ja Kiina ovat olleet oivallinen alusta suurille yrityksille. Kiina on jo alkanut säätelemään suurien yritysten mahtia, Yhdysvalloissakin on mietitty suurten yritysten pilkkomista pienemmiksi.  

Maailmanpolitiikkaa ja hyviä tarinoita

Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja! Kirjassa esiin tuli monta tuttua yritystä, mutta siinä oli myös monta itselleni tuntematonta suuruutta. Yritysten kautta pääsee mukaan myös tarinoihin maailmanpolitiikasta, taloushistoriasta ja yleisestä maailman kehityksestä digitalisoitumisen suuntaan. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sen seurassa viihtyy. 

Kirjan alussa mainitaankin, että yritykset on valittu kirjoittajien omien näkemysten kautta. Kaikki kirjan yritykset eivät siis vaikuta omaan silmään kovin vaarallisilta, esimerkiksi mainitut Berkshire Hathaway ja Norjan öljyrahasto ovat kyllä kooltaan suuria, mutta eivät mielestäni vaarallisia. 

Alun perin odotin, että kirja olisi ollut täynnä talousmaailman pahiksia, aseteollisuutta, saastuttavia fossiilisen energian yrityksiä, tupakkateollisuutta, aikuisviihdettä, mediajättejä, hikipajoja ym. Näitäkin toki kirjasta löytyy, mutta varsinaisien perinteisten paheiden pesien tonkimisen sijaan kirjassa korostuivat teknologiayritykset ja finanssiala. Jännällä tavalla kirjaa lukiessa mittakaava hämärtyy ja suuriinkin rikoksiin alkaa suhtautua välinpitämättömästi. Miljardi riskisiin johdannaiskauppoihin tai korkojen manipuloinnista saavutetut miljoonat kuulostavat jo aika kevyeltä tavaralta, kun samat aiheet toistuvat ja niistä on lukenut satojen sivujen verran.  

Ehkäpä teknojättien esiintyminen kirjassa kertoo taloudellisen vallan siirtymisestä alustatalouteen, sen sijaan, että olisi nostettu kirjaan esimerkiksi perinteisiä medioita, kirjassa tilaa ovat saaneet valtaosan mainosrahoista kaapanneet verkossa toimivat yritykset. Kirjaan päässeiden yritysten rajaus on mietitty, sillä rajausta perustellaan mielestäni yhdistelmällä rajoittamaton ja valvomaton valta, meistä kerätyn tiedon hyödyntäminen jopa käyttäjiä vahingoittavalla tavalla ja miljardien kerääntyminen harvoille pääomistajille.