Q2, pientä kasvua salkussa

Suomi on ihana paikka kesäisin, sauna, uiminen, jätski ja mansikat, nautin edelleen samoista kesäisistä tekemisistä, kuin lapsenakin. Kesä onkin kulunut lomaillen. Olen myös lukenut talous- ja sijoitusaiheisia kirjoja, mutta niistä tarinaa myöhemmin. Seuraan salkkuni tilannetta kvartaaleittan, tässä siis toisen kvartaalin päivitys.

Koivukuja

Myynnit ja ostot

Toukokuussa tein vähän alle 1000 euron lunastuksen OP-Ilmasto rahastosta. Tämä oli siis ihan silkkaa käyttö- ja huvittelurahaa kesää varten. Samalla sain vähennettyä tämän rahaston painotusta salkussani. Minun ei alunperin pitänyt tehdä ostoja ennen syksyä, mutta Nordnetissä oli pikkukauppoja koskeva tarjous, ja en pystynyt vastustamaan kahta pikku ostoa. Ostin siis vähän alle 200 eurolla kahta yritystä, Fiskarsia ja Tokmannia.

 

Yllä olevasta taulukosta näkyy rahaston myymisestä saamani raha on vielä tällä hetkellä plussana tilillä. Rahastojen arvo on kuitenkin noussut noin 700 euroa tässä kvartaalissa. Varsinaisesti uutta rahaa en ole salkkuun säästänyt, vaan säästöjen arvon muutokset ovat seurausta kurssien heittelystä. Ostot (Fiskars ja Tokmanni), on rahoitettu passiivisilla tuloilla, eli osingoilla ja S-pankin osuuksista tulleilla korkomaksuilla. Toisen kvartaalin aikana salkku siis kasvoi noin 1500 euroa ilman lisäpanostuksia.

Ja tältä salkussani näyttää tällä hetkellä ilman käteistä ja S-pankin osuusmaksuja:

 

Osinkorakkautta

Rosoista rakkautta

Minun suhteeni osinkoihin on tummanpunainen, syvä rakkaussuhde. Osingot ovat minulle tärkeä osoitus siitä, että vaikka en näe rahojani, ne ovat edelleen jossain olemassa. Ihanat osingot ovat minulle rakkaudenosoituksena lähetettyjä lentosuukkoja niiltä yrityksiltä, joiden osakkeita omistan. Suomessa yritykset maksavat osinkonsa keväällä. Kaikki yritykset eivät osinkoja maksa, mutta suurin osa voittoa tuottavista yrityksistä niitä omistajilleen jakaa. 

Rakkaudessa on kuitenkin rosoja, sillä valtio verottaa osinkotuloa, eli jokaisesta osinkoeurosta 25,5% menee valtiolle. Toisin olisi, jos omistaisin yrityksiä jonkun kasvurahaston kautta. Monet osakkeenomistajat eivät osingoista välitä, sillä oikeastihan osingot ovat vain tulonsiirtoa taskusta toiseen, ja tätä tulonsiirtoa vielä verotetaan välissä. Osinkoja voidaan pitää myös huonona piirteenä, sillä nopeasti kasvava yritys käyttäisi toki osingot itse tuottaviin investointeihin. Muistakin osinkojen nurjista puolista kirjoitettiin mm. Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirjassa, jossa voi lukea hyvän kirjoituksen osinkojen huonoista puolista. Blogipostaus olikin hyvä kirjotus rahastosijoittamisen puolesta. Linkki löytyy tästä.

Omat tuloni osingoista ovat vielä piskuiset. Viime vuonna minulle maksettiin osinkoja 99e ja lisäksi vielä S-pankin osuusmaksua 10e. Yhteensä siis 109e ennen veroja. Tänä vuonna osinkoja tuli ja tulee runsaammin. Tähän mennessä osinkoja on tullut noin 310 euroa ennen veroja, ja S-pankin osuusmaksuja 52 euroa. Osingot eivät siis tällä hetkellä ole merkittävässä osassa omaa taloudenpitoa, niillä ei pysty elämään.

Miksi pidän osingoista? 

