Puheenvuoro pyöräilyn puolesta

Keväällä alan katsella autoja sillä silmällä. Ikioma auto olisi ihana! Valitsisin ehdottomasti kirkkaanvärisen, pienen ja soman auton. Semmosen vähän höntin näköisen. Pääkaupunkiseudullakin se toisi vapauden tunnetta ja helpottaisi perheen arkea. Yksi auto meillä perheessä onkin puolisoni omistamana, mutta se on tylsä, harmaa, iso, ja pystyn lainaamaan sitä vain harvoin.

Koska liikkuminen on yksi isoista talouden kuukausikuluista, sillä on rahallisesti paljonkin väliä, miten liikkuu paikasta toiseen. Tässä on siis selvästi yksi säästämiskohde. Kamppailussa autoilu vastaan muut liikkumistavat, on kysymys mukavuudesta, rahasta ja vapauden tunteesta.

Autolla suhaaminen säästäisi minun päivittäisiä matka-aikojani tällä hetkellä noin 45 minuuttia/päivä. Se on aika paljon. Yhdellä autolla pärjääminen on ensisijaisesti rahan sanelema valinta. Autot ovat kalliita, minulla ei tällä hetkellä olisi varaa unelmieni autoon. Muistaakseni olen lukenut jostain, että halvinkin auto maksaa vähimmillään noin 400 euroa kuukausittain, kun otetaan mukaan myös vakuutukset, verot, bensat, huollot, katsastukset, parkkimaksut ym. Summa riippuu tietenkin monesta seikasta, mutta tuo vähimmäismäärä 400 euroakin on järkyttävä, vuodessa se olisi 4800 euroa. Sillä summalla saa jo paljon osakkeita.

Pyöräilyn ylistys 

Koska minulla ei ole varaa unelmieni autoon, pyöräily on hyvä vaihtoehto. Irtonainen sora on melkein kokonaan korjattu pois kaduilta, joten aloitin pari viikkoa sitten jälleen polkemaan koulullle. Kuulun matkapyöräilijöihin, olen pyöräillyt työ/koulumatkat jo yli kymmenen vuoden ajan. Niin fanaattinen pyöräilijä en ole, että jaksaisin pyöräillä räntäisillä kaduilla. Olen rajannut pyöräilykauden tarkasti niin, että vältän lumen ja irtosoran. Pyöräilen vain huhtikuun lopusta syksyn ensi sateisiin.

Investoin viime vuonna pyörään. Oikeasti olisin halunnut itselleni ihanan Pelagon, neuvottelin pitkään itseni kanssa, ja tyydyin hinnaltaan soveliaampaan pyörään. Ihanan mintun vihreällä Crescent Holmalla kelpaa kruisailla pitkin katuja. Ihan peruspyörä siis, hinta oli muistaakseni noin 600 euroa, sillä kyseessä oli edellisen vuoden malli. Laskeskelin, että noin kahden-kolmen vuoden pyöräilyillä saan takaisin ostohinnan, sillä pyöräilemällä säästän bussi/metrolipun hinnat. Säästän joka kuukausi pyöräilemällä pääkaupunkiseudun sisäisen kausilipun verran, joka on noin 54 euroa/kk.

Crescent Holma

Tuskaahan tämä pyöräilyn aloittaminen taas pitkän talven jälkeen on ollut, kunto ei ole kohdillaan ja arvaamattomat kevätsateet saavat minun kaltaiseni mukavuuden haluisen polkijan kiroilemaan kypärän alla. Tämän hetkinen pyörämatkani on noin 10 kilometria yhteen suuntaan, matkaan menee yleensä 35 minuuttia. Koska bussi kiertelee ja pysähtelee, bussimatka kestäisi melkein yhtä kauan. Keväällä minusta kuitenkin kasvaa pyöräily addikti. Pyöräily on mahtava harrastus, kunto kohenee nopeasti, rahaa säästyy ja pyörän selästä maisemat näyttävät paremmilta, kuin bussin ikkunasta.

Tässä vielä vinkit pyöräilyn aloittajille:

1. Panosta välineisiin. Varsinkin jos pyöräilet päivittäin vähänkään pidempiä matkoja, huolehdi siitä, että pyörä on hyvä, jarrut on kunnossa ja kypärä päässä.
2. Varaa matkaan hieman enemmän aikaa. Pyöräily olosuhteet eivät aina ole optimaaliset. Vastatuuli väsyttää nopeasti ja hidastaa matkantekoa. Kannattaa myös varata hieman aikaa vaatteiden vaihtoon ja siistiytymiseen polkemisen jälkeen.
3. Suhtaudu muihin tiellä liikkujiin lepposalla asenteella. Pyöräilijät ovat tienkäyttäjien väliinputoajia, nopeampia kuin kävelijät, mutta haavoittuvampia, kuin autot. Ainakin itselläni on terve kunnioitus autoja kohtaan ja pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan reitit niin, että pääsen käyttämään pyöräteitä.