Osakeostoja: TietoEVRY

Helsingin pörssissä on rypäs it-palvelufirmoja, joten tällä sektorilla valinnanvaraa löytyy. Tuorein it-alan yritys pörssissä lienee Netum, lisäksi siellä on mm. Solteq, Digia, Siili Solutions, Innofactor, Vincit ja aivan omassa suuruusluokassaan painii alan jättiläinen TietoEVRY. 

TietoEVRY lyhyesti

TietoEVRYn historiasta löytyy nippu erilaisia yritysostoja, ja nimikin on vaihdellut ostettujen yritysten myötä. Vielä 2019 yritys oli ytimekkäästi Tieto, Norjalaisen EVRYn sulauduttua Tietoon nimi vaihtui TietoEVRYksi. Yrityksellä on liiketoimintaa Suomen lisäksi Norjassa ja Ruotsissa, ja yritys on myös listattu kaikkien kolmen maan pörssissä. Työntekijöitä on noin 24 000 ja liikevaihto oli vuonna 2020 noin 2,78 miljardia euroa. 

TietoEVRY toimii sekä julkisella, että yksityisellä puolella. Asiakkaita on mm. finanssisektorilta ja terveydenhoito alalta. Puolivuotiskatsauksessa lueteltiin saatuja tai jatkuvia asiakkuuksia, mainittuna oli mm. Skånen aluehallintokeskus, Systembolaget Ruotsista, Valmet Automotive, vakuutusyhtiö If, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) ja LähiTapiola. 

Mannaa sijoittajille?

Tunnusluvuin TietoEVRY on muihin it-konsulttiyhtiöihin verrattuna edullinen ja koko alaa siivittää megatrendeistä digitalisoituminen. Inderesin ennusteen mukaan P/E luku olisi tänä vuonna 10,8 ja osinkoprosentti on herkullinen 5,2%. Ihan vertailun vuoksi salkussani olevan Digian vastaavat luvut ovat 2021e P/E 13,6 ja osinkoprosentti 2,6%. Eipäs muuten kalliilta vaikuta Digiakaan. 

Pieniä ryppyjä tarinasta löytyy kannattavuuden ja kurssikehityksen kohdalta. Kun TietoEVRYn osake on koronakuoppaa huomioimatta pysytellyt viimeiset viisi vuotta noin 25-30e välimaastossa, näyttää Digia täysiveriseltä kasvuyhtiöltä ja osake on yli tuplannut viidessä vuodessa arvonsa noin 3 eurosta tämän päivän noin 7e kurssiin. TietoEVRYn, kannattavuus ei myöskään ole ollut kovin hyvä, Digia sen sijaan on kasvanut kannattavasti viimeiset vuodet. 

TietoEVRY näyttääkin suurena yhtiönä vähän jähmeältä. Osa projekteista ei myöskään ole mennyt loppuun asti kovin mairittelevin arvosanoin, joten mietin hetken verran ostoja. Salkustani löytyi myös jo ennestään Digia ja Netum, joten pohdin senkin takia hetken aikaa, että onko järkeä kasvattaa it-sektoria salkussani. 

Loppujen lopuksi edullinen arvostus ja korkea osinkoprosentti houkuttelivat minut ostoksille. Ostin siis osaketta pääosin osingon takia, joskin arvonnousukin on tervetullut. Olen ostanut osaketta peräti kolme kertaa. Ensimmäinen osto oli jo 14.7. (80 kpl hintaan 26,48e) ja toinen 30.7. (40 kpl hintaan 28,16e).

Näiden ostojen välissä Inderes nosti TietoEVRYn mallisalkkuunsa, ja odottelin hieman myös Inderesin ilmoituksen myötä osakkeen hinnan nousua, mutta ainakaan vielä sitä ei ole tullut. Viimeinen osto oli tässä kuussa, hieman ennen osingon irtoamista. Lisäsin vielä omistusta 50 kappaleella, osakekohtainen hinta oli 28,14e. Ja sivumennen sanoen ostin Digiaakin. Tiistaina 21.9., osake laski syyskuun korjausliikkeessä alle 7e, ja ostin sitä hieman lisää hintaan 6,74e/osake. Tällä hetkellä TietoEVRYn osake on pienoisesti miinuksella, ja Digian taas plussalla. 

Verokirja opastaa verotuksen saloihin

Verokirja, Simo Sipola

Syksy saapuu, ja syksyn myötä hallitus miettii ensi vuoden budjettia. Verotus on jälleen kerran budjettiriihen myötä ajankohtainen asia. Verojärjestelmään on suunnitteilla kaksi uutta veroa, maastapoistumisvero ja osinkojen lähdevero. Molemmissa on sekä hyvät, että huonot puolensa. Verokertymä tulisi ilmeisesti olemaan kuitenkin melko vähäinen molemmissa veroissa. 

Verot ovat rasite, pakollinen paha. Silti veronkannon seurauksena pääsemme nauttimaan mm. maksuttomasta opetuksesta, yhteiskuntarauhasta, ja edullisesta terveydenhoidosta. Verotus on harvoin ainakaan itselläni päällimmäisenä mielessä. Mitä verotuksesta pitäisi siis todella tietää tai ajatella? 

Verokirja on tiukka paketti verotuksesta

Simo Sipolan kirjoittama Verokirja keskittyy Suomen verotukseen ja se on jaettu kolmeen osaan. "Tarve" on ensimmäisen osan nimi. Tässä osassa käsitellään verotuksen historiaa ja sen roolia nykyaikaisen yhteiskunnan rakentamisen apuna. "Kohtuus" pohtii verotuksen mielekkyyttä ja parinkymmenen vuoden aikana tehtyjä muutoksia. "Oikeudenmukaisuus" keskittyy osittain verotuksen tulevaisuuteen, mutta myös nykyisen verojärjestelmämme oikeudenmukaisuuteen. 

Verotukseen liittyy paljon politiikkaa, sillä silkan rahan keräämisen lisäksi veroilla pyritään myös ohjaamaan ihmisten käytöstä ja tasaamaan tuloeroja. Esimerkiksi haittaverot, joita Suomessa on alkoholi- tupakka- ja polttoainevero, pyrkivät sekä ohjaamaan ihmisten käytöstä, että kattamaan vaikkapa alkoholin aiheuttamia ongelmia yhteiskunnassa. 

Kiistatonta lienee, että verovaroista hyötyvät kaikki puolueesta ja näkökulmista huolimatta. Poliittisia intohimoja sen sijaan nostattaa keskustelu siitä, ketä verotetaan, mistä verotetaan, ja mitä seurauksia veronkorotuksilla ja -alennuksilla milloinkin on. 

