Säästövuosi 2020

Suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on ollut viime vuosina negatiivinen, eli olemme kuluttaneet enemmän, kun olemme tienanneet. Säästöaste on jännä mittari. Laman aikana se aina kasvaa, ja korkeasuhdanteessa säästöaste on matala. 

Minua kiinnosti alla olevassa graafissa alin, turkoosi viiva. Kotitalouksien säästämisasteessa näkyy piikki ylöspäin vuoden 2020 keskivaiheilla, olemme saavuttaneet silloin 10% säästöasteen, joka ainakin tämän tilaston mukaan on kuluneen kymmenen vuoden ennätys. Tarkemmat selostukset tilastosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. 

Säästämisaste (lähde: Tilastokeskus)

Kieltäymysten vuosi - vai oliko sittenkään?

No kyllä vuosi 2020 oli äärimmäinen kieltäymysten vuosi. (Yritin vain löytää siihen jotain positiivista näkökulmaa tuolla väliotsikolla, mutta jäi aika onnettomaksi yritykseksi.) 

Monilla on varmasti erilaisia kokemuksia vuodesta 2020. Voi olla, että elämä ei muuttunut juurikaan, tai päällimmäiseksi voi ylimääräisten harrastusten ja menojen poisjäämisen vuoksi jäädä mukava ajatus elämän tahdin rauhoittumisesta. Minun mielestäni kulunut vuosi on ollut kaikessa loistossaan aika ankea.

Tein joutessani hyvin hyvin epätieteellisen tutkimuksen säästämisestä (kyselin siis erittäin satunnaisesti tuttavapiiristä tämän vuoden ostoksista). Osalle oli käynyt niin, että kun Suomi ja suurin osa muutakin maailmaa sulkeutui pikku hiljaa omaan tahtiinsa erilaisiin lockdowneihin, matkustaminen ja muu kulutus väheni huomattavasti. 

Syntyi ketju, jossa yleisten suositusten takia säästikin yllättävän monessa paikassa. Juhlia peruttiin tai siirrettiin parempaan ajankohtaan. Ja kun ei ole juhlia, ei tarvitse ostaa lahjaa, juhlavaatteita, tai matkustaa itse juhliin. Juhlien peruminen siis leikkasi kulutusta usealta eri sektorilta. Ainakin omasta tuttavapiiristä löytyi ihmisiä, jotka huomasivat rahan tekevän kerrankin pesää tilille. 

Löytyi myös muunlaisia näkemyksiä. Etätyöskentely on tullut monelle tutuksi viimeistään tänä vuonna. Jos aiemmin kotona on riittänyt satunnaiseen työskentelyyn pikkuinen läppäri, työn siirryttyä pysyvästi kotiin onkin mukavampi tehdä hommia, jos edessä on suurempi näyttö, mukavampi näppäimistö, alla ergonominen tuoli ja korvillä laadukkaat vastamelukuulokkeet. Raha on virrannut muusta kulutuksesta esimerkiksi etätyön mahdollistamiseen tai kotoiluun, eikä säästöön ole jäänyt kuin pennosia. 

Säästäjä pakosta 

Ja mitenkä minun on käynyt? Minusta on sukeutunut tämän vuoden syksyllä olosuhteiden pakosta aito säästäjä, eikä siihen tarvittu, kuin vaan yksi maailmanlaajuinen pandemia! Olen lähinnä hämmästynyt, koska supersäästäjäksi ryhtyminen on ollut pitkälti kaikkea muuta, kuin oma valinta. 

En tarkkaile säännöllisesti kulutusta, vaan tapanani on ollut siirtää viimeistään palkkapäivänä käyttötililtä ylimääräiset hilut pois. Olen jättänyt käyttötilille palkan tullessa vain yhden kuukauden nettopalkan verran kulutettavaa. Nyt huomasin, että sinne oli muutamana kuukautena jäänyt puolikkaan nettopalkan verran ylimääräistä, eli säästöprosentti oli ollut joinain kuukausina niinkin korkea, kuin 50%. 

Yksi syy suureen säästöprosenttiin on ollut asumiskulujen lasku. Keväällä sain laitettua asuntolainan lyhennykset tauolle, vaikutus on noin pari sataa euroa. Toinen syy on lasten päivähoitokulujen loppuminen. Meitä on siunattu kolmella lapsella, ja sen seurauksena olemme maksaneet päivähoidosta vuosittain useita tuhansia euroja, joten säästö on ihan huomattava. Suomessa on luotu vanhemmille edullinen ja hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta ilmainen se ei ole. 

Kolmas syy on korona. Lockdownit ja ihmiskontaktien välttely on selkeä syy kulutuksen leikkaantumiselle. Luonteeltani olen enemmän säästäjä, kuin kuluttaja, mutta tänä vuonna, kun kuluttamisen mahdollisuudet ovat ulkoisista syistä kaventuneet, olenkin huomannut, mitä vaille olen jäänyt. Ilman koronan vaikutuksia olisin luultavasti käynyt tänä vuonna ainakin yhdellä ulkomaan matkalla, muutamalla keikalla, elokuvissa, syömässä ravintolassa, huvipuistossa ym. Nyt suuri osa huvittelusta on siirtynyt tulevaisuuteen, ja pitkät ravintola-illalliset ovat korvautuneet noutopitsoilla. 

Hyvä puoli äärimmäisessä säästämisessä on ollut se, että raha on virrannut osakkeisiin, joten varallisuus on tänä vuonna ottanut jättiloikan ylöspäin. Enpä olisi tätäkään uskonut maaliskuussa, kun kurssit lähtivät laskuun. 

Mutta suoraan sanottuna mietityttää varsinkin pienten yrittäjien tilanne. Täytyy vaan toivoa, että suosikkibändit, elokuvateatterit, ravintolat ja käyttämäni itsenäinen pieni kuntosali saavat jollain tavalla elettyä korona-ajan yli, jotta tapaamme jälleen! Täältä tullaan uusi ja toivottavasti ihanan tapahtumarikas vuosi 2021!

Hyvää Uutta Vuotta!

Pörssiromahduksen opetukset

Tänään on talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Kenties ihan oikea hetki vilkaista taaksepäin pörssivuoden pimeintä hetkeä. Ja sehän oli tietenkin maaliskuun syvä, mutta nopea pörssiromahdus. 

Karhumarkkinat (lähde: pixabay)

Maaliskuussa kurssit tekivät kamikaze syöksyn suoraan kohti maata. Nyt useampi kuukausi myöhemmin valtioiden massiivinen elvytys on estänyt suurimmat yritysten konkurssit, mutta tilanne on vielä monessa yrityksessä vaikea. 

Tämä ei ollut elämäni ensimmäinen pörssiromahdus, mutta 90-luvun alun pankkikriisissä olin vielä lapsi ja finanssikriisissä 2008 olin hyvin pienillä rahoilla mukana rahastoissa. Vaikka rahastosijoitusteni arvo puolittui finanssikriisissä, se ei pienen summan takia ollut katastrofi. Odotin rahastojen kanssa kärsivällisesti, kunnes arvot olivat palautuneet siedettäville tasoille. Kahteen rahastoon tein myös koko ajan kuukausittaisia ostoja pienillä summilla, ja koska olin kuukausisäästäjä (muistaakseni vain 50e/kk/rahasto) kuopassa tehdyt ostot nostivat rahastojen arvot plussalle. 

Maaliskuinen pörssiromahdus oli siis ihka ensimmäinen romahdus, jossa olen ollut merkittävillä summilla mukana. Mitkä siis olivat minulle pörssiromahduksen opetukset?

Riskinmittarit pörssiromahduksessa

Osakkeiden riskinmittareina pidetään mm. volatiliteettiä ja betaa. Jos beta on yli yksi, osake heiluu enemmän, kuin indeksi. Jos se on alempi kuin yksi, osakkeen liikkeet ovat loivempia, kuin indeksin liikkeet (tämä on huikeasti yksinkertaistettu selitys). Varovainen sijoittaja voisi siis riskin mittarien avulla seuloa salkkuun vähäriskisiä osakkeita, joiden heilunta on pienempää, kuin indeksien heilunta keskimäärin. Teoriassa tällainen salkku nousisi hitaammin, kuin indeksi, mutta myös laskisi laskuissa hitaammin, kuin seuraamansa indeksi. 