Osingot eivät ole ilmaista rahaa sijoittajalle, silti niissä on hyviä puolia. Omassa sijoitusstrategiassani osinkotuotto on ollut yksi luku, jota olen tarkkaillut. Salkussa onkin joitain korkeaa osinkotuottoa maksavia yrityksiä.

Minä ajattelen osinkoja myös eräänlaisena riskin vähentäjänä. Niinä vuosina, kuin kurssit nousee osinkoja pitäisi tulla runsaammin, eli saan takaisin osan osakkeisiin investoimastani rahasta. Koska sijoittaja saa vastinetta rahalleen kahta kautta, yrityksen osakkeen arvonnousuna ja osinkoina, on osingot siis olennainen osa sijoittajan saamaa tuottoa. Arvonnousu jää yrityksen sisälle, mutta koska osingot jaetaan osakkeen omistajille, pidän sitä myös eräänlaisena sijoittajan riskin vähenemisenä.Tässä piilee myös ansa, eli yritys, joka maksaa paljon osinkoja, ei välttämättä ole hyvä yritys, eli sen kasvu voi jäädä pieneksi.

Osingot toimivat ainakin itselläni myös motivaationa sijoittamiseen. Niitä on helppo seurata ja ne voivat olla yksi mittari, jolla voi seurata oman talouden kehittymistä. Kuinka paljon sain osinkoja viime vuonna ja kuinka paljon tänä vuonna? Ehkä ensi vuonna osinkoja tuleekin jo taas runsaammin? Osinkojen hyvä puoli on, että jos tulevaisuudessa saan kunnon säästö- ja sijoitusvaihteen päälle, osinkojen avulla pystyn rahoittamaan omia ja perheeni menoja ilman, että joudun tekemään kivuliaita päätöksiä siitä, mitä osakkeita pitäisi myydä (minulle kun on oikeasti kamalan vaikeaa myydä osakkeita).

PS-tili

Pitkäaikaissäästötili, eli PS-tili  on uudistumassa, mutta vielä ei tarkalleen tiedetä millä lailla. Tällä hetkellä työryhmän yhdessä mallissa luovutusvoitot olisivat verovapaita sijoitussäästötilin sisällä, mutta osinkojen ja muiden juoksevien tulojen verotus olisi järjestelmän ulkopuolella. Tuottoa verotettaisiin aina varoja nostettaessa, ja sijoitussäästötilistä syntyvät tappiot olisivat vähennyskelpoisia tilin lopettamisen yhteydessä.

Itse olisin kattavamman mallin kannalla, jossa osinkoja ei verotettaisi ennenkuin niitä nostaa pois tililtä. Mielestäni osinkojen verotus pitäisi saada samalle tasolle, omisti osakkeita sitten suoraan, tai rahaston kautta. Toki tämä tällä hetkellä mietinnässä oleva malli olisi mahdollisesti parannusta entiseen. Tarkkaan tästäkään ei pysty vielä mitään sanomaan, koska esimerkiksi pitkäaikaissäästötilin kuluja ei ole vielä tiedossa.

Kirjaholistin taivas

Mikä on kirjaholistin taivas? No tietenkin kirjakauppa! Tai jos on säästäväinen kirjaholisti, niin kirjat voi lainata kirjastosta, ja pistää säästyneet rahat osakkeisiin. Kirjastoa käyttämällä säästää suuria summia. Harmi vaan, että sijoituskirjallisuus näyttää olevan muidenkin kaupungin kirjaston käyttäjien suosiossa ja varausjonot on pitkiä.

