Etenin palkanalennus neuvotteluihin

Minua pyydettiin työpaikan sisällä uuteen tehtävään. Olin ollut viime tilikaudella yksi parhaita työntekijöitä euroilla mitattuna. Uuden position myötä vastuut kasvaisivat ja saisin lisää itsenäisyyttä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Palkkakin ehkä kasvaisi vastuiden mukana...? Neuvotteluissa edettiin pikku hiljaa palkkaan, ja minulle esitettiin provisio palkkausta. Tähän asti olin vielä nyökytellyt iloisena, mutta tässä vaiheessa pistin jarrut päälle.

Provisio palkkauksen edut ja ongelmat

Provisio palkkauksessa työntekijällä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin ansioihin. Jokainen myyty euro näkyy jonkun laskukaavan mukaan palkkanauhassa. Huonoihin puoliin kuuluu se, että kaikkiin asioihin ei työntekijä pysty vaikuttamaan, eli kun taloudessa/vuosisyklissä/työpaikalla tapahtuu jotain työntekijästä riippumatonta ja myynnit laskee, myös palkka laskee. Lyhykäisyydessään siis työnantaja ja palkansaaja tasaavat tässä riskiä huonoista ajoista, ja työntekijän työstä tulee yrittäjämäisempää. 

Provisio palkkaa käytetään aika yleisesti myyntitöissä, ja tässä minulle tarjotussa työpaikassa palkka muodostuisi kolmesta osasta: pohja + provisio + ilta- ja viikonloppulisät. Pohja olisi suuruudeltaan Tes:n minimi, eli joka tapauksessa tulisin saamaan huonoinakin kuukausina vähintään tämän suuruisen palkan. Nykyinen palkka koostuu periaatteessa näin: peruspalkka + ilta- ja viikonloppulisät. Peruspalkka on korkeampi, kuin Tes:n minimi, mutta matalalla silti mennään.  

Riski ja tuotto 

Sijoittaja miettii sijoituksiaan riskin ja tuoton kautta. Maksimaalinen tuotto pienellä riskillä, tähänhän meistä jokainen pyrkii. Samaan riskiin ja tuottoon päädyin nyt palkkaneuvotteluissa, sillä provisio palkkaan mentäessä palkka saattaa joko nousta tai laskea nykyisestä.

Kun neuvotteluissa otettiin esiin provisio palkkaus, pyysin pari päivää miettimis aikaa ennenkuin tekisin lopullisen päätöksen. Provisio palkan laskukaava oli tässä laskettu niin ovelasti, että suurta palkankorotusta en saisi millään, vaikka siis tuplaisin omat myyntini (myynnin kaksinkertaistuminen ei oikeasti siis ole realistista, mutta laskin huvin vuoksi mahdollista palkkaani eri skenaarioilla).

Oi ihanat ruuhkavuodet, sillä samalle viikolle osui megalomaaninen flunssa ja kaikkien kolmen lapsen omia juttuja, joita jouduin järjestelemään. Siinä sitten aivojen synapsit hehkuivat yötä päivää pienten ydinvoimaloiden lailla, kun yritin saada selvyyttä provisio palkkauksen kiemuroihin. Kävin mielessäni läpi kaikki skenaariot aina talouden romahtamisesta raamatullisiin heinäsirkkaparviin, ennen kuin sain muodostettua edes jonkinlaisen alkeellisen mielipiteen asiasta. Samalla opin jotain omasta riskinsieto kyvystäni.

Jotta pääsisin vähintään samaan ansiotasoon, kuin tällä hetkellä, pitäisi minun myydä enemmän kuin ennen, sillä ilta- viikonloppulisät luultavasti vähentyisivät. Tämän hetkisessä toimipaikassani kaikki myynnin tukitoimet on hiottu äärimmilleen, joten kaupantekoa edeltävät ja kaupanteon jälkeen tulevat prosessit eivät vie kohtuuttomasti aikaa. Tiesin, että uudessa toimipaikassani mikään ei toimi näin hyvin, ja jos olisin provikka palkalla, kaikki ongelmat näkyisivät suoraan palkkanauhassani.

Laskeskelin mahdollista palkkaa eri skenaarioilla, ja sain yhtälön toimimaan vain silloin, kun Merkurius kohtaa Venuksen kuudennessa sekstiilissä, eikä maa heijasta suoraa varjoa kuun ylle. Suomeksi sanottuna siis pää meni ihan hemmetin sekaisin, mutta loppupäätelmänä koin, että riski palkan alenemisesta oli suurempi, kuin 50%.