Ongelmana on, että riskinmittarit katsovat taaksepäin. Kun paniikki iskee, kaikki osakkeet käyttäytyivät hyvin samaan tapaan, kun raha pakenee osakkeista vaikkapa patjan alle tai turvasatamana pidettyyn kultaan. Sijoittajat eivät siinä vaiheessa mieti riskiä samaan tapaan, kuin ennen kriisiä, sillä omaisuuslajina osakkeet ovat kokonaisuudessaan riskisempinä, kuin esim. korot tai kiinteistöt. 

Ainakin tässä pörssiromahduksessa kaikki osakkeet tulivat alaspäin, mutta nousussa on ollut eroja. "Kotoilu" osakkeet (kuten Netflix ja Marimekko), sekä digitaalisuutta hyödyntävät osakkeet ovat nousseet nopeasti. Häviäjinä on olleet lockdowneista kärsivät alat, kuten kauppakeskukset, matkailu ja ravintola-ala.  

Kulut syövät tuottoja, mutta odotapas mitä pörssiromahdus tekee!

Kulut syövät tuottoja sijoitustoiminnassa. Tämä tieteellisesti todistettu ja kivenkova fakta on jopa joidenkin sijoittajien sijoitusstrategian tärkein osanen. Luultavasti nämä kulutietoiset sijoittajat voittavatkin tuotoissa keskimäärin muut sijoittajat 6-0, ainakin, jos kyseessä on pienikuluisiin rahastoihin tasaisesti yli ajan sijoittava henkilö. Myös osakepoimijan kannattaa tarkkailla kuluja. Muita tuottoja vähentäviä tekijöitä ovat verotus, huono ajoitus, ja osakepoimijalla myös epäonnistuneet osakevalinnat.

Tänä keväänä huomasin, että kuluilla on hämmästyttävän pieni merkitys, kun salkku (ja sijoittajan mieli) kokee vapaapudotuksen kauhuja päivästä toiseen. Kun pörssissä rytisi, omakin salkkuni koki melkein 2000 euron miinusmerkkisiä päiviä. Tuo 2000 euron summa on itselleni merkittävä, sillä se vastaa suunnilleen omaa kuukausittaista nettopalkkaani. Yhdessä päivässä menetin siis koko kuukauden nettopalkan. 

Pääsemme jälleen ajoittamisen problematiikkaan. Nordnetin kaupankäyntikulut ovat kohdallani 7e/transaktio, eli mitätön summa päivittäiseen tappioon verrattuna, 2000 eurolla olisin veivannut salkkua uuteen asentoon lukemattomia kertoja (ongelma olisi tosin ollut se, että mitä myydä, mitä ostaa, millä summilla ja minä päivänä). Äkkinäiset liikkeet kuuluvat pörssin luonteeseen, nyt sekin on siis tullut koettua kantapään kautta. 

Joissain sijoituskirjoissa kehoitetaan pysymään ikuisesti osakemarkkinoilla. Syynä on se, että kurssit nousevat yleensä yksittäisinä ja lyhyinä ajanjaksoina paljon, ja jos missaa nuo ajanjaksot, jää suuri osa nousuista hyödyntämättä kokonaan. Olen orjallisesti noudattanut tätä neuvoa, mutta jos uusi lasku ilmoittaa jotenkin mystisesti itsestään, osaan toivottavasti keventää salkun painoa. 

Jos minulla olisi ollut ennustajan lahjoja keväällä, en olisi epäröinyt hetkeäkään salkun keventämisen kanssa. Ensimmäisenä yli laidan olisi lentänyt Citycon, ostaribisneksen osingonjauhaja ja yksi tämän hetken suurimpia omistuksiani. Jos olisin myynyt koronan ensi merkkien aikaan osakkeen pois ja ostanut jälleen kuopasta, olisin pelastanut paljon. Vuoden alussa Cityconin osake oli noin 9,50e arvoinen, alimmassa kuopassa möyriessään se noteerattiin noin 5,50e hintaan. Monet osakkeet ovat ponkaisseet kuopasta uusin korkeuksiin, Citycon kärsii vielä koronan vaikutuksista. 

Käytännössä tein kevään aikana seuraavat virheet.

1. Ostin reilusti osakkeita osakesäästötilille ennen romahdusta. Tiedostin kyllä, että kurssit olivat silloin korkealla, mutta en jaksanut välittää siitä, koska fiilis oli hyvä, ja mikä voisi mennä vikaan?

2. Kun kurssit ensimmäisiä päiviä maaliskuussa nyykähtivät ihan pikkiriikkisen alaspäin, ostin innoissani lisää osakkeita. Koska halvalla sai. Indeksin päiväkohtainen miinus taisi olla ainoastaan kolmen prosentin luokkaa, mutta ostin silti mm. Konecranesiä ja Marimekkoa, jotka olivat sinä päivän laskeneet eniten (muistaakseni noin 7% verran). Näistä luvuista sekä Marimekko, että Konecranes laskivat vielä hurjan paljon, joten jouduin katkerana toteamaan, että ajoitus meni täysin pieleen. Tällä hetkellä molemmat ovat kyllä plussalla. 

3. En ostanut alimmasta kuopasta. Jäädyin täysin. 

Maantieteellinen hajautus

Pandemia lähti liikkeelle Kiinasta, Aasian jälkeen isoista maantieteellisistä alueista seuraavaksi oli vuorossa Eurooppa, ja sen jälkeen Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo eri maiden pörssi-indeksejä. Varsinkin Suomen pörssi seuraa suuren jättiläisen, eli Yhdysvaltojen pörssin suuntaa. 

"Vuonna 1899 Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden osuus maailman osakemarkkinoista oli 15%. Vuoden 2016 lopussa osuus oli 53,2%." Näin kertoi Arvopaperi 17.3.2017. Tämän hetkisiä lukuja en löytänyt, mutta syy-yhteys lienee selvä. Moni maailman suurimmista yrityksistä on Yhdysvaltalainen, ja monen länsimaisen maan pörssikurssit heiluvat maailman suurimman pörssin mukaan. 

Oma salkkuni verrattuna Dow Jones Industrial Average-indeksiin

Yllä on kuva omasta salkustani verrattuna indeksiin vuoden alusta tähän päivään saakka. Nordnetista otetun kuvakaappauksen sininen viiva on täytetty pääosin suomalaisilla osakkeilla, sininen viiva on indeksi. Nyt vertailuindeksinä ei olekaan OMXHGI, eli Helsingin pörssin indeksi, vaan DJIA, eli Dow Jones Industrial Average- indeksi. Tämä indeksi seuraa kolmenkymmenen suurimman Yhdysvaltojen pörssissä listatun yrityksen osakekurssia. Ja yllätyksekseni huomasin, että oma salkkuni on lähempänä DJIA-indeksiä, kuin OMXHGI-indeksiä. 

Yhdenmukaisuus on loppujen lopuksi sattumaa. Mutta mikä on merkille pantavaa, monet suuret liikkeet ovat tapahtuneet samoina päivinä. Vaikka oma salkkuni ja indeksi eivät sisällä samoja osakkeita, olen suomalaisena piensijoittajana tiukasti kytkettynä Yhdysvaltojen suurimpien yritysten liikkeisiin. 

Maantieteellisestä hajautuksesta osakkeissa on varmasti edelleen hyötyä, mutta yllättävän vähän. Monet yritykset toimivat monikansallisesti. Suuremman hyödyn omaisuuden suojaamisessa saa allokoimalla varoja useampiin omaisuusluokkiin, kuten kiinteistöihin, raaka-aineisiin tai kryptovaluuttoihin. Vaikka osakkeet heiluu, kiinteistössä oleva varallisuus pysyy vakaammin paikallaan. Jos asunnot pysyvät koko ajan vuokrattuina, tulee asunnoista kassavirtaa vaikka osakkeista saatava tulo hiipuisikin. 

Sijoittamisen psykologia 

Ajoittaminen on hankalaa, mutta luulisi, että selvä kurssien nuokahdus voisi olla selvä signaali ostolle. Pörssiromahduksessa osakkeet menettävät arvoaan runsaan mitoin, joten jokainen sijoittaja luultavasti tajuaa, että nyt on se kuuluisa oston paikka. Kunpa se vain olisikin niin helppoa. 