Yksi opiskelun parhaista puolista on ihan järkyttävän hyvä koulun kirjasto. Meidän piskuinen kirjasto siis hakkaa mennen tullen koko pääkaupunkiseudun laajan kirjastoverkon, kun puhutaan sijoituskirjoista. Kilometreittäin erinomaista kirjallisuutta, osa tietenkin kursseihin liittyviä oppikirjoja, mutta ilahduttavan paljon myös sijoittamiseen ja talouteen liittyviä kirjoja. Harvinaisuuksia ja perusteoksia, uutuuksia ja klassikoita, vaikka koulutuksesta koko ajan vähennetään rahaa, meidän koulun määrärahat ovat olleet kirjaston kohdalla todella avokätiset. (Kirjasto ottaa jopa hankinnoissaan toiveita vastaan. Helmetissä erään kirjan varauslista oli jo paisunut, ja edelläni olisi ollut peräti 58 varaajaa. Käännyin meidän kirjaston puoleen, ja toivoin tätä kirjaa valikoimiin. Sain toiveeni läpi ja kirjan parissa viikossa luettavaksi!)

Kirjoja ja evästä

Sijoituskirjojen paradoksi

Sijoituskirjojen paradoksi on, että säästämistä käsittelevien kirjojen ostaja maksaa kirjojen neuvoista kelpo hinnan. Yksi kutsuu sitä investoinniksi ja toinen tuhlaukseksi. Rahan säästämistä ja sijoittamista käsittelevien kirjojen pitäisi siis tuoda merkittävää ylituottoa neuvoillaan, jotta kirjan hinta saataisiin sijoittamalla takaisin. Monesti kirjat toki maksavatkin itsensä takaisin, sillä sijoituskirjoista oppii aina jotain ja kaltaiseni keltanokka sijoittaja saa helposti neuvoja ja tietoa vaikkapa eri sijoitusstrategioista.

Yllä olevien kirjojen hinnat (adlibriksen kautta) näyttivät olevan vasemmalta oikealle lueteltuna noin 22e, 34e ja 40e, eli yhteensä siis 96e. Vaihtoehtoisesti kirjaston kautta 0e. Kaksi olen jo lukenut, kolmas odottaa vuoroaan. Meidän koulun kirjasto on sijoituskirjoista kiinnostuneen kirjaholistin taivas. Ymmärrätte siis varmaan, että minulla ei ole mikään kiire valmistua. Pidän kynsin hampain kiinni opinto-oikeudestani ja roikotan kiusallanikin yhtä pakollista kurssia niin pitkään, että saan luettua suunnilleen kaikki haluamani kirjat. Minuahan ette potkaise pois ihanien kirjojen luota!

Haluun lukee tuon ja tuon ja tuon ja tuon ja tuon..

Rakastan kirjoja, mutta kirjat ovat kalliita, ja niiden säilytys vie tilaa. Jälleenmyyntiarvo on vähäinen (pois lukien harvinaisuudet). Olenkin tehnyt päätöksen, että ostan tästä lähin vain kirjoja, joita luen enemmän, kuin yhden kerran. Onneksi on olemassa kirjastot, sieltä pystyy napsimaan kirjallisuutta samalla kokeilevalla otteella, kuin irtokarkkeja karkkilaareista. Jos yksi kirja ei miellytä, voi tehdä uuden retken kirjaston ihmeelliseen tietomaailmaan, ja kassissa on jälleen kasa kirjoja täynnä tuoreita ajatuksia.

Kun halvalla saa...

...niin täytyy ostaa! Selkärankani on sulaa voita, joka näköjään suli toukokuun auringossa. Oikeasti olin jo tehnyt raudan lujan päätöksen kasvattaa käteiskassaa ja jättää ostot jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Nordnetin 0,99 euron alle 200 euron kauppojen välityspalkkio sai minut kuitenkin ostoksille tällä viikolla. Keväällä on kuitenkin kertynyt pieni määrä osinkoja, joten päätin pistää ne uudelleen kiertoon. Loppujen lopuksi kävin vielä S-pankin tililtä noutamassa vähän bonuksia ja laitoin nekin eteenpäin. Tällä kertaa tein vain kaksi kauppaa, mielestäni "järkiostoksen" ja "hupiostoksen", saa nähdä, kuinka yritysten liiketoiminnalle käy ja kumpi on loppujen lopuksi parempi ostos!

Tokmannia lisää...