Riskiä ja tuottoa ja kaikkia mahdollisia myyntilukuja pyöritellessäni opin myös itsestäni sen, että missään nimessä en ollut valmis näillä ehdoilla laskemaan palkkatasoani. Palkkani on jo valmiiksi pienenlainen.

Arkajalan kompromissi

No mihinkä päätökseen lopulta tulin? Provisio palkkausta yritettiin tuputtaa väkisin ihan viimeiseen asti, joten opin myös sen, että on yllättävän vaikea on sanoa ei, kun joku oikein kunnon voimalla tykittää omaa näkemystään.  

Nykyinen työmatkani on pitkä, osittain pystyn hyödyntämään aikaa esimerkiksi podcasteja kuunnellen, mutta kahden tunnin työmatka päivässä vaikuttaa silti jaksamiseen. Uudessa toimipisteessä työmatkani olisi leppoisa 10 minuuttia suuntaansa, eli pelkästään yhdessä päivässä ajan säästö olisi ruhtinaallinen. Saisin siis lisää vapaa-aikaa ja siksi sorvasin työnantajaa varten arkajalan kompromissin.  

Ehdotin työnantajalle kompromissia, missä vaihtaisiin uuteen työpisteeseen vanhalla palkkaus systeemillä ja katsoisimme tietyn ajanjakson jälkeen palkkausta uudelleen. Tämä kompromissi kävi myös työnantajalle, sillä tiedossa oli, että tarve minunlaiselleni työntekijälle oli uudessa toimipaikassa suuri. Työnantaja ei myöskään häviäisi mitään, sillä palkkaani ei tässä vaiheessa myöskään korotettu. Innokas työnantajani laittoi kuitenkin jo kalenteriin päivän, jolloin palaamme jälleen palkkaneuvotteluiden pariin, eli näistä palkkaneuvotteluista tulikin jatkokertomus. 

Arjen luksusta

Jollekin arjen luksus on noutokahvi aamulla ennen töihin menoa, toiselle se on arkena käytössä oleva arvokas Chanelin laukku, kolmannelle se on mittojen mukaan hyvin tehdyt vaatteet. Elämänlaatua parantavaa, mutta ei silti niin kovin tarpeellista. Sitä on mielestäni arjen luksus!

Tyylikkyys on taito

Harva käyttää nykypäivänä varoja ompelijan palveluihin. Yleensä ompelijan puoleen käännytään harvoin, ja silloin on tarve juhlavaatteelle. Arkivaatteet moni ostaa kaupasta.

Tapasin sattumalta vanhan koulukaverini, ja keskustelu kääntyi vaatteisiin. Kävi ilmi, että koulukaverini teettää nykyisin vaatteensa ompelijalla. Hän tuo ompelijalle kankaat, kertoo haluamansa mallin, ja kahden sovituksen jälkeen ystäväni saa valmiin vaatteen ompelijalta mukaansa. Nämä vaatteet eivät ole juhlakäyttöön, vaan ihan arkivaatteita, paitoja, mekkoja, takkeja ja housuja.  

Tämähän on loistodiili! Työtä suomalaiselle ompelijalle alalla, joka on suomessa teollisessa mielessä melko kuollut. Yksityisyrittäjinä on kyllä ompelijoita, mutta palkkataso ei liene kovin korkea, sillä globaalissa maailmassa suomalainen ompelija kilpailee kiinalaista halpatyöntekijää vastaan. 

Ompelukoneen paininjalan alta valmistuu ystävälleni lopputuloksena tyylikäs vaatekaappi täynnä istuvia vaatteita. Suomalaisen työn hintaa koulukaverini ei pitänyt pahana, vaan oli valmis maksamaan ompelijan työpanoksesta hänen pyytämänsä hinnan. Erikoiseksi mielestäni tämän diilin tekee se, että koulukaverini ei ole varakas (ellei salaisesti ollut voittanut lottovoittoa...?), vaan keskituloinen kunnan palkkalistoilla pakertava palkkatyöläinen.

Tuoretta sen olla pitää! 

Itselleni arjen luksusta on tuoreet kasvikset vuoden ympäri. Närpiön lasiset kasvihuoneet paahtavat vuoden ympäri lämmintä substrooppista ilmaa kypsyvien kurkkujen, kirsikkatomaattien ja paprikoiden ympäri, jotta minun ruisleipäni päällä lepäisi joka ainut aamu viipale iloisen punaista paprikaa. 