Veroista on hankala puhua ilman päätösten takana olevaa ideologiaa ja historiaa. Monet ainakin vanhemmista veroista, kuten vanhanpiian vero, näyttäytyvät näin nykyaikana melkein rankaisevina. Kenen mieleen on ylipäätään tullut verottaa yli 24-vuotiaita rankemmin vain sen takia, että he eivät ole löytäneet kumppania? Tämäkin vero on tullut jo tiensä päähän vuonna 1975, silti moni vanhempi ihminen muistaa maksaneensa vanhanpiian tai vanhanpojan veroa. 

Vaikka unohdettaisiin täysin menneisyyden verokiemurat, verotus näyttäytyy vielä kirjan lukemisenkin jälkeen melko sekavana lankavyyhtenä. Se ei liene ihme, sillä veroja kerätään monella eri tavalla. Ansiovero, pääomavero, kiinteistövero, arvonlisävero, varainsiirtovero, kunnallisvero, kirkollisvero, ajoneuvovero, tässä on vain osa veroista. Verotus hoidetaan niin monella eri rintamalla, että kaikkia veroja on aivan mahdoton muistaa. 

Progressiivinen verotus ja tasavero

Suomessa verotetaan sekä progressiivisesti, että tasaverolla. Progressiivista on ansiotuloverotus, jota kannetaan palkoista ja eläkkeistä. Pienempi tuloinen maksaa siis pienemmällä prosentilla veroja palkastaan, kuin suurempi tuloinen. Progressiivisen verotuksen takana oleva kaunis ajatus on, että suurempi tuloinen kantaa suuremman verotaakan, ja silti hänelle jää isompi euromääräinen osuus tuloista vielä omaankin käyttöön.  

Sen sijaan kulutusveroihin kuuluva arvonlisävero on tasavero. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 24%, joka koskee esimerkiksi ruokaa. Tässä ei pienempi tuloinen pääsekään helpommalla, vaan sama veroaste koskee jokaista. Tasavero kurittaa pienituloista suhteessa enemmän, sillä suuri osa pienituloisen nettopalkasta ohjautuu pakosta välttämättömiini tarpeisiin, kuten asumiseen ja ruokaan.

Sijoittajaa koskeva pääomatulojen verotus sen sijaan on osittain progressiivinen. Vero on aina 30 000 euroon asti 30%, ja sen jälkeen 34%. Progressiivisuus on siis olemassa, mutta se on melko pieni verrattuna esimerkiksi ansiotuloverotukseen. 

Viime vuosina suuntaus on ollut Suomessa alentaa ansiotuloveroja. Palkkatulojen verotus onkin alentunut, samalla verokertymää on pitänyt paikata muuta kautta. Verojen, ja veroluonteisten maksujen kertymä on vuonna 2020 ollut Suomessa noin 99 miljardia, tästä karkeasti yksi kolmannes tulee tuloveroista, toinen kolmannes kulutusveroista, ja loput pakollisista sosiaaliturvamaksuista ja omaisuusveroista. Pakollisia sosiaaliturvamaksuja ovat mm. työnantajan ja palkansaajan työeläkemaksut, omaisuusveroja ovat esimerkiksi kiinteistövero ja lahjavero. 

Valtion budjettiin käytetään vain osa veroista ja veroluonteisista maksuista. Määrärahaksi on vuodelle 2021 ehdotettu 64,2 miljardia euroa. Verovarat eivät kata koko budjetttia, vaan osa budjetista katetaan lainalla. 

Hetken aikaa ihmettelin epäsuhtaa valtion budjetin ja verokertymän välillä. Ero valtion budjetin (64,2 miljardia) verokertymän (99 miljardia) välillä selittyy kuitenkin sillä, että veronkanto-oikeus on muillakin, kuin valtiolla. Osan veroista ja veroluonteisista maksuista keräävät kunnat, kuntayhtymät, sosiaaliturvarahastot ja seurakunnat. 

Verosuunnittelua vai veronkiertoa?

Ero verosuunnittelun ja veronkierron välillä on harvinaisen selvä, verosuunnittelu on laillista ja veronkierto laitonta toimintaa. On siis ihan laillista on pyrkiä vähentämään maksamiaan veroja. Näin voi toimia esimerkiksi käyttämällä hyväksi verottajan suomat verovähennykset. Kotitalousvähennys lienee vähennyksistä tunnetuimpia, samoin työhuonevähennys. 

Veronkierron ja verosuunnittelun väliin jää toki moraalisesti harmaa alue, jossa ollaan vielä lain oikealla puolella, mutta moraalisesti toiminta saattaa olla arveluttavaa. Kirjassa pureudutaan joidenkin  suuryhtiöiden tapaan vältellä veroja tekemällä yrityksen sisäisiä lainajärjestelyjä. Eri maiden erilaiset yhtiöverokäytännöt mahdollistavat tilanteen, jossa verotus saadaan painettua mahdollisimman alas. Yhtiön sisäisen lainan, ja lainasta maksettavan korkean koron avulla voittoa tuottava yritys saa siirrettyä voiton toiseen maahan, jossa yrityksen verotus on keveämpää. 

Sijoittajan verotus 

Sijoittajan verotus on alueena niin laaja, että vaatisi oman blogikirjoituksensa. Verokirjassa käsitellään kyllä tätäkin aihetta, läpi käydään osinkojen verotusta, sekä sijoittamista oman yrityksen kautta. 

Hyödyllistä sijoittajalle on, jos tuntee hieman myös verotuskäytäntöjä. On monia verotuksen kiemuroita, joista sijoittaja hyötyy. Yksinkertaisin hyöty on 1000 euron verovapaa myynti vuodessa. Eli jos sijoittaja myy vuodessa omistuksiaan alle 1000 eurolla, tuottoa ei veroteta. 

Pitkäaikaista sijoittajaa hyödyttää myös osakesäästötili. Osakesäästötilin kautta suoriin osakkeisiin sijoittavalle annetaan mahdollisuus myöhennettyyn verotukseen. Kaiken kaikkiaan verotuksen perusteet tunteva sijoittaja pääsee siis hieman paremmille tuottoprosenteille minimoimalla verotuksen vaikutusta tuottoihin.  

Mitä kirjasta jäi mieleen?

Kirja oli hyvin kirjoitettu opus. Jotain kirjoittajan taidosta kertoo, että niinkin kuivakasta aiheesta, kuin verotuksesta, saa aikaan mielenkiintoisen ja keveän kirjan. Kirja oli myös mielestäni varsin veromyönteinen, verot ovat lähtökohtaisesti hyvä asia, koska niillä rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa.  Erilaisia verotuksen epäkohtia ja ongelmiakin käydään läpi, ja kirjoittaja esittää myös omia mielipiteitään ja ratkaisuja joihinkin ongelmiin.  