Tiistaina pörssi näytti kirkkaan punaiselta ja ostin Tokmannia. Tokmannia olen aikanaan ostanut osinkotuoton takia. Osinko on korkea ja ala on defensiivinen, ne olivat syyt myös tämän kertaiseen ostoon. Koska nyt (ehkä?) ollaan suhdannesyklin huipulla, koitan keskittyä yrityksiin, jotka ovat defensiivisiä ja joilla ei ole ylenmäärin velkaa.

Tokmanni on ollut salkkuni suurin putoaja. Sitä on lyöty kuin vierasta sikaa. Etenkin Kyösti Kakkonen, Tokmannin perustaja, on haukkunut viime vuonna yritystä, mm. konseptin pilaamisesta ja vääränlaisesta valikoimasta. Mitä tällaisesta firmasta pitäisi sitten ajatella? Kyseessä on joko hyvä mahdollisuus ostaa vastavirtaan epäsuosittua yhtiötä, tai katastrofi yhtiö, johon ei pitäisi koskea pitkällä tikullakaan.

Itse olen käynyt kolmessa Tokmannin myymälässä tänä vuonna, ja täytyy sanoa, että kaksi näistä kolmesta myymälästä tarvitsisi mielestäni uudistumista. Myymälät ovat täyteen ahdettuja ja sokkeloisia. Puolustuksena täytyy sanoa, että yrityksen mainonta on ollut onnistunutta, ja telkkarissa pyörineet Mr. Tokmanni -mainokset ovat hienoja.

Lukaisin vielä yrityksen sivuilta osavuosikatsauksen läpi, ennenkuin painoin ostonappia. Ensimmäinen kvartaali on tänä vuonna mennyt yrityksellä hienosti, liikevaihto kasvoi 10,9% viime vuoden ekaan kvartaaliin verrattuna. Yritys on lisännyt myymälöiden määrää ja suunnitelmissa on ilmeisesti myös uudistaa vanhempia myymälöitä. Yrityksen strategia laajentua nopeasti epäilytti minua aiemmin hieman, mutta taitaa toimia.

Ensimmäiset osakkeet olin ostanut hinnalla 9,07e/kpl, ja ne olivat reippaasti tappiolla. Tiistaina tekemäni osto siis alensi ostosteni keskihintaa, koska maksoin 6,93/kpl. Yritys sai uuden toimitusjohtajan tämän kuun alusta, Mika Rautiainen siirtyi Keskosta Tokmanniin. Tästä syystä osake tekikin pientä nousua perjantaina. Tämä oli siis se niin sanotusti järkevä ostos tällä viikolla (tosin aika näyttää, miten käy).

Iittalan Taika-muki

...ja uutena osakkeena Fiskars

Toinen ostoni oli Fiskars, jota ostin ihan huvin vuoksi. Fiskarsia olen jo aiemmin haikaillut salkkuun, se olisi salkun brändilisä. Fiskarsin kylkiäisenä tulee Iittala ja Arabia, sekä joitain muita, minulle tuntemattomampia brändejä. (Tosin Fiskarsin omistuksessa on myös Royal Doulton, Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucketin lempi astiaston valmistaja. Pelkästään tämä oli suuri plussa Fiskarsin oston puolesta!)

Fiskars on laskenut alkuvuodesta, syynä on ollut se, että myynnillisesti ensimmäinen kvartaali ei mennyt niin hyvin, kuin viime vuoden ensimmäinen kvartaali. Osake ei edelleenkään ole mielestäni erityisen edullinen. Silti uskon, että oransseja saksia, mukeja ja muuta käyttötavaraa ostetaan tulevaisuudessakin. Brändeistä minulle on tutuimpia, Fiskars, Iittala ja Arabia. Näiden suomalaisten yritysten tuotteet ovat mielestäni hyvin suunniteltuja ja kauniita käyttötuotteita, niitä on käytössä myös omassa kodissani. Mietin ja pohdin siis ostoa ja ostinpa kuitenkin viime minuuteilla perjantaina ennen pörssin sulkeutumista. Sen hetkinen hinta oli 19,58e/osake. Tämäkin osake on defensiivinen, ja suurin osa liikevaihdosta tulee ulkomailta, mikä on hyvä salkkuni hajautusta ajatellen.