Kun pörssikurssit romahtaa yleensä myös reaalitaloudessa sakkaa. Sijoittamisen veteraanit, jotka ovat ansainneet kannuksensa aiemmissa kriiseissä (veteraaneja löytyy paljon fb-ryhmistä ja netin palstoilta), osasivat jo ennen romahdusta kertoa, että kun työpaikka on vaarassa tai jo menetetty, sijoittaminen ei todellakaan ole ensimmäisenä mielessä. Vaikka sijoitussuunnitelma olisi tatuoitu mustilla kirjaimilla oikeaan käsivarteen, on psykologisesti hankalaa työntää lisää rahaa pörssin nälkäiseen kitaan, jos seuraava palkanmaksu näyttää karkaavan jonnekin kauas tulevaisuuteen. 

Päässä alkaa pyöriä monenlaisia kauhuskenaarioita. Mitä jos joutuu irtisanotuksi? Laskeeko kurssit vielä? Milloin saavutamme pohjan? Tarvitaanko rahoja elämiseen? Vaikeita kysymyksiä, joita miettiessä tekee ennemmin mieli pitää viimeiset pennoset tilillä, kuin sijoittaa niitä epävarmasti heiluviin osakkeisiin. (Tämä on toisaalta ihan viisastakin, sillä rahat tilillä lämmittää paljon enemmän, kuin 40% miinuksella olevat osakkeet, ja ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä potentiaalinen kurssinousu.)

Näin kävi myös minulle, eli ensin romahti pörssissä ja pari viikkoa sen jälkeen käytiin työpaikalla pikaiset yt-neuvottelut. Vaikka selvisin säikähdyksellä ja tein yt-neuvotteluiden seurauksena kolme kuukautta osittaista työviikkoa, epävarmuus tilanteen jatkumisesta esti tehokkaasti sijoittamisen kaikista otollisimpaan aikaan. 

En ostanut, mutta en myöskään myynyt osakkeitani. Alimmilla kursseilla ostaneet voivat nyt onnitella itseään, sillä jos romahdus oli ennätysmäisen nopea, samaa voi sanoa tämän vuotisesta noususta. Vaikka rahaa oli tilillä, en kyennyt millään painamaan osto-nappia. Vasta siinä vaiheessa, kun ostoskeskuksissa alkoi taas liikkumaan enemmän ihmisiä, uskalsin tehdä muutaman oston. 

Prosenttilaskujen ihmeellinen maailma

"Jos yksittäisen osakkeen kurssi on romahtanut 50%, kuinka paljon kurssi voi vielä laskea?". Tähän kysymykseen olen joskus törmännyt, ja vastaus on melko karu: osakkeen kurssi voi laskea nykyisestä vielä 100%. 

Päästään putoavien puukkojen maailmaan. Osakkeen kurssin lasku ei saisi yksistään olla signaali ostolle. Pörssiromahduksessa kaikkien osakkeiden kurssit laskivat, eli laskijoissa oli sekä voimakkaasti tulosta tekeviä yrityksiä, joiden kassassa on rahaa, että myös yrityksiä, joiden liiketoiminta oli muutenkin juuri ja juuri pinnalla. Ongelma on löytää oikeat osakkeet, joihin voi luottaa vielä kriisin jälkeenkin. Myös oikeaa oston paikkaa on hankala löytää, koska pudonnut osake voi pudota vielä lisää. 

Doomscrollingin vahingollinen vaikutus

"Tuomioselailu", eli doomscrolling on termi, millä tarkoitetaan jatkuvaa huonojen uutisten etsimistä eri lähteistä (sosiaalinen media, tv-uutiset, painettu media). Ihminen huuhtoutuu pyörteeseen, jossa ainoa tarkoitus on etsiä kaikista mahdollisista paikoista tietoa. Tämä tapahtui minulle keväällä. 

Korona ei sairautena pelota, ajattelen koronaa kunnioittavasti, mutta en pelolla. Koronavirus aiheutti kuitenkin matalaliitoa mielialoissani. Ei mikään ihme, sillä joka päivä kerrotut kuolinluvut eivät paranna kenenkään mielialaa. 

Pörssikurssien yhtäkkinen pudotus ei myöskään antanut aihetta juhliin, ja vaikka omaisuuden sulaminen raivostutti, pystyin kuitenkin ajattelemaan edelleen edessä olevaa pitkää säästöaikaa, sekä sitä, että omaisuus on osittain turvassa omassa asunnossa. Eniten siis ahdisti epätietoisuuus tulevasta. 

Aloin etsiä tietoa kaikkialta, ja ongelma oli, että suurin osa tiedosta oli varsin epäselvää. Kukaan ei tuntunut tietävän, miten uusi ja arvaamaton tauti todellisuudessa toimii. Television pääuutislähetyksestä 90% käsitteli jollain tavalla koronaa, lisäksi katselin kaikki mahdolliset ylimääräiset THL:n ja Suomen hallituksen pitämät tiedotustilaisuudet. Kun vihdoin tajusin, että uutisvirtojen selaaminen aiheuttaa vain pahaa oloa, rajoitin uutisten seuraamista.

Opinko jotain itsestäni?

Opin ainakin sen, että 30-tuntinen työviikko, jota tein lomautuksen ajan, oli tosi luksusta. Rahallisesti pärjäisin kulujeni kera nippanappa. 30-tuntinen työviikko toi vapaa-aikaa ja se kieltämättä on kortilla ruuhkavuosien aikana. 

Toinen oppi oli, että parhaiten pään nollauksessa toimii juoksulenkki metsässä. Kun pää käy ylikierroksilla, ajatukset alkavat kiertää samaa ahdistavan pientä rataa. Lenkillä sain ajatukset tönäistyä eri suuntaan ja murehtimiskäyrä aleni. 

Loppujen lopuksi en tiedä, mitä mahdollisesti teen toisin tai samalla lailla, kun pörssikurssit seuraavan kerran saavat jonkin eksoottisen flunssan. Ostanko vai myynkö? Ei mitään hajua. Minusta olisi ihana ajatella, että pörssiromahdus kasvatti minusta jollain tavalla loistavan sijoittajan, mutta luultavasti siihen tarvitaan minun kohdallani enemmän, kuin yksi pörssiromahdus.

Thunderful Groupin erikoinen listautuminen

Listautumisanti saa vipinää sijoittajiin. Tilastollisesti uusi osake nousee ensimmäisenä pörssipäivänä useita prosentteja, joskus jopa useita kymmeniä prosentteja. Jännä ilmiö on, että seuraavien vuosien ajan tuore osake kuitenkin kehittyy muita verrokki osakkeita huonommin. 

Yksi seuraamani anti on ollut Rovion listautuminan. Pelifirma Rovio listautui kovan hypetyksen saattelemana syyskuussa 2017. Yritys oli hyötynyt hittipelin Angry Birdsin suosiosta, mutta uusia yhtä suosittuja pelejä se ei ollut tehnyt. Osakkeen hinnaksi määräytyi annissa 11,50 euroa. Pian sen jälkeen tuli muistaaksen negatiivinen tulosvaroitus, yrityksen osake syöksyi vuoden 2018 helmikuussa 9,5 euron tasosta vähän päälle neljän euron tasolle. Viimeiset vuodet se on pyörinyt 4-6 euron tuntumassa. Antiin osallistunut sijoittaja, joka on sitkeästi odottanut Angry Birdsin uutta tulemista myymättä tai ostamatta osaketta lisää, on varmasti pettynyt sijoitukseensa.  

Olen aiemmin seurannut listautumisanteja vain sivusta. Monella sijoittajalla on listautumisissa nopea strategia: osake myydään pois heti ensimmäisenä kauppapäivänä ja etsitään nopeita voittoja. Koska olen ollut hirveän varovainen myymään sijoituksiani, olen katsonut parhaaksi pysyä listautumisista sivussa. Listautumisiin liittyy myös paljon epävarmuutta: jos osake ylimerkitään, kaikkia merkattuja osakkeita ei saa omakseen, ja hinnankin ilmoitetaan monesti liikkuvan jonkin hintahaarukan sisällä. Et siis oikein tiedä, että kuinka monta osaketta olet ostamassa ja kuinka paljon rahaa niihin pitäisi olla varattuna. 