Meidän perheen ruokalasku ei ole suuren suuri, mutta kieltämättä säästämisen varaa olisi. Olen huomannut, että herkkujen (ikuinen hyvä kolminaisuus: sipsit, suklaa ja salmiakki) lisäksi hankalinta olisi luopua tuoreista kasviksista. Oikeastaan olenkin alkanut jo ajatella, että paprika saa olla minulle oma pieni palaseni arjen luksusta. 

Mielihyvää kuluttamalla?

Parhaita asioita ei voi ostaa rahalla. Parhaita asioita itselleni on oman lapsen lämmin halaus, lautapelin pelaaminen läheisten kanssa tai ystävien kanssa juttelu ja tapaaminen lasillisen äärellä. Silti tietyt asiat tekevät elämästä helpompia tai laadukkaampia. 

Rahaa käyttämällä saan elämääni vaikkapa niitä tuoreita kasviksia ja ajatuksen laadukkaammasta syömisestä. Ravintoarvoltaan pakastevihannekset saattaisivat hyvinkin vastata samaa, kuin tuoreet kasvikset (?), mutta tuoreiden kasvisten maku peittoaa pakastevihannekset mennen tullen! Siksipä poimin tulevaisuudessakin kauppakoriin kalliimpia, mutta oi niin makoisia tuoreita tuotteita.

Mikä sinulle on arjen luksusta?

Elämäni paras sijoitus

Onko se Bitcoin, kulta, asunto vai käsilaukku? Mikä voisi olla paras sijoitus? Bitcoinin mukaan en valitettavasti ole ymmärtänyt hypätä, ja käsilaukutkin on minulla käyttöesineitä, ei design helmiä. Silti yksi yksittäinen hankinta on koko pienen varallisuuteni takana. 

Alkukesästä kävin kaverini kanssa lenkilllä, ja koska vauhti ei ollut kova, ehdimme keskustella myös aiheesta "elämäni paras sijoitus". Tähän mennessä molempien paras sijoitus on ehdottomasti ollut oma asunto. Meillä molemmilla on kerrostalossa sijaitseva asunto-osake pääkaupunkiseudulla, mutta kummankaan asunto ei sijaitse kantakaupungissa.

Kantakaupungin asuntoja

Omaa asuntoa harvemmin ajatellaan sijoituksena, sillä siitä ei saa tuottoa, eikä se ole nopeasti eikä helposti myytävissä, sillä jossain on asuttava. Silti alla olevista syitsä johtuen pidän omaa kotia parhaana sijoituksenani.

Halvempaa asumista

Omistusasunnossa on ollut historian valossa halvempaa asua, kuin vuokra-asunnossa. Kuukausikulut (vastike, lainanlyhennys ja korot) jää yleensä alemmaksi, kuin vastaavalla alueella vuokrakodissa asujalla. Omalla kohdallani olen myös pystynyt vaikuttamaan asumisen hintaan. Lainaneuvotteluissa valitsin maksuvaraani nähden pidemmän laina-ajan ja pienemmän lyhennyksen. Kuukausittaiset kulut jäivät näin pienemmiksi ja rahaa jää myös muuhun, kuin asumiseen. 

Asuntolainan omistajat ovat viime vuosina hyötyneet alhaisista lainan koroista. Samaan aikaan, kun vuokrat ovat nousseet vuosittain, omat asumiskuluni ovat pysyneet samoina viimeisen seitsemän vuoden ajan. Korot eivät ole merkittävästi liikkuneet viime vuosina, taso on ollut historiallisen alhainen, mikä on vaikuttanut suoraan asuntolainan omistajien kukkaroon.  

Hyötyä asuntojen hintojen noususta?

Pitkällä aika välillä asuntojen hinnat myötäilevät inflaatiota. Myös suhdanteet vaikuttavat asuntojen hintoihin, syvissä lamoissa myös asuntojen hinnat ovat sukeltaneet, joten omistusasuja ottaa myös riskin asuntonsa kanssa.

Tilastollisesti Suomen asuntomarkkinat ovat kahtiajakautuneet: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat nousseet ja muualla maassa asuntojen hinnat ovat laskeneet. Silti pääkaupunkiseudullakin on alueita, joilla neliöhinnat ovat polkeneet paikallaan, tai nousseet inflaatiota hitaammin.