Mitä järkeä on ostaa minimaallisen pieni siivu yritystä? Vaikka ostaminen on edullista, myyminen on kallista. Koska teen kauppaa vähän, maksan Nordnetissä tavallisesti aina kalliimman välityspalkkion. Mutta mutta... pienenkin siivun omistaminen antaa aihetta alkaa seuraamaan yritystä aktiivisemmin, lisäksi tämä oli minulle ns. kokeiluostos, jos haluan, voin aina myöhemmin ostaa lisää. (Minua ei harmita se, että salkussa on pientä silppua. Salkku on itsessäänkin niin pieni ja tuore, että sitä kerkeää siivota myöhemminkin.)

Vastakkain kaksi sijoituskirjaa

Rahoitusta kahdella tavalla

Luen paljon, viime aikoina olen lukenut sijoituskirjoja. Nämä kaksi kirjaa luin samaan aikaan. Moderni rahoitus on perusteos rahoituksen maailmasta ja siinä esitellään modernin rahoitusteorian perusteita. Huonosti käyttäytyvät osakkeet sen sijaan on kirja, jossa kyseenalaistetaan joitain rahoituksen peruskäsityksiä. Molemmat ovat hyviä kirjoja.

Perusteorioita ja velkavipu

Moderni rahoitus (Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen) oli itse asiassa jonkin kurssin kurssikirjana,  mutta sen voi lukea myös sijoitus- ja talouskirjaksi. Siinä käydään läpi hyvin perusteita rahoituksen alalta, tutuksi tulee rahan aika-arvo, diskonttaus, investoinnit ym. Sijoittamista harrastavalle kirjassa käydään läpi myös käsitteitä markkinoiden tehokkuus, tuotto ja riski, portfolioteoria, sekä tilinpäätöksen hyödyntäminen. Käydään läpi myös joitain rahoituksen kaavoja, kuten HPR (Holding Period Return, jolla voi laskea sijoituksen kokonaistuottoa) ja CAPM-malli (Capital Asset Pricing Model, kuvaa riskin ja tuoton välistä suhdetta). Koska rahoitus liittyy tiukasti osakkeisiin ja muihin sijoitusinstrumentteihin, kirja on siis hyvä opus myös sijoittajalle.

Erinomainen peruskirja siis, mutta paras oivallus, jonka henkilökohtaisesti tästä kirjasta sain, oli se, miksi velalla sijoittaminen voi kannattaa. Oma suhteeni velalla sijoittamiseen on ollut tiukan kielteinen. Ylipäätään kartan omassa elämässäni velan ottoa kuin ruttoa, ainoa lainani on asuntolaina, luottokortti minulla on, mutta käytän sitä todella harvoin.

Olen sisäistänyt sen, että asuntosijoittamista ei kannata tehdä kokonaan omalla rahalla, jos aikoo päästä hyville tuotoille. Mutta osakesijoittaminen velkarahalla ei ollut auennut. Oikeastaan olin jo jonkin aikaa yrittänyt ymmärtää velalla sijoittamisen ideaa: velkarahastahan maksetaan aina korkoa ja muita kuluja, joten miten velalla sijoittaminen voi olla kannattavaa?

Velalla sijoittamista avattiin kirjassa eri laskuesimerkein. Velalla sijoittamisessa on enemmän riskiä, kuin omalla pääomalla sijoittamisessa. Jos kaikki ei menekään hyvin, on markkinalaskussa syvemmässä kuopassa, kuin ilman velkaa. Velalla sijoittamista täytyy siis harkita pitkään, ja tehdä mielellään muutama laskuharjoitus parilla eri tulevaisuuden skenaariolla. Tuottoprosenttien täytyy olla aina suurempia, kuin lainasta maksettavien korkoprosenttien, jotta velalla sijoittaminen kannattaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, velkavipu toimii ja tuottoa tulee enemmän, kuin pelkällä omalla pääomalla sijoitettaessä.