Mutta sitten ajatus pikavoiton mahdollisuudesta sai minutkin valtaansa.

Thunderful Group

Thunderful Group listautui Tukholman pörssiin, ensimmäinen kauppapäivä oli maanantai 7.12. Täytyy myöntää, että kasasin tiedot eri sijoituskeskusteluista netistä ja yrityksen nettisivuilta, en jaksanut kahlata läpi yrityksen omaa antimateriaalia. Thunderful Group on pelifirma, jonka liiketoiminta koostuu omien pelien kehittämisestä ja Nintendon jakelijana toimimisesta Ruotsissa ja Pohjoismaissa. Yritys ei jaa osinkoa, vaan Nintendon jakelijana toimiminen takaa vakaan kassavirran, jota käytetään omien pelien kehittämiseen. 

Yritys on voitollinen, ja liikevaihto on ollut ainakin vuodesta 2017 lähtien kasvava. Nopeasti katsottuna noin 90% liikevaihdosta tulee Nintendon jakelutoiminnasta ja loput omista peleistä. Vuoden 2019 P/E taisi olla 50 kruunun osakehinnalla alle 20, joten kohtuullisen hintainen osake. 

Merkkasin alunperin 600 osaketta hintaan 50 kruunua/kappale. Euroina merkattu osakemäärä vastasi siis suunnilleen 3000 euron ostosta. En ollut vielä etukäteen päättänyt, pitäisinkö vai myisinkö osakkeen heti pois, sillä halusin nähdä, mitä maanantaina tapahtuisi. Thunderful Group alkoi nimittäin ihan aidosti kiinnostaa myös sijoituskohteena. 

Peliala on kasvava, ja korona-ajan kotoilu on voinut vaikuttaa nostavasti sekä pelilaitteiden, että ohjelmien myyntiin tänä vuonna. Vaikeutena alalla on kova kilpailu, pelejä kehitetään tuhansittain, vain osa niistä päätyy julkaistavaksi, ja vain pieni osa julkaistavista peleistä menestyy kaupallisesti. 

Sijoittajan kannalta pelifirma on vähintäänkin hankala sijoituskohde (kuten Rovion osakkeen hintakehityksestä voi päätellä). Thunderfulilla Nintendon jakelijana toimiminen tuo kuitenkin vakaata kassavirtaa, joten vaikka kunnianhimo yrityksellä (mielipiteeni mukaan) kohdistuu pelikehittämiseen, tulee jakelusta kuitenkin tällä hetkellä yrityksen voitot.  

Ylimerkattu anti

Thunderful Groupin osake ylimerkattiin ja monet jäivät kokonaan vaille osakkeita. Ilmeisesti osakkeensaajat arvottiin, ja me onnekkaat saimme vain 50 kappaleen erän osakkeita. 50 kappaletta on niin pieni omistus, että minäkin päätin myydä omani pois. Osakkeen hinta oli pompannut heti aamulla antihintaa paljon korkeammalle, ja kävi korkeimmillaan 92 kruunussa.  

Thunderful Groupin osakkeella käytiin maanantaina kauppaa kiivaasti. Osakevälittäjän tiedoista näki, että myynnissä olevat kappalemäärät oli pieniä, eli uudet omistajat pyrkivät myymään pois pienet omistuksensa. 

Kuka annista jäi sitten voitolle? Thunderful Group keräsi hyvin lisää pääomaa, joten selvä voittaja oli siis ainakin Thunderful. Osaketta kohtaan oli kuitenkin niin paljon innostusta, että osakkeen antihinta olisi kannattanut mielestäni suoraan nostaa korkeammalle, kuin 50 kruunuun. Jos osakkeen antihinta olisi ollut korkeampi, kiinnostuneita ostajia olisi saattanut olla vähemmän, mutta halukkaiden omistajien osakepotti olisi ollut suurempi. 

Voittajia olivat myös osakkeen välittäjät. Antimateriaalissa ilmoitettiin selkeästi, että Thunderful Groupilla on määräysvalta päättää, miten osakkeet jaetaan, joten välittäjät eivät millään voineet vaikuttaa siihen. Jaettu osakepotti oli kuitenkin niin mitättömän pieni, että en ainakaan itse kokenut mitään houkutusta jäädä osakkeen omistajaksi. Toisaalta taas ainakin maanantaina ostajia riitti, kun hinta nousi niin rivakasti koilliseen, eli moni halusi kasvattaa osakeomistustaan heti tuoreeltaan. Kaikesta tästä kaupankäynnistä hyötyivät osakkeen välittäjät. 

Voittajia olivat myös piensijoittajat. Välityspalkkio tästä seikkailusta oli prosentuaalisesti minulle hurjan korkea, eli välittäjä vei voitoista 17 euroa, mutta jäi minullekin vaivanpalkkaa. Maksoin osakkeista 250 euroa, myydessä sain niistä noin 378 euroa. Myydessä osakkeen hinta oli 75,71 kruunua, joten nopeasti laskettuna voittoprosentti (ennen välityspalkkiota) oli noin 50%. Voittoa jäi välityspalkkion jälkeen vielä 110 euroa, joten pienellä ajallisella panostuksella sain kuitenkin myös pienen voiton. 

Näin käytän itse velkaa sijoittamiseen

Oma suhteeni velkaan on ollut tiukan kielteinen, sillä sain jo lapsena seurata vierestä, miten velan takaisinmaksu voi vaatia uhrauksia. Siksipä ainoat ottamani lainat ovat olleet kaksi maltillisesti mitoitettua, omaan kotiin kohdistuvaa asuntolainaa. Aiemmin velattomuus on jopa ollut yksi päätavoitteistani. 

Kammoni velkaa kohtaan on peräisin 80-90 -luvun taitteesta, jolloin olin itse vasta lapsi. Tarinaan kuuluu vanhempieni ottama massiivinen asuntolaina, sekä kaksi suurta finanssipoliittista kiepautusta, eli 90-luvun alussa tapahtunut markan devalvointi ja markan laskeminen kellumaan. Näiden toimien seurauksena asuntolainojen korot nousivat pahimmillaan yli 15% tasolle (ja tähän on vielä lisättävä pankin marginaali, joka silloin taisi olla 2-3% luokkaa). 

Lopputuloksena perheellemme koitti taloudellisesti varsin tukalat 14 vuotta. Joka ainoa tammisen sauvaparketin pala maksettiin takaisin vähintään kaksin-kolminkertaisesti. Korkean koron takia ensimmäisenä vuosina velan pääoma lyheni minimaallisen vähän ja vaikka pankille maksettu  kuukausittainen summa oli kohtuuttoman suuri, oli alkuvuosina valtaosa summasta korkoja ja vain pieni osa itse lainan lyhennystä. 

Oltiin pattitilanteessa. Taloa ei pystynyt myymään, sillä asuntokauppa oli 90-luvun syvän laman takia täysin jäässä. Jos talo olisi mennyt kaupaksi, jäljelle olisi jäänyt velkaa, sillä 90-luvun lamassa asuntojen hinnat tippuivat rajusti. Asuntolaina saatiin kuitenkin tiukalla talouden pidolla maksettua takaisin, mutta käytännössä kaikesta muusta jouduttiin karsimaan. 

90-luvulla tehdyt rahapoliittiset ratkaisut ja lama ovat luultavasti yksi syy nykyiseen säästäväisyyteeni. Kerään osakevarallisuutta, sillä yritän kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää tilannetta, jossa taloudellisten vaihtoehtojen määrä kapenee minusta itsestäni riippumattomista syistä. 

Miksi sitten pohdin velkasijoittamista? Korot ovat tällä hetkellä alhaalla, joten velkarahaa on mahdollista saada historiallisen halvoin koroin. On arvioitu, että tulevina vuosina osakkeiden tuotot eivät kenties yllä yhtä korkealle, kuin aiempina vuosikymmeninä. Yksi keino hakea suurempia tuottoprosentteja on velalla sijoittaminen. 