Jos kirjasta haluaa esittää kritiikkiä, joitain lukuja olisi voinut esittää myös taulukoina ja graafeina, jolloin sekä graafi, että teksti olisivat yhdessä aukaisseet kirjoittajan sanomaa paremmin. Ajauduinkin jossain vaiheessa Veronmaksajain Keskusliiton sivuille, ja klikkailin siellä kaikenlaisia graafisia kuvioita auki. Jos verotus kiinnostaa, niin Veronmaksajain Keskusliiton sivuilta löytyy ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa. 

Itselleni kirjan mielenkiintoisin ja paras anti oli ehdottomasti viimeinen osuus kirjasta. Tässä osuudessa käydään läpi selkeitä ongelmia verotuksessa, ja käsitellään myös sitä, mihin verovaroja käytetään tai pitäisi käyttää. Kirjassa käsitellään esimerkiksi ajatusta kansalaisten perustulosta, sekä mietitään tasaveroa ja haikaillaan varallisuusveroa takaisin. Kaikista kirjoittajan mielipiteistä en ole samaa mieltä, esimerkiksi varallisuusvero ei kuulosta kovin järkevältä, mutta mielipiteet on hyvin perusteltuja ja antavat ajattelun aihetta. 

Suomessa on korkea verotus, joskin suomalainen veronmaksaja saa mielestäni myös katetta veroeuroille. Kävin Veronmaksajain Keskusliiton sivuilla ja löysin tietoa kokonaisveroasteesta. Suomessa veroaste on kansainvälisesti korkea, kokonaisveroaste on bruttokansantuotteesta 42,2%, kun OECD-maiden keskiarvo on 33,8%. Suomea kireämpääkin veroastetta pitävät yllä esimerkiksi Tanska ja Ranska. 

Osa syy korkeaan veroasteeseen on väestön vanheneminen. Terveydenhoitokulut kasvavat, samoin veroluonteisina kuluina kerätään palkansaajilta eläkemaksuja, joista osa rahastoidaan, ja osalla maksetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. Yhtälö on tällä hetkellä vaikea, ja kokonaisveroasteen laskemista on varmaan turha odottaa. 

Kesälukemista: Vihdoinkin maanantai!

Vihdoinkin maanantai! on Petter A. Stordalenin ja Ole-Martin Ihlen Suomessa tänä vuonna julkaistu kirja. Alaotsikkona kirjalla on "10 ohjetta uljaaseen arkeen ja tavoitteiden saavuttamiseen". 

Vihdoinkin maanantai!

Kirjoittajista Petter A. Stordalen on ehdottomasti tunnetumpi. Norjalainen kiinteistökehittäjä, liikemies, ympäristöaktivisti ja hotelliketjun omistaja on ehtinyt urallaan keräämään rutkasti menestystä. Suomessakin hänellä on omistuksia, Clarion hotelli Helsingissä kuuluu Stordalenin Nordic Choise Hotels -ketjuun. 

Sen sijaan Helsingin maineikas Kämp on Stordalenin uudempi ostos. Kirjassa myös kerrataan tarinana Kämpin osto 2019. Myyjänä oli CapMan ja ostajana Stordalen. Kauppaan kuului myös muita hotelleja, mutta kaikista hotelleista Kämp oli tunnetuin. Kauppahintaa, joka oli 105 miljoonaa euroa, pidettiin yleisesti korkeana, mutta sekä ostaja, että myyjä olivat kirjan mukaan tyytyväisiä kauppoihin.

Toinen kirjan tekijöistä Ole-Martin Ihle, on puolestaan auttanut sekä kirjan ideoimisessa, että sen  lukuisten viittausten ja faktojen kanssa. 

Kaikkien lukuisten maanantaiden kunniaksi kirjoitettu kirja

Kirjan idea piilee jo sen nimessä. Arkipäiviä osuu viikkoon huomattavasti enemmän, kuin niitä paljon miellyttävämpiä vapaapäiviä, joten miksi ei yrittäisi tehdä arkipäivistä mukavampia? Kirjan oppien mukaan meidän pitäisikin viikon kahden vapaapäivän sijasta yrittääkin maksimoida onni keskittymällä niihin viiteen arkipäivään. 

10 ohjeen kautta käsitellään laajasti aiheita niin rikastumisesta, menestymisestä, onnesta, lasten kasvatuksesta, alaisten rekrytoinnista, kuin pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnastakin. Stordalen on tunnettu myös viihteellisempien lehtien palstoilta, joten käsittelemättä ei jää myöskään ex-vaimon vaikea sairaus. 

Aiheiden monimuotoisuus saattaa kuulostaa sekavalta, mutta loppujen lopuksi kasaan on saatu varsin  viihdyttävä kirja, jossa on juuri sopivasti tiukkaa faktaakin. Koska sivumäärä on hyvin maltillinen (noin 200 sivua), se jo yksistään kertoo, että mihinkään ajatukseen ei jäädä kovin pitkäksi aikaa, vaan rynnätään aina eteenpäin seuraavaan aiheeseen. Kirjan kantava teema on Petter Stordalen, jonka ajatuksiin ja kokemuksiin kirja perustuu. 

Tie menestykseen 

Monet kirjan kymmenestä ohjeesta ovat hieman epäsovinnaisia. Vai  mitä sanoisitte ohjeesta "Pidä huolta, että olet huoneen tyhmin" tai "Älä seuraa unelmiasi"? 

Ensimmäinen ohje perustuu ajatukseen, että johtajan tulee olla valmis palkkaamaan itseään älykkäämpiä ihmisiä. Tutkimusten mukaan älykkäät ihmiset toimivat useilla osa-alueilla erinomaisesti. Alaisina älykkäät ihmiset löytävät ongelmiin uusia ratkaisuja ja tuovat myös sitä kautta lisäarvoa yritykselle.  

"Älä seuraa unelmiasi" taas varoittaa lukittautumasta tiettyyn yhteen tavoitteeseen. Jos katse on suunnattuna tiukasti vain yhteen pisteeseen, saattaa samalla menettää monta muuta mahdollisuutta löytää tien menestykseen. On siis ihan tervettä päivittää unelmiaan ja suunnata katsetta välillä myös poispäin tavoitteesta. 