Toinen näkökulma rahoitukseen

Huonosti käyttäytyvät osakkeet (Benoit B. Mandelbrot & Richard L. Hudson) ampuu jalkaan muutamia modernin rahoitusteorian pääpointteja. Siinä lähdetään olettamuksesta, että markkinat ovat paljon riskisemmät ja volatiilimmat, kuin mitä moderni rahoitusteoria esittää. Sen mukaan markkinat eivät ole kovinkaan tehokkaat, eivätkä markkinaliikkeet noudata Gaussin käyrää (kuten rahoitusteoria olettaa), vaan käyrän ulkopuolelle jää merkittävä osa markkinaliikkeistä. Puhutaan paksusta hännästä, eli markkinaliikkeet ovatkin voimakkaampia, kuin mitä oletus on. Ihmiset eivät käyttäydy rationaalisesti markkinoilla, ja myös siksi markkinoita on vaikea ennustaa.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet esittelee kirjan alkupuolella myös samoja käsitteitä ja laskukaavoja, kuin Moderni rahoitus. Kaavoja esitellään myös siltä kannalta, kuka matemaatikko ne on kehittänyt ja missä ja miten kaavoihin liittyvät oivallukset tehtiin. Pidän hyvistä tarinoista ja sen takia näitä kirjoja olikin mukava lukea rinnakkain: yksi kirja kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi teoriaa ja kaavoja, toinen kirja antoi siihen lisäperspektiiviä.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet avasi myös sen ajatuksen, miten nuoria monet rahoituksen ajatukset ovat.  Ekonomisti Harry Markowitz kehitti portfolioteorian, ja sitä koskeva essee julkaistiin 1952. Eli kyse on koko pitkän taloushistorian suhteen lyhyestä ajanjaksosta.

Huonosti käyttäytyvissä osakkeet esittelee myös matemaatikko Benoit B. Mandelbrotin oman fraktaali- ja kaaosteorian. Fraktaali määritellään tässä säännönmukaisuutena tai kappaleena, jonka voi jakaa pienempiin ja pienempiin samanmuotoisiin osiin. Se pohjautuu luonnossa esiintyviin muotoihin. Yksi kirjan ajatuksista on, että volatiliteettia ja beetaa ei voi käyttää riskin määritykseen, sillä ne perustuvat siihen oletukseen, että hinnat noudattavat kellokäyrää (Gaussin käyrää). Koska CAPM-malli käyttää kaavassaan beetaa, myös CAPM-malli on rakennettu väärille perusteille. Kirja päättyy siihen lopputulemaan, että rahoitus ei ole eksakti tiede, ja rahoitus alana vaatisi vielä paljon tutkimista, jotta sitä ymmärrettäisiin paremmin.

Suosikkini näistä kirjoista oli...

...Moderni rahoitus. Tosin molemmat kirjat olivat hyviä ja lukemisen arvoisia. Moderni rahoitus avasi monia rahoitusteorian perusideoita, lisäksi siinä käsiteltiin myös esimerkkejä Suomen pörssimarkkinoista. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että monimutkaisetkin asiat saatiin selitettyä niin, että ajatus aukeni käytännössä. Kirjasta tekee mielestäni hyvän se, että siitä saa uusia oivalluksia, ja tästä kirjasta saamani oivallus oli tuo velkavivun käyttö.

Hyvä lukukokemus oli myös Huonosti käyttäytyvät osakkeet. Siinä pureuduttiin markkinariskiin ja sen ilmentymiin. Käytiin myös läpi matematiikan maailmaa ja sen mukana rahoituksen historiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Ajoittain kirjassa varoteltiin reippaasti riskeistä, joten kirjaa vaivasi eräänlainen tuomiopäivän kellojen kumina (mutta ilmeisesti virheet esim. beetassa eivät ole matemaattisesti niin suuria, jotta niillä minulle sijoittajana olisi suurta merkitystä). Kirja antaa kuitenkin ajattelun aihetta. Kovin kevyttä kesälukemistoa nämä kirjat eivät, ole, mutta kumpaakin voin suositella!