Ensimmäinen askel

Astuin ensimmäisen askeleen pimeälle puolelle tänä vuonna alkukesästä, kun täytin Nordnetin Superluoton lainahakemuksen. Itse prosessi oli varsin helppo ja parissa päivässä sain myöntävän vastauksen 10 000 euron vakuudelliseen lainaan. Superluottoon päädyin kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä löytyi runsaasti läpinäkyvää tietoa, ja toiseksi en löytänyt nopealla etsimisellä pienempi korkoista lainaa. Vakuudellinen laina on lähtökohtaisesti halvempaa, kuin vakuudeton laina, ja koska oman kodin käyttäminen vakuutena ei houkutellut, osakesalkku on ainoa omaisuuteni, jolla on vakuusarvoa.  

Lainan vakuutena on siis Nordnetissä oleva arvo-osuustilin osakevarallisuus. Vakuutena voi käyttää vain arvo-osuustilillä olevia omistuksia, osakesäästötilin omistukset eivät käy lainan vakuudeksi. Kyseessä on luottolimiitti, jossa korkoa maksetaan vain siitä osasta, jonka limiitistä nostaa. Velalle ei ole määritelty taksisinmaksuaikaa ja lainasta voi maksaa vain korkoja. 

Jokaiselle osakkeelle ja rahastolle on määritelty oma vakuusarvo, joka vaihtelee 0-90% välillä. Suurempien ja "vakaampien" yritysten osakkeilla on isompi vakuusarvo. Hajautuksesta palkitaan, sillä alimpaan mahdolliseen korkoon (0,99%), vaaditaan tiettyjä ehtoja. Ehdot ovat nämä: yksittäinen osake tai ETF saa edustaa korkeintaan 20% koko salkun arvosta, yhdelle rahastolle sallitaan 60% osuus salkusta ja käytössä saa olla enintään 20% koko salkun lainoitusarvosta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä säännöt on aika simppelit. 

Eli jos salkun arvo on 20 000e ja sen kaikkien osakkeiden yhteen laskettu lainoitusarvo on 70%, hyväksytään salkun lainoitusarvoksi 20 000 x 0,7=14 000. Jos havittelee halvinta korkoa, saa tästä 14 000 eurosta luottoa olla käytössä 20%, joka on euroina 2800e. Jos ostaa luotolla tähän samaan salkkuun osakkeita, myös näillä osakkeilla on oma lainoitusarvo, joten raja nousee ylemmäs.  

Itse ei tarvitse laskea näitä kaikkia prosenttilaskuja, vaan Nordnetin verkkopankki kertoo koko ajan missä mennään. Tällä hetkellä oma salkkuni täyttää halvimman koron ehdot. Arvo-osuustilillä on 12 yrityksen osakkeita ja suurimman omistukseni (Wärtsilä) osuus on noin 15%. 

Toinen askel

Kesti kuitenkin useita kuukausia, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen oston luottoa käyttäen. Halusin säätää salkkua luoton ehtoja silmällä pitäen, eli lisäsin hajautusta, jotta yksittäisen osakkeen osuus ei huomaamatta nousisi lähelle 20% rajaa. 

Jos Nordnetin Superluotosta etsii arvosteltavaa, salkun käyttäminen vakuutena on helppoa, mutta siihen sisältyy riskejä. Kun kurssit syöksyy, samalla lainan vakuudet putoaa, eivätkä lainan ehdot enää täyty. Päätydään mahdollisesti pakkomyynteihin. 

Toinen huono puoli on, että se Superluoton ehdot ohjaavat vähän liiankin tasapaksuun sijoittamiseen. Hajautuksesta palkitaan, joten tilillä pitää olla vähintään 6 osaketta, jotta 20% osuus ei ylity. Käytännössä osakkeiden heilumisen takia osakkeiden määrä tulee olla suurempi. Lisäksi isojen yritysten lainoitusarvot ovat korkeammat, esimerkiksi Sammon osakkeiden lainoitusarvo on 90%, sen sijaan paljon pienemmän yrityksen, vaikkapa Digian lainoitusarvo on 50%. Jos haluaa optimoida Superluoton käytön, ehdot työntävät sijoittajaa vähän vaivihkaa laajan hajautuksen ja kansanosakkeiden suuntaan. 

Ensimmäinen luotolla ostamani osake oli lokakuussa Nordea, jonka ostin osakesäästötilille. Arvo-osuustililtä voi siirtää luottoa osakesäästötilille, vaikka osakesäästötilin osakkeita ei pystykään käyttämään luoton vakuutena. 

Miten tästä eteenpäin? 

Nyt kun huomasin, että taivas ei pudonnutkaan niskaan, totuttelen vähitellen ja pienessä määrin luoton käyttöön. Tällä hetkellä luottoa on käytössä alle 2000 euroa, eli olen lainan suhteen arkajalka. Kuten viime postauksessa totesin, näin pienen lainasumman käyttö ei käytännössä lisää riskitasoa, mutta suuria tuottojakaan on turha odottaa. Jos en tee uusia osakeostoja lainalla, salkkuun tulevat osingot lyhentävät automaattisesti lainaa pois. 

Onko nyt oikea aika ostaa osakkeita velalla? Luultavasti ei. (Varsinkaan ei ollut tarkoitus mainostaa Nordnetin Superluottoa, mutta vahingossa niin taisi kuitenkin käydä.)

Oma riskin kantokykyni on matala. Olen asettanut itselleni rajaksi Superluoton 0,99% kultaluoton rajan, eli yritän virittää salkun aina siihen asentoon, että kultaluoton ehdot täyttyvät ja ostelen osakkeita halvimmalla korolla. Laskuissa salkun osakkeiden lainoitusarvo pienenee, ja tällöin halvimman koron ehdot ei välttämättä täyty ja luotto alkaa raksuttaa korkeammalla korolla. Seuraava korkotaso on muistaakseni 2,49%. 

Tarkoituksena on pienellä summalla ja pienellä riskillä kokeilla velalla sijoittamista. Kun salkun koko toivottavasti tulevaisuudessa kasvaa, myös lainasumma saa nousta kunhan suhteellinen osuus salkusta pysyy pienenä. 

Varoituksen sana

Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä. 

Velalla sijoittaminen

Kurssien liikkeet ovat jännittävää seurattavaa. Mutta miten adrenaliinia kaipaava sijoittaja voi vielä lisätä jännitystä elämään? No tietenkin sijoittamalla velkarahalla. Korot ovat olleet alhaalla jo useamman vuoden, joten velkarahalla sijoittamisesta on puhuttu enemmän. Se on alkanut mietityttää myös minua. 

Sijoittamisen vaikeustasoa nostaa, jos oman pääoman joukkoon lisätään myös ripaus velkarahaa. Velkarahan (=vieraan pääoman) avulla sijoittaminen on selkeästi riskialttiimpaa, kuin vain oman pääoman (=omien rahojen) kanssa sijoittaminen. Pelkästään omilla rahoilla sijoittavalla on tappiokin rajattu vain omiin rahoihin, velkarahalla sijoittava voi huomata, että kurssien laskiessa pörssiomaisuus haihtui tuhkana tuuleen ja jäljelle jäi silti vielä velkaa. 

Velan kanssa flirttailu

Asuntosijoittamisessa velan käyttäminen vipuvartena on tavallista. Osakkeet ovat kuitenkin paljon heiluvaisempia luonteeltaan, ja velan käyttäminen vaatii enemmän varovaisuutta. Varsinkin, jos osakesalkku on velan vakuutena, voi yöunet kärsiä, kun markkinoiden käänteet heiluttavat kursseja. 

Olennaista onkin riskin sietämisen lisäksi oman talouden kokonaistilanne. Mistä lähteistä rahaa tulee talouteen sisään? Kuukausipalkkainen henkilö saattaa voida lyhentää lainaa palkallaan, vaikka sijoitukset sakkaisivat. Miten paljon muuta velkaa on? Jos taloudessa on asuntolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, eli lainaa olisi jo reilusti, voi sijoituslainan ottaminen kaataa koko korttitalon. 