Menestykseen pääsee kirjan mukaan kovan työn avulla. Hyvä liikeidea, oikeat kumppanit, uusien tapojen oppiminen ja laaja liiketoiminta on siivittänyt Stordalenin tarinaa. Yksi olennainen osanen menestyksessä on Stordalenin mukaan ollut pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ja yksinkertaisesti hyvä tuuri.

Vihje rikkauksia kaipaavalle

Kirjasta löytyy myös selvä vinkki heille, jotka haluavat miljonääreiksi. Vinkki koskee omistusasujia suurissa kaupungeissa. Kun ensimmäinen omistusasunto on aika myydä, kannattaakin siirtyä vuokralle, ja laittaa omistusasunnon myynnistä saadut rahat poikimaan.

Lainarahalla ja omasta asunnosta saadulla omalla pääomalla on mahdollista ostaa kaksi asuntoa ja vuokrata ne vapailla markkinoilla eteenpäin. Kolmen vuoden jälkeen kahden alkuperäisen asunnon arvo on noussut, ja lainanlyhennysten jälkeen vakuuksia on jälleen olemassa uusiin asunto-ostoihin. Velkavivun avulla vuokra-asuntojen määrä kasvaa, kunnes laskelmien mukaan kymmenen vuoden päästä asuntoja voi ostaa jopa kaksi tai kolme vuodessa. 

Tämä vinkki lienee jo tuttu monelle asuntosijoittajalle. Riskitön se ei kuitenkaan ole, sillä asuntomarkkinat eivät ole immuuneja markkinoiden heilahteluille ja velkavipu tuo kuvioon oman jännityksensä. 

Hotellibisnes ja korona

Mitä hotellibisneksen konkari miettii pandemiasta? Kirja on kirjoitettu ja ilmestynyt Norjassa ennen koronaa. Suomalainen painos sen sijaan on ilmestynyt tänä vuonna, kirjaa on päivitetty ja siinä sivutaan myös koronan vaikutuksia matkailualalle. 

Stordalen omistaa osan hotelliketjusta, ja pandemia rankaisi etenkin matkailualaa. Kirjassa mainitaan, että kirjoittajan omistuksessa olevat yritykset joutuivat irtisanomaan noin 7500 ihmistä. Valtava määrä ihmisiä, joiden palkanmaksu loppui koronaviruksen takia. Lopussa Petter Stordalen kuitenkin aavistelee, että matkailu elpyy koronan jälkeen nopeasti. 

Mitä jäi kirjasta mieleen?

Persoonallinen kirja oli hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja helppolukuinen. Kirjan kymmentä ohjetta ei ollut varmasti tarkoitettukaan tiukasti noudatettaviksi, mutta ne antoivat kirjalle hyvän rungon ja veivät tarinaa eteenpäin. 

Moni ohjeista oli tullut jo itselleni vastaan jossain muodossa, mutta tämä ei oikeastaan haitannut. Sekoituksena self help- kirjallisuutta, päähenkilön elämäntarinaa ja kiinnostavia faktoja kirja toimi hyvin kesälukemisena. 

Q2 2021, salkku kasvaa huomaamatta

Vuoden toinen kvartaali on ohi. Listautumisanteja olen tarkkaillut, mutta muuten en ole kovin aktiivisesti markkinoita seurannut, silti salkku on paisunut uusiin lukemiin. Oman salkun osakkeista ihan näppituntumalla hienoimmin ovat nousseet Wärtsilä, Tokmanni ja ehkäpä myös Marimekko.

 

Olavinlinnan pihaa

Ostot, myynnit ja omistukset

Osallistuin viime kvartaalilla neljän yrityksen listautumisanteihin. Yritykset oli Netum, Merus, Spinnova ja Puuilo. Näistä salkkuun jäi Netum, loput myin pois heti ensimmäisenä kauppapäivänä. Näin jälkiviisaana Spinnova ja Puuilo olisivat saattaneet jäädä salkkuunkin, sillä yritysten kurssit ovat annin jälkeen olleet nousussa. Varsinkin Spinnova on noussut aivan hurjiin lukemiin, kun otetaan huomioon, että kyse on tämän yrityksen kohdalla vasta tulevaisuudessa tulevasta tuotosta. 

Lisäilin kahteen otteeseen myös Cityconin osaketta. Citycon ei oikein kunnolla ole toipunut viime vuoden koronakeväästä, lisäksi yhtiössä on ollut epävarmuutta, kun suuri omistaja myi osakkeita keväällä pois. Koska en ole suuremmin kerennyt tonkimaan pörssistä ostettavaa, Citycon vaikutti korkean osingon yhtiönä ihan hyvältä vaihtoehdolta. Ostin Cityconia huhtikuun alussa osakesäästötilille hinnalla 7,36e/kpl ja vielä juhannuksen jälkeen arvo-osuustilille hintaan 7,25e/kpl. Citycon onkin suurin omistukseni, perässä tulevat osakkeista Marimekko ja Wärtsilä. 

Rahasto-omistukset kasvavat automaattisesti, sillä rahastoihin siirtyy joka kuukausi 150 euroa, 99e menee Handelsbankenin Usa Indeksi rahastoon, ja 51e Nordnetin Indexfond Sverigeen. Rahasto-omistuksista suurin on edelleen Op-Ilmasto. Op-Ilmastoa olen vuosien myötä aina sopivan paikan tullen myynyt, mutta koska yritän vältellä turhia veroja, myynnit ovat olleet rahaston kokoon nähden kuitenkin melko pieniä. 

Omistukset 30.6.2021

Salkku vs indeksi 

Mitä on kesä ilman kesälomaa? No sehän on kuin herneenpalko ilman herneitä tai viiden kilon mansikkalaatikko täynnä homeisia marjoja. Kesäloma siis kuuluu kesään, ja niin myös kesälomarahat. Minulle maksettiin kesälomarahat ennen juhannusta, joten käteisen kohdalla on nyt ylimääräinen pullistuma näistä rahoista. Osa kesälomarahoista menee kesällä vielä käyttöön, mutta hyvällä tuurilla osa jää säästöön ja lämmittää vielä syksylläkin. 

Alla olevasta taulukosta näkyy, että rahastojen ja osakkeiden osuus salkusta on jo yli 60 000 euroa, ja kun lisätään vielä tileillä lepäävä käteinen, ollaan jo yli 74 000 euron salkussa. Muutos on ollut kolmen kuukauden jaksossa noin 10 000 verran. Tästä karkeasti laskettuna noin puolet on tuottoa, ja puolet on palkkatuloista ja kesälomarahoita säästettyä rahaa. 