Sell in May

Äitienpäivän valkovuokot kuuluu toukokuuhun

Pitääkö anomalia Sell in May and Go Away paikkaansa? Tässähän on kyse olettamuksesta, että sijoittamalla marras-huhtikuun välisenä aikana aikana ja  myymällä osakkeet toukokuussa saa parhaimmat tuotot. Kyse on siis sijoittamisen ajoittamisesta ja perimmiltään siitä ovatko markkinat tehokkaat vai ei. Anomalian mukaan osakkeet ostettaisiin takaisin markkinoilta jälleen lokakuussa (Sell in May Come Back in October). Oletus siis on, että kurssit ovat alhaalla kesällä, alkavat nousta lokakuusta lähtien ja ovat korkeimmillaan toukokuussa. Tätä anomaliaa on tutkittu paljon, ja osa tutkimuksista taitaa osoittaa, että tämä pitää joillain markkinoilla paikkaansa. Täytyy myös todeta, että vaikka anomalia saattaakin olla totta, Suomen verotuksen takia veivauksessa ei yleensä ole järkeä.

Omia sijoituksiani katsoessa voisin sanoa, että tuo hokema Sell in May... voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Omat sijoitukseni voivat tällä hetkellä pulskasti! Mistään ylituotosta ei valitettavasti ole kyse, en ole vielä löytänyt omaa Midaksen kosketustani. Markkinat ovat kuitenkin olleet suosiolliset, osa omistuksistani on miinuksella ja osa plussalla, mutta kokonaisuussaan tuottoluvut näyttävät vihreältä, kuin keväinen ruoho.

Kesästä pitää nauttia, ja kesällä minulla meneekin rahaa aina paljon enemmän (matkustelu, sukulointi, mansikat, linnanmäki, jätskit, korkeasaari, lahjat kesäjuhliin, muut kesäherkut...) ja yleensä tämän ylimääräisen kulutuksen on pystynyt hyvin paikkaamaan lomarahoilla. Tänä kesänä kuitenkin opiskelen, joten lomarahoja ei tule. Päätin siis kevään kunniaksi realisoida osan sijoituksistani.

Pohdin vähän aikaa, että mihin kohtalon sormi osuu. Pitäisikö myydä tappiollisia vai voitollisia osakkeita? Luopuako hyvistä osingonmaksajista vai niistä yrityksistä, jotka eivät ole toiveista huolimatta lähteneet lentoon? Lopulta valinta oli kuitenkin helppo. OP-Ilmasto on noussut maaliskuun dipistään, ja hätyyttelee jo kaikkien aikojen korkeimpia lukemiaan. (Kerron tästä rahastosta tarkemmin täällä). Koska rahasto on jo valmiiksi liian suuressa painossa minun salkussani, pistin lunastukseen osan tämän rahaston osuuksista.

Verotuksen takia otin ulos vähän alle 1000 eurolla rahaston osuuksia, nyt vaan pitää muistaa, että enempää en voi myydä tänä vuonna, tai maksan kaikesta tuotosta veroa 30%.  Tämä tonni on siis hupirahani tälle kesälle!  (Sen verran tarkan markan leidi kuitenkin olen, että lupasin pyhästi itselleni palauttaa loput rahoista syksyllä sijoituksiin, jos en saa kaikkea tuhlattua.)

Puheenvuoro pyöräilyn puolesta

Keväällä alan katsella autoja sillä silmällä. Ikioma auto olisi ihana! Valitsisin ehdottomasti kirkkaanvärisen, pienen ja soman auton. Semmosen vähän höntin näköisen. Pääkaupunkiseudullakin se toisi vapauden tunnetta ja helpottaisi perheen arkea. Yksi auto meillä perheessä onkin puolisoni omistamana, mutta se on tylsä, harmaa, iso, ja pystyn lainaamaan sitä vain harvoin.

Koska liikkuminen on yksi isoista talouden kuukausikuluista, sillä on rahallisesti paljonkin väliä, miten liikkuu paikasta toiseen. Tässä on siis selvästi yksi säästämiskohde. Kamppailussa autoilu vastaan muut liikkumistavat, on kysymys mukavuudesta, rahasta ja vapauden tunteesta.