Miten talouden varallisuus on jakautunut? Jos kurssit laskee, onko mahdollista realisoida omaisuutta? Omaisuudella on erilaisia likviditeettejä. Kiinteistöt voivat olla hitaasti realisoitavisssa, kullalle luultavasti on aina ostajia, vaikka hinta saattaa heitellä. Jos muulla omaisuudella olisi nopeastikin pois myytynä arvoa, velalla sijoittava voisi siis osakkeiden laskiessa paikata kuoppaa myymällä muuta omaisuutta.

Sijoitatko jo velalla?

Moni (myös minä) sijoittaa velkarahalla myös vähän huomaamattaan. Jos samaan aikaan on sijoituksia ja esimerkiksi asuntolainaa, sijoittaa jo osittain valkarahalla. Vaikka asuntolainan vakuutena onkin asunto, on asuntolaina käytännössä velkaa koko talouden hankintoja varten. Asuntolaina on siis lainaa myös sijoituksia varten. 

Olen aina kammonnut velkaa, ja yksi menneisyyden tavoitteitani on ollut velattomuus (ei ole enää). Omaa suhdettani velkarahaan kuvaa ehkä parhaiten se, että kun kolmisen vuotta sitten oma asuntolainani laski noin 20 000 euron paikkeille ja samaan aikaan sijoitusten sen hetkinen arvo nousi noin 20 000 euroon, mietin ihan vakavissani sijoitusten realisoimista ja asuntolainan maksamista pois. 

Onneksi laskin vähän lukuja auki ja unohdin saman tien tavoitteen velattomuudesta. Taloudellisesti asuntolainan maksamisen etukäteen olisi ollut huono idea, sillä pelkät netto-osingot oli tässä vaiheessa noin 2%, eli noin 400e, kun taas asuntolainan korko oli alle 1%, eli 200e vuodessa. Jos olisin myynyt sijoitukset ja maksanut summalla asuntolainan pois, olisin laskennallisesti menettänyt ensimmäisenä vuonna noin 200 euroa. 

Vaikka ei puhuttaisi henkilökohtaisista veloista, luotto on silti läsnä osakesijoittajan salkussa. Koska yritysten taseessa on monesti velkaa, osakesijoittaja sijoittaa velalla myös pelkästään ostamalla velkaisen yrityksen osakkeita. Reilusti velkaisempia yrityksiä pidetään yleisesti epävakaampina sijoituskohteina, koska velka vähentää mahdollisuuksia toimia kriisitilanteissa. 

Hyvä ja huono velka

Minulla meni kauan sen ymmärtämiseen, että on olemassa hyvää velkaa ja huonoa velkaa. Suurin apu ajattelun kääntämiseen uudelle raiteille oli rahoituksen opiskelu ammattikorkeakoulussa. Koska velka on mielestäni ollut aina kauhistuttava asia, oli oikeasti hankalaa yrittää ymmärtää, että velan avulla voi myös vauhdittaa vaurastumista. Minulle uutta oli, että lainan voi siis ymmärtää myös investointina tulevaisuuteen. Hyvää lainaa on esimerkiksi opintolaina, sillä se mahdollistaa paremmin palkattuihin töihin pääsyn opintojen jälkeen. 

Hyvää lainaa voi olla myös asuntolaina, sekä sijoituksiin käytettävä laina. Huonoa lainaa on kulutukseen käytettävä laina, sillä jos laina otetaan puhtaasti kulutukseen, ei luotolla ostettu hyödyke tuota missään vaiheessa mitään. Kuluttamiseen käytetty "syömälaina" jää maksettavaksi vielä siinä vaiheessa, kun bileet on jo loppu. 

Velan vipuvaikutus

Velkarahalla sijoittaminen kannattaa, jos koko pääoman tuotot ylittävät vieraan pääoman kustannukset. Yksinkertaistettuna sijoitustoiminnasta saatavien kaikkien tuottojen täytyy vähimmillään kattaa lainarahan korot ja muut kulut, jotta velalla sijoittaminen olisi kannattavaa. Osakkeisiin sijoitettaessa tuotot ovat osinkoja ja myyntivoittoja, asuntosijoittamisessa taas vuokralaisen maksamaa vuokraa ja asunnon arvonnousua. Koska en tajua alkeita enempää asuntosijoittamisesta, olen pohtinut velalla sijoittamista lähinnä osakesijoittajan kannalta. 

Oletetaan, että osakesalkun arvo on 15 000, josta velkaa on 5000 ja omaa rahaa 10 000 euroa. Jos sijoitus nousee 20%, on sijoitusten arvo 18 000 euroa, josta tuotto koko pääomalle on siis 18 000-15 000=3000e. Kun 5000 euron velka on maksettu pois, jää jäljelle 13000e. Jos korkokulu on vaikkapa 2%, jää sijoittajalle tuottoa 3000-(5000 x 0,02)=2900e. Oman pääoman tuotto on korkojen jälkeen 2900/10000=29 %. 

Verrataan tätä velalla sijoittajaa pelkästään omaa rahaa sijoittamiseen käyttävään henkilöön. Jos velkaa ei käytetä, on omaa pääomaa 10 000 euroa. Sijoitus nousee 20%, tuotto on 2000e, ja 20% on myös oman pääoman tuottoprosentti. Erotus on 900 euroa lainarahalla sijoittavan hyväksi. 

Mitä jos tuuri kääntyy ja sijoitukset laskevat? Käytetään samoja lukuja, eli velalla sijoittajan oma pääoma on 10 000e ja vieras pääoma on 5000e. Sijoitus laskee 20%, lainalla sijoittaja huomaa omaisuuden huvenneen korkokulujen jälkeen seuraavasti: 15000-(15000 x 0,2)-(5000 x 0,02)= 11900e. Kun tästä maksetaan lainasumma pois, jää 11900-5000=6900 euroa. Pelkästään omalla pääomalla sijoittaja kuittaisi samassa markkinatilanteessa (eli osakkeiden laskiessa -20%) tappiona 2000 euroa, joten hänelle jäisi 8000 euroa. Erotus näiden kahden sijoittajan välillä on 1100e lainarahalla sijoittavan tappioksi. 

Ongelmana velalla sijoittamisessa on, että velan vipuvaikutus toimii kahteen suuntaan. Pahimmassa tapauksessa sijoituksen arvo laskee, ja sen arvo ei kata edes lainasummaa. Koska laskin esimerkkejä itseäni varten, on yllä oleva esimerkki vielä melko hampaaton. Omissa laskelmissani lainan määrä oli vielä melko maltillinen, eli 33% koko pääomasta, joissakin esimerkeissä on käytetty paljon suurempaa velkavipua, jolloin saadaan paljon vaikuttavampia numeroita sekä tuotolle, että tappiolle. Laskelmissani käytin kurssimuutoksina 20%, mutta tänäkin vuonna osakkeet ovat tehneet ensin noin 40% syöksyn ja sen jälkeen samanlaisen nousun. 

Pieni vai suuri velkavipu?

Velkarahaan liittyvät riskit liittyvät olennaisesti korkoon ja velan määrään. Velkaa saa tällä hetkellä aika helpollakin, mutta ongelmaksi velan suuntaamisessa osekesijoittamiseen nousee korko. Helpoiten saatava laina on kulutusluottoa, jossa korkokin on korkea. Edullisiakin korkoja voi markkinoilta osakesijoittamiseen saada, esimerkiksi Nordnetin Superluottoa on mahdollista tietyin ehdoin saada 0,99% korolla. 

Jos velan määrä on ongelma, voisiko ongelman kiertää ottamalla ihan vain vähän velkaa? Tässä törmätään yhteen sijoittamisen lainalaisuuteen. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, eli jos ei ole valmis ottamaan isommalla kädellä velkaa, myös tuotto jää pieneksi. 

Itse olen pysytellyt osakkeisiin liitetystä sijoituslainasta aiemmin erossa pääosin siksi, että oma riskinottokykyni on pieni. Samoin on ollut salkkuni laita. Jos lainasumman suhteuttaa vaikkapa 10% koko salkun koosta, pienellä lainasummalla sijoittaessa myös tuotot on pieniä. 

Eli jos vaikkapa ostaisin lainarahalla 3000 eurolla laatuyrityksenä pidetyn Orionin osakkeita, niistä saatava osinkotuotto olisi noin 4,5%. Osinkotuotto olisi siis vuodessa 3000 x 0,045 = 135 euroa. Tästä tulisi maksaa verot, veroprosentti minun pääomatuloillani on osingoissa 25,5% eli nettona osingot olisivat vuodessa 100,57 euroa. 