Oma salkkuni seuraa aika lailla OMXHGI indeksiä, eli Helsingin osingot huomioivaa osakeindeksiä. Nordnetissa olevien rahastojen ja osakkeiden tuotto oli puolen vuoden jaksolla noin 21%, kun indeksi YTD oli noin 17%. Nordnetin salkku on tänä vuonna indeksiä edellä. Osuuspankissa olevien rahastojen tuottoprosentit sen sijaan ovat huonompia, kuuden kuukauden tuotot on molemmissa rahastoissa olleet noin 5% luokkaa. Luultavasti koko salkku kaikkine omistuksineen noudattelee siis aika lailla indeksin tuottoa.  

Vuosi sitten salkku oli noin 35 000 euroa, joten salkku on vuodessa tuplaantunut. Suurin syy on koronakuoppa, eli viime kevään romahdus söi pientä salkkuani. Nyt salkkuani vauhdittaa muutenkin kuumentunut vauhti pörssissä. Toinen syy on säästäväisyys, eli koronasulut ovat vauhdittaneet ainakin omalla kohdalla säästämistä, kun monet paikat ovat olleet kiinni. 

Omaisuuden kasvu Q2 2021

Osinkojen kvartaali ennätys

Osinkoja tipahteli tilille bruttona noin 800 euroa. Tämä on suurin summa, mitä olen koskaan saanut yksittäisellä kvartaalilla. Suurin osingonmaksaja oli Sampo, jota minulla on sekä osakesäästötilillä, että arvo-osuustilillä. Seuraavaksi suurimman maksajat olivat tällä kvartaalilla Tokmanni ja Citycon. Nettona osinkoja tuli noin 708 euroa, osa osingoista tuli osakesäästötilille, jota verotetaan vasta myöhemmin.  

Olavinlinnan bastionin holvikaaria

Työuupumuksen partaalta lomalle

Nyt olen lomalla, ja on ollut aikaa käyttää myös museokorttia. Kävimmekin ihastelemassa Savonlinnassa Olavinlinnaa, josta postauksen kuvat on otettu. Töissä on ollut keväällä liian kiireistä. Työpaikalla asiakasmäärät ja liikevaihto meidän yksikössämme on kasvanut, mutta työvoimaa ei ole palkattu ihan samaa tahtia, joten kaikkien taakka on kasvanut. 

Tein keväällä reippaasti ylitöitä, viikkotyömäärä vaihteli jossain 40-47 tunnin välillä, kun normaali työaika olisi 37,5 tuntia viikossa. Liu'uin ylitöiden puolelle vähän huomaamatta, sillä työnantaja ei suoraan määrännyt ylitöihin, mutta ei toisaalta myöskään ohjannut osaa minulle kuuluvista töistä minulta poiskaan. Yksi pysäyttävä kohta alkukesästä oli, kun esimies kyseli jaksamisestani, ja kieltämättä olin jo siinä vaiheessa työuupumuksen partaalla.

Hölmöintä on, että ylimääräinen työnteko ei näy palkassa, vaan Kaupan alan Tes on tässä kohtaa armoton ja ylityöt tulee takaisin vapaana aina tunti tunnista. Liika rehkiminen näkyi valtavana stressinä, unettomuutena ja jonkinlaisena toivottomuutena. Kotona energiaa ei enää ollut jäljellä, vaan liikunta, sekä muut virkistävät harrastukset jäivät pois. 

Omassa työssäni on tietynlainen harha, eli näennäisesti pystyn hallitsemaan omaa kalenteriani ja tapaamisiani melko vapaasti, oikeasti en pysty määräämään työajastani, vaan joudun paljolti paikkaamaan ja auttamaan myös muita. Nyt olen lomalla, mutta kun työt jälleen alkavat, pidän tarkemmin huolta omasta jaksamisestani. 

Ampuma-aukosta avautuu rauhallinen näkymä

Spinnovan ja Puuilon listautumisannit

Sekä Spinnovan ja Puuilon pörssitaival alkoi sulassa sovussa sattumalta samana päivänä, eli tänään 24.6. Molempien listautujien osakkeet oli ylimerkitty, joten sijoittajilla on edelleen kiinnostusta listautumisia kohtaan. Molempien osake oli myös selvässä nousussa heti aamusta.

Merkkasin molempia osakkeita 200 kappaletta, Puuilon annista osakkeita tuli 93 kappaletta, hinta oli 6,6e/kpl. Spinnovan osakkeita tuli 52 kappaletta, 7,61e/kpl. 

Ostaa, myydä vai pitää?

Jälleen kerran olin tänään perimmäisten kysymysten äärellä, eli ostaako lisää, myydä kaikki pois, vai pitää osakkeet. Molemmat yritykset kiinnostivat omalla tavallaan, Puuiloa vertasin itse Tokmanniin, Spinnova taas on enemmän innovatiivinen yritys. Molempia mietin aluksi ihan pitkäänkin omistukseen. 

Puuilo oli p/e luvulla mitattuna suunnilleen samalla tavalla hinnoiteltu, kuin Tokmanni. Kasvu on ollut molemmilla kannattavaa ja nopeaa, joskin se on samalla myös vaatinut kovaa velan ottoa. Sekä Puuilo, että Tokmanni ovat hyötyneet koronasta kotoilutrendin kautta, joten voi olla, että molempien yritysten kasvukäyrä loivenee pandemian jälkeen. 

Miksei salkussa voisi olla molempiakin, mutta halusin kuitenkin tällä kertaa ravistella pienet omistukset pois. Näistä kahdesta käännyin enemmän Tokmannin puolelle, ja jäin pois Puuilon kyydistä. Myin tänään osakkeet hintaan 7,349e/kpl, joten voittoa tuli ennen kaupankäyntikuluja noin 69 euroa. Tokmannia minulla on ennestään salkussa, joskin mietin mahdollisesti lisäyksiä, jos kurssi jossain vaiheessa niiaa. 

Harmi, että Puuilon myymälöitä ei ole ihan lähituntumassa, joten en kerennyt kurkkaamaan yhteenkään myymälään sisälle. Jos Puuilon myymälöitä sattuu kesälomareissun varrelle, kurvaan kyllä autolla pihaan ja käyn kävelemässä myymälän läpi. Pörssissä on aina mahdollisuus ostaa osakkeita takaisin, joten jään seuraamaan yritystä. 

Ratkaisuja tekstiiliteollisuuden ongelmiin?

Jos Puuilo edustaa perinteistä kaupan alaa, on Spinnova paljon innovatiivisempi yritys. Tämän vuoden listautujista Spinnova kiinnosti itseäni kaikista eniten. Spinnovalla on takanaan jo maineikas yhteistyö Marimekon kanssa, ja myös Adidas kiinnostui yrityksestä niin paljon, että liittyi sijoittajian joukkoon. 