Autolla suhaaminen säästäisi minun päivittäisiä matka-aikojani tällä hetkellä noin 45 minuuttia/päivä. Se on aika paljon. Yhdellä autolla pärjääminen on ensisijaisesti rahan sanelema valinta. Autot ovat kalliita, minulla ei tällä hetkellä olisi varaa unelmieni autoon. Muistaakseni olen lukenut jostain, että halvinkin auto maksaa vähimmillään noin 400 euroa kuukausittain, kun otetaan mukaan myös vakuutukset, verot, bensat, huollot, katsastukset, parkkimaksut ym. Summa riippuu tietenkin monesta seikasta, mutta tuo vähimmäismäärä 400 euroakin on järkyttävä, vuodessa se olisi 4800 euroa. Sillä summalla saa jo paljon osakkeita.

Pyöräilyn ylistys 

Koska minulla ei ole varaa unelmieni autoon, pyöräily on hyvä vaihtoehto. Irtonainen sora on melkein kokonaan korjattu pois kaduilta, joten aloitin pari viikkoa sitten jälleen polkemaan koulullle. Kuulun matkapyöräilijöihin, olen pyöräillyt työ/koulumatkat jo yli kymmenen vuoden ajan. Niin fanaattinen pyöräilijä en ole, että jaksaisin pyöräillä räntäisillä kaduilla. Olen rajannut pyöräilykauden tarkasti niin, että vältän lumen ja irtosoran. Pyöräilen vain huhtikuun lopusta syksyn ensi sateisiin.

Investoin viime vuonna pyörään. Oikeasti olisin halunnut itselleni ihanan Pelagon, neuvottelin pitkään itseni kanssa, ja tyydyin hinnaltaan soveliaampaan pyörään. Ihanan mintun vihreällä Crescent Holmalla kelpaa kruisailla pitkin katuja. Ihan peruspyörä siis, hinta oli muistaakseni noin 600 euroa, sillä kyseessä oli edellisen vuoden malli. Laskeskelin, että noin kahden-kolmen vuoden pyöräilyillä saan takaisin ostohinnan, sillä pyöräilemällä säästän bussi/metrolipun hinnat. Säästän joka kuukausi pyöräilemällä pääkaupunkiseudun sisäisen kausilipun verran, joka on noin 54 euroa/kk.

Crescent Holma

Tuskaahan tämä pyöräilyn aloittaminen taas pitkän talven jälkeen on ollut, kunto ei ole kohdillaan ja arvaamattomat kevätsateet saavat minun kaltaiseni mukavuuden haluisen polkijan kiroilemaan kypärän alla. Tämän hetkinen pyörämatkani on noin 10 kilometria yhteen suuntaan, matkaan menee yleensä 35 minuuttia. Koska bussi kiertelee ja pysähtelee, bussimatka kestäisi melkein yhtä kauan. Keväällä minusta kuitenkin kasvaa pyöräily addikti. Pyöräily on mahtava harrastus, kunto kohenee nopeasti, rahaa säästyy ja pyörän selästä maisemat näyttävät paremmilta, kuin bussin ikkunasta.

Tässä vielä vinkit pyöräilyn aloittajille:

1. Panosta välineisiin. Varsinkin jos pyöräilet päivittäin vähänkään pidempiä matkoja, huolehdi siitä, että pyörä on hyvä, jarrut on kunnossa ja kypärä päässä.
2. Varaa matkaan hieman enemmän aikaa. Pyöräily olosuhteet eivät aina ole optimaaliset. Vastatuuli väsyttää nopeasti ja hidastaa matkantekoa. Kannattaa myös varata hieman aikaa vaatteiden vaihtoon ja siistiytymiseen polkemisen jälkeen.
3. Suhtaudu muihin tiellä liikkujiin lepposalla asenteella. Pyöräilijät ovat tienkäyttäjien väliinputoajia, nopeampia kuin kävelijät, mutta haavoittuvampia, kuin autot. Ainakin itselläni on terve kunnioitus autoja kohtaan ja pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan reitit niin, että pääsen käyttämään pyöräteitä.