Noin sadan euron summasta maksettaisiin vielä lainan korkokulut. Jos korkokulut olisivat prosentin verran, jäisi jäljelle tuottoa noin 70 euroa. 70 euroa on sen verran pieni summa rahaa, että on aikalailla sama, sijoittaako pienesti velalla, vai ihan reilusti vaan pelkästään omilla rahoilla. Pienellä velka osuudella tuloksena on siis pieni tuotto, mutta tottakai myös pieni riski. 

On myös mahdollista saada tuottoa kurssinoususta, mutta jos kyseessä on kaltaiseni sijoittaja, joka harvemmin myy osakkeita, välitön tuotto on käytännössä osinko. Aiemmin ei siis mielestäni ole maksanut vaivaa säätää salkkua ja vahdata kursseja velkarahan takia, kun lainarahalla aikaan saatu tuotto on parhaassa mahdollisessa tapauksessakin ollut minimaallinen.

Velkasijoittaja, varo pakkomyyntejä

Nopeat kurssilaskut aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä kaikille osakesijoittajille. Mutta mitä tapahtuu, jos osa pääomasta onkin lainaa, joka kerryttää koko ajan korkokuluja ja laina täytyy jossain vaiheessa myös maksaa takaisin? Lopputulos riippuu lainan ehdoista. 

Jos lainan vakuutena on juuri lattiaan tipahtanut osakesalkku, voi lainan myöntänyt taho päätyä myymään osakkeita pois, sillä lainan vakuudet ei enää täyty. Tällaisessa yliluototus, eli margin call-tilanteessa on siis edessä pakkomyynti, lainan myöntänyt taho päättää itse, mitä osakkeita myydään.  Pakkomyynnin voi välttää esimerkiksi siirtämällä käteistä salkkuun, tai tekemällä itse päätökset osakkeiden myynneistä, kunnes lainan vakuudet ovat jälleen kunnossa.  

Nordnet tarjoaa Superluottoa asiakkailleen, ja Helsingin Sanomien viime keväisen artikkelin mukaan Nordnetin asiakkaiden salkuista tehtiin koronan aiheuttaman osakeromahduksen takia pakkomyyntejä päivittäin. Pakkomyynnin uhka on siis ihan todellinen. Pakkomyynteihin ajauduttaessa pankki saattaa myydä sijoittajan mielestä vääriä osakkeita tai väärään aikaan. 

Varoituksen sana

Loppuun vielä varoituksen sana. Yllä oleva on täysin omaa pohdintaani aiheesta, en kehoita ketään sijoittamaan velalla, sillä velalla sijoittaminen lisää olennaisesti muutenkin volatiilien osakkeiden riskiä. 

Q3 2020, ennätysmäärä ostoja

On aika palata vähän taaksepäin, ja kerrata salkkuni heinä-syyskuun tapahtumat. Ja tällä kertaa niitä riittää! Heinäkuun alussa alkanut vuoden kolmas kvartaali paisutti osakkeiden osuutta koko varallisuudestani. Kolmen kuukauden aikajaksolla tein ostoja ennätysmäärän ja tuuppasin rahaa sijoituksiin oikein kahdella kädellä. Käteisen määrä onkin tällä hetkellä minimissään, ja kaikki liikenevä käteinen on löytänyt tiensä pörssiin. 

Maaliskuussa salkkuni arvo oli tänä vuonna alimmillaan, sieltä on noustu Nordnetin käppyröiden mukaan noin 40%. Salkkuni ei vieläkään prosentuaalisesti yllä vuoden alkuun, vaikka salkun arvo on euroissa mitattuna jo vuoden vaihteen luvut ylittänyt. Nordnetissa oleva salkkuni oli syyskuun viimeisenä päivänä edelleen -3% YTD. 

Q3, 2020

Suurin omistus on edelleen OP-Ilmasto rahasto, mutta Citycon on tällä kvartaalilla suurin suora osakeomistukseni. Osaa osakkeista on sekä arvo-osuustilillä, että osakesäästötilillä, Citycon on yksi näistä osakkeista. Myös Sampoa ja Marimekkoa omistan molempien tilien kautta, ja heti Cityconin jälkeen suuruusjärjestyksessä nämä kaksi ovatkin suurimpia omistuksiani. 

Hyvällä fiiliksellä paljon ostoja

Tällä kvartaalilla huomasin, että kun yleinen fiilis oli loistava, lähdin shoppailemaan pörssiin. Silloin kun aurinko paistaa ja olen onnellisimmillani, aloin haarukoida jotain ostettavaa. Pääosin lisäisin omistusta jo olemassa olevien osakeomistusteni päälle, mutta ostin myös kahta uutta yritystä.

Kun katsoo ostoja, erityisen hyvä päivä näyttäisi olleen 25.9., sillä silloin olen tehnyt kolme ostoa (Citycon 100kpl 6,40e/kpl, Wärtsilä 100kpl 6,38e/kpl ja Aallon Group 75kpl 9,68e/kpl). Yhteensä olen tehnyt kolmen kuukauden aikana kaksitoista ostoa, joista 10 oli suoria osakeostoja ja kaksi suuntautui rahastoihin. Tein myös yhden myynnin, jonka kautta vähensin omistustani OP-Ilmasto rahastossa. Täysin uusia yrityksiä salkussani ovat Aallon Group ja AT&T, rahastopuolella uusia ovat Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin sijoittavat indeksirahastot. 

Toistaiseksi suurin osa ostoista on plussalla (kiitos kurssien yleisen kehityksen), joten mitään suurta hallaa ostomania ei aiheuttanut. Tiedänpähän tulevaisuudessa, että kun endorfiinit jyllää, fiilis alkaa olla leijuva ja päässä soi Lou Reedin "Just a perfect day, drink sangria in the park...", täytyy hillitä ostohaluja. 

Tällä kvartaalilla säästäminen oli taas hyvällä tasolla. Vaikka kesälomani ajoittui tälle ajanjaksolle, korona rajoitti radikaalisti lomahuvitteluja. Asuntolainan lyhennykset ovat tauolla, joten sitäkin kautta omaan talouden menot ovat normaalia pienemmät. Vaikka säästäminen toki on hyvä asia, kaipaan jo suunnattomasti aikaa, jolloin ei tarvinnut miettiä kuolinlukuja, julkisesti aivastaminen ei aiheuttanut massiivista nolostumista ja koko yhteiskunta toimi vapaammin. 

Vertailu edelliseen kvartaaliin

Ostojen ja myyntien eroituksesta näkyy, että nettona laitoin sijoituksiin rahaa tällä kvartaalilla noin 8350 euroa. Käteisen määrä väheni, ja jäljellä on oikeastaan minimi rahasumma, jonka haluan pitää puskurina. Varallisuus kasvoi viime kvartaalilla noin 7970 euroa, josta karkeasti laskettuna puolet on palkoista ja lomarahoista säästettyä rahaa, ja puolet seurausta kurssien noususta. Käteisen, osakkeiden ja rahastojen yhteenlaskettu summa ylittää jo 45 000 euroa.

Hyvää syksyä!

Aallon Groupin omistajaksi

Aallon Group on kuudesta eri tilitoimistosta syntynyt yritys, joka listautui Helsingin pörssin pienyrityksille tarkoitettuun First Northiin huhtikuussa 2019. Liikeideana on tarjota sekä neuvontapalvelua, että perinteisiä taloushallinnon palveluita, kuten kirjanpitoa ja palkanlaskentaa. Liikevaihto oli viime vuonna 16,7 miljoona, ja henkilöstöä on ollut vuoden lopussa 236. Asiakkaita on noin 3000, joista suurin osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Aallon Groupin eri toimistot sijaitsevat ympäri Suomea, ja toimintaa on esim. Espoossa, Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Asiakastyytyväisyys on hyvä ja asiakassuhteet ovat pitkiä.