Spinnova toimii tekstiiliteollisuuden alalla, ja tarjoaa mahdollisesti ratkaisuja tekstiiliteollisuuden ongelmiin. Tekstiiliteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista aloista, alan ongelmat liittyvät materiaalin valmistuksesta (kemikaalit, veden käyttö) aina käytetyn tuotteen kierrätykseen. Alalla on siis tarve todelliseen muutokseen, ja Spinnova saattaa olla ratkaisu ongelmiin. Spinnova ei ole varsinainen start up-yritys, sillä tekniikka on jo olemassa. Silti ymmärtääkseni vaaditaan vielä paljon aikaa, jotta kuluttajat löytävät tuotteen. 

Spinnova-kuitua valmistetaan mekaanisin menetelmin mm. puun selluloosasta, materiaaliksi käy myös esimerkiksi olki ja kierrätetyt kuidut. Jyväskylän liepeille nousee uusi tehdas, joka kaikessa puhtaudessaan muistuttaa enemmän laboratoriota, kuin perinteistä tehdasta. Liikevoittoa Spinnova ei vielä tee, joten yrityksen arvo perustuu tulevaisuuden kassavirtoihin. Listautumista varten tehdyssä videossa taidettiin mainita, että voiton puolelle saatetaan päästä noin viiden vuoden jälkeen.

Ensin innostuin Spinnovasta aivan valtavasti. Uusia innovaatioita! Ympäristöystävällisyys! Kierrätystä! Patentit kunnossa! Oikeat ihmiset johdossa! Adidas! Valtavasti vetovoimatekijöitä, jotka nostavat mahdollisesti osaketta aivan uusiin sfääreihin. Vaikka osingoista pidänkin, ei haittaa, että tuotto tulee kurssinousuna, eikä osinkoina. 

Silti tarinassa on vielä muutamia mutkia. Esimerkiksi kierrätys. Vaatteiden kierrätys ei käytännössä ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Materiaalina elastaani on kuitumaailman pahis, sillä se pilaa monen vanhan paidan, housun, ja muun vaatteen kierrätysmahdollisuudet. Ja elastaania on kudottu ja neulottu todella monen kankaan kuitujen sekaan. Outi Les Pyy on kirjoittanut elastaanin ominaisuuksista blogissaan, tässä linkki sinne. Lisäksi kierrätettävää tekstiilimateriaalia täytyy erotella, erottelu tehdään ainakin tällä hetkellä käsin ja eikä se ole kovin kustannustehokasta. 

Lopputuote, eli Spinnova-kuitu kiinnostaa kovasti, ja olisin todella mielelläni halunnut kokeilla, miltä  valmis kangas tuntuu käsissä. Laskeutuuko se yhtä ihanasti, kuin selluloosasta tehdyt verrokit viskoosi ja lyocell? Entä kuidun muut ominaisuudet? Märkälujuus, nyppyyntyvyys, kutistuvuus, kestävyys? Miten kuitu värjäytyy ja haalistuvatko värit auringossa? Nämä ovat ominaisuuksia, jotka määrittelevät kankaan käyttöä vaatetuksen lisäksi mahdollisesti myös sisustustuotteiden puolelle. 

Materiaaleja on moneksi ja tekstiiliteollisuus käyttää niitä hyvin luovasti. Edelleen myydään vaatteissa myös "huonoja" kuituja, kuten erityis inhokkiani akryyliä, joka materiaalina on sekä sähköistyvä, että nyppyyntyvä, mutta ilmeisesti edullisena kuituna käy edelleen kuluttajille, vaikka vaatteen käyttöikä jääkin ominaisuuksien takia lyhyeksi.  

Materiaalien ominaisuudet ovat ainakin itselleni tärkeitä, sillä ostan vaatteita harvoin ja kulutan ne loppuun. Vaatteen täytyy siis olla materiaaliltaan ja malliltaan sellainen, että siltä voi olettaa pitkää elinikää. Jos öljypohjainen akryyli porskuttaa iloisesti edelleen markkinoilla, materiaalien joukkoon mahtuu varmasti lisää uusia tulokkaita, varsinkin, jos valmistuskustannukset jäävät kohtuullisiksi ja lisäpontimena ostopäätöksessä toimii valmistuksen ympäristöystävällisyys ja kierrätys.

Spinnovassa on yrityksenä paljon pohdittavaa, ja vaikka innostuin ensin aivan valtavasti, jäin tämänkin osakkeen kohdalla pois heti alkumetreillä. Tällä hetkellä pidin parempana pientä voittoa, kun mahdollisten suurien voittojen karttumisen odottelua. Myin osakkeet pois hintaan 9,8e/kpl, voittoa tuli ennen kaupankäyntikuluja noin 114 euroa. Spinnovaa haluan kuitenkin pitää silmällä, yrityksenä se on erittäin sympaattinen, lisäksi yrityksen tarina ja tuote kiinnostaa.   

Hyvää juhannusta!

Netum, Merus ja Toivo

Viime aikoina IPOja eli uusien pörssilistalle tulevien yritysten listautumisanteja on ollut runsaasti. Sijoittajilla on toistaiseksi ollut kissanpäivät ja erilaisista yrityksistä on ollut mitä valita. 

Yrityksiä listautuu jopa ryppäinä, viimeisin erä oli Netum, Merus ja Toivo. Näiden listauminen tapahtui aika lailla päällekkäin, sillä katselin video esittelyjä peräkkäin samana päivänä. 

Kiinteistöjä, energiaratkaisuja vai kenties it-konsulttitalo?

Olo on kuin sokeriaddiktilla karkkikaupassa. Haluaisinko salkkuuni asuntoja ja tontteja Toivo Groupin omistuksen kautta, energiaratkaisuja Merumin omistajana vai it-konsultteja Netumin kautta? Kaikkea löytyy, joskin hinnat tuppaavat tällä hetkellä anneissakin olla korkeita. 

Asiaa pohdittuani osallistuin sekä Merusin, että Netumin antiin. Toivo Group ei tällä hetkellä saanut rahojani, vaikka liikeidea (kiinteistöalan kehitysfirma aina tontin omistamisesta rakentamisen kautta vuokraamiseen) vähän alkoikin kiinnostaa. Katselin antia varten tehtyjä videoita ja luin arvioita, niiden perusteella sijoitin Merusiin ja Netumiin, mutta jätin sijoittamatta Toivoon. 