Asuntojen hintojen kehitys 2015-2019 (lähde Tilastokeskus)

Kun puhutaan hintojen noususta, puhutaan harvemmin samassa yhteydessä remonteissa. Jos käytetään esimerkkinä ystäväni asuntoa, niin paperilla katsottuna hän on asunut kultakaivoksessa. Paperilla ystäväni asunnon arvo on hieman yli vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut, eli realisoitumaton tuotto olisi ollut varsin hyvä!

Todellisuudessa asuntoon on pumpattu koko ajan järjettömän suuria määriä lisää rahaa reilun kymmenen vuoden aikana. Eläkeiän saavuttaneen talon kunnostus on kallista puuhaa. Alunperinkään talo ei ole ollut huonokuntoinen, mutta se on käynyt viime vuosikymmenen aikana läpi pakollisia suuria remontteja: hissin rakentaminen ennestään hissittömään taloon, ikkunaremontti, perinteinen putkiremontti. Lähivuosina tulevia remontteja ovat vielä julkisivuremontti ja kattoremontti. Vuosittain on myös tehty joukko pienempiä kunnossa pitoon tähtääviä toimia. 

Samalla myös itse asuntoa on remontoitu kauttaaltaan uusiksi ja pintojen lisäksi keittiö ja märkätilat on uusittu. Tämä on tarkoittanut paperilla huikeaa asunnon arvon nousua, mutta ystäväni lainasumma on kasvanut samaa vauhtia. Ainakaan tämän asunnon kohdalla kyse ei siis ole suhteellisen hyvästä sijainnista huolimatta tuulesta temmatusta hinnannoususta, vaan hinnannousu johtuu suoraan tarpeellisista, mutta myös hinnakkaista remonteista. 

Asumisen vaihtoehtoiskustannus

Suurin hyöty omistusasumisessa tuleekin asumisen vaihtoehtoiskustannuksessa. Tämä on se syy, minkä takia voin kaksin käsin onnitella itseäni tekemistäni asuntokaupoista! Jossain on asuttava, ja jos kyseessä ei ole omistusasunto, useimmiten asutaan vuokralla. Harvalla on omistusasunnon koko summaa käteisenä, joten lainan kautta kerrytetään samalla omaisuutta. Kyse on siis suomalaisittain hyvinkin tutusta pakkosäästämisestä asuntolainan avulla. 

Asunnon ostaminen ei pääkaupunkiseudulla ole halpaa, mutta ero vuokra asumisessa ja omistusasumisessa alkaa näkyä viimeistään siinä kohtaa, kun omistusasujan laina on maksettu ja jäljellä on enää vastike. Omistusasuja ottaa toki enemmän riskiä myös pääoman menettämisestä, asunnon hinta voi myös laskea, ja on viime vuosina laskenutkin suuressa osassa maata. Asuntojen myyntiajat voivat olla pitkiä ja remonttien kulut kaatuvat suoraan omistus asujan niskaan. 

Omistusasunto onkin elämäni paras sijoitus sen takia, että samalla kun olen kerryttänyt omaisuutta asuntolainan muodossa, minulle on jäänyt pienempien asumiskustannusten myötä enemmän rahaa myös muihin sijoituksiin. Jos olisin asunut vuokralla, vuokra olisi niellyt nettotuloista leijonan osan, ja pahimmassa tapauksessa nettovarallisuus olisi kymmenien vuosien elämisen jälkeen edelleen pyöreä nolla.  

Q2, osinkoja ja lomarahoja

Vuoden toinen kvartaali on pyörähtänyt iloisesti loppuunsa, ja on taas aika syventyä kvartaaliraportin seuraan!

Passiiviset tulot

Perinteisesti suomalaiset yhtiöt maksavat osinkonsa keväällä, ja passiivisia tuloja, eli S-ryhmän osuuksien korkoja, sekä osinkoja, tuli tässä kolmen kuukauden pätkässä ennätykselliset 517,43 euroa ennen veroja. Tähän olen laskenut myös Fiskarsilta osinkona tulleen Wärtsilän 4 osaketta, sekä S-ryhmän korot, joista kertyi 37 euroa. Korkoja maksoi tänä vuonna enää neljä osuuskuntaa, kun viime vuonna korkoja tuli kaikilta kuudelta osuuskunnalta (yhteensä 57 euroa). 