Toistaiseksi Aallonin kurssi on huhtikuun 2019 jälkeen noin 8,8e hinnasta heilunut koronan takia paljonkin. Ennen koronaa käytiin noin 13,7 eurossa, ja pahimmassa koronakuopassa osakkeen  hinta putosi alle 8 euron. Osinkoakin Aallon maksoi tänä vuonna, osinkoa jaettiin 0,18e/osake. Aallon Group on osakkeena melkoisen kallis. P/E oli viime vuoden tilinpäätöksestä laskettuna noin 30, Inderesin ensi vuotta ennustava P/E noin 20. Vaikka osake on korkealla, pidän yrityksen strategiasta ja mahdollisesta kasvupotentiaalista. 

Aallon Groupin strategia

Aallon Group pyrkii kasvamaan sekä orgaanisesti, eli kasvattamalla omaa myyntiä, että epäorgaanisesti, eli ostamalla muita tilitoimistoja. Tilitoimisto ala on Suomessa kovin pirstaloitunut, siellä on muutama iso toimija ja paljon pieniä ítsenäisiä toimistoja. Sen sijaan, että Aallon Groupin perustaneet 6 yrittäjää olisivat odottaneet, että joutuvat ostetuksi, perustettiin yhteinen, isompi yritys ja päätettiin lähteä kasvu-uralle. 

Lähin verrokki Aallon Groupille on Talenom, joka on Aallon Groupia suurempi. Erona näillä kahdella on strategia, eli kun Talenomilla on omia ohjelmistoja, tekee Aallon Group töitä muiden kehittämillä ohjelmilla. Talenomilla on siis niin kutsuttu vallihauta omien ohjelmistojen kautta. Aallon Groupilla tätä vallihautaa ei ole, vaan halutessaan myös muut tilitoimistot voisivat yhdistää voimansa ja perustaa yhteisen yrityksen. Aallon Groupin vahvuudet ovat erilaiset ja liittyvät mielestäni yrityksen paikallisuuteen. 

Riskit ja mahdollisuudet 

Tilitoimistoala on defensiivinen ala. Meni taloudella hyvin tai huonosti, täytyy jokaisen Oy-muotoisen yrityksen tehdä lain mukaan vuosittain tilinpäätös. Aallon Groupilla yli 97% liikevaihdosta on jatkuvaa laskutusta, joten kassavirta on vakaa ja ennustettava. Liiketoiminta on helposti ymmärrettävää ja Aallon tuottaa palvelua, jolla on kasvavaa kysyntää Suomessa. Periaatteessa tilitoimistoalan toiminnan pitäisi olla sekä kasvavaa, että defensiivistä, joka on yhdistelmäna erinomainen.

Aallon Groupin viime vuoden tuloslaskelma on ihailtavan selkeä ja helppolukuinen. Yritys on pieni, eikä rönsyjä ole, ylimmällä rivillä on liikevaihto, ja sen jälkeen tulee kustannukset, joista suurimman osuuden haukkaa henkilökustannukset, eli palkat ym. Jos tuloslaskelmaa on uskominen, Aallonin suurin voimavara on työntekijät. 

Digitalisaatio ja automaatio muuttavat jatkuvasti myös tätä alaa, ja luultavasti Suomessa mennään kohti suurempia tilitoimistoja. Työntekijöiden rooli on muuttunut enemmän asiantuntijuuden suuntaan, sillä kehittyvät ohjelmistot osaavat koko ajan enemmän, ja varsinaista suorittavaa työtä jää pois. Aallon Group saattaa yritysostojen myötä saada suuremman potin koko alasta. Korona ei kovin paljon vaikuttanut Aallon Groupin toimintaan, mutta jos kriisi pitkittyy, vaikutus voi alkaa näkyä, jos korona vaikuttaa negatiivisesti Aallonin asiakasyrityksiin. 

Aallon Group on yhdistynyt kuudesta erillisestä yrityksestä. Tämä on sekä toiminnan vahvuus, että sen heikkous. Koska ne ovat erillisiä, ja toimivat ympäri maata, paikallisuus on plussaa ja asiakassuhteet ovat oletukseni mukaan henkilökohtaisempia. Erillisyys voi olla myös riski, sillä minulle jäi hieman hämäräksi yhteistyön taso. Yrityksillä on ilmeisesti yhteistä markkinointia, mutta kuinka paljon yhteistyöstä saadaan kustannushyötyjä? Toimiiko yhteistyö saumattomasti? Aallon Group on tuore tulokas pörssissä, joten sen historiasta ei pysty suoraan vetämään johtopäätöksiä. 

Myös valittu strategia, eli yritysostot on yleensä pörssiyritysten kohdalla kinkkinen asia. Yrityksistä voidaan maksaa liikaa, ja riskinä on uuden yrityksen huono sulautuminen suurempaan kokonaisuuteen. Kesän alussa tehty viimeisin osto oli Turkulainen Tili-Koivu, joka vaikutti numeroiden valossa hyvältä ostolta. Tili-Koivun kannattavuus oli hyvä, ja siitä maksettiin ilmeisesti sopivasti. Aallon Groupin strategia orgaanisen kasvun osalta näyttäisi vielä vaisulta, sillä viime kuussa julkaistun H1 mukaan näyttäisi siltä, että yritys ei ole saanut orgaanista kasvua aikaan, vaan kasvu (puolen vuoden kasvuprosentti oli kyllä hyvä, 7,4%), tuli yritysostojen kautta. 

Osake on myös pienuuden takia epälikvidi, tosin omat ostoni ovat niin pieniä, että pienellä vaihdolla ei ole mitään vaikutusta omiin kauppoihini. Myös vallihaudan puuttuminen hieman mietityttää, ja senpä takia vilkuilin myös Talenomin suuntaan. Vaaka kallistui kuitenkin Aallon Groupin puoleen, sillä Aallonilla näytti olevan hyvin kassassa rahaa, joka auttaa mahdollisten uusien pörssin koronakuoppien yli, ja se oli hieman edullisemman oloinen, kuin Talenom.

Miksi ostin osaketta?

Tässä kohtaa tulee jälleen psykologia vahvasti peliin. Pikku hiljaa käteisen määrä salkussani on kohonnut ylemmäs, enkä millään malttaisi odotella sen kanssa parempia ostopaikkoja. Pörssit ovat korkealla, sillä OMXHPI indeksi seilaa 10 000 pisteen ylä- ja alapuolella. Monet yritykset tuntuvat kalliilta, varsinkin jos niitä vertaa viime kevään hintoihin. 

Jos ei osta kallista, toinen mahdollisuus on koittaa tarttua halpaan (ja sykliseen) osakkeeseen, mutta näitä salkussani alkaa jo Wärtsilän ja Konecranestin myötä olla pian maksimi määrät. Koska käteinen polttelee tilillä, aloin katsella sopivia yrityksiä. Haukankatseen alle jäi Suomesta mm. Fiskars, Raisio ja Aallon Group. Näitä kolmea yritystä yhdisti ainakin kaksi tekijää. Ne ovat kalliita P/E luvulla mitattuna, ja niillä oli hyvä omavaraisuus. 

Tällä kertaa ostot suuntautuivat Aallon Groupiin. Ostin sitä ensin noin kuukausi sitten 160 kappaletta hintaan 10,47e/kpl, ja toisen kerran osakkeen laskettua viime viikolla 75 kpl hintaan 9,68e. Molemmat ostot tein osakesäästötilille. 

En varsinaisesti ole vastuullinen sijoittaja, silti mietin ajoittain ESG-asioitakin. ESG tulee sanoista Environmental, Sovial and Governance, eli vastuullinen sijoittaja ottaa päätöksissään huomioon ympäristön, yhteiskuntavastuun ja hyvän hallintotavan. 

Aallon Groupin kaikki toiminta tapahtuu Suomessa, Suomen lainsäädännön alla. Pelkästään tämä karsii pois räikeimmät ongelmat (lapsityövoima, riistopalkka, huonot työolosuhteet). On myös mahdoton ajatus, että suomalainen tilitoimisto väistäisi yhteiskuntavastuutaan, ja jättäisi esimerkiksi verot maksamatta. Tilitoimistoalan luonteen vuoksi myöskään ympäristöasiat eivät ole samalla tavalla monimutkaisia, kuin vaikkapa teollisuusalan yrityksissä. Niinpä voikin hyvällä syyllä sanoa, että luultavasti Aallon Group on salkkuni vastuullisin yritys.