Netumia peilasin Digiaan, jota minulla on jo salkussa. Molemmat ovat it-alan konsulttifirmoja. Vaikka yrityksissä on eroavaisuuksia (Netum tekee projekteja lähinnä julkiselle puolelle, ja Digia yksityisille toimijoille), Netum oli kuitenkin hinnoiteltu ihan kohtalaisesti ja nappasin sitä salkkuuni. Netumia pystyi Nordnetin kautta ostamaan vain arvo-osuustilin puolelle, joten sain annissa sinne 114 osaketta. Antihinta oli 3,20 e/kpl ja tämän hetkinen hinta on 4,40e, toistaiseksi tuottoprosentti on noin 37% (tuottoprosentti taisi hetkellisesti käydä yli 50% heti kaupankäynnin alkaessa). Netum jäi tällä erää salkkuun ja saatan ostaa sitä jossain vaiheessa lisää. 

Merusin pistin heti tänään myyntiin, kun kaupankäynti alkoi. Osakkeita tuli annista 80 kappaletta, antihinta oli 5,62 e/kpl, tänään myin osakkeet 6,6e kappalehinnalla, joten voittoa tuli 7e kulujen jälkeen noin 71 euroa. Mietin hetken aikaa, josko olisin jättänyt Merusin salkkuuni, mutta salkku alkaa jo pirstaloitua aika moneen eri yritykseen. Mielenkiintoinen yritys, mutta koska Merusin alan ajurit ja sen käyttämä tekniikka ei ihan täysin avautunut minulle, päätin tällä hetkellä jättäytyä pikavoiton jälkeen pois. 

Toivon antiin en osallistunut. Kiinteistöbisnes on itselleni vierasta ja katsottuani Inderesin haastattelun toimitusjohtajan kanssa, en saanut yrityksestä sykähdyttävää tunnetta. Asun alueella, jota täydennysrakennetaan edelleen kovaa vauhtia. Korkeita elementtikerrostaloja nousee nopeaa vauhtia maailman pienimmille tonteille meluistenkin valtaväylien läheisyyteen. Jotenkin vaikea uskoa, että buumi jatkuu loputtomiin. 

Viime vuonna asuttamani kunta menetti pitkästä aikaa asukkaitaan, eli koronan vaikutuksesta pääkaupungin vetovoima heikkeni ainakin hetkeksi. Kiinteistöbisneksessä täytyy siis olla sekä voittajia, että häviäjiä. Mahdoton on toki sanoa, että kuka kiinteistöbisneksessä vetää pisimmän korren, mahdollisesti se on Toivo Group, joka panostaa uusrakentamiseen. 

Taktiikka tuleviin anteihiin

Lisää innostavia anteja on jo nurkan takana! Spinnova on ilmoittanut kiinnostuksensa, ja Solwersin osakkeita voi jo merkitä. Tänä vuonna olen jo osallistunut viiteen antiin (Kreate, Orhex, Sitowise, Netum ja Merus) ja skipannut ainakin kaksi antia (Nightingale ja Toivo). Vielä ei ole jäänyt Musta Pekka käteen, eli viidestä annista, joihin olen osallistunut, kaksi yritystä on jäänyt toistaiseksi salkkuun, ja molemmat ovat toistaiseksi vielä voitollisia omistuksia. Kolmesta muusta annista olen kuitannut pieniä, mutta makoisia pikavoittoja.

Pyrin osallistumaan tuleviin anteihin, jos yritykset vaikuttavat kiinnostavilta. Kallistahan pörssissä on, joten halpoja osakkeita tuskin annistakaan sijoittajille jaetaan. Antien ruuhka takaa sen, että jokaiseen antiin ei ole pakko osallistua, vaan jätän suosiolla muille ne osakkeet, jotka eivät ole kiinnostavia.

Ostot teen pääosin osakesäästötilin puolelle. Netum oli pakko ostaa arvo-osuustilille, sillä Evlin järjestämässä annissa ei ollut muuta vaihtoehtoa. Moni listautumisannista ostamani osake on mennyt heti myyntiin, ja verotuksellisista syistä osakesäästötili on parempi paikka näille osakkeille. Teen siis pörssiin tulevilla osakkeilla pienimuotoista veivausta, ja tässä hiukan auttaa, että verot laukeavat vasta myöhemmin maksuun. 

Aikataulullisista syistä on mahdoton tutkia jokaista yritystä ihan perinpohjin ennen ostopäätöstä. Antiesitteet olisivat oiva mahdollisuus sukeltaa yrityksen tietoihin, mutta niitä olen vain vilkuillut läpi. Silti pyrin tutustumaan yritykseen yrityksen nettisivujen, analyysien ja videohaastatteluiden/videoesittelyiden avulla. Jos aika ei riitä edes pintapuoliseen tarkasteluun, jätän osallistumatta antiin.

Kohti sataa tonnia

Virstanpylväät ja tavoitteet ovat tärkeä osa säästämistä. Joku tarkkailee säästöprosenttia, toinen nettovarallisuuden kehittymistä ja kolmas sijoitusvarallisuutta. 

Määrittelin blogin kirjoittamista aloittaessani tavoitteekseni sadantuhannen euron kokoisen salkun. 100 000 tuli tavoitteeksi ihan sattumalta, mukavan pyöreä luku, joka on saavutettavissa, mutta ei kuitenkaan helpolla. Kenties on paikallaan tavoitteen väliaika tarkistus?

Tavoite on asetettu tammikuussa 2018, eli yli kolme vuotta sitten. Silloin minulla oli sijoitusvarallisuutta (johon lasken sijoitusinstrumenttien lisäksi tileillä olevat varat) noin 23 900 euroa. Sijoituksiin ei kohdistunut suoraa velkaa, vaan kaikki oli omaa pääomaa (sen sijaan asuntovelkaa minulla oli tammikuussa 2018 noin 21 600 euroa). 

"The first $100 000 is a bitch"

Väitetysti Charlie Munger sanoi jo 90-luvulla, että "ensimmäinen 100 000 on vaikein". Alussa säästämisen vaikeaksi tekee se, että suurin osa sijoitusvarallisuuden lisäyksestä täytyy säästää itse. Kun varallisuutta on enemmän, sijoitusvarallisuus alkaa tuottamaan jo itsestään ja päästään korkoa korolle -ilmiön kyytiin. 

Esimerkiksi 20 000 euron varallisuus tuo pörssin noin 7% keskimääräisellä tuotolla vuodessa lisää pottiin noin 1400 euroa. Sen sijaan 100 000 euron salkku tuottaa jo samalla 7% tuottoprosentilla vuodessa 7000 euroa, eli salkku kasvaa helpommin, eikä pääoman lisäämisellä ole enää niin suurta merkitystä. 