Osinkosummaa paisuttaa kertaluonteiset erät sillä Wärtsilän osakkeiden lisäksi ylimääräistä kertyi myös Marimekolta. Marimekko myi viime vuonna pääkonttorinsa ja taseeseen tuli reilusti rahaa, joka jaettiin nyt keväällä osinkoina omistajille. Marimekon osingot olivat tänä vuonna noin 109 euroa ennen veroja, toinen suuri osingon maksaja oli Nordea, noin 124 euroa ennen veroja. Viime vuoden suurista maksajista Nokia sen sijaan on muuttanut osingon maksukäytäntöään, ja maksaa nykyisin kvartaaliosinkoja. 

Ostot toisella kvartaalilla 

Nordnetin kampanja sai kukkaron nyörit aukeamaan, ostin uutena Digiaa ja lisäilin Capmania. Molemmat ovat ihan hivenen plussalla tällä hetkellä. Digia julkisti kesäkuussa yritysoston, joten prosentteina omistukseni on kiivennyt melkein 10% ylöspäin, euroina tuo nousu ei päätä huimaa, sillä omistukseni on niin pieni.  

Omistukset 30.6.2019

Bensaa ja mansikoita

Säästöön ei ole kertynyt tällä kvartaalilla mitään. Lista siitä, mihin rahaa on kulunut, on ihan järkyttävän piiiiitkä! Tiivistettynä sitä on mennyt mansikoihin (kesähuvitukset) ja bensa (kotimaan matkailu). 

Isoja ostoja on ollut myös taulutelkkari (vanha jäi tulilinjalle, kun temperamenttinen lapsi alkoi viskelemään tavaroita), risteily koko perheelle, sekä ne ihanat kiiltävän valkoiset EHJÄT väliovet, jotka on jo tilattu, mutta ei vielä saapuneet. Kaikista näistä isoista ostoksista (telkkari, risteily, väliovet) on kertynyt toistaiseksi yhteensä noin 1600 euroa, josta oma osuuteni on puolet, eli noin 800 euroa. Risteilystä ja väliovista tulee vielä lisäkustannuksia, sillä ovien lisäksi tarvitaan kymmeniä metrejä listaa ja risteilylläkään ei ole vielä käyty, joten siellä palaa vielä rahaa.

Omistusten kehittyminen

Yllä olevassa taulukossa näkyy omistusten arvon kehittyminen tällä kvartaalilla. Alkuvuosi oli pörssissä hyvä, mutta toinen kvartaali rokotti osakkeiden hintoja salkussani. Vaikka laitoin suoriin osakkeisiin rahaa yli 770 euroa, osakkeiden arvo laski silti noin 430 euroa. Myös rahastojen arvo laski. Käteisen osuudessa näkyy hämäävästi lomarahat. Lomarahat maksetaan meille etukäteen, eli tuo muutos-kohdassa näkyvä 2055 euroa on käytännössä riitettävä vielä pitkälle, ja tämä raha tulee suurelta osilta kulumaan arjen normaaliin pyöritykseen. 

Summertime and the livin is easy

Kesä on kallista aikaa, ja raha tuntuu kiertävän nopeasti tililtä kulutukseen. Tällä hetkellä en jaksa murehtia säästöprosentteja, tärkeintä on, että saa ladattua akkuja lomalla! 

Jossain vaiheessa ennen vuoden loppua olen aikeissa tasapainottaa salkkua niin, että myyn voitollisia rahasto-osuuksia pois, samalla on aikomus myydä joitain tappiollisia osakkeita veroseuraamusten takia. Syvimmässä rotkossa makaa tällä hetkellä Nordea, joten jos Nordea ei kehitä uusia pohjoismaisia ideoita (Nordean nimi on johdettu sanoista Nordic Ideas) kurssinsa nostamiseksi, heitän hyvästit tälle osakkeelle. Tosi On.

Hyvää kesää!

Vahingossa Wärtsilän omistajaksi

Mitä yhteistä on posliiniastioilla ja valtamerilaivojen moottoreilla? Yhteys taisi olla hatara Fiskarsinkin mielestä, sillä kohta Fiskars jakaa taseessaan olleet Wärtsilän osakkeet meille omien osakkeidensa omistajille.

Omistan ihan pikkuruisen minimini erän Fiskarsia, joka taas oli Wärtsilän suuromistaja. Fiskars tuli salkkuuni noin vuosi sitten, tarjoushaukkana innostuin Nordnetin pikkukauppojen kampanjasta. Ostin siis vähän päähänpistosta kahdellasadalla eurolla Fiskarsia, joka on kuuluisa oranssi kahvaisista saksista ja omistaa myös posliiniastioita valmistavia yrityksiä, kuten Iittala ja Royal Doulton.

Keväällä tuli jo tieto, että Fiskars ehdottaa yhtiökokoukselle Wärtsilän osakkeista luopumista, ja niiden jakamista omistajille. Ehdotus hyväksyttiin, ja ensi viikolla pitäisi ilmestyä minunkin salkkuuni vähän Wärtsilää. Kymmenellä Fiskarsin osakkeella saan neljä Wärtsilän osaketta.

Wärtsilä

Täytyy myöntää, että itse Wärtsilästä minulla on hyvin hatarat mielikuvat. Konepajat ei ole vielä kuuluneet salkkuni peruskauraan, olen pitänyt alaa liian syklisenä. Wärtsilä on muistaakseni valmistanut ihan kokonaisia laivojakin joskus, sillä lapsuudestani muistan Martin Saarikankaan raportoineen uutisissa ahkerasti telakkateollisuuden asioita.

Tämäkin yritys on 80-luvun jälkeen uudistunut, ja liiketoiminta nojaa kolmeen peruspylvääseen: Marine Solutions (moottoreita ym,), Energy Solutions (uusiutuvaa energiaa), ja Services. Näistä liikevaihdoltaan suurin on Services. Kyseessä on kansainvälinen laatuyhtiö, jonka osakkeen arvo on viime aikoina tullut alas vuoden sisäisistä huipuista (noin 18,6e) reilusti. Eilisen sulkuhinta on ollut 12,89e, eli osake on halventunut noin 30%.

Osta, myy vai pidä?

Pääsin perimmäisten kysymysten äärelle, eli mitä tehdä Fiskarsin (ja Wärtsilän) osakkeille? Pohdin kyllä näitä kolmea vaihtoehtoja, eli ostaisinko vielä lisää Fiskarsia, myisinkö entisetkin pois, vai pitäisinkö omistuksen ennallaan.  

Jos haluan myydä Fiskarsit, enkä halua Wärtsilää ollenkaan, kannattaa myynti tehdä kaupankäyntikulujen takia ennen 10.6, sillä sen päivän Fiskarsin omistajat saavat Wärtsilää salkkuunsa. Koska osakkeet jaetaan osinkoina, niistä maksetaan osinkovero, varainsiirtoveron maksaa tässä siirrossa Fiskars. 

Pienten erien olemassaolo salkussa ei häiritse minua. Neljä osaketta Wärsilää tulisi painoarvoltaan olemaan joitain promilleja salkussani. Koska painoarvo on niin pieni, eipä sitä voi oikein perustella hajautuksellakaan, mutta voisinpa kuitenkin kuriositeettinä kertoa, että salkussa on ihan silkkaa rautaa (...vai terästä? Mistä niitä moottoreita oikein tehdään...?). 

Päätin tässä tapauksessa pitää Fiskarsin, ja ottaa avosylin vastaan 4 Wärtsilän osaketta. Jos kerkeän paremmin tutustumaan yritykseen, ja osakkeen hinta luisuu vielä alaspäin, voin ostaa sitä lisääkin. Neljälläkin osakkeella voin jonain keväänä käydä yhtiökokouksessa kuuntelemassa vuoden luvut ja nauttia samalla kahvia ja pullaa.

Pikku ostoksia Nordnetin kampanjasta

Nordnetissä oli vielä tänään voimassa pienten kauppojen tarjous. Alle 200 eurolla osake-erän sai ostettua 0,99 euron kuluilla.Viime vuonna ostin samasta kampanjasta erän Tokmannia ja erän Fiskarsia. Näistä Tokmanni on osoittautunut toistaiseksi paremmaksi ostoksi, silloin kurssi oli 6,93 euroa, nyt se on 7,40. Fiskars on pysynyt suunnilleen paikallaan.

Mutta mitä ostaisin? Ja kannattaako ostaa ollenkaan? Suuria summia en aio nyt pörssiin upottaa, sillä vaikea arvata, mihin talous on menossa. Kurssit ovat toisallta myös loppu kevään ajan tippuneet, joten saattaisi olla oikea aika ostaa! Mutta mitä, ja millä strategialla? Osakkeiden seulonta vie aikaa, joten viisasta olisi keskittyä jo omistamiini osakkeisiin.

Kaikkia lisää yksi erä?

Salkussani on tällä hetkellä yhdeksää eri osaketta. CapMan, Citycon, Fiskars A, Marimekko, Nokia, Nordea, Orion B, Stora Enso ja Tokmanni. Voisin vain kylmän viileästi todeta, että kaikki on yrityksinä niin hyviä, että jaan rahat tasan kaikkien kesken. 

Strategiana tämä voisi olla ihan toimivakin: saisin ajallista hajautusta ja säästäisin aikaa täräyttämällä rahat miettimättä pörssiin. Ongelmana on, että löysää rahaa ei ole ostojen vaatimaa 1800 euroa, ja kaikkia en halua lisätä, sillä esim. Nordeaa on omistuksissa vähän liikaakiin ja Fiskars sen sijaan antoi tulosvaroituksen kauppasodan takia. 

Katse omavaraisuuteen

Alkuperäinen ajatus oli pistää vaan nopeasti muutama osto eteenpäin ilman sen suurempia tutkimisia. Päädyin kuitenkin selaamaan osavuosikatsauksia ja Inderesin raportteja. Tällä kertaa oli suuri houkutus ostaa Marimekkoa ja Fiskarsia, jotenkin ne vaan yhtiöinä on niin symppiksiä <3 Ei vaan luonto antanut myöten, kun kurkkasin niitä vähän tarkemmin. Marimekolla oli hyvä Q1, mutta osake on melkoisen kallis. Fiskarsilta taas tuli tulosvaroitus, joten kauppasota vaikuttaa etenkin siihen. Ostolistalle valikoitui kaksi osaketta, molempia yhdistää hyvä omavaraisuusaste. Yhteensä säästötili keveni noin 800 euron verran.  

Capman on ensimmäisiä sijoituksiani, ja olen ostanut sitä pienen erän vuoden 2017 osinkodipistä. Silloinen hankinta-arvo on ollut 1,43. Capmanin osavuosikatsaus oli iloista luettavaa, sekä liikevaihto että voitto ovat kasvaneet verrokki ajankohtaan viime vuonna. Omavaraisuus on myös kunnossa ja osinkotuotto on korkea. Ostin siis yhteensä 245 osaketta hintaan 1,564 euroa.

Puhdasta IT-alaa ei salkussani vielä ole. Selailin Inderesin raportteja, ja viehätyin Digian vahvasta taseesta. Vuoden 2018 erinomainen omavaraisuusaste (55%) antaa uskoa sille, että tiukan paikan tullen yrityksellä on pelivaraa. Digian asiakkaina on julkisia toimijoita ja pankkeja, joten ainakin osa asiakkaista on suuria, vaikka firma itse kuuluu kooltaan pörssilistattujen IT-yritysten keskikastiin. Osinkoprosentti ei ole kovin suuri, mutta yhtiö on kuitenkin maksanut 2,5% osinkoja vuoden 2018 tuloksesta. Riskitön tämä sijoitus ei ole, mutta varmasti mielenkiintoinen seurattava. Digiaa ostin 130 osaketta hintaan 3,01 euroa. 

Onnen tavoittelua osingoilla

Kävin vilkaisemassa Nordnetin salkkua, ja puheet kauppasodasta ovat kurittaneet sitä oikein kunnolla. Kolmessa kuukaudessa arvo on pudonnut noin 10%. En ole (vielä) miinuksella, mutta salkun tämän päivän arvo on suunnilleen sama, kuin sinne laittamani rahasumma. Koska osakkeista on irronnut kuitenkin vuosien varrella osinkoja, eroksi voi laskea osingot, eli olen suunnilleen osinkojen verran plussalla.  Tänä vuonna osinkoja pitäisi tulla bruttona noin 600 euroa, ja nettona noin 450 euroa.

Osinkona sijoituksista saatu summa on kasvanut koko sen kolmen vuoden ajan, kun olen ostellut osakkeita. Olen lapionut koko ajan pieniä lisä summia osakkeisiin, joten osingot ovat kasvaneet sallkun mukana.

Osingot pitäisi teorioiden mukaan sijoittaa uudelleen johonkin tuottavaan kohteeseen, kuten uudelleen osakkeisiin, tämä siksi, että korkoa korolle- ilmiö tehostuisi. Mutta mutta, voihan rahalla tehdä muutakin!

Osalla sijoittajista osinkosumma riittää vaikka elämiseenkin ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Minulla osingot ovat toistaiseksi vain motivoijan roolissa, mutta saisi näilläkin satasilla jo ostettua palasen onnea. Keksinkin yhtäkkiä paljon kohteita ylimääräiselle rahalle!

Sisustamalla koti kuntoon

Saako sisustamalla mielenrauhaa? No mutta, ehkäpä saakin! Nyt ei puhuta mistään laventelintuoksuisista kynttilöistä, vaan  oikeasti rikkinäisistä ja rumista pinnoista. Kun ostimme kämpän noin seitsemän vuotta sitten, se oli suunnilleen alkuperäiskunnossa, eli pinnat oli jo silloin noin 30 vuotta vanhat. Osa pinnoista menikin jo muuton yhteydessä uusiksi, mutta remppabudjetti oli pieni, ja pidimme vanhat väliovet.

Remontin dilemma on ollut se, että asunto on meille liian pieni. Eikä sitä kannata rempata, jos muutamme pian pois. En ole sitkeistä yrityksistä huolimatta saanut puolisoa suostuteltua isomman asunnon ostoon, joten yksi keino lisätä asumismukavuutta on korjata ainakin rikkinäisiä kohtia asunnosta.

Jostain syystä resuiset väliovet ja tietyt muut kohdat kodissa ovat alkaneet viime aikoina ärsyttää enemmän ja enemmän. Ovi on käyttöesine, sitä käytetään useita kertoja päivässä, joten jopa säästeliäs mieli alkaa puntaroida säästetyn rahan ja sisustukseen menevän kulutuksen välistä epäsuhtaa. Onneahan tässä loppupeleissä tavoitellaan, ja päätin, että minulle enemmän iloa tuo ehjät ja kauniit ovet, kuin tilillä köllöttelevät eurot. Vaihtoon siis nuo romut ovet, maksoi mitä maksoi!

Vasara ja naulat pysyy omassakin kädessä, eikä jiirisahakaan vaikuta miltään vaikealta laitteelta.Itse tehdenkään osinkosumma ei riittäisi kotimme välioviin, karmeihin ja uusiin listoihin. Säästössä on kuitenkin rahaa, joten täytyy kajota myöhemmin kesällä säästötilille. (Harmi, etten kirjoita sisustus aiheista blogia, sillä hei Bauhaus, tässä olisi sponsoroinnnin paikka!)

Linnanmäelle ja Korkeasaareen

Täytyyhän kesällä huvitella! Kenties siis huvipuistoihin osingoilla? Meidän viisihenkinen perhe ei kovin isoja reissuja pystyisi tekemään osinkorahoilla, mutta jotain kuitenkin! Linnanmäki on lapsiperheiden suosikki. Rannekkeet maksavat 42e/kpl, joten niihin menisi noin 210 euroa. Ruokiin menee viideltä henkilöltä Linnanmäen hinnoilla vähintään 100 euroa. Osinkorahoja olisi jäljellä 140 euroa, joilla saisi vielä pääsyliput Korkeasaareen ja jätskit siellä.

Lomailua osingoilla

Mihin sitten loppujen lopuksi käytän osinkoni? Huomasin, että keksin vähän liikaakin käyttöä rahalle, ja vielä jäi ideoita listaamattakin. Loppujen lopuksi käytän osinkorahani elämiseen, eli yhteen viikkoon palkatonta kesälomaa. Ostan siis hetken vapautta palkkatyöstäni. 

Sillä tarvitseeko ihminen kesälomaa? No totta ihmeessä. Tänä vuonna minulla on kolme viikkoa palkallista kesälomaa ja yhden viikon lomailen palkattomana. Talvilomaa en pitänyt ollenkaan, joten lomaa on odotettu. Nettopalkkani on noin 2000 euroa, joten viikossa tienaan noin 500 euroa. Osinkojen voi katsoa kattavan yhden viikon palkattoman ajan kesästä. Ilman osinkojakin olisin varmasti halunnut pitää neljä viikkoa kesälomaa, mutta kiva ajatella, että osingoista on jotain konkreettista hyötyä! Lomailu on tällä kertaa ihan parasta käyttöä osinkorahoilleni. (Lintsillä tai jossain muussa huvipuistossa tulee varmasti käytyä, mutta onneksi kesällä tulee lomarahoja!)