Tavoite etenee kuin juna

Vielä ei olla lähelläkään 100 tuhannen rajapyykkiä, mutta ylpeänä esittelen teille lukuja! Ajallisesti kurkotetaan menneisyyteen, luvut kattavat jakson 31.12 2017-31.3.2021, eli 39 kuukautta. Ennen blogin aloittamista en ole pitänyt kirjaa. Koska olen napannut henkilökohtaisen talouden luvut talteen aina kvartaalin päätteeksi, näkyy varallisuuden kehittyminen alla kolmen kuukauden jaksoissa.

Alla on vielä koostamani graafi yllä olevista luvuista. Tässä on vielä huomioitu eri omaisuuserät. Alussa varallisuus oli noin 23 900 euroa, graafin oikeassa laidassa ollaan suunnilleen summassa 63 900 euroa. Salkku on keskimäärin kasvanut kuukaudessa noin 1025 eurolla. 

Varallisuuden kehitys 31.12.2017-31.3.2021

Vaikka laskin itselleni keskimääräisen kuukausittaisen kasvun, luvuista ja graafeista pääsee kuitenkin kärryille kasvun epätasaisuudesta. Vuosina 2018 ja 2019 vauhti on ollut hidasta ja otinpa vieläpä kesän alussa 2018 rahapulassa sijoituksista pois noin 1000 euroa elämiseen. Myös varojen allokointi on vaihdellut, aluksi suurin osa varoista oli rahastoissa, nyt salkkua dominoivat yksinoikeudella suorat osakesijoitukset. 

Pääosin varallisuuteni onkin lähtenyt nousuun vasta noin vuosi sitten. Huonon ajoituksen takia ostin juuri ennen romahdusta uudelle osakesäästötililleni kalliilta osakkeita tammi-helmikuussa. Osakkeeni ottivatkin pahasti osumaa pörssiromahduksessa. Koronakuopasta on noustu, sillä viime vuoden maaliskuussa, juuri pahimman romahduksen jäljiltä salkku oli arvoltaan 27 600 euroa, vuosi tämän jälkeen summa on noin 63 900 euroa.

Osinkojen rooli

Osinkojen rooli on ollut tässä tarinassa vielä pieni. Bruttona osinkoja ja S-junan korkoja on tullut seuraavasti:

Osingot vuosina 2017-2020

Yhteensä osinkoja on tullut maaliskuun 2021 loppuun mennessä noin 2678 euroa. Jos en tee merkittäviä myyntejä, tänä vuonna mennään ensimmäistä kertaa yli 1000 euron. Osingot on vielä tässä vaiheessa sijoitettu takaisin rahastoihin ja osakkeisiin. 

Onko sijoittaminen kannattanut?

Toistaiseksi joo. Ja tämä oli seikka, joka itseäni eniten kiinnosti, kun aloin pohtimaan sijoittamismatkaani. 

Nordnetissä olevat omistukset ovat aika lailla noudatelleet OMXHGI- indeksiä, eli Helsingin pörssin osingot takaisin sijoittavaa kasvuindeksiä. Ajoittain olen hävinnyt indeksille ja toisinaan taas olen pystynyt päihittämään sen. 

Tässä kohtaa alkoi jo Excelin tuijottaminen puuduttaa, joten päästin itseni vähän helpommalla. Sen sijaan, että graafissa olisi koottuna luvut kvartaaleittain, tilanne on kuvattuna aina joka vuoden alussa. Graafi ei siis ole niin informatiivinen, kun toisella tavalla koottuna, mutta kertoo olennaisen. Vasemmalla ollaan siis tammikuun alussa 2018, ja oikealla ollaan tämän vuoden tammikuun alussa. 

Oma pääoma ja tuotto

Koska en ole ottanut talouteni lukuja kunnolla ylös ennen vuoden 2018 alkua, tuoton ja oman pääoman määriin liittyy jonkin verran epävarmuutta. En ole siis ihan varma tuoton suhteesta pääomaan, koska aloitussumma on kertynyt pitkän ajan kuluessa. Ennen vuotta 2018 ostin ja myin erilaisia rahasto-osuuksia sekä tappiolla, että voitolla, joten koostamani luvut ovat sen hetkisten omistusten luvuista otettu.

Vuoden 2020 alussa salkun koko oli noin 56150 euroa, ja tästä tuottoa oli noin 14970 euroa. Suhde voisi olla parempikin, mutta olen kuitenkin tässä vaiheessa sijoittajan uraani ihan tyytyväinen lukuihin.

Säästämäni summat ovat vaihdelleet huomattavasti. Vuonna 2018 lisäsin salkkuun pääomaa vain noin 1200 euroa, kun taas vuonna 2020 oman pääoman lisäys oli yli 14 000 euroa. Edelleen salkkua paisuttaa enemmän säästettty summa, kun salkun itsestään luoma tuotto. Olen jo silti luullakseni päässyt hyötymään "korkoa korolle" ilmiöstä. 

Tästä eteenpäin 

Salkun kasvulle on useita eri skenaarioita. Jokseenkin varmaa alkaa jo olla, että jossain vaiheessa salkku ylittää maagisen 100 000 euron rajan. 

Ensimmäinen skenaario voisi olla, että en tee lisäyksiä salkkuun, mutta sijoittaisin osingot aina uudelleen. Jos salkku kasvaisi vuosittain noin 7% vauhdilla, tavoitteen saavuttamiseen menisi 7 vuotta (löin luvut suoraan Nordnetin korkoa korolle -laskuriin, joka löytyy täältä). Tavoite täyttyisi siis jossain vaiheessa vuotta 2028. 

Toinen mahdollinen kohtalo on, että jatkan epämääräisten summien säästämistä ja sijoittamista, kuten tähänkin asti. Jos jatkan samalla uralla (salkun keskimääräinen kasvu 1025e/kk), tulisi tavoite vastaan 36 kuukauden päästä eli maaliskuussa 2024. Tässä skenaariossa ei ole siis mitenkään eritelty kuukausittain säästettyä summaa tai tuottoprosenttia, vaan on vaan ajateltu, että kasvu on keskimäärin euroina yhtä paljon, kun aiempina vuosina. 

Miten siis tästä eteenpäin? En edelleenkään määrittele sadan tonnin salkulleni mitään ajallista tavoitetta, vaan mennään virran mukana. Säästämistä ja salkun paisuttamista palkkatuloista jatkan edelleen, joten jos mitään maailmanluokan pörssikatastrofia ei ilmaannu, pitäisi sadantonnin rajan ylittyä ainakin ennen tuota vuotta 